Mikä on ollut fyysisesti uuvuttavinta mitä olet tehnyt?

[Kissatäti]

Mikä on ollut fyysisesti uuvuttavinta mitä olet tehnyt?

[Brainwashed]

Varamaan nussiminen, kun oikein urakalla vetää.

[Märkäruuti]

Vaikea sanoa yhtä.

Varusmiesaikana sotaharjoituksen jälkeen ryhmien polkupyöräkilpailu intin fillareilla Räyskälästä Riihimäelle niin, ettei asfalttitietä saanut ajaa oli melko kova homma. Harjoitusviikko valvomisineen painoi takana.

Toinenkin liittyy fillarointiin. Kaverin kanssa kahdessa osiossa välillä vuorokausi leväten retkipyörillä ajettu 380 km reippaalla vauhdilla oli varmaan kovimpia suorituksia minun liikuntaurallani.

Rinkka selässä on tehty Lapissa ja Kuusamossa pitkää ja puuduttavaa jotosta toisenkin kerran, mutta niillä reissuilla ei vauhti tappanut.

Eläkeäijälle reilun viidenkymmenen kilometrin kajakkimelonta yhden päivän aikana ei tuntunut tehdessä erityisen rasittavalta. Palautumiseen meni melkoisesti aikaa.

[Tonttu]

25 maratonista noin 10 on ollut aika uuvuttavaa. Myös polkupyöräsuunistus Pahkajärveltä Haminaan vesi ja räntäsateessa solttupoikana on jäänyt mieleen. Pari ryhmästä pääsi loppumatkan autokyydilä kun ei enää pystynyt polkemaan.

[Wisti]

En asiaa tuolloin ajatellut, mutta näin jälestä päin, kaiketi se raskasta oli. Meille rakennettiin taloa ja sen kellarin verhomuuraus tehtiinkin betonista ns. liukuvaluna. Valua siis tehtiin jatkuvasti päivästä toiseen Ajat olivat niin vanhoja ja hyviä, ettei betonimyllyä pyörittänyt moottori, vaan minä pyörityskahvaan sidotulla riu’ulla. En ollut vielä kolmeatoista täyttänyt.
Aikuinen urheilijaveljeni kärräsi betonin ja minä autoin kärryä ylämäkeen kottikärryn pyörän akselista harjateräskoukulla. Osallistuin myös ”satsin” tekoon: ämpäri vettä myllyyn ja perään hiekka ja sementti. Sitä, kuinka paljon näitä lapiohommia tein, vai tekikö veli ne enimmäkseen, en enää muista.

[JeeSe]

En nyt ihan tarkalleen osaa laittaa järjestykseen, mutta joku kulkuneuvon palauttaminen tielle paikasta mihin muut jostain syystä ei aja se varmaankin on ollut.
Mopon tai crossipyörän retuutus tai sitten auton hinaaminen vaijeritaljalla tai ilman.

[Märkäruuti]

En asiaa tuolloin ajatellut, mutta näin jälestä päin, kaiketi se raskasta oli.

Jutustasi tuli mieleen, kun olin nöösipoikana siskonmiehen raksaporukan valutalkoissa Luonnonmaalla Naantalin edustalla. Kyseessä oli mökin pohjan valu jyrkän kallion päälle. En muista pitkäkö oli kantomatka, mutta mokko piti kantaa paareilla betonimyllyltä perustuksille. Mäki oli liian jyrkkä kottikärryille. Homma kesti 13 tuntia ja lämmintäkin muistaakseni oli. Työpäivän päätteeksi raksamiehet ottivat pullon keskaria ja tarjosivat minullekin, kun kerran oli ollut hommassa mukana.
Pullon juotuani olin niin pöllyssä, että hyvä kun pystyssä pysyin. Äkkiä se meni ohikin, mutta ihan kunnon känni tuli yhdestä keppanasta.

[Damokles]

Fyysisesti uuvuttavinta on ollut elämä.

[Kissatäti]

Ensimmäinen kerta kun olin isäni palkkaamana (joka oli erään firman työnjohtaja) teollisien muurareiden apurina erään teollisuuskaupungin pasuutossa joskus 18-vuotiaana. Olin nuorena hyvin urheilullinen ja vahva. Kerran tuli tilanne, jossa joku pönttö (teollisuusuuni) pamahti ja sitä korjaamaan lähti puolen vuorokauden varoitusajalla joukko teollisia muurareita. Isä ei saanut apurimäärää muurareille täyteen ja kysyi minulta, että lähtisinkö töihin ja että siitä tienaa hyvät rahat.
Olin heti innokas kokeilemaan työtä, josta olin kuullut koko ikäni juttuja. Tiesin että reissusta tulisi rankka ja hikinen mutta se ei pelottanut minua.
Uuni täytyi korjata sisältä käsin. Uuni oli suuri, noin 12 metriä halkaisijaltaan ja sisältä jotain 1,5 m korkea. Minun täytyi pääasiassa vain tehdä laastia, kantaa sitä muurareille ja kantaa myös sellaisia 15 kg kiviä muurattavaksi. En tietenkään ollut ainut apuri ja pääsin vähimmällä koko joukosta. Olinhan K: n tytär ja nainen. Minulla oli kuitenkin itsellä halu näyttää, että pärjään ja ansaitsen palkkani, olin aina ollut kova tekemään töitä.

Laastin teko ja kantohommat sujuivat kohtu hyvin. Hankaluutta aiheuttivat uunin kuumuus, uunissa oli yhä jotain yli 120 astetta lämmintä, vaikka sitä jäähdytettiin koko ajan suurilla tuulettimilla. Uunin pohjalle oli laitettu lankkuja, joita pitkin kulkea kumarassa kiviä ja laastia kantaen muurareille, että saivat tehdä työtään, lankut siitä syystä, etteivät turvakengät sulaisi uuninpohjaan kiinni.
Lankut syttyivät aina välillä palamaan koska lattia oli niin kuuma ja niitä paloja myös sammuteltiin.

Teimme kahdessa vuorossa töitä ja työvuoro kesti aina 12 h. Vaikka itse työmaa ei kestänyt kuin jotain viikon niin koko homma sai minut arvostamaan aikaa suunnattomasti. Jos tekee töitä 12 h ja pienet matkat hotellilta tehtaalle ja sitten käy kaupassa ja syö jotain niin ei jää aikaa kuin nukkua. Olin työpäivän jälkeen aina aivan puhki poikki rätti väsy.
Olin tämän jälkeenkin muutaman kerran saman firman samankaltaisissa kesätöissä. Ilmeisesti pärjäsin siis kohtuudella koska isä kehtasi ottaa uudestaankin töihin.

[marjatta1]

En nyt muuta raskaampaa fyysisesti raskasta työtä ole keksinyt kuin märän nuoskalumen kolaaminen...toinen työ lapiolla kasvimaan mullan kääntäminen kesällä.

[asdf]

En ole varma, onko tämä ihan fyysisesti uuvuttavinta, mutta jos lasketaan fyysisen uupumuksen lisäksi henkinen väsymys ja vitutus, tämä on helposti kärjessä. Vuonna 2008 oli kaivettu ura pihatietä varten, pantu suodatinkangas pohjalle ja laskettu sen tilavuus. Se piti täyttää sepelillä ja kuorma tuli pihaan vuoden ensimmäsenä viileänä syyssadepäivänä. Tai se taisi tulla myöhään illalla ja se seuraava päivä oli viileä ja satoi kaatamalla. En muista, montako kuutiota sitä oli, mutta pitihän se levittää uraan, ettei sateessa jämähdä kasalle. Eli sepeliä kottikärryyn, kärräys sopivalle kohtaa ja levitys lapiolla ja haravalla. Aloitin seitsemän aikoihin ja joskus puoli viideltä se oli lopulta levitetty. Pidin noin vartin ruokatauon. Oli märkä, vaatteet liimautu kroppaan kiinni ja viileä ilma motivoi olemaan pitämättä taukoja, koska koko ajan touhuamalla pysyi lämpöisenä. Silti välillä oli pakko seisahtaa ja vilu tuli. Ajattelin, että kun tämä on ohi, juoksen reippaan lenkin, siinä lämpiää, mutta kun koko homma lopulta oli ohi, olin jo unohtanut lenkin tunteja sitten ja join sen sijaan pullon viinaa.

[Erakko]

Säilörehun teko niittosilppurilla ja varsinkin rehun tiiviiksi polkeminen.

[angela m]

Yhden sisarukseni kolmen lapsen, silloin olivat 3-8v, vahtiminen pitkän viikonlopun yli silloin minulle vieraassa maassa.

Ja minä olen muuten urheillut, ja pitkät suoritukset vahvuuteni. Mutta tuo, lapset vei multa mehut täysin, rakkaita mut ei sen jälkeen tollasta enää koskaan tapahtunut.

Eikä tapahdu.

[ID10T]

35 kilometrin marssi intissä täyspakkauksen kanssa. Puolet matkasta umpihankea.

[mies.suomesta]

Sadan kilometrin vaellus kivikkoisessa alppimaastossa. Viimeisenä päivänä tultiin yli 40 kilsan päivämatka. Polvet tulehtui jotenkin.