Avaruuden rakenne

Avatar
Goswell
Reactions:
Viestit: 4372
Liittynyt: 03 Joulu 2022, 12:22

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 14:27
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 13:04
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 12:56
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 10:41
Kontra kirjoitti: 31 Maalis 2024, 22:56 jatkoa edelliseen viestiini

Tilanne on vastaava äänelläkin.
Kaksi samaan suuntaan ajavaa junaa ohittavat toisensa ja viheltävät samanaikaisesti. Asemalla havaitsija kuulee molemmat vihellykset - nopeamman junan vihellys kuuluu korkeampana, hitaamman matalampana. Kumpikin vihellys tulee samalla nopeudella, eikä junien nopeudet summaudu äänen nopeuteen.
Siinä esimerkissä valo siirtyy takaisin c:n nopeuteen väliaineen läpäisyn jälkeen uuden lähteen suhteen, alkuperäinen lähde joka oli eri liiketilassa kuin se lasilevy tuotaa valoa myös nopeuteen c itsensä suhteen, jo tuossa on eri nopeuksia valolle aina havaitsijan suhteen.
Se mistä valo syntyy toteuttaa valolle aina sen tyhjönopeuden c, lähteen suhteen c, havaitsijat jotka tuota valoa mittaa saa erot mittaustulokseen juuri tuosta nopeuserosta lähteeseen nähden. Jos valo on laajaspektristä mittalaite joka on viritetty tietylle aallonpituudelle kyllä löytää sopivan kohdan tuosta lähteen kokonaisspektristä jotta näyttää että c:llä se painelee, ts tuolloin mitataan loittonevasta lähteestä kireämpää aallonpituutta ja lähestyvästä löysempää, näyttää että valo liikkuu kaikensuhteen c:llä.

Väliaineessa on yksi valon nopeus jolla valo siinä väliaineessa liikkuu. Jos meillä on eri liiketilassa kaksi lähdettä joiden valo läpäisee tuon em lasilevyn siten että nopeammin loittonevan valo saapuu yhtä aikaa lasilevyyn kuin hitaammin loittonevan tai lähestyvän lähteen tuottamana, lasissa ja lasin jälkeen valot liikkuvat jatkossa samalla nopeudella rinta rinnan myös valon "kärki". mutta nopeus muutoksesta syntynyt muutos aallonpituudessa säilyy, jos väliaine ei määräisi/säätäisi valonnopeutta itsensä suhteen samaksi, ei koko valonnopeudella väliaineessa olisi tarkaa arvoa vaan loittonevan lähteen valo liikkuisi hitaammin ja lähestyvän lähteen valo liikkuisi nopeammin väliaineessa kuin paikoillaan olevan lähteen valo.

Väliaineen ja tyhjiön ero on merkittävä juuri tuosta syystä, tyhjiössä ei tapahdu muutoksia lähteen tuottamaan valonnopeuteen. Lähteen suhteen c säilyy loputtomiin jos valon kulkuun ei puututa, väliaine siis vaikuttaa siihen valonnopeuteen, tyhjiö ei vaikuta. Jos meillä on lasilevyn jälkeen toinen väliaine, vaikka ilmakehä, nyt tuo muutoin havaitsijan mittaama muutos valon aallonpituuteen syntyy jo väliaineeseen siirryttäessä ja jos havaitsija on paikoillaan tuon ilmamassan suhteen valo saapuu hänelle nyt ilmamassan määräämällä nopeudella, ei sen lasilevyn määräämällä nopeudella ja sen uuden väliaineen aiheuttamalla pienen pienellä lisämuutoksella valoon verrattuna tyhjiöön jossa tuota ei tapahdu ja jos havaitsija vielä itse liikkuu tuon ilmamassan suhteen tuo havaitsijan liikkeestä suhteessa ilmamassaan syntyvä muutos lisätään myös havaintoon.
Sinun järkeesi ei mahdu, että valolla on aina sama nopeus c jokaisen kohteen suhteen jonka se kohtaa. Sinä aina vaan tuot noita tieteenvastaisia jokelluksuasi tänne, miksi? Yritä nyt käsittää, että se ongelma ei ole tieteen virheellinnen käsitys, vaan ongelma on sinun korviesi välissä - mikset sinä usko sitä?
Ihan vaan siksi että se on mahdotonta, täysin mahdotonta, jotta tuohon päästäisiin täytyisi valonopeuden muuttua, miksi et tuota ymmärrä.
Kuten todettu, mittaustulokset tukee tuota järjetöntä väitettä, mutta se pystytään selittämään miksi se tuolta näyttää.
Sinulle on kymmeniä ellei jo sata kertaa selitetty, että aika on suhteellinen ja riippuun kohteiden keskinäisestä nopeudesta Lorentzin ajan dilataatioyhtälön mukaisesti

Ajan hidastuminen eli aikadilataatio

Kun kaksi kohdetta liikkuvat inertiaalissa toistensa suhteen tasaisella nopeudella v, niiden ajat hidastuvat toistensa suhteen symmetrisesti yhtä paljon Lorentzin ajan dilataatio-yhtälön mukaan ∆t’ = ∆t /√(1- v²/c²) . Termistä 1/√(1- v²/c²) käytetään symbolia 𝛾 (gamma). Toisesta kohteesta havaitaan toisen sen suhteen liikkuvan kohteen tapahtumat hitaampina, aikavälit pidentyneinä suhteessa 1/√(1- v²/c²). Tapahtuma on siis symmetrinen, vastavuoroinen.

On huomattava, että nopeus tuossa on itseisarvona, eikä siis ole merkitystä sen suunnalla, eli toisen kohteen suhteen liikkuva kohde voi olla etääntyvä, lähestyvä tai vaikka kiertää toista kohdetta (erikoistapauksessa ympyräradalla). Vrt valokello, jossa ajan hidastuminen havaitsijan suhteen todetaan samalla tavalla kellon etääntyessä ja lähestyessä.

Oletetaan jonkin tapahtuman sinun mittaamanasi kestäneen 1,000 s, liikkuvassa koordinaatistossa sinun suhteen tapahtuma onkin kestänyt esim 1,001 s. Eli kun sinun kellosi on käynyt 1,000 s, liikkuvan koordinaatiston hitaammin käyvä kello on käynyt vain 1/1,001 s = 0,999 s.

Kun toinen kohde kiihdyttää, ajat hidastuvat epäsymmetrisesti, jolloin kiihdyttävän aika hidastuu muuttuvan nopeuden funktiona toisen ajan hidastumista enemmän kiihtyvyyden funktiona.

Gamman 𝛾 laskenta on hankalaa moninumeroisten lukujen vuoksi, mutta sen arvo on helppo laskea likiarvokaavalla
𝛾 = 1/√(1- v²/c²) ≈ 1/(1- 0,5·v²/c²) = 1+ 0,5·v²/c²

Gravitaatio myös hidastaa aikaa.
Tuo on sitä "tiedettä ilman aivoja". Nopeus ei muuta aikaa, se vain näyttää muuttavan aikaa koska informaation siirto tapahtuu eri nopeudella.
Nopeus on vain suhteellista, meillä on kaikki nopeudet päällä yhtäaikaa, miten aika voi muuttua monella tapaa yhtäaikaa, tuota ei ole mahdollista saada aikaan kuin informaation siirrossa, symmertistä tietysti jokaiseen koska lähteen suhteen c.
Kiihtyvyys on todellinen peluri, ei nopeus.
Yritä ajatella asioita siitä jumalamoodista, ei havaitsijamoodista.
Minun mielestä noin.
Kontra
Reactions:
Viestit: 2773
Liittynyt: 05 Maalis 2023, 21:29

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Kontra »

On kaksi vaihtoehtoa: tiede on väärässä tai sinä olet väärässä.
Mitkä on todennäköisyydet noille tiede / Gossu = 100000000000000 / 0 = ääretön
Avatar
Goswell
Reactions:
Viestit: 4372
Liittynyt: 03 Joulu 2022, 12:22

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 15:07 On kaksi vaihtoehtoa: tiede on väärässä tai sinä olet väärässä.
Mitkä on todennäköisyydet noille tiede / Gossu = 100000000000000 / 0 = ääretön
Ymmärrän kyllä tuon, mutta mieti sitä mitä on kirjoitettu, havainnot on samat, havaintojen takana on se ero, ihan ymmärrettävästi selitetty, luulisin.
Minun mielestä noin.
Pikku Heikki
Reactions:
Viestit: 24
Liittynyt: 29 Maalis 2023, 18:09

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Pikku Heikki »

Goswell kirjoitti: Nopeus ei muuta aikaa, se vain näyttää muuttavan aikaa koska informaation siirto tapahtuu eri nopeudella.

Näin on.
Matka muuttuu kun liikutaan kohti tai poispäin valolähteestä nopeudella v, informaation siirron nopeus on c, siirron kesto muuttuu.
Kontra
Reactions:
Viestit: 2773
Liittynyt: 05 Maalis 2023, 21:29

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Kontra »

Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 14:54
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 14:27
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 13:04
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 12:56
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 10:41
Kontra kirjoitti: 31 Maalis 2024, 22:56 jatkoa edelliseen viestiini

Tilanne on vastaava äänelläkin.
Kaksi samaan suuntaan ajavaa junaa ohittavat toisensa ja viheltävät samanaikaisesti. Asemalla havaitsija kuulee molemmat vihellykset - nopeamman junan vihellys kuuluu korkeampana, hitaamman matalampana. Kumpikin vihellys tulee samalla nopeudella, eikä junien nopeudet summaudu äänen nopeuteen.
Siinä esimerkissä valo siirtyy takaisin c:n nopeuteen väliaineen läpäisyn jälkeen uuden lähteen suhteen, alkuperäinen lähde joka oli eri liiketilassa kuin se lasilevy tuotaa valoa myös nopeuteen c itsensä suhteen, jo tuossa on eri nopeuksia valolle aina havaitsijan suhteen.
Se mistä valo syntyy toteuttaa valolle aina sen tyhjönopeuden c, lähteen suhteen c, havaitsijat jotka tuota valoa mittaa saa erot mittaustulokseen juuri tuosta nopeuserosta lähteeseen nähden. Jos valo on laajaspektristä mittalaite joka on viritetty tietylle aallonpituudelle kyllä löytää sopivan kohdan tuosta lähteen kokonaisspektristä jotta näyttää että c:llä se painelee, ts tuolloin mitataan loittonevasta lähteestä kireämpää aallonpituutta ja lähestyvästä löysempää, näyttää että valo liikkuu kaikensuhteen c:llä.

Väliaineessa on yksi valon nopeus jolla valo siinä väliaineessa liikkuu. Jos meillä on eri liiketilassa kaksi lähdettä joiden valo läpäisee tuon em lasilevyn siten että nopeammin loittonevan valo saapuu yhtä aikaa lasilevyyn kuin hitaammin loittonevan tai lähestyvän lähteen tuottamana, lasissa ja lasin jälkeen valot liikkuvat jatkossa samalla nopeudella rinta rinnan myös valon "kärki". mutta nopeus muutoksesta syntynyt muutos aallonpituudessa säilyy, jos väliaine ei määräisi/säätäisi valonnopeutta itsensä suhteen samaksi, ei koko valonnopeudella väliaineessa olisi tarkaa arvoa vaan loittonevan lähteen valo liikkuisi hitaammin ja lähestyvän lähteen valo liikkuisi nopeammin väliaineessa kuin paikoillaan olevan lähteen valo.

Väliaineen ja tyhjiön ero on merkittävä juuri tuosta syystä, tyhjiössä ei tapahdu muutoksia lähteen tuottamaan valonnopeuteen. Lähteen suhteen c säilyy loputtomiin jos valon kulkuun ei puututa, väliaine siis vaikuttaa siihen valonnopeuteen, tyhjiö ei vaikuta. Jos meillä on lasilevyn jälkeen toinen väliaine, vaikka ilmakehä, nyt tuo muutoin havaitsijan mittaama muutos valon aallonpituuteen syntyy jo väliaineeseen siirryttäessä ja jos havaitsija on paikoillaan tuon ilmamassan suhteen valo saapuu hänelle nyt ilmamassan määräämällä nopeudella, ei sen lasilevyn määräämällä nopeudella ja sen uuden väliaineen aiheuttamalla pienen pienellä lisämuutoksella valoon verrattuna tyhjiöön jossa tuota ei tapahdu ja jos havaitsija vielä itse liikkuu tuon ilmamassan suhteen tuo havaitsijan liikkeestä suhteessa ilmamassaan syntyvä muutos lisätään myös havaintoon.
Sinun järkeesi ei mahdu, että valolla on aina sama nopeus c jokaisen kohteen suhteen jonka se kohtaa. Sinä aina vaan tuot noita tieteenvastaisia jokelluksuasi tänne, miksi? Yritä nyt käsittää, että se ongelma ei ole tieteen virheellinnen käsitys, vaan ongelma on sinun korviesi välissä - mikset sinä usko sitä?
Ihan vaan siksi että se on mahdotonta, täysin mahdotonta, jotta tuohon päästäisiin täytyisi valonopeuden muuttua, miksi et tuota ymmärrä.
Kuten todettu, mittaustulokset tukee tuota järjetöntä väitettä, mutta se pystytään selittämään miksi se tuolta näyttää.
Sinulle on kymmeniä ellei jo sata kertaa selitetty, että aika on suhteellinen ja riippuun kohteiden keskinäisestä nopeudesta Lorentzin ajan dilataatioyhtälön mukaisesti

Ajan hidastuminen eli aikadilataatio

Kun kaksi kohdetta liikkuvat inertiaalissa toistensa suhteen tasaisella nopeudella v, niiden ajat hidastuvat toistensa suhteen symmetrisesti yhtä paljon Lorentzin ajan dilataatio-yhtälön mukaan ∆t’ = ∆t /√(1- v²/c²) . Termistä 1/√(1- v²/c²) käytetään symbolia 𝛾 (gamma). Toisesta kohteesta havaitaan toisen sen suhteen liikkuvan kohteen tapahtumat hitaampina, aikavälit pidentyneinä suhteessa 1/√(1- v²/c²). Tapahtuma on siis symmetrinen, vastavuoroinen.

On huomattava, että nopeus tuossa on itseisarvona, eikä siis ole merkitystä sen suunnalla, eli toisen kohteen suhteen liikkuva kohde voi olla etääntyvä, lähestyvä tai vaikka kiertää toista kohdetta (erikoistapauksessa ympyräradalla). Vrt valokello, jossa ajan hidastuminen havaitsijan suhteen todetaan samalla tavalla kellon etääntyessä ja lähestyessä.

Oletetaan jonkin tapahtuman sinun mittaamanasi kestäneen 1,000 s, liikkuvassa koordinaatistossa sinun suhteen tapahtuma onkin kestänyt esim 1,001 s. Eli kun sinun kellosi on käynyt 1,000 s, liikkuvan koordinaatiston hitaammin käyvä kello on käynyt vain 1/1,001 s = 0,999 s.

Kun toinen kohde kiihdyttää, ajat hidastuvat epäsymmetrisesti, jolloin kiihdyttävän aika hidastuu muuttuvan nopeuden funktiona toisen ajan hidastumista enemmän kiihtyvyyden funktiona.

Gamman 𝛾 laskenta on hankalaa moninumeroisten lukujen vuoksi, mutta sen arvo on helppo laskea likiarvokaavalla
𝛾 = 1/√(1- v²/c²) ≈ 1/(1- 0,5·v²/c²) = 1+ 0,5·v²/c²

Gravitaatio myös hidastaa aikaa.
Tuo on sitä "tiedettä ilman aivoja". Nopeus ei muuta aikaa, se vain näyttää muuttavan aikaa koska informaation siirto tapahtuu eri nopeudella.
Nopeus on vain suhteellista, meillä on kaikki nopeudet päällä yhtäaikaa, miten aika voi muuttua monella tapaa yhtäaikaa, tuota ei ole mahdollista saada aikaan kuin informaation siirrossa, symmertistä tietysti jokaiseen koska lähteen suhteen c.
Kiihtyvyys on todellinen peluri, ei nopeus.
Yritä ajatella asioita siitä jumalamoodista, ei havaitsijamoodista.
Informaation siirrolla ei ole mitään tekemistä ajan hidastumisessa.
Kun valo osuu johonkin kohteeseen, sen nopeus on aina c kohteen liikkeestä riipumatta, eikä siinä mitään informaatiota siirretä.
Avatar
Goswell
Reactions:
Viestit: 4372
Liittynyt: 03 Joulu 2022, 12:22

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 21:15
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 14:54
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 14:27
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 13:04
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 12:56
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 10:41
Kontra kirjoitti: 31 Maalis 2024, 22:56 jatkoa edelliseen viestiini

Tilanne on vastaava äänelläkin.
Kaksi samaan suuntaan ajavaa junaa ohittavat toisensa ja viheltävät samanaikaisesti. Asemalla havaitsija kuulee molemmat vihellykset - nopeamman junan vihellys kuuluu korkeampana, hitaamman matalampana. Kumpikin vihellys tulee samalla nopeudella, eikä junien nopeudet summaudu äänen nopeuteen.
Siinä esimerkissä valo siirtyy takaisin c:n nopeuteen väliaineen läpäisyn jälkeen uuden lähteen suhteen, alkuperäinen lähde joka oli eri liiketilassa kuin se lasilevy tuotaa valoa myös nopeuteen c itsensä suhteen, jo tuossa on eri nopeuksia valolle aina havaitsijan suhteen.
Se mistä valo syntyy toteuttaa valolle aina sen tyhjönopeuden c, lähteen suhteen c, havaitsijat jotka tuota valoa mittaa saa erot mittaustulokseen juuri tuosta nopeuserosta lähteeseen nähden. Jos valo on laajaspektristä mittalaite joka on viritetty tietylle aallonpituudelle kyllä löytää sopivan kohdan tuosta lähteen kokonaisspektristä jotta näyttää että c:llä se painelee, ts tuolloin mitataan loittonevasta lähteestä kireämpää aallonpituutta ja lähestyvästä löysempää, näyttää että valo liikkuu kaikensuhteen c:llä.

Väliaineessa on yksi valon nopeus jolla valo siinä väliaineessa liikkuu. Jos meillä on eri liiketilassa kaksi lähdettä joiden valo läpäisee tuon em lasilevyn siten että nopeammin loittonevan valo saapuu yhtä aikaa lasilevyyn kuin hitaammin loittonevan tai lähestyvän lähteen tuottamana, lasissa ja lasin jälkeen valot liikkuvat jatkossa samalla nopeudella rinta rinnan myös valon "kärki". mutta nopeus muutoksesta syntynyt muutos aallonpituudessa säilyy, jos väliaine ei määräisi/säätäisi valonnopeutta itsensä suhteen samaksi, ei koko valonnopeudella väliaineessa olisi tarkaa arvoa vaan loittonevan lähteen valo liikkuisi hitaammin ja lähestyvän lähteen valo liikkuisi nopeammin väliaineessa kuin paikoillaan olevan lähteen valo.

Väliaineen ja tyhjiön ero on merkittävä juuri tuosta syystä, tyhjiössä ei tapahdu muutoksia lähteen tuottamaan valonnopeuteen. Lähteen suhteen c säilyy loputtomiin jos valon kulkuun ei puututa, väliaine siis vaikuttaa siihen valonnopeuteen, tyhjiö ei vaikuta. Jos meillä on lasilevyn jälkeen toinen väliaine, vaikka ilmakehä, nyt tuo muutoin havaitsijan mittaama muutos valon aallonpituuteen syntyy jo väliaineeseen siirryttäessä ja jos havaitsija on paikoillaan tuon ilmamassan suhteen valo saapuu hänelle nyt ilmamassan määräämällä nopeudella, ei sen lasilevyn määräämällä nopeudella ja sen uuden väliaineen aiheuttamalla pienen pienellä lisämuutoksella valoon verrattuna tyhjiöön jossa tuota ei tapahdu ja jos havaitsija vielä itse liikkuu tuon ilmamassan suhteen tuo havaitsijan liikkeestä suhteessa ilmamassaan syntyvä muutos lisätään myös havaintoon.
Sinun järkeesi ei mahdu, että valolla on aina sama nopeus c jokaisen kohteen suhteen jonka se kohtaa. Sinä aina vaan tuot noita tieteenvastaisia jokelluksuasi tänne, miksi? Yritä nyt käsittää, että se ongelma ei ole tieteen virheellinnen käsitys, vaan ongelma on sinun korviesi välissä - mikset sinä usko sitä?
Ihan vaan siksi että se on mahdotonta, täysin mahdotonta, jotta tuohon päästäisiin täytyisi valonopeuden muuttua, miksi et tuota ymmärrä.
Kuten todettu, mittaustulokset tukee tuota järjetöntä väitettä, mutta se pystytään selittämään miksi se tuolta näyttää.
Sinulle on kymmeniä ellei jo sata kertaa selitetty, että aika on suhteellinen ja riippuun kohteiden keskinäisestä nopeudesta Lorentzin ajan dilataatioyhtälön mukaisesti

Ajan hidastuminen eli aikadilataatio

Kun kaksi kohdetta liikkuvat inertiaalissa toistensa suhteen tasaisella nopeudella v, niiden ajat hidastuvat toistensa suhteen symmetrisesti yhtä paljon Lorentzin ajan dilataatio-yhtälön mukaan ∆t’ = ∆t /√(1- v²/c²) . Termistä 1/√(1- v²/c²) käytetään symbolia 𝛾 (gamma). Toisesta kohteesta havaitaan toisen sen suhteen liikkuvan kohteen tapahtumat hitaampina, aikavälit pidentyneinä suhteessa 1/√(1- v²/c²). Tapahtuma on siis symmetrinen, vastavuoroinen.

On huomattava, että nopeus tuossa on itseisarvona, eikä siis ole merkitystä sen suunnalla, eli toisen kohteen suhteen liikkuva kohde voi olla etääntyvä, lähestyvä tai vaikka kiertää toista kohdetta (erikoistapauksessa ympyräradalla). Vrt valokello, jossa ajan hidastuminen havaitsijan suhteen todetaan samalla tavalla kellon etääntyessä ja lähestyessä.

Oletetaan jonkin tapahtuman sinun mittaamanasi kestäneen 1,000 s, liikkuvassa koordinaatistossa sinun suhteen tapahtuma onkin kestänyt esim 1,001 s. Eli kun sinun kellosi on käynyt 1,000 s, liikkuvan koordinaatiston hitaammin käyvä kello on käynyt vain 1/1,001 s = 0,999 s.

Kun toinen kohde kiihdyttää, ajat hidastuvat epäsymmetrisesti, jolloin kiihdyttävän aika hidastuu muuttuvan nopeuden funktiona toisen ajan hidastumista enemmän kiihtyvyyden funktiona.

Gamman 𝛾 laskenta on hankalaa moninumeroisten lukujen vuoksi, mutta sen arvo on helppo laskea likiarvokaavalla
𝛾 = 1/√(1- v²/c²) ≈ 1/(1- 0,5·v²/c²) = 1+ 0,5·v²/c²

Gravitaatio myös hidastaa aikaa.
Tuo on sitä "tiedettä ilman aivoja". Nopeus ei muuta aikaa, se vain näyttää muuttavan aikaa koska informaation siirto tapahtuu eri nopeudella.
Nopeus on vain suhteellista, meillä on kaikki nopeudet päällä yhtäaikaa, miten aika voi muuttua monella tapaa yhtäaikaa, tuota ei ole mahdollista saada aikaan kuin informaation siirrossa, symmertistä tietysti jokaiseen koska lähteen suhteen c.
Kiihtyvyys on todellinen peluri, ei nopeus.
Yritä ajatella asioita siitä jumalamoodista, ei havaitsijamoodista.
Informaation siirrolla ei ole mitään tekemistä ajan hidastumisessa.
Kun valo osuu johonkin kohteeseen, sen nopeus on aina c kohteen liikkeestä riipumatta, eikä siinä mitään informaatiota siirretä.
Lähes kaikki informaatio tulee fotoneitten avulla, gravitaatio ja neutriinot lisäksi. Miten havaitset aikamuutokset jos et fotonikentän kautta, kun tiiraillaan kaksosparadoksissa kelloja, miten se informaatio aina toisesta kellosta saapuu toiselle.
Minun mielestä noin.
Avatar
Stalker
Reactions:
Viestit: 1679
Liittynyt: 05 Joulu 2022, 12:43

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Stalker »

Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 22:48
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 21:15
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 14:54
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 14:27
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 13:04
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 12:56
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 10:41
Kontra kirjoitti: 31 Maalis 2024, 22:56 jatkoa edelliseen viestiini

Tilanne on vastaava äänelläkin.
Kaksi samaan suuntaan ajavaa junaa ohittavat toisensa ja viheltävät samanaikaisesti. Asemalla havaitsija kuulee molemmat vihellykset - nopeamman junan vihellys kuuluu korkeampana, hitaamman matalampana. Kumpikin vihellys tulee samalla nopeudella, eikä junien nopeudet summaudu äänen nopeuteen.
Siinä esimerkissä valo siirtyy takaisin c:n nopeuteen väliaineen läpäisyn jälkeen uuden lähteen suhteen, alkuperäinen lähde joka oli eri liiketilassa kuin se lasilevy tuotaa valoa myös nopeuteen c itsensä suhteen, jo tuossa on eri nopeuksia valolle aina havaitsijan suhteen.
Se mistä valo syntyy toteuttaa valolle aina sen tyhjönopeuden c, lähteen suhteen c, havaitsijat jotka tuota valoa mittaa saa erot mittaustulokseen juuri tuosta nopeuserosta lähteeseen nähden. Jos valo on laajaspektristä mittalaite joka on viritetty tietylle aallonpituudelle kyllä löytää sopivan kohdan tuosta lähteen kokonaisspektristä jotta näyttää että c:llä se painelee, ts tuolloin mitataan loittonevasta lähteestä kireämpää aallonpituutta ja lähestyvästä löysempää, näyttää että valo liikkuu kaikensuhteen c:llä.

Väliaineessa on yksi valon nopeus jolla valo siinä väliaineessa liikkuu. Jos meillä on eri liiketilassa kaksi lähdettä joiden valo läpäisee tuon em lasilevyn siten että nopeammin loittonevan valo saapuu yhtä aikaa lasilevyyn kuin hitaammin loittonevan tai lähestyvän lähteen tuottamana, lasissa ja lasin jälkeen valot liikkuvat jatkossa samalla nopeudella rinta rinnan myös valon "kärki". mutta nopeus muutoksesta syntynyt muutos aallonpituudessa säilyy, jos väliaine ei määräisi/säätäisi valonnopeutta itsensä suhteen samaksi, ei koko valonnopeudella väliaineessa olisi tarkaa arvoa vaan loittonevan lähteen valo liikkuisi hitaammin ja lähestyvän lähteen valo liikkuisi nopeammin väliaineessa kuin paikoillaan olevan lähteen valo.

Väliaineen ja tyhjiön ero on merkittävä juuri tuosta syystä, tyhjiössä ei tapahdu muutoksia lähteen tuottamaan valonnopeuteen. Lähteen suhteen c säilyy loputtomiin jos valon kulkuun ei puututa, väliaine siis vaikuttaa siihen valonnopeuteen, tyhjiö ei vaikuta. Jos meillä on lasilevyn jälkeen toinen väliaine, vaikka ilmakehä, nyt tuo muutoin havaitsijan mittaama muutos valon aallonpituuteen syntyy jo väliaineeseen siirryttäessä ja jos havaitsija on paikoillaan tuon ilmamassan suhteen valo saapuu hänelle nyt ilmamassan määräämällä nopeudella, ei sen lasilevyn määräämällä nopeudella ja sen uuden väliaineen aiheuttamalla pienen pienellä lisämuutoksella valoon verrattuna tyhjiöön jossa tuota ei tapahdu ja jos havaitsija vielä itse liikkuu tuon ilmamassan suhteen tuo havaitsijan liikkeestä suhteessa ilmamassaan syntyvä muutos lisätään myös havaintoon.
Sinun järkeesi ei mahdu, että valolla on aina sama nopeus c jokaisen kohteen suhteen jonka se kohtaa. Sinä aina vaan tuot noita tieteenvastaisia jokelluksuasi tänne, miksi? Yritä nyt käsittää, että se ongelma ei ole tieteen virheellinnen käsitys, vaan ongelma on sinun korviesi välissä - mikset sinä usko sitä?
Ihan vaan siksi että se on mahdotonta, täysin mahdotonta, jotta tuohon päästäisiin täytyisi valonopeuden muuttua, miksi et tuota ymmärrä.
Kuten todettu, mittaustulokset tukee tuota järjetöntä väitettä, mutta se pystytään selittämään miksi se tuolta näyttää.
Sinulle on kymmeniä ellei jo sata kertaa selitetty, että aika on suhteellinen ja riippuun kohteiden keskinäisestä nopeudesta Lorentzin ajan dilataatioyhtälön mukaisesti

Ajan hidastuminen eli aikadilataatio

Kun kaksi kohdetta liikkuvat inertiaalissa toistensa suhteen tasaisella nopeudella v, niiden ajat hidastuvat toistensa suhteen symmetrisesti yhtä paljon Lorentzin ajan dilataatio-yhtälön mukaan ∆t’ = ∆t /√(1- v²/c²) . Termistä 1/√(1- v²/c²) käytetään symbolia 𝛾 (gamma). Toisesta kohteesta havaitaan toisen sen suhteen liikkuvan kohteen tapahtumat hitaampina, aikavälit pidentyneinä suhteessa 1/√(1- v²/c²). Tapahtuma on siis symmetrinen, vastavuoroinen.

On huomattava, että nopeus tuossa on itseisarvona, eikä siis ole merkitystä sen suunnalla, eli toisen kohteen suhteen liikkuva kohde voi olla etääntyvä, lähestyvä tai vaikka kiertää toista kohdetta (erikoistapauksessa ympyräradalla). Vrt valokello, jossa ajan hidastuminen havaitsijan suhteen todetaan samalla tavalla kellon etääntyessä ja lähestyessä.

Oletetaan jonkin tapahtuman sinun mittaamanasi kestäneen 1,000 s, liikkuvassa koordinaatistossa sinun suhteen tapahtuma onkin kestänyt esim 1,001 s. Eli kun sinun kellosi on käynyt 1,000 s, liikkuvan koordinaatiston hitaammin käyvä kello on käynyt vain 1/1,001 s = 0,999 s.

Kun toinen kohde kiihdyttää, ajat hidastuvat epäsymmetrisesti, jolloin kiihdyttävän aika hidastuu muuttuvan nopeuden funktiona toisen ajan hidastumista enemmän kiihtyvyyden funktiona.

Gamman 𝛾 laskenta on hankalaa moninumeroisten lukujen vuoksi, mutta sen arvo on helppo laskea likiarvokaavalla
𝛾 = 1/√(1- v²/c²) ≈ 1/(1- 0,5·v²/c²) = 1+ 0,5·v²/c²

Gravitaatio myös hidastaa aikaa.
Tuo on sitä "tiedettä ilman aivoja". Nopeus ei muuta aikaa, se vain näyttää muuttavan aikaa koska informaation siirto tapahtuu eri nopeudella.
Nopeus on vain suhteellista, meillä on kaikki nopeudet päällä yhtäaikaa, miten aika voi muuttua monella tapaa yhtäaikaa, tuota ei ole mahdollista saada aikaan kuin informaation siirrossa, symmertistä tietysti jokaiseen koska lähteen suhteen c.
Kiihtyvyys on todellinen peluri, ei nopeus.
Yritä ajatella asioita siitä jumalamoodista, ei havaitsijamoodista.
Informaation siirrolla ei ole mitään tekemistä ajan hidastumisessa.
Kun valo osuu johonkin kohteeseen, sen nopeus on aina c kohteen liikkeestä riipumatta, eikä siinä mitään informaatiota siirretä.
Lähes kaikki informaatio tulee fotoneitten avulla, gravitaatio ja neutriinot lisäksi. Miten havaitset aikamuutokset jos et fotonikentän kautta, kun tiiraillaan kaksosparadoksissa kelloja, miten se informaatio aina toisesta kellosta saapuu toiselle.
Kello tulee kellon luo ja tuomari ratkaisee.
Kontra
Reactions:
Viestit: 2773
Liittynyt: 05 Maalis 2023, 21:29

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Kontra »

Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 22:48
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 21:15
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 14:54
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 14:27
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 13:04
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 12:56
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 10:41
Kontra kirjoitti: 31 Maalis 2024, 22:56 jatkoa edelliseen viestiini

Tilanne on vastaava äänelläkin.
Kaksi samaan suuntaan ajavaa junaa ohittavat toisensa ja viheltävät samanaikaisesti. Asemalla havaitsija kuulee molemmat vihellykset - nopeamman junan vihellys kuuluu korkeampana, hitaamman matalampana. Kumpikin vihellys tulee samalla nopeudella, eikä junien nopeudet summaudu äänen nopeuteen.
Siinä esimerkissä valo siirtyy takaisin c:n nopeuteen väliaineen läpäisyn jälkeen uuden lähteen suhteen, alkuperäinen lähde joka oli eri liiketilassa kuin se lasilevy tuotaa valoa myös nopeuteen c itsensä suhteen, jo tuossa on eri nopeuksia valolle aina havaitsijan suhteen.
Se mistä valo syntyy toteuttaa valolle aina sen tyhjönopeuden c, lähteen suhteen c, havaitsijat jotka tuota valoa mittaa saa erot mittaustulokseen juuri tuosta nopeuserosta lähteeseen nähden. Jos valo on laajaspektristä mittalaite joka on viritetty tietylle aallonpituudelle kyllä löytää sopivan kohdan tuosta lähteen kokonaisspektristä jotta näyttää että c:llä se painelee, ts tuolloin mitataan loittonevasta lähteestä kireämpää aallonpituutta ja lähestyvästä löysempää, näyttää että valo liikkuu kaikensuhteen c:llä.

Väliaineessa on yksi valon nopeus jolla valo siinä väliaineessa liikkuu. Jos meillä on eri liiketilassa kaksi lähdettä joiden valo läpäisee tuon em lasilevyn siten että nopeammin loittonevan valo saapuu yhtä aikaa lasilevyyn kuin hitaammin loittonevan tai lähestyvän lähteen tuottamana, lasissa ja lasin jälkeen valot liikkuvat jatkossa samalla nopeudella rinta rinnan myös valon "kärki". mutta nopeus muutoksesta syntynyt muutos aallonpituudessa säilyy, jos väliaine ei määräisi/säätäisi valonnopeutta itsensä suhteen samaksi, ei koko valonnopeudella väliaineessa olisi tarkaa arvoa vaan loittonevan lähteen valo liikkuisi hitaammin ja lähestyvän lähteen valo liikkuisi nopeammin väliaineessa kuin paikoillaan olevan lähteen valo.

Väliaineen ja tyhjiön ero on merkittävä juuri tuosta syystä, tyhjiössä ei tapahdu muutoksia lähteen tuottamaan valonnopeuteen. Lähteen suhteen c säilyy loputtomiin jos valon kulkuun ei puututa, väliaine siis vaikuttaa siihen valonnopeuteen, tyhjiö ei vaikuta. Jos meillä on lasilevyn jälkeen toinen väliaine, vaikka ilmakehä, nyt tuo muutoin havaitsijan mittaama muutos valon aallonpituuteen syntyy jo väliaineeseen siirryttäessä ja jos havaitsija on paikoillaan tuon ilmamassan suhteen valo saapuu hänelle nyt ilmamassan määräämällä nopeudella, ei sen lasilevyn määräämällä nopeudella ja sen uuden väliaineen aiheuttamalla pienen pienellä lisämuutoksella valoon verrattuna tyhjiöön jossa tuota ei tapahdu ja jos havaitsija vielä itse liikkuu tuon ilmamassan suhteen tuo havaitsijan liikkeestä suhteessa ilmamassaan syntyvä muutos lisätään myös havaintoon.
Sinun järkeesi ei mahdu, että valolla on aina sama nopeus c jokaisen kohteen suhteen jonka se kohtaa. Sinä aina vaan tuot noita tieteenvastaisia jokelluksuasi tänne, miksi? Yritä nyt käsittää, että se ongelma ei ole tieteen virheellinnen käsitys, vaan ongelma on sinun korviesi välissä - mikset sinä usko sitä?
Ihan vaan siksi että se on mahdotonta, täysin mahdotonta, jotta tuohon päästäisiin täytyisi valonopeuden muuttua, miksi et tuota ymmärrä.
Kuten todettu, mittaustulokset tukee tuota järjetöntä väitettä, mutta se pystytään selittämään miksi se tuolta näyttää.
Sinulle on kymmeniä ellei jo sata kertaa selitetty, että aika on suhteellinen ja riippuun kohteiden keskinäisestä nopeudesta Lorentzin ajan dilataatioyhtälön mukaisesti

Ajan hidastuminen eli aikadilataatio

Kun kaksi kohdetta liikkuvat inertiaalissa toistensa suhteen tasaisella nopeudella v, niiden ajat hidastuvat toistensa suhteen symmetrisesti yhtä paljon Lorentzin ajan dilataatio-yhtälön mukaan ∆t’ = ∆t /√(1- v²/c²) . Termistä 1/√(1- v²/c²) käytetään symbolia 𝛾 (gamma). Toisesta kohteesta havaitaan toisen sen suhteen liikkuvan kohteen tapahtumat hitaampina, aikavälit pidentyneinä suhteessa 1/√(1- v²/c²). Tapahtuma on siis symmetrinen, vastavuoroinen.

On huomattava, että nopeus tuossa on itseisarvona, eikä siis ole merkitystä sen suunnalla, eli toisen kohteen suhteen liikkuva kohde voi olla etääntyvä, lähestyvä tai vaikka kiertää toista kohdetta (erikoistapauksessa ympyräradalla). Vrt valokello, jossa ajan hidastuminen havaitsijan suhteen todetaan samalla tavalla kellon etääntyessä ja lähestyessä.

Oletetaan jonkin tapahtuman sinun mittaamanasi kestäneen 1,000 s, liikkuvassa koordinaatistossa sinun suhteen tapahtuma onkin kestänyt esim 1,001 s. Eli kun sinun kellosi on käynyt 1,000 s, liikkuvan koordinaatiston hitaammin käyvä kello on käynyt vain 1/1,001 s = 0,999 s.

Kun toinen kohde kiihdyttää, ajat hidastuvat epäsymmetrisesti, jolloin kiihdyttävän aika hidastuu muuttuvan nopeuden funktiona toisen ajan hidastumista enemmän kiihtyvyyden funktiona.

Gamman 𝛾 laskenta on hankalaa moninumeroisten lukujen vuoksi, mutta sen arvo on helppo laskea likiarvokaavalla
𝛾 = 1/√(1- v²/c²) ≈ 1/(1- 0,5·v²/c²) = 1+ 0,5·v²/c²

Gravitaatio myös hidastaa aikaa.
Tuo on sitä "tiedettä ilman aivoja". Nopeus ei muuta aikaa, se vain näyttää muuttavan aikaa koska informaation siirto tapahtuu eri nopeudella.
Nopeus on vain suhteellista, meillä on kaikki nopeudet päällä yhtäaikaa, miten aika voi muuttua monella tapaa yhtäaikaa, tuota ei ole mahdollista saada aikaan kuin informaation siirrossa, symmertistä tietysti jokaiseen koska lähteen suhteen c.
Kiihtyvyys on todellinen peluri, ei nopeus.
Yritä ajatella asioita siitä jumalamoodista, ei havaitsijamoodista.
Informaation siirrolla ei ole mitään tekemistä ajan hidastumisessa.
Kun valo osuu johonkin kohteeseen, sen nopeus on aina c kohteen liikkeestä riipumatta, eikä siinä mitään informaatiota siirretä.
Lähes kaikki informaatio tulee fotoneitten avulla, gravitaatio ja neutriinot lisäksi. Miten havaitset aikamuutokset jos et fotonikentän kautta, kun tiiraillaan kaksosparadoksissa kelloja, miten se informaatio aina toisesta kellosta saapuu toiselle.
Kaksosparadoksissa kellojen vertailu tapahtuisi vasta matkaa tehneen kaksosen palattua lähtöpisteeseen kaksospuolikkaansa luo.
Avatar
Goswell
Reactions:
Viestit: 4372
Liittynyt: 03 Joulu 2022, 12:22

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Kontra kirjoitti: 02 Huhti 2024, 08:10
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 22:48
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 21:15
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 14:54
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 14:27
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 13:04
Kontra kirjoitti: 01 Huhti 2024, 12:56
Goswell kirjoitti: 01 Huhti 2024, 10:41
Kontra kirjoitti: 31 Maalis 2024, 22:56 jatkoa edelliseen viestiini

Tilanne on vastaava äänelläkin.
Kaksi samaan suuntaan ajavaa junaa ohittavat toisensa ja viheltävät samanaikaisesti. Asemalla havaitsija kuulee molemmat vihellykset - nopeamman junan vihellys kuuluu korkeampana, hitaamman matalampana. Kumpikin vihellys tulee samalla nopeudella, eikä junien nopeudet summaudu äänen nopeuteen.
Siinä esimerkissä valo siirtyy takaisin c:n nopeuteen väliaineen läpäisyn jälkeen uuden lähteen suhteen, alkuperäinen lähde joka oli eri liiketilassa kuin se lasilevy tuotaa valoa myös nopeuteen c itsensä suhteen, jo tuossa on eri nopeuksia valolle aina havaitsijan suhteen.
Se mistä valo syntyy toteuttaa valolle aina sen tyhjönopeuden c, lähteen suhteen c, havaitsijat jotka tuota valoa mittaa saa erot mittaustulokseen juuri tuosta nopeuserosta lähteeseen nähden. Jos valo on laajaspektristä mittalaite joka on viritetty tietylle aallonpituudelle kyllä löytää sopivan kohdan tuosta lähteen kokonaisspektristä jotta näyttää että c:llä se painelee, ts tuolloin mitataan loittonevasta lähteestä kireämpää aallonpituutta ja lähestyvästä löysempää, näyttää että valo liikkuu kaikensuhteen c:llä.

Väliaineessa on yksi valon nopeus jolla valo siinä väliaineessa liikkuu. Jos meillä on eri liiketilassa kaksi lähdettä joiden valo läpäisee tuon em lasilevyn siten että nopeammin loittonevan valo saapuu yhtä aikaa lasilevyyn kuin hitaammin loittonevan tai lähestyvän lähteen tuottamana, lasissa ja lasin jälkeen valot liikkuvat jatkossa samalla nopeudella rinta rinnan myös valon "kärki". mutta nopeus muutoksesta syntynyt muutos aallonpituudessa säilyy, jos väliaine ei määräisi/säätäisi valonnopeutta itsensä suhteen samaksi, ei koko valonnopeudella väliaineessa olisi tarkaa arvoa vaan loittonevan lähteen valo liikkuisi hitaammin ja lähestyvän lähteen valo liikkuisi nopeammin väliaineessa kuin paikoillaan olevan lähteen valo.

Väliaineen ja tyhjiön ero on merkittävä juuri tuosta syystä, tyhjiössä ei tapahdu muutoksia lähteen tuottamaan valonnopeuteen. Lähteen suhteen c säilyy loputtomiin jos valon kulkuun ei puututa, väliaine siis vaikuttaa siihen valonnopeuteen, tyhjiö ei vaikuta. Jos meillä on lasilevyn jälkeen toinen väliaine, vaikka ilmakehä, nyt tuo muutoin havaitsijan mittaama muutos valon aallonpituuteen syntyy jo väliaineeseen siirryttäessä ja jos havaitsija on paikoillaan tuon ilmamassan suhteen valo saapuu hänelle nyt ilmamassan määräämällä nopeudella, ei sen lasilevyn määräämällä nopeudella ja sen uuden väliaineen aiheuttamalla pienen pienellä lisämuutoksella valoon verrattuna tyhjiöön jossa tuota ei tapahdu ja jos havaitsija vielä itse liikkuu tuon ilmamassan suhteen tuo havaitsijan liikkeestä suhteessa ilmamassaan syntyvä muutos lisätään myös havaintoon.
Sinun järkeesi ei mahdu, että valolla on aina sama nopeus c jokaisen kohteen suhteen jonka se kohtaa. Sinä aina vaan tuot noita tieteenvastaisia jokelluksuasi tänne, miksi? Yritä nyt käsittää, että se ongelma ei ole tieteen virheellinnen käsitys, vaan ongelma on sinun korviesi välissä - mikset sinä usko sitä?
Ihan vaan siksi että se on mahdotonta, täysin mahdotonta, jotta tuohon päästäisiin täytyisi valonopeuden muuttua, miksi et tuota ymmärrä.
Kuten todettu, mittaustulokset tukee tuota järjetöntä väitettä, mutta se pystytään selittämään miksi se tuolta näyttää.
Sinulle on kymmeniä ellei jo sata kertaa selitetty, että aika on suhteellinen ja riippuun kohteiden keskinäisestä nopeudesta Lorentzin ajan dilataatioyhtälön mukaisesti

Ajan hidastuminen eli aikadilataatio

Kun kaksi kohdetta liikkuvat inertiaalissa toistensa suhteen tasaisella nopeudella v, niiden ajat hidastuvat toistensa suhteen symmetrisesti yhtä paljon Lorentzin ajan dilataatio-yhtälön mukaan ∆t’ = ∆t /√(1- v²/c²) . Termistä 1/√(1- v²/c²) käytetään symbolia 𝛾 (gamma). Toisesta kohteesta havaitaan toisen sen suhteen liikkuvan kohteen tapahtumat hitaampina, aikavälit pidentyneinä suhteessa 1/√(1- v²/c²). Tapahtuma on siis symmetrinen, vastavuoroinen.

On huomattava, että nopeus tuossa on itseisarvona, eikä siis ole merkitystä sen suunnalla, eli toisen kohteen suhteen liikkuva kohde voi olla etääntyvä, lähestyvä tai vaikka kiertää toista kohdetta (erikoistapauksessa ympyräradalla). Vrt valokello, jossa ajan hidastuminen havaitsijan suhteen todetaan samalla tavalla kellon etääntyessä ja lähestyessä.

Oletetaan jonkin tapahtuman sinun mittaamanasi kestäneen 1,000 s, liikkuvassa koordinaatistossa sinun suhteen tapahtuma onkin kestänyt esim 1,001 s. Eli kun sinun kellosi on käynyt 1,000 s, liikkuvan koordinaatiston hitaammin käyvä kello on käynyt vain 1/1,001 s = 0,999 s.

Kun toinen kohde kiihdyttää, ajat hidastuvat epäsymmetrisesti, jolloin kiihdyttävän aika hidastuu muuttuvan nopeuden funktiona toisen ajan hidastumista enemmän kiihtyvyyden funktiona.

Gamman 𝛾 laskenta on hankalaa moninumeroisten lukujen vuoksi, mutta sen arvo on helppo laskea likiarvokaavalla
𝛾 = 1/√(1- v²/c²) ≈ 1/(1- 0,5·v²/c²) = 1+ 0,5·v²/c²

Gravitaatio myös hidastaa aikaa.
Tuo on sitä "tiedettä ilman aivoja". Nopeus ei muuta aikaa, se vain näyttää muuttavan aikaa koska informaation siirto tapahtuu eri nopeudella.
Nopeus on vain suhteellista, meillä on kaikki nopeudet päällä yhtäaikaa, miten aika voi muuttua monella tapaa yhtäaikaa, tuota ei ole mahdollista saada aikaan kuin informaation siirrossa, symmertistä tietysti jokaiseen koska lähteen suhteen c.
Kiihtyvyys on todellinen peluri, ei nopeus.
Yritä ajatella asioita siitä jumalamoodista, ei havaitsijamoodista.
Informaation siirrolla ei ole mitään tekemistä ajan hidastumisessa.
Kun valo osuu johonkin kohteeseen, sen nopeus on aina c kohteen liikkeestä riipumatta, eikä siinä mitään informaatiota siirretä.
Lähes kaikki informaatio tulee fotoneitten avulla, gravitaatio ja neutriinot lisäksi. Miten havaitset aikamuutokset jos et fotonikentän kautta, kun tiiraillaan kaksosparadoksissa kelloja, miten se informaatio aina toisesta kellosta saapuu toiselle.
Kaksosparadoksissa kellojen vertailu tapahtuisi vasta matkaa tehneen kaksosen palattua lähtöpisteeseen kaksospuolikkaansa luo.
Joo, mutta oli versio jossa katseltiin toisten kelloja kaiken aikaa, informaatio kellosta saadaan fotonien kautta ja sama tapahtuu myös paikanpäällä, kellon informaation välittää fotonit.
Minun mielestä noin.
Avatar
Neutroni
Reactions:
Viestit: 6074
Liittynyt: 29 Marras 2022, 23:09

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Neutroni »

Goswell kirjoitti: 02 Huhti 2024, 09:04 Joo, mutta oli versio jossa katseltiin toisten kelloja kaiken aikaa, informaatio kellosta saadaan fotonien kautta ja sama tapahtuu myös paikanpäällä, kellon informaation välittää fotonit.
Suhteellisuusteoriat ennustavat ongelmitta sen miten havaitsijat "näkevät" muiden kellot, jos vain suhteelliset liiketilat ja aika-avaruuden kaareutuminen tunnetaan.
Avatar
Goswell
Reactions:
Viestit: 4372
Liittynyt: 03 Joulu 2022, 12:22

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Neutroni kirjoitti: 02 Huhti 2024, 09:06
Goswell kirjoitti: 02 Huhti 2024, 09:04 Joo, mutta oli versio jossa katseltiin toisten kelloja kaiken aikaa, informaatio kellosta saadaan fotonien kautta ja sama tapahtuu myös paikanpäällä, kellon informaation välittää fotonit.
Suhteellisuusteoriat ennustavat ongelmitta sen miten havaitsijat "näkevät" muiden kellot, jos vain suhteelliset liiketilat ja aika-avaruuden kaareutuminen tunnetaan.
Miten tuossa tapauksessa homma menee. Kello näyttää hidastuvan aina toiselle osapuolelle, kummankaan kello ei kuitenkaan hidastu tasaisessa nopeudessa, vain kiihtyvyys voi saada aikaan hidastumisen ihan ekvivalenssiperiaatteen mukaan.
Periatteellinen koe, raketti joka kiihtyy kaiken aikaa g:llä ja maassa oleva kellot käy samoin oli raketin nopeus mitä hyvänsä.

Ts se todellisuus joka on aina omalla kellolla, on absoluuttinen todellisuus, tuo on se tapahtuma joka tapahtuu, eri liiketilassa olevat saa havaita siitä mitä hyvänsä tai olla havaitsemnatta, tuo todellisuus ei muuksi muutu.
Sama valolla avaruudessa, valo syntyy nopeuteen c, n 300 000 km/s valon matka etenee, mittasi kuka tahansa mitä tahansa tuosta valosta, lähteensuhteen nopeus säilyy lähtöarvossa.
Minun mielestä noin.
Kontra
Reactions:
Viestit: 2773
Liittynyt: 05 Maalis 2023, 21:29

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Kontra »

Goswell kirjoitti: 02 Huhti 2024, 16:17
Neutroni kirjoitti: 02 Huhti 2024, 09:06
Goswell kirjoitti: 02 Huhti 2024, 09:04 Joo, mutta oli versio jossa katseltiin toisten kelloja kaiken aikaa, informaatio kellosta saadaan fotonien kautta ja sama tapahtuu myös paikanpäällä, kellon informaation välittää fotonit.
Suhteellisuusteoriat ennustavat ongelmitta sen miten havaitsijat "näkevät" muiden kellot, jos vain suhteelliset liiketilat ja aika-avaruuden kaareutuminen tunnetaan.
Miten tuossa tapauksessa homma menee. Kello näyttää hidastuvan aina toiselle osapuolelle, kummankaan kello ei kuitenkaan hidastu tasaisessa nopeudessa, vain kiihtyvyys voi saada aikaan hidastumisen ihan ekvivalenssiperiaatteen mukaan.
Periatteellinen koe, raketti joka kiihtyy kaiken aikaa g:llä ja maassa oleva kellot käy samoin oli raketin nopeus mitä hyvänsä.

Ts se todellisuus joka on aina omalla kellolla, on absoluuttinen todellisuus, tuo on se tapahtuma joka tapahtuu, eri liiketilassa olevat saa havaita siitä mitä hyvänsä tai olla havaitsemnatta, tuo todellisuus ei muuksi muutu.
Sama valolla avaruudessa, valo syntyy nopeuteen c, n 300 000 km/s valon matka etenee, mittasi kuka tahansa mitä tahansa tuosta valosta, lähteensuhteen nopeus säilyy lähtöarvossa.
Sanot: vain kiihtyvyys voi saada aikaan hidastumisen ihan ekvivalenssiperiaatteen mukaan.
Kiihtyvyystestissä atomikellon käynti ei hidastunut lainkaan, joten ekvivalenssiperiaate ei koske ajan hidastumista.

Kaksosparadoksissa nopeus aiheuttaa aikojen hidastumisen symmetrisesti, mutta kiihtyvyyden aikana kumuloitunut hidastuminen muuttuu epäsymmetriseksi. Maahan palattuaan matkanneen kaksosen nopeudesta seurannut kumuloitunut ajan hidastuminen on hidastanut hänen ikääntymistään, ja on ikääntynyt sen vuoksi vähemmän kuin kaksossisaruksensa.

Kiihtyvyys ei siis ekvivalenssiperiaatteella vaikuta ikääntymiseroon, vaan nopeus, eikä kiihtyvyyden suuruudellakaan ole siis merkitystä. Jostain syystä joissakin oppimateriaaleissa on annettu harhauttava kuva kiihtyvyyden osuudesta kaksosparadoksissa - kuvaaja ei ole tuntenut asiaa tai ei ole osannut esittää asiaa oikein, vaikka olisi sen tuntenutkin.
Avatar
Goswell
Reactions:
Viestit: 4372
Liittynyt: 03 Joulu 2022, 12:22

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Kontra kirjoitti: 02 Huhti 2024, 16:57
Goswell kirjoitti: 02 Huhti 2024, 16:17
Neutroni kirjoitti: 02 Huhti 2024, 09:06
Goswell kirjoitti: 02 Huhti 2024, 09:04 Joo, mutta oli versio jossa katseltiin toisten kelloja kaiken aikaa, informaatio kellosta saadaan fotonien kautta ja sama tapahtuu myös paikanpäällä, kellon informaation välittää fotonit.
Suhteellisuusteoriat ennustavat ongelmitta sen miten havaitsijat "näkevät" muiden kellot, jos vain suhteelliset liiketilat ja aika-avaruuden kaareutuminen tunnetaan.
Miten tuossa tapauksessa homma menee. Kello näyttää hidastuvan aina toiselle osapuolelle, kummankaan kello ei kuitenkaan hidastu tasaisessa nopeudessa, vain kiihtyvyys voi saada aikaan hidastumisen ihan ekvivalenssiperiaatteen mukaan.
Periatteellinen koe, raketti joka kiihtyy kaiken aikaa g:llä ja maassa oleva kellot käy samoin oli raketin nopeus mitä hyvänsä.

Ts se todellisuus joka on aina omalla kellolla, on absoluuttinen todellisuus, tuo on se tapahtuma joka tapahtuu, eri liiketilassa olevat saa havaita siitä mitä hyvänsä tai olla havaitsemnatta, tuo todellisuus ei muuksi muutu.
Sama valolla avaruudessa, valo syntyy nopeuteen c, n 300 000 km/s valon matka etenee, mittasi kuka tahansa mitä tahansa tuosta valosta, lähteensuhteen nopeus säilyy lähtöarvossa.
Sanot: vain kiihtyvyys voi saada aikaan hidastumisen ihan ekvivalenssiperiaatteen mukaan.
Kiihtyvyystestissä atomikellon käynti ei hidastunut lainkaan, joten ekvivalenssiperiaate ei koske ajan hidastumista.

Kaksosparadoksissa nopeus aiheuttaa aikojen hidastumisen symmetrisesti, mutta kiihtyvyyden aikana kumuloitunut hidastuminen muuttuu epäsymmetriseksi. Maahan palattuaan matkanneen kaksosen nopeudesta seurannut kumuloitunut ajan hidastuminen on hidastanut hänen ikääntymistään, ja on ikääntynyt sen vuoksi vähemmän kuin kaksossisaruksensa.

Kiihtyvyys ei siis ekvivalenssiperiaatteella vaikuta ikääntymiseroon, vaan nopeus, eikä kiihtyvyyden suuruudellakaan ole siis merkitystä. Jostain syystä joissakin oppimateriaaleissa on annettu harhauttava kuva kiihtyvyyden osuudesta kaksosparadoksissa - kuvaaja ei ole tuntenut asiaa tai ei ole osannut esittää asiaa oikein, vaikka olisi sen tuntenutkin.
Kuulostaa perin oudolta että nopeus voisi olla peluri tässä, se nopeus kun on vain suhteellista, miksi paikoillaan oleva kello alkaisi hidastaa jos joku liikkuu sen suhteen, eihän tuo paikoillaan oleva kello koe minkäänlaista muutosta jolla hidastumisen voisi selittää, silti se hidastuu liikkuvan mielestä. Paikoillaan pysyvästä kellosta tarvittavaa informaatiota loittonevalle veikkaan vahvasti syylliseksi hidastumisen, siis näennäiseen hidastumiseen.
Minun mielestä noin.
Avatar
Neutroni
Reactions:
Viestit: 6074
Liittynyt: 29 Marras 2022, 23:09

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Neutroni »

Goswell kirjoitti: 02 Huhti 2024, 16:17 Miten tuossa tapauksessa homma menee. Kello näyttää hidastuvan aina toiselle osapuolelle, kummankaan kello ei kuitenkaan hidastu tasaisessa nopeudessa, vain kiihtyvyys voi saada aikaan hidastumisen ihan ekvivalenssiperiaatteen mukaan.
Periatteellinen koe, raketti joka kiihtyy kaiken aikaa g:llä ja maassa oleva kellot käy samoin oli raketin nopeus mitä hyvänsä.
Joskus noita laskettiin. En nyt muista detaleja, mutta ei siinä ole mitään ihmeellistä. Laskut antavat täysin konsistentit ennusteet kaikille tapahtumille.
Ts se todellisuus joka on aina omalla kellolla, on absoluuttinen todellisuus, tuo on se tapahtuma joka tapahtuu, eri liiketilassa olevat saa havaita siitä mitä hyvänsä tai olla havaitsemnatta, tuo todellisuus ei muuksi muutu.
Tuo jonkin havaitsijan havainnon nostaminen "absoluuttiseksi" on väärä lähestymistapa. Ei kukaan ole sen absoluuttisempi kuin kukaan toinen.
Kontra
Reactions:
Viestit: 2773
Liittynyt: 05 Maalis 2023, 21:29

Re: Avaruuden rakenne

Viesti Kirjoittaja Kontra »

Goswell kirjoitti: 02 Huhti 2024, 17:58
Kontra kirjoitti: 02 Huhti 2024, 16:57
Goswell kirjoitti: 02 Huhti 2024, 16:17
Neutroni kirjoitti: 02 Huhti 2024, 09:06
Goswell kirjoitti: 02 Huhti 2024, 09:04 Joo, mutta oli versio jossa katseltiin toisten kelloja kaiken aikaa, informaatio kellosta saadaan fotonien kautta ja sama tapahtuu myös paikanpäällä, kellon informaation välittää fotonit.
Suhteellisuusteoriat ennustavat ongelmitta sen miten havaitsijat "näkevät" muiden kellot, jos vain suhteelliset liiketilat ja aika-avaruuden kaareutuminen tunnetaan.
Miten tuossa tapauksessa homma menee. Kello näyttää hidastuvan aina toiselle osapuolelle, kummankaan kello ei kuitenkaan hidastu tasaisessa nopeudessa, vain kiihtyvyys voi saada aikaan hidastumisen ihan ekvivalenssiperiaatteen mukaan.
Periatteellinen koe, raketti joka kiihtyy kaiken aikaa g:llä ja maassa oleva kellot käy samoin oli raketin nopeus mitä hyvänsä.

Ts se todellisuus joka on aina omalla kellolla, on absoluuttinen todellisuus, tuo on se tapahtuma joka tapahtuu, eri liiketilassa olevat saa havaita siitä mitä hyvänsä tai olla havaitsemnatta, tuo todellisuus ei muuksi muutu.
Sama valolla avaruudessa, valo syntyy nopeuteen c, n 300 000 km/s valon matka etenee, mittasi kuka tahansa mitä tahansa tuosta valosta, lähteensuhteen nopeus säilyy lähtöarvossa.
Sanot: vain kiihtyvyys voi saada aikaan hidastumisen ihan ekvivalenssiperiaatteen mukaan.
Kiihtyvyystestissä atomikellon käynti ei hidastunut lainkaan, joten ekvivalenssiperiaate ei koske ajan hidastumista.

Kaksosparadoksissa nopeus aiheuttaa aikojen hidastumisen symmetrisesti, mutta kiihtyvyyden aikana kumuloitunut hidastuminen muuttuu epäsymmetriseksi. Maahan palattuaan matkanneen kaksosen nopeudesta seurannut kumuloitunut ajan hidastuminen on hidastanut hänen ikääntymistään, ja on ikääntynyt sen vuoksi vähemmän kuin kaksossisaruksensa.

Kiihtyvyys ei siis ekvivalenssiperiaatteella vaikuta ikääntymiseroon, vaan nopeus, eikä kiihtyvyyden suuruudellakaan ole siis merkitystä. Jostain syystä joissakin oppimateriaaleissa on annettu harhauttava kuva kiihtyvyyden osuudesta kaksosparadoksissa - kuvaaja ei ole tuntenut asiaa tai ei ole osannut esittää asiaa oikein, vaikka olisi sen tuntenutkin.
Kuulostaa perin oudolta että nopeus voisi olla peluri tässä, se nopeus kun on vain suhteellista, miksi paikoillaan oleva kello alkaisi hidastaa jos joku liikkuu sen suhteen, eihän tuo paikoillaan oleva kello koe minkäänlaista muutosta jolla hidastumisen voisi selittää, silti se hidastuu liikkuvan mielestä. Paikoillaan pysyvästä kellosta tarvittavaa informaatiota loittonevalle veikkaan vahvasti syylliseksi hidastumisen, siis näennäiseen hidastumiseen.
No enhän minä odottanutkaan, että olisit tuon ymmärtänyt, vaikka tuosta asiasta jo vuosia sitten täällä keskusteltiin.

Sinähän olet näissä keskusteluissa karteesiolaisen demonin lempilapsena riivannut tieteen edustajia täällä jo toistakymmentä vuotta kerettiläisine oppeinesi, ilman minkäänlaisia varteenotettavia perusteluja. Moden kärsivällisyyttä täytyy kyllä ihmetellä, kun ei puutu millään tavalla harhojesi tuotoksiin.
Vastaa Viestiin