Toimija-Agentit

[Purdue]

Toimija-Agentit


Aloitetaanpa tällainen keskustelu aiheesta "Toimija-Agentit".


Ja tarkoitan tällä termillä seuraavaa:

1) Toimija: materiaalinen yksilö, joka pystyy toimimaan ja vuorovaikuttamaan materiaalisessa maailmassa.
2) Agentti: subjektiivinen yksilö, joka pystyy tekemään päätöksiä ja valintoja materiaalisessa maailmassa.

Orjat esimerkiksi ovat vain toimijoita mutta eivät vapaita agentteja. Heiltä on viety suvereenius ja autonomia, eli itsenäinen kyky tehdä valintoja ja päätöksiä omasta elämästään, mutta he ovat silti toimijoita materiaalisessa maailmassa. Vapaat yksilöt puolestaan ovat oletusarvoisesti Toimija-Agentteja.


Ja tuossa on kuvio joka selventää tätä ajattelua:

Actor_Agents_240625a.png

Tämän ajattelun mukaisesti sosiaalinen maailma koostuu sekä materiaalisesta että subjektiivisesta todellisuudesta.

Materiaalinen todellisuus on se missä fyysinen sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu, ja subjektiivinen ja/tai mentaalinen todellisuus on se, jonka avulla yksilö tekee tulkintoja siitä mitä materiaalisessa todellisuudessa tapahtuu, ja toisaalta jonka avulla yksilö tekee päätöksiä ja valintoja siitä millä tavalla hän tulee toimimaan materiaalisessa todellisuudessa.


Eli tää ajattelu nyt eroaa aika lailla Popperin kolmen maailman ajattelusta, koska on olemassa vain yksi sosiaalinen maailma, joka on näkökulmasta riippuen joko materiaalinen taikka subjektiivinen, taikka sekä että.

Ja Toimija näkökulma (Actor) kiinnittää huomionsa tähän materiaaliseen todellisuuteen, ja Agentti näkökulma (Agent) kiinnittää huomionsa tähän subjektiiviseen todellisuuteen. Sosiaalinen todellisuus rakentuu näiden kahden näkökulman vuorovaikutuksesta.


Elikkä tässä tämän kertainen keskustelunavaus!

[HuuHaata]

Tämä lienee varsin hyvä todellisuuden kuvaus. On orjat (pääosa ihmisistä), ja sitten ne jotka keksii mitä orjien tulisi tehdä.

Nykyaika on rikki Suomessa, koska töiden keksijätkin lopettivat työnsä.

[Naturalisti]

Toimija-Agentit


Aloitetaanpa tällainen keskustelu aiheesta "Toimija-Agentit".


Ja tarkoitan tällä termillä seuraavaa:

1) Toimija: materiaalinen yksilö, joka pystyy toimimaan ja vuorovaikuttamaan materiaalisessa maailmassa.
2) Agentti: subjektiivinen yksilö, joka pystyy tekemään päätöksiä ja valintoja materiaalisessa maailmassa.

Orjat esimerkiksi ovat vain toimijoita mutta eivät vapaita agentteja. Heiltä on viety suvereenius ja autonomia, eli itsenäinen kyky tehdä valintoja ja päätöksiä omasta elämästään, mutta he ovat silti toimijoita materiaalisessa maailmassa. Vapaat yksilöt puolestaan ovat oletusarvoisesti Toimija-Agentteja.


Ja tuossa on kuvio joka selventää tätä ajattelua:

Actor_Agents_240625a.png



Tämän ajattelun mukaisesti sosiaalinen maailma koostuu sekä materiaalisesta että subjektiivisesta todellisuudesta.

Materiaalinen todellisuus on se missä fyysinen sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu, ja subjektiivinen ja/tai mentaalinen todellisuus on se, jonka avulla yksilö tekee tulkintoja siitä mitä materiaalisessa todellisuudessa tapahtuu, ja toisaalta jonka avulla yksilö tekee päätöksiä ja valintoja siitä millä tavalla hän tulee toimimaan materiaalisessa todellisuudessa.


Eli tää ajattelu nyt eroaa aika lailla Popperin kolmen maailman ajattelusta, koska on olemassa vain yksi sosiaalinen maailma, joka on näkökulmasta riippuen joko materiaalinen taikka subjektiivinen, taikka sekä että.

Ja Toimija näkökulma (Actor) kiinnittää huomionsa tähän materiaaliseen todellisuuteen, ja Agentti näkökulma (Agent) kiinnittää huomionsa tähän subjektiiviseen todellisuuteen. Sosiaalinen todellisuus rakentuu näiden kahden näkökulman vuorovaikutuksesta.


Elikkä tässä tämän kertainen keskustelunavaus!

Sopiiko tähän ajatteluun, että toimija on esimerkiksi lihaa ja verta oleva ihminen, jonka reaalitodellisuudessa ilmenevät aktit ovat hänen subjektiivisten meemien fenotyyppejä ja agentti on subjektiivinen mieli, jonka mielensisältöjen eli subjektiivisten meemien toiminta tuottaa mielen ulkoisessa reaalitodellisuudessa ilmenevät meemien fenotyypit?

[Purdue]

Toimija-Agentit


Aloitetaanpa tällainen keskustelu aiheesta "Toimija-Agentit".


Ja tarkoitan tällä termillä seuraavaa:

1) Toimija: materiaalinen yksilö, joka pystyy toimimaan ja vuorovaikuttamaan materiaalisessa maailmassa.
2) Agentti: subjektiivinen yksilö, joka pystyy tekemään päätöksiä ja valintoja materiaalisessa maailmassa.

Orjat esimerkiksi ovat vain toimijoita mutta eivät vapaita agentteja. Heiltä on viety suvereenius ja autonomia, eli itsenäinen kyky tehdä valintoja ja päätöksiä omasta elämästään, mutta he ovat silti toimijoita materiaalisessa maailmassa. Vapaat yksilöt puolestaan ovat oletusarvoisesti Toimija-Agentteja.


Ja tuossa on kuvio joka selventää tätä ajattelua:

Actor_Agents_240625a.png



Tämän ajattelun mukaisesti sosiaalinen maailma koostuu sekä materiaalisesta että subjektiivisesta todellisuudesta.

Materiaalinen todellisuus on se missä fyysinen sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu, ja subjektiivinen ja/tai mentaalinen todellisuus on se, jonka avulla yksilö tekee tulkintoja siitä mitä materiaalisessa todellisuudessa tapahtuu, ja toisaalta jonka avulla yksilö tekee päätöksiä ja valintoja siitä millä tavalla hän tulee toimimaan materiaalisessa todellisuudessa.


Eli tää ajattelu nyt eroaa aika lailla Popperin kolmen maailman ajattelusta, koska on olemassa vain yksi sosiaalinen maailma, joka on näkökulmasta riippuen joko materiaalinen taikka subjektiivinen, taikka sekä että.

Ja Toimija näkökulma (Actor) kiinnittää huomionsa tähän materiaaliseen todellisuuteen, ja Agentti näkökulma (Agent) kiinnittää huomionsa tähän subjektiiviseen todellisuuteen. Sosiaalinen todellisuus rakentuu näiden kahden näkökulman vuorovaikutuksesta.


Elikkä tässä tämän kertainen keskustelunavaus!

Sopiiko tähän ajatteluun, että toimija on esimerkiksi lihaa ja verta oleva ihminen, jonka reaalitodellisuudessa ilmenevät aktit ovat hänen subjektiivisten meemien fenotyyppejä ja agentti on subjektiivinen mieli, jonka mielensisältöjen eli subjektiivisten meemien toiminta tuottaa mielen ulkoisessa reaalitodellisuudessa ilmenevät meemien fenotyypit?

Miksei sopisi?!

Ajattelinkin, että haluat tarkastella tätä problematiikkaa memeettisen naturalismin näkökulmasta. Nuo fenotyypit ovat siis tässä mielessä niitä vuorovaikutuksen havaittavissa olevia muotokaavoja (patterns).

Huomaa myös, että en käytä termiä "rakenteita", koska kuten varmaankin muistat niin mun tarkoituksena on tulkita tätä sosiaalista maailmaa metodologisen individualismin näkökulmasta, jossa rakenteilla ei ole osaa eikä arpaa.

Ja jos ylipäätään ajattelee tuota rakenteiden problematiikkaa sosiologiassa taikka muussa yhteiskuntatutkimuksessa, niin missä tällaiset rakenteet voivat olla olemassa?

Mun tarkoituksena on lopulta yrittää soveltaa tätä ajattelua kansainvälisen politiikan teoriaan, ja voidaan ajatella että on potentiaalisesti kolmenlaisia rakenteita:
1) Materiaaliset rakenteet kuten valtioiden sotilaallisten kykyjen jakautuminen.
2) Institutionaaliset rakenteet, eli erilaiset instituutioihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.
3) Sosiaaliset rakenteet, eli materiaalisen vuorovaikutuksen muotokaavat (patterns).
4) Ideaaliset rakenteet, eli ideoiden jakautuminen järjestelmässä.

Kaikkia yllä mainittuja rakenteita on esitetty olevaksi yhteiskuntateoriassa, ja näitä esiintyy myös kv. politiikan tutkimuksessa.

Ensiksikin tulee kysyä, että missä tällaiset rakenteet voivat sijaita? Vastaus on, että tuolla materiaalisen todellisuuden tasolla! Ei siis subjektiivisen todellisuuden tasolla. Ei ole mielekästä puhua mielen sisällöistä rakenteina.

No mitä rakenteita on materiaalisesti olemassa? Vastaus on, että vain 1) tyypin rakenteita, eli materiaalisia rakenteita kuten sotilaallisten kykyjen jakautuminen järjestelmässä.

2) tyypin rakenteita eli institutionaalisia rakenteita ei ole olemassakaan, koska tämä informaatio on tallentuneena ihmisten mielissä. Ja 3) tyypin rakenteet eivät ole "rakenteita" vaan vuorovaikutuksen muotokaavoja (patterns), eli ne nousevat esiin ihmisten vuorovaikutuksesta, ja ovat havaittavissa, mutta eivät ole kausaalisia.


Ylipäätään siis rakenteiden käsitettä käytetään aivan liian hövelisti yhteiskuntatutkimuksessa, ja materiaalisessa maailmassa ei ole olemassa kuin materiaalisia rakenteita, ja vuorovaikutuksen muotokaavoja, joista on parempi käyttää termiä "pattern" kuin "structure". Nämä ovat niitä sosiaalisen vuorovaikutuksen "fenotyyppejä" sun ajattelussa.

Elikkä mulla on siis pohdinnan alla tällainen kv. politiikan metateoreettinen jäsennys siitä mistä maailma ja todellisuus lopulta koostuu.

Ja aika suuri osa kv. politiikan teoriasta on kausaalista ja positivistista eli se operoi tuolla materiaalisen todellisuuden tasolla yksinomaan. Sosiaalinen konstruktivismi tuo mukaan tän subjektiivisen todellisuuden tason, ja se liittyy enemmän yksittäisten valtioiden päätöksentekoprosesseihin.

Eli materiaalisella tasolla on valtiot ja niiden vuorovaikutus, ja subjektiivisella tasolla näiden valtioiden keskeiset päättäjät, jotka tulkitsevat sitä materiaalista vuorovaikutusta, tekevät sen perusteella päätöksiä, ja toimivat jälleen näiden päätösten perusteella sillä materiaalisella tasolla.

Jos tuolla materiaalisella tasolla voidaan puhua kausaalisuudesta (causes), niin tän subjektiivisen tason mukaan ottaminen tuo analyysiin syyt ja tulkinnat (reasons, interpretation).


Se riippuu sitten tyystin tutkimusongelmasta ja kysymyksestä, että millä näkökulmalla ja menetelmillä tätä kokonaisuutta lähdetään selittämään.

Näin siis olen itse tätä hommaa näin karkeasti ottaen pyrkinyt tässä hahmottelemaan. Toki tää Actor-Agent -ajattelu ei sovellu vain pelkästään kv. politiikan analyysiin, vaan minkä tahansa sosiaalisen vuorovaikutuksen analyysiin ihmisyksilöiden välillä.

[Naturalisti]

Avauksen tiivistelmä [täydennyksiä hakasulkeissa]:

Toimija-Agentit:

1) Toimija: materiaalinen yksilö, joka pystyy toimimaan ja vuorovaikuttamaan materiaalisessa maailmassa.
2) Agentti: subjektiivinen yksilö, joka pystyy tekemään päätöksiä ja valintoja materiaalisessa maailmassa.

Orjat [eli mekaaniset koneet] ovat toimijoita [, joiden agenttius on ennalta ohjelmoitua.] Heiltä on viety suvereenius ja autonomia, eli itsenäinen kyky tehdä valintoja ja päätöksiä omasta elämästään, mutta he ovat silti toimijoita materiaalisessa maailmassa. Vapaat yksilöt [ja autonomisen artefaktit] puolestaan ovat oletusarvoisesti Toimija-Agentteja.

Tämän ajattelun mukaisesti sosiaalinen maailma koostuu sekä materiaalisesta että subjektiivisesta todellisuudesta. [Subjektiivinen todellisuus on olemassa biologisesta tai muusta materiaalista toteutetun rakenteen käynnissä olevana prosessina.]

Materiaalinen todellisuus on se missä fyysinen sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu, ja subjektiivinen ja/tai mentaalinen todellisuus on se, jonka avulla yksilö tekee tulkintoja siitä mitä materiaalisessa todellisuudessa tapahtuu, ja toisaalta jonka avulla yksilö tekee päätöksiä ja valintoja siitä millä tavalla hän tulee toimimaan materiaalisessa todellisuudessa.

Olemassa on vain yksi sosiaalinen maailma [reaalitodellisuuden osajoukko], joka on näkökulmasta riippuen joko materiaalinen taikka subjektiivinen, taikka sekä että. [On olemassa vain yksi materiaalinen todellisuus. Subjektiivinen todellisuus on materiaalisen todellisuuden dynaaminen representaatio, joka on materiaalisesti olemassa yksilöiden neuraalisten prosessien eli meemipleksin käynnissä olemisena.]

Ja Toimija näkökulma (Actor) kiinnittää huomionsa tähän materiaaliseen todellisuuteen, ja Agentti näkökulma (Agent) kiinnittää huomionsa tähän subjektiiviseen todellisuuteen. Sosiaalinen todellisuus rakentuu näiden kahden näkökulman vuorovaikutuksesta. [Actor-näkökulma edustaa meemien fenotyyppejä ja Agent-näkökulma subjektiivisten meemien toimintaa.]

Toimija on esimerkiksi lihaa ja verta oleva ihminen [tai autonominen artefaktit], jonka reaalitodellisuudessa ilmenevät aktit ovat hänen subjektiivisten meemien fenotyyppejä ja agentti on subjektiivinen mieli, jonka mielensisältöjen eli subjektiivisten meemien toiminta tuottaa mielen ulkoisessa reaalitodellisuudessa ilmenevät meemien fenotyypit?

Ajattelinkin, että haluat tarkastella tätä problematiikkaa memeettisen naturalismin näkökulmasta. Nuo fenotyypit ovat siis tässä mielessä niitä vuorovaikutuksen havaittavissa olevia muotokaavoja (patterns).

Huomaa myös, että en käytä termiä "rakenteita", koska kuten varmaankin muistat niin mun tarkoituksena on tulkita tätä sosiaalista maailmaa metodologisen individualismin näkökulmasta, jossa rakenteilla ei ole osaa eikä arpaa.

Ja jos ylipäätään ajattelee tuota rakenteiden problematiikkaa sosiologiassa taikka muussa yhteiskuntatutkimuksessa, niin missä tällaiset rakenteet voivat olla olemassa?

Voisko näitä muotokaavoja (patterns) kutsua myös protokolliksi eli määrä muotoiseksi kommunikaatioksi. Perimmältään todellisuuden havaitseminen on spatiotemporaalisten hahmojen merkitysten tulkintaa. Tulkitsenme kuitenkin havaintomme aina väistämättä omalla subjektiivisella tavallamme, mutta käyttämällä vakiintuneita muotokaavoja parannetaan kommunikaation keskinäistä ymmärrettävyyttä.

Mun tarkoituksena on lopulta yrittää soveltaa tätä ajattelua kansainvälisen politiikan teoriaan, ja voidaan ajatella että on potentiaalisesti kolmenlaisia rakenteita:
1) Materiaaliset rakenteet kuten valtioiden sotilaallisten kykyjen jakautuminen.
2) Institutionaaliset rakenteet, eli erilaiset instituutioihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.
3) Sosiaaliset rakenteet, eli materiaalisen vuorovaikutuksen muotokaavat (patterns).
4) Ideaaliset rakenteet, eli ideoiden jakautuminen järjestelmässä.

Kaikkia yllä mainittuja rakenteita on esitetty olevaksi yhteiskuntateoriassa, ja näitä esiintyy myös kv. politiikan tutkimuksessa.

Ensiksikin tulee kysyä, että missä tällaiset rakenteet voivat sijaita? Vastaus on, että tuolla materiaalisen todellisuuden tasolla! Ei siis subjektiivisen todellisuuden tasolla. Ei ole mielekästä puhua mielen sisällöistä rakenteina.

No mitä rakenteita on materiaalisesti olemassa? Vastaus on, että vain 1) tyypin rakenteita, eli materiaalisia rakenteita kuten sotilaallisten kykyjen jakautuminen järjestelmässä.

2) tyypin rakenteita eli institutionaalisia rakenteita ei ole olemassakaan, koska tämä informaatio on tallentuneena ihmisten mielissä. Ja 3) tyypin rakenteet eivät ole "rakenteita" vaan vuorovaikutuksen muotokaavoja (patterns), eli ne nousevat esiin ihmisten vuorovaikutuksesta, ja ovat havaittavissa, mutta eivät ole kausaalisia.

Materiaaliset objektit ovat havaittavissa, mutta niin ovat myös tapahtumat (esimerkiksi meemien fenotyypit, jotka actorit tekevät näkyviksi) eli materiaalisten objektien aseman tai muodon muutokset (mukaanlukien äänien ja muiden fysikaalisten signaalien tuottaminen). Täten nuo tyypin 1 asiat ilmenevät suhteellisen stabiileina asiantiloina, kun taas tapahtumat ovat muutoksia asiantiloisa. Vakiintuneita ttapahtumaketjuja voi sanoa protokolliksi.

Tyyppien 2 – 4 asiat ovat olemassa vain korvien välissä ja ilmaustavissa kommunikaation avulla.

Ylipäätään siis rakenteiden käsitettä käytetään aivan liian hövelisti yhteiskuntatutkimuksessa, ja materiaalisessa maailmassa ei ole olemassa kuin materiaalisia rakenteita, ja vuorovaikutuksen muotokaavoja, joista on parempi käyttää termiä "pattern" kuin "structure". Nämä ovat niitä sosiaalisen vuorovaikutuksen "fenotyyppejä" sun ajattelussa.

Elikkä mulla on siis pohdinnan alla tällainen kv. politiikan metateoreettinen jäsennys siitä mistä maailma ja todellisuus lopulta koostuu.

Ja aika suuri osa kv. politiikan teoriasta on kausaalista ja positivistista eli se operoi tuolla materiaalisen todellisuuden tasolla yksinomaan. Sosiaalinen konstruktivismi tuo mukaan tän subjektiivisen todellisuuden tason, ja se liittyy enemmän yksittäisten valtioiden päätöksentekoprosesseihin.

Eli materiaalisella tasolla on valtiot ja niiden vuorovaikutus, ja subjektiivisella tasolla näiden valtioiden keskeiset päättäjät, jotka tulkitsevat sitä materiaalista vuorovaikutusta, tekevät sen perusteella päätöksiä, ja toimivat jälleen näiden päätösten perusteella sillä materiaalisella tasolla.

Jos tuolla materiaalisella tasolla voidaan puhua kausaalisuudesta (causes), niin tän subjektiivisen tason mukaan ottaminen tuo analyysiin syyt ja tulkinnat (reasons, interpretation).

Joo, "pattern" ja "structure" voivat olla niitä sosiaalisen vuorovaikutuksen "fenotyyppejä" mun ajattelussa, mutta fenotyypit ovat spatiotemporaalisia ilmentymiä. Termit "pattern" ja "structure" tuntuvat liian staattisilta. Siksi ehdotin harkittavaksesi termin "protokolla" käyttämistä. Siinä oisi mukana myös tuo temporaalisuus. Kuten olen aiemmin tuonut esiin, yritän ajatella asiaa aivojen toiminnan näkökulmasta eli ottamatta kantaa minkään erityistieteen tai ajatusperinteen teoriaan, vaan siihen, miten aivot voisivat omaksua ja käsitellä mitä tahansa ajattelua. Siksi kommentoin myös tätä sun projektiakin vain yleisellä tasolla omasta näkökulmastani.

Se riippuu sitten tyystin tutkimusongelmasta ja kysymyksestä, että millä näkökulmalla ja menetelmillä tätä kokonaisuutta lähdetään selittämään.

Näin siis olen itse tätä hommaa näin karkeasti ottaen pyrkinyt tässä hahmottelemaan. Toki tää Actor-Agent -ajattelu ei sovellu vain pelkästään kv. politiikan analyysiin, vaan minkä tahansa sosiaalisen vuorovaikutuksen analyysiin ihmisyksilöiden välillä.

Kuten tuossa edellä totesin yritän itse pohtia asiaa kaikenlaisen ajattelun ja käyttäytymisen näkökulmasta, mutta tämä sun projekti kuulostaa kiinnostavalta ja uskon, että siitä saa inspiraatioita yleisempääkin pohdintaan.

[Purdue]

Mielenkiintoisia pohdintoja sulla, joten pyrin vastaamaan joihinkin sun pohdintoihin tässä.

Voisko näitä muotokaavoja (patterns) kutsua myös protokolliksi eli määrä muotoiseksi kommunikaatioksi. Perimmältään todellisuuden havaitseminen on spatiotemporaalisten hahmojen merkitysten tulkintaa. Tulkitsenme kuitenkin havaintomme aina väistämättä omalla subjektiivisella tavallamme, mutta käyttämällä vakiintuneita muotokaavoja parannetaan kommunikaation keskinäistä ymmärrettävyyttä.

Vähän eri asiaa tuossa hain tuolla "pattern" ilmaisulla. Kyse ei ole niinkään kommunikaatiosta eli merkitysten välittämisestä, vaan fyysisen vuorovaikutuksen ilmentymistä (sun meemien fenotyypeistä). Tuo "pattern" siis muodostuu kahden taikka useamman toimijan vuorovaikutuksessa.

Ajatellaan vaikka autokauppaa, jossa myyjä ja ostaja tinkivät keskenään. Tuo itse tinkimisprosessi on kommunikaatiota tottakai, mutta myös sosiaalista toimintaa.

Ja varsinkin kun kaupat on saatu tinkimisen ansiosta syntymään, niin se itse kaupantekoprosessi pitää sisällään akteja ja puheakteja. Tehdään kauppakirjaa, ja laitetaan allekirjoituksia. Järjestellään maksujärjestelyä jos ei kauppaa tehdä käteisellä, ja niin edespäin.

Samoin kaupan kassalla asioiminen koostuu puheakteista ja akteista, eli siitä muodostuu toistuva "pattern" vuorovaikutuksen muotona.

Materiaaliset objektit ovat havaittavissa, mutta niin ovat myös tapahtumat (esimerkiksi meemien fenotyypit, jotka actorit tekevät näkyviksi) eli materiaalisten objektien aseman tai muodon muutokset (mukaanlukien äänien ja muiden fysikaalisten signaalien tuottaminen). Täten nuo tyypin 1 asiat ilmenevät suhteellisen stabiileina asiantiloina, kun taas tapahtumat ovat muutoksia asiantiloisa. Vakiintuneita ttapahtumaketjuja voi sanoa protokolliksi.

Tyyppien 2 – 4 asiat ovat olemassa vain korvien välissä ja ilmaustavissa kommunikaation avulla.

Mä näkisin, että 1) on suoraan havaittavissa ja potentiaalisesti kausaalinen luonteeltaan. 3) on myös materiaalisesti havaittavissa, mutta se on vuorovaikutuksen ilmentymä eikä kausaalinen. 2) ja 4) on sitten tyystin korvien välissä.

Tosta 1) kohdasta hieman lisää. Ajatellaan kv. politiikan teoriaa ja Kenneth Waltzin rakenteellista realismia, jossa keskeisenä selittävänä tekijänä on (sotilaallisten) kykyjen jakautuminen järjestelmässä. Tätä kykyjenjakautumista käytetään selittämään kansainvälispoliittisia lopputulemia (outcomes). Tässä siis pysytään tyystin tuolla materiaalisen todellisuuden tasolla.

Jos taas haluttaisiin selittää valtioiden päätöksentekoa ja ulkopoliittisia valintoja, niin tuo kykyjen jakautuminen olisi vain yksi parametri, jota valtioiden ulkopoliittinen johto voisi tulkita joko "oikein" taikka "väärin". Tässä liikutaan selityksessä myös subjektiivisen todellisuuden tasolla. Valtioiden ulkopoliittinen johto voi siis tulkita kansainvälisen järjestelmän välittämät signaalit oikein taikka väärin, jolloinka tuo kykyjen jakautuminen ei olekaan deterministinen taikka kausaalinen muuttuja.

Sen sijaan jos pysytään yksinomaan tuolla materiaalisen todellisuuden tasolla, ja ei kiinnitetä huomiota valtioiden päätöksentekoon, vaan vuorovaikutusprosessien lopputulemiin (outcomes), niin tuo kykyjen jakautuminen voi toimia kausaalisesti. Yleensä siis sotilaallisesti vahvemmat osapuolet voittavat heikommat osapuolet, jolloinka jonkin sodan lopputulos ei riipu näiden valtiojohtajien subjektiivisista tulkinnoista, vaan materiaalisesta vuorovaikutuksesta (eli siitä mitä näiden valtioiden armeijat tekevät käytännössä).

Jos pysytään tyystin materialaisella tasolla selityksessä, niin positivismi ja tilastollinen päättely on ihan validi menetelmä. Mutta jos otetaan näiden valtiojohtajien subjektiiviset tulkinnat osaksi selitystä, niin tarvitaan tulkinnallisia (interpretative) menetelmiä.

Joo, "pattern" ja "structure" voivat olla niitä sosiaalisen vuorovaikutuksen "fenotyyppejä" mun ajattelussa, mutta fenotyypit ovat spatiotemporaalisia ilmentymiä. Termit "pattern" ja "structure" tuntuvat liian staattisilta. Siksi ehdotin harkittavaksesi termin "protokolla" käyttämistä. Siinä oisi mukana myös tuo temporaalisuus.

"Structure" tosiaan ei ole temporaalinen lyhyellä aikavälillä. Toki esim. kykyjen jakautuminen järjestelmässä muuttuu pitkällä aikavälillä, jolloin materiaaliset rakenteet muuttuvat. Tästä on tehty ihan tutkimusta "suurvaltojen noususta ja tuhosta".

"Pattern" puolestaan on temporaalinen eli se muodostuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Se mikä voi tehdä näistä patterneista taikka "sosiaalisista rakenteista" jotka siis ovat patterneja, niin staattisen oloisia, on se että jos ne perustuvat sosiaalisille instituutioille, niin silloin nämä patternit toistuvat melko samanlaisina sosiaalisessa vuorovaikutuksessa yhä uudestaan ja uudestaan.

[Purdue]

Kuten tuossa edellä totesin yritän itse pohtia asiaa kaikenlaisen ajattelun ja käyttäytymisen näkökulmasta, mutta tämä sun projekti kuulostaa kiinnostavalta ja uskon, että siitä saa inspiraatioita yleisempääkin pohdintaan.

Joo, tää mun projekti on kanssa tällainen "harrastusprojekti" jota olen tässä työstänyt, olkoonkin että se kuuluu aihepiiriltään sille aihepiirille jota aikoinaan opiskelinkin.

Mä kirjoitin tuollaisen öpaut 40-sivuisen esseen tossa ennen viime joulua, ja olen saanut siitä lyhyttä palautetta kahdeltakin professoritason henkilöltä. Toinen totesi, että tän vois laajentaa monografiaksi taikka jopa lyhyeksi kirjaksi asti. Mutta sinne asti mulla on kyllä rehellisesti sanottuna pitkä matka vielä. Keskeiset ideat alkaa kuitenkin pikku hiljaa hahmottumaan.

Tuo mitä mä tässä virittelen, niin ei ole varsinaisesti teoria, vaan metateoria ja "image". Metateoria ottaa siis kantaa teorioiden taustalla oleviin oletuksiin siitä millainen todellisuus on, taikka millaisia ihmiset tai valtiot ovat.

Image puolestaan on metateorian ja varsinaisten teorioiden välissä. Metateoria tuottaa ontologiset ja muut lähtöoletukset, ja image puolestaan koostuu sellaisista keskitason lähtöoletuksista, joiden perusteella voidaan sitten luoda varsinaisia teorioita.

Kansainvälisessä politiikassa realismi ja liberalismi esimerkiksi on näitä "imageja", eli ne traditioina sisältävät koko joukon oletuksia, joita siten käytetään varsinaisten teorioiden lähtökohtina.

Eli en ole virittelemässä varsinaista teoriaa, vaan teen pohdintoja lähinnä metateoreettisella ja Image -tasolla.


Mielenkiintoista on, kyllä, ja nähtäväksi jää mitä mahdollisesti tulevaisuudessa saan aikaan? Keskeiset ajatukset ja lähtökohdat on kuitenkin alkaneet muovautua, ja suurin piirtein tiedän mistä asioista mun täytyy ottaa lisää selvyyttä. Eli tässä on vielä aikamoinen lukuprojektikin kirjallisuuden osalta edessä.

Mutta kun tämä tosiaan on ihan harrastuspohjalta, niin en ota mitään stressiä homman suhteen.

[Kohina]

Vaihtaisin termejä. Angency kääntyy suomeksi toimijuudeksi.

[Purdue]

Vaihtaisin termejä. Angency kääntyy suomeksi toimijuudeksi.

Myös "Actorhood" kääntyy toimijuudeksi (näyttelijän lisäksi) suomen kielessä. (Suomi on näiden termien kohdalla köyhä kieli.)

Ja tässä nyt sitäpaitsi noilla englannin kielisillä termeillä Actor ja Agent on se suurempi merkitys. Toki nuokin ymmärretään usein toistensa synonyymeinä, mutta koska kyse on yhteiskuntatieteistä niin olen siinä onnellisessa asemassa, että olen vapaa määrittelemään käyttämäni termit haluamallani tavalla.

Actor nyt on siis jokin materiaalinen yksilö, joka toimii ja vuorovaikuttaa materiaalisessa maailmassa. Agency puolestaan viittaa tämän toimijan kykyyn tehdä ja toimeenpanna itsenäisiä päätöksiä.

Ja käytännössähän tuo Actor-Agent (Toimija-Agentti) erottelu on muutoinkin keinotekoinen, sillä sen tarkoitus on vain mahdollistaa tuo materiaalinen vs subjektiivinen todellisuus kahtiajako, ja sen analyysi.

[Kohina]

Yhteiskuntatieteissä juurikin agency käännetään toimijuudeksi.

[Purdue]

Yhteiskuntatieteissä juurikin agency käännetään toimijuudeksi.

Kyllä, Agency toimijuudeksi, ja Actor toimijaksi. Toimijuudella ja toimijalla on olemassa ero. Ja tässä mä olen loppupeleissä tekemässä nää analyysit englannin kielellä, joten tällä suomen kielellä, jota täällä foorumilla käytetään ei ole merkitystä loppupeleissä.

Saat mun puolesta ajatella kuinka haluat.

Mutta jos lähdetään siitä, miten nuo englannin kielessä määritellään, niin päästään lähemmäksi sitä mitä tässä haetaan.


1) Actor

- "a participant in an action or process" (Lähde: Oxford Languages.)
- "One that acts : doer" (Lähde: Merriam-Webster)


2) Agent

- "a person or thing that takes an active role or produces a specified effect" (Lähde: Oxford Languages)
- "One that acts or exerts power" (Lähde: Merriam-Webster)


3) Agency

- "the ability to take action or to choose what action to take" (Lähde: Cambridge Dictionary)



Tän meidän debatin kannalta ehkäpä merkityksellisin ero on Actor vs Agency välillä. Actor on siis ennemminkin jokin joka toimii ja vuorovaikuttaa. Agent eroaa jo tästä siinä, että agentilla on aktiivinen rooli ja kyky vaikuttaa ulkoisesti. Ja termi Agency viittaa tähän mentaaliseen puoleen eli kykyyn tehdä valintoja ja päätöksiä.

Nää on aika hienon hienoja eroja merkityksissä, mutta eroja kuitenkin.

Tuon voisi siis englanniksi vääntää myös muodon "Actor-Agent" sijaan muotoon "Actor-Agency", ja ollaan taas piirun verran lähempänä sitä mitä lopulta haetaan.

[Naturalisti]

Vaihtaisin termejä. Angency kääntyy suomeksi toimijuudeksi.

Myös "Actorhood" kääntyy toimijuudeksi (näyttelijän lisäksi) suomen kielessä. (Suomi on näiden termien kohdalla köyhä kieli.)

Ja tässä nyt sitäpaitsi noilla englannin kielisillä termeillä Actor ja Agent on se suurempi merkitys. Toki nuokin ymmärretään usein toistensa synonyymeinä, mutta koska kyse on yhteiskuntatieteistä niin olen siinä onnellisessa asemassa, että olen vapaa määrittelemään käyttämäni termit haluamallani tavalla.

Actor nyt on siis jokin materiaalinen yksilö, joka toimii ja vuorovaikuttaa materiaalisessa maailmassa. Agency puolestaan viittaa tämän toimijan kykyyn tehdä ja toimeenpanna itsenäisiä päätöksiä.

Ja käytännössähän tuo Actor-Agent (Toimija-Agentti) erottelu on muutoinkin keinotekoinen, sillä sen tarkoitus on vain mahdollistaa tuo materiaalinen vs subjektiivinen todellisuus kahtiajako, ja sen analyysi.

Tuo tiivistys on erinomainen lähtökohta:

Actor on siis jokin materiaalinen yksilö, joka toimii ja vuorovaikuttaa materiaalisen maailman kanssa. Agency puolestaan viittaa tämän toimijan kykyyn tehdä ja toimeenpanna itsenäisiä päätöksiä.

Täydennyksenä: Actor toimii Agencyn eli meemikoneen fyysisenä toimilaitteena. Agency on materiaalisen mielen dynaaminen prosessi—mielensisältöjen eli meemien ajattelua ja käyttäytymistä tuottavaa toimintaa. Kun tämä prosessi pysähtyy (aivokuolemassa), myös Agencyn olemassaolo päättyy. Kulttuuri kuitenkin jatkaa olemassaoloaan, koska se säilyy populaation muiden yksilöiden subjektiivisissa mielissä.

Agency toimii kokemuksen rakentajana: se muokkaa liskoaivojen tuottamasta sisäisestä ja ulkoisesta aistimusvirrasta (ml. kvaliat) ymmärrettäviä ja rationaalisia representaatioita. Tämä tapahtuu yksilön oman elämän aikana muodostuneen meemipleksin avulla, joka samalla muokkautuu – kokemusten, epäonnistumisten ja oivallusten kautta.

Itse olen kiinnostunut siitä, millainen tuo aivokoneisto on rakenteellisesti, jotta se kykenee omaksumaan niin myytit, uskonnot, tieteelliset teoriat kuin logiikan järjestelmätkin—mutta ei ota kantaa niiden "totuuteen". Se vain käsittelee niitä niiden sisäisten lainalaisuuksien mukaisena prosessina.

Memeettinen naturalismi ei siis pyri tuomaan uutta ismiä tai ideologiaa vaan toimii viitekehyksenä kaikelle inhimilliselle ajattelulle. Se mahdollistaa kaikenlaisten maailmankuvien ja käsitteiden tarkastelun ilman metafyysisiä oletuksia, nojautuen vain materiaaliseen ontologiseen realismiin ja tietoteoreettiseen epäsuoraan realismiin. Kukin ajattelija saa määrittää käyttämänsä käsitteet vapaasti— tämä malli pyrkii kuvaamaan, miten ne syntyvät, muuttuvat ja toimivat itse kunkin korvienvälissä.

[Naturalisti]

Kuten tuossa edellä totesin yritän itse pohtia asiaa kaikenlaisen ajattelun ja käyttäytymisen näkökulmasta, mutta tämä sun projekti kuulostaa kiinnostavalta ja uskon, että siitä saa inspiraatioita yleisempääkin pohdintaan.

Joo, tää mun projekti on kanssa tällainen "harrastusprojekti" jota olen tässä työstänyt, olkoonkin että se kuuluu aihepiiriltään sille aihepiirille jota aikoinaan opiskelinkin.

Mä kirjoitin tuollaisen öpaut 40-sivuisen esseen tossa ennen viime joulua, ja olen saanut siitä lyhyttä palautetta kahdeltakin professoritason henkilöltä. Toinen totesi, että tän vois laajentaa monografiaksi taikka jopa lyhyeksi kirjaksi asti. Mutta sinne asti mulla on kyllä rehellisesti sanottuna pitkä matka vielä. Keskeiset ideat alkaa kuitenkin pikku hiljaa hahmottumaan.

Tuo mitä mä tässä virittelen, niin ei ole varsinaisesti teoria, vaan metateoria ja "image". Metateoria ottaa siis kantaa teorioiden taustalla oleviin oletuksiin siitä millainen todellisuus on, taikka millaisia ihmiset tai valtiot ovat.

Image puolestaan on metateorian ja varsinaisten teorioiden välissä. Metateoria tuottaa ontologiset ja muut lähtöoletukset, ja image puolestaan koostuu sellaisista keskitason lähtöoletuksista, joiden perusteella voidaan sitten luoda varsinaisia teorioita.

Kansainvälisessä politiikassa realismi ja liberalismi esimerkiksi on näitä "imageja", eli ne traditioina sisältävät koko joukon oletuksia, joita siten käytetään varsinaisten teorioiden lähtökohtina.

Eli en ole virittelemässä varsinaista teoriaa, vaan teen pohdintoja lähinnä metateoreettisella ja Image -tasolla.


Mielenkiintoista on, kyllä, ja nähtäväksi jää mitä mahdollisesti tulevaisuudessa saan aikaan? Keskeiset ajatukset ja lähtökohdat on kuitenkin alkaneet muovautua, ja suurin piirtein tiedän mistä asioista mun täytyy ottaa lisää selvyyttä. Eli tässä on vielä aikamoinen lukuprojektikin kirjallisuuden osalta edessä.

Mutta kun tämä tosiaan on ihan harrastuspohjalta, niin en ota mitään stressiä homman suhteen.

Vaikuttava lähestymistapa. Metateoria + image-taso kuulostaa hyvältä kehikolta, jossa voidaan tuottaa teoreettisesti kantavia ja silti joustavia rakenteita. 40-sivuinen essee ja saadut palautteet osoittavat, että olet oikeilla jäljillä. Image-käsitteen kautta sidot hyvin käytännön teoriarakentelun filosofiseen pohjaan.

Memeettisen naturalismin kannalta tuo image-välitaso voisi vastata meemipleksin aktivoituvaa rakennetta: mallia, jossa yksilölliset kokemukset, kulttuuriset tottumukset ja rationaalinen jäsentäminen synnyttävät teoria-aihioita. Tällainen jäsennys voisi toimia myös siltana yhteiskuntatieteiden ja neurokognition välillä ilman reduktionismia.

Jatkan mielelläni keskustelua ajatuksistasi. Tämä on haaste myös memeettisen naturalismin viitekehykselle selittää mitä tahansa ajatuspetinnettä aivojen neuraalisten prosessien avulla.

[Purdue]

Kuten tuossa edellä totesin yritän itse pohtia asiaa kaikenlaisen ajattelun ja käyttäytymisen näkökulmasta, mutta tämä sun projekti kuulostaa kiinnostavalta ja uskon, että siitä saa inspiraatioita yleisempääkin pohdintaan.

Joo, tää mun projekti on kanssa tällainen "harrastusprojekti" jota olen tässä työstänyt, olkoonkin että se kuuluu aihepiiriltään sille aihepiirille jota aikoinaan opiskelinkin.

Mä kirjoitin tuollaisen öpaut 40-sivuisen esseen tossa ennen viime joulua, ja olen saanut siitä lyhyttä palautetta kahdeltakin professoritason henkilöltä. Toinen totesi, että tän vois laajentaa monografiaksi taikka jopa lyhyeksi kirjaksi asti. Mutta sinne asti mulla on kyllä rehellisesti sanottuna pitkä matka vielä. Keskeiset ideat alkaa kuitenkin pikku hiljaa hahmottumaan.

Tuo mitä mä tässä virittelen, niin ei ole varsinaisesti teoria, vaan metateoria ja "image". Metateoria ottaa siis kantaa teorioiden taustalla oleviin oletuksiin siitä millainen todellisuus on, taikka millaisia ihmiset tai valtiot ovat.

Image puolestaan on metateorian ja varsinaisten teorioiden välissä. Metateoria tuottaa ontologiset ja muut lähtöoletukset, ja image puolestaan koostuu sellaisista keskitason lähtöoletuksista, joiden perusteella voidaan sitten luoda varsinaisia teorioita.

Kansainvälisessä politiikassa realismi ja liberalismi esimerkiksi on näitä "imageja", eli ne traditioina sisältävät koko joukon oletuksia, joita siten käytetään varsinaisten teorioiden lähtökohtina.

Eli en ole virittelemässä varsinaista teoriaa, vaan teen pohdintoja lähinnä metateoreettisella ja Image -tasolla.


Mielenkiintoista on, kyllä, ja nähtäväksi jää mitä mahdollisesti tulevaisuudessa saan aikaan? Keskeiset ajatukset ja lähtökohdat on kuitenkin alkaneet muovautua, ja suurin piirtein tiedän mistä asioista mun täytyy ottaa lisää selvyyttä. Eli tässä on vielä aikamoinen lukuprojektikin kirjallisuuden osalta edessä.

Mutta kun tämä tosiaan on ihan harrastuspohjalta, niin en ota mitään stressiä homman suhteen.

Vaikuttava lähestymistapa. Metateoria + image-taso kuulostaa hyvältä kehikolta, jossa voidaan tuottaa teoreettisesti kantavia ja silti joustavia rakenteita. 40-sivuinen essee ja saadut palautteet osoittavat, että olet oikeilla jäljillä. Image-käsitteen kautta sidot hyvin käytännön teoriarakentelun filosofiseen pohjaan.

Memeettisen naturalismin kannalta tuo image-välitaso voisi vastata meemipleksin aktivoituvaa rakennetta: mallia, jossa yksilölliset kokemukset, kulttuuriset tottumukset ja rationaalinen jäsentäminen synnyttävät teoria-aihioita. Tällainen jäsennys voisi toimia myös siltana yhteiskuntatieteiden ja neurokognition välillä ilman reduktionismia.

Jatkan mielelläni keskustelua ajatuksistasi. Tämä on haaste myös memeettisen naturalismin viitekehykselle selittää mitä tahansa ajatuspetinnettä aivojen neuraalisten prosessien avulla.

Kiitos. Mä siis lähden siitä, että on kolme teoreettista/analyyttistä tasoa, jotka ovat metateoria, image ja varsinaiset teoriat.

Alexander Wendt esim. kirjassaan "Social Theory of International Politics" luo kirjan alkupuolella konstruktivistista metateoriaa, ja loppupuolella teoriaa. Mun projekti ei sisällä varsinaista teoriaa (ainakaan vielä) vaan liikutaan metateorian ja Imagen tasolla.


Mutta jos ajatellaan tän ketjun aihetta, niin mitä ajan takaa tuolla metateorialla, joka käsittää sosiaalisen todellisuuden sekä materiaalisena että subjektiivisena?

Tässä hyvä lähtökohta voisi olla John J. Mearsheimerin kirja "The Tragedy of Great Power Politics". Tuo kirja selittää suurvaltasotien syntyjen syitä, ja luo teoriaa siitä. Mutta mitä tästä voidaan oppia metateoreettisella tasolla?

Jos ajatellaan, että Mearsheimerin teoria toimii käytännössä kokonaan tuolla materiaalisella tasolla. Se selittää suurvaltasotia mm. sillä mikä on järjestelmän polaarisuus ja toisaalta tämän polaarisuuden luonne. Onko järjestelmä kaksinapainen vaiko moninapainen, ja onko tuossa moninapaisessa järjestelmässä kenties potentiaalista hegemonia vei ei, joka pyrkisi valloittamaan/dominoimaan muita valtioita?

Selitys tässä on lisäksi kausaalinen, eli se perustuu "syihin" (causes), joita ovat yllä mainittu polaarisuus ja sen luonne. Sanomattakin on selvää, että tuo teoria toimii hyvin karkealla tasolla, eikä selitä yksittäisten sotien puhkeamista ja niihin johtaneita syitä. Tämän Mearsheimer toteaa itsekin. Mutta siis tämä on teoria, jossa järjestelmän materiaalisella tasolla toimivat syyt (polaarisuus ja sen luonne) vaikuttavat sotien syttymiseen (lopputulokset, outcomes).

Mun lähtökohta taas on laajentaa tätä ajattelua niin, että se ottaa huomioon tuon subjektiivisen tason. Eli ne "syyt" (reasons), joita valtiojohtajilla on aloittaa tietyt sodat.

Mearsheimer ja iso osa kansainvälisen politiikan teoriaa on siis kiinnostunut materiaalisen tason kausaalisista (causes) selityksistä, ja vuorovaikutuksen lopputulemista (outcomes).

Mun laajennus tähän ottaa mukaan tuon subjektiivisen tason ja ne "syyt" (reasons), joita valtiojohtajilla on aloittaa tietyt sodat. Kyse ei ole siis lopputulosten (outcomes) analyysistä, vaan enemmänkin valtioiden välisen vuorovaikutuksen analyysistä, jossa otetaan huomioon ne "syyt" (reasons) sotien syttymiselle, elikkä viimekädessä ne päämäärät, joita valtiojohtajat ajavat.

Ja nämä kaksi analyysin muotoa ei ole toisiaan poissulkevia, vaan enemmänkin komplementteja.

Ja huomaa, että käytin sanaa "syyt" yllä kahdessa merkityksessä. Ensinnäkin "syyt" (causes) viittaa materiaalisen tason kausaalisuuteen, jota taas subjektiivisella tasolla ei ole olemassa. On väärin sanoa, että järjestelmän rakenne taikka polaarisuus on se kausaalinen syy, joka johti valtiojohtaja A:n ryhtymään sotaan. Päinvastoin, valtiojohtaja A:lla on omaan tulkintaansa perustuen omat "syyt" (reasons), jonka takia hän ryhtyi käymään sitä sotaa.

Tarkoittaa siis sanoa, että kausaalisuus operoi vain tuolla materiaalisella tasolla ja "reasons" operoi tuolla subjektiivisella tulkinnallisella tasolla.


Ehkäpä sä saat tätä jotenkin tulkittua memeettisen naturalismin näkökulmasta? Joka tapauksessa, tuossa yllä on lyhyt kuvaus tuosta mun projektin yhdestä osa-alueesta, mutta tuo on siis vain pieni osa sitä kokonaisprojektia.

[Purdue]

Agency toimii kokemuksen rakentajana: se muokkaa liskoaivojen tuottamasta sisäisestä ja ulkoisesta aistimusvirrasta (ml. kvaliat) ymmärrettäviä ja rationaalisia representaatioita. Tämä tapahtuu yksilön oman elämän aikana muodostuneen meemipleksin avulla, joka samalla muokkautuu – kokemusten, epäonnistumisten ja oivallusten kautta.

Mitenkäs sä muuten suhtaudut hedonismiin? Mun yhtenä metateoreettisena oletuksena, joka päätyy tuolle Image tasolle, niin on pääsääntöinen hedonismi.

Hedonismista on esim. Peter Carruthers kirjoittanut suht tuoreen kirjan "Human Motives". Lisäksi löytyy tutkimusartikkeleita, joissa on todettu että koehenkilöiden valintoja ohjaa monissa tilanteissa rationaalisuuden sijaan hedonismi.

Mä olen luonut "pääsääntöisen hedonismin" käsitteen, koska ihmiset ei ole aina puhtaita hedonisteja, vaan myös altruisteja tietyissä tilanteissa.

Mutta pääsääntöinen hedonismi siis lähtee "valtion edun" käsitteestä liikkeelle, joka on hedonistinen hyvä/paha evaluaatio valtion päättäjien taholta. Onko jokin kansainvälinen tapahtuma siis sellainen että se on hyvä/paha oman valtion kannalta?

Ei tuossa kaukana tietysti rationaalisesta toiminnasta olla, jos rationaalisuus määritellään toiminnaksi, jonka mukaan "valtio pyrkii maksimoimaan odotettavissa olevan hyödyn" (expected utility).

Pääsääntöinen hedonismi laajentaa tätä ajattelua siten, ettei tarkoitus ole vain maksimoida hyötyä, vaan myös minimoida haittoja, taikka hyväksyä joitakin haittoja tilanteesta riippuen.

Rationaalisuusoletus ei ole universaalisti pätevä, mutta pääsääntöinen hedonismi on!


Mitä tulee tuohon ulkoiseen aistimusvirtaan ja sen analyysiin, josta tuossa yllä mainitset, niin olen täällä ennenkin tuonut esiin että on aikakin kolme erilaista kognition muotoa: analyyttinen (faktat), normatiivinen (normit) ja hedoninen (+/- valenssi) eli hyvä/paha evaluaatio.

Nuokin ovat siis noita sun mainitsemia representaatioita, joita aivot/mieli tuottavat todellisuudesta.