Avioliittoko (epä)onnistunut instituutio?

[Why]

Toimivana se tarjoaa sosiaalista ja taloudellista vakautta, rakkauttakin sekä turvallisuutta. Yhdessä eläminen voi helpottaa resurssien jakamista ja lasten kasvattamista. Sen arvo riippuu myös yksilöllisistä odotuksista.

Muutamat alku vuodet voivat olla melko onnellisiakin, mutta jossain vaiheessa arki iskee, kuin märkä rätti päin naamaa.
Myös onnistunut avioliitto voi päättyä eroon: siinä oli paljon ja kauankin hyvää, mutta lasten aikuistuttua se ei enää vastannut odotuksia.
Huonosta liitosta voi myöhemmässä vaiheessa tulla vankila.

Mennäänkö liian kevein perustein alttarille? Luuleeko joku, että se yhteinen lapsi korjaa alkavat erimielisyydet?
”Lapsi kysyi äidiltä, että onko totta, että joissakin maissa mennään naimisiin ilman, että tunnetaan toisiaan. Äiti vastasi, että niin tapahtuu joka päivä Suomessakin.”

[ID10T]

Avioliitto on instituutiona hyvin väljästi määritelty. Ei ole olemassa mitään sääntöjä siitä, miten ihmisten tulee aviossa elää ja kuinka paljon siitä avioelämästä tulee nauttia. On myös jokaisen itse päätettävissä, kuinka paljon haluaa panostaa omaan ja kumppaninsa viihtyvyyteen puolisoina.

Itse elän mielestäni oikein tyydyttävässä liitossa. Olemme vaimoni kanssa myös parhaita ystäviä toisillemme. Yhteisiä lapsia ei ole ja vaimon poika edellisestä liitosta on jo päälle kolmenkymmenen, eli siinäkin suhteessa voimme elää vain toisillemme. Emme kuitenkaan ole kuin paita ja peppu, vaan meillä on myös omat ystävämme ja harrastuksemme.

[Elämänsankari]

Itse elän parisuhteessa, ongelmallisessa sellaisessa, mutta meistä ei kummallakaan ole aikomustakaan päästä toisesta eroon. Eikä aikomustakaan mennä naimisiin, saati muuttaa yhteen asumaan. Välittämistä riittää puolin ja toisin kyllä, ongelmia vaan luo erilaisuus ja kummankin omapäisyys. Ekana riidellään ja sit tavataan puolessa välissä, iso rutistushali päälle ja asia on sillä selvä.

Kun hän soittaa ja kysyy voiko tulla, melkein joka päivä, ja tullessaan hymyilee niin nätisti niin mitäpä muuta sitä tarvitsee. Hymyilee kun näkee mut, tuntuu kivalta..

Se pilaisi kaiken, avioliitto tai jopa avoliitto. Asumme alle 100m päässä toisistamme ja se toimii, nopsaan toisen luona mutta nopsaan poiskin.

Mutta jokaisella oma tapansa.

Vanhempani on eronneet, siskoni on eronnut, veljeni ei. Tädeistä/sedistä/enoista suurin osa eronnut.

Se ei luo ainakaan uskoa avioliittoon.

[Goswell]

Se on sellainen juttu että jos on pieniä lapsia niin saatana soikoon liitto pysyy kasassa ja riidat piilossa, pahinta mitä lapselle voi tehdä on rikkoa perhe, nimimerkillä kokemusta on, yhtä helvettiä.
Erotkaa vasta sitten kun lapsi on riittävän vanha, jotain helvetin rotia siihen olemiseen.

[HuuHaata]

Suomalainen kulttuuri on perinnemediamme takia mädätetty, Tällöin salarakasta tulee ovista, ja pettäjiä ikkunoista.

Muutama napakka ruoskanisku voisi palauttaa kurin.

[Märkäruuti]

Se on sellainen juttu että jos on pieniä lapsia niin saatana soikoon liitto pysyy kasassa ja riidat piilossa, pahinta mitä lapselle voi tehdä on rikkoa perhe, nimimerkillä kokemusta on, yhtä helvettiä.
Erotkaa vasta sitten kun lapsi on riittävän vanha, jotain helvetin rotia siihen olemiseen.

Olen melko paljon samaa mieltä, mutta yhden kokemuksen perusteella ei voi tehdä sääntöä. Joissain tapauksissa avioero voi olla lapsille jopa parempi, vaikkakin harvemmin näin päin.

Olin tukihenkilönä kaksosille, joiden isä ei ollut eronnut, mutta humputteli omilla teillään joskus kuukausia. Kun hän oli kotona, lasten äiti sanoi, että silloin hänellä on kolme lasta hoidettavana.
Tämäkin on vain yksi kokemus, mutta vertaisilloissa asioista keskustellessa ei lainkaan ainoa sellainen, jossa ero saattaisi olla parempi ratkaisu. Puolison alkoholismi perheeseen kohdistuvalla väkivallalla ryyditettynä on jo hyvä syy erota.
Kaikki vaan eivät kykene ottamaan kasvatuksesta vastuuta, eikä se pakolla parane.

[Elämänsankari]

Se on sellainen juttu että jos on pieniä lapsia niin saatana soikoon liitto pysyy kasassa ja riidat piilossa, pahinta mitä lapselle voi tehdä on rikkoa perhe, nimimerkillä kokemusta on, yhtä helvettiä.
Erotkaa vasta sitten kun lapsi on riittävän vanha, jotain helvetin rotia siihen olemiseen.

Olen melko paljon samaa mieltä, mutta yhden kokemuksen perusteella ei voi tehdä sääntöä. Joissain tapauksissa avioero voi olla lapsille jopa parempi, vaikkakin harvemmin näin päin.

Olin tukihenkilönä kaksosille, joiden isä ei ollut eronnut, mutta humputteli omilla teillään joskus kuukausia. Kun hän oli kotona, lasten äiti sanoi, että silloin hänellä on kolme lasta hoidettavana.
Tämäkin on vain yksi kokemus, mutta vertaisilloissa asioista keskustellessa ei lainkaan ainoa sellainen, jossa ero saattaisi olla parempi ratkaisu. Puolison alkoholismi perheeseen kohdistuvalla väkivallalla ryyditettynä on jo hyvä syy erota.
Kaikki vaan eivät kykene ottamaan kasvatuksesta vastuuta, eikä se pakolla parane.

Itse olin teini kun vanhemmat erosi, ja olin siitä iloinen. Sain sekä isän että äidin takaisin, ne kun keskittyi liikaa toisiinsa.

Isä meni ja meni, ei tehnyt pahaa mutta osansa vain rahan muodossa. Eikä edes 10v aikana muuttunut.

Minun silmissä ero oli oikein, ja niin nuorempienkin kunhan kasvoivat tarpeeksi sen ymmärtääkseen.

[Märkäruuti]

Kyynikon avioliittomalli:
Jos ei hankita lapsia, niin kahden- tai viiden vuoden sopimus, jonka jälkeen jatko vaatisi molempien kirjallisesti ilmoitetun halukkuuden seuraavalle kaudelle.
Jos lapsia hankitaan, luvataan elää sivistyneesti avioliitossa, kunnes nuorin lapsi on täysi-ikäinen tai vähintään 16 vuotias.
Sen jälkeen jatko edellyttäisi uudelleen sitoutumista.
Molemmissa tapauksissa tietäisi peräseinän tulevan ja joutuisi jo ennakkoon ajattelemaan, haluaako jatkaa.

Vaan eihän tällaisia sopimuksia solmita nuoren rakkauden roihutessa. Silloin eletään onnellisina elämänsä loppuun asti ja sen pituinen se.

[Why]

Hieman huonosti toimiva yhtälö on ihmisen vaan osittainen yksiavioisuus ja toive koko elämän kestävästä liitosta.

[Toope]

Minusta miehen ja naisen avioliitto on yhteiskunnan peruspilareita. Wokevihervasemmiston näkemys sen ongelmallisuudesta on suuri rikos yhteiskuntaamme kohtaan. Avioparienkaan ensisijainen (!) tehtävä ei ole nauttia itsestään, vaan taata jälkeläisilleen hyvää kasvuympäristöä. Tätmän konservatiivit ymmärtävät, radikaalivasemmisto usein ei ymmärrä.

[Toope]

Hieman huonosti toimiva yhtälö on ihmisen vaan osittainen yksiavioisuus ja toive koko elämän kestävästä liitosta.

Minusta tuo malli on ihanne! Avioliittokäsityksen mureneminen liberalismin, radikalismin, feminismin tms. myötä on rikkonut yhteiskuntaamme pahasti. Koko yhteiskunta hajoaa, kun perhekäsitys hajoaa.

[Neutroni]

Hieman huonosti toimiva yhtälö on ihmisen vaan osittainen yksiavioisuus ja toive koko elämän kestävästä liitosta.

Voi olla, mutta yleisesti se toimii kohtuullisen hyvin. Yksilölliset erot ovat valtavia ja kaikille se ei tietenkään sovi. Ja osalle se vaatii vanhanaikaisen sosiaalisen kontrollin. Mutta nuo ovat inhimillisiä asioista, joista kukaan ei voi olla varma kun liittoon lähtee. Itse muuttuu ja toinen muuttuu, ulkoiset asiat vaikuttavat jne. Minusta nykysysteemi on ihan hyvä, jos homma ei vaan toimi, niin on mahdollisuus eroon ilman sosiaalista tai taloudellista itsemurhaa.

Tuosta, että ollaan yhdessä lasten takia, en ole ollenkaan niin varma. Tiedän tapauksia, joissa se on tuottanut ihan yhtä ahdistavia lapsuuskokemuksia kuin ero. Onneksi ei itse ole tarvinnut tapella tuollaisten ongelmien kanssa ja homma on toiminut molemmin puolin hyvin. Avioliitto toimii parhaiten turvallisuushakuisille yksilöille. Kokemushakuisemmilla elämän pituinen sitoutuminen on ymmärrettävästi koettelevampi.

[ID10T]

Minusta miehen ja naisen avioliitto on yhteiskunnan peruspilareita. Wokevihervasemmiston näkemys sen ongelmallisuudesta on suuri rikos yhteiskuntaamme kohtaan.

Ai silloinkin se on peruspilari, kun mies ryyppää perheen rahat ja ajaa vaimon ja lapset talvisin ulos lumihankeen?

Mieluummin toimiva sateenmkaariperhe kuin ongelmallinen heteroperhe.

Avioparienkaan ensisijainen (!) tehtävä ei ole nauttia itsestään, vaan taata jälkeläisilleen hyvää kasvuympäristöä. Tätmän konservatiivit ymmärtävät, radikaalivasemmisto usein ei ymmärrä.

Ei, vaan ihannetilanteessa molemmat onnistuvat. Ja itse menin naimisiin jo lapsentekoiän ohittaneena (ei mieskään enää jaksa yösyöttöjä yli nelikymppisenä), joten teinkö väärin solmiessani avioliiton?

[ID10T]

Hieman huonosti toimiva yhtälö on ihmisen vaan osittainen yksiavioisuus ja toive koko elämän kestävästä liitosta.

Mitä tarkoitat osittaisella yksiaviosuudella?

[Tomijk]

Minusta miehen ja naisen avioliitto on yhteiskunnan peruspilareita. Wokevihervasemmiston näkemys sen ongelmallisuudesta on suuri rikos yhteiskuntaamme kohtaan.

Ai silloinkin se on peruspilari, kun mies ryyppää perheen rahat ja ajaa vaimon ja lapset talvisin ulos lumihankeen?

Mieluummin toimiva sateenmkaariperhe kuin ongelmallinen heteroperhe.

Avioparienkaan ensisijainen (!) tehtävä ei ole nauttia itsestään, vaan taata jälkeläisilleen hyvää kasvuympäristöä. Tätmän konservatiivit ymmärtävät, radikaalivasemmisto usein ei ymmärrä.

Ei, vaan ihannetilanteessa molemmat onnistuvat. Ja itse menin naimisiin jo lapsentekoiän ohittaneena (ei mieskään enää jaksa yösyöttöjä yli nelikymppisenä), joten teinkö väärin solmiessani avioliiton?

Yhtälailla sateenkaariperheessä voi olla ryyppäämistä kuin heteroperheissä.