Uskominen ilman Religioita

[Sulervo]

Eikö nämä verrattomt humanistiset arvot korvaa ainakin keinotekoiset uskonnolliset arvot.

Humanistisia arvoja pidetään kunniassa lähinnä länsimais-kristillisissä maissa, ei niinkään esim. Kiinassa, Intiassa tai muslimimaissa. Eikä myöskään Venäjällä, mutta sen valtaapitävät ovatkin hylänneet kristilliset arvot täysin.

[Naturalisti]

Eikö nämä verrattomt humanistiset arvot korvaa ainakin keinotekoiset uskonnolliset arvot.

Humanistisia arvoja pidetään kunniassa lähinnä länsimais-kristillisissä maissa, ei niinkään esim. Kiinassa, Intiassa tai muslimimaissa. Eikä myöskään Venäjällä, mutta sen valtaapitävät ovatkin hylänneet kristilliset arvot täysin.

Humanistisia arvoja ovat esimerkiksi ihmisen arvo, vapaus, vastuu, suvaitsevaisuus, kriittisyys ja solidaarisuus. Nämä arvot ovat globaalisti tunnustettuja ja niitä on kirjattu erilaisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja julistuksiin, kuten Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen.

Ihmisiä on kuitenkin paljon ja niin on myös ajatustapoja. Vaikka lähtökohtaisesti humanismi on elämänkatsomus, joka ei perustu uskontoon tai yliluonnolliseen, jotkut puhuvat myös uskonnollisesta humanismista (mitä se sitten tarkoittaakin).

Itse ajattelen olevani naturalistinen humanisti. Naturalistinen humanismi on kiinnostunut globaaleista ongelmista, kuten ilmastonmuutoksesta, köyhyydestä, ihmisoikeuksista ja rauhasta. Naturalistinen humanismi uskoo, että näitä ongelmia voidaan ratkaista luonnontieteellisen tiedon ja eettisen toiminnan avulla. Naturalistinen humanismi myös vastustaa nationalismia ja muita ideologioita, jotka jakavat ihmiskuntaa eri ryhmiin ja aiheuttavat konflikteja. Naturalistinen humanismi siis pyrkii edistämään yhteistyötä ja solidaarisuutta kaikkien ihmisten välillä.

[Naturalisti]

Eikö nämä verrattomt humanistiset arvot korvaa ainakin keinotekoiset uskonnolliset arvot.

Humanistisia arvoja pidetään kunniassa lähinnä länsimais-kristillisissä maissa, ei niinkään esim. Kiinassa, Intiassa tai muslimimaissa. Eikä myöskään Venäjällä, mutta sen valtaapitävät ovatkin hylänneet kristilliset arvot täysin.

Humanistisia arvoja ovat esimerkiksi ihmisen arvo, vapaus, vastuu, suvaitsevaisuus, kriittisyys ja solidaarisuus. Nämä arvot ovat globaalisti tunnustettuja ja niitä on kirjattu erilaisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja julistuksiin, kuten Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen.

Ihmisiä on kuitenkin paljon ja niin on myös ajatustapoja. Vaikka lähtökohtaisesti humanismi on elämänkatsomus, joka ei perustu uskontoon tai yliluonnolliseen, jotkut puhuvat myös uskonnollisesta humanismista (mitä se sitten tarkoittaakin).

Itse ajattelen olevani naturalistinen humanisti. Naturalistinen humanismi on kiinnostunut globaaleista ongelmista, kuten ilmastonmuutoksesta, köyhyydestä, ihmisoikeuksista ja rauhasta. Naturalistinen humanismi uskoo, että näitä ongelmia voidaan ratkaista luonnontieteellisen tiedon ja eettisen toiminnan avulla. Naturalistinen humanismi myös vastustaa nationalismia ja muita ideologioita, jotka jakavat ihmiskuntaa eri ryhmiin ja aiheuttavat konflikteja. Naturalistinen humanismi siis pyrkii edistämään yhteistyötä ja solidaarisuutta kaikkien ihmisten välillä.

Totean vielä tydennyksenä edelliseen, että vaikken itse arvosta mitään uskontoihin liittyvää, on myös typerä eli uskonnollinen ajattelu ajatuksenvapauden nimissä hyväksyttävä sen säälittävyydestä huolimatta. Kuitenkaan mikään aidosti arvostettava asia ei ole sidoksissa uskontoihin.

[Sulervo]

Humanistisia arvoja ovat esimerkiksi ihmisen arvo, vapaus, vastuu, suvaitsevaisuus, kriittisyys ja solidaarisuus. Nämä arvot ovat globaalisti tunnustettuja ja niitä on kirjattu erilaisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja julistuksiin, kuten Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen.

Noiden ihmisoikeuksien julistus nousee länsimaiselta pohjalta. Esim. maailman muslimiyhteisö pitää sitä länsimaisena hapatuksena eikä ole sitä täysin hyväksynytkään:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kairon_ju ... _islamissa .

Naturalistinen humanismi on kiinnostunut globaaleista ongelmista, kuten ilmastonmuutoksesta, köyhyydestä, ihmisoikeuksista ja rauhasta. Naturalistinen humanismi uskoo, että näitä ongelmia voidaan ratkaista luonnontieteellisen tiedon ja eettisen toiminnan avulla. Naturalistinen humanismi myös vastustaa nationalismia ja muita ideologioita, jotka jakavat ihmiskuntaa eri ryhmiin ja aiheuttavat konflikteja. Naturalistinen humanismi siis pyrkii edistämään yhteistyötä ja solidaarisuutta kaikkien ihmisten välillä.

No se on mainiota sitten, mutta et kai väitä, että noita hyviä tavoitteita on vain naturalistisilla humanisteilla? Kyllähän esim. oman maamme ev.lut. kirkko on samoista asioista kiinnostunut, eikä vain kiinnostunut; esim. kirkon diakoniatyöllä on nykyäänkin merkitystä. Mutta monikohan mahtaa esim. Kiinassa pyrkiä edistämään ihmisoikeuksia ja vastustamaan nationalismia? Tiedän, että tällaisiakin ihmisiä siellä on, mutta heidän asemansa on vaikea, eikä heidän ajattelutapansa ainakaan Kiinan kommunistipuolueen arvopohjalta nouse, vaan ehkä enempi läntiseltä...etkä näytä sinäkään tältä läntiseltä hapatukselta välttyneen.

[Sulervo]

(...) on myös typerä eli uskonnollinen ajattelu ajatuksenvapauden nimissä hyväksyttävä sen säälittävyydestä huolimatta. Kuitenkaan mikään aidosti arvostettava asia ei ole sidoksissa uskontoihin.

Asenteesi alkaa näkyä entistä selvemmin: "typerä"..."säälittävä"...

[Naturalisti]

(...) on myös typerä eli uskonnollinen ajattelu ajatuksenvapauden nimissä hyväksyttävä sen säälittävyydestä huolimatta. Kuitenkaan mikään aidosti arvostettava asia ei ole sidoksissa uskontoihin.

Asenteesi alkaa näkyä entistä selvemmin: "typerä"..."säälittävä"...

Humanistiset arvot ovat elämänkatsomuksellisia periaatteita, jotka korostavat ihmisen arvoa, vapautta, vastuuta ja suvaitsevaisuutta.

Kuten aiemmin totesit humanistiset arvot siinä muodossa kuin ne on kirjattu ihmisoikeuksien julistukseen, eivät ole yhtä hyväksyttyjä tai toteutettuja kaikkialla maailmassa ja islamilaisissa maissa julistuksesta on omaksuttu ihan oma versio. Se kuitenkin osoittaa, että asiasta ainakin keskustellaan myös siellä. Lisäksi humanismi leviää globaalisti myös erilaisten järjestöjen ja liikkeiden kautta, jotka edistävät humanistista etiikkaa ja katsomusta, joskin niiden toimintaa myös joissakin maissa kontrolloidaan voimakkaasti.

Humanismin ja uskonnon välillä on monia eroja ja yhtäläisyyksiä. Humanismi perustuu ihmisen arvoon ja vastuuseen ilman uskoa yliluonnolliseen tai jumalalliseen. Uskonto taas perustuu uskoon jumalaan tai jumaliin ja niiden ilmoitukseen.

En ole väittänyt, ettei uskonnoissa voisi olla humanistisia arvoja. Jotkut uskonnot voivat olla myös humanistisia korostaessaan ihmisen vapautta ja eettisyyttä. Sen sijaan väitän ettei nämä arvot ole mitenkään peräisin uskonnoista eikä niihin sidoksissa.

Humanismin filosofiset perusteet ovat vaihdelleet eri aikoina ja paikoissa. Yleisesti ne kuitenkin perustuvat seuraaviin ajatuksiin:

- Ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen olento, jolla on vapaus ja vastuu.
- Ihminen on kulttuuriolento, joka luo ja välittää merkityksiä.
- Ihminen voi käyttää järkeä, tietoa ja kokemusta ratkaista ongelmiaan.
- Ihminen voi kehittää itseään ja yhteiskuntaansa eettisesti ja esteettisesti.
- Ihminen voi elää hyvän elämän ilman uskoa yliluonnolliseen tai jumalalliseen.

Humanismia vastustetaan (myös tässä keskustelufoorumissa) muun muassa seuraavista syistä:

- Sitä pidetään uhkana omalle uskolle tai maailmankuvalle.
- Sen arvoja, kuten ihmisoikeuksia, tasa-arvoa tai suvaitsevaisuutta ei hyväksytä.
- Vastustajat ovat nihilistejä, jotka kiistävät kaikki arvot ja merkitykset.
- Vastustajat ovat kriittisiä humanismin filosofisia perusteita tai ihmiskäsitystä kohtaan.

Luokittelit muistaakseni aiemmin itsesi ateistiksi. Siksi hämmästyin voimakasta reaktiotasi tähän kommenttiin:

"Totean vielä tydennyksenä edelliseen, että vaikken itse arvosta mitään uskontoihin liittyvää, on myös typerä eli uskonnollinen ajattelu ajatuksenvapauden nimissä hyväksyttävä sen säälittävyydestä huolimatta. Kuitenkaan mikään aidosti arvostettava asia ei ole sidoksissa uskontoihin."

Se oli ja on minun mielipiteeni ja muilla on tietysti oikeus omiin mielipiteisiin.

[Sulervo]

En ole väittänyt, ettei uskonnoissa voisi olla humanistisia arvoja. Jotkut uskonnot voivat olla myös humanistisia korostaessaan ihmisen vapautta ja eettisyyttä. Sen sijaan väitän ettei nämä arvot ole mitenkään peräisin uskonnoista eikä niihin sidoksissa.

Tässä keskustelussa olen siteerannut Tuomas Lehtosen esseetä teoksessa Keskiajan kevät, jossa hän sanoo mm: "Antiautoritaarinen länsimainen perintö ei ole yksin peruja sokraattisesta kyselemisestä, vaan yhtälailla Nasaretilaisen esittämästä haasteesta".

Tuon moraalisen haasteen tunnistaminen ja vastaanottaminen on perustana puheena olleelle YK:n ihmisoikeuksien julistukselle, ja koska tämä nousee länsimais-kristillisestä kulttuurista, ei ole ihmekään, että islamin maailma on tarjonnut omaa vaihtoehtoaan.

Humanismin filosofiset perusteet ovat vaihdelleet eri aikoina ja paikoissa.

Jos tiedät jonkun kiinalaisen, intialaisen tai islamilaisen filosofin esittäneen noita perusteluja, kuulisin niistä mielelläni.

Luokittelit muistaakseni aiemmin itsesi ateistiksi. Siksi hämmästyin voimakasta reaktiotasi tähän kommenttiin:
"Totean vielä tydennyksenä edelliseen, että vaikken itse arvosta mitään uskontoihin liittyvää, on myös typerä eli uskonnollinen ajattelu ajatuksenvapauden nimissä hyväksyttävä sen säälittävyydestä huolimatta. Kuitenkaan mikään aidosti arvostettava asia ei ole sidoksissa uskontoihin."

En ole "luokitellut" itseäni muuten kuin kertomalla, että en usko mihinkään jumalaan. Tätähän ymmärtääkseni pidetään ateismin välttämättömänä ja riittävänä ehtona. Siitä ei siis loogisesti seuraa, että dissaisin uskontoja ylipäänsä, niiden kulttuurihistoriallista merkitystä ja psykologista näkemystä. Niihin on kiteytynyt kosolti yhä ajankohtaista elämänviisautta, kuten vanhimpiin teksteihin muutenkin. Eihän ihmisluonto sentään muutamassa vuosituhannessa ole miksikään muuttunut.

Islamista en kylläkään pidä - komppaan Schopenhaueria, joka sanoi että Koraanissa ei ole ainuttakaan muistamisen arvoista ajatusta - mutta paitsi Raamattua, arvostan mm. Upanisadeja, Dhammapadaa sekä kristilliseltä puolelta varsinkin mystikoita, mm. Mestari Eckhartia ja Ristin Johannesta. Olisin mielestäni naurettavan ahdasmielinen ateisti, jos katsoisin ateismini vaativan, että voisin pitää uskontoja vain typerinä ja säälittävinä (vaikka ehkä kehtaisin tällöinkin arvostaa esim. Kungfutsen Keskusteluja, koska sen sävy ei ole niin selvästi uskonnollinen, heh).

[Sulervo]

Humanismin filosofiset perusteet ovat vaihdelleet eri aikoina ja paikoissa.

Täydennän vielä edellistä vastinettani: vanhan Kiinan filosofeista toki tiedän Mozin ja Mengzin. He esittivät humanistisiakin ajatuksia, mutta erityisesti mohistien ideat tulivat lähelle myös Kristus Jeesuksen puheita. En ole kuitenkaan havainnut, että näitä kahta olisi mainittu naturalistisen humanismin edelläkävijöinä, ja Kiinassahan heidän oppinsa hävisi kungfutselaisuudelle.

Ks.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mozi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mohismi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mengzi

[Prometheus]

Uskoni (ilman ripsuja) perustuu siihen, miten suuri universumi ilmeisesti on. Silti, ehkä elämää ei olekaan missään muualla. Se vain olisi minusta yllättävää.

Elikkä "uskosi" perustuu siihen luotettavaan tietoon, joka meillä universumista on?

Menee sofisteriaksi. Ei minulla ole luotettavia todisteita siitä, täyttyvätkö elämän edellytykset - ja mitkä ne tarkalleen olisivat - muualla kuin täällä maapallolla. Uskon, että täyttyvät, mutta pidän myös mahdollisena että eivät. Uskoni perustuu todennäköisyyteen, mutta senkin olen arvioinut pitkälti mutu-pohjalta.

No mihinkä mutu-tuntumasi todennäköisyydestä perustuu?
Mieti asiaa sillä lailla, että pitäisitkö elämää muualla avaruudessa todennäköisenä, jos eläisit vuonna yksi?

Mikä tekee uskonnollisesta uskosta yhtään sen rationaalisempaa, kuin uskominen mihinkä tahansa muuhun ilman faktoja?

rationaalista on se, mikä käytännössä toimii, ja tutkimusten mukaan ovat ainakin maltilliset uskovaiset yhteisössään keskimäärin arvostetumpia ja menestyvämpiä kuin äärilaitojen kulkijat ja foliohatut (mikä minusta on selvää ilman tutkimuksiakin).

Itse väitit uskonnollista uskomista jotenkin paremmaksi ja oikeammaksi, kuin uskomista esim. saunatonttuihin tai keijukaisiin.
Jostakin syystä et vaan halua vastata itse kysymykseen rehellisesti.

Kysyit, mikä tekee uskonnollisesta uskosta rationaalisempaa kuin jne. Yllä käsittääkseni vastasin.

Sinulla on todella erikoinen käsitys rationaalisuudesta, jos omasta mielestäsi vastasit kysymykseeni MIKSI usko jumaliin on rationaalisempaa kuin usko saunatonttuihin.

Jos joku nykypäivänä väittää saunatontun tai keijukaisen puhuvan hänelle öisin, ja käskee toimimaan tietyllä tavalla arkipäivän elämässä, niin aika nopeasti selliset joutuvat tahdostaan riippumatta pöpilään.
Mutta jos se puhuja onkin Jumala, Jeesus tai vaikkapa Allah niin sehän on vain vahvaa uskoa, jota pidetään ihan normaalina.
Miksihän näin?

Syynä ymmärtääkseni on uskontojen vakiintunut asema yhteisöissään. Jos tarpeeksi monet uskoisivat esim. saunatonttuihin, näitä uskovia ei vietäisi pöpilään. Olen lukenut esim. että Islannissa jouduttiin tekemään mutka tiehen, jotta ei olisi vedetty sitä jonkin tontuille/maahisille tärkeän paikan yli. Tämä vastasi kansalaisten toiveita.

Minähän kirjoitin: "Ymmärrät varmaankin, että koska valtauskontojen uskovaisia on miljardeja, niin se on yhteisössä hyväksytympää kuin "foliohattujen" uskomiset"
Leikkasit sen jostain syystä pois.
Mutta olet siis samaa mieltä. Hyvä, mutta jätit taas vastaamatta itse pääasiaan: MIKSI näin on?
Jos jumaluuksien olemaassaololle on täsmälleen yhtä vähän todisteita kuin saunatontttujen olemassaoloon, niin MIKSI usko jumaluuksien olemassaoloon uskominen on hyväksytympää? Onko se sinusta rationaalista tai yleensäkään oikein?

Väitätkö ihan tosissasi, että jos uskonnon "pyhä kirja" voidaan helposti tulkita siten, että toisten ihmisten oikeuksia on oikein polkea, niin se on vaan "pahojen" uskovaisten aikaansaannosta ja syytä???

Yleensäkin pahojen ihmisten. He voivat tulkita tekstejä noin, empatiaan kykenevät sitten keskittyvät esim. Raamatun Uuden testamentin Vuorisaarnaan, Luukkaan evankeliumin vertauksiin, Paavalin 1. korinttolaiskirjeeseen, nk. kultaiseen sääntöön jne. jnpp. jos nyt kristityistä puhumme.

No sitten niitä pahoja ihmisiä on uskovaisissa prosentuaalisesti huikeasti muuta väestöä enemmän.
Mistähän se taas mahtaa johtua?

En usko tuohon. En sanoisi että esim. hra Putlerin porukka kuuluu uskovaisiin, siis uskonnollisessa mielessä. Patriarkka Kirill tosin on siunannut hyökkäyksen Ukrainaan, sikäläisten satanististen natsihomonarkomaanien nujertamiseksi, mutta ilmeisesti vain turvatakseen omat etunsa. Maailman muut ortodoksit ovat muiden kristittyjen kirkkojen tavoin sen jyrkästi tuominneet.

"Eihän tietenkään kukaan oikea skotti... "

Jos nyt ihan tätä omaa kotimaatamme katsotaan, niin mistähän ihmeestä sitten johtuu, että kirkko on aina harannut vastaan kun on haluttu puolustaa yhdenvertaisuutta vaikkapa vaan naisten tai seksuaalivähemmistöjen kohdalla?
Miksi maallistuneen (sekulaarin) yhteiskunnan on aina pitänyt opettaa moraalia kirkolle (ts. uskonnoille) eikä päinvastoin?

[Prometheus]

Jos tiedät jonkun kiinalaisen, intialaisen tai islamilaisen filosofin esittäneen noita perusteluja, kuulisin niistä mielelläni.

Esim. mainostamasi "kultainen sääntö" jota kristinusko jatkuvasti kehuu tietämättömille omaksi keksinnökseen on Kungfutsen kirjoittama jo n.500 vuotta eaa.

[Sulervo]

No mihinkä mutu-tuntumasi todennäköisyydestä perustuu?

Mitään pitävää perustetta ei minulla ole. Lyhyesti:

Minulla on luotettavia todisteita siitä, että universumi on valtavan laaja. Täten minä tiedän, että universumi on valtavan laaja.

Minulla ei ole luotettavia todisteita siitä, onko elämää muualla universumissa. En tiedä sitä. Kuitenkin uskon, että elämää on muuallakin. Mutta, kuten sanottu, pidän myös mahdollisena, että ei olekaan. Uskoni ei ole tässä asiassa kovin luja.

Toinen esimerkki: USA:n kuulennot. Nykyään on liikkeellä omituisia salaliittoteorioita, joista yhden mukaan nuo lennot ovat huijausta. Minä kuitenkin sanoisin tietäväni - en siis vain uskovani - että nuo kuusi lentoa Kuuhun todella tehtiin. Minulla on luotettavina todisteina tv-lähetykset, lehtikirjoitukset, verkkosivut ym. Itse asiassa minusta on hieman pompöösiä sanoa esim. tv-lähetyksiä "luotettaviksi todisteiksi", koska eiväthän ne teoriassa ole ehdottoman luotettavia, mutta tässä vaikuttaa yleinen elämänkokemukseni, joka vahvasti puolustaa niiden paikkansapitävyyttä. Joka tapauksessa olen ihan varma siitä että Kuussa käytiin. En voi pitää mahdollisena, ettei olisi käyty. Mutta ellen olisi ihan varma, koska täysin pitäviä todisteita ei mielestäni olisi, voisin silti sanoa uskovani noihin käynteihin.

Mieti asiaa sillä lailla, että pitäisitkö elämää muualla avaruudessa todennäköisenä, jos eläisit vuonna yksi?

En luultavasti osaisi ajatella tuollaista.

Sinulla on todella erikoinen käsitys rationaalisuudesta, jos omasta mielestäsi vastasit kysymykseeni MIKSI usko jumaliin on rationaalisempaa kuin usko saunatonttuihin.

Siis koska minä pragmaatikkona pidän rationaalisempana sellaista uskoa, joka toimii käytännössä paremmin.

Jos jumaluuksien olemaassaololle on täsmälleen yhtä vähän todisteita kuin saunatontttujen olemassaoloon, niin MIKSI usko jumaluuksien olemassaoloon uskominen on hyväksytympää? Onko se sinusta rationaalista tai yleensäkään oikein?

Nähdäkseni varsin moni pitää uskonnollista uskoa hyväksytympänä ja oikeampana kuin uskoa saunatonttuihin. Jos esim. haen jotakin työpaikkaa, sanotaan nyt vaikka valtionhallinnosta, niin harvemmin minä pilaan mahdollisuuteni sanomalla "uskon Jumalaan" kuin "uskon saunatonttuihin". Kysyt, onko tuo "yleensäkään oikein". Jos "oikein" on tuossa normatiivinen käsite, niin en minä toki pidä mitenkään tuomittavana, jos ihminen tunnustaa yhteisönsä uskontoa. Jos taas tarkoitat, onko tuollaisella uskolla oikeaa havaintojen vahvistamaa kohdetta, siis jotakin fysikaalista jumaluutta, niin pidän varmana että ei ole eikä voi olla.

Jos nyt ihan tätä omaa kotimaatamme katsotaan, niin mistähän ihmeestä sitten johtuu, että kirkko on aina harannut vastaan kun on haluttu puolustaa yhdenvertaisuutta vaikkapa vaan naisten tai seksuaalivähemmistöjen kohdalla?

Luullakseni uskonnon pitkästä perinteestä. Iso laiva kääntyy hitaasti. Maailmassa - jopa Suomessa - on vasta suht. lyhyen ajan puolustettu naisten ja seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuutta, eikä suuri osa ihmiskunnasta tunnusta sitä vieläkään. Esim. luterilaisissa Pohjoismaissa naisilla ja homoseksuaaleilla on globaalissa skaalassa varsin hyvät oikeudet - verratkaamme täkäläistä tilannetta esim. Kiinaan ja muslimimaihin - vaikka parannettavaa on yhä toki täälläkin.

[Sulervo]

Esim. mainostamasi "kultainen sääntö" jota kristinusko jatkuvasti kehuu tietämättömille omaksi keksinnökseen on Kungfutsen kirjoittama jo n.500 vuotta eaa.

Voisitko antaa edes yhden esimerkin tuosta kehumisesta. Ei luulisi olevan vaikeaa, jos se on ihan jatkuvaa - ja jos tuo oli pointtisi.

Kungfutse esitti tuon Jeesuksen maksiimille käänteisenä: mitä et halua toisten tekevän sinulle, sitä älä tee muille. Sama idea, sävyltään vain passiivisempi, mikä ilmentänee maailmankatsomusten välistä eroa. Mutta kyllähän tämän säännön tuntevat monet muutkin uskonnot, muodossa tai toisessa. Ja ihmekö tuo: siinähän kiteytyy inhimillisessä kanssakäymisessä niin tärkeän empatian ydin. Kyllä sen kaikki ihmiset voivat ymmärtää, poikkeukset poislukien, kuten Venäjän hra Putler.

[Naturalisti]

En ole väittänyt, ettei uskonnoissa voisi olla humanistisia arvoja. Jotkut uskonnot voivat olla myös humanistisia korostaessaan ihmisen vapautta ja eettisyyttä. Sen sijaan väitän ettei nämä arvot ole mitenkään peräisin uskonnoista eikä niihin sidoksissa.

Tässä keskustelussa olen siteerannut Tuomas Lehtosen esseetä teoksessa Keskiajan kevät, jossa hän sanoo mm: "Antiautoritaarinen länsimainen perintö ei ole yksin peruja sokraattisesta kyselemisestä, vaan yhtälailla Nasaretilaisen esittämästä haasteesta".

Tuon moraalisen haasteen tunnistaminen ja vastaanottaminen on perustana puheena olleelle YK:n ihmisoikeuksien julistukselle, ja koska tämä nousee länsimais-kristillisestä kulttuurista, ei ole ihmekään, että islamin maailma on tarjonnut omaa vaihtoehtoaan.

Humanismin filosofiset perusteet ovat vaihdelleet eri aikoina ja paikoissa.

Jos tiedät jonkun kiinalaisen, intialaisen tai islamilaisen filosofin esittäneen noita perusteluja, kuulisin niistä mielelläni.

Luokittelit muistaakseni aiemmin itsesi ateistiksi. Siksi hämmästyin voimakasta reaktiotasi tähän kommenttiin:
"Totean vielä tydennyksenä edelliseen, että vaikken itse arvosta mitään uskontoihin liittyvää, on myös typerä eli uskonnollinen ajattelu ajatuksenvapauden nimissä hyväksyttävä sen säälittävyydestä huolimatta. Kuitenkaan mikään aidosti arvostettava asia ei ole sidoksissa uskontoihin."

En ole "luokitellut" itseäni muuten kuin kertomalla, että en usko mihinkään jumalaan. Tätähän ymmärtääkseni pidetään ateismin välttämättömänä ja riittävänä ehtona. Siitä ei siis loogisesti seuraa, että dissaisin uskontoja ylipäänsä, niiden kulttuurihistoriallista merkitystä ja psykologista näkemystä. Niihin on kiteytynyt kosolti yhä ajankohtaista elämänviisautta, kuten vanhimpiin teksteihin muutenkin. Eihän ihmisluonto sentään muutamassa vuosituhannessa ole miksikään muuttunut.

Islamista en kylläkään pidä - komppaan Schopenhaueria, joka sanoi että Koraanissa ei ole ainuttakaan muistamisen arvoista ajatusta - mutta paitsi Raamattua, arvostan mm. Upanisadeja, Dhammapadaa sekä kristilliseltä puolelta varsinkin mystikoita, mm. Mestari Eckhartia ja Ristin Johannesta. Olisin mielestäni naurettavan ahdasmielinen ateisti, jos katsoisin ateismini vaativan, että voisin pitää uskontoja vain typerinä ja säälittävinä (vaikka ehkä kehtaisin tällöinkin arvostaa esim. Kungfutsen Keskusteluja, koska sen sävy ei ole niin selvästi uskonnollinen, heh).

Musta tuntuu, että olemme taas juuttumassa skolastiikkaan ja apologetiikkaan. Tällainen sitaattien avulla keskustelu ajautuu kovin helposti sivupoluille. Jotta välttäisimme sen, kysyn nyt muutaman tarkentava kysymyksen:
- Mitä tarkoitat Nasaretilaisen esittämällä haasteella?
- Miksi pidät YK:n ihmisoikeuksien julistusta vain länsimais-kristillisen kulttuurin tuotteena?
- Miten suhtaudut muihin kuin kristillisiin ihmisoikeusnäkemyksiin?
- Miksi oletat, että humanismin filosofiset perusteet olisivat sidoksissa tiettyyn maantieteelliseen tai uskonnolliseen alueeseen?
- Miten määrittelet uskonnon ja miten se eroaa ateismista?
- Mitä tarkoitit, kun viittasit asenteeseeni sanoilla: "typerä"..."säälittävä"... Voisitko ystävällisesti täsmentää, jotta voin oikaista mahdolliset väärinkäsitykset?

[Sulervo]

kysyn nyt muutaman tarkentava kysymyksen:
1. Mitä tarkoitat Nasaretilaisen esittämällä haasteella?
2. Miksi pidät YK:n ihmisoikeuksien julistusta vain länsimais-kristillisen kulttuurin tuotteena?
3. Miten suhtaudut muihin kuin kristillisiin ihmisoikeusnäkemyksiin?
4. Miksi oletat, että humanismin filosofiset perusteet olisivat sidoksissa tiettyyn maantieteelliseen tai uskonnolliseen alueeseen?
5. Miten määrittelet uskonnon ja miten se eroaa ateismista?
6. Mitä tarkoitit, kun viittasit asenteeseeni sanoilla: "typerä"..."säälittävä"... Voisitko ystävällisesti täsmentää, jotta voin oikaista mahdolliset väärinkäsitykset?

"Muutaman tarkentavan"...sanoisin, että esität monta laajaa kysymystä. Korvaan repliikissäsi ranskalaiset viivat numeroilla, jotta voisin viitata niihin lyhyesti.

1. Tuota ilmaisua siis käyttää Tuomas Lehtonen siinä keskiaikaa käsittelevässä essessään, jota olen jo siteerannut tässä keskustelussa. Hän puhuu kristinopin moraalisesti haastavasta ytimestä. Esim. Aristoteles sanoi, että hyveellinen ihminen ei ole alhaison kanssa tekemisissä. Jeesus oli, ja myös kielsi ihmistä pitämästä itseään muita parempana sekä kehotti osoittamaan laupeutta kaikkia lähimmäisiä kohtaan, ja - kuten laupiaan samarialaisen vertaus osoittaa - lähimmäinen on jokainen. Nykyfilosofian kielellä, toiseuden kohtaaminen - kasvojen kohtaaminen, kuten filosofi Emmanuel Levinas niin kauniisti sanoo - on moraalinen haaste, joka pakottaa ottamaan nuo "kasvot" vakavasti, pudottamaan omat suojaukset alas, niin sanoakseni, ja tämän haasteen Jeesus opetuksissaan esittää. Se on haaste myös valtaapitäville.

2. Tuon julistuksen mukaiset ihmisoikeudet saavat alkumuotonsa esim. Uuden testamentin Vuorisaarnassa ja Paavalin kirjeessä Filemonille. Eivät nuo ajatukset tietenkään olleet maailman mitassa ainutlaatuisia, ja niillä oli oma taustansa - juutalaisuus ja kreikkalaisuus, ehkä vielä taaempana zarathustralaisuus - mutta juuri länsimaissa käytiin läpi kehitys, joka kulki mm. Salamancan koulukunnan kautta. Esim. sivulla https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/0 ... tokaupunki saanotaan: "Salamancan yliopistossa sai alkunsa myös kansainvälinen oikeustiede ja ihmisoikeudet. Perustajahahmona ja esitaistelijana toimi dominikaanifilosofi ja tiedemies Fray Francisco de Vitoria (1492 -1546), joka puhui ja kirjoitti kansojen tasavertaisuudesta ja ihmisen ylemmyydestä suhteessa yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja poliittisiin rakenteisiin. Ihmisten välinen solidaarisuus oli hänelle rakas aihe. Hän puolusti intiaanien oikeuksia ja tuomitsi valloittajien ryöstöretket ja julmuudet. Hän myös kiisti paavin maailmanlaajuisen maallisen vallan toteamalla yksinkertaisesti, ettei sitä ollut Kristuksellakaan ihmisen muodossa, olihan Kristus selkeästi sanonut: 'Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta'. Tämä rohkea perintö on jättänyt pohjan nykyaikaiselle kansainväliselle oikeustieteelle ja ihmisoikeuksien käsitteelle."

Mainittava on myös Magna Carta, Hugo Grotius, Mainio vallankumous (The Glorious Revolution, ks. esim. https://www.history.com/topics/british- ... revolution) ja Society of Friends, kveekariporukka, josta esim. sivu https://cs.mcgill.ca/~rwest/wikispeedia ... riends.htm sanoo: "Friends believe that all people are created equal in the eyes of God. Since all people embody the same divine spark, all people deserve equal treatment. Friends were some of the first to value women as important ministers and to campaign for women's rights, they became leaders in the anti-slavery movement, and were among the first to pioneer humane treatment for the mentally ill and for prisoners".

Veto alkaa loppua...kysymyksiäsi on niin monta, että joudun rajoittamaan vastauksiani.

3. Esimerkiksi se Kairon julistuksen mukainen islamilainen ihmisoikeusnäkemys ei minua miellytä, koska nojautuu niin vahvasti shariaan. Jos haluat jostakin syystä tietää, mitä mieltä minä olen joistakin muista ihmisoikeusnäkemyksistä, niin yksilöi ne.

4. Humanismin filosofisia perusteita on nähdäkseni esitetty lähinnä länsimaissa. Käsitehän on peräisin renessanssiajan Italiasta. Tietysti nykyään, kun vaikutteet leviävät globaalisti, löytyy humanisteiksi itseään kutsuvia moneltakin taholta.

5. Nämä kysymyksesi hieman kummastuttavat, vaikka tietysti minua myös imartelee kiinnostus, jota kyselemiselläsi osoitat minun näkemyksiäni kohtaan niin tässä kuin muuallakin. No siis, miten minä määrittelen uskonnon? En minä sitä erityisesti millään omalla tavallani määrittele, esim. Wikin määritelmä kelpaa minulle hyvin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto. Ja mitenkä se eroaa ateismista? Eiköhän se selviä, jos em. sivua vertaa tähän: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi . Miksi edes esittäisin mitään omia määritelmiäni; mielestäni pitää puhua käsitteistä niiden vakiintuneissa merkityksissä, väärinkäsitysten välttämiseksi.

6. Nuo siteeraamasi halventavat sanat ovat omasta vastineestasi. Itse en koskaan luonnehdi vastustamiani ajattelumalleja tuolla tavoin: "typerä"..."säälittävä". Sellainen ei nähdäkseni edistä ajatustenvaihtoa millään hedelmällisellä tavalla, mutta ymmärrän toki, että oman antagonismin ilmilausuminen noin miellevaltaisella tavalla saattaa olla suorastaan terapeuttista, kun opponentti esittää omat argumenttinsa aina samalla tyynen rauhallisella ja sikäli ehkä ärsyttävällä tavalla.

[Naturalisti]

kysyn nyt muutaman tarkentava kysymyksen:
1. Mitä tarkoitat Nasaretilaisen esittämällä haasteella?
2. Miksi pidät YK:n ihmisoikeuksien julistusta vain länsimais-kristillisen kulttuurin tuotteena?
3. Miten suhtaudut muihin kuin kristillisiin ihmisoikeusnäkemyksiin?
4. Miksi oletat, että humanismin filosofiset perusteet olisivat sidoksissa tiettyyn maantieteelliseen tai uskonnolliseen alueeseen?
5. Miten määrittelet uskonnon ja miten se eroaa ateismista?
6. Mitä tarkoitit, kun viittasit asenteeseeni sanoilla: "typerä"..."säälittävä"... Voisitko ystävällisesti täsmentää, jotta voin oikaista mahdolliset väärinkäsitykset?

"Muutaman tarkentavan"...sanoisin, että esität monta laajaa kysymystä. Korvaan repliikissäsi ranskalaiset viivat numeroilla, jotta voisin viitata niihin lyhyesti.

1. Tuota ilmaisua siis käyttää Tuomas Lehtonen siinä keskiaikaa käsittelevässä essessään, jota olen jo siteerannut tässä keskustelussa. Hän puhuu kristinopin moraalisesti haastavasta ytimestä. Esim. Aristoteles sanoi, että hyveellinen ihminen ei ole alhaison kanssa tekemisissä. Jeesus oli, ja myös kielsi ihmistä pitämästä itseään muita parempana sekä kehotti osoittamaan laupeutta kaikkia lähimmäisiä kohtaan, ja - kuten laupiaan samarialaisen vertaus osoittaa - lähimmäinen on jokainen. Nykyfilosofian kielellä, toiseuden kohtaaminen - kasvojen kohtaaminen, kuten filosofi Emmanuel Levinas niin kauniisti sanoo - on moraalinen haaste, joka pakottaa ottamaan nuo "kasvot" vakavasti, pudottamaan omat suojaukset alas, niin sanoakseni, ja tämän haasteen Jeesus opetuksissaan esittää. Se on haaste myös valtaapitäville.

2. Tuon julistuksen mukaiset ihmisoikeudet saavat alkumuotonsa esim. Uuden testamentin Vuorisaarnassa ja Paavalin kirjeessä Filemonille. Eivät nuo ajatukset tietenkään olleet maailman mitassa ainutlaatuisia, ja niillä oli oma taustansa - juutalaisuus ja kreikkalaisuus, ehkä vielä taaempana zarathustralaisuus - mutta juuri länsimaissa käytiin läpi kehitys, joka kulki mm. Salamancan koulukunnan kautta. Esim. sivulla https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/0 ... tokaupunki saanotaan: "Salamancan yliopistossa sai alkunsa myös kansainvälinen oikeustiede ja ihmisoikeudet. Perustajahahmona ja esitaistelijana toimi dominikaanifilosofi ja tiedemies Fray Francisco de Vitoria (1492 -1546), joka puhui ja kirjoitti kansojen tasavertaisuudesta ja ihmisen ylemmyydestä suhteessa yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja poliittisiin rakenteisiin. Ihmisten välinen solidaarisuus oli hänelle rakas aihe. Hän puolusti intiaanien oikeuksia ja tuomitsi valloittajien ryöstöretket ja julmuudet. Hän myös kiisti paavin maailmanlaajuisen maallisen vallan toteamalla yksinkertaisesti, ettei sitä ollut Kristuksellakaan ihmisen muodossa, olihan Kristus selkeästi sanonut: 'Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta'. Tämä rohkea perintö on jättänyt pohjan nykyaikaiselle kansainväliselle oikeustieteelle ja ihmisoikeuksien käsitteelle."

Mainittava on myös Magna Carta, Hugo Grotius, Mainio vallankumous (The Glorious Revolution, ks. esim. https://www.history.com/topics/british- ... revolution) ja Society of Friends, kveekariporukka, josta esim. sivu https://cs.mcgill.ca/~rwest/wikispeedia ... riends.htm sanoo: "Friends believe that all people are created equal in the eyes of God. Since all people embody the same divine spark, all people deserve equal treatment. Friends were some of the first to value women as important ministers and to campaign for women's rights, they became leaders in the anti-slavery movement, and were among the first to pioneer humane treatment for the mentally ill and for prisoners".

Veto alkaa loppua...kysymyksiäsi on niin monta, että joudun rajoittamaan vastauksiani.

3. Esimerkiksi se Kairon julistuksen mukainen islamilainen ihmisoikeusnäkemys ei minua miellytä, koska nojautuu niin vahvasti shariaan. Jos haluat jostakin syystä tietää, mitä mieltä minä olen joistakin muista ihmisoikeusnäkemyksistä, niin yksilöi ne.

4. Humanismin filosofisia perusteita on nähdäkseni esitetty lähinnä länsimaissa. Käsitehän on peräisin renessanssiajan Italiasta. Tietysti nykyään, kun vaikutteet leviävät globaalisti, löytyy humanisteiksi itseään kutsuvia moneltakin taholta.

5. Nämä kysymyksesi hieman kummastuttavat, vaikka tietysti minua myös imartelee kiinnostus, jota kyselemiselläsi osoitat minun näkemyksiäni kohtaan niin tässä kuin muuallakin. No siis, miten minä määrittelen uskonnon? En minä sitä erityisesti millään omalla tavallani määrittele, esim. Wikin määritelmä kelpaa minulle hyvin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto. Ja mitenkä se eroaa ateismista? Eiköhän se selviä, jos em. sivua vertaa tähän: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi . Miksi edes esittäisin mitään omia määritelmiäni; mielestäni pitää puhua käsitteistä niiden vakiintuneissa merkityksissä, väärinkäsitysten välttämiseksi.

6. Nuo siteeraamasi halventavat sanat ovat omasta vastineestasi. Itse en koskaan luonnehdi vastustamiani ajattelumalleja tuolla tavoin: "typerä"..."säälittävä". Sellainen ei nähdäkseni edistä ajatustenvaihtoa millään hedelmällisellä tavalla, mutta ymmärrän toki, että oman antagonismin ilmilausuminen noin miellevaltaisella tavalla saattaa olla suorastaan terapeuttista, kun opponentti esittää omat argumenttinsa aina samalla tyynen rauhallisella ja sikäli ehkä ärsyttävällä tavalla.

Minäpä kysyin taas ChatCPT:n "mielipidettä".

1.

Q: Mitä Tuomas Lehtonen tarkoittaa "Nasaretilaisen esittämällä haasteella?" esseessään "Yhteiskunnan murros ja oppineiston synty" teoksessa Keskiajan kevät, WSOY 1997

A: Valitettavasti en pysty vastaamaan tähän kysymykseen, koska esitetyssä tekstissä ei mainita "Nasaretilaisen esittämää haastetta".

Q: Tarkista seuraavan tekstin pätevyys ja kuvaa kirkon vaikutus tieteen kehitykseen? "Tuota ilmaisua siis käyttää Tuomas Lehtonen siinä keskiaikaa käsittelevässä essessään, jota olen jo siteerannut …"

A: Kirkon kontrolli vaikutti merkittävästi tieteen kehitykseen keskiajalla. Kuten Tuomas Lehtonen mainitsee esseessään "Yhteiskunnan murros ja oppineiston synty" teoksessa Keskiajan kevät, WSOY 1997, kaikki korkeampi opetus oli suoraan tai välillisesti kirkon kontrollissa. Tämä tarkoitti, että kaikki tieteen kehitys oli sidoksissa kirkon oppiin ja sen hyväksymien ideoiden kanssa.

Kirkon kontrolli vaikutti myös siihen, että tieteellinen ajattelu oli rajoitettua ja oli vaarassa joutua syytösten uhriksi, jos se oli ristiriidassa kirkon oppien kanssa. Esimerkiksi Galileo Galilein aikana, kuten Lehtonen mainitsee, hänen havaintonsa siitä, että maapallo pyöri auringon ympäri, oli ristiriidassa kirkon opin kanssa, että aurinko kiertää maata. Tämä johti siihen, että Galileo joutui oikeudenkäyntiin ja hänet tuomittiin jumalanpilkasta.

Kirkon kontrolli tarkoitti myös sitä, että tieteen kehitys oli hidasta ja rajoittunutta. Vaikka kirkko tuki oppineiston kehitystä, se asetti myös rajoituksia tutkimusalueisiin ja hyväksyttäviin tutkimusmenetelmiin. Esimerkiksi anatomian tutkimus oli rajoitettua, koska kirkko vastusti ruumiinavauksia ja vainajien käyttöä tutkimuksessa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että kirkon kontrolli vaikutti tieteen kehitykseen keskiajalla rajoittaen tieteellistä ajattelua ja hidastaen sen kehitystä. Vaikka kirkko tuki oppineiston kehitystä, sen kontrolli tarkoitti myös, että tieteen kehitys oli sidottu kirkon oppiin ja sen hyväksymiin ideoihin. (Lehtonen, 1997)

2.

Q: Onko YK:n ihmisoikeuksien julistus vain länsimais-kristillisen kulttuurin tuotetta?

A: YK:n ihmisoikeuksien julistus ei ole vain länsimais-kristillisen kulttuurin tuote, vaan se on universaali asiakirja, joka on hyväksytty kansainvälisesti. Ihmisoikeuksien julistus on laadittu vuonna 1948 YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla, jossa oli edustajia eri puolilta maailmaa, mukaan lukien monia kolmannen maailman maita. Julistuksen tarkoituksena on turvata ihmisoikeuksien universaalisuus, jakamattomuus ja keskinäinen riippuvuus, ja se sisältää perusoikeuksia, jotka kaikki ihmiset voivat hyväksyä riippumatta kulttuurista, uskonnosta tai kansallisuudesta.

Vaikka ihmisoikeuksien julistuksen juuret ovatkin länsimaisessa ajattelussa, se on hyväksytty kaikkialla maailmassa ja se on toiminut tärkeänä perustana kansainväliselle ihmisoikeuslainsäädännölle. Julistus on myös ollut vaikuttava voima ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelemisessa eri puolilla maailmaa, ja sitä on käytetty perustana monille kansallisille ihmisoikeuslainsäädännöille.

On tärkeää muistaa, että ihmisoikeuksien julistus on universaali asiakirja, joka pyrkii turvaamaan kaikkien ihmisten oikeudet riippumatta heidän kulttuurisesta, uskonnollisesta tai kansallisesta taustastaan.

3.

Q: Miten tämä julistus suhtautuu muihin kuin kristillisiin ihmisoikeusnäkemyksiin?

A: YK:n ihmisoikeuksien julistus pyrkii turvaamaan ihmisoikeudet universaalisti, ja se on hyväksytty kansainvälisesti, joten se sisältää myös muita kuin kristillisiä ihmisoikeusnäkemyksiä. Julistuksessa tunnustetaan kaikkien ihmisten arvo ja oikeus elämään, vapauteen, tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen, sekä poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin. Näitä oikeuksia ei ole sidottu mihinkään erityiseen kulttuuriin tai uskontoon.

Islamilaiset maat ovat luoneet myös oman version ihmisoikeuksien julistuksesta, joka tunnetaan nimellä "Kairo Declaration on Human Rights in Islam" (Kairon julistus islamin ihmisoikeuksista). Kairon julistus hyväksyttiin vuonna 1990 ja se on yksi islamilaisen ihmisoikeusajattelun keskeisistä asiakirjoista.

Kairon julistus jakaa monien länsimaiden ihmisoikeusajattelusta poikkeavia näkemyksiä, erityisesti naisten ja vähemmistöjen oikeuksien osalta. Esimerkiksi julistuksen mukaan naisten oikeudet ovat sidottuja islamilaisen sharian lakiin, ja homoseksuaalisuus katsotaan julistuksessa laittomaksi.

On tärkeää huomata, että vaikka ihmisoikeuksien julistuksen ja Kairon julistuksen välillä on eroja, niillä on myös yhteneväisyyksiä. Molemmat dokumentit tunnustavat ihmisten arvon ja oikeudet, mutta ne painottavat erilaisia arvoja ja perinteitä. Länsimaissa ihmisoikeudet on yleensä perusteltu universaaleilla ihmisoikeuksilla, kun taas islamin ihmisoikeusajattelu perustuu islamilaisiin oppeihin ja traditioihin.

Uskonnon asema nykyisessä islamilaisessa maailmassa muistuttaa uskonnon asemaa keskiaikaisessa Euroopassa, jossa kirkon vaikutusvalta ulottui voimakkaasti kaikkeen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään ja sen hallussa oli merkittävä osa koulutuksesta ja tiedonvälityksestä. Kirkolla oli myös valtaa hallitsijoiden nimittämisessä ja sen edustajat toimivat usein neuvonantajina ja diplomaatteina. Nykyisessä islamilaisessa maailmassa uskonto on edelleen merkittävä osa yhteiskuntaa ja politiikkaa. Islamin laki (sharia) on osa lakijärjestelmää ja uskonto on tärkeä osa koulutusta ja kulttuuria monissa islamilaisissa maissa.

Vaikka kristilliset perinteet ovat omalta osaltaan vaikuttaneet ihmisoikeuksien kehittymiseen, nykyaikaiset ihmisoikeusajattelun muodot sisältävät laajan kirjon erilaisia näkemyksiä ja perusteita, joita ovat vaikuttaneet muun muassa filosofia, politiikka, kansainvälinen oikeus ja sosiaalitieteet. Ihmisoikeuksien julistus perustuu moniin eri perinteisiin ja näkemyksiin, eikä se ole sidottu mihinkään tiettyyn uskontoon tai kulttuuriin.

Ihmisoikeuksien julistus on universaali asiakirja, joka pyrkii turvaamaan kaikkien ihmisten oikeudet riippumatta heidän kulttuurisesta, uskonnollisesta tai kansallisesta taustastaan. Julistus ei suosi mitään tiettyä uskontoa tai kulttuuria, vaan pyrkii edistämään yleismaailmallisia periaatteita ja arvoja, joita voidaan soveltaa kaikkialla maailmassa.

4.

Q: Onko perusteltua olettaa, että humanismin filosofiset perusteet olisivat sidoksissa tiettyyn maantieteelliseen tai uskonnolliseen alueeseen?

A: Ei ole perusteltua olettaa, että humanismin filosofiset perusteet olisivat sidoksissa tiettyyn maantieteelliseen tai uskonnolliseen alueeseen. Humanismin keskeiset filosofiset ajatukset, kuten ihmiskeskeisyys, yksilön vapaus, ihmisoikeudet, tieteellinen rationalismi ja kriittinen ajattelu, ovat universaaleja ja soveltuvat kaikkiin kulttuureihin ja uskontoihin. Tosin humanismin kehityksessä ja leviämisessä on ollut vaikutteita eri maantieteellisiltä ja uskonnollisilta alueilta, kuten antiikin Kreikasta, kristinuskosta ja islamista, mutta nämä vaikutteet eivät ole rajoittaneet humanismin universaaliutta.

Humanismin filosofisten perusteiden yleismaailmallisuutta korostaa myös se, että esimerkiksi Yhdistyneet kansakunnat on perustanut ihmisoikeuksien julistuksen humanististen arvojen pohjalta, ja julistus on saanut laajan kansainvälisen hyväksynnän. Humanististen arvojen katsotaan edustavan yleismaailmallisia ihanteita, jotka ohjaavat ihmisten toimintaa riippumatta heidän maantieteellisestä tai uskonnollisesta taustastaan.

5.

Q: Miten uskonto määritellään ja miten se eroaa ateismista? Onko ateismi uskonto?

A: Uskonto on yleisesti ottaen uskomusten, perinteiden ja käytäntöjen järjestelmä, joka pyrkii antamaan merkityksen ja tarkoituksen ihmisen elämälle ja maailmalle. Uskonto voi sisältää jumalallisen tai transsendenttisen olennon tai voiman, jota pidetään yliluonnollisena. Uskonto voi myös sisältää rituaaleja, rukouksia, opetuksia ja muita käytäntöjä.

Ateismi puolestaan on käsitys, joka kiistää jumalallisen tai transsendenttisen olennon tai voiman olemassaolon. Ateismi ei siis ole uskonto, vaan se edustaa vastakkaista käsitystä uskonnolliseen käsitykseen nähden.

Vaikka jotkut ihmiset voivat omistaa ateismin samalla intensiteetillä ja pyrkimyksellä kuin uskonnolliset ihmiset pyrkivät omistamaan uskontonsa, ei ateismia voida silti pitää uskontona, sillä se ei sisällä uskomuksia yliluonnollisesta tai transsendenttisesta voimasta, jota pidetään jumalallisena.

6.

Q: Onko perusteltua tehdä ero ihmisryhmien ja mielipiteiden välillä niin, että mielipiteen- ja sananvapauden perusteella on hyväksyttävää arvostella ideologioita, aatteita ja uskontoja?

A: On perusteltua tehdä ero ihmisryhmien ja mielipiteiden välillä niin, että mielipiteen- ja sananvapauden perusteella on hyväksyttävää arvostella ideologioita, aatteita ja uskontoja. Tärkeää on kuitenkin huomata, että tämä ei tarkoita, että yksilön oikeus harjoittaa uskontoa tai olla osa tiettyä ihmisryhmää voitaisiin kyseenalaistaa tai rajoittaa. Ideologioiden ja uskontojen arvostelun kieltäminen rajoittaisi niiden arvojen vastaisen demokraattisen lainsäädännön kehittämistä. Tämän vuoksi esimerkiksi jumalanpilkka ei saa olla kriminalisoitua, vaikka joku saattaisi kokea sen loukkaavaksi. Yksilön oikeutta ilmaista mielipiteensä ja arvostella tiettyä uskontoa tai ideologiaa ei tule loukata, mutta samalla tulee kunnioittaa muiden oikeutta harjoittaa uskontoa ja olla osa tiettyä ihmisryhmää.

Q: Miten identiteettipolitiikan ja sananvapauden dilemma tulisi ratkaista?

A: Identiteettipolitiikan ja sananvapauden välille syntyy usein ristiriitoja, kun yksilöt tai ryhmät käyttävät identiteettiään poliittisena aseena ja pyrkivät vaikuttamaan yhteiskuntaan sen kautta. Toisaalta sananvapaus on tärkeä periaate, joka mahdollistaa avoimen keskustelun ja erilaisten näkökulmien esittämisen.

Ratkaisu tähän dilemmaan voi olla haastava, sillä kummallakin periaatteella on tärkeä rooli demokraattisessa yhteiskunnassa. Yksi ratkaisu voisi olla keskittyä dialogiin ja vuoropuheluun eri identiteettejä edustavien ryhmien välillä, ja pyrkiä löytämään ratkaisuja yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi. Toisaalta sananvapautta tulee myös suojella ja sitä tulisi rajoittaa vain erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi suoran väkivallan tai viharikosten yhteydessä.

Johtopäätös

Kohdan 5. viimeisessä kappaleessa lukee:
"Vaikka jotkut ihmiset voivat omistaa ateismin samalla intensiteetillä ja pyrkimyksellä kuin uskonnolliset ihmiset pyrkivät omistamaan uskontonsa, ei ateismia voida silti pitää uskontona, sillä se ei sisällä uskomuksia yliluonnollisesta tai transsendenttisesta voimasta, jota pidetään jumalallisena."

Tämän kanssa analogisesti voidaan todeta, että kapitalismi on uskonto. Kapitalismiin uskotaan uskonnollisen uskon intensiteetillä ja uskoon liittyy yliluonnollinen toimijan eli näkymätön käsi.

Minusta "pimeä keskiaika", "humanismi" ja "identiteettipolitiikan ja sananvapauden dilemma" ovat niin suuria asioita, että niistä kannattaisi avata ihan omat keskustelut.

Voitaisiinko nyt jatkaa tässä keskustelussa alkuperäisestä aiheesta: onko uusliberalistinen kapitalismi uskonto? Kuten yläpuolelta ilmenee, uskonnon tunnusmerkit löytyvät.