Stonehenge ja köydet

[SHT]

Osittain totta myös edellämainitut, mutta kivet liikkuivat myös vesireittejä pitkin, kuten The River Avonia, mikä on lähimpänä Stonehengeä.

Mikäli oikein muistan dokumentissa kerrottiin, että vesiteitse kuljetusta oli kokeiltu, mutta kivet olivat uponneet.

[Neutroni]

Voidaan me puhua kilonewtoneistakin. Aivan helposti.

Muutama kN:n heitto muutaman sadan kN:n voimatasoilla on juuri tuollainen epäoleellinen ero, josta voi saivarrella "erona", mutta jolla ei ole minkäänlaista merkitystä yhtään mihinkään. Se on myös paljon pienempi suhteellinen ero kuin jos laitat kaksi ihmistä vetämään köyttä (mikä on varsinainen keskustelun aihe).

[Jalo Arkkivalo]

Voit olle oikeassa. Jos kuormaa vedettäessä köysi olisi katkennut, olisi varmaan helpompi tehdä uusi vetoaisa kuin köysi.

Kyllä, köyden käyttö yleistyi vasta myöhemmin kun keksittiin solmu. Se mahdollisti että katkennut köysi voitiin korjata.

Anteeksi, oli pakko lyödä huumoriksi. Oli niin mehukas paikka.

Mutta toisaalta, lienee tässä myös totuuden siemen. Kaikki köyden korjaamiseen ja jatkamiseen liittyvät solmut ja punostekniikat, lienee keksitty vasta köyden jälkeen.

[Jalo Arkkivalo]

Osittain totta myös edellämainitut, mutta kivet liikkuivat myös vesireittejä pitkin, kuten The River Avonia, mikä on lähimpänä Stonehengeä.

Mikäli oikein muistan dokumentissa kerrottiin, että vesiteitse kuljetusta oli kokeiltu, mutta kivet olivat uponneet.

Mitenkäs kivien siirto talvella, paremmin luistavilla kelkkailukeleillä.
Jään paksuudesta en tiedä. Mutta lunta tuolla kaiketi tulee. Paksulla tasaisella joen jäällä homma hoituisi mukavasti ja reippaasti.
Suksetkin keksittiin kivikaudella. Mutta oliko niistä käsitystä tuolla päin?
Ongelmaksi tässä tulee vetäjien jalkineiden lipsuminen.

[MooM]

En tiedä, oliko kivikaudella miten kylmiä jaksoja rakentamisen aikaan (aikoina, Stonehenge on pitkän prosessin tulos), mutta tyypillisesti tuolla alueella on vain harvoja jaksoja, jun maassa on lunta ja vielä harvemmin niin pitkää kylmää, että joet jäätyisivät. Varsinkaan isoja kiviä kantaviksi.

[Neutroni]

Mutta toisaalta, lienee tässä myös totuuden siemen. Kaikki köyden korjaamiseen ja jatkamiseen liittyvät solmut ja punostekniikat, lienee keksitty vasta köyden jälkeen.

Hifimmät punostekniikat kenties on, mutta perussolmut on varmasti ei keksitty vaan löydetty heti kun ensimmäinen vaaksan pituinen langanpätkä on saatu kehrättyä. Sen sijaan sitä ei vielä ole keksitty miten voidaan estää tai edes hidastaa lankojen, köysien ja kaapelien meneminen solmuun ihan itsestään ja automaattisesti vaikka kuinka yrittää pitää ne siisteinä. Metrinen ratakiskokin on siinä rajalla, että jos sen jättää illalla pajan lattialle, onko se aamulla solmussa. 5 metrinen on varmasti monella solmulla. Siksi ne joudutaan naulaamaan kiinni 60 sentin välein, etteivät mene solmuun. Junaliikenteelle riittäisi harvempikin pölkytys.

[MooM]

Skrptikko-lehdessä oli moniosainen juttu aiheesta. Tosi mielenkiintoinen ja kertoi muustakin kuin siitä pääkehästä. Täältä saa auki digilehdet ja ainakin eka osa oli mulle näkyvissä:

https://www.skepsis.fi/SkeptikkoLehti/2021

[MooM]

Mutta toisaalta, lienee tässä myös totuuden siemen. Kaikki köyden korjaamiseen ja jatkamiseen liittyvät solmut ja punostekniikat, lienee keksitty vasta köyden jälkeen.

Hifimmät punostekniikat kenties on, mutta perussolmut on varmasti ei keksitty vaan löydetty heti kun ensimmäinen vaaksan pituinen langanpätkä on saatu kehrättyä. Sen sijaan sitä ei vielä ole keksitty miten voidaan estää tai edes hidastaa lankojen, köysien ja kaapelien meneminen solmuun ihan itsestään ja automaattisesti vaikka kuinka yrittää pitää ne siisteinä. Metrinen ratakiskokin on siinä rajalla, että jos sen jättää illalla pajan lattialle, onko se aamulla solmussa. 5 metrinen on varmasti monella solmulla. Siksi ne joudutaan naulaamaan kiinni 60 sentin välein, etteivät mene solmuun. Junaliikenteelle riittäisi harvempikin pölkytys.

Mulla on käsitys, että ensimmäiset naruntapaiset ovat olleen suikaleita sopivan puun kuorta. Kehrääminen lienee tullut myöhemmin, solmut siis ennen sitä.

[Jalo Arkkivalo]

Mutta toisaalta, lienee tässä myös totuuden siemen. Kaikki köyden korjaamiseen ja jatkamiseen liittyvät solmut ja punostekniikat, lienee keksitty vasta köyden jälkeen.

Hifimmät punostekniikat kenties on, mutta perussolmut on varmasti ei keksitty vaan löydetty heti kun ensimmäinen vaaksan pituinen langanpätkä on saatu kehrättyä. Sen sijaan sitä ei vielä ole keksitty miten voidaan estää tai edes hidastaa lankojen, köysien ja kaapelien meneminen solmuun ihan itsestään ja automaattisesti vaikka kuinka yrittää pitää ne siisteinä. Metrinen ratakiskokin on siinä rajalla, että jos sen jättää illalla pajan lattialle, onko se aamulla solmussa. 5 metrinen on varmasti monella solmulla. Siksi ne joudutaan naulaamaan kiinni 60 sentin välein, etteivät mene solmuun. Junaliikenteelle riittäisi harvempikin pölkytys.

Onkohan köysien, johtojen ja vastaavien letkeiden pikku pirulaisten sotkeutumisesta tehty mitään tutkimuksia tyyliin:
"Köysi, ja muut notkeat esineet sosiaalisessa kontekstissa"
tai:
"Taipuisan esineen entropia, tilastomatematiikan näkökulmasta"
?

Tätä olisi muuten mielenkiintoista seurata kameralla, ja tehdä timelapse. Esim. Bändikämppä tai juurikin joku tee-se-itse -paja, jota kuvataan.
Tarvittaisiin merkityt johdot joita testiryhmä ei tiedä. Sitten tarkkaillaan pystytäänkö löytämään syitä sille, mitkä seikat erityisesti johtavat johtojen sotkeentumiseen. Onko ihmisen motoriikassa ja toimintatavoissa jotain tiettyjä piirteitä, jotka edesauttavat sekasotkujen syntymistä.

Sinänsähän on ymmärrettävää että ihminen ei osaa käsitellä pitkiä lötköjä asioita intuitiivisesti. Koska meillä ei ole esimerkiksi lonkeroja tai häntää. Joitakin onnekkaita on ehkä siunattu yksittäisellä hiukan merkittävämmällä notkealla ulokkeella, mutta ei minua. Ei mennä nyt kuitenkaan siihen.
Hiukset ovat ehkä ainoat, ja ainakin omat noin 30-50 cm kuontaloni kuidut saan takulle joka päivä. Mutta en mielestäni ihan solmuun, koska aukeavat haravalla.

[MooM]

Mutta toisaalta, lienee tässä myös totuuden siemen. Kaikki köyden korjaamiseen ja jatkamiseen liittyvät solmut ja punostekniikat, lienee keksitty vasta köyden jälkeen.

Hifimmät punostekniikat kenties on, mutta perussolmut on varmasti ei keksitty vaan löydetty heti kun ensimmäinen vaaksan pituinen langanpätkä on saatu kehrättyä. Sen sijaan sitä ei vielä ole keksitty miten voidaan estää tai edes hidastaa lankojen, köysien ja kaapelien meneminen solmuun ihan itsestään ja automaattisesti vaikka kuinka yrittää pitää ne siisteinä. Metrinen ratakiskokin on siinä rajalla, että jos sen jättää illalla pajan lattialle, onko se aamulla solmussa. 5 metrinen on varmasti monella solmulla. Siksi ne joudutaan naulaamaan kiinni 60 sentin välein, etteivät mene solmuun. Junaliikenteelle riittäisi harvempikin pölkytys.

Onkohan köysien, johtojen ja vastaavien letkeiden pikku pirulaisten sotkeutumisesta tehty mitään tutkimuksia tyyliin:
"Köysi, ja muut notkeat esineet sosiaalisessa kontekstissa"
tai:
"Taipuisan esineen entropia, tilastomatematiikan näkökulmasta"
?

Tätä olisi muuten mielenkiintoista seurata kameralla, ja tehdä timelapse. Esim. Bändikämppä tai juurikin joku tee-se-itse -paja, jota kuvataan.
Tarvittaisiin merkityt johdot joita testiryhmä ei tiedä. Sitten tarkkaillaan pystytäänkö löytämään syitä sille, mitkä seikat erityisesti johtavat johtojen sotkeentumiseen. Onko ihmisen motoriikassa ja toimintatavoissa jotain tiettyjä piirteitä, jotka edesauttavat sekasotkujen syntymistä.

Sinänsähän on ymmärrettävää että ihminen ei osaa käsitellä pitkiä lötköjä asioita intuitiivisesti. Koska meillä ei ole esimerkiksi lonkeroja tai häntää. Joitakin onnekkaita on ehkä siunattu yksittäisellä hiukan merkittävämmällä notkealla ulokkeella, mutta ei minua. Ei mennä nyt kuitenkaan siihen.
Hiukset ovat ehkä ainoat, ja ainakin omat noin 30-50 cm kuontaloni kuidut saan takulle joka päivä. Mutta en mielestäni ihan solmuun, koska aukeavat haravalla.

Tuli kaksi asiaa heti mieleen:
- naruntapaiset kappaleet, joissa lisäksi jaksottaisia ulokkeita tai muita tarttumatyyppiseen kontaktiin pyrkiviä kohtia. Esim jouluvalot tai piikkilanka. Näiden sotkeutumisessa ja selvittelemisessä on merkittäviä lisätekijöitä.
- rottakuningas

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rottakuningas

[SHT]

Voit olle oikeassa. Jos kuormaa vedettäessä köysi olisi katkennut, olisi varmaan helpompi tehdä uusi vetoaisa kuin köysi.

Kyllä, köyden käyttö yleistyi vasta myöhemmin kun keksittiin solmu. Se mahdollisti että katkennut köysi voitiin korjata.

Anteeksi, oli pakko lyödä huumoriksi. Oli niin mehukas paikka.

Mutta toisaalta, lienee tässä myös totuuden siemen. Kaikki köyden korjaamiseen ja jatkamiseen liittyvät solmut ja punostekniikat, lienee keksitty vasta köyden jälkeen.

En tunne erilaisia solmuja, mutta epäilen, että paksuun köyteen on vaikea tehdä pitävää solmua.

[John Carter]

Mutta toisaalta, lienee tässä myös totuuden siemen. Kaikki köyden korjaamiseen ja jatkamiseen liittyvät solmut ja punostekniikat, lienee keksitty vasta köyden jälkeen.

Hifimmät punostekniikat kenties on, mutta perussolmut on varmasti ei keksitty vaan löydetty heti kun ensimmäinen vaaksan pituinen langanpätkä on saatu kehrättyä. Sen sijaan sitä ei vielä ole keksitty miten voidaan estää tai edes hidastaa lankojen, köysien ja kaapelien meneminen solmuun ihan itsestään ja automaattisesti vaikka kuinka yrittää pitää ne siisteinä. Metrinen ratakiskokin on siinä rajalla, että jos sen jättää illalla pajan lattialle, onko se aamulla solmussa. 5 metrinen on varmasti monella solmulla. Siksi ne joudutaan naulaamaan kiinni 60 sentin välein, etteivät mene solmuun. Junaliikenteelle riittäisi harvempikin pölkytys.

Mulla on käsitys, että ensimmäiset naruntapaiset ovat olleen suikaleita sopivan puun kuorta. Kehrääminen lienee tullut myöhemmin, solmut siis ennen sitä.

Ensimmäisiä naruja noista kasvien kuiduista, kuten hampusta punottiin jo yli 25 000 vuotta sitten paleoliittisella kaudella.

[Jalo Arkkivalo]

Mutta toisaalta, lienee tässä myös totuuden siemen. Kaikki köyden korjaamiseen ja jatkamiseen liittyvät solmut ja punostekniikat, lienee keksitty vasta köyden jälkeen.

Hifimmät punostekniikat kenties on, mutta perussolmut on varmasti ei keksitty vaan löydetty heti kun ensimmäinen vaaksan pituinen langanpätkä on saatu kehrättyä. Sen sijaan sitä ei vielä ole keksitty miten voidaan estää tai edes hidastaa lankojen, köysien ja kaapelien meneminen solmuun ihan itsestään ja automaattisesti vaikka kuinka yrittää pitää ne siisteinä. Metrinen ratakiskokin on siinä rajalla, että jos sen jättää illalla pajan lattialle, onko se aamulla solmussa. 5 metrinen on varmasti monella solmulla. Siksi ne joudutaan naulaamaan kiinni 60 sentin välein, etteivät mene solmuun. Junaliikenteelle riittäisi harvempikin pölkytys.

Onkohan köysien, johtojen ja vastaavien letkeiden pikku pirulaisten sotkeutumisesta tehty mitään tutkimuksia tyyliin:
"Köysi, ja muut notkeat esineet sosiaalisessa kontekstissa"
tai:
"Taipuisan esineen entropia, tilastomatematiikan näkökulmasta"
?

Tätä olisi muuten mielenkiintoista seurata kameralla, ja tehdä timelapse. Esim. Bändikämppä tai juurikin joku tee-se-itse -paja, jota kuvataan.
Tarvittaisiin merkityt johdot joita testiryhmä ei tiedä. Sitten tarkkaillaan pystytäänkö löytämään syitä sille, mitkä seikat erityisesti johtavat johtojen sotkeentumiseen. Onko ihmisen motoriikassa ja toimintatavoissa jotain tiettyjä piirteitä, jotka edesauttavat sekasotkujen syntymistä.

Sinänsähän on ymmärrettävää että ihminen ei osaa käsitellä pitkiä lötköjä asioita intuitiivisesti. Koska meillä ei ole esimerkiksi lonkeroja tai häntää. Joitakin onnekkaita on ehkä siunattu yksittäisellä hiukan merkittävämmällä notkealla ulokkeella, mutta ei minua. Ei mennä nyt kuitenkaan siihen.
Hiukset ovat ehkä ainoat, ja ainakin omat noin 30-50 cm kuontaloni kuidut saan takulle joka päivä. Mutta en mielestäni ihan solmuun, koska aukeavat haravalla.

Tuli kaksi asiaa heti mieleen:
- naruntapaiset kappaleet, joissa lisäksi jaksottaisia ulokkeita tai muita tarttumatyyppiseen kontaktiin pyrkiviä kohtia. Esim jouluvalot tai piikkilanka. Näiden sotkeutumisessa ja selvittelemisessä on merkittäviä lisätekijöitä.
- rottakuningas

...

Aika hurja ilmiö. En olisi osannut kuvitella että noin voisi edes käydä.
Tulee mieleen maakuopat ja muut onkalot joihon vaihtolämpöiset, erityisesti käärmeet, hakeutuvat yhteen kasaan talvehtimaan. Keväällä ovat vielä ihan kohmeessa ja kankeina. Luulisi että tuollaisessa tilanteessa syntyisi vastaavia sotkuja.
Vai onko niin että käärme laihtuu talven aikana, ja kasa onkin keväällä sitten aivan harva, ja kaikki luikertelevat sulassa sovussa kesän rientoihin?

[marjatta1]

Paikan päällä nähtynä stonehene oli aika vaatimattoman näköinen. Sellainen muistikuva mulle on jäänyt siitä, kun joskus 2000 luvun alussa paikan näin. Tosin onhan sillä mielenkiintoinen historiallinen maineensa...

[Lyde19]

Ilmeisesti tuollaisella valtavalla yhteisellä työllä jonka tulos näkyy kaikille on ollut yhteisön muodostava vaikutus.

Varmasti on. Se on yksi rosvokapitalismin ongelmista, että mitään yhteisiä ideolgoisia päämääriä ei enää ole vaan omistava eliittiluokka käyttää leijonanosan kansantulosta keskinäiseen kilpailuun ja ökyelämän viemiseen absurdeille tasoille. Pelinappuloilla on vaikea sitoutua sellaiseen järjestelmään ja se luo epävakautta. Ennenkin on ollut kuppaava eliitti, mutta suuri osa sen rosvoamista rahoista on käytetty ideologisten jollain tavalla ihmisiä ja heidän elämiään suurempien ja pitkäaikaisempien monumenttien rakentamiseen. Pyramideja, katedraaleja, palatseja ja niin edelleen. Tieteen ja tekniikan aikakaudella avaruuden asuttaminen olisi aivan täydellinen ideologinen päämäärä, ja pitemmän päälle hyödyllinenkin kun saastuttava malmien louhiminen ja jalostus voitaisiin siirtää ulos Maan ilmakehästä, mutta ahneuden sairastuttama valtaeliitti ei sitä tajua.

Ehdotankin tässä että Suomalaiset käyttävät 1/10 bkt:stä valtavat Kekkosen pyramidin tekemiseen josta tulee Suomen kansan symboli!!

Hyvä ehdotus, kannatan! Velkahanat ovat edelleen auki, joten rahaa hankkeeseen löytyy. Onhan Kekkosella tosin jo nytkin ainakin toistakymmentä muistomerkkiä ympäri Suomea, mutta hän oli sellainen faarao, että kyllä pyramidikin olisi sopiva muistomerkki. Nykyisistä muistomerkeistä parhaiten Kekkosta ja hänen toimintaansa kuvaa tämä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Kekk ... patsas.jpg

Eikä tietenkään pidä unohtaa Lepikon torppaa. Sen multaa vei ministeri Kääriäinen Moskovaankin. Se oli hänen mukaansa parasta, mitä isänmaalla oli tarjota. Lepikon torpan multaa myydään nykyään muovipusseissa. Minäkin ostin yhden pussillisen vuosia sitten. Näin minulla on ihan henkilökohtaiset muistomerkit kahdesta valtiomiehestä: Leninistä guttaperkkainen pää ja Kekkosesta multapussi. Se pyramidi pitää rakentaa Lepikon torpan suojaksi, jotta muisto suurmiehestä säilyy tuhansien vuosien ajan jälkipolville kuten on Egyptinkin suurmiesten muisto säilynyt.

Valtava pyramidi jonka alla olisi kammiossaan Lepikon torppa ja Kekkosen sarkofagi kuulostaa jännittävältä paikalta.