Reduktiivinen emergentti materialismi ja memeettinen evoluutio

[Naturalisti]

Suomiwiki osaa kertoa näin (...)
[Teksti näkyy lainauksina artikkelin kommentoinnissa]
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Meemi

JOHDANTO
Ennenkuin käsittelen asiaa tarkemmin, myönnän, että meemiteoriasta on olemassa erilaisia näkemyksiä. En puolusta tässä minkään yksittäisen tutkijan näkemystä, vaan omaa hypoteesiäni siitä. Perustan näkemyksrni reduktiivisen emergentin materialismin mukaiseen mielenfilosofiaan. Jonka mukaan kaikki oleva on osa luontoa mukaan lukien myös kaikki mentaalinen eli mielen ilmiöt. Mentaalinen on olemassa subjektiivisten aivojen materiaalisina prosesseina.

Joskus alkupamauksen jälkeen fysikaalis-kemiallinen evoluutio tuotti luonnonlakien ja sattuman kaupalla elämää ylläpitävän geneettisen informaatiosysteemin.

Fylogeneettinen evoluutio tuotti sitten jollekin lajimme esi-isälle uudella emergentillä tasolla toimivan omalakisen meemikoneen ja näin myös uuden mielensisältöjä eli kulttuuria kehittävän ja ylläpitävän memeettisen informaatiosysteemin. Tämä uusi taso prosessoi ja kehittää meemejä (mielen geenejä) eli ajatus- ja käyttäytymistottumuksia.

Ontogeneesissä eli yksilön kehityksessä omaksumme kulttuurin meemit eli ajatus- ja käyttäytymistottumukset yksilöllisellä tavalla. Meemeillä ei ole "genotyyppiä"; niillä on vain fenotyyppi eli tapa miten ne ilmenevät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Emme koe objektiivista todellisuutta (kolmannen persoonan näkökulma) suoraan sellaisena kuin se on, kuten naiivi suora realismi olettaa, vaan muodostamme todellisuudesta subjektiivisia representaatioita (ensimmäisen persoonan näkökulma) ja ajattelemme niiden avulla. Koemme siten todellisuuden tämän mielen sisäisen subjektiivisen mallin avulla.

Kukaan ei koe objektiivista todellisuutta, joten myös kaikista tieteellisistä teorioista (kolmannen persoonan näkökulma) jokaisella on vain ensimmäisen persoonan mukainen subjektiivinen käsitys.

Mitään suoraan jaettua kollektiivista käsitystä todellisuudesta ei siten ole missään. Yhteisön yksilöiden subjektiiviset käsitykset kehittyvät memeettisessä evoluutiossa kuin geneettisten algoritmien ratkaisujoukko ilman, että suoraan jaettavissa olevaa kollektiivista käsitystä on missään.

Kollektiivinen käsitys onkin vain eräänlainen subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti. Arkipäivän ajattelussa oletamme, että muut kokevat todellisuuden samoin kuin itse sen koemme.

Yhteisen geneettisen ja memeettisen taustamme vuoksi käsityksemme saattavat ollakin varsin hyvin yhteensopivia, joten arkiajattelussa ei useinkaan ole tarpeen kyseenalaistaa luontaista tapaamme suhtautua todellisuuteen naiivin suoran realismin mukaisesti.

ARTIKKELIN KOMMENTOINTI

Memetiikkaan kriittisesti suhtautuvien tutkijoiden mukaan meemiteorialla ei ole tieteellistä pohjaa. Heidän mukaansa yhteisötieteet tulevat paremmin toimeen ilman sitä.[4] Luis Benitez-Bribiesca nimittää memetiikkaa näennäistieteelliseksi uskonopiksi sekä "vaaralliseksi ajatukseksi, joka uhkaa tietoisuuden ja kulttuurillisen kehityksen vakavasti otettavaa tutkimusta." Hän huomauttaa, etteivät kulttuuriyksiköt kanna sisällään DNA:ta vastaavaa rakennetta eikä meemien kopioituminen eli idean kulkeutuminen aivoista toisiin ole vakaa prosessi.[38]

Henkimaailman selityksiin viehättyneet tutkijat vastustavat ajatusta, että myös mieli olisi selitettävissä materiaalisesti. Se on heidän näkökulmastaan vaarallista siksi, että se poistaisi tarpeen olettaa materiasta erillisen sielun olemassaolo.

Meemit eivät todellakaan kopioida geenien tavoin. Jokainen yksilö "koodaa" meemin subjektiivisella tavalla. Meemeillä ei ole "genotyyppiä" sillä on vain fenotyyppi.

Myös semiootikot, kuten Terrence Deacon[39] ja Kalevi Kull[40] ovat kritisoineet meemikäsitettä. He pitävät sen käsitystä merkistä liian yksinkertaistettuna.
Mary Midgley on kritisoinut memetiikkaa erinäisistä syistä:[41]

Semiootikot ja universaalin kieliteorian kannattajat kritisoivat meemiteoriaa, koska heidän mukaansa ajattelu olisi perimmältään formaalista ja algoritmista eli kielellistä. Näin ei ole.

»Ensinnäkin kulttuurin ymmärtäminen ei ihannetapauksessa lähde liikkeelle kaikkein pienimpien osasten tutkimisesta, sillä se muistuttaa enemmän merivirtausten kaltaisia kuvioita. Huomioon pitäisi ottaa useampia tekijöitä, historiallisia ja muita, eikä vain sitä, että mistä hiukkasista kulttuuri rakentuu.

Ajattelu on heuristista ja empiiristä mielikuva-ajattelua, joka toimii edelleen symbolisen ajattelun taustalla. Kieli tuottaa mielikuvia ja kommunikoidessamme sanoitamme mielikuvia. Merkityksiä kieli saa ja aiheuttaa toimijuutta vasta subjektiivisissa mielissä. Subjektiivisten mielten ulkopuolella kieli on vain ääniaaltoja, tahroja paperilla bittejä tietokannoissa ja muuta sellaista.

Toiseksikin, mikäli meemit eivät ole ajatuksia (eivätkä siten kognitiivisia ilmiöitä), kuten Daniel C. Dennett perustelee teoksessa Darwin's Dangerous Idea, silloin niiden ontologinen tila jää kyseenalaiseksi, ja memeetikoilta (jotka ovat samalla reduktionisteja) jää perustelematta, miksi meemejä olisi ylipäätään olemassa. Kysymyksiä voi esittää enemmänkin, esimerkiksi onko meemi itsessään meemi vai oikea käsite.

Meemit ovat ajattelu- ja toimintatittumuksia, jotka tuottavat meidän kokemamme mielikuvien ja kokemusten virran. Emme talleta sitä pysyvästi minnekään. Sen sijaan tallennamme mieleemme kykyjä tuottaa uudelleen samankaltaisia mielikuvavirtoja samankaltaisissa tilanteissa tai vain muistelkessamme kokemamme asioita.

Mielen olemassaolo on siten näiden dynaamisten meemien eli aivoprosessien toimintaa. Mielen olemassaolo päättyy aivokuolemassa näiden prosessien pysähtyessä. Materiaalit sen mielen ontologia on näin selitetty. Sen sijaan dualistien aineettoman sielun ontologia on edelleen selvittämättä.

Emergentti reduktiivinen materialismi selittää emergentin mielen aivomaterian prosessien käynnissä olemisena ja reduktiovtarkoittaa tässä sitä että emergentin asian eli mielen olemassaolo päättyy ja ruumis redusoituu materian kiertokulkuun.

Pohjimmiltaan memetiikka perustuu pyrkimykseen havainnollistaa kulttuuria eliövertauksella, mikä on sellaisenaan kyseenalainen tutkimuslähtökohta, sillä vertauksia käytettäessä jää piiloon asioita, jotka eivät sovi niiden kehykseen.

Geenit ja meemit muistuttavat toisiaan vain metaforisesti. Niillä on monia toiminnallisia eroja. Meemien "genotyypin" puuttuminen todettiin jo edellä. Muista eroista mainittakoon se, ettei meemien vaikutusten siirtyminen ole geenien tavoin sukupolvisidonnaista. Meemien vaikutukset siirtyvät kokoajan sukupolvien välillä ja sisällä joka suuntaan. Memeettistä evoluutiota tapahtuu siten kokoajan. Älykkyys koostuu siten sekä geneettisen että memeettisen perimän yhteisvaikutuksesta, joiden keskinäisiä suhteita voidaan vain arvailla.

Sen sijaan, että tutkitaan varsinaista todellisuutta ilman ennakkokäsityksiä, memetiikka kuten niin monet sosiobiologiset yhteisöselitykset käsittävät, että jos appelsiinin sanotaan muistuttavan omenaa, niin tämä riittää appelsiinin analyysiksi.[42]»

Siitä miten kollektiiviset kokemukset ja muistot sekä laajemmin koko kulttuuri on olemassa esitettiin muutamia näkemyksiä ja käytiin alustavaa keskustelua jo aiemmin. Tiivistetysti voidaan todeta, että kulttuuri on olemassa vain yhteisöjen jäsenten mieliin hajautuneina subjektiivisina käsityksiä. Kollektiiviset käsitykset ovat vain subjektiivisten käsitysten näennäisiä horisontteja.

Henry Jenkins, Joshua Green ja Sam Ford ovat kirjassaan Spreadable Media (2013) kritisoineet Dawkinsin meemiajatusta kirjoittaen, että "vaikka meemiajatus on mukaansatempaava, se ei välttämättä selitä riittävästi, miten merkitykset kiertävät osallistuvan kulttuurin keinoin."

Kuten jo edellä totesin, merkityksiä syntyy vain subjektiivisissa mielissä kullakin yksilöllä omalla tavallaan. Siksi tarvitsemme keskinäisen ymmärryksen tueksi merkitysneuvottelua. Käytännössä se tapahtuu useimmiten tiedostamattamme kommunikoinnin ohessa implisiittisesti. Joskus erityisesti käsitteiden määrittelyssä tarvitaan myös eksplisiittistä merkitysneuvottelua. On tärkeää ymmärtää, että kieli samoin kuin käsityksemme muuttuu kokoajan memeettisen evoluution tuloksena.

Kirjoittajat arvostelevat muitakin memetiikan malleja, erityisesti sellaisia, jotka kuvailevat meemejä itsestään replikoituvina, koska nämä eivät ota huomioon sitä tosiseikkaa, että "kulttuuri on ihmisten tuote, joka replikoituu ihmisten aktiivisen toiminnan kautta."[43]

Meemit eivät ole geenien kaltaisia replikaattoreita kuten jo edellä on todettu. Yksilöiden omaksumat käsitykset eli meemit muuttuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kokoajan toiminnallisesti yksilöiden empiiristen kokemusten ohjaamana. Kulttuuri eli sujektiivisten mielten meemit kehittyvät memeettisen evoluution tuloksena. Kulttuuri on siten olemassa elossa olevien yksilöiden mieliin hajautuneena.

Kuten muutkin arvostelijat, Maria Kronfeldner on moittinut memetiikkaa siitä, että se perustuu virheelliseen geenivertaukseen. Hän kutsuu sitä "melko turhaksi päätelmäksi", joka on pelkkää jo hankitun tiedon toistoa tuomatta siihen tarpeellista lisätietoa.[44]

Meemien ja geenien liian pitkälle menevää analogiaa käyttää vain meemiteoriaa arvostelijat perustellakseen kritiikkiä (kun heillä ei parempia kritiikin keinoja ole). Meemiteoria kehittäjät itse korostavat, että analogiaa on ajateltava vain havainnollistava metaforana.

[Keijona]

Vierasperäisten sanojen viljely egon pönkitys tarkoituksessa, ei lisää kenenkään älykkyyttä eikä ymmärrystä.
Se että alkaa kutsumaan kulttuuriperimää memeettiseksi perimäksi, kulttuurievoluutiota memeettiseksi evoluutioksi, paljastaa lähinnä sanan käyttäjän someaddiktiosta, kuin ymmärryksestä.

[Naturalisti]

Vierasperäisten sanojen viljely egon pönkitys tarkoituksessa, ei lisää kenenkään älykkyyttä eikä ymmärrystä.
Se että alkaa kutsumaan kulttuuriperimää memeettiseksi perimäksi, kulttuurievoluutiota memeettiseksi evoluutioksi, paljastaa lähinnä sanan käyttäjän someaddiktiosta, kuin ymmärryksestä.

Emergentti materialismi on filosofinen käsitys, että materian objektit voivat muodostaa rakenteen, jolla on emergenttejä ominaisuuksia, joita sen osilla yksinään voi olla.

Emergentin materialismin ongelmana kuitenkin on, että se jättää avoimeksi sen, miten emergentti ominaisuus on olemassa.

Esittelemäni reduktiivinen emergentti materialismi ratkaisee tämän ongelman. Emergentti ominaisuus on kokonaisuuden rakenteen mahdollistama informastioprosessi. Sen olemassaolo päättyy rakenteen rikkoutuessa. Esimerkiksi materiaalisen mielen olemassaolo päättyy aivokuolemassa mielen prosessien pysähtyessä. Mitään sielua ei jää kummittelemaan tämän eikä tuonpuoleisuuteen.

Miten edellinen kuvaus pitäisi mielestäsi esittää käyttämättä noita vierasperäisiä yleiseen käyttöön vakiintuneita termejä?

Voisit auttaa myös siinä löytyisikö käyttämälleni termille "reduktiivinen emergentti materialismi" joku parempi vaihtoehtoinen termi. Sen pulmana on, että se sisältää vastakkaisia mielikuvia herättäviä termejä.

En itse ole kuitenkaan parempaa keksinyt. Reduktio tarkoitaa tässä sitä, että emergentin ominaisuuden eli prosessin olemassaolo päättyy ja osat redusoituvat materian kiertokulkuun.

[Keijona]

Vierasperäisten sanojen viljely egon pönkitys tarkoituksessa, ei lisää kenenkään älykkyyttä eikä ymmärrystä.
Se että alkaa kutsumaan kulttuuriperimää memeettiseksi perimäksi, kulttuurievoluutiota memeettiseksi evoluutioksi, paljastaa lähinnä sanan käyttäjän someaddiktiosta, kuin ymmärryksestä.

Voisit auttaa myös siinä löytyisikö käyttämälleni termille "reduktiivinen emergentti materialismi" joku parempi vaihtoehtoinen termi.

Löytyy montakin, "paskapuhetta"tai "blähblähbläh."