Tuota noin niin. En ole perinnöllisyystieteen professori, mutta sen verran aiheesta tiedän, että ihmisten kohdalla tuo olisi varsin aikaa vievä projekti. Sonnien kohdalla kohtalaiseen arvosteluvarmuuteen päästään noin 500 jäkeläisellä ja hyvään 1.000 - 2.000 jälkeläisellä. Muistaakseni. Joka tapauksessa määrät ovat jotain muuta kuin kymmeniä. Kun sonnilla on noin monta jälkeläistä, tiedetään, että sonni periyttää jotain (hyvää tai huonoa ominaisuutta). Sonneilla menee 3-4 vuotta siihen, että sonnilla on niin paljon täysi-ikäisiä jälkeläisiä, että voidaan päätellä sonnin periyttävän jotakin.
Entäs ihmiset? Jos ajatellaan, että valitaan nyt siitosihminen. Siis mies. Naispopulaatiossa valinta on vähän toisenlainen mutta periaatteeiltaan sama. Jalostusta voidana vain helpommin tehdä karsimalla miehiä koska samoin kuin naudoilla niin naaraan jäkeläisten määrä on melko rajallinen, uroksella taas voi olla jälkeläisiä lähes rajaton määrä. Valitaan siis siitokseen joku 100 - 1.000 huippuyksilöä. Sitten noin 20 vuoden päästä voidaan arvostella lopputulos, eli tiedetään, kuka noista muutamasta sadasta miehestä oikeasti periytti eteenpäin hyviä ominaisuuksia (vaikkapa älyä) ja kuka vain sattui olemaan fenotyypiltään sellainen. Mites sitten? Valitaan noista jälkeläisistä edelleen ne 100-1.000, jotka jatkavat sukua ja periyttävät hyviä ominaisuuksia. Tässä on sitten huomattava, että jalostus pääsääntöisesti etenee sitä paremmin, mitä enemmän karsitaan. Kunhan vain saadaan valittua ne oikeat jatkamaan sukua. Periaatteessa naaraista voidaan teettää jälkeläisiä lähes kaikilla, mutta valintaprosessi naaraiden uros-jälkeläisissä tehdään vain niiltä naarailta, joiden isänä on joku hyvin periyttävä huippuisä. T'm' noin yksinkertaistettuna. Mutta ylijäämä uroksia eli jätettä tulisi paljon, naarailla on helpompaa.
Tuo geeniperimän degeneroituminen on vakavasti otettava riski. Siksi jalostuspohjan on oltava tarpeeksi laaja. Että ei käy niin kuin naudoilla Suomessa, että melkein jokaiselta naudalta löytyy Mäkimattilan Inssi (aikansa huippusonni) jostain kohtaa sukupuusta. Ei enää mutta aikanaan. Suomessahan on eletty aika syrjässä ja pienissä yhteisöissä, siksi Suomesta löytyy muutamia harvinaisia perinnöllisiä tauteja, joita ei löydy mistään muualta. Siis ihmisistä. Kun on eletty siinä pienessä kylässä ja geenit eivät ole saaneet lisäystä muualta.
Mitä taas muuten tulee, niin en voi käsittää, että nykyaikana on vielä tuollaisia pienimunaisia surkimuksia, jotka syyttävät omista epäonnistumisistaan naisia.