Tulevaisuus, menneisyys ja nykyhetki

[JarppiOne]

Sanotaan että ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Hankalaa on myös historian tutkiminen. Mutta kaikkein vaikeinta on päättää tai sanoa mitä tehdä juuri nyt.

Minulla oli kerran eräs työkaveri joka kyllä ongelmien kaatuessa päälle muisti sanoa että silloin ja silloin olisi pitänyt tehdä niin ja niin. Lopulta minulta meni hermosto huonoon kuntoon ja ärähdin: "No sano mitä tehdään nyt!" Ei sanonut...

Jos on tullut joskus kiistaa työpaikalla tai kotona kuinka hoitaa jokin asia niin minulla on jo pitkään ollut tapana sanoa: "Tehdään vain kuten sanot mutta kannat sitten täyden vastuun. Jos tehdään kuten minä sanon otan minä myös vastuun." Suurimmaksi osaksi tehtiin kuten minä sanoin.

Olin ollut eräässä työpaikassa kolmisen kuukautta. Linjapalaverissa linjamanageri pyysi minut eteen seisomaan ja luovutti upean Martinin puukon puulaatikossa. Syynä oli kuulemma että minulla on aina aikaa auttaa muita ja myönnän aina virheeni heti kun huomaan ne. Muistan kuinka käsittämättömän vaikeaa oman virheen myöntäminen oli minulle nuorena. Kun pääsin siitä huomasin miten helpottavaa on puhaltaa peli poikki välittömästi kun huomaa töpänneensä.

Tämä helpottaa myös päätöksentekoa nykyhetkessä. Vastuun kantaminen on helpompaa kun muistuttaa itselleen että pahinta mitä minulle voi tapahtua ovat potkut.

[Elämänsankari]

"Tehdään vain kuten sanot mutta kannat sitten täyden vastuun. Jos tehdään kuten minä sanon otan minä myös vastuun."


Tälläisestä toiminnasta minä tykkään, kunhan se vastuu sitten otetaan jos sellaiseen tilanteesen joudutaan. Ikävä kyllä tämä tapa ei ole tarpeeksi yleinen täällä meidänkään maassa.

Itselläni ei ole ollut elämässä, töissäkään, ongelmaa päättää miten toimitaan missäkin tilanteessa. En paljoa kysele vaan teen, työssäni se onneksi on mahdollista eikä työnantajat kauheasti inhoa oma-aloitteisuutta. Toki valtiolla oli joskus toisin, herran kun piti aina saada päättää vaikkei se asioista mitään ymmärtänytkään ja siksi kaikki tekeminen olikin hitaampaa.

En ole koskaan pelännyt potkuja, enkä sellaisia koskaan saanutkaan. Pelkoa ei ole ollut koska aina on ollut usko että jotain kyllä löydän, on se usko sitten ollut perusteltua tai ei.

Menneisyydestä voi oppia ja pitää oppia, tulevaisuutta me emme tiedä mutta sen ennustamisessa menneisyys on se paras ase.

[deep purpose]

Jos on elämässä ollut kaikenmaailman shittiä niin silti saisi pistää uutta pötkyä pesään. Haaveita pitää olla sekä nyt että myös tulevaisuutta ajatellen. Ja sitten löytää oma resepti että millä asenteella yrittäisi menestyä.

[Wiesti]

Hyviä poikia kaikki - Vilho Koskela, Tuntematon sotilas.

[Purdue]

Sanotaan että ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Hankalaa on myös historian tutkiminen. Mutta kaikkein vaikeinta on päättää tai sanoa mitä tehdä juuri nyt.

Otanpa tähän tällaisen rennon letkeän arkipäivän filosoofisen kannan, ja totean että:

- Tulevaisuutta ei ole
- Mennyt elää muistoissamme
- Elämme ikuisessa nykyhetkessä

Tarkemmin ajateltuna, niin ei me tulla menneisyydestä nykyhetken kautta tulevaisuuteen, vaan liikumme nykyhetkestä toiseen.

Kaikki mikä ikinä tapahtuu, niin tapahtuu NYT!

Vapaus, vastuu ja sidonnaisuus menneisyyteen sekä tulevaisuuteen niin liittyvät kaikki nykyhetkeen. Nykyhetkessä vaikutamme tulevien nykyhetkien sisältöön, ja toisaalta tuleviin muistoihimme aiemmista nykyhetkistä.

[deep purpose]

Teen suunnitelmia NYT katsomalla tietoisuuden ikkunan kautta tulevaisuutta kohti. Se että pitäisi elää nykyhetkessä, on mielestäni tavallaan liian läsnä oleva malli. Se että katsoo autojen rekkareita ja haluaa nähdä kaikki asiat nyt on ilman tulevaisuuden näkymää liian "nyt". Päällimmäinen juttu kokea elämää ei taida olla sitä, että miettii rationaalista nykyhetkeä pelkästään, vaan yhteis-muodostelmaa joka itsekullekin toimii.

[Purdue]

Teen suunnitelmia NYT katsomalla tietoisuuden ikkunan kautta tulevaisuutta kohti. Se että pitäisi elää nykyhetkessä, on mielestäni tavallaan liian läsnä oleva malli. Se että katsoo autojen rekkareita ja haluaa nähdä kaikki asiat nyt on ilman tulevaisuuden näkymää liian "nyt". Päällimmäinen juttu kokea elämää ei taida olla sitä, että miettii rationaalista nykyhetkeä pelkästään, vaan yhteis-muodostelmaa joka itsekullekin toimii.

Joo, korjaan edellä olevaa kommenttiani sillä tavalla, että fyysisesti me elämme nykyhetkessä, ja muuta ei olekaan.

Mutta mentaalisesti me elämme jatkuvasti myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Ajattelepa vaikka aamulla kun peset hampaita, ja muistelet eilistä keskustelua pomon kanssa, ja mietit että kuinkahan tämän päiväinen palaveri töissä sujuu?

Siinä on mennyt, nykyhetki ja tulevaisuus läsnä yhtä aikaa, mutta kuitenkin vain kokemassamme nykyhetkessä!

[deep purpose]

Teen suunnitelmia NYT katsomalla tietoisuuden ikkunan kautta tulevaisuutta kohti. Se että pitäisi elää nykyhetkessä, on mielestäni tavallaan liian läsnä oleva malli. Se että katsoo autojen rekkareita ja haluaa nähdä kaikki asiat nyt on ilman tulevaisuuden näkymää liian "nyt". Päällimmäinen juttu kokea elämää ei taida olla sitä, että miettii rationaalista nykyhetkeä pelkästään, vaan yhteis-muodostelmaa joka itsekullekin toimii.

Joo, korjaan edellä olevaa kommenttiani sillä tavalla, että fyysisesti me elämme nykyhetkessä, ja muuta ei olekaan.

Mutta mentaalisesti me elämme jatkuvasti myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Ajattelepa vaikka aamulla kun peset hampaita, ja muistelet eilistä keskustelua pomon kanssa, ja mietit että kuinkahan tämän päiväinen palaveri töissä sujuu?

Siinä on mennyt, nykyhetki ja tulevaisuus läsnä yhtä aikaa, mutta kuitenkin vain kokemassamme nykyhetkessä!

Tottahantoki, näinhän se taitaa olla. Tosiaankin kerroin vain sen puolen että mikä malli muodostuu toimivaksi itsekullekin. Eli mä annan mun mielen-systeemin löytää oman "kanavan" jonka kautta kokea elämää. Se ei muuta nykyhetken teoriaa vääräksi, mutta toi mukavuusalue kun löytyy, niin tuntuu että silloin pieni etukeno kohti tulevaa on tunnetasolla mukana kans.