Havainnot luonnosta

[John Carter]

Tabascoa (tai vastaavaa) kokeiltiin tuolinjalkoihin pentuvaiheessa. Nuoli pois ja söi tuolin.

Nälkäinen tyyppi.

[Susa]

Pitää opettaa, että ei syö. Laita siihen raatoon vaikka tabascoa.

Miksi herkun syönti pitäisi kieltää ja vielä maustaa houkutukseksi?

[John Carter]

Pitää opettaa, että ei syö. Laita siihen raatoon vaikka tabascoa.

Miksi herkun syönti pitäisi kieltää ja vielä maustaa houkutukseksi?

Itsellä aikoinaan sitruuna ja tabasco toiminut hyvin. Voihan siihen vaikka Naga Morichia laittaa, mutta saattaa koira vauhkoontua. Niillä kun tuo haju ja makuaisti on aika paljon herkempi kuin ihmisillä.

[Susa]

Itsellä aikoinaan sitruuna ja tabasco toiminut hyvin. Voihan siihen vaikka Naga Morichia laittaa, mutta saattaa koira vauhkoontua. Niillä kun tuo haju ja makuaisti on aika paljon herkempi kuin ihmisillä.

Mutta miksi se koira ei niitä herkku-lintuja saisi syödä?

[MooM]

Itsellä aikoinaan sitruuna ja tabasco toiminut hyvin. Voihan siihen vaikka Naga Morichia laittaa, mutta saattaa koira vauhkoontua. Niillä kun tuo haju ja makuaisti on aika paljon herkempi kuin ihmisillä.

Mutta miksi se koira ei niitä herkku-lintuja saisi syödä?

Siksi, että ruikulipaskalla oleva, oksenteleva 35-kiloinen koira on massiivinen riesa. Puhumattakaan koiran olosta.

Raadoissa voi olla kaikenlaista isomminkin haitallista flooraa ja faunaa (tuoreessa rastaassa tuskin salmonellaa kummempaa, mutta esim joku myrkkyyn kuollut rotta on eri juttu. Lintujen luut sälöytyvät herkästi ja niitä ei suositella syötäväksi. Tiedän, että ennenwanhaan koirat söi kaikki ruokajämät ja vapaasti kaikkea paskaa pihassa ja pellolla, mutta kyllä niitä kuolikin.

[Keijona]

Sanotaan että koirat eivät maista kapsaisiinia tai sen polttavaa vaikutusta, mutta sen hajun sanotaan pitävän susia loitolla.

Kyllä labbikset voi olla joskus järkyttävän persoja-ahneita ruualle, ja muutenkin tykkäävät raijata suussaan kokoajan kaikennäköistä.

[John Carter]

Sanotaan että koirat eivät maista kapsaisiinia tai sen polttavaa vaikutusta, mutta sen hajun sanotaan pitävän susia loitolla.

Kyllä labbikset voi olla joskus järkyttävän persoja-ahneita ruualle, ja muutenkin tykkäävät raijata suussaan kokoajan kaikennäköistä.

Sota-aikana käytettiin monenmoisia sekoituksia viemään hajuaisti koirilta. Pippureita, bensaa, tupakkaa, ym. ja niiden sekoituksia. Koira kyllä muistaa sen, koska sen hajuaisti kertoo sille enemmän, kuin ihmisen kaikki aistit yhteensä ihmiselle.

[Keijona]

Sanotaan että koirat eivät maista kapsaisiinia tai sen polttavaa vaikutusta, mutta sen hajun sanotaan pitävän susia loitolla.

Kyllä labbikset voi olla joskus järkyttävän persoja-ahneita ruualle, ja muutenkin tykkäävät raijata suussaan kokoajan kaikennäköistä.

Sota-aikana käytettiin monenmoisia sekoituksia viemään hajuaisti koirilta. Pippureita, bensaa, tupakkaa, ym. ja niiden sekoituksia. Koira kyllä muistaa sen, koska sen hajuaisti kertoo sille enemmän, kuin ihmisen kaikki aistit yhteensä ihmiselle.

Niinpä, koira tavallaan näkee ja lukee nenällään. Esim. mikä eläin tai minkä rotuinen koira on "tagin" ja haju nimimerkin jättänyt, mikä sukupuoli, ikä ja kuntoinen se on ja mitä se on syönyt ja onko kiimassa vai paksuna, ja vielä koska tuo on tapahtunut.
Kaikki tuo yhdellä nuuhkaisulla.

Se välillä ihmetyttää et kun koirien hajuaisti on niin herkkä, niin miten helvetissä ne voi tykätä niin voimakkaan ja pahanhajuista asioista, haisevat raadot ja mätäiset luut voivat olla ihan parasta herkkua. Ehkäpä ne voimakkaat kontrastikokemukset ovat juuri terävän aistin salaisuus.

[John Carter]

Sanotaan että koirat eivät maista kapsaisiinia tai sen polttavaa vaikutusta, mutta sen hajun sanotaan pitävän susia loitolla.

Kyllä labbikset voi olla joskus järkyttävän persoja-ahneita ruualle, ja muutenkin tykkäävät raijata suussaan kokoajan kaikennäköistä.

Sota-aikana käytettiin monenmoisia sekoituksia viemään hajuaisti koirilta. Pippureita, bensaa, tupakkaa, ym. ja niiden sekoituksia. Koira kyllä muistaa sen, koska sen hajuaisti kertoo sille enemmän, kuin ihmisen kaikki aistit yhteensä ihmiselle.

Niinpä, koira tavallaan näkee ja lukee nenällään. Esim. mikä eläin tai minkä rotuinen koira on "tagin" ja haju nimimerkin jättänyt, mikä sukupuoli, ikä ja kuntoinen se on ja mitä se on syönyt ja onko kiimassa vai paksuna, ja vielä koska tuo on tapahtunut.
Kaikki tuo yhdellä nuuhkaisulla.

Se välillä ihmetyttää et kun koirien hajuaisti on niin herkkä, niin miten helvetissä ne voi tykätä niin voimakkaan ja pahanhajuista asioista, haisevat raadot ja mätäiset luut voivat olla ihan parasta herkkua. Ehkäpä ne voimakkaat kontrastikokemukset ovat juuri terävän aistin salaisuus.

Joo, koira muistaa ihmisenkin hajusta, kun on kerran sitä elämänsä aikana nuuhkaissut. Feromoneja ja yleensäkin hajuja on Suomessa tutkittu aika vähän ja luulen, että esim. tuo capybara omaa sellaisen tuoksun, että edes petoeläimet eivät tee sille mitään, vaan haluavat olla kavereita sen kanssa.

[MooM]

Olen joskus miettinyt, että koiralla on varmaan sellainen hajukartta edessään, kun se kulkee tuolla. Ihmiselle sen voi ehkä hahmottaa eri värisinä pilvinä tämän normaalin maiseman päällä, joissa värin voimakkuus vaihtelee ja sävy kertoo, mistä on kyse. Jos nenään osuu joku kiinnostava sävy kauempanakin, vaisto nykäisee sinne heti.

Raadoissa varmaan viehättää myös se, että ne tarjoavat saalistajalle suojahajun. Kun pyörii paskassa tai mädänneessä eläimessä, pedon haju peittyy.

[John Carter]

Olen joskus miettinyt, että koiralla on varmaan sellainen hajukartta edessään, kun se kulkee tuolla. Ihmiselle sen voi ehkä hahmottaa eri värisinä pilvinä tämän normaalin maiseman päällä, joissa värin voimakkuus vaihtelee ja sävy kertoo, mistä on kyse. Jos nenään osuu joku kiinnostava sävy kauempanakin, vaisto nykäisee sinne heti.

Raadoissa varmaan viehättää myös se, että ne tarjoavat saalistajalle suojahajun. Kun pyörii paskassa tai mädänneessä eläimessä, pedon haju peittyy.

Joo, noin se on ja muiden koirien kusipaikat on niiden Facebook mihin jättävät viestejä.

[Susa]

Lintujen luut sälöytyvät herkästi ja niitä ei suositella syötäväksi.

Tuo koskee nimenomaan kypsytettyjä luita, ihmisen keittämiä ja paistamia, ei raakoja.
Raa'at luut ovat pehmeempiä.
Tuollaiset rastaat ja muut pikkulinnuthan menee koiralla lähes purematta mahaan.

[Stalker]

Sanotaan että koirat eivät maista kapsaisiinia tai sen polttavaa vaikutusta, mutta sen hajun sanotaan pitävän susia loitolla.

Kyllä labbikset voi olla joskus järkyttävän persoja-ahneita ruualle, ja muutenkin tykkäävät raijata suussaan kokoajan kaikennäköistä.

Sota-aikana käytettiin monenmoisia sekoituksia viemään hajuaisti koirilta. Pippureita, bensaa, tupakkaa, ym. ja niiden sekoituksia. Koira kyllä muistaa sen, koska sen hajuaisti kertoo sille enemmän, kuin ihmisen kaikki aistit yhteensä ihmiselle.

Niinpä, koira tavallaan näkee ja lukee nenällään. Esim. mikä eläin tai minkä rotuinen koira on "tagin" ja haju nimimerkin jättänyt, mikä sukupuoli, ikä ja kuntoinen se on ja mitä se on syönyt ja onko kiimassa vai paksuna, ja vielä koska tuo on tapahtunut.
Kaikki tuo yhdellä nuuhkaisulla.

Se välillä ihmetyttää et kun koirien hajuaisti on niin herkkä, niin miten helvetissä ne voi tykätä niin voimakkaan ja pahanhajuista asioista, haisevat raadot ja mätäiset luut voivat olla ihan parasta herkkua. Ehkäpä ne voimakkaat kontrastikokemukset ovat juuri terävän aistin salaisuus.

Joo, koira muistaa ihmisenkin hajusta, kun on kerran sitä elämänsä aikana nuuhkaissut. Feromoneja ja yleensäkin hajuja on Suomessa tutkittu aika vähän ja luulen, että esim. tuo capybara omaa sellaisen tuoksun, että edes petoeläimet eivät tee sille mitään, vaan haluavat olla kavereita sen kanssa.

Googlesta luin ettei kroko voi tota tyyppi niellä, siksi jättävät rauhaan, mutta kyllähän krokotiilit hyökkäilee vaikka antilooppien kimppuun.

[John Carter]

Joo, en minä tiedä varmaksi, että miksi noi muut eläimet pitävät tuota Capybaraa parhaana ystävänään, mutta en juuri muuta keksi, kuin tuoksun. Jos tutkit tuota eläintä tarkemmin fysiologian kannalta, niin sillä on kuonossa ja peräpäässä erityiset tuoksurauhaset, jotka todennäköisesti liittyvät asiaan.

[MooM]

Lintujen luut sälöytyvät herkästi ja niitä ei suositella syötäväksi.

Tuo koskee nimenomaan kypsytettyjä luita, ihmisen keittämiä ja paistamia, ei raakoja.
Raa'at luut ovat pehmeempiä.
Tuollaiset rastaat ja muut pikkulinnuthan menee koiralla lähes purematta mahaan.

Näin nisäkkäiden luiden osalta. Linnun luuta ei suositella edes raakana, koska on ontto ja sälöytyy raakanakin. Raakoja naudan ja lampaan luita on annettu ja vetäähän ne harvakseltaan saatuna mahan aika löysäksi, mutta ei varsinaisesti ripulille kuitenkaan.

Labradorit on yleisesti ottaen ahneita ja rakastavat mussuttaa kaikenlaista, myös ei-ruokaa. Ei ole mitenkään harvinaista, että niitä joutuu leikkelemään suolitukosten vuoksi. Usein kyse on syödystä sukasta. Meillä on oksetettu mm. peukalon paksuinen, 30-senttinen silikonikäärme ja työhanska. Ja metsästä löytynyt kasa kinkkua, jonka ehti vetää huiviinsa.

Täällä on viimeksi toissa kesänä ollut myrkytettyjä herkkuja nurkilla, naapurustosta koira oli tiputuksessa useamman päivän ja meinasi kuolla. Usein löytyy leivänpalasia tai makkaraa, todennäköisesti taskusta pudonneita makupaloja tai linnuille tarkoitettuja. Tuo kinkkukin oli tod näk ihan vaan eläimille ystävällisesti jätettyä ruokaa, mutta ei viitsi ottaa riskiä.