Filosofían määritelmä

[ID10T]

Spagettihirviö argumentti, joka on kumottu. Jumala ja hirviö eivät ole verrannollisia. Ei todista Jumalaa olemattomaksi vaan jotain muuta, mikä on triviaalia ateismin ja teismin ristiriidan kannalta.

Miten sinä et tätä argumenttia kerta kaikkiaan tajua. Spagettihirviö on todistettu olevaksi tai olemattomaksi täsmälleen yhtä vahvasti kuin jumala. Tarinoiden ja kokemusten määrä on erilainen, mutta laadullisesti todisteet ovat täysin samat (olemattomat). Olemassaolemattomaksi ei voi todistaa, jos puhutaan jo määritelmällisesti aistien ja mittalaitteiden saavuttamattomissa olevista kohteista.

Ajatusleikki hirviöstä ei todista jumalan olemassaolemattomuutta per se, vaan kyseenalaistaa niiden logiikan, jotka sanovat, että spagettihirviö on ehdottomasti olematon ja mielikuvitusta, mutta jumala on olemassa.

Niin juuri, se on per se, se ei todista Jumalaa olemattomaksi, vaan siihen täytyy liittää nuo muut asiat, että argumentilla olisi merkitystä Jumalan olemassaolon kannalta. Ja ne muut asiat ovat sellaisia, jotka vain tiedeusko ja ateismi hyväksyvät. agnostinen ja teistinen ei hyväksy niitä muita asioita.

Kyllä sinäkin melko heppoisesti hyväksyt, että spagettimonsteri on keksitty. Silti et voi hyväksyä sitä mahdollisuutta, että Raamattukin on vain satukirja. Ethän ole koskaan edes tavannut sen kirjoittajia. Keksitty tarina on keksitty tarina riippumatta siitä, onko asian todellinen laita julkistettu vai ei.

Jos välttämättä haluatte taas hävitä tuon keskustelun uudestaan, niin siihen tarvitaan oma avaus.

Ainoa häviäjä tässä olet sinä. Minulla ei ainakaan ole spagettimonsterin suhteen minkäänlaisia tunteita pelissä, kun taas sinulla on jumalan varassa koko elämä. Ateisti ei voi mitenkään hävitä tätä kinastelua. Itse ainakin otan sen tietoisen riskin, että SAATAN ehkä mahdollisesti joutua kadotukseen, mutta ei se ainakaan yllätyksenä tule, enkä siis voi pettyäkään. Mahdollisuus on niin häviävän pieni, etten anna sille minkäänlaista painoarvoa.

[Naturalisti]

Olen tässä nimittäin tämän päivän aikana yrittänyt opiskella mahdollisimman paljon predikaattilogiikkaa, ja siihen liittyviä laajennoksia ja käsitteitä.

Kun näissä keskusteluissa pähkäillään "olemassaolosta", riittää mielestäni ottaa formaalista logiikasta mallia vain määrittelemällä se perusjoukko, jonka yli eksistenssikvanttoria on tarkoitus juoksuttaa kunnes se tarttuu johonkin kiinni, jos tarttuu. Tämä saattaa selkeyttää tarkasteluja, esim. jos kysytään, onko maailmankaikkeus olemassa. Eli: kuuluuko mallimme perusjoukkoon sellainen alkio x, että x = maailmankaikkeus

Tuossa neuvossasi otat lähtökohdaksi formaalin systeemin, josta voi kehittyä vain pidemmälle kehitelty formaalien systeemi. Se voidaan liittää reaalitodellisuutta kuvaaviin efektiivisiin teorioihin vain empiiristen kokeiden avulla.

Mutta mikä olisi se perusjoukko? Onko maailmankaikkeus itsensä alkio? Tässä valossa kysymys näyttäytyy, jos ei nyt hölmönä niin ainakin omituisena.

Juuri tätä hölmöä ja omituista kysymystä olen yrittänyt sinulta kysyä, mistä yhden muotoilun esitit nyt edellä.

Olen siis yrittänyt kysyä: miten ja missä ne matematiikan entiteetit ja lainalaisuudet ovat olemassa? Matemaattinen realismi jättää tämän käsittääkseni mysteeriksi.

Itse olen esittänyt ratkaisuksi että nämä hyödylliset fiktiot ovat olemassa subjektiivisten mielten eli aivojen materiaalisina prosesseina. Nämä prosessit ovat perimmältään empiirisiä ja heuristisia. Kaikki a priorilta ja algoritmiselta tuntuva on kehittynyt vasta sen päälle memeettisessä evoluutiossa.

Ongelma on olennainen oikeasti ajattelevan artefaktin kehittämisen näkökulmasta. Sen kehittämistä ei voi perustaa mihinkään a prioreihin totuuksiin ja lainalaisuuksiin eli Platonin taivaaseen tai jumalalliseen ilmoitustietoon. Ajatteleva artefakti voidaan rakentaa vain tämän reaalimaailman aineksista.

Aivotutkijoille on tullut jo selväksi, ettei aivot ole mikään tietokone. Yksi mahdollinen etenemiskeino on rakentaa aivojen tavoin toimiva kone. Fiktionalismi ja reduktiivinen emergentismi esittää miten nuo hyödylliset fiktiot ja ylipäätään mentaalisuus voi toteutua materiaalisesti.

Pyrkimyksenäni on "julistaa fiktionalismin ilosanomaa", joka mahdollistaa sen, että aivojen materiaalisissa prosesseissa voi elää enemmän tai vähemmän sulassa sovussa kaikenlaiset todellisuuskäsitykset ja teoriat.

Jos tuollainen jumalaton kone eli ajatteleva artefakti joskus saataisiin kehitettyä, niin se saattaisi kyllä olla kuolinisku kaikenlaisille uskonnoille eli tarpeelle olettaa henkimaailma olevaksi

[Sulervo]

-Onko matemaattisia ilmiöitä matematiikassa itsessään?
-Syntyykö matematiikasta matematiikkaa?

Mutta oletko varma, että voit yllä käyttää olemassaolon, syntymisen ja ilmiöiden käsitteitä joissakin selkeissä merkityksissä kuten arkielämässä? Okapeja on olemassa., koska niitä voidaan havaita tietyillä Afrikan alueilla. Taideteos syntyy kun taiteilija sen luo. Hakkerointi on aikamme ilmiö. Ja niin edelleen.

Minun nähdäkseni näissä filosofisissa kysymyksissä uhkaa useinkin sanamagia. Pidänkin kielifilosofiaa varsin tärkeänä filosofian lajina.

[Sulervo]

Olen siis yrittänyt kysyä: miten ja missä ne matematiikan entiteetit ja lainalaisuudet ovat olemassa?

Ne pätevät. "Miten", "missä" ja "olemassaolo" mystifioivat asiaa jos noihin käsitteisiin takerrutaan, miettimättä niiden kohdallisuutta kyseisissä yhteyksissä.

Itse olen esittänyt ratkaisuksi että nämä hyödylliset fiktiot ovat olemassa subjektiivisten mielten eli aivojen materiaalisina prosesseina.

Taas sinä samaistat subjektiiviset mielet ja aivojen materiaaliset - siis objektiiviset - prosessit, mikä on vähintäänkin hämärää ja kiistanalaista, ellei ristiriitaista.

Pyrkimyksenäni on "julistaa fiktionalismin ilosanomaa"

Olen huomannut.

[Jalo Arkkivalo]

Olen siis yrittänyt kysyä: miten ja missä ne matematiikan entiteetit ja lainalaisuudet ovat olemassa?

Ne pätevät. "Miten", "missä" ja "olemassaolo" mystifioivat asiaa jos noihin käsitteisiin takerrutaan, miettimättä niiden kohdallisuutta kyseisissä yhteyksissä.

Itse olen esittänyt ratkaisuksi että nämä hyödylliset fiktiot ovat olemassa subjektiivisten mielten eli aivojen materiaalisina prosesseina.

Taas sinä samaistat subjektiiviset mielet ja aivojen materiaaliset - siis objektiiviset - prosessit, mikä on vähintäänkin hämärää ja kiistanalaista, ellei ristiriitaista.

Pyrkimyksenäni on "julistaa fiktionalismin ilosanomaa"

Olen huomannut.

Tämä on muuten mielenkiintoista. Olen toistaiseksi ajatellut itsekin nimenomaan myös niin, että jonkin asian representaatio on oltava jotenki fyysisesti ja materialistisesti olemassa aivoissa. Ikään kuin niin, että pikkuiset harmaat aivosolut asettuvat juuri tietyyn asentoo kun ajattelemme vaikka "punaista elefanttia".

Mutta näinhän ei tarvitse välttämättä olla, eikä varsinkaan niin, että pikku solujen asento olisi sama kaikilla ihmisillä "punaisen elefantin" yhteydessä.

Mielenkiintoista

[Jalo Arkkivalo]

-Onko matemaattisia ilmiöitä matematiikassa itsessään?
-Syntyykö matematiikasta matematiikkaa?

Mutta oletko varma, että voit yllä käyttää olemassaolon, syntymisen ja ilmiöiden käsitteitä joissakin selkeissä merkityksissä kuten arkielämässä?

Olen varma ainostaan siitä, että en ole varma.

[asdf]

Spagettihirviö argumentti, joka on kumottu. Jumala ja hirviö eivät ole verrannollisia. Ei todista Jumalaa olemattomaksi vaan jotain muuta, mikä on triviaalia ateismin ja teismin ristiriidan kannalta.

Miten sinä et tätä argumenttia kerta kaikkiaan tajua. Spagettihirviö on todistettu olevaksi tai olemattomaksi täsmälleen yhtä vahvasti kuin jumala. Tarinoiden ja kokemusten määrä on erilainen, mutta laadullisesti todisteet ovat täysin samat (olemattomat). Olemassaolemattomaksi ei voi todistaa, jos puhutaan jo määritelmällisesti aistien ja mittalaitteiden saavuttamattomissa olevista kohteista.

Ajatusleikki hirviöstä ei todista jumalan olemassaolemattomuutta per se, vaan kyseenalaistaa niiden logiikan, jotka sanovat, että spagettihirviö on ehdottomasti olematon ja mielikuvitusta, mutta jumala on olemassa.

Niin juuri, se on per se, se ei todista Jumalaa olemattomaksi, vaan siihen täytyy liittää nuo muut asiat, että argumentilla olisi merkitystä Jumalan olemassaolon kannalta. Ja ne muut asiat ovat sellaisia, jotka vain tiedeusko ja ateismi hyväksyvät. agnostinen ja teistinen ei hyväksy niitä muita asioita.

Jos välttämättä haluatte taas hävitä tuon keskustelun uudestaan, niin siihen tarvitaan oma avaus. Filosofian määritelmässä se voi olla vain esimerkki argumentoinnista ja logiikasta. Mitä hiviöargumentti todistaa ja mitä ei. Ei tarvi minun väittää, että Jumala on olemassa, vaan että argumentti ei todista sitä mitä sen väitetään todistavan. Vaan vain tuon minkä sanoitkin.

Mitä sinä tästä et ymmärrä: Spagettihirviöstä on saman verran tieteellisiä todisteita, kuin minkään uskonnon jumalasta, mukaan lukien sinun uskontosi. Hyväksytkö tämän? Jos, niin sinun käyttäytymisesi ja kommenttisi palstalla ovat outoja. Jos et, olet uskonnollinen hörhö, ja niitä tietysti mahtuu aina mukaan. Se on vaan epärehellistä kieltää, että omat uskomukset perustuvat uskoon.

[Sulervo]

Olen toistaiseksi ajatellut itsekin nimenomaan myös niin, että jonkin asian representaatio on oltava jotenki fyysisesti ja materialistisesti olemassa aivoissa. Ikään kuin niin, että pikkuiset harmaat aivosolut asettuvat juuri tietyyn asentoo kun ajattelemme vaikka "punaista elefanttia".

Mutta näinhän ei tarvitse välttämättä olla, eikä varsinkaan niin, että pikku solujen asento olisi sama kaikilla ihmisillä "punaisen elefantin" yhteydessä.

Eikä sen tarvitse pysyä samana edes samalla ihmisellä, kun aikaa kuluu. Mutta ennen kaikkea mitkään mittaukset eivät voi osoittaa, kuvitteleeko ihminen punaista elefanttia kun nuo pikku solut ovat tietyssä asennossa (jos tuota neuronien mutkikasta vuorovaikutusta nyt noin kuvaisi). Ensin on asiaa pitänyt häneltä kysyä, ja sitten voidaan vain mitata, milloin nuo solut ovat taas (suunnilleen) samassa asennossa, jolloin jotakin voidaan päätellä.

Tietoisuusilmiö on kuitenkin subjektiivinen, jopa niin, että kukaan ei osaa selittää kuinka punaisen värin aistimus eroaa sinisestä, mikä sentään on tavallinen aistimus jos mikä. Valon aallonpituus on mitattavissa, mutta sen sanominen että taivas on sininen ja paloautot punaisia, on ostensiivista. Tai että sininen on viileää (taivas) ja punainen kuumaa (tuli, veri). Noin sanotaan, mutta en silti voi olla varma, näetkö esim. sinä punaisen sellaisena värinä jota minä sanon siniseksi. Luultavasti en, mutta tämä on arvaus eikä tieteellinen todistus. Minulla on värisokea ystävä, ja hän on sanonut että vaikka minä mitä selittäisin noista aallonpituuksista ym, hän ei kykene ymmärtämään mitä ovat vihreys ja punaisuus (tavanomaisin värisokeuden laji). Hänelle ne ovat samaa kuin harmaa.

Aistimussisällöt ovat yleensäkin tuollaisia. Mutta tokihan me olemme aivojen eri osien toiminnasta selvillä esim. sillä tasolla, että Brocan keskus liittyy puheen tuottamiseen ja Wernicken keskus sen ymmärtämiseen.

[Naturalisti]

Olen siis yrittänyt kysyä: miten ja missä ne matematiikan entiteetit ja lainalaisuudet ovat olemassa?

Ne pätevät. "Miten", "missä" ja "olemassaolo" mystifioivat asiaa jos noihin käsitteisiin takerrutaan, miettimättä niiden kohdallisuutta kyseisissä yhteyksissä.

Keksitäänkö vai löydetäänkö ne? Onko päteminen ontologinen vai epistemologinen kanta?

Itse olen esittänyt ratkaisuksi että nämä hyödylliset fiktiot ovat olemassa subjektiivisten mielten eli aivojen materiaalisina prosesseina.

Taas sinä samaistat subjektiiviset mielet ja aivojen materiaaliset - siis objektiiviset - prosessit, mikä on vähintäänkin hämärää ja kiistanalaista, ellei ristiriitaista.

Selitin tuon myös jo aiemmin. Subjektiivinen tarkoittaa sitä, että koemme representaatiot subjektiivisesti ensimmäisen persoonan näkökulmasta ja objektiivisuus sitä, että kokemuksemme ovat kuitenkin objektiivisesti materiaalisesti olemassa ja periaatteessa mitattavissa neuroneissa ilmenevinä aktiopotentiaalipulssien "parvina". Nuo sanat pitää tietysti ymmärtää niiden käytön kontekstissa. Miten tämä sinusta olisi parempi ilmaista, ettei siitä aiheudu kokemaasi sekaannusta?

Olennaista tässä on se, että subjektiivisesti koettu mieli ja objektiivisesti ilmenevät aivojen prosessit ovat yksi ja sama asia. Ne eivät ole erillisiä vuorovaikutuksessa olevia asioita vaan mieli on aivojen toimintaa. Mielen olemassaolo päättyy, kun aivotoiminta pysähtyy.

Pyrkimyksenäni on "julistaa fiktionalismin ilosanomaa"

Olen huomannut.

No, sovelsin tuossa humorismia, mutta pidän tosiaan naturalismin näkökulmasta olennaisen tärkeänä sitä, että kaikelle olevalle löytyy olemisentapa materiaalisessa todellisuudessa. Ontologiseksi kannaksi ei riitä se, että joku vain pätee tai tarvitsemme matematiikkaa.

[Sulervo]

Keksitäänkö vai löydetäänkö ne?

Löydetään, mikä vaatii lahjakkuutta ja kekseliäisyyttä. Olen kyllä tietoinen esim. Wittgensteinin kannasta, jonka mukaan matemaattiset totuudet ovat tautologioita, ja ymmärrän mitä hän tarkoittaa.

Onko päteminen ontologinen vai epistemologinen kanta?

Sekä että, mutta ensi sijassa praktinen.

kokemuksemme ovat kuitenkin objektiivisesti materiaalisesti olemassa ja periaatteessa mitattavissa neuroneissa ilmenevinä aktiopotentiaalipulssien "parvina". (...)
Olennaista tässä on se, että subjektiivisesti koettu mieli ja objektiivisesti ilmenevät aivojen prosessit ovat yksi ja sama asia.

Jos tarkoitat kokemuksella tietoisuussisältöä - enkä näe, että se muuta voisi tarkoittaakaan - on tuo samaistaminen taas sitä hämäryyttä ja kiistanalaisuutta.

Mielen olemassaolo päättyy, kun aivotoiminta pysähtyy.

En usko, että kukaan luulee ihmisen voivan ajatella ilman aivoja.

kaikelle olevalle löytyy olemisentapa materiaalisessa todellisuudessa.

Riippuu siitä mitä olemisentavalla tarkoitetaan.

[Jalo Arkkivalo]

Tietoisuusilmiö on kuitenkin subjektiivinen, jopa niin, että kukaan ei osaa selittää kuinka punaisen värin aistimus eroaa sinisestä, mikä sentään on tavallinen aistimus jos mikä. Valon aallonpituus on mitattavissa, mutta sen sanominen että taivas on sininen ja paloautot punaisia, on ostensiivista. Tai että sininen on viileää (taivas) ja punainen kuumaa (tuli, veri). Noin sanotaan, mutta en silti voi olla varma, näetkö esim. sinä punaisen sellaisena värinä jota minä sanon siniseksi. Luultavasti en, mutta tämä on arvaus eikä tieteellinen todistus.

Tämä on äärimmäisen mielenkiintoista että nostit värit esiin, koska ajattelin itse nimenomaan tuota samaa asiaa.

Itse olen häirinnyt aivojani useasti kysymyksellä, voisinko kuvitella värin jota ei ole olemassa. Toistaiseksi ei ole onnistunut

Värit ovat ehkä konkreettisimpia aistimuksia josta vastaavan probleeman voi keksiä.

Teoriassa esim. kuuloalueen ulkopuolelle taajuuskaistan yläpäästä tai alapäästä ulottuvan äänen, jota et ole koskaan kuullut, voi jotenkin kuitenkin vielä kuvitella. Mutta ääni aistitaankin aaltoliikeenä hieman eri tavalla.

Enpä muuten tiedä tuosta äänestäkään, pystyykö ihminen kuvittelemaan sävelkorkeuden. Eli tarkan taajuuden äänelle, joka ei ole kuuloalueella. Täytyypä ennen nukahtamista kokeilla

[Sulervo]

Olen varma ainostaan siitä, että en ole varma.

Komppaan Tuu-Tikkiä, kun hän sanoo muumikirjassa Taikatalvi: "Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi."

[Naturalisti]

Olen siis yrittänyt kysyä: miten ja missä ne matematiikan entiteetit ja lainalaisuudet ovat olemassa?

Ne pätevät. "Miten", "missä" ja "olemassaolo" mystifioivat asiaa jos noihin käsitteisiin takerrutaan, miettimättä niiden kohdallisuutta kyseisissä yhteyksissä.

Itse olen esittänyt ratkaisuksi että nämä hyödylliset fiktiot ovat olemassa subjektiivisten mielten eli aivojen materiaalisina prosesseina.

Taas sinä samaistat subjektiiviset mielet ja aivojen materiaaliset - siis objektiiviset - prosessit, mikä on vähintäänkin hämärää ja kiistanalaista, ellei ristiriitaista.

Pyrkimyksenäni on "julistaa fiktionalismin ilosanomaa"

Olen huomannut.

Tämä on muuten mielenkiintoista. Olen toistaiseksi ajatellut itsekin nimenomaan myös niin, että jonkin asian representaatio on oltava jotenki fyysisesti ja materialistisesti olemassa aivoissa. Ikään kuin niin, että pikkuiset harmaat aivosolut asettuvat juuri tietyyn asentoo kun ajattelemme vaikka "punaista elefanttia".

Mutta näinhän ei tarvitse välttämättä olla, eikä varsinkaan niin, että pikku solujen asento olisi sama kaikilla ihmisillä "punaisen elefantin" yhteydessä.

Mielenkiintoista

Joo, tämä on mielenkiintoista erityisesti siksi, että tämä mielen esittäminen materian prosessiksi kääntyy liian helposti vulgariksi mekanistiseksi materialismiksi. Vaikka kyse on uudella toiminnallisuuden tasolla toimivasta mielen prosessista, jonka toiminnan edellytyksenä on kokonaisuuden "mielettömien" osien tarkoituksenmukainen rakenne, joka mahdollistaa kokonaisuudelle tuottaa mielen prosessin. Kun rakenne rikkoutuu, niin tuon prosessin eli mielen olemassaolo päättyy.

Mielen toteutuminen emergenttinä prosessina sulkee pois myös tarpeen esittää mieli panpsykismin tavoin kaikkeen matrriaan liittyvänä ominaisuutena. Perinteisen emergentin materialismin ongelmana on, ettei siinä kuvata miten emergentti materiaalinen mieli on olemassa.

[Jalo Arkkivalo]

Olennaista tässä on se, että subjektiivisesti koettu mieli ja objektiivisesti ilmenevät aivojen prosessit ovat yksi ja sama asia. Ne eivät ole erillisiä vuorovaikutuksessa olevia asioita vaan mieli on aivojen toimintaa. Mielen olemassaolo päättyy, kun aivotoiminta pysähtyy.

Onko siis todistettu että tuo subjektiivisesti koettu mieli on nimenomaan aivojen tuotos, eikä aistimus?

Ja nyt en tarkoita kaikkea tauhkaa mitä ihminen elämänsä aikana liittää itseensä.

Vaan tulkitaan sitä kuten näköaistia.
Silmä havaitsee valon aallonpituuden ja aivot tuottavat siitä näkemyksen. Väriaistimukseen ihminen sitten liittää ihan mitä tahansa asioita aivoillaan.

Onko siis todistettu että minuuden kokemus ei ole ainoastaan aistimus, joka syntyy koska päässämme raksuttaa, vaan nimenomaan aivojen tuotos.

Painotan edelleen että pyyhitään nyt mieli tyhjäksi kaikista konkreettisista ajatuksista ja analyysistä.

Tämähän on Zen-tradition ytimessä nyt. Ja siinä traditiossa mitään minuutta ei ole. Vaan minä singahtaa liikkeelle juurikin aistimuksesta että ajattelemme. Kaikki sen jälkeen on aivojen tuottamaa tauhkaa, ei minuuden kokemista.

[Naturalisti]

Keksitäänkö vai löydetäänkö ne?

Löydetään, mikä vaatii lahjakkuutta ja kekseliäisyyttä. Olen kyllä tietoinen esim. Wittgensteinin kannasta, jonka mukaan matemaattiset totuudet ovat tautologioita, ja ymmärrän mitä hän tarkoittaa.

Onko päteminen ontologinen vai epistemologinen kanta?

Sekä että, mutta ensi sijassa praktinen.

kokemuksemme ovat kuitenkin objektiivisesti materiaalisesti olemassa ja periaatteessa mitattavissa neuroneissa ilmenevinä aktiopotentiaalipulssien "parvina". (...)
Olennaista tässä on se, että subjektiivisesti koettu mieli ja objektiivisesti ilmenevät aivojen prosessit ovat yksi ja sama asia.

Jos tarkoitat kokemuksella tietoisuussisältöä - enkä näe, että se muuta voisi tarkoittaakaan - on tuo samaistaminen taas sitä hämäryyttä ja kiistanalaisuutta.

Mielen olemassaolo päättyy, kun aivotoiminta pysähtyy.

En usko, että kukaan luulee ihmisen voivan ajatella ilman aivoja.

kaikelle olevalle löytyy olemisentapa materiaalisessa todellisuudessa.

Riippuu siitä mitä olemisentavalla tarkoitetaan.

Kun sanot, että matemaattiset totuudet löydetään, niin niiden täytyy olla jollakin tavoin jostakin löydettävissä. Minä taas ajattelen, että ne pikemminkin keksitään osana memeettistä evoluutiota. Yksilötasolla ne enimmäkseen opitaan ja ne ovat olemassa vain subjektiivisesti koettujen mielten ajatus tottumuksina (kellä milläkin tavalla, jos ollenkaan).

Efektiiviset teoriamme – niihin sisältyvä matematiikka mukaan luettuna – voidaan koetella vain kokonaisuutena ja näihin teorioihin on suhtauduttava pragmaattisesti. Niiden arvo on siinä miten hyvin ne ennustaa tulevaisuutta.

Jos tarkoitat kokemuksella tietoisuussisältöä - enkä näe, että se muuta voisi tarkoittaakaan - on tuo samaistaminen taas sitä hämäryyttä ja kiistanalaisuutta.

Ajattelen, ettemme tallenna tietoisuutena kokemaamne mielikuvien virtaa sellaisenaan minnekään vaan tallennamme ja muokkaamne sen asemasta mieleemme kykyjä tuottaa samankaltaisia mielikuvaketjuja uudelleen samankaltaisissa tilanteissa. Nämä kyvyt eli käyttäytymis- ja ajatustottumukset eli dynaamiset representaatiot eli meemit ovat mielen sisältöjä ja näiden meemien toiminta on ajattelua ja käyttäytymistä. Luultavasti sinä ymmärrät mielensisöllöt eri tavalla. Miten?

Olemisella tarkoitan sitä, että todellisuus on sellainen kuin on käsityksustämme riippumatta. Käsityksemme ovat reaalitodellusuuden ja mielikuvituksemme fiktiivisiä representaatioita. Tässä puhutut matemaattiset entiteetit ja lainalaisuudet ovat näitä hyödyllisiä fiktioita, jotka ovat olemassa meemien tuottamina materiaalisina prosesseina.

En vieläkään ymmärrä miten ja missä matemaattisen realismin mukaan nämä matematiikan entiteetit ja lainalaisuudet voivat olla olemassa. Noille meemeille mulla olemassa tarkempikin toiminnallinen kuvaus, mutta en osaa sijoittaa mitenkään millään tavalla aivotoimintaan sitä, että matematiikan lainalaisuudet vain pätevät tai että tarvitsemme niitä.