Mielen representaatiot ja kategorisaatio

[Purdue]

Tämä on mielenkiintoinen avaus myös aivojen toiminnan näkökulmasta.

“[Avauksessa on] yksi tulkinta siitä kuinka mieli kategorisoi ja tulkitsee maailman objekteja konseptien välityksellä (...) kuinka mieli mahdollisesti kategorisoi ja käsitteellistää maailman objekteja.”

Seuraavassa on yksi hypoteesi, joka hahmottaa kategorisointia neuromorfisesta näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten se olisi yhteensovitettavissa avauksessa esitettyyn tai muiden keskustelijoiden esittämään teoreettiseen pohdintaan.

Ajattelen, että pieni lapsi suorittaa aluksi aisteja ja niiden prosessointia treenatessa vasta erilaisten hahmojen heuristista kategorisointia. Varsinainen kategorisointi alkaa vasta siinä ontogeneesin vaiheessa, kun yksilö saa mielen teorian, minä (minäprosessi) alkaa hahmottaa olevansa erilaisissa konteksteissa eli itsensä ympäröivissä spatiaalisissa tapahtumien tiloissa (kontekstiprosessit), joita hän tarkastelee sisältä päin. Nämä kontekstit hän kalustaa kontekstin tyypillisesti tai tilapäisesti sisältävillä asioilla (objektiprosessit), joita hän tarkastelee ukoapäin. Sekä konteksti, että objektiprosessit sisältävät myös toiminnallisuuden eli kyvyn tuottaa haarautuvia ja yhtyviä tapahtumatilojen sekvenssejä eli käyttäytymistä ja ajattelua.

Aktiivinen mielen tila koostuu näin minä prosessista, minää kulloinkin ympäröivästä kontekstiprosessista ja kontekstissa kulloinkin minäprosessin ympärillä olevista objektiprosesseista. Minäprosessi mallintaa (ennustaa) kaikkien muiden prosessien toimintaa projisoimalla itsensä niiden asemaan (tästä seuraa muun muassa empatia ja animismi ensimmäisenä todellisuuden selitysyrityksenä).

Minä prosessilla on myös erilaisten sosiaalisten systeemien kontekseihin liittyviä erilaisia rooleja.

Nämä kolme mielen prosesityyppiä: minäprosessi (rooleineen), kontekstiprosessit (myös käsitteelliset) ja objektiprosessit (kunkin kontekstin näkökulmassa) ovat myös kaiken mielen kategorisoinnin perustana. Ne kaikki ovat viime kädessä subjektiivisia ajatustottumuksia, jotka kehittyvät memeettisessä evoluutiossa ja ovat keskenään enemmän tai vähemmän yhteensopivia.
.

Joo, ihan mielenkiintoinen luokittelu sulla mielen prosesseista, vaikka liikutkin aika abstraktilla tasolla. Voisitko avata hiukan enemmän tuota minäprosessien, kontekstiprosessien ja objektiprosessien sisältöä ja keskinäisiä suhteita? Olisi mielenkiintoista lukea tästä lisää?

No, tämä on mulla itsellänikin työn alla (alkutaipaleella), mutta ideoiden kehittämiseksi tarjoan nämä ajatukset kritisoitavaksi jo raakileina.

Tässä joutuu väkisin määrittelemään myös uusia käsitteitä ja vanhoille uusia käyttötapoja. Laajemman kokonaisuuden hahmotaminen tarvitsee myös uusia abstrakteja käsitteitä, jotka yritetään kuitenkin ankkuroida todellisten aivojen rakenteisiin.

Lähetin äsken Jaloille pitkän kommentin, joka valottaa tätä kokonaisuutta.

Kirjoitan lyhyitä kommentteja seuraavan sitaatin sisään hakasulkuihin.

Ja sitten se kuinka nuo sun kolme mainitsemaasi prosessia liittyvät ja suhteutuvat tällaisiin mielen prosesseihin, joita listaan seuraavassa:
- yleinen aistihavaintoprosessi [tämä on liskoaivojen tietoisuuden tason alapuolisten prosessien hommaa. Tietoiselle tasolle nousee vasta assisiotasolla ilmenevä mielikuvavirta.]
- kuvallinen ajattelu [Tämä on kaikkien aistimusten ja tuntemusten interattiona tuotetujen kokemusvirran toistamista ja muuntelua mielikuvituksessa, joka on jo meemikoneenkin hommaa quqlioiden osalta.]
- kielellinen prosessointi [Meemikoneen rationaslista symbolista prosessointia]
- ongelmanratkaisu [Myös meemikoneen hommia]
- muistaminen [kognitiivisen psykologian kaikki lukuisat muistityypit on syytä ajatella uudelleen. Aivoissa on vain kahden tyyppisiä muistavia elementtejä: neuronien aktivaatiotiat (lyhytaikainen muisti) ja synspsit (pitkäaikainen muisti)]
- kuvittelu [muistoja ei talleteta elokuvia vaan kykyinä tuottaa uudelleen vastaavan kaltaisia tapahtumasekvenssejä samankaltaisissa tilanteissa tai niitä muistellessa eli kuvitellessa.]
- ennakointi [Ennakointi sisältyy kaikkien "mielen mikropiirien" eli aivokuoren pylväiden muodostamien tilakoneiden tilansirtofuktioiden toimintaan. Seuraava tila riippuu tilakoneen informaatioympäristöstä ja nykyisestä toimintatilasta. Meemien ajattelu- ja käyttäytymistottumukset ovat tallentuneet näiden tilakoneiden erilaisten yhdidtemien tilansiirtomatriiseihin. Ennakointi tarkoittaa vain sitä, että toimitaan tottumukset mukaan; onnistumiset ja epäonnistumiset vahvistavat tai muuttavat tottumuksia.]
- intuitio [milakoneet muodostavat hippokampuksesta aivojen primäöritasolle ulottuvia haarautuvia rakenteita joissa on varsinkin hierarkkian alaisissa yhteisiä osia. Intuitio on näiden rakenteiden uudenlaista yhdistämistä
- keskittyminen (awareness) [en ole varma mitä tällä haet, mutta tämä mielen mekanismi pitää aktiivisesti tietoisessa mielenvirrassa vain yhden skeeman prosessointia. Sen lisäksi voi olla "tausta-ajossa" varsinkin tiedostamattoman tason aistimusten prosessoinnissa useita rinnakkaisia prosesseja, jotka saattavat keskeyttää tietoisen tason prosessoinnin ja käynnistää sen tilalle toisen. Konnitiivisen tason todelliseen multitadkasmiseen suhtaudun skeptisesti ]

Otan tähän seuraavaan listaan vähän lisää tuumausaikaa. Voisitko tämän tuumailun helpottamiseksi kuvata mietteitäsi vähän monisanaisemmin?

Lisäksi Ego käyttää yllä mainittuja prosesseja näiden prosessien käsittelyssä mielen sisällä:
- Valinta ja päätöksenteko (Agenttius)
- Introspektio (Minä)
- Järkeily (Uskomukset)
- Arvottaminen (Arvot)
- Arvostelu (Normit)
- Evaluaatio (Esteettinen)

Mä näkisin, että jotenkin nuo sun kolme prosessia myös liittyvät näihin yllä esitettyihin prosesseihin. Mutta siis, tässä hiukan laajempi näkökulma mielen eri prosesseihin. Ja tuo eka lista siis kuvaa sellaisia yleisiä prosesseja siellä taustalla, joita Ego käyttää hyväkseen näissä toisen listan prosesseissa.

Joo, niin liittyvät. Kysymykset ovat varsin laajoja. Voisitko vähän tuupata mua selittämisen alkuun, niin yritän sitten jatka; minkälaisiin näkökulmiin lähinnä haluat tarkennuksia?

Joo, kiitoksia kommentistasi. Hieman avaan noita mun Egon prosesseja tuossa:

- Valinta ja päätöksenteko (Agenttius): Tämä on varmaankin egon päätehtävä mielen prosessina, eli arvioida erilaisia toimintavaihtoehtoja ja ratkaisuja, ja tehdä valintoja.

- Introspektio (Minä): Tässä ego tutkii itseään, historiaansa ja minäkäsitystään. Minä ei ole prosessi, vaan egon identiteetti. Introspektio on se prosessi, jonka puitteissa ego kääntää huomion itseensä.

- Järkeily (Uskomukset): Tämä liittyy egon kognitiiviseen evaluaatioon, eli tapaan jolla ego arvioi ja muodostaa faktoja.

- Arvottaminen (Arvot): Tämä liittyy egon hedonistiseen Hyvä/paha evaluaatioon, ja tapaan jolla ego luo arvoja. Samoin ego luo tämän arvottamisen kautta suhteita erilaisiin objekteihin.

- Arvostelu (Normit): tämä liittyy siihen kuinka ego arvioi itsensä ja muiden toimintaa normatiivisen kehikon kautta.

- Evaluaatio (Esteettinen): Tämä liittyy siihen kuinka ego arvioi ulkoista maailmaa ja sen objekteja esteettisestä näkökulmasta.


Lähinnä siis ajattelin, että kuinka nuo sun kolme yllä mainittua mielen prosessia näihin liittyy? Ei siis lisko- ja meemiaivojen toiminta, vaan ne kolme prosessia jotka tossa aiemmin mainitsit?

[Naturalisti]

Pitkän pohdiskelunkaan jälkeen, en ymmärrä syytä siihen, miksi kone ja koneenkäyttäjä pitäisi ajatella erillisiksi asioiksi. Voisitko selittää tätä vähän tarkemmin?

Minusta tämä ajattelu muistuttaa dualismia. Rene Descartes hyväksyi sen, että koneen toiminta voidaan selittää luonnontietefllisesti, mutta koneenkäyttäjän hän sijoitti henkiseen subtanssiin. Tästä sikisi psykofyysinen ongelma: miten materiaalinen kone eli aivot voi vuorovaikuttaa henkisen substanssin koneenkäyttäjän eli mielen kanssa.

Reduktiivisen emergentismin perusidea on osoittaa, että mieli on aivojen materiaalinen prosessi, mikä ratkaisee psykofyysisen ongelman. Henkistä substanssia ei tarvitse olettaa olevaksi. Aivotoiminta ja mielen toiminta on yksi ja sama asia; ego on aivojen käynnissä olevaa toimintaa; ei aivojen käyttäjänä olemista. Ego on itse ajattelija ; sekä todellisuuden representaation luoja että sen kokija.

Tässä varmasti häiritsee nyt yksittäinen sana. Käytin sanaa "kone" tästä automaattisesta ajattelijasta.
Eli yhtä hyvin voitiasiin puhua useista prosesseista joita on menossa saman aikaisesti. Ego on näistä vain yksi. Ja egolla on tällainen koneen käyttäjän tyyppinen osa tässä kokonaisuudessa. Tästä kaikkien prosessien kokonaisuudesta syntyy tietoisuus. Yksin ego ei voi olla sama kuin tietoisuus ja ajattelija.

Ei minua "kone" sana mitenkään häiritse, päinvastoin pidän myös ihmistä koneena, joka vielä toistaiseksi on hiukan muita koneita fiksumpi. Kulutankin usein joutoaikaani miettimällä miten ihmistä mallina käyttäen olisi mahdollista kehittää muiden koneiden ja ihmisten muodostamissa sosiaalisissa ryhmissä toimimaan kykenevä autonominen artefakti.

Luulen, että näistä asioista keskustellessa eniten hämmennystä aiheuttaa se, että viipaloimme sanoilla todellisuuden kukin omalla tavallamme. Hämmennystä voi helpottaa sillä, että kukin määrittelee kuinka itse näitä termejä käyttää. Minä käytän sanoja ego, minä, itse ja mieli koko subjektiivisen mentaalisen systeemin synonyyminä, mikä koostuu erityyppisten prosessien joukosta, joita jo edellisissä kommenteissa alustavasti kuvailin.

Määrittelen tietoisuuden mielen virran kokemiseksi ja ajattelun tämän ohjaamiseksi. Mielen virtaa tuottavat aivokuoren meemikoneen sisällöksi tallentuneet meemit eli ajatus- ja käyttäytymistottumukset.

Voisitko kuvata tarkemmin, miten sinä ymmärrät ego-käsitteen ja miksi haluat tehdä eron koneen toiminnan ja koneen käyttäjänä olemisen välillä?

Itse taas en oikein osaa tehdä sellaista jakolinjaa, miksi automaattiset prosessit eivät olisi osa tietoisuutta ja ajattelua, vaikka ne automaattisia olisivatkin. Ja samoin osa minuutta ja egoa.
Toki ymmärrän jos asia halutaan sopia näin. Mutta onko meillä ylipäätään olemassa varmaa tietoa siitä että mikä prosessi milloinkin ovat automaattista, tietoista tai tiedostamatonta. Entä jos tämä liukuu eikä tarkkaa rajaa ole?

Klassinen esimerkki on autolla ajaminen jota voi tehdä varsin tietoisesti, tai ajaa kilometreja tiedostamattaan että "minä ajan".

Määrittelin edellä, että ymmärrän tietoisuuden mielenvirran kokemikseksi ja ajattelun sen ohjaamiseksi. Tämän mielenvirran tuottamisen, kokemisen ja ohjaamisen tuottaa meemien eli käyttäytymis- ja ajatustottumusten prosessien joukko, jonka synonyymisiä nimiä ovat ego, minä, itse ja mieli ja nämä meemit voidaan ryhmitellä edellä kuvaamiini tyyppeihin (minä prosessit, objektiprosessit ja kontekstiprosessit).

Saatko oman ajatteluasi taipumaan mitenkään tämäntyyppiseen kehikkoon?

[Jalo Arkkivalo]

Pitkän pohdiskelunkaan jälkeen, en ymmärrä syytä siihen, miksi kone ja koneenkäyttäjä pitäisi ajatella erillisiksi asioiksi. Voisitko selittää tätä vähän tarkemmin?

Minusta tämä ajattelu muistuttaa dualismia. Rene Descartes hyväksyi sen, että koneen toiminta voidaan selittää luonnontietefllisesti, mutta koneenkäyttäjän hän sijoitti henkiseen subtanssiin. Tästä sikisi psykofyysinen ongelma: miten materiaalinen kone eli aivot voi vuorovaikuttaa henkisen substanssin koneenkäyttäjän eli mielen kanssa.

Reduktiivisen emergentismin perusidea on osoittaa, että mieli on aivojen materiaalinen prosessi, mikä ratkaisee psykofyysisen ongelman. Henkistä substanssia ei tarvitse olettaa olevaksi. Aivotoiminta ja mielen toiminta on yksi ja sama asia; ego on aivojen käynnissä olevaa toimintaa; ei aivojen käyttäjänä olemista. Ego on itse ajattelija ; sekä todellisuuden representaation luoja että sen kokija.

Tässä varmasti häiritsee nyt yksittäinen sana. Käytin sanaa "kone" tästä automaattisesta ajattelijasta.
Eli yhtä hyvin voitiasiin puhua useista prosesseista joita on menossa saman aikaisesti. Ego on näistä vain yksi. Ja egolla on tällainen koneen käyttäjän tyyppinen osa tässä kokonaisuudessa. Tästä kaikkien prosessien kokonaisuudesta syntyy tietoisuus. Yksin ego ei voi olla sama kuin tietoisuus ja ajattelija.

Ei minua "kone" sana mitenkään häiritse, päinvastoin pidän myös ihmistä koneena, joka vielä toistaiseksi on hiukan muita koneita fiksumpi. Kulutankin usein joutoaikaani miettimällä miten ihmistä mallina käyttäen olisi mahdollista kehittää muiden koneiden ja ihmisten muodostamissa sosiaalisissa ryhmissä toimimaan kykenevä autonominen artefakti.

Luulen, että näistä asioista keskustellessa eniten hämmennystä aiheuttaa se, että viipaloimme sanoilla todellisuuden kukin omalla tavallamme. Hämmennystä voi helpottaa sillä, että kukin määrittelee kuinka itse näitä termejä käyttää. Minä käytän sanoja ego, minä, itse ja mieli koko subjektiivisen mentaalisen systeemin synonyyminä, mikä koostuu erityyppisten prosessien joukosta, joita jo edellisissä kommenteissa alustavasti kuvailin.

Määrittelen tietoisuuden mielen virran kokemiseksi ja ajattelun tämän ohjaamiseksi. Mielen virtaa tuottavat aivokuoren meemikoneen sisällöksi tallentuneet meemit eli ajatus- ja käyttäytymistottumukset.

Voisitko kuvata tarkemmin, miten sinä ymmärrät ego-käsitteen ja miksi haluat tehdä eron koneen toiminnan ja koneen käyttäjänä olemisen välillä?

En nimenomaan tee eroa. Huomaan vain että ns. ego on vain yksi monista prosesseista ja on välillä läsnä voimakkaammin ja välillä lähes näkymättömissä, kun muut prosessit ohjaavat toimintaa. En koe olevani pelkkä minä tai ego. Vaan tietosuuteni on valtavasti monimuotoisempi. Eikä se ole edes muuttumaton tai kiinteä.

Haluatko kertoa itse miksi haluat pitää kiinni kiinteästä egosta joka on kaikki tietoisuus? Ja mikä se on ja miten se säilyttää kiinteät rajansa ja määrittelyn joka vaaditaan, että sellainen voi olla olemassa?

Määrittelin edellä, että ymmärrän tietoisuuden mielenvirran kokemikseksi ja ajattelun sen ohjaamiseksi. Tämän mielenvirran tuottamisen, kokemisen ja ohjaamisen tuottaa meemien eli käyttäytymis- ja ajatustottumusten prosessien joukko, jonka synonyymisiä nimiä ovat ego, minä, itse ja mieli ja nämä meemit voidaan ryhmitellä edellä kuvaamiini tyyppeihin (minä prosessit, objektiprosessit ja kontekstiprosessit).

Saatko oman ajatteluasi taipumaan mitenkään tämäntyyppiseen kehikkoon?

En saa. Ongelma on että laitat kaiken tietoisuuden egon alle. Enkä voi mitenkään samastaa koko tietoisuutta tai edes kaikkea ajattelua pelkäksi egoksi. Eli kaikki mielen prosessit nippussa ego otsakkeen alla.
Ihan jo yleisen egon määritelmän mukaan tuo ei sovi omaan oppiini:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Min%C3%A4_(ego)

Tästä on varmaan useita koulukuntia, mutta ajatus siitä että ainoastaan ego olisi ajattelussamme kaikki, on todella vaikea sisäistää.
Enkä näe syytä paloitella egon prosesseja pienempiin osiin ja rakentaa uudelleen samaa tietoisuuden mallia uusilla käsitteillä kuten meemeillä, mutta tällä kertaa egon pääotsakkeen alle. Koska egon käsite on mielestäni erittäin hyvä nykyisessä muodossaan. Niin että se ei pyri kattamaan kaikkia mielen ja tietoisuuden prosesseja.

[Jalo Arkkivalo]

Mielen virtaa tuottavat aivokuoren meemikoneen sisällöksi tallentuneet meemit eli ajatus- ja käyttäytymistottumukset.

Haluaisitko kertoa, mikä on keskeisin syy miksi olet lähtenyt hakemaan vastauksia tai mallia memetiikasta?
Mihin asiaan nykyinen psykiatria, tietoteoria, filosofia, sosiologia ja mielen tuntemus eivät vastaa tyydyttävästi, vaan tarvitaan meemimalleja?
Ja ehkä jopa joitain omia teorioita, joita olet esittänyt.
Pystyykö tavoitteistasi meemien suhteen tekemään tutkimuskysymyksen, johon ei ole löytynyt muualta vastausta?

[Naturalisti]

En nimenomaan tee eroa [koneen toiminnan ja koneen käyttäjänä olemisen välillä]. Huomaan vain että ns. ego on vain yksi monista prosesseista ja on välillä läsnä voimakkaammin ja välillä lähes näkymättömissä, kun muut prosessit ohjaavat toimintaa. En koe olevani pelkkä minä tai ego. Vaan tietosuuteni on valtavasti monimuotoisempi. Eikä se ole edes muuttumaton tai kiinteä.

Haluatko kertoa itse miksi haluat pitää kiinni kiinteästä egosta joka on kaikki tietoisuus? Ja mikä se on ja miten se säilyttää kiinteät rajansa ja määrittelyn joka vaaditaan, että sellainen voi olla olemassa?

Ok, tein väärän tulkinnan tekstistäsi ja huomaan itse käyttäväni käsitteitä moniselitteisesti. Selvenisikö asia mielestäsi riittävästi, jos tekisimme seuraavan täsmennyksen käsitteiden käytössä?

Mieli on korvienvälissä hyrräävän mentaalisen toiminnan kokonaisuus, joka sisältää kaikki siihen liittyvät prosessit: (1) meemikoneen minä prosessin (ego) rooleineen, objektiprosessit ja kontekstiprosessit sekä (2) liskoaivojen mentaalisuuteen liittyvät prosessit.

Ego on mielen meemikoneen minäprosessi. Se on dynaaminen prosessi, joka kehittyy koko eliniän ajan.

Superego on yksi meemikoneen objektiprosesseista. Myös se muuttuu kokoajan osana sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämää memeettistä evoluutiota.

Id on liskoaivojen lajityypilliset vietti- ja vaistotouminnot tuottavien prosessien kokonaisuus.

Kaikki aivojen prosessit kehittyvät koko eliniän ajan. Meemikoneen ajatus- ja käyttäytymistottumukset (memeettinen informaatio) kehittyy osana sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämää memeettistä evoluutiota. Ja vaikka liskoaivot ja meemikoneen biologinen perusta (geneettinen informaatio) muuttuu sukupolvisidonnaisesti, liittyy näihinkin jatkuvaa adaptaatiota.

Saatko oman ajatteluasi taipumaan mitenkään tämäntyyppiseen kehikkoon?

En saa. Ongelma on että laitat kaiken tietoisuuden egon alle. Enkä voi mitenkään samastaa koko tietoisuutta tai edes kaikkea ajattelua pelkäksi egoksi. Eli kaikki mielen prosessit nippussa ego otsakkeen alla.
Ihan jo yleisen egon määritelmän mukaan tuo ei sovi omaan oppiini:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Min%C3%A4_%28ego%29

Tästä on varmaan useita koulukuntia, mutta ajatus siitä että ainoastaan ego olisi ajattelussamme kaikki, on todella vaikea sisäistää.
Enkä näe syytä paloitella egon prosesseja pienempiin osiin ja rakentaa uudelleen samaa tietoisuuden mallia uusilla käsitteillä kuten meemeillä, mutta tällä kertaa egon pääotsakkeen alle. Koska egon käsite on mielestäni erittäin hyvä nykyisessä muodossaan. Niin että se ei pyri kattamaan kaikkia mielen ja tietoisuuden prosesseja.

Yritin edellä olevalla täsmennyksellä lähentää termien määrittelyä vastaamaan paremmin vakiintuneita (esimerkiksi Wikipedian kuvaamia) käytäntöjä. Taipuisiko tämä määrittely nyt paremmin myös sinun ajatteluun? Mitä pulmia jäi vielä jäljelle?

Meemien käsite on tämän mun kuvaamaan hypoteesin peruskäsite, jolla kaikki opitut asiat eli ajatus- ja käyttäytymistottumukset voidaan kuvata mieleen tallentuvina toiminnallisina meemeinä, jotka taas voidaan kuvata aivokuoren pylväiden muodostamien adaptiivisten tilakoneiden avulla.

[Jalo Arkkivalo]

En nimenomaan tee eroa [koneen toiminnan ja koneen käyttäjänä olemisen välillä]. Huomaan vain että ns. ego on vain yksi monista prosesseista ja on välillä läsnä voimakkaammin ja välillä lähes näkymättömissä, kun muut prosessit ohjaavat toimintaa. En koe olevani pelkkä minä tai ego. Vaan tietosuuteni on valtavasti monimuotoisempi. Eikä se ole edes muuttumaton tai kiinteä.

Haluatko kertoa itse miksi haluat pitää kiinni kiinteästä egosta joka on kaikki tietoisuus? Ja mikä se on ja miten se säilyttää kiinteät rajansa ja määrittelyn joka vaaditaan, että sellainen voi olla olemassa?

Ok, tein väärän tulkinnan tekstistäsi ja huomaan itse käyttäväni käsitteitä moniselitteisesti. Selvenisikö asia mielestäsi riittävästi, jos tekisimme seuraavan täsmennyksen käsitteiden käytössä?

Mieli on korvienvälissä hyrräävän mentaalisen toiminnan kokonaisuus, joka sisältää kaikki siihen liittyvät prosessit: (1) meemikoneen minä prosessin (ego) rooleineen, objektiprosessit ja kontekstiprosessit sekä (2) liskoaivojen mentaalisuuteen liittyvät prosessit.

Ego on mielen meemikoneen minäprosessi. Se on dynaaminen prosessi, joka kehittyy koko eliniän ajan.

Superego on yksi meemikoneen objektiprosesseista. Myös se muuttuu kokoajan osana sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämää memeettistä evoluutiota.

Id on liskoaivojen lajityypilliset vietti- ja vaistotouminnot tuottavien prosessien kokonaisuus.

Kaikki aivojen prosessit kehittyvät koko eliniän ajan. Meemikoneen ajatus- ja käyttäytymistottumukset (memeettinen informaatio) kehittyy osana sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämää memeettistä evoluutiota. Ja vaikka liskoaivot ja meemikoneen biologinen perusta (geneettinen informaatio) muuttuu sukupolvisidonnaisesti, liittyy näihinkin jatkuvaa adaptaatiota.

Saatko oman ajatteluasi taipumaan mitenkään tämäntyyppiseen kehikkoon?

En saa. Ongelma on että laitat kaiken tietoisuuden egon alle. Enkä voi mitenkään samastaa koko tietoisuutta tai edes kaikkea ajattelua pelkäksi egoksi. Eli kaikki mielen prosessit nippussa ego otsakkeen alla.
Ihan jo yleisen egon määritelmän mukaan tuo ei sovi omaan oppiini:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Min%C3%A4_%28ego%29

Tästä on varmaan useita koulukuntia, mutta ajatus siitä että ainoastaan ego olisi ajattelussamme kaikki, on todella vaikea sisäistää.
Enkä näe syytä paloitella egon prosesseja pienempiin osiin ja rakentaa uudelleen samaa tietoisuuden mallia uusilla käsitteillä kuten meemeillä, mutta tällä kertaa egon pääotsakkeen alle. Koska egon käsite on mielestäni erittäin hyvä nykyisessä muodossaan. Niin että se ei pyri kattamaan kaikkia mielen ja tietoisuuden prosesseja.

Yritin edellä olevalla täsmennyksellä lähentää termien määrittelyä vastaamaan paremmin vakiintuneita (esimerkiksi Wikipedian kuvaamia) käytäntöjä. Taipuisiko tämä määrittely nyt paremmin myös sinun ajatteluun? Mitä pulmia jäi vielä jäljelle?

Meemien käsite on tämän mun kuvaamaan hypoteesin peruskäsite, jolla kaikki opitut asiat eli ajatus- ja käyttäytymistottumukset voidaan kuvata mieleen tallentuvina toiminnallisina meemeinä, jotka taas voidaan kuvata aivokuoren pylväiden muodostamien adaptiivisten tilakoneiden avulla.

Kyllä, tämä on mielen perusrakanteen ja luonteen näkökulmasta 1:1 juurikin sama ajatus joka itselläni on.
Termistö, tarkat tehtävien jakolinjat on sitten detaljien määrittelyä.

Nyt tässä kummittelee vain edelleen tuo memetiikka. Josta laitoinkin jo toisen kysymyksen.

Eli en löydä vielä punaista lankaa, mihin se vastaa tässä, mihin nykyisin tunnettu käsitteistö ja tieteet eivät vastaa.
Itse en keksi muuta, kuin että käytät memetiikan käsitteistöä lähinnä vetääksesi ylätasolla yhteen eri tieteenalojen tietoa mielestä ja tietoisuudesta.

En ainakaan löydä mitään mikä kuvaisi esim. jotain uutta oivallusta mielen luonteesta. Vai onko se edes tavoitteesi?

[Naturalisti]

Mielen virtaa tuottavat aivokuoren meemikoneen sisällöksi tallentuneet meemit eli ajatus- ja käyttäytymistottumukset.

Haluaisitko kertoa, mikä on keskeisin syy miksi olet lähtenyt hakemaan vastauksia tai mallia memetiikasta?
Mihin asiaan nykyinen psykiatria, tietoteoria, filosofia, sosiologia ja mielen tuntemus eivät vastaa tyydyttävästi, vaan tarvitaan meemimalleja?
Ja ehkä jopa joitain omia teorioita, joita olet esittänyt.
Pystyykö tavoitteistasi meemien suhteen tekemään tutkimuskysymyksen, johon ei ole löytynyt muualta vastausta?

Nykyinen psykiatria, tietoteoria, filosofia, sosiologia ja mielen tuntemus eivät vastaa tyydyttävästi siihen, miten niiden kuvaamat mallit voisi toimia konkreettisesti kognitiivisen neurotieteen tutkimien aivojen toiminnallisten rakenteiden tasolla. Kukaan ei vielä tiedä miten aivot ihan oikeasti toimivat.

Kun kokonaisvaltainen toiminnallinen viitekehys aivojen toiminnasta antaa yhä odottaa itseään, olen alkanut hauskuuttaa itseäni miettimällä millainen se kenties saattaisi olla.

Perustava tutkimuskysynys voisi olla: onko mahdollista kehittää ihmistä mallina käyttäen autonominen ajatteleva artefakti, joka on kykenevä toimimaan muiden artefaktien ja ihmisten muodostaman sosiaalisen systeemin jäsenenä?

Tämä tarkoittaa sitä, että nämä pohdinnat voivat olla tässä vaiheessa vasta esitieteellistä alustavaa filosofista arvailua siitä, mitä tuon yhä puuttuvan viitekehyksen tulisi kuvata, jotta jo kerätty valtava (osin keskenään yhteensopimaton) sirpaletiedon määrä voitaisiin ripustaa yhtenäiseen todellisten aivojen rakenteiden mukaiseen viitekehykseen.

Tämä yrittää olla vastaus myös tuohon toiseen jatkokysymykseesi.

[Jalo Arkkivalo]

Mielen virtaa tuottavat aivokuoren meemikoneen sisällöksi tallentuneet meemit eli ajatus- ja käyttäytymistottumukset.

Haluaisitko kertoa, mikä on keskeisin syy miksi olet lähtenyt hakemaan vastauksia tai mallia memetiikasta?
Mihin asiaan nykyinen psykiatria, tietoteoria, filosofia, sosiologia ja mielen tuntemus eivät vastaa tyydyttävästi, vaan tarvitaan meemimalleja?
Ja ehkä jopa joitain omia teorioita, joita olet esittänyt.
Pystyykö tavoitteistasi meemien suhteen tekemään tutkimuskysymyksen, johon ei ole löytynyt muualta vastausta?

Nykyinen psykiatria, tietoteoria, filosofia, sosiologia ja mielen tuntemus eivät vastaa tyydyttävästi siihen, miten niiden kuvaamat mallit voisi toimia konkreettisesti kognitiivisen neurotieteen tutkimien aivojen toiminnallisten rakenteiden tasolla. Kukaan ei vielä tiedä miten aivot ihan oikeasti toimivat. Kun kokonaisvaltainen toiminnallinen viitekehys aivojen toiminnasta antaa yhä odottaa itseään, olen alkanut hauskuuttaa itseäni miettimällä millainen se kenties saattaisi olla.

Perustava tutkimuskysynys voisi olla: onko mahdollista kehittää ihmistä mallina käyttäen autonominen ajatteleva artefakti, joka on kykenevä toimimaan muiden artefaktien ja ihmisten muodostaman sosiaalisen systeemin jäsenenä?

Tämä tarkoittaa sitä, että nämä pohdinnat voivat olla tässä vaiheessa vasta esitieteellistä alustavaa filosofista arvailua siitä, mitä tuon yhä puuttuvan viitekehyksen tulisi kuvata, jotta jo kerätty valtava (osin keskenään yhteensopimaton) sirpaletiedon määrä voitaisiin ripustaa yhtenäiseen todellisten aivojen rakenteiden mukaiseen viitekehykseen.

Tämä vastasi kysymykseeni. Koska olen jostain syystä erheellisesti ajatellut että olet yrittänyt kommunikoida osin jotain täysin uutta ideaa miten mieli toimii, nimen omaan memetiikan avulla.
Ja tarkennetaan että itse en myöskään tutki kuin omaa ajatteluani ja nojaan sen ainoastaan olemassa olevaan tietoon. Eli jos omista teksteistäni tulee joskus viboja että niistä yritetään muotoilla jotain uutta ajatusta mielen toiminnasta, niin kyseessä on väärinymmärrys tai allekirjoittaneen huono tekstin muotoilu ja argumentointi.

[Naturalisti]

Tämä on mielenkiintoinen avaus myös aivojen toiminnan näkökulmasta.

“[Avauksessa on] yksi tulkinta siitä kuinka mieli kategorisoi ja tulkitsee maailman objekteja konseptien välityksellä (...) kuinka mieli mahdollisesti kategorisoi ja käsitteellistää maailman objekteja.”

Seuraavassa on yksi hypoteesi, joka hahmottaa kategorisointia neuromorfisesta näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten se olisi yhteensovitettavissa avauksessa esitettyyn tai muiden keskustelijoiden esittämään teoreettiseen pohdintaan.

Ajattelen, että pieni lapsi suorittaa aluksi aisteja ja niiden prosessointia treenatessa vasta erilaisten hahmojen heuristista kategorisointia. Varsinainen kategorisointi alkaa vasta siinä ontogeneesin vaiheessa, kun yksilö saa mielen teorian, minä (minäprosessi) alkaa hahmottaa olevansa erilaisissa konteksteissa eli itsensä ympäröivissä spatiaalisissa tapahtumien tiloissa (kontekstiprosessit), joita hän tarkastelee sisältä päin. Nämä kontekstit hän kalustaa kontekstin tyypillisesti tai tilapäisesti sisältävillä asioilla (objektiprosessit), joita hän tarkastelee ukoapäin. Sekä konteksti, että objektiprosessit sisältävät myös toiminnallisuuden eli kyvyn tuottaa haarautuvia ja yhtyviä tapahtumatilojen sekvenssejä eli käyttäytymistä ja ajattelua.

Aktiivinen mielen tila koostuu näin minä prosessista, minää kulloinkin ympäröivästä kontekstiprosessista ja kontekstissa kulloinkin minäprosessin ympärillä olevista objektiprosesseista. Minäprosessi mallintaa (ennustaa) kaikkien muiden prosessien toimintaa projisoimalla itsensä niiden asemaan (tästä seuraa muun muassa empatia ja animismi ensimmäisenä todellisuuden selitysyrityksenä).

Minä prosessilla on myös erilaisten sosiaalisten systeemien kontekseihin liittyviä erilaisia rooleja.

Nämä kolme mielen prosesityyppiä: minäprosessi (rooleineen), kontekstiprosessit (myös käsitteelliset) ja objektiprosessit (kunkin kontekstin näkökulmassa) ovat myös kaiken mielen kategorisoinnin perustana. Ne kaikki ovat viime kädessä subjektiivisia ajatustottumuksia, jotka kehittyvät memeettisessä evoluutiossa ja ovat keskenään enemmän tai vähemmän yhteensopivia.
.

Joo, ihan mielenkiintoinen luokittelu sulla mielen prosesseista, vaikka liikutkin aika abstraktilla tasolla. Voisitko avata hiukan enemmän tuota minäprosessien, kontekstiprosessien ja objektiprosessien sisältöä ja keskinäisiä suhteita? Olisi mielenkiintoista lukea tästä lisää?

No, tämä on mulla itsellänikin työn alla (alkutaipaleella), mutta ideoiden kehittämiseksi tarjoan nämä ajatukset kritisoitavaksi jo raakileina.

Tässä joutuu väkisin määrittelemään myös uusia käsitteitä ja vanhoille uusia käyttötapoja. Laajemman kokonaisuuden hahmotaminen tarvitsee myös uusia abstrakteja käsitteitä, jotka yritetään kuitenkin ankkuroida todellisten aivojen rakenteisiin.

Lähetin äsken Jaloille pitkän kommentin, joka valottaa tätä kokonaisuutta.

Kirjoitan lyhyitä kommentteja seuraavan sitaatin sisään hakasulkuihin.

Ja sitten se kuinka nuo sun kolme mainitsemaasi prosessia liittyvät ja suhteutuvat tällaisiin mielen prosesseihin, joita listaan seuraavassa:
- yleinen aistihavaintoprosessi [tämä on liskoaivojen tietoisuuden tason alapuolisten prosessien hommaa. Tietoiselle tasolle nousee vasta assisiotasolla ilmenevä mielikuvavirta.]
- kuvallinen ajattelu [Tämä on kaikkien aistimusten ja tuntemusten interattiona tuotetujen kokemusvirran toistamista ja muuntelua mielikuvituksessa, joka on jo meemikoneenkin hommaa quqlioiden osalta.]
- kielellinen prosessointi [Meemikoneen rationaslista symbolista prosessointia]
- ongelmanratkaisu [Myös meemikoneen hommia]
- muistaminen [kognitiivisen psykologian kaikki lukuisat muistityypit on syytä ajatella uudelleen. Aivoissa on vain kahden tyyppisiä muistavia elementtejä: neuronien aktivaatiotiat (lyhytaikainen muisti) ja synspsit (pitkäaikainen muisti)]
- kuvittelu [muistoja ei talleteta elokuvia vaan kykyinä tuottaa uudelleen vastaavan kaltaisia tapahtumasekvenssejä samankaltaisissa tilanteissa tai niitä muistellessa eli kuvitellessa.]
- ennakointi [Ennakointi sisältyy kaikkien "mielen mikropiirien" eli aivokuoren pylväiden muodostamien tilakoneiden tilansirtofuktioiden toimintaan. Seuraava tila riippuu tilakoneen informaatioympäristöstä ja nykyisestä toimintatilasta. Meemien ajattelu- ja käyttäytymistottumukset ovat tallentuneet näiden tilakoneiden erilaisten yhdidtemien tilansiirtomatriiseihin. Ennakointi tarkoittaa vain sitä, että toimitaan tottumukset mukaan; onnistumiset ja epäonnistumiset vahvistavat tai muuttavat tottumuksia.]
- intuitio [milakoneet muodostavat hippokampuksesta aivojen primäöritasolle ulottuvia haarautuvia rakenteita joissa on varsinkin hierarkkian alaisissa yhteisiä osia. Intuitio on näiden rakenteiden uudenlaista yhdistämistä
- keskittyminen (awareness) [en ole varma mitä tällä haet, mutta tämä mielen mekanismi pitää aktiivisesti tietoisessa mielenvirrassa vain yhden skeeman prosessointia. Sen lisäksi voi olla "tausta-ajossa" varsinkin tiedostamattoman tason aistimusten prosessoinnissa useita rinnakkaisia prosesseja, jotka saattavat keskeyttää tietoisen tason prosessoinnin ja käynnistää sen tilalle toisen. Konnitiivisen tason todelliseen multitadkasmiseen suhtaudun skeptisesti ]

Otan tähän seuraavaan listaan vähän lisää tuumausaikaa. Voisitko tämän tuumailun helpottamiseksi kuvata mietteitäsi vähän monisanaisemmin?

Lisäksi Ego käyttää yllä mainittuja prosesseja näiden prosessien käsittelyssä mielen sisällä:
- Valinta ja päätöksenteko (Agenttius)
- Introspektio (Minä)
- Järkeily (Uskomukset)
- Arvottaminen (Arvot)
- Arvostelu (Normit)
- Evaluaatio (Esteettinen)

Mä näkisin, että jotenkin nuo sun kolme prosessia myös liittyvät näihin yllä esitettyihin prosesseihin. Mutta siis, tässä hiukan laajempi näkökulma mielen eri prosesseihin. Ja tuo eka lista siis kuvaa sellaisia yleisiä prosesseja siellä taustalla, joita Ego käyttää hyväkseen näissä toisen listan prosesseissa.

Joo, niin liittyvät. Kysymykset ovat varsin laajoja. Voisitko vähän tuupata mua selittämisen alkuun, niin yritän sitten jatka; minkälaisiin näkökulmiin lähinnä haluat tarkennuksia?

Joo, kiitoksia kommentistasi. Hieman avaan noita mun Egon prosesseja tuossa:

- Valinta ja päätöksenteko (Agenttius): Tämä on varmaankin egon päätehtävä mielen prosessina, eli arvioida erilaisia toimintavaihtoehtoja ja ratkaisuja, ja tehdä valintoja.

- Introspektio (Minä): Tässä ego tutkii itseään, historiaansa ja minäkäsitystään. Minä ei ole prosessi, vaan egon identiteetti. Introspektio on se prosessi, jonka puitteissa ego kääntää huomion itseensä.

- Järkeily (Uskomukset): Tämä liittyy egon kognitiiviseen evaluaatioon, eli tapaan jolla ego arvioi ja muodostaa faktoja.

- Arvottaminen (Arvot): Tämä liittyy egon hedonistiseen Hyvä/paha evaluaatioon, ja tapaan jolla ego luo arvoja. Samoin ego luo tämän arvottamisen kautta suhteita erilaisiin objekteihin.

- Arvostelu (Normit): tämä liittyy siihen kuinka ego arvioi itsensä ja muiden toimintaa normatiivisen kehikon kautta.

- Evaluaatio (Esteettinen): Tämä liittyy siihen kuinka ego arvioi ulkoista maailmaa ja sen objekteja esteettisestä näkökulmasta.


Lähinnä siis ajattelin, että kuinka nuo sun kolme yllä mainittua mielen prosessia näihin liittyy? Ei siis lisko- ja meemiaivojen toiminta, vaan ne kolme prosessia jotka tossa aiemmin mainitsit?

Tässä on korjattu ja selkeytetty versio hypoteesistä. Ensin muutama sana mielen tilakonehypoteesista:

Mieli toimii meemikoneena, joka prosessoi aistimusten kautta saatua tietoa ja tuottaa käyttäytymistä.

Hypoteesi perustuu ajatukseen, että aivokuoren pylväspopulaatio – joka kattaa kaikki sen alueet – edustaa laajaa tilakoneiden joukkoa. Nämä tilakoneet ovat kytköksissä toisiinsa ja muodostavat hierarkkisen verkon informaationaapuristojensa välisillä yhteyksillä. Verkon pohjalla ovat primäärit sensoriset ja motoriset alueet, ja huipulla on hippokampus, joka yhdistää meemikoneen liskoaivoihin. Tilakoneet vastaanottavat, käsittelevät ja lähettävät tietoa omista tilanmuutoksistaan.

Tilakoneiden toimintaperiaate eroaa tietokoneiden toiminnasta. Ne eivät perustu kiinteisiin algoritmeihin ja yhteyksiin, vaan oppimiseen perustuviin kykyihin tuottaa aiemmin koettujen kaltaisia tapahtumasekvenssejä uusissa tilanteissa.

Tietokonemetafora kuvaa mielen toiminnan lineaarisena ja modulaarisena, missä erilliset 'aliohjelmat' suorittavat tiettyjä tehtäviä, kuten muistin tallennusta tai ongelmanratkaisua. Aivot vertautuvat tietokoneeseen, jossa on kiinteä ohjelmisto ja rajoitetut toiminnot.

Tilakonehypoteesin mukaan mieli on dynaaminen ja joustava verkosto, joka koostuu yhteenliitetyistä tilakoneista. Nämä kykenevät muuttumaan ja kehittymään kokemusten ja oppimisen myötä. Mallissa ei ole yleiskäyttöisiä aliohjelmia. Prosessien verkosto kehittää toimintaansa empiiristen kokemusten perusteella autonomisesti. Mielen toiminta ei ole vain reaktiivista, vaan ennakoivaa ja itseorganisoituvaa. Mieli kykenee luomaan uusia toimintatapoja ja ajattelumalleja vastauksena ympäristön muutoksiin, mihin perinteinen tietokonemetafora ei pysty.

Kysyit, kuinka nuo kolme mainittua mielen prosessia – minäprosessit, objektiprosessit ja kontekstiprosessit – liittyvät näihin listaamiisi asioihin. Tilakonehypoteesin mukaan ne eivät ole erillisiä prosesseja, vaan ne hajautuvat objekti- ja kontekstiprosessien toiminnoiksi, ja kaikkiin toimintoihin sisältyvät sekä objekti- että kontekstiprosessit. Mitään erillisiä yleiskäyttöisiä apuprosesseja ei ole konteksti- ja objektiprosessien lisäksi.

Lisään kommentit listaan hakasulkuihin:

- Intuitio [Intuitio on toiminto, jossa samankaltaiset skeemat linkittyvät ja yhdistävät tietoa nopeasti ja alitajuisesti ilman tietoista pohdintaa. Se voi perustua aikaisempiin kokemuksiin ja oppimiseen, jotka ovat tallentuneet meemikoneen tilakoneisiin.]

- Keskittyminen (awareness) [Keskittyminen on egon eli minäprosessin toiminto, joka kohdistaa tietoisen huomion tiettyyn skeemaan. Vaikka taustalla voi olla joitakin alitajuisia prosesseja, tietoinen keskittyminen vaatii resurssien kohdentamista yhteen tehtävään kerrallaan.]

- Valinta ja päätöksenteko (Agenttius) [Valinta ja päätöksenteko ovat toimintoja, joissa ego arvioi erilaisia toimintavaihtoehtoja ja ratkaisuja, ja tekee valintoja perustuen sekä tietoiseen että alitajuntaiseen tiedonkäsittelyyn.]

- Introspektio (Minä) [Introspektio on toiminto, jossa ego tutkii itseään, historiaansa ja minäkäsitystään. Se on itsetutkiskelun ja itseymmärryksen mekanismi.]

- Järkeily (Uskomukset) [Järkeily on toiminto, jossa ego arvioi ja muodostaa faktoja ja uskomuksia. Se on loogisen päättelyn ja kriittisen ajattelun perusta.]

- Arvottaminen (Arvot) [Arvottaminen on toiminto, jossa ego luo arvoja ja suhteita erilaisiin objekteihin ja ilmiöihin, perustuen henkilökohtaisiin ja yhteisöllisiin arvoihin.]

- Arvostelu (Normit) [Arvostelu on toiminto, jossa ego arvioi itsensä ja muiden toimintaa normatiivisen kehikon kautta, mikä heijastaa yhteisön normeja ja odotuksia.]

- Evaluaatio (Esteettinen) [Evaluaatio on toiminto, jossa ego arvioi ulkoista maailmaa ja sen objekteja esteettisestä näkökulmasta, mikä voi sisältää kauneuden, harmonian ja muiden esteettisten arvojen pohdintaa.]