Mikä ego oikeastaan on? — Mystinen selitys ja kommentaari

[ID10T]

”Meidän” mantramme ovat tällaisia: demokratiassa ei ole mitään ongelmia, ennen olivat kaikki asiat huonommin, ateismissa on kaikki hyvää, ihminen muuttuu älykkääksi, kun hän ryhtyy ateistiksi jne.

Kyllä

Ei ole. Ne ovat sinun kuvitelmiasi. Sinä väität ”vihollistesi” ajattelevan noin.

Ei ole mitään ideologisia vihollisia, eiväthän ne ihmiset ole ristiriidassa, vaan heidän omaksumansa ja heille koulutetut arvot.

Eli Ukrainassakin ideologia tappaa ja raiskaa toista ideologiaa? Kukaan ei oikeasti siis kuole?

[Naturalisti]

Yleensä mitä enemmän ihminen vapaaseen tahtoon ja egoonsa uskoo, niin sitä helpompi hänen on valehdella, koska hän oikeasti kuvittelee että hänellä olisi olemassa vaihtoehto ja mahdollisuus valita.

Tämänkin keskustelin aloit noilla iänikuisilla mantroillasi, joita tuskin ymmärrät itsekkään. Sen sijaan olisit voinut kertoa mitä ajattelet avauksessa kommentoidusta artikkelista tai siihen lisäämistäni kommenteista.

Tuolla "Naturalistinen buddhalainen filosofia" -keskustelussa tuli esiin ilmeisesti vähän eri tyyppinen uskonnollisen buddhalaisuuden suuntaus.
https://www.buddhalaisuus.fi/kuoleman-j ... sen-bardo/

Artikkeli puhuu sielunvaelluksesta eli kuoleman ja jälleensyntymisen bardoista. Tässä on tiivis kommentaari artikkelista. Olisi kiva kuulla missä kaikessa olen ymmärtänyt tekstin väärin tai omat väitteeni ovat perusteettomia.

Nämä jokapäiväiseen elämään liittyvät bardot on mielestäni selitettävissä ongelmitta aivojen prosessien ylläpitämällä mielellä niin, että ne ovat saman mielen erilaisia toimintamoodeja. Kuolemaan ja sielunvaellukseen liittyvät bardot taas ovat naturalistisessa buddhalaisuudessa tarpeettomia, koska mielen olemassaolo päättyy aivokuolemassa; eikä mitään sielunvaellusta tapahdu.

Budhalaisuuteen liittyvä termi Bardo viittaa mihin tahansa tietousuuden ”välitilaan”, joita kaikki olennot kokevat koko elämänsä ajan aina valaistumiseen asti, jolloin mieli tunnistaa oman ajattoman kirkkaan valonsa.

Valveilla kommunikoimme symbolien ja sanojen avulla ja havainnoimme maailmaa aistiemme kautta. Yöllä olemme unen, pimeyden ja tajuttomuuden bardossa. Kirkkaan Valon meditaatio kokemus on ikään kuin makaisi valomeressä. Unessa nousevat eri tavoin esiin valveilla olon aikana varastoituneet vaikutelmat. Tähän niin kutsuttuun unennäkemisen bardoon voi lukea mukaan monet huumausaineiden tuottamat tilat. Sitten heräämme jälleen ja palaamme hereilläolon tietoisuuteen.

Kaikki edellä mainittu on ehdollista ja muuttuvaista. Meditoinnissa voidaan saavuttaa olemukseltaan ajaton kirkkaan valon kaikesta riippumaton tietoisuuden tila. Se on syntymän ja kuoleman tuolla puolen, vailla tulemista ja menemistä.

Harjoituksilla pyritään saamaan tämä säteilevä tietoisuus aina läsnäolevaksi. Kaikki elossa olevat olennot siirtyvät hereilläolon, nukkumisen tai unennäkemisen bardon välillä.

Kuoleman koittaessa ilmaantuu lisäksi kolme muuta bardoa: itse kuolemanprosessi, elämän tavaksi tullutta virtaa jatkava tila, kuoleman tietoinen kokeminen, uudelleenjärjestämisen prosessi, mielen siirtyminen johonkin olemassaolon kuudesta tasosta.

Samoin kuin avaruudella ei myöskään mielellä ole alkupistettä. Nämä kuusi bardoa ovat aina vuorotelleet; yhtäältä on kolme jokapäiväistä bardoa ja toisaalta kolme vapautumattomilla olennoilla seuraavaan elämään siirtymisen bardoa.

Ymmärtääksemme kuoleman tapahtumaa on ensin tarkasteltava mieltä. Mieli ei koostu mistään aineellisesta; se ei ole syntynyt, eikä se kuole. Se ei ole tullut mistään, eikä katoa mihinkään. Se ei merkitse katoamista tai ei-olemassaoloa. Se on luonteeltaan rikas. Se leikkii, ilmaisee itseään, näkee unta, antaa asioiden tapahtua ja hälvetä jälleen. Sillä on suuri rajoittamaton voima. Sille ei näy missään suunnassa loppua: uusia asioita voi aina tapahtua.

Mikään ehdollinen tuntemus ei vedä vertoja mielen luonnon valkenemiselle; pelottomuus, spontaani ilo ja aktiivinen myötätunto ilmaantuvat luonnollisesti.

Jos olisimme koko ajan tietoisia itse mielestä, kaikki olisi helppoa; kuolema ja jälleensyntyminen olisivat kuin vaatteiden vaihtoa. Mielen valo, tietoisuus, toiminnan ilo ja voima eivät koskaan päättyisi. Tietoisuuden katkeamatta kokisimme kehon ja puheen vain muiden auttamisen välineiksi, voisimme vapaasti valita jälleensyntymän paikan, missä voimme hyödyttää toisia maksimaalisella tavalla.

Tämä ei tietenkään ole ei-meditoijille jokapäiväinen kokemus. He tavoittavat tästä mielen olemuksesta vain sattumalta ja harvoin välähdyksiä . Mutta riippumatta tapahtuuko kokemus jatkuvan meditaatioprosessin kautta vai sattumalta, se on täyttä varmuutta ja syvää iloa. Se ilmaisee itseään rakkautena ilman käsitteiden painolastia.

Valaistumattomat olennot eivät kuitenkaan samaistu mielen kirkkaaseen valoon tai joihinkin vähemmän kestäviin oivalluksiin, vaan mielen vaikutelmien virtaan. He etsivät pysyvyyttä kehojensa ja mielen toimintojensa tuottamasta muuttuvasta virrasta.

Vaikka mielikuvien muuttuvan virran tilanteita ja tuntemuksia pidetään todellisina, ne eivät ole pysyviä vaan jatkuvasti muuttuvaa, jonka ihmiset samaistuvat tietoisuudenvirtana. Syy-yhteyden ketju yhdistää lapsen ja aikuisen. Ilman edellistä ei olisi jälkimmäistä, vaikka jokainen hiukkanen, jokainen molekyyli on uusi. Kun keho ei enää pysty ylläpitämään mielen muutosprosessia, on kyseessä kuolema. Kuoleman voi olla hidas tai nopea, mutta prosessi, on kuitenkin sama sen nopeudesta riippumatta.

Suurissa kokemusperäisissä uskonnoissa keho synnyttää erilaisia energiajärjestelmiä riippuen siitä, mikä on haluttu päämäärä: onko se hahmottoman jumalan tila [hindulaisuudessa], tasapainoinen pitkä elämä [taolaisuudessa] vai mielen kirkkaan valon tunnistaminen [buddhalaisuudessa].

Kaikki edellä kuvatut jokapäiväiset bardot on kuvattavissa materiaalisen mielen avulla. Artikkelin loppuosaa en sen kummemmin kommentoi, koska se kuvaa vain karmaan, kuolemaan ja energiavirtoihin liittyviä naturalistisen buddhalaisuuden hylkäämiä näkemyksiä.

[Keijona]

Yleensä mitä enemmän ihminen vapaaseen tahtoon ja egoonsa uskoo, niin sitä helpompi hänen on valehdella, koska hän oikeasti kuvittelee että hänellä olisi olemassa vaihtoehto ja mahdollisuus valita.

Tämänkin keskustelin aloit noilla iänikuisilla mantroillasi, joita tuskin ymmärrät itsekkään. Sen sijaan olisit voinut kertoa mitä ajattelet avauksessa kommentoidusta artikkelista tai siihen lisäämistäni kommenteista.

Tuolla "Naturalistinen buddhalainen filosofia" -keskustelussa tuli esiin ilmeisesti vähän eri tyyppinen uskonnollisen buddhalaisuuden suuntaus.
https://www.buddhalaisuus.fi/kuoleman-j ... sen-bardo/

Artikkeli puhuu sielunvaelluksesta eli kuoleman ja jälleensyntymisen bardoista. Tässä on tiivis kommentaari artikkelista. Olisi kiva kuulla missä kaikessa olen ymmärtänyt tekstin väärin tai omat väitteeni ovat perusteettomia.

Nämä jokapäiväiseen elämään liittyvät bardot on mielestäni selitettävissä ongelmitta aivojen prosessien ylläpitämällä mielellä niin, että ne ovat saman mielen erilaisia toimintamoodeja. Kuolemaan ja sielunvaellukseen liittyvät bardot taas ovat naturalistisessa buddhalaisuudessa tarpeettomia, koska mielen olemassaolo päättyy aivokuolemassa; eikä mitään sielunvaellusta tapahdu.

Budhalaisuuteen liittyvä termi Bardo viittaa mihin tahansa tietousuuden ”välitilaan”, joita kaikki olennot kokevat koko elämänsä ajan aina valaistumiseen asti, jolloin mieli tunnistaa oman ajattoman kirkkaan valonsa.

Valveilla kommunikoimme symbolien ja sanojen avulla ja havainnoimme maailmaa aistiemme kautta. Yöllä olemme unen, pimeyden ja tajuttomuuden bardossa. Kirkkaan Valon meditaatio kokemus on ikään kuin makaisi valomeressä. Unessa nousevat eri tavoin esiin valveilla olon aikana varastoituneet vaikutelmat. Tähän niin kutsuttuun unennäkemisen bardoon voi lukea mukaan monet huumausaineiden tuottamat tilat. Sitten heräämme jälleen ja palaamme hereilläolon tietoisuuteen.

Kaikki edellä mainittu on ehdollista ja muuttuvaista. Meditoinnissa voidaan saavuttaa olemukseltaan ajaton kirkkaan valon kaikesta riippumaton tietoisuuden tila. Se on syntymän ja kuoleman tuolla puolen, vailla tulemista ja menemistä.

Harjoituksilla pyritään saamaan tämä säteilevä tietoisuus aina läsnäolevaksi. Kaikki elossa olevat olennot siirtyvät hereilläolon, nukkumisen tai unennäkemisen bardon välillä.

Kuoleman koittaessa ilmaantuu lisäksi kolme muuta bardoa: itse kuolemanprosessi, elämän tavaksi tullutta virtaa jatkava tila, kuoleman tietoinen kokeminen, uudelleenjärjestämisen prosessi, mielen siirtyminen johonkin olemassaolon kuudesta tasosta.

Samoin kuin avaruudella ei myöskään mielellä ole alkupistettä. Nämä kuusi bardoa ovat aina vuorotelleet; yhtäältä on kolme jokapäiväistä bardoa ja toisaalta kolme vapautumattomilla olennoilla seuraavaan elämään siirtymisen bardoa.

Ymmärtääksemme kuoleman tapahtumaa on ensin tarkasteltava mieltä. Mieli ei koostu mistään aineellisesta; se ei ole syntynyt, eikä se kuole. Se ei ole tullut mistään, eikä katoa mihinkään. Se ei merkitse katoamista tai ei-olemassaoloa. Se on luonteeltaan rikas. Se leikkii, ilmaisee itseään, näkee unta, antaa asioiden tapahtua ja hälvetä jälleen. Sillä on suuri rajoittamaton voima. Sille ei näy missään suunnassa loppua: uusia asioita voi aina tapahtua.

Mikään ehdollinen tuntemus ei vedä vertoja mielen luonnon valkenemiselle; pelottomuus, spontaani ilo ja aktiivinen myötätunto ilmaantuvat luonnollisesti.

Jos olisimme koko ajan tietoisia itse mielestä, kaikki olisi helppoa; kuolema ja jälleensyntyminen olisivat kuin vaatteiden vaihtoa. Mielen valo, tietoisuus, toiminnan ilo ja voima eivät koskaan päättyisi. Tietoisuuden katkeamatta kokisimme kehon ja puheen vain muiden auttamisen välineiksi, voisimme vapaasti valita jälleensyntymän paikan, missä voimme hyödyttää toisia maksimaalisella tavalla.

Tämä ei tietenkään ole ei-meditoijille jokapäiväinen kokemus. He tavoittavat tästä mielen olemuksesta vain sattumalta ja harvoin välähdyksiä . Mutta riippumatta tapahtuuko kokemus jatkuvan meditaatioprosessin kautta vai sattumalta, se on täyttä varmuutta ja syvää iloa. Se ilmaisee itseään rakkautena ilman käsitteiden painolastia.

Valaistumattomat olennot eivät kuitenkaan samaistu mielen kirkkaaseen valoon tai joihinkin vähemmän kestäviin oivalluksiin, vaan mielen vaikutelmien virtaan. He etsivät pysyvyyttä kehojensa ja mielen toimintojensa tuottamasta muuttuvasta virrasta.

Vaikka mielikuvien muuttuvan virran tilanteita ja tuntemuksia pidetään todellisina, ne eivät ole pysyviä vaan jatkuvasti muuttuvaa, jonka ihmiset samaistuvat tietoisuudenvirtana. Syy-yhteyden ketju yhdistää lapsen ja aikuisen. Ilman edellistä ei olisi jälkimmäistä, vaikka jokainen hiukkanen, jokainen molekyyli on uusi. Kun keho ei enää pysty ylläpitämään mielen muutosprosessia, on kyseessä kuolema. Kuoleman voi olla hidas tai nopea, mutta prosessi, on kuitenkin sama sen nopeudesta riippumatta.

Suurissa kokemusperäisissä uskonnoissa keho synnyttää erilaisia energiajärjestelmiä riippuen siitä, mikä on haluttu päämäärä: onko se hahmottoman jumalan tila [hindulaisuudessa], tasapainoinen pitkä elämä [taolaisuudessa] vai mielen kirkkaan valon tunnistaminen [buddhalaisuudessa].

Kaikki edellä kuvatut jokapäiväiset bardot on kuvattavissa materiaalisen mielen avulla. Artikkelin loppuosaa en sen kummemmin kommentoi, koska se kuvaa vain karmaan, kuolemaan ja energiavirtoihin liittyviä naturalistisen buddhalaisuuden hylkäämiä näkemyksiä.

Mitä vaikeaa ja mielelle vastenmielistä tuossa yksinkertaisessa syy-seurauksessa on, että ei millään ymmärrykseen sovi?

"Mitä itsekäämpi ihminen on, sitä subjektiivisempi hän on."

Ai niin, se romahduttaisi valheelliselta arvomaailmalta perustan. Joten ei sellaista voi hyväksyä, ja siksi pakottuukin uskomaan itseensä ja subjektiivisuuden luomaan egon harhaan.

[Naturalisti]

Yleensä mitä enemmän ihminen vapaaseen tahtoon ja egoonsa uskoo, niin sitä helpompi hänen on valehdella, koska hän oikeasti kuvittelee että hänellä olisi olemassa vaihtoehto ja mahdollisuus valita.

Tämänkin keskustelin aloit noilla iänikuisilla mantroillasi, joita tuskin ymmärrät itsekkään. Sen sijaan olisit voinut kertoa mitä ajattelet avauksessa kommentoidusta artikkelista tai siihen lisäämistäni kommenteista.

Tuolla "Naturalistinen buddhalainen filosofia" -keskustelussa tuli esiin ilmeisesti vähän eri tyyppinen uskonnollisen buddhalaisuuden suuntaus.
https://www.buddhalaisuus.fi/kuoleman-j ... sen-bardo/

Artikkeli puhuu sielunvaelluksesta eli kuoleman ja jälleensyntymisen bardoista. Tässä on tiivis kommentaari artikkelista. Olisi kiva kuulla missä kaikessa olen ymmärtänyt tekstin väärin tai omat väitteeni ovat perusteettomia.

Nämä jokapäiväiseen elämään liittyvät bardot on mielestäni selitettävissä ongelmitta aivojen prosessien ylläpitämällä mielellä niin, että ne ovat saman mielen erilaisia toimintamoodeja. Kuolemaan ja sielunvaellukseen liittyvät bardot taas ovat naturalistisessa buddhalaisuudessa tarpeettomia, koska mielen olemassaolo päättyy aivokuolemassa; eikä mitään sielunvaellusta tapahdu.

Budhalaisuuteen liittyvä termi Bardo viittaa mihin tahansa tietousuuden ”välitilaan”, joita kaikki olennot kokevat koko elämänsä ajan aina valaistumiseen asti, jolloin mieli tunnistaa oman ajattoman kirkkaan valonsa.

Valveilla kommunikoimme symbolien ja sanojen avulla ja havainnoimme maailmaa aistiemme kautta. Yöllä olemme unen, pimeyden ja tajuttomuuden bardossa. Kirkkaan Valon meditaatio kokemus on ikään kuin makaisi valomeressä. Unessa nousevat eri tavoin esiin valveilla olon aikana varastoituneet vaikutelmat. Tähän niin kutsuttuun unennäkemisen bardoon voi lukea mukaan monet huumausaineiden tuottamat tilat. Sitten heräämme jälleen ja palaamme hereilläolon tietoisuuteen.

Kaikki edellä mainittu on ehdollista ja muuttuvaista. Meditoinnissa voidaan saavuttaa olemukseltaan ajaton kirkkaan valon kaikesta riippumaton tietoisuuden tila. Se on syntymän ja kuoleman tuolla puolen, vailla tulemista ja menemistä.

Harjoituksilla pyritään saamaan tämä säteilevä tietoisuus aina läsnäolevaksi. Kaikki elossa olevat olennot siirtyvät hereilläolon, nukkumisen tai unennäkemisen bardon välillä.

Kuoleman koittaessa ilmaantuu lisäksi kolme muuta bardoa: itse kuolemanprosessi, elämän tavaksi tullutta virtaa jatkava tila, kuoleman tietoinen kokeminen, uudelleenjärjestämisen prosessi, mielen siirtyminen johonkin olemassaolon kuudesta tasosta.

Samoin kuin avaruudella ei myöskään mielellä ole alkupistettä. Nämä kuusi bardoa ovat aina vuorotelleet; yhtäältä on kolme jokapäiväistä bardoa ja toisaalta kolme vapautumattomilla olennoilla seuraavaan elämään siirtymisen bardoa.

Ymmärtääksemme kuoleman tapahtumaa on ensin tarkasteltava mieltä. Mieli ei koostu mistään aineellisesta; se ei ole syntynyt, eikä se kuole. Se ei ole tullut mistään, eikä katoa mihinkään. Se ei merkitse katoamista tai ei-olemassaoloa. Se on luonteeltaan rikas. Se leikkii, ilmaisee itseään, näkee unta, antaa asioiden tapahtua ja hälvetä jälleen. Sillä on suuri rajoittamaton voima. Sille ei näy missään suunnassa loppua: uusia asioita voi aina tapahtua.

Mikään ehdollinen tuntemus ei vedä vertoja mielen luonnon valkenemiselle; pelottomuus, spontaani ilo ja aktiivinen myötätunto ilmaantuvat luonnollisesti.

Jos olisimme koko ajan tietoisia itse mielestä, kaikki olisi helppoa; kuolema ja jälleensyntyminen olisivat kuin vaatteiden vaihtoa. Mielen valo, tietoisuus, toiminnan ilo ja voima eivät koskaan päättyisi. Tietoisuuden katkeamatta kokisimme kehon ja puheen vain muiden auttamisen välineiksi, voisimme vapaasti valita jälleensyntymän paikan, missä voimme hyödyttää toisia maksimaalisella tavalla.

Tämä ei tietenkään ole ei-meditoijille jokapäiväinen kokemus. He tavoittavat tästä mielen olemuksesta vain sattumalta ja harvoin välähdyksiä . Mutta riippumatta tapahtuuko kokemus jatkuvan meditaatioprosessin kautta vai sattumalta, se on täyttä varmuutta ja syvää iloa. Se ilmaisee itseään rakkautena ilman käsitteiden painolastia.

Valaistumattomat olennot eivät kuitenkaan samaistu mielen kirkkaaseen valoon tai joihinkin vähemmän kestäviin oivalluksiin, vaan mielen vaikutelmien virtaan. He etsivät pysyvyyttä kehojensa ja mielen toimintojensa tuottamasta muuttuvasta virrasta.

Vaikka mielikuvien muuttuvan virran tilanteita ja tuntemuksia pidetään todellisina, ne eivät ole pysyviä vaan jatkuvasti muuttuvaa, jonka ihmiset samaistuvat tietoisuudenvirtana. Syy-yhteyden ketju yhdistää lapsen ja aikuisen. Ilman edellistä ei olisi jälkimmäistä, vaikka jokainen hiukkanen, jokainen molekyyli on uusi. Kun keho ei enää pysty ylläpitämään mielen muutosprosessia, on kyseessä kuolema. Kuoleman voi olla hidas tai nopea, mutta prosessi, on kuitenkin sama sen nopeudesta riippumatta.

Suurissa kokemusperäisissä uskonnoissa keho synnyttää erilaisia energiajärjestelmiä riippuen siitä, mikä on haluttu päämäärä: onko se hahmottoman jumalan tila [hindulaisuudessa], tasapainoinen pitkä elämä [taolaisuudessa] vai mielen kirkkaan valon tunnistaminen [buddhalaisuudessa].

Kaikki edellä kuvatut jokapäiväiset bardot on kuvattavissa materiaalisen mielen avulla. Artikkelin loppuosaa en sen kummemmin kommentoi, koska se kuvaa vain karmaan, kuolemaan ja energiavirtoihin liittyviä naturalistisen buddhalaisuuden hylkäämiä näkemyksiä.

Mitä vaikeaa ja mielelle vastenmielistä tuossa yksinkertaisessa syy-seurauksessa on, että ei millään ymmärrykseen sovi?

"Mitä itsekäämpi ihminen on, sitä subjektiivisempi hän on."

Ai niin, se romahduttaisi valheelliselta arvomaailmalta perustan. Joten ei sellaista voi hyväksyä, ja siksi pakottuukin uskomaan itseensä ja subjektiivisuuden luomaan egon harhaan.

No tuossa syy-seuraus -ajattelussa ei tietenkään mitään kummallista olekaan. Se on perusmekanismi, jolla ajatustottumuksiamme rakennamme (asiaan vaikuttaa tietysti sattuman oikut ja ympäristön indoktrinaatio ja monet muut pikkujuttu).

Mielen, egon tai miten sitä nyt haluat nimittää, toiminta on näiden ajatustottumusten toimintaa ja kehittelyä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Näihin ajatustottumuksiin voi sisältyä kellä enemmän ja kellä vähemmän myös itsekästä yms. negatiivisia ja myös positiivisia ajattelutapoja. Joka tapauksessa mitään muuta tapaa ajatella ei ole kuin nämä ( kellä hitaammin ja kellä nopeammin) jatkuvasti muuttuvat ajatustottumukset.

Mitään näyttöä sille, että ajattelun "samuttamisella" voitaisiin suoraan tavoittaa joku muuttumaton todellisuus, ei ole. Todennäköisin selitys näille kokemuksille on mielen joutuminen epänormaalin häiriötilaan. Sinä uskot, että mielen normaali toimintatila on egon tuottama savuverho, joka estää todellisuuden suoran kokemisen.

Tämä todennäköisesti perustuu vain sinun vahvaan uskoisi, vai onko sinulla asiasta jotakin tieteellistä näyttöä?

[Naturalisti]

Keskustelu tästä blogista päättyy pian. Jos jotakin keinomieleen liittyvää jäi sanomatta, niin sano se täällä:
viewtopic.php?p=56599#p56599