Mieli, maailma ja todellisuuden rakentuminen

[Purdue]

Mieli, maailma ja todellisuuden rakentuminen


Tässä lanka jossa voi pohtia mielen prosesseja sekä sitä mistä mieli koostuu, ja kuinka nämä mielen prosessit luovat meille kokemiseen perustuvan sisäisen todellisuuden.


Lähdetään siitä liikkeelle, että mielen prosesseja on ainakin:

- Aistihavainnot
- Konseptuaaliset ja kielelliset merkitystulkinnat ja ajattelu ylipäätään
- Agenttius eli päätöksenteko
- Agentin Minäkäsitys eli muistiin perustuva käsitys itsestään


Mielen muita prosesseja on:

- Havaitseminen
- Muistaminen
- Ennakoiminen
- Kuvittelu

Näistä kolme ensimmäistä ovat aikaan liittyviä. Havaitseminen aistien kautta tapahtuu tässä ja nyt eli nykyhetkessä. Muistin avulla mieli pääsee kurkistamaan menneisyyteen, ja ennakoimisen avulla se voi pohtia mahdollista tulevaisuutta. Lisäksi kuvittelu voi liittyä niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin.


Lisäksi mielen intentioita eli objekteja henkilön kolmiulotteisessa kontekstiavaruudessa ovat:

- Suoraan kontrolloitavissa olevat objektit eli oma keho
- Epäsuorasti kontrolloitavissa olevat objektit kuten omenat, leivänpaahtimet taikka älypuhelimet
- Objektit jotka eivät ole kontrolloitavissa ja manipuloitavissa esim. suuren kokonsa vuoksi


Elikkä siinä nyt joitakin mietteitä tähän aihepiiriin liittyen. Keskustelu on avattu!

[Purdue]

Tuon tuolta toisesta ketjusta tämän kommentin tähän ketjuun, ja se siis käsittelee tuota Inferentiaalista interaktionismia:

. . .tuo Inferential Interactionism oli tarkoitettu mielen sisäisten objektien vuorovaikutuksen analyysiin.

Ajattelua voisi edelleen soveltaa siten, että ajatellaan että mielessä (aivoissa) on käynnissä monia rinnakkaisia prosesseja. Pöydällä edessäsi oleva omena ja sen visuaalinen mentaalinen representaatio on osa mielesi prosessointia (sun ajattelussa liskoaivot). Voit myös samanaikaisesti ajatella, että "onkohan tuo omena kenties maukas?" konseptuaalisesti ja kielellisesti eli antaa sille visuaaliselle havainnollesi merkityksiä (sun ajattelussa meemikone).

Näiden lisäksi sun aivoissa pyörii "agentti" joka tekee päätöksiä, sekä sen agentin "Minäkäsitys". Se Minäkäsityksen sisältö voi olla vaikkapa että "Minä tykkään omenoista", ja se Agentti voi näiden kaikkien eri prosessien perusteella tehdä päätöksen ottaa tuo omena käteen ja syödä se.

Inferential Interactionism oli tarkoitettu ulkoisen materiaalisen maailman päättelyn tueksi. Kolmiulotteisessa konseptirepresentaatiossasi ulkoisesta maailmasta, voit havaita näkökentässäsi kolmenlaisia objekteja.

Ensinnäkin sinulla on suora kontrolli omaan kehoosi kuten käsiisi edessäsi. Tämän lisäksi voit käsilläsi manipuloida tiettyjä muita objekteja kuten ottaa tuon omenan käteesi pöydältä. Ja kolmantena on sellaisen objektit, joita et voi manipuloida taikka muuttaa; et siis pysty kävelemään huoneesta pois seinän läpi.

Mielesi prosessien avulla (merkitystulkinnat, meemikone) pystyt tekemään johtopäätöksiä siitä, että on olemasta sinusta erillinen ulkoinen maailma, jota et voi suoraan kontrolloida (omena pöydällä, seinä). Lisäksi voit tehdä johtopäätöksiä näiden objektien materiaalisuudesta, koska omena ei tipu käsiesi läpi lattialle, etkä voi kävellä seinän läpi.

Inferentiaalinen interaktionismi kuvasi tätä ajatteluprosessia, jolla tuon ulkoisen materiaalisen maailman olemassaolo voidaan päätellä mielen sisäisistä prosesseista käsin.

Kaikki muu ajattelu on tuubaa, eikä tuo Inferentiaalinen interaktionsimi edes oleta, että mentaalinen maailma on ainut todellisuus, vaan se on suunniteltu osoittamaan (mentaalisesta lähtökohdasta tosin), että maailma on materiaalinen.

Eli tuossa tuo ajatus tiivistetyssä muodossa.

[Purdue]

Heitänpä tähän vielä keskustelun avaukseksi tuollaisen kuvion:

Mieli_Rakenne_070325a.png

Ajatus tossa on se, että aistihavainnot ovat se fundamentaalisin kokemisen ja tietoisuuden taso, jolle kaikki muu rakentuu.

Muistaminen, ennakointi ja kuvittelu ovat kokemisen ohella erilaisia tapoja käsitellä mielen sisäisiä objekteja. Ja tää on eräänlainen välitaso matkalla agenttiuteen.

Ja kolmantena tasona tässä on tuo toiminnallinen Agentti taso.

Nää on siis kaikki mielen toiminnallisia rinnakkaisia prosesseja, ja mitään erillistä havaitsijaa (Homunculus argumentti) ei ole.

[Purdue]

Heitänpä tähän vielä keskustelun avaukseksi tuollaisen kuvion:

Mieli_Rakenne_070325a.png

Ajatus tossa on se, että aistihavainnot ovat se fundamentaalisin kokemisen ja tietoisuuden taso, jolle kaikki muu rakentuu.

Muistaminen, ennakointi ja kuvittelu ovat kokemisen ohella erilaisia tapoja käsitellä mielen sisäisiä objekteja. Ja tää on eräänlainen välitaso matkalla agenttiuteen.

Ja kolmantena tasona tässä on tuo toiminnallinen Agentti taso.

Nää on siis kaikki mielen toiminnallisia rinnakkaisia prosesseja, ja mitään erillistä havaitsijaa (Homunculus argumentti) ei ole.

Tuli tässä mieleen, että tulisiko tuota kuviota täydentää jotenkin?

- Asentoaisti (Proprioception)
- Emootiot
- Hedoninen valenssi (+/-)
- Motorinen suunnittelu ja ohjaus

Onko muita mielen sisältöön ja toimintaan liittyviä seikkoja, joita tuo mun kuvio ei huomioinut?

[jester]

Voisiko alitajunnan laskea myös mieleen kuuluvaksi? Mielestäni mieli on laajempi käsite, kuin tietoisuus. Unet nyt ainakin mieleen kuuluvat.

[Corto]

Nostan tuolta yhden: Agentin Minäkäsitys eli muistiin perustuva käsitys itsestään.

Tämähän ajatellaan syntyvän vuorovaikutuksessa. Esim. eräs nykyisin merkittävän psykologisen suuntauksen kehittäjä muuttaa Descartesin "I think therefore I am"-lausahduksen muotoon ” My caregiver thinks of me as thinking and therefore I exist as a thinker"
(Fonagy, 2000). Eli: lapsen kasvuympäristössä olevat aikuiset, jotka näkevät lapsessa subjektin ja vuorovaikuttavat hänen kanssaan, auttavat lasta rakentamaan tuon minätunteen (samoin kuin näkemään mielentilat vain representaatioina ja ymmärtämään sisäistä maailmaa).

Tämä on kuitnenkin aika hähmyinen asia lopulta. Minätunne on myös aikamoinen tulppa todellisuuden hahmottamisen edessä. Asioille ja ilmiöille ei olla avoimia vaan kaikki suodattuu oman minän kautta. Tähän on kiinnitetty erityistä huomiota idän filosofioissa, joissa minäisyyttä pidetään kärsimyksen keskeisenä syynä. Itselläni on ollut joskus hetkittäistä kokemusta siitä miltä tuntuu kun ei olekaan näyttämän päähenkilö eli minäisyys hetkeksi ikään kuin katoaa. Uskon että monilla muillakin. Se on vapauttavaa ja ympäristöä avaavaa. Mutta saman tien sitä palaa takaisin tähän tuttuun laatikkoon. Mielenkiintoinen ilmiö, minusta.

[Purdue]

Voisiko alitajunnan laskea myös mieleen kuuluvaksi? Mielestäni mieli on laajempi käsite, kuin tietoisuus. Unet nyt ainakin mieleen kuuluvat.

Toki. Alitajuiset prosessit ovat merkittävä osa aivojen toimintaa. Tän ketjun aiheena oli oikeastaan tutkiskella sitä kuinka eri aivojen rinnakkaiset prosessit ja niiden keskinäinen vuorovaikutus tuottavat mielessä kokijan tietoisen todellisuuskäsityksen ja sen kokemisen virran.

Varmastikin on niin, että alitajuisilla prosesseilla siellä taustalla on vaikutusta tähän kokonaisuuteen.

[Purdue]

Nostan tuolta yhden: Agentin Minäkäsitys eli muistiin perustuva käsitys itsestään.

Tämähän ajatellaan syntyvän vuorovaikutuksessa. Esim. eräs nykyisin merkittävän psykologisen suuntauksen kehittäjä muuttaa Descartesin "I think therefore I am"-lausahduksen muotoon ” My caregiver thinks of me as thinking and therefore I exist as a thinker"
(Fonagy, 2000). Eli: lapsen kasvuympäristössä olevat aikuiset, jotka näkevät lapsessa subjektin ja vuorovaikuttavat hänen kanssaan, auttavat lasta rakentamaan tuon minätunteen (samoin kuin näkemään mielentilat vain representaatioina ja ymmärtämään sisäistä maailmaa).

Tämä on kuitnenkin aika hähmyinen asia lopulta. Minätunne on myös aikamoinen tulppa todellisuuden hahmottamisen edessä. Asioille ja ilmiöille ei olla avoimia vaan kaikki suodattuu oman minän kautta. Tähän on kiinnitetty erityistä huomiota idän filosofioissa, joissa minäisyyttä pidetään kärsimyksen keskeisenä syynä. Itselläni on ollut joskus hetkittäistä kokemusta siitä miltä tuntuu kun ei olekaan näyttämän päähenkilö eli minäisyys hetkeksi ikään kuin katoaa. Uskon että monilla muillakin. Se on vapauttavaa ja ympäristöä avaavaa. Mutta saman tien sitä palaa takaisin tähän tuttuun laatikkoon. Mielenkiintoinen ilmiö, minusta.

Tää agentin minäkäsitys ja sen käsitystapa idän filosofioissa kuten buddhalaisuudessa on ihan mielenkiintoinen juttu.

Mä taas näkisin ettei yksilö tule toimeen ilman minää, mutta tämä riippuu tyystin siitä kuinka se minä määritellään! Mä itse määrittelen Minän kolmen ulottuvuuden kautta:

1) Autobiografinen minä eli henkilön oma henkilöhistoria ja tapahtumamuisti.
2) Persoonallinen minä eli se mistä henkilö tykkää ja ei, missä on hyvä ja huono, eli se minäkokemus suhteessa eri asioihin.
3) Sosiaalinen minä eli henkilön käsitys itsestään sosiaalisena toimijana.

Vauvoilla ei ole vielä Minää ja Minä kehittyy lapsen kasvaessa aikuiseksi, vaikka tosiasiassa minä kehittyy kyllä läpi elämän.

Minä on myös kytköksissä aivojen muistiprosesseihin, eli muistin ja Minän avulla henkilölle muodostuu identiteetti.

En usko, että henkilö tulisi toimeen itsensä kanssa taikka sosiaalisesti puhumattakaan siitä että hän pystyisi tekemään esim. valintoja kaupassa ilman Minää.


Mä luulen, että tää minäkäsitys eroaa esim. buddhalaisesta minäkäsityksestä jonkin verran, mutta on totta että nuo kolme Minän osatekijää, jotka yllä luettelin niin voivat toimia niin hyvässä kuin pahassa. Ja kun se Minä kerran muotoutuu, ja persoonallisuus muodostuu sen perusteella, niin se hallitsee elämää aika lailla.

[Corto]

Nostan tuolta yhden: Agentin Minäkäsitys eli muistiin perustuva käsitys itsestään.

Tämähän ajatellaan syntyvän vuorovaikutuksessa. Esim. eräs nykyisin merkittävän psykologisen suuntauksen kehittäjä muuttaa Descartesin "I think therefore I am"-lausahduksen muotoon ” My caregiver thinks of me as thinking and therefore I exist as a thinker"
(Fonagy, 2000). Eli: lapsen kasvuympäristössä olevat aikuiset, jotka näkevät lapsessa subjektin ja vuorovaikuttavat hänen kanssaan, auttavat lasta rakentamaan tuon minätunteen (samoin kuin näkemään mielentilat vain representaatioina ja ymmärtämään sisäistä maailmaa).

Tämä on kuitnenkin aika hähmyinen asia lopulta. Minätunne on myös aikamoinen tulppa todellisuuden hahmottamisen edessä. Asioille ja ilmiöille ei olla avoimia vaan kaikki suodattuu oman minän kautta. Tähän on kiinnitetty erityistä huomiota idän filosofioissa, joissa minäisyyttä pidetään kärsimyksen keskeisenä syynä. Itselläni on ollut joskus hetkittäistä kokemusta siitä miltä tuntuu kun ei olekaan näyttämän päähenkilö eli minäisyys hetkeksi ikään kuin katoaa. Uskon että monilla muillakin. Se on vapauttavaa ja ympäristöä avaavaa. Mutta saman tien sitä palaa takaisin tähän tuttuun laatikkoon. Mielenkiintoinen ilmiö, minusta.

Tää agentin minäkäsitys ja sen käsitystapa idän filosofioissa kuten buddhalaisuudessa on ihan mielenkiintoinen juttu.

Mä taas näkisin ettei yksilö tule toimeen ilman minää, mutta tämä riippuu tyystin siitä kuinka se minä määritellään! Mä itse määrittelen Minän kolmen ulottuvuuden kautta:

1) Autobiografinen minä eli henkilön oma henkilöhistoria ja tapahtumamuisti.
2) Persoonallinen minä eli se mistä henkilö tykkää ja ei, missä on hyvä ja huono, eli se minäkokemus suhteessa eri asioihin.
3) Sosiaalinen minä eli henkilön käsitys itsestään sosiaalisena toimijana.

Vauvoilla ei ole vielä Minää ja Minä kehittyy lapsen kasvaessa aikuiseksi, vaikka tosiasiassa minä kehittyy kyllä läpi elämän.

Minä on myös kytköksissä aivojen muistiprosesseihin, eli muistin ja Minän avulla henkilölle muodostuu identiteetti.

En usko, että henkilö tulisi toimeen itsensä kanssa taikka sosiaalisesti puhumattakaan siitä että hän pystyisi tekemään esim. valintoja kaupassa ilman Minää.


Mä luulen, että tää minäkäsitys eroaa esim. buddhalaisesta minäkäsityksestä jonkin verran, mutta on totta että nuo kolme Minän osatekijää, jotka yllä luettelin niin voivat toimia niin hyvässä kuin pahassa. Ja kun se Minä kerran muotoutuu, ja persoonallisuus muodostuu sen perusteella, niin se hallitsee elämää aika lailla.

Sehän tuossa on mielenkiintoista, että "minä" on hyvin kompleksi ilmiö, josta on vaikea saada otetta. Se on kokemuksellisesti hyvin merkittävä ja "tosi" asia, mutta mitä kaikkea siihen sisältyy?

Mietin noita maintsemaasi kolmea ulottuvuutta:

1) Autobiografinen minä eli henkilön oma henkilöhistoria ja tapahtumamuisti.
2) Persoonallinen minä eli se mistä henkilö tykkää ja ei, missä on hyvä ja huono, eli se minäkokemus suhteessa eri asioihin.
3) Sosiaalinen minä eli henkilön käsitys itsestään sosiaalisena toimijana.

Minusta nuo kaikki vaikuttavat kuvastavan minäkäsitystä, jota voidaan pitää narratiivina itsestä (1) tai eräänalaisena mielipiteenä itsestä (tällöin kytkös myös itsetuntoo). Kohta kolme olisi samaa asiaa, mutta relationaalinen käsitys itsestä. Samoin samaan käsiteperheeseen kuuluu identieteetti.

Ajattelisin että tätä voi hahmottaa myös I - Me erottelun kautta. "Me" olisi objektiminä johon kuuluvat nuo kohdat 1-3. Sen sijaan subjektius itsessään on jotain muuta: se on olemisen kokemus itsessään. Missä agenttisuuden kokemus sitten asustaa? I:ssa vai Me:ssa? Joka tapauksessa samaa mieltä, että ihminen tuskin voisi toimia mielekkäästi tässä maailmassa ilman noita kohtia 1-3.



Olen miettinyt mikä on se minä joka buddhalaisessa käsityksessä lakkaavan olemasta. Ymmärtääkseni sillä ei ainakaan tarkoitetan oman agenttisuuden katoamista eikä edes minäkäsityksen häviämistä vaan sitä että minäkäsitys nähdään vain representaationa. Sam Harris on yrittänyt kuvata minuutta tällaisena harhana, joka projisoidaan jatkuvasti kokemuskenttäämme. Laatikkoahan ei tuolla ole, mutta sitä on vaikea olla sitä näkemättä.


Perjantai-illan pohdiskelut...

[Purdue]

Sehän tuossa on mielenkiintoista, että "minä" on hyvin kompleksi ilmiö, josta on vaikea saada otetta. Se on kokemuksellisesti hyvin merkittävä ja "tosi" asia, mutta mitä kaikkea siihen sisältyy?

Mietin noita maintsemaasi kolmea ulottuvuutta:

1) Autobiografinen minä eli henkilön oma henkilöhistoria ja tapahtumamuisti.
2) Persoonallinen minä eli se mistä henkilö tykkää ja ei, missä on hyvä ja huono, eli se minäkokemus suhteessa eri asioihin.
3) Sosiaalinen minä eli henkilön käsitys itsestään sosiaalisena toimijana.

Minusta nuo kaikki vaikuttavat kuvastavan minäkäsitystä, jota voidaan pitää narratiivina itsestä (1) tai eräänalaisena mielipiteenä itsestä (tällöin kytkös myös itsetuntoo). Kohta kolme olisi samaa asiaa, mutta relationaalinen käsitys itsestä. Samoin samaan käsiteperheeseen kuuluu identieteetti.

Ajattelisin että tätä voi hahmottaa myös I - Me erottelun kautta. "Me" olisi objektiminä johon kuuluvat nuo kohdat 1-3. Sen sijaan subjektius itsessään on jotain muuta: se on olemisen kokemus itsessään. Missä agenttisuuden kokemus sitten asustaa? I:ssa vai Me:ssa? Joka tapauksessa samaa mieltä, että ihminen tuskin voisi toimia mielekkäästi tässä maailmassa ilman noita kohtia 1-3.

Joo, olet oikeassa että noita kolmea aspektia voi pitää "minäkäsityksinä" itsestä. Se oli juurikin mun tarkoitus tossa erottelussa.

Tuo "I" ja "Me" erottelu on mun mielestä taas aina ollut hieman kömpelö, ja mä linkkasin tossa edellä tähän lankaan kuvion, jossa erottelen mielen toiminnallisuudesta (Agentti) seuraavat ilmiöt:

- Päätöksenteko
- Minäkäsitys
- Tulkitseminen
- Ajattelu


Mä katsoisin, ettei mielessä ole mitään erillistä Minää, vaan nuo neljä kohtaa ovat mielen erilaisia rinnakkaisia prosesseja, jotka voivat myös vuorovaikuttaa keskenään.

Tuo Minäkäsitys (nuo 3 kohtaa) siis on vain muistista pulppuavia ajatuksia, jotka auttavat yksilöä tekemään päätöksiä sekä tulkitsemaan erilaisia tilanteita ulkoisessa maailmassa.

Ajattelu puolestaan on mielen kielellinen prosessi siinä missä tulkinta perustuu konseptuaaliseen prosessointiin. Mä luulen, että me sekoitetaan usein tuo mielen kielellinen ajatteluprosessi "Minään" tai "Egoon".

Voit ajatella mielessäsi: "Minulla on kylmä."

Mutta tässä tapauksessa tuo on vain tietoisen mielen representaatio eli kielellisen ajattelun prosessi eikä erillistä tuosta ajatuksesta irrallaan olevaa Minää ole.

[HuuHaata]

Olennaista on, että pääosa on täysin gujalla todellisuudesta. Sitä kautta manipuloidaan isosti yhteiset rahat menemään suuryritysten johtajille.

Normijantterille liian mystistä havannoida työskentelyään paholaisen palveluksessa.

[Vän]

Olennaista on, että pääosa on täysin gujalla todellisuudesta. Sitä kautta manipuloidaan isosti yhteiset rahat menemään suuryritysten johtajille.

Normijantterille liian mystistä havannoida työskentelyään paholaisen palveluksessa.

Veikkaan, että et työskentele. Useimmat työssä olevat normijantterit tietävät työskentelevänsä paholaisen palveluksessa, mutta he eivät vain välitä siitä.

[Jäärä]

Tulee mieleeni kysyä viisaammilta, että kuinka puhutti kieli vaikuttaa siihen, kuinka ihminen kokee ympäristöään ja sosiaalisia suhteitaan ja omaa suhdettaan edellä mainittuihin. Puhuttua kieltä ei toki voida helposti erottaa kyseisen kielialueen kulttuurista ja sen vaikutuksesta. Mutta tulipa nyt sellainenkin mieleen, kuin kielet poikkeavat joiltakin osin merkittävästikin syntakisen ja käsitteistön osalta.

[Corto]

Sehän tuossa on mielenkiintoista, että "minä" on hyvin kompleksi ilmiö, josta on vaikea saada otetta. Se on kokemuksellisesti hyvin merkittävä ja "tosi" asia, mutta mitä kaikkea siihen sisältyy?

Mietin noita maintsemaasi kolmea ulottuvuutta:

1) Autobiografinen minä eli henkilön oma henkilöhistoria ja tapahtumamuisti.
2) Persoonallinen minä eli se mistä henkilö tykkää ja ei, missä on hyvä ja huono, eli se minäkokemus suhteessa eri asioihin.
3) Sosiaalinen minä eli henkilön käsitys itsestään sosiaalisena toimijana.

Minusta nuo kaikki vaikuttavat kuvastavan minäkäsitystä, jota voidaan pitää narratiivina itsestä (1) tai eräänalaisena mielipiteenä itsestä (tällöin kytkös myös itsetuntoo). Kohta kolme olisi samaa asiaa, mutta relationaalinen käsitys itsestä. Samoin samaan käsiteperheeseen kuuluu identieteetti.

Ajattelisin että tätä voi hahmottaa myös I - Me erottelun kautta. "Me" olisi objektiminä johon kuuluvat nuo kohdat 1-3. Sen sijaan subjektius itsessään on jotain muuta: se on olemisen kokemus itsessään. Missä agenttisuuden kokemus sitten asustaa? I:ssa vai Me:ssa? Joka tapauksessa samaa mieltä, että ihminen tuskin voisi toimia mielekkäästi tässä maailmassa ilman noita kohtia 1-3.

Joo, olet oikeassa että noita kolmea aspektia voi pitää "minäkäsityksinä" itsestä. Se oli juurikin mun tarkoitus tossa erottelussa.

Tuo "I" ja "Me" erottelu on mun mielestä taas aina ollut hieman kömpelö, ja mä linkkasin tossa edellä tähän lankaan kuvion, jossa erottelen mielen toiminnallisuudesta (Agentti) seuraavat ilmiöt:

- Päätöksenteko
- Minäkäsitys
- Tulkitseminen
- Ajattelu


Mä katsoisin, ettei mielessä ole mitään erillistä Minää, vaan nuo neljä kohtaa ovat mielen erilaisia rinnakkaisia prosesseja, jotka voivat myös vuorovaikuttaa keskenään.

Tuo Minäkäsitys (nuo 3 kohtaa) siis on vain muistista pulppuavia ajatuksia, jotka auttavat yksilöä tekemään päätöksiä sekä tulkitsemaan erilaisia tilanteita ulkoisessa maailmassa.

Ajattelu puolestaan on mielen kielellinen prosessi siinä missä tulkinta perustuu konseptuaaliseen prosessointiin. Mä luulen, että me sekoitetaan usein tuo mielen kielellinen ajatteluprosessi "Minään" tai "Egoon".

Voit ajatella mielessäsi: "Minulla on kylmä."

Mutta tässä tapauksessa tuo on vain tietoisen mielen representaatio eli kielellisen ajattelun prosessi eikä erillistä tuosta ajatuksesta irrallaan olevaa Minää ole.

tässä tuli nyt pari asiaa mieleen, jotka laitan vaikka ylös tähän (jatkan vielä aiheen parissa jos ennätän).

Toimijuuden tunnehan voi joissain etuotsalohkon vaurioissa kadota. Seurauksena on tunne siitä että esim. raaja liikkuu itsestään. Joistain vaurioista seuraa voimakkaita depersonalisaatiokokemuksia - minuus jotenkin muuttuu epätodelliseksi. Eli tunne itsestä vaikuttajana (minänä, vaikka ei ehkä minäkäsityksenä) ei siten ole varmaankaan pelkästään esim. kielellinen ilmiö vaan jotain perusbiologista kenties.

Toisekseen aloin miettiä mikä on kehollisuuden rooli tässä? Helposti sitä alkaa ajatella minuutta ja tietoisuutta ylipäätään kaulasta ylöspäin olevana asiana...Minäkokemuksessa integroituu kuitenkin kehollinen info oleellisena sen osana ja eräänlaisena perustunteena joka tekee minuudesta niin todellista.

Tietääkseni aivotutkimuksen pohjalta ajatellaan kuten sanot: useita rinnakkaisia ja pitkälti tiedostamattomia prosesseja jotka integroituvat sitten tietoisuudessa koherentiksi kokemukseksi. Ei niin että jokin "minä" suorittelisi niitä kaikkia.

[Purdue]

Sehän tuossa on mielenkiintoista, että "minä" on hyvin kompleksi ilmiö, josta on vaikea saada otetta. Se on kokemuksellisesti hyvin merkittävä ja "tosi" asia, mutta mitä kaikkea siihen sisältyy?

Mietin noita maintsemaasi kolmea ulottuvuutta:

1) Autobiografinen minä eli henkilön oma henkilöhistoria ja tapahtumamuisti.
2) Persoonallinen minä eli se mistä henkilö tykkää ja ei, missä on hyvä ja huono, eli se minäkokemus suhteessa eri asioihin.
3) Sosiaalinen minä eli henkilön käsitys itsestään sosiaalisena toimijana.

Minusta nuo kaikki vaikuttavat kuvastavan minäkäsitystä, jota voidaan pitää narratiivina itsestä (1) tai eräänalaisena mielipiteenä itsestä (tällöin kytkös myös itsetuntoo). Kohta kolme olisi samaa asiaa, mutta relationaalinen käsitys itsestä. Samoin samaan käsiteperheeseen kuuluu identieteetti.

Ajattelisin että tätä voi hahmottaa myös I - Me erottelun kautta. "Me" olisi objektiminä johon kuuluvat nuo kohdat 1-3. Sen sijaan subjektius itsessään on jotain muuta: se on olemisen kokemus itsessään. Missä agenttisuuden kokemus sitten asustaa? I:ssa vai Me:ssa? Joka tapauksessa samaa mieltä, että ihminen tuskin voisi toimia mielekkäästi tässä maailmassa ilman noita kohtia 1-3.

Joo, olet oikeassa että noita kolmea aspektia voi pitää "minäkäsityksinä" itsestä. Se oli juurikin mun tarkoitus tossa erottelussa.

Tuo "I" ja "Me" erottelu on mun mielestä taas aina ollut hieman kömpelö, ja mä linkkasin tossa edellä tähän lankaan kuvion, jossa erottelen mielen toiminnallisuudesta (Agentti) seuraavat ilmiöt:

- Päätöksenteko
- Minäkäsitys
- Tulkitseminen
- Ajattelu


Mä katsoisin, ettei mielessä ole mitään erillistä Minää, vaan nuo neljä kohtaa ovat mielen erilaisia rinnakkaisia prosesseja, jotka voivat myös vuorovaikuttaa keskenään.

Tuo Minäkäsitys (nuo 3 kohtaa) siis on vain muistista pulppuavia ajatuksia, jotka auttavat yksilöä tekemään päätöksiä sekä tulkitsemaan erilaisia tilanteita ulkoisessa maailmassa.

Ajattelu puolestaan on mielen kielellinen prosessi siinä missä tulkinta perustuu konseptuaaliseen prosessointiin. Mä luulen, että me sekoitetaan usein tuo mielen kielellinen ajatteluprosessi "Minään" tai "Egoon".

Voit ajatella mielessäsi: "Minulla on kylmä."

Mutta tässä tapauksessa tuo on vain tietoisen mielen representaatio eli kielellisen ajattelun prosessi eikä erillistä tuosta ajatuksesta irrallaan olevaa Minää ole.

tässä tuli nyt pari asiaa mieleen, jotka laitan vaikka ylös tähän (jatkan vielä aiheen parissa jos ennätän).

Toimijuuden tunnehan voi joissain etuotsalohkon vaurioissa kadota. Seurauksena on tunne siitä että esim. raaja liikkuu itsestään. Joistain vaurioista seuraa voimakkaita depersonalisaatiokokemuksia - minuus jotenkin muuttuu epätodelliseksi. Eli tunne itsestä vaikuttajana (minänä, vaikka ei ehkä minäkäsityksenä) ei siten ole varmaankaan pelkästään esim. kielellinen ilmiö vaan jotain perusbiologista kenties.

Toisekseen aloin miettiä mikä on kehollisuuden rooli tässä? Helposti sitä alkaa ajatella minuutta ja tietoisuutta ylipäätään kaulasta ylöspäin olevana asiana...Minäkokemuksessa integroituu kuitenkin kehollinen info oleellisena sen osana ja eräänlaisena perustunteena joka tekee minuudesta niin todellista.

Tietääkseni aivotutkimuksen pohjalta ajatellaan kuten sanot: useita rinnakkaisia ja pitkälti tiedostamattomia prosesseja jotka integroituvat sitten tietoisuudessa koherentiksi kokemukseksi. Ei niin että jokin "minä" suorittelisi niitä kaikkia.

Monta hyvää pointtia, kysymystä ja ajatusta tuossa sun kommentissasi. Tuosta kielellisestä ilmiöstä nimenomaan edellisessä kommentissani totesin, että "Minä" usein sekoitetaan siihen. Tietyllä tavalla siis näistä aivojen erillisistä toiminnallisista prosesseista erillistä Minää ei ole olemassakaan, vaan se Minä ilmenee näiden prosessien välityksellä.

Mä näkisin, että mielen prosessoinnissa on ainakin kolme tasoa, ja tuo kehollisuus ilmenee jo heti tasolla 1:

¤ Taso 1: Kokeminen
- Aistirepresentaatiot
- 3D kontekstiavaruus
- Asentoaisti (proprioception)
- Emootiot
- Hedoninen valenssi (+/-)

¤ Taso 2: Mielen perusfunktiot
- Muistaminen
- Ennakoiminen
- Kuvitteleminen

¤ Taso 3: Toiminnallisuus
- Päätöksenteko (Tavoitteellisuus)
- Minäkäsitys (Muisti; 3 aspektia plus kehoon liittyvät Minäkäsitykset)
- Tulkitseminen (Merkitykset, konseptuaalinen ymmärtäminen)
- Ajattelu (Kielellinen ajatusten virta)
- Motorinen ohjaus/suunnittelu


Mä näkisin, että tuo sun mainitsema kehollisuus ja perusbiologia näkyy heti tasolla 1, jossa siis mielen puitteissa luodaan aistirepresentaatiot. Tällä tasolla muodostuu myös kehotuntemukset, emootiot ja ylipäätään nopea hedoninen valenssi eli asioiden kokeminen nopeasti karkean positiivisina, neutraaleina taikka negatiivisina.

Tämän tason 1 päällä toimii muistaminen, ennakoiminen sekä kuvitteleminen. Aistitulkinnat ovat sidoksissa nykyhetkeen, kun taas muisti luo yhteyden menneisyyteen, ja ennakoiminen taas tulevaisuuteen.

Taso 3 sisältää useita rinnakkaisia prosesseja jotka vuorovaikuttavat keskenään ja tukevat toisiaan. Mun pointti oli se, että päätöksenteko, minäkäsitys, tulkitseminen ja ajattelu saattavat kaikki tuntua siltä kuin se Minä luuraisi näiden kokemisen muotojen takana, mutta näin ei ole. Erillistä Minää ei ole, vaan minuus ilmenee näiden eri prosessien avulla ja välityksellä.

Mainitsit nuo etuotsalohkon vauriot, joissa toimijuuden tunne voi kadota. Tämä liittyy käsitykseni mukaan vahvasti tuohon päätöksenteko prosessiin. Toisaalta dementia vaikuttaa tuohon Minäkäsitykseen ja yksilön kykyyn muistaa itseään koskevia faktoja.

Alzheimer näyttäisi tuhoavan tuota toiminnallisuutta laajasti, koska se ilmenee muistiongelmina, toiminnan ohjauksen vaikeuksina, kielellisinä ongelmina ja esim. ympäristön hahmottamisen ja tulkitsemisen vaikeuksina.

Mutta ylipäätään tuo kehollisuus ilmenee myös tasolla 3 omaan kehoon liittyvien Minäkäsitysten sekä toisaalta motorisen ohjauksen välityksellä.