Alkupamauksesta ajatteluun

[Naturalisti]

Alkupamauksesta ajatteluun

Evoluutio alkupamauksesta ajatteluun on tapahtunut kolmessa vaiheessa: Materiaalisen todellisuuden evoluutio, elämän eli geneettisen informaatiosysteemin evoluutio ja mielen ja kulttuurin eli memeettisen informastiosysteemin evoluutio.

Materiaalisen todellisuuden evoluutio

Tieteellisen käsityksen mukaan universumi syntyi alkuräjähdyksessä noin 13,8 miljardia vuotta sitten. Alkuaineet, kuten vety ja helium, muodostuivat ensimmäisillä hetkillä ja myöhemmin tähdissä, joissa raskaammat alkuaineet syntyivät ydinreaktioissa.

Nämä alkuaineet, kuten hiili ja happi, ovat olennaisia elämän kemiallisille prosesseille. Luonnon lait ohjaavat näiden alkuaineiden vuorovaikutuksia ja kemiallisia reaktioita, joista elämän rakennusaineet syntyvät. Esimerkiksi monimutkaiset hiiliyhdisteet, kuten aminohapot ja nukleiinihapot, ovat kehittyneet näissä kemiallisissa ympäristöissä.

Tämä pitkä evolutiivinen prosessi, jota ohjaavat fysikaaliset ja kemialliset lait, johti elämän syntyyn maapallolla noin 3,5-4 miljardia vuotta sitten. Tämä on osa materiaalisen todellisuuden evoluutiota, joka lopulta johti monimuotoiseen elämään maapallolla.

Elämän eli geneettisen informaatiosysteemin evoluutio

Nykyisen tieteellisen käsityksen mukaan elämä maapallolla syntyi emergenttinä tapahtumana, jossa elottomista materiaalisista objekteista muodostui geneettinen informaatiosysteemi. Tämä tapahtui pitkän kemiallisen evoluution tuloksena. Geneettinen informaatiosysteemi koostuu DNA:sta ja RNA:sta, jotka pystyvät tallentamaan ja siirtämään geneettistä tietoa, kuten perimän koodia.

Elämän kehittyminen perustuu Darwinin evoluutioteoriaan, jossa geneettinen informaatio muuttuu ja monimuotoistuu ajan kuluessa. Luonnonvalinnan ja muiden evolutiivisten mekanismien kautta parhaat sopeutumiset säilyvät ja siirtyvät seuraaville sukupolville. Tämä johtaa monimuotoisen elämän kehittymiseen, jossa erilaiset organismit sopeutuvat ympäristöönsä.

Nykyisen käsityksen mukaan elämä ei enää vaadi erityistä "elon henkeä" tai elollista voimaa selittämään sen olemassaoloa. Sen sijaan elämä ymmärretään perustuvan tarkkoihin fysikaalisiin ja kemiallisiin prosesseihin, jotka ohjaavat geneettisen informaatiosysteemin toimintaa ja vuorovaikutuksia. Organismin elämän ylläpitämiseksi geneettisen informaatiosysteemin on toimittava oikein, ja sen rikkoutuminen voi johtaa vuorovaikutusprosessien pysähtymiseen ja organismin kuolemaan, jolloin sen materiaaliset rakenneosat palaavat materian kiertokiertokulkuun.

Tämä näkemys perustuu luonnontieteelliseen tutkimukseen ja havaintoihin, ja se selittää elämän monimuotoisuuden ja kehityksen ilman tarvetta mystisille voimille tai elollisille voimille.

Mielen ja kulttuurin eli memeettisen informastiosysteemin evoluutio

Ihmiseen johtava fylogeneesi on pitkä ja monimutkainen kehityskaari, joka alkoi elämän alkumuodoista ja johti hermoston ohjaamiin elämänmuotoihin. Evoluution myötä hermosto kehittyi ja monimutkaistui, mikä mahdollisti eläinten kyvyn havaita ympäristöään, reagoida siihen ja oppia uusia tapoja toimia. Hermoston geneettisen evoluution kautta tapahtui asteittainen kehitys, joka lisäsi eliöiden kykyä sopeutua ympäristöönsä.

Lopulta kehittyi laji, jolla oli uudella toiminnallisuuden tasolla toimiva emergentti kyky, joka erottaa ihmisen monista muista lajeista: tietoisuus, ajattelu ja kognitiivinen kyky. Ihmisen hermoston kehittyminen mahdollisti monimutkaisen kulttuurin syntymisen. Kulttuuri on memeettinen informaatiosysteemi, joka perustuu tiedon ja ideoiden jakamiseen symbolien, kuten kielten, avulla. Tämä mahdollisti ihmisten oppimisen toisiltaan, taitojen ja tietojen siirtämisen sukupolvelta toiselle sekä kulttuurin jatkuvan evoluution.

Tämä prosessi johti ihmislajin ainutlaatuiseen kykyyn luoda, tallentaa ja siirtää monimutkaista tietoa ja taitoa, mikä on ollut keskeinen tekijä ihmiskunnan kehityksessä. Tämä näkemys perustuu evoluutioteorian ja kulttuurievoluution tutkimukseen, ja se kuvastaa ihmisen ainutlaatuista asemaa maapallon elämänmuodoissa.

Tämä näkemys perustuu emergenttiin ajatukseen, että yksilön ontogeneesi toistaa sikiövaiheessa fylogeneesin vaiheet. Sikiövaiheessa kehittyvän yksilön voidaan ajatella kulkevan läpi evoluution historiaa heijastellen. Tämä on osa biologisen ontogeneesin ja syntymän jälkeen vaikuttavan kulttuurin yhteisvaikutusta ihmisen kehityksessä.

Syntymän jälkeen memeettinen informaatiosysteemi alkaa vaikuttaa voimakkaasti yksilön ontogeneesiin. Yksilö oppii kulttuurin käsitteitä, kieltä, tapoja ja arvoja ympäröivässä yhteiskunnassaan. Nämä kulttuuriset meemit ohjaavat yksilön ajattelua, käyttäytymistä ja maailmankuvaa.

Lopulta yksilöt muodostavat osan laajemmasta kulttuurisesta memeettisestä informaatiosysteemistä. Meemeillä ei ole erillistä "genotyyppiä" kulttuurille, vaan kulttuuriset ideat ja käsitteet ilmenevät fenotyypinä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Kulttuurisilla meemeillä ei siten ole itsenäistä olemassaoloa, vaan ne elävät yksilöiden mielessä ja välittyvät sosiaalisesti.

Kulttuuriset käsitykset ja tavat kehittyvät subjektiivisten mielten kautta memeettisessä evoluutiossa, ja kollektiivinen käsitys on näennäinen horisontti, joka syntyy yksilöiden vuorovaikutuksessa. Tämän näkemyksen mukaan kaikki kulttuurinen ja merkitykset syntyvät ja olemassa vain subjektiivisten mielten kautta, ja ne ovat keskeisiä ihmisen kulttuurisen ja sosiaalisen toiminnan ymmärtämisessä.

Katso myös keskustelut:

Materiaalinen evoluutio
Geneettinen evoluutio
Memeettinen evoluutio.
Blogin alaviitteet
Blogin sisältö