Keskustelua valosta

[Purdue]

Keskustelua valosta


Niin, kaikki "tiedämme" mitä valo on kun jatkuvasti näemme sen välityksellä, ja monet laitteemme kommunikoivat valon välityksellä. Mutta mitä valo lopulta on? Onko se hiukkanen vaiko aalto? Onko sillä vakionopeus? Miten valo liittyy sähkömagnetismiin jne.?


No tässä on lanka jossa voidaan keskustella aiheesta nimeltä VALO.


¤¤¤
Pohjustan langan ajatuksella siitä mikä on valon energia?


Einstein esitti valon kvanttimekaanisen yhtälön, jossa: E = hf
- E = fotonin (hiukkanen) energia
- h on Planckin vakio
- f on fotonin taajuus


Mutta toisaalta jos ajatellaan valoa sähkömagneettisena aaltona, niin esimerkiksi sen sähkömagneettisen aallon sähköisen komponentin potentiaalienergia seuraa sähkökentän amplitudin neliötä.

Jos ajatellaan, että yhden jaksonajan aikana tuo em-aallon sähköinen komponentti käy sekä positiivisessa että negatiivisessa aallon huipussa (max amplitudi) joissa tuon aallon energia on maksimissaan, niin siinä välissä se energia käy nollassa. Sähkökentän energia valoaallossa siis oskilloi 2 kertaa jaksonaikana.


Mietin, että valosähköisessä ilmiössä elektronien irtoamiseen vaikuttaa vain tuo fotonin energia, joka on riippuvainen fotonin taajuudesta. (Näin siis kvanttimekaaninen selitys, joka lähtee siitä että valoa kuvaa fotonin käsite eli valo on hiukkanen.)

Mutta voisiko tuota valosähköistä ilmiötä selittää valon aalto-ominaisuuksien avulla?

Tällöin sen valoaallon energia toki riippuu monista asioista, mutta oleellista tässä on huomata, että se energia oskilloi sen valoaallon amplitudin mukana.

Voisiko siis olla niin, että jos valosähköistä ilmiötä kuvaa valon aalto-ominaisuuksien avulla, niin tietyn vähimmäis taajuuden lisäksi sen valoaallon pitää olla sellaisessa vaiheessa, että sen sähkökenttäkomponentin amplitudi on sellainen että se energia ylittää tietyn minimin?


Tää on vain "villi idea" mutta idea siis siinä, että jos valo on sekä hiukkanen että aalto, niin voisiko valosähköistä ilmiötä myös tarkastella aaltonäkökulmasta?


¤¤¤
Mutta siis, joo. Keskustelu valosta, sen luonteesta, ja sen ominaisuuksista on avattu!

[Goswell]

Vanha kunnon kelkkakoe aaltomuoiseen tutkailuun, ehkä täällä on uusi naamoja jotka ei ole siitä kuulleet.

Paikka avaruus kaukana kaikesta, koelaite valosekunnin mittainen tanko jossa toisessa päässä on toisen samanlaisen laitteen suoraan sivulta havaitseva tunnistin joka laukaisee koherentin laserpulssin tangon suuntaisesti tangon päässä olevaan peiliin josta pulssi palaa takaisin laserille jossa taas on tunnistin joka pysäyttää kellon joka alkoi käydä kun kelkat oli avaruudessa kohdakkain ja pulssi lähti liikkeelle, kelkassa oleva toinen laser ampuu ohi peilin, lisäksi on tavan mukaan havaitsija kelkkojen kakkospulsseille jotka ohittaa peilit kelkoissa ja pulssit matkaavat häiriöittä sinne havaitsijalle.

Koe yksi, yksi kelkka avaruudessa paikoillaan ja laukaistaan laser, tulos sekunti laserilta peiliin ja toinen takaisin ja havaitsija mittaa saman aallonpituuden kuin kelkasta lähti koska on paikoillaan kelkan suhteen.

Koe kaksi, sama lähtötilanne mutta nyt se havaitsija lähestyy kelkkaa kovalla nopeudella, tulos kelkassa kaksi sekuntia ja havaitsijalle lyhentynyt aallonpituus ja jos loittonee niin aallonpituus pitenee.

Koe kolme, kelkka liikkuu kohti tai poispäin paikoillaan olevaa havaitsijaa, sama tulos kuin edellisessä havaitsijalle.

Koe neljä, toinen kelkka paikoillaan avaruudessa, toinen kelkka lähestyy suurella nopeudella edellistä, kummassakin kalkassa sekunti peilille ja toinen takasin, ei havaitsijaa.

Koe viisi, lisätään havaitsija edelliseen kokeeseen samaan liiketilaan kuin paikoillaan oleva kelkka, hän havaitsee kaksi eriaikaista välähdystä samalta etäisyydeltä, toinen aallonpituus muuttumaton ja ja toinen puristunut, ei tarvetta selittää kumpi on kumpi

Koe kuusi, sama kuin edellinen mutta havaitsija liikkuu paikoillaan olevaa kelkkaa lähestyvän kelkan kanssa samassa liiketilassa, havaitsija havaitsee kaksi eriaikaista pulssia joista toista kelkkaa lähestyvän kelkan aallonpituus on hänelle sama kuin kelkassa koska samassa liiketilassa kuin kyseinen kelkka ja paikoillaan olevan, eli havaitsijasta loittonevan kelkan aallonpituus on venynyt.

Mitä huomataan, kaksi asiaa, tasaisessa nopeudessa itse kelkassa ei tapahdu muutoksia valonnopeudessa.
Toinen asia on että vasta mittaustilanteessa se muutos tapahtuu, lähteneen pulssin taajuus ei tietenkään muutu miksikään missään kohtaa tasaisessa nopeudessa, ikinä.

Miksi pulssi saapuu erikaan samalta etäisyydestä havaitsijalle. Koska nähdään selvästi että kelkoissa valo liikkuu aina samalla nopeudella laserilta peiliin ja takasin, tietysti koska laite on paikoillaan tai tasaisessa nopeudessa tyhjiössä jotka ovat täysin samaa asiaa ja kelkka on rakenteeltaan staattinen.
Havaitaan että sinä aikana kun pulssi liikkuu kelkassa laserilta peiliin, eri liiketilassa olevat laitteet ovat siirtyneet eri etäisyydelle havaitsjasta josta johtuen peilit ovat jo eri etäisyydellä havaitsijasta kun laserpulssi saavuttaa kelkoissa olevat peilit, ohittaa ne ja matkaa havaitsijalle.

Miksi väite elää että samalta etäisyydeltä eriliiketilasta valo saapuu yhtä aikaa, siksi koska se lähde nähdään eripaikassa kuin se oikeasti on, ajatuskokeessa tuota ei huomioida vaan katsotaan koska kelkat kohtaavat ja pulssi lähtee, tietysti se saapuu tuolloin yhtä aikaa mutta oikeasti kelkat ei tuolloin olleet rinnakkain.

[Aatami]

Jos fotonin taajuus on x, niin kyseinen fotoni voi imeytyä mustaan kappaleeseseen joka pyörii taajuudella y, lisäten kappaleen pyörimisenergiaa määrällä z.

Jos fotonin taajuus on 2x, niin kyseinen fotoni voi imeytyä mustaan kappaleeseseen joka pyörii taajuudella 2y, lisäten kappaleen pyörimisenergiaa määrällä 2z.


Tämmöinen mielenkiintoinen yhteys on taajuuden ja pyörimistaajuuden välillä.

Kappaleen ja fotonin spinit osittaa samaan suuntaan tässä tapauksessa.

[Wiesti]

Mitäs keskustelemista valossa on?

[Pattinero]

Mitäs keskustelemista valossa on?

Ei ehkä vielä mitään, mutta kohta on. Missä Kontra?

[Purdue]

Vanha kunnon kelkkakoe aaltomuoiseen tutkailuun, ehkä täällä on uusi naamoja jotka ei ole siitä kuulleet.

Paikka avaruus kaukana kaikesta, koelaite valosekunnin mittainen tanko jossa toisessa päässä on toisen samanlaisen laitteen suoraan sivulta havaitseva tunnistin joka laukaisee koherentin laserpulssin tangon suuntaisesti tangon päässä olevaan peiliin josta pulssi palaa takaisin laserille jossa taas on tunnistin joka pysäyttää kellon joka alkoi käydä kun kelkat oli avaruudessa kohdakkain ja pulssi lähti liikkeelle, kelkassa oleva toinen laser ampuu ohi peilin, lisäksi on tavan mukaan havaitsija kelkkojen kakkospulsseille jotka ohittaa peilit kelkoissa ja pulssit matkaavat häiriöittä sinne havaitsijalle.

Koe yksi, yksi kelkka avaruudessa paikoillaan ja laukaistaan laser, tulos sekunti laserilta peiliin ja toinen takaisin ja havaitsija mittaa saman aallonpituuden kuin kelkasta lähti koska on paikoillaan kelkan suhteen.

Koe kaksi, sama lähtötilanne mutta nyt se havaitsija lähestyy kelkkaa kovalla nopeudella, tulos kelkassa kaksi sekuntia ja havaitsijalle lyhentynyt aallonpituus ja jos loittonee niin aallonpituus pitenee.

Koe kolme, kelkka liikkuu kohti tai poispäin paikoillaan olevaa havaitsijaa, sama tulos kuin edellisessä havaitsijalle.

Koe neljä, toinen kelkka paikoillaan avaruudessa, toinen kelkka lähestyy suurella nopeudella edellistä, kummassakin kalkassa sekunti peilille ja toinen takasin, ei havaitsijaa.

Koe viisi, lisätään havaitsija edelliseen kokeeseen samaan liiketilaan kuin paikoillaan oleva kelkka, hän havaitsee kaksi eriaikaista välähdystä samalta etäisyydeltä, toinen aallonpituus muuttumaton ja ja toinen puristunut, ei tarvetta selittää kumpi on kumpi

Koe kuusi, sama kuin edellinen mutta havaitsija liikkuu paikoillaan olevaa kelkkaa lähestyvän kelkan kanssa samassa liiketilassa, havaitsija havaitsee kaksi eriaikaista pulssia joista toista kelkkaa lähestyvän kelkan aallonpituus on hänelle sama kuin kelkassa koska samassa liiketilassa kuin kyseinen kelkka ja paikoillaan olevan, eli havaitsijasta loittonevan kelkan aallonpituus on venynyt.

Mitä huomataan, kaksi asiaa, tasaisessa nopeudessa itse kelkassa ei tapahdu muutoksia valonnopeudessa.
Toinen asia on että vasta mittaustilanteessa se muutos tapahtuu, lähteneen pulssin taajuus ei tietenkään muutu miksikään missään kohtaa tasaisessa nopeudessa, ikinä.

Miksi pulssi saapuu erikaan samalta etäisyydestä havaitsijalle. Koska nähdään selvästi että kelkoissa valo liikkuu aina samalla nopeudella laserilta peiliin ja takasin, tietysti koska laite on paikoillaan tai tasaisessa nopeudessa tyhjiössä jotka ovat täysin samaa asiaa ja kelkka on rakenteeltaan staattinen.
Havaitaan että sinä aikana kun pulssi liikkuu kelkassa laserilta peiliin, eri liiketilassa olevat laitteet ovat siirtyneet eri etäisyydelle havaitsjasta josta johtuen peilit ovat jo eri etäisyydellä havaitsijasta kun laserpulssi saavuttaa kelkoissa olevat peilit, ohittaa ne ja matkaa havaitsijalle.

Miksi väite elää että samalta etäisyydeltä eriliiketilasta valo saapuu yhtä aikaa, siksi koska se lähde nähdään eripaikassa kuin se oikeasti on, ajatuskokeessa tuota ei huomioida vaan katsotaan koska kelkat kohtaavat ja pulssi lähtee, tietysti se saapuu tuolloin yhtä aikaa mutta oikeasti kelkat ei tuolloin olleet rinnakkain.

Mun pitää mietiskellä tätä. En ole näiden suppeaan suhteellisuusteoriaan liittyvien ajatuskokeiden suuri tuntija.

Mutta veikkaan, että jotakin tuossa sun koeasetelmassa taikka sen tulkinnassa mättää.

Mä edelleen uskon, että valon nopeus on kaikille havaitsijoille sama.



Olin jo kirjoittamassa vastausta tähän, mutta pitää vielä fundeerata tulokulmaa. Aika-avaruuden muutos on helpompi käsittää kuin se miten valon nopeus pysyy vakiona kaikkien näkökulmasta.

[MooM]

Mitäs keskustelemista valossa on?

Ei ehkä vielä mitään, mutta kohta on. Missä Kontra?

Kontra näkyy olevan pitkällä huililla.

[Purdue]

Ja sitten tuohon mun aloituksessa esittelemääni problematiikkaan liittyen, niin tuossa on Richard Feynmanin luento aiheesta "Todennäköisyys Amplitudit":


Caltech - Feynman Lectures: Probability Amplitudes



Tossa lyhyt Copilotin yhteenveto aiheesta:

# Plain English Explanation of Amplitude and Phase in Quantum Waves

## What the amplitude means
Imagine a gentle ripple on a pond. At each point along the ripple, the height of the water tells you how strong the wave is there. In quantum mechanics, that “height” is called the amplitude. It isn’t something you see in a single moment—it’s more like a map of how likely the particle is to pop up in each spot.

## How we observe the amplitude’s effects
When you make a single measurement, you only ever see the particle land in one place. You never directly see the wave’s height. But if you repeat the same experiment over and over, you’ll notice a pattern in where the particle shows up. Places where the wave’s height is larger get many more “hits.” After thousands of runs, the dots you collect trace out the same shape as the original wave’s height map.

## What the phase does
Along with height, every wave carries a hidden timing or rhythm—its phase. Think of two kids jumping on separate trampolines in sync versus slightly out of sync. When they land at exactly the same time, their bounces add up and send them higher. If one lands when the other is in midair descent, they cancel out a bit. In quantum waves, that timing determines whether two overlapping waves boost each other or cancel each other, creating bright and dark regions in the pattern you eventually see.

## The famous two-slit pattern
In the double-slit experiment, each particle’s wave splits and passes through both slits. On the far side, the two pieces meet, carrying their own heights and timings. Where their phases line up, they reinforce and you see many detections. Where they’re out of step, they cancel and you see few or none. Even sending particles one at a time, the accumulation of hits builds the familiar stripe pattern dictated by those hidden timings.

## Beyond simple measurements
You never catch the phase directly in one shot, but clever setups—like combining many different interference patterns—can reconstruct both the height map and the hidden rhythm of a wave. These techniques let scientists peek behind the scenes, revealing not just where a particle might land but how its wave was oscillating before the measurement.



# Complex Amplitude and Its Squared Magnitude in Plain English

## The two-part description of a quantum wave

Think of a quantum wave as carrying both a strength map and a hidden timing. The strength map is like the height of a ripple at each point—larger heights mean the wave is “strong” there. The hidden timing is like an internal clock that ticks through each cycle of the wave. Together, strength and timing form the complex amplitude, which holds all the information about how a quantum particle behaves.

## Turning height into probability

When you want to know how likely the particle is to appear somewhere, you only need the strength part. Squaring the height map turns every up-and-down ripple into a positive quantity you can compare across different locations. That squared value is the probability density: it always adds up to one over the whole space, so you can treat it like a conventional distribution of chances.

## What repeated measurements reveal

A single detection only ever gives you one point, but if you repeat the experiment many times, the pattern of “hits” builds up into a blurry image. The density of those hits in each area matches the squared height map exactly. That’s how you know which regions the particle “prefers” and which it avoids, even though each individual landing spot is random.

Tuo yhteenveto käsittelee todennäköisyysaaltoja hiukkasten osalta, mutta yhtä lailla valoa eli sähkömagneettista aaltoa voidaan pitää todennäköisyysaaltona, jolle tuo sama logiikka siitä että aallon amplitudin neliö kuvaa todennäköisyyttä sille, että fotoni löytyy jostakin tietystä paikasta.

Tuo myös alleviivaa sitä, että kun tuo valon todennäköisyysaalto liikkuu, ja jos ei sitä "havainnoi" kukaan, niin silloin tuo fotonin paikan todennäköisyys avaruudessa vaihtelee tuon aallon vaiheen ja siihen liittyvän amplitudin mukaan. Kun amplitudi siis on nolla, niin fotonia ei löydy mistään, ja sitten taas kun ollaan sen aallon jommassa kummassa huipussa, niin se fotoni löytyy varmasti jostakin lokaatiosta.

Näin siis itse tulkitsen tuota selitystä.

[Goswell]

Koko väite kaikensuhteen c:tä on jo itsessään ristiriitainen. Otetaan se lähde, on mitattu miljoonia kertoja että valo liikkuu nopeudella c, eli n 300 000km/s.
Esim maan ja kuun väliä on mitattu vuosikymmeniä laser/peili yhdistelmällä. On aika kaukaa haettua odottaa että valolla olisi syntyessään tieto mihin se fotoni lopulta päätyy ja yhtä uskomatonta olisi odottaa että matkalla tyhjiössä jokin voisi vaikuttaa sen nopeuteen.
Jotta tuo väite voisi pitää paikkansa täytyisi valon kiihdyttää saavuttaakseen loittovan lähteen samalla nopeudella johon se syntyy ja jolla se normaalisti tyhjiössä etenee, mikä sen kiihdyttäisi? Entä jos lähde lähestyy, mikä jarruttaisi valoa tyhjiössä?

Tuo minkä kuvasin hoitaa tuon ongelman luonnostaan ja oikein, valo näyttää mitattaessa liikkuvan nopeudella c kaikille, mutta eipä liiku ja samalla syntyy aikadilaatio ja vääristymiä lähteen kuvajaiseen, 9m lipputanko voi näyttää mahtuvan 7m talliin ovet kiinni.

[Purdue]

Koko väite kaikensuhteen c:tä on jo itsessään ristiriitainen. Otetaan se lähde, on mitattu miljoonia kertoja että valo liikkuu nopeudella c, eli n 300 000km/s.
Esim maan ja kuun väliä on mitattu vuosikymmeniä laser/peili yhdistelmällä. On aika kaukaa haettua odottaa että valolla olisi syntyessään tieto mihin se fotoni lopulta päätyy ja yhtä uskomatonta olisi odottaa että matkalla tyhjiössä jokin voisi vaikuttaa sen nopeuteen.
Jotta tuo väite voisi pitää paikkansa täytyisi valon kiihdyttää saavuttaakseen loittovan lähteen samalla nopeudella johon se syntyy ja jolla se normaalisti tyhjiössä etenee, mikä sen kiihdyttäisi? Entä jos lähde lähestyy, mikä jarruttaisi valoa tyhjiössä?

Tuo minkä kuvasin hoitaa tuon ongelman luonnostaan ja oikein, valo näyttää mitattaessa liikkuvan nopeudella c kaikille, mutta eipä liiku ja samalla syntyy aikadilaatio ja vääristymiä lähteen kuvajaiseen, 9m lipputanko voi näyttää mahtuvan 7m talliin ovet kiinni.

Tuo missä sä menet vikaan on se että et ota huomioon sitä, että tasainen liike 4-ulotteisessa aika-avaruudessa saa itse sen aika-avaruuden mittasuhteet muuttumaan.

Tuo mitä Brian Greene kirjassaan "The Fabric of Cosmos" sanoo, niin on se että asiaa voi tarkastella 2-ulotteisen aika-avaruusdiagrammin avulla. Ja edellä jo mainitsin Stephen Hawkingin sekä Sean Carrollin kirjat, joissa he myös havainnollistavat tätä.

Jos ajatellaan, että y-akselilla on aika ja x-akselilla on tila, ja niiden "tulo" on valon nopeus c eli noin 300 000 km/s.

Jos olet täysin paikallasi, niin kaikki liike tapahtuu ajassa (per sekuntti). Mutta kun lähdet liikkumaan niin silloin se liikkeesi tilassa on pois liikkeestäsi ajassa.

Esimerkin vuoksi, kun liikut tilassa 0,866 kertaisella valon nopeudella, niin ajan ja tilan muutoksen kerroin on 2. Tuo on se kerroin jolla tuossa nopeudessa aika hidastuu ja matkat lyhenevät.

Eli aika ja avaruus ovat Greenen mukaan yksittäin suhteellisia, mutta 4-ulotteinen aika-avaruus on absoluuttinen.

Ja siis tuo kerroin tarkoittaa sitä, että kun liikut tietyn matkan kuten valosekunnin, niin yhden sekunnin sijaan mittaat kuluneeksi ajaksi puoli sekuntia, ja matkaksi 150 000 km. Tämä siis jos nopeutesi on 0,866 kertaa valon nopeus.

Mutta siis, valon nopeus c on pysynyt samana. Se mitä tässä on muuttunut on aika-avaruuden mitat.


Jos oikein käsitin sun argumentin, niin et ota huomioon sitä että tietyssä nopeudessa aika hidastuu ja välimatkat lyhenevät tietyllä kertoimella, joka saadaan tuosta Lorentz kertoimesta, josta jo kirjoitin edellä.

Mutta mistä nuo eri havainnoitsijat tietävät kuka liikkuu ja kuka on paikallaan. Mitään eetteriä ei ole, mutta itse veikkaan että kyse on sähkömagneettisen kentän ominaisuuksista. Se siis muuttuu siten, että valon nopeus pysyy aina vakiona. Muussa tapauksessa ei ole mitään keinoa tietää kuka on paikallaan ja kuka liikkuu, eikä siis voida tietää kenen kellot käyvät hitaammin ja kenen nopeammin.

Eli mä näkisin ettei kyse ole pelkästään suhteellisesta liikkeestä, vaan liikkeestä suhteessa sähkömagneettiseen kenttään, joka on kaikkialla avaruudessa. Tuo ajan hidastuminen ja matkojen lyheneminen nimenomaan riippuu havaitsijan nopeudesta suhteessa valon nopeuteen, ja sehän on sähkömagneettinen ilmiö.

Toki tuohon liittyy myös kaikkien fysikaalisten prosessien hidastuminen, eli kellojen hidastuminen. Ja tää taas liittyy "materia kenttiin". Lopulta avaruudessa on useita vuorovaikuttavia kenttiä, kuten em-kentät, Higgsin kentät jne. ja tuo ajan hidastuminen ja avaruudellisen tilan muutokset liittyvät jollakin tapaa näiden kenttien vuorovaikutukseen. Ne siis reagoivat liikkeeseen.

[Goswell]

Koko väite kaikensuhteen c:tä on jo itsessään ristiriitainen. Otetaan se lähde, on mitattu miljoonia kertoja että valo liikkuu nopeudella c, eli n 300 000km/s.
Esim maan ja kuun väliä on mitattu vuosikymmeniä laser/peili yhdistelmällä. On aika kaukaa haettua odottaa että valolla olisi syntyessään tieto mihin se fotoni lopulta päätyy ja yhtä uskomatonta olisi odottaa että matkalla tyhjiössä jokin voisi vaikuttaa sen nopeuteen.
Jotta tuo väite voisi pitää paikkansa täytyisi valon kiihdyttää saavuttaakseen loittovan lähteen samalla nopeudella johon se syntyy ja jolla se normaalisti tyhjiössä etenee, mikä sen kiihdyttäisi? Entä jos lähde lähestyy, mikä jarruttaisi valoa tyhjiössä?

Tuo minkä kuvasin hoitaa tuon ongelman luonnostaan ja oikein, valo näyttää mitattaessa liikkuvan nopeudella c kaikille, mutta eipä liiku ja samalla syntyy aikadilaatio ja vääristymiä lähteen kuvajaiseen, 9m lipputanko voi näyttää mahtuvan 7m talliin ovet kiinni.

Tuo missä sä menet vikaan on se että et ota huomioon sitä, että tasainen liike 4-ulotteisessa aika-avaruudessa saa itse sen aika-avaruuden mittasuhteet muuttumaan.

Tuo mitä Brian Greene kirjassaan "The Fabric of Cosmos" sanoo, niin on se että asiaa voi tarkastella 2-ulotteisen aika-avaruusdiagrammin avulla. Ja edellä jo mainitsin Stephen Hawkingin sekä Sean Carrollin kirjat, joissa he myös havainnollistavat tätä.

Jos ajatellaan, että y-akselilla on aika ja x-akselilla on tila, ja niiden "tulo" on valon nopeus c eli noin 300 000 km/s.

Jos olet täysin paikallasi, niin kaikki liike tapahtuu ajassa (per sekuntti). Mutta kun lähdet liikkumaan niin silloin se liikkeesi tilassa on pois liikkeestäsi ajassa.

Esimerkin vuoksi, kun liikut tilassa 0,866 kertaisella valon nopeudella, niin ajan ja tilan muutoksen kerroin on 2. Tuo on se kerroin jolla tuossa nopeudessa aika hidastuu ja matkat lyhenevät.

Eli aika ja avaruus ovat Greenen mukaan yksittäin suhteellisia, mutta 4-ulotteinen aika-avaruus on absoluuttinen.

Ja siis tuo kerroin tarkoittaa sitä, että kun liikut tietyn matkan kuten valosekunnin, niin yhden sekunnin sijaan mittaat kuluneeksi ajaksi puoli sekuntia, ja matkaksi 150 000 km. Tämä siis jos nopeutesi on 0,866 kertaa valon nopeus.

Mutta siis, valon nopeus c on pysynyt samana. Se mitä tässä on muuttunut on aika-avaruuden mitat.


Jos oikein käsitin sun argumentin, niin et ota huomioon sitä että tietyssä nopeudessa aika hidastuu ja välimatkat lyhenevät tietyllä kertoimella, joka saadaan tuosta Lorentz kertoimesta, josta jo kirjoitin edellä.

Mutta mistä nuo eri havainnoitsijat tietävät kuka liikkuu ja kuka on paikallaan. Mitään eetteriä ei ole, mutta itse veikkaan että kyse on sähkömagneettisen kentän ominaisuuksista. Se siis muuttuu siten, että valon nopeus pysyy aina vakiona. Muussa tapauksessa ei ole mitään keinoa tietää kuka on paikallaan ja kuka liikkuu, eikä siis voida tietää kenen kellot käyvät hitaammin ja kenen nopeammin.

Eli mä näkisin ettei kyse ole pelkästään suhteellisesta liikkeestä, vaan liikkeestä suhteessa sähkömagneettiseen kenttään, joka on kaikkialla avaruudessa. Tuo ajan hidastuminen ja matkojen lyheneminen nimenomaan riippuu havaitsijan nopeudesta suhteessa valon nopeuteen, ja sehän on sähkömagneettinen ilmiö.

Toki tuohon liittyy myös kaikkien fysikaalisten prosessien hidastuminen, eli kellojen hidastuminen. Ja tää taas liittyy "materia kenttiin". Lopulta avaruudessa on useita vuorovaikuttavia kenttiä, kuten em-kentät, Higgsin kentät jne. ja tuo ajan hidastuminen ja avaruudellisen tilan muutokset liittyvät jollakin tapaa näiden kenttien vuorovaikutukseen. Ne siis reagoivat liikkeeseen.

On kovin helppoa vedota aika-avaruuteen, pitäisi myös selittää miten se toimisi niin kuin se toimisi, millä mekanismillä, pitäisi myös selittää mikä on aika, miten se voi joustaa vaikuttaen johonkin, se muuttuneen ajan vaikuttaminen on se juttu. Minusta aika on aina vain seuraus muutosesta, ei koskaan syy muutokselle.
Aika-avaruudessa ajatuksena on sama vika kuin kaikissa muissakin kaiken kattavissa kentissä, se ei voi olla levossa kaiken kanssa dynaamisessa systeemissä.
Miksi me olisimme levossa sen suhteen?
Tuo mitä selitin kuitenkin tuottaa aika-avaruuden kaltaiset seuraukset, on aika muutoksia, on muodon muutoksia ja paikkakin muuttuu kuvajaisen ja sen kuvajaisen lähteen välillä. Lähteen informaatio, sm-säteily, liikkuu lähteen suhteen nopeudella c, on ihan sama millä liiketilalla kohtaat tuon säteilyn, siihen kohtaamispisteeseen se on saapunut lähteensuhteen c:n nopeudella jos lähteen liiketila ei ole muuttunut ja vain sinun oma nopeus lähteen suhteen vaikuttaa siihen mitä siitä mittaat, itse informaatio ei muutu miksikään, vain mittaustapahtuma eri liiketilasta johtaa muutokseen.

Kun ajatellaan tyhjä avaruus, siellä on tietysti oikeasti energiaa joka vaikuttaa suurissa nopeuksissa, se vaikutus pitää poistaa ajatuskokeissa. Avaruudessa kun kappale tuupataan matkaan, sen nopeus säilyy, sama pätee fotoniin, se ei muista fotoneista välitä vaikka avaruus on nytkin tupaten täynnä eri suuntiin liikkuvia fotoneita vaikka tyhjältä voikin näyttää.
Mutta ei me edes tarvita suuria nopeuksia asian testaamiseen, esim kelkkakokeessa riittä ihan jo nyt saavutettavissa olevat nopeudet, tosin se nyt on niin selvä tapaus että ei sitä koetta edes tarvitse tehdä oikeasti.

[Neutroni]

On kovin helppoa vedota aika-avaruuteen, pitäisi myös selittää miten se toimisi niin kuin se toimisi, millä mekanismillä, pitäisi myös selittää mikä on aika, miten se voi joustaa vaikuttaen johonkin, se muuttuneen ajan vaikuttaminen on se juttu.

Ihan yhtä mahdotonta on selittää mikä mekanismi aiheuttaa Galilein muunnoksia noudattavan klassisen avaruuden toiminnan. Sekin on vain matemaattinen malli, jolla voi laskea jollain tarkkuudella havaittavia ilmiöitä. Mikään ei kuitenkaan selitä miksi maailmamme toimii juuri sen mallin mukaan. Aika-avaruus on vain parempi malli, joka toimii tarkemmin.

Minusta aika on aina vain seuraus muutosesta, ei koskaan syy muutokselle.

Mitä se muutos sitten on? Fysiikassa aika on niin hyvin määritelty kuin suure voi olla. Toki lopulta kaikki on vain havaintoja siitä, että tämä nyt vain näyttää toimivan. Tuo ajatus, että aika jollain tavalla seuraa muutoksesta on minusta käsittämätön. Siinä ei ole mieltä fysiikan kannalta, joka määrittelee ajan avaruuden ominaisuudeksi, joka mahdollistaa avaruuden muuttumisen, eikä arkikäsityksen kannalta, jossa aika kuluu omaa tahtiaan, muuttuivat asiat tai eivät.

[Goswell]

On kovin helppoa vedota aika-avaruuteen, pitäisi myös selittää miten se toimisi niin kuin se toimisi, millä mekanismillä, pitäisi myös selittää mikä on aika, miten se voi joustaa vaikuttaen johonkin, se muuttuneen ajan vaikuttaminen on se juttu.

Ihan yhtä mahdotonta on selittää mikä mekanismi aiheuttaa Galilein muunnoksia noudattavan klassisen avaruuden toiminnan. Sekin on vain matemaattinen malli, jolla voi laskea jollain tarkkuudella havaittavia ilmiöitä. Mikään ei kuitenkaan selitä miksi maailmamme toimii juuri sen mallin mukaan. Aika-avaruus on vain parempi malli, joka toimii tarkemmin.

Minusta aika on aina vain seuraus muutosesta, ei koskaan syy muutokselle.

Mitä se muutos sitten on? Fysiikassa aika on niin hyvin määritelty kuin suure voi olla. Toki lopulta kaikki on vain havaintoja siitä, että tämä nyt vain näyttää toimivan. Tuo ajatus, että aika jollain tavalla seuraa muutoksesta on minusta käsittämätön. Siinä ei ole mieltä fysiikan kannalta, joka määrittelee ajan avaruuden ominaisuudeksi, joka mahdollistaa avaruuden muuttumisen, eikä arkikäsityksen kannalta, jossa aika kuluu omaa tahtiaan, muuttuivat asiat tai eivät.

Mieti mihin kaikki kellot perustuu, jonkin muutoksen seuraamiseen, mikään ei ole staattista, kaikki muuttuu ja vanhenee ja rappeutuu luonnon normaalin toiminnan mukaisesti, mikä nopeammin, mikä hitaammin, olosuhteet määrää nopeuden, sijainti muuttuu, asento muuttuu, tuo on se aika, muutos.
Meidän käyttämä aika perustuu taivaankappaleiden muutosten seurantaan, on kehitetty atomikello jolla voidaan noita muutoksia jakaa yhä tarkemmin, yhä pienempiin osiin.
Peruste ajalle on kuitenkin vain muutos.
Vaikka väite kuuluu että aikaa ei ole, muutos kuitenkin on josta aika johdetaan, mikään ei muutu maailmassa vaikka todelliseta ajata luovuttaisiin, kelloja täytyy yhä käyttää tapahtumisen järjästelyyn.

Voi myös pohtia kuinka aika voisi muuttaa jotakin, mikä olisi se mekanismi jolla aika muuttaa jotakin. Aika on seuraus, ei seuraus voi muuttaa tapahtumaa, ensin tapahtuu, sitten seuraa, eli joku havaittu tapahtuma muuttuu, siitä seuraa muutos aikaan ja aikakäsitys on sidottu tuohon muutokseen.

Vaikkapa se valokello liikkuvassa raketissa, raketin nopeus havaitsijan suhteen muuttaa informaation välittämän lähteen kuvajaisen informaatiota, vääristää sitä, hidastaa sitä, ajakulku näyttää muuttuvan liikkuvassa raketissa havaitsijalle, ihan fysiikan oma väitekin kuitekin on että raketissa sitä muutosta ei huomaa, vaan päinvastoin raketista näkee vastaavan muutoksen havaitsijassa, eikä havaitsijakaan huomaa mitään, kummallista, mutta sopii hyvin kuvaan informaation vääristymästä, molemmille.

[Tauko]

Goswell, puhut tuolla, että ei ole aikaa. Kuitenkin puhut myös ennen ja jälkeen termejä käyttäen tapahtumasta ja tapahtuman seurauksesta.
Mitä ovat ne ennen ja jälkeen, jos ei ole aikaa.

Sitten puhut jossain ettei aika aiheuta tasaisessa liikkeessä mitään. Ne relativistiset ilmiöt aiheuttaa se suhteellinen relativistinen nopeus ja se, että valonnopeus tyhjiössä on vakio, ei suhteellinen.

[Goswell]

Goswell, puhut tuolla, että ei ole aikaa. Kuitenkin puhut myös ennen ja jälkeen termejä käyttäen tapahtumasta ja tapahtuman seurauksesta.
Mitä ovat ne ennen ja jälkeen, jos ei ole aikaa.

Sitten puhut jossain ettei aika aiheuta tasaisessa liikkeessä mitään. Ne relativistiset ilmiöt aiheuttaa se suhteellinen relativistinen nopeus ja se, että valonnopeus tyhjiössä on vakio, ei suhteellinen.

Ei se muuta mitään kuten äskeisessä selitin, muutos tuottaa ajan, muutos on muutos ja se tapahtuu vaikka ajasta todellisena luovuttaisiin. "aika" on yhä olemassa, on menneisyys koska kaikki muuttuu kaiken aikaa ja tulee tulevaisuus samasta syystä. Aika kuvaa muutosta, muutoksista on poimittu vakaimmat rattaat laskemaan aikaa, "aikaa" joka perustuu muutokseen jossakin.