Mieli ja aivot eivät ole sama asia

[Kissatäti]

Mieli on ajatustemme, tunteidemme, toiveemme, unelmiemme ja hengen summa ihmisenä. Aivot ovat kirjaimellisesti kallomme sisällä olevaa harmaata ainetta, joka suodattaa mielen toimintaa siten, että voimme toimia fyysisessä maailmassa. Onko se pelkkää aivokemiaa jos mieli menee rikki? Ei ole. Aivoissani ei käsittääkseni ole vikaa.

[Stadin öljylanne]

Eikös vika edellyyttä jonkinlaista ajatusta siitä, että vaikka prosessit aivoissa toimivatkin, ne eivät toimi halutulla tavalla?

[Kissatäti]

Eikös vika edellyyttä jonkinlaista ajatusta siitä, että vaikka prosessit aivoissa toimivatkin, ne eivät toimi halutulla tavalla?

Niin voidaan miettiä että samantyyliset kokemukset tai muistot saavat mielen rikki ja aivot eivät kestä kuormitusta. Mutta miten ajatukset voivat hajottaa aivot?

[Stadin öljylanne]

Eikös vika edellyyttä jonkinlaista ajatusta siitä, että vaikka prosessit aivoissa toimivatkin, ne eivät toimi halutulla tavalla?

Niin voidaan miettiä että samantyyliset kokemukset tai muistot saavat mielen rikki ja aivot eivät kestä kuormitusta. Mutta miten ajatukset voivat hajottaa aivot?

En ole varma olemmeko me samalla sivulla, mutta ajatuksemme ovat hermoverkostojemme sähkökemiallisia aktivaatiokuvioita aivoissamme. En tiedä, voivatko ajatuksemme tai mielensisältömme hajoittaa aivoissa jotain fyysisestikin, mutta aina kun puhutaan kemiallisista reaktiosta, on kaiketi siihenkin mahdollisuus olemassa. Usein ei toivotut ajatuksemme ja mielensisältömme johtuvat sinänsä toimivista hermoverkostojen sähkökemiallisista aktivaatiokuvioista, mutta onkin aktivoitunut väärä hermoverkostojen sähkökemiallinen aktivaatiokuvio.

[Kissatäti]

Eikös vika edellyyttä jonkinlaista ajatusta siitä, että vaikka prosessit aivoissa toimivatkin, ne eivät toimi halutulla tavalla?

Niin voidaan miettiä että samantyyliset kokemukset tai muistot saavat mielen rikki ja aivot eivät kestä kuormitusta. Mutta miten ajatukset voivat hajottaa aivot?

En ole varma olemmeko me samalla sivulla, mutta ajatuksemme ovat hermoverkostojemme sähkökemiallisia aktivaatiokuvioita aivoissamme. En tiedä, voivatko ajatuksemme tai mielensisältömme hajoittaa aivoissa jotain fyysisestikin, mutta aina kun puhutaan kemiallisista reaktiosta, on kaiketi siihenkin mahdollisuus olemassa. Usein ei toivotut ajatuksemme ja mielensisältömme johtuvat sinänsä toimivista hermoverkostojen sähkökemiallisista aktivaatiokuvioista, mutta onkin aktivoitunut väärä hermoverkostojen sähkökemiallinen aktivaatiokuvio.

Sinä tunnut tietävän asiasta paljon enemmän kuin minä. Miten sitten tahdosta riippumaton toiminta? Jos vaikka kirurgi operoi aivojamme ja saa käden heilumaan vaikka emme sitä halua heiluttaa. Silloinhan mieli ja aivot ovat erimieltä? Tai Touretten oireyhtymä, tai no silloin aivot ovat tieten rikki?

[Kissatäti]

Voi se mielen rikki oleminen olla aivojen sähkökemiaa. Mutta se on seurausta vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa.
Rikki oleminen on ikään kuin opittu. Samalla tavalla kuin opit ajamaan polkupyörää tai lukemaan, niin opit vaikkapa että sinusta ei ole yhtään mihinkään, tai että et ole halauksen arvoinen. Muut ovat.
Opettelet elämään näin. Ja elämä soljuu eteenpäin sen näköisenä.

Yllä oleva oli siis yksinkertaistus, jolla halusin vain ilmentää asiaa. Esim. lukemisen ja polkupyörällä ajamisen voi varmaan helpommin opetella myöhemminkin, kuin esimerkiksi kokonaisvaltaisen uudenlaisen tavan nähdä itsensä, ja arvonsa ihmisenä.

Niin, sitä on vaikea hahmottaa uusiksi kun koko elämä on johtanut siihen pisteeseen missä sattuu olemaan. Olisipa jokin helppo keino

[Stadin öljylanne]

Voi se mielen rikki oleminen olla aivojen sähkökemiaa. Mutta se on seurausta vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa.
Rikki oleminen on ikään kuin opittu. Samalla tavalla kuin opit ajamaan polkupyörää tai lukemaan, niin opit vaikkapa että sinusta ei ole yhtään mihinkään, tai että et ole halauksen arvoinen. Muut ovat.
Opettelet elämään näin. Ja elämä soljuu eteenpäin sen näköisenä.

Yllä oleva oli siis yksinkertaistus, jolla halusin vain ilmentää asiaa. Esim. lukemisen ja polkupyörällä ajamisen voi varmaan helpommin opetella myöhemminkin, kuin esimerkiksi kokonaisvaltaisen uudenlaisen tavan nähdä itsensä, ja arvonsa ihmisenä.

Hyvä huomio. Myös tuo minun ajatukseni oli yksinkertaistus, sillä tietenkin oppiminen määrää paljon siitä, mikä aivoissa aktivoituu ja mikä ei aktivoidu. Oppiminen tapahtuu siten, että tiettyä asiaa toistetaan riittävän usein tai kerralla riitävän vaikuttavasti. Oppiminen on materian tasolla sitä, että tietty aktivaastikuvio vahvistuu eli elimistö kasvattaa tuota aktivaatiokuviota (hermosoluja ja niiden välisiä yhteyksiä) ja sitä tukevia aktivaatiokuvioita (hermosoluja ja niiden välisiä yhteyksiä).

[Stadin öljylanne]

Eikös vika edellyyttä jonkinlaista ajatusta siitä, että vaikka prosessit aivoissa toimivatkin, ne eivät toimi halutulla tavalla?

Niin voidaan miettiä että samantyyliset kokemukset tai muistot saavat mielen rikki ja aivot eivät kestä kuormitusta. Mutta miten ajatukset voivat hajottaa aivot?

En ole varma olemmeko me samalla sivulla, mutta ajatuksemme ovat hermoverkostojemme sähkökemiallisia aktivaatiokuvioita aivoissamme. En tiedä, voivatko ajatuksemme tai mielensisältömme hajoittaa aivoissa jotain fyysisestikin, mutta aina kun puhutaan kemiallisista reaktiosta, on kaiketi siihenkin mahdollisuus olemassa. Usein ei toivotut ajatuksemme ja mielensisältömme johtuvat sinänsä toimivista hermoverkostojen sähkökemiallisista aktivaatiokuvioista, mutta onkin aktivoitunut väärä hermoverkostojen sähkökemiallinen aktivaatiokuvio.

Sinä tunnut tietävän asiasta paljon enemmän kuin minä. Miten sitten tahdosta riippumaton toiminta? Jos vaikka kirurgi operoi aivojamme ja saa käden heilumaan vaikka emme sitä halua heiluttaa. Silloinhan mieli ja aivot ovat erimieltä? Tai Touretten oireyhtymä, tai no silloin aivot ovat tieten rikki?

Aktivaatiokuvio jonka seurauksena raajat liikkuvat, pitää sisällään useita hermoverkostoja aivoissa, joten kun yhteen kohtaan tällaisen hermoverkoston yhtä sen tietyn raajan aktivaatiokuviolla olevaa hermosolua stimuloi, raaja liikkuu, vaikka se ei ollut tahdonalaista. Siinä vain on oikaistu liikkeen tuottamisessa tietoisen ajattelun ohi seuraavaan vaiheeseen. Aivot kuitenkin havaitsevat viimeistään raajamme liikkeen koska aivojen tehtävä on arvioida miten reagoida elimistömme sisäisiin ja ulkoisiin viesteihin. Aistimme elimistön sisäiset viestit sekä neuroendokrinologisin menetelmin että aistein ja taas elimistön ulkopuoleiset viestit havaitsemme aistein. Eli kun oikeaa aktivaatiokuviota oikeasta kohdasta stimuloidaan jalka heilahtaa ja tunnemme kun jalkamme liikahtaa ja ehkä jopa näemme kun jalkamme liikahtaa.

[deep purpose]

Aivot ovat konkreettinen instrumentti kun taas mieli on aivojen tuote joka on ajatusten ja tunteiden hybridi.

[E-M]

Olen kokenut reilussa vkossa niin paljon ikävää *kohtelua terveydenhoidossa, että kun mieleni toipuu ja lonkkanikin tästä tapaturmaisesta reisiluun murtumasta (osaproteesi), aion kirjoittaa enempikin tälle palstalle. Jonnekin muuallekin. Heipat.

*oletett. tässä kuin monessa muussakin asiassa, iästäni joht. Tottahan toki myös hyvää!

[MooM]

Ajattelen noita enemmän saman systeemin erilaisina tasoina tai näkökulmina. Se, millaista ilmiötä tarkastellaan määrittelee sen, miten systeemi kannattaa hahmottaa ja käsitellä. Joku signalointi, välittäjäaineet tai aivoverkkojen anatomia on aivotason juttu, yksilön tila, motivaatio tai tunteet taas enemmän mielen hommia. Ja ne menevät tietysti päällekkäin, mutta kumpaakin voi tutkia myös huomioimatta toista.

Jos sillä nyt on jotain väliä, niin tiedän useammankin psykologian/neurotieteen ryhmän ja projektin, jonka nimi on "brain and mind". Se ehkä kertoo, että tukijatkin näkevät tarpeelliseksi ja oleelliseksi nämä kaksi tasoa tai viitekehystä (sana, jota näillä aloilla usein käytetään).

[JeeSe]

Juu on ne eri juttuja.

Jos sanotaan vaikka n.n on "ihan mieletön tyyppi" tai "ihan aivoton tyyppi", niin on niissä pieni sävyero.

[Sulervo]

Jos sillä nyt on jotain väliä, niin tiedän useammankin psykologian/neurotieteen ryhmän ja projektin, jonka nimi on "brain and mind". Se ehkä kertoo, että tukijatkin näkevät tarpeelliseksi ja oleelliseksi nämä kaksi tasoa tai viitekehystä (sana, jota näillä aloilla usein käytetään).

Minusta se varsinainen ongelma näissä asettamuksissa on se, että ne ja kaikki muukin tutkimus tapahtuu inhimillisessä tietoisuudessa, jonka siis pitäisi ymmärtää itsensä. Olisiko tämä edes periaatteessa mahdollista, ja mitä sisältöä tällaisella itseensä viittaamisella voisi olla, ellei vain tyydytä mittaamaan ja kuvantamaan aivojen sähkökemiallista toimintaa? Mutta kaikki mittarilukematkin ovat merkityksellisiä vain tietoisuudessa miellettyinä.

[MooM]

Jos sillä nyt on jotain väliä, niin tiedän useammankin psykologian/neurotieteen ryhmän ja projektin, jonka nimi on "brain and mind". Se ehkä kertoo, että tukijatkin näkevät tarpeelliseksi ja oleelliseksi nämä kaksi tasoa tai viitekehystä (sana, jota näillä aloilla usein käytetään).

Minusta se varsinainen ongelma näissä asettamuksissa on se, että ne ja kaikki muukin tutkimus tapahtuu inhimillisessä tietoisuudessa, jonka siis pitäisi ymmärtää itsensä. Olisiko tämä edes periaatteessa mahdollista, ja mitä sisältöä tällaisella itseensä viittaamisella voisi olla, ellei vain tyydytä mittaamaan ja kuvantamaan aivojen sähkökemiallista toimintaa? Mutta kaikki mittarilukematkin ovat merkityksellisiä vain tietoisuudessa miellettyinä.

Tähän auttaa se, että soveltaa tieteellistä metodia. Psykologian alalla se tarkoittaa, että pyritään järjestämään tulokset aina kvantitatiiviseksi vertailuksi kahden tai useamman ryhmän välillä. Silloin on periaatteessa sama, onko tulosten analysoija kone vai ihminen. Se tosin väistämättä rajoittaa tutkimuskysymykset melko konkreettisiksi ja yksinkertaisiksi.

[Sulervo]

Silloin on periaatteessa sama, onko tulosten analysoija kone vai ihminen. Se tosin väistämättä rajoittaa tutkimuskysymykset melko konkreettisiksi ja yksinkertaisiksi.

Tietoisuuden käsitteelle ei tuolloin jää mitään spesifiä sisältöä, johon sisältyisi mm. se, että tietoisuus on jokaiselle - esim. Augustinukselle ja Descartesille - se primääri, kaiken perustana oleva ilmiö. Enkä uskokaan, että tietoisuudesta voidaan ikinä sanoa mitään objektiivista, luonnontieteen paradigmassa. Aivotoiminnan mittaaminen ja kuvantaminen toki ovat mitä hyödyllisintä työtä esim. aivosairauksien tutkimuksessa (ja niiden yhteydessä voidaan tietysti kysyä koehenkilöltä, mitä hän kokee, mutta se on eri juttu; hänen tietoisuutensa "sisään", niin sanoakseni, ei ole pääsyä).