Johdanto tekoälyfilosofiaan

[Naturalisti]

Johdanto tekoälyfilosofiaan

Voiko kone ajatella? Kysymykseen on toistaiseksi mahdotonta vastata. Kukaan ei vielä tiedä edes sitä, kuinka ihminen ajattelee. Siksi ei myöskään osata tehdä ihmisen ajattelua matkivaa konetta. Koneelle on myös turhaa yrittää etsiä älyä jostakin materiaalisen maailman ulkopuolelta. Ajatteleva artefakti on koottava materiaalisen maailman aineksista. Törmäämme näin tämän kysymyksen kohdalla väkisinkin ihmiskuntaa voimakkaasti jakavaan ongelmaan. Mitä on tämä kaikki hulinaa ympärillämme ja siinä näkemämme säännönmukaisuudet? Filosofit ovat pohtineet tätä jo tuhansia vuosia. Tosin filosofia, tieteiden äiti ei itse ole vielä tiedettä vaan vasta esitieteellistä pohdiskelua, mutta on toki suuri edistysaskel dogmaattiseen ajatteluun.

Tieteellinen materialistinen maailmankuva on laajentanut ihmiskunnan tietämystä valtavasti, mutta silti ihmiskunnan enemmistön maailmankuva on yhä uskonnollisen ajattelun ikeessä. Tiede on kuitenkin jo osoittanut useimmat uskonnolliset dogmit virheellisiksi ja tietoisen artefaktin kehittäminen tuhoaisi lopullisesti uskonnollisen ajattelun perustan; tarpeen olettaa henkimaailma olemassa olevaksi.

Ajattelevan artefaktin rakentamiseen tarvitaan insinööri eli taiteilija ilman taiteilijan vapauksia, empiirisesti ajatteluaan testaava filosofi eli pragmaattinen ajattelija ja toimija, jolle tieto merkitsee vain toimivuutta käytännössä; ilman toimivuutta tieto on vasta kuvittelua. Kuvittelu on kuitenkin kaiken suunnittelun lähtökohta; se on mahdollisuuksien simulointia olemassa olevan tiedon pohjalta omassa mielessä.

Myös ajatteleva artefakti tarvitsee materialistiselle perustalle rakentuvan subjektiivisen ajallisesti olemassa olevan mielen. Ikuista taivaallista sielua ei tarvita. Dualismi olisi pitkälle pätevää ajattelua, jos ikuinen sielu korvattaisiin materialistisella mielellä. Sen voi ajatella toteutuvan aivojen materiaalisissa prosesseissa, mutta sen toteutumisen tapa on yhä suuri mysteeri.

Seuraavassa kappaleessa määritellään ne filosofiset periaatteet, jotka ovat tässä blogiartikkelieen sarjana esitetyn todellisten aivojen toiminnallisuudesta inspiraatiota hakevan vahvan tekoälyn hypoteettisen kuvauksen avulla etsien inspiraatiota aivojen rakenteesta ja toiminnasta.

Hypoteesi ei siis ole kuvaus todellisten aivojen toiminnasta. Eihän kukaan edes sitä vielä tunne. Tarkoitus on sen sijaan luoda vain alustava viitekehys, jonka avulla olisi mahdollista selkeyttää vahvaan tekoälyyn liittyviä filosofisia ongelmia; kuvaus saattaa muistuttaa aivojen toimintaa, mutta eihän siitä mitään haittaakaan ole.

Tekoälyn filosofinen viitekehys

Tässä kappaleessa esitetään tässä blogiartikkelisarjassa kuvatun vahvan tekoälyhypiteesin perustana olevat filosofiset periaatteet, joista tärkein on reduktiivinen emergentismi.

Reduktiivinen emergentismi määritellään siten, että se pyrkii ratkaisemaan sekä dualismin psykofyysisen ongelman että perinteisen emergentismin puutteellisen määrittelyongelman eli sen, että se jättää määrittelemättömäksi, miten emergentti ominaisuus on materiaalisesti olemassa.

Reduktiivinen emergentismi määrittelee, että emergentti ominaisuus, kuten tietoinen mieli, on olemassa aivojen prosessina, ja se mahdollistuu aivojen geneettisesti määräytyvän rakenteen kautta. Tämä rakenne rikkoutuu, kun aivotoiminta päättyy aivokuolemassa, mikä johtaa mielen prosessien pysähtymiseen ja mielen olemassaolon päätökseen.

Tämä käsitys ei sisällä dualismin psykofyysistä ongelmaa, koska mieli nähdään olemassa olevan materiaalisten aivojen prosessina, ja se on yhteensopiva aiemmin esitettyjen näkemysten kanssa, jotka koskevat fylogeneesiä, ontogeneesiä ja kulttuurista memeettistä informaatiosysteemiä

Reduktiivinen emergentismi

Reduktiivinen emergentismi selittää kuinka sekä reaalitodellusuuden että fiktioiden representaatiot ja niiden avulla subjektiiviset mielet ja kulttuuriset systeemit ovat olemassa naturalistisessa todellisuudessa.

Reduktiivinen emergentismi on emergentin materialismin muunnelma, jota voidaan havainnollistaa Popperin kolmen maailman ontologialla. Sen maailmat ovat (Popperin erillisistä olemisen piireistä poiketen) sisäkkäisiä. Kaikki oleva (sen objektit ja prosessit) sisältyvät maailmaan 1.

Maailma 1 koostuu kaiken olevan materiaalisista objekteista ja niiden ylläpitämistä prosesseista.

Maailma 2 eli subjektiiviset mielet (aivojen neuronaaliset prosessit) on maailman 1 prosessien osajoukko. Se on objektiivisesti olemassa yksilöiden aivojen subjektiivisina prosesseina (itse biologiset aivot sisältyvät maailmaan 1). Subjektit kommunikoivat vain materiaalisen vuorovaikutuksen avulla. Mielensisällöt eli meemit ovat ajattelu- ja käyttäytymistottumuksia, subjektiivisten mielten prosesseja.

Maailma 3 eli kulttuuri on subjektiivisten mielten vuorovaikutusprosessi; eikä kulttuuriin sisälly subjektiivisten mielten lisäksi mitään muuta kokijaa ja toimijaa. Kulttuuri on täten olemassa vain subjektiivisten mielten prosesseiksi hajautuneena systeeminä, josta jokaisella subjektilla on oma käsitys. Kollektiivinen käsitys kulttuurista on siten eräänlainen subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti. Subjektiiviset käsitykset kehittyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämässä memeettisessä evoluutiossa kuten geneettisten käsitysten ratkaisujoukko ilman, että suoraan jaettua kollektiivista käsitystä on missään. Meemeillä ei täten ole yhteistä "genotyyppiä"; niillä on vain yhteinen fenotyyppi eli tapa miten ne ilmenevät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Maailma 3 on siten olemassa subjektiivisten mielten intersubjektiivisten prosessien joukkona eli maailman 2 prosessien osajoukkona.

Katso myös:

Naturalismi on epäsuoraa realismia
Naturalistinen ajattelun filosofia
Blogin alaviitteet
Blogin sisältö