Filosofían määritelmä

[Sulervo]

Matemaatikkojen käsitykset kehittyvät heidän keskinäisessä vuorovaikutuksessa, eikä ne välttämättä ole samoja.

Käsitysten pitää toki olla samoja jos ja kun kyseiset ongelmat on ratkaistu. On todistettu, että joitakin ongelmia ei voidakaan ratkaista, mutta silloin yksimielisyys vallitsee tästä mahdottomuudesta.

[Naturalisti]

Suurimmasta osasta samaa mieltä, mutta teen vielä yhden tarkentavan kysymyksen: mistä nuo loogiset totuudet ovat peräisin? Heijastuuko niissä jotenkin ajattelukykymme (korvienvälisen koneen) taipumukset? Ovatko loogiset totuudetkin vain kulttuurisesti kumuloitunutta ja jalostunutta empiiristä kokemusta?

En edes ymmärrä tätä kysymystä, keskustelun kannalta. Miksi missään pitäisi olla yhtään mitään loogisia totuuksia olemassa? Tai mitä merkitystä sillä on, miten niiden kuvaaminen on kehittynyt ihmisten ansiosta?

Minusta on suorastaan perustava kysymys miten tämä ajattelukykymme perustana nyt pidetty looginen päättely on aivojen toiminnaksi kehittynyt. Onko se jo geneettisen informaatiojärjestelmän toimintaa vai vasta memeettisen evoluution tulosta. Itse peukutan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Minä näen todellisuuden olemassa ilmiöinä ja todellisuudessa on prosesseja menossa. Me havainnoimme niitä. Ja huomaamme niissä piirteitä ja luomme niiden pohjalta teoriota.

Todellisuus on sellainen kuin se on ja kokemasi ilmiöt ja niistä muodostamat teoriat ovat käsityksiäsi siitä; ei itse todellisuutta.

Yksi teoreettinen tieteenala joka on jalostettu aika pitkälle kuvaamaan meille itsellemme näitä ilmiöitä, on matematiikka. Ja jos kehitys jatkuu samaan suuntaan, se tulee tarkemmaksi.

Matematiikka on vain ajattelun apuneuvo. Se ei anna tietoa reaalitodellisuudesta. Voit sen avulla korkeintaan vain organisoida systemaattisella tavalla todellusuudesta empiirisesti hankittua tietoa.

En oikein ymmärrä, että jos hevosta sanotaan hevoseksi, niin meidän pitäisi löytää jokin metafyysinen tai memeetinen syy sille, mistä sana hevonen on tullut ja miksi. Ja ennen kuin kaikki tämä on todisteltu ei sanan hevonen mieleemme luomaa mielikuvaa, tule uskoa potentiaalisesti laadukkaaksi kuvaukseksi todellisuudesta.
Lisäksi olisi vielä löydettävä paikka jossa sana hevonen fyysisesti sijaitsee, jotta sitä edes voisi tieteelisessä yhteydessä käyttää.
Ja päätelmä on, että sana hevonen on huono kuvaamaan hevosta, ja seuraava hevonen ei välttämättä ole kuvittelemamme hevosen kaltainen.
Joten käytämme kieli onkin pelkkä uskon asia, ja huono kuvaamaan todellisuutta. Ja se onkin vain painomustetta paperilla ja bittejä.

Syy sille, että nimitämme reaalitodellisuudesta muodistamiamme representaatioita samoilla sanoilla on pelkästään tottumus. Mielikuvat mitä niihin assosioimme ovat taas subjektiivisia. Emme voi tietää mitä toiset täsmälleen ne kokevat. Sen sijaan voimme ajatella, että yhteisen geneettisen ja memeettisen perimämme vuoksi lajikumppanimme kokevat ne likimain samoin kuin itse ne koemme.

Näin todellakin on, että jokaisella saman kielen puhujillakin on olemassa oma subjektiivinen mielenkieli, jolle kommunikaatiossa käyttämämme kielen käännämme. Pelaamme siten näitä intersubjektiivisia kielipelejä jokainen omilla säänmöillämme.

Tällainen kietoutuminen pelkkään kyseenalaistamiseen ja todistelun, todistelemisen, todistelemiseen, ei ole oman ajatteluni kannalta mielekästä. Vaan johtaa mielettömyyteen.

Jatkan mieluummin vaikka intuitiivisen uskon pohjalta tutkien ja pohtien, kuin sukellan tällaiseen kaninkoloon.

Se, että ihmiset ymmärtävät kielen omalla ja joskus kovin poikkeavalla tavalla aiheuttaa ongelmia. Kieleen liittyvien merkitysneuvottelujen helpottamiseksi Timo Honkela esitti 2017 julkaistussa kirjassaan Rauhankone, että tekoäly voitaisiin valjastaa auttamaan ihmisiä tässä asiassa.

[Jalo Arkkivalo]

Kehittelin tällaisen pohdinnan:

Miksi matemaatikot ja filosofit aina väittelevät saunaillassa?

Vastaus: Matemaatikot haluavat että juomat lasketaan, kun taas filosofit haluavat että juomat lasketaan.

[Sulervo]

Kun aksioomat valitaan, ne määräävät täysin kaikki sen järjestelmän totuudet ja ne löydetään todistamalla lauseita. Keksiminen on minusta jotain, jossa on vapaita valintoja, esimerkiksi teknisessä keksinnössä materiaalit, rakenteet jne. Loogisissa järjestelmissä, joita matematiikka tutkii, ei ole aksioomien valitsemisen jälkeen mitään vapautta.

Tuota Wittgenstein varmaan tarkoitti, kun sanoi että kaikki matematiikan totuudet ovat tautologioita eikä matematiikassa tule koskaan vastaan yllätyksiä. Mutta inhimillinen ajattelu on tietysti niin rajoittunutta, että emme voi aksioomien valinnan jälkeen heti nähdä niiden kaikkia loogisia seurauksia. Siksi voimme yllättyäkin: "kappas vain, nyt tiedämme että se Fermat'n suuri lause pitää paikkansa".

[Naturalisti]

Korostetaan varmuuden vuoksi vielä, että Jalo Arkkivalo ei ole Zen-guru, eikä edes sen taitaja. Harjoitteluni on ollut viime vuosina aivan liian vähäistä. Senhän te varmasti olette aistineetkin.
Ainoa mitä Zen:sitä voin opettaa on, että hankkikaa hyvä opettaja. Ja senkin saatte etsiskellä itse.

En tässä vaiheessa ole niinkään kiinnostunut itse harjoitteiden suorittamisesta, vaan siitä mihin niillä pyritään ja miten niihin liittyvät ilmiöt olisi selitettävissä aivotoimintojen avulla.

Niillä pyritään havainnoimaan omaa aivotoimintaa. Yleisin havainto on, että kappas minäpä en ole ajatukseni, ja mitään ajatuksista syntyvää minäkokemusta ei ole olemassakaan.

En ymmärrä???

[OlliS]

Filosofía = naturalismi. Väärin. Ei ole. Turha tuosta on jauhaa.

Sinä olet ainoa, joka jauhaa tuosta. Hakkaat olkiukkoa niin että oljet pöllyävät.

Ei! Tämä on juuri se oleellinen asia. Naturalismi, empirismi, skeptisismi ja tiedeusko ovat muuttuneet luonnontieteilijöillä dogmaattisiksi. Filosofiassa ei näin ole tapahtunut edes sen suunnan kannattajilla.

Unohdetaan että myös psykologia, historia ja yhteiskuntatiede ovat tieteitä. Ja unohdetaan korkeimmat henkiset asiat todellisuudessa, ikäänkuin niitä ei olisikaan, vaikka ne ovat tietysti kaikkein tärkeimmät. Taide, mystiikka, teologia, rakkauselämä, ystävyys, lastenkasvatus, perhe, tunteet, arvot, politiikka, yliopistot ja filosofia jne.

Koko tiedekäsitys on erilainen, kun näin huomataan todellisuudessa olevan. Ei todellisuus ole pelkkää ainetta, atomeja, hiukkasia, voimia fysikaalisella tasolla ja pelkästään aineellisessa maailmassa.

Todellisuudessa voi olla myös henkimaailma ja aineellisen ja henkimaailman yhdistävä kokonainen maailma.

Tuli yhtäkkiä mieleen aikamatkustuksesta, jota olen aina vastustanut, että menneisyydessä voi ehkä käydä. Ikäänkuin vaan katsomassa, mutta mitään sellaista mikä jotenkin, vähänkin vaikuttaisi siellä, ei voi tehdä, koska se on jo tapahtunut, sitä ei voi muuttaa, se mitä on tapahtunut on peruuttamattomasti tapahtunut, sitä ei voi muuttaa. Muuten muuttuisi heti nykyisyyskin, eikä niinkään voi tapahtua. Tulevaisuus taas on erilainen, siinä on skenaarioita miten se voi mennä, riippuen siitä mitä nyt tapahtuu, päätetään ja valitaan.

[Sulervo]

Ehkä kuitenkin edellytetään, että "tuo vastaus on vain yhdenlainen fiktio [ ei vain jonkun vaan vähän useamman matematiikasta perillä olevan] aivokopassa", mutta sitä ei kuitenkaan ole olemassa reaalitodellisuudessa.

Ei edellytetä, siksi että silloin jäisi vastaamatta, miksi tuota vastausta pitävät totena kaikki matemaatikot täällä Telluksella ja varmaan siellä planeetta Zorgillakin, jos siellä ymmärretään matematiikkaa tarpeeksi.

en tarkoita lasipallosta ennustamista, vaan sitä, miten tarkasti efektiivisten teorioiden tuottamat laskelmat vastaavat empiiristen mittausten tuloksia.

Tuo Hilbertin 7. ongelma on ratkaistu, mutta ei tietenkään minkäänlaisin mittauksin.

olen väittänyt, ettemme ylipäätään tallenna kokemaamne mielikuvien ja kokemusten virtaa minnekään, vaan tallennamme mieleemme kykyjä tuottaa vastaavanlaisia mielikuvaketjuja uudelleen vastaavan kaltaisissa tilanteissa.

Kyllä minä muistan, miltä uiminen tuntuu, vaikka nyt istunkin tässä tuolissani.

Matematiikkaa ei ole mistään löydetty, vaan se on memeettisen evoluution saatossa etevien yksilöiden vuorovaikutuksen tuloksena keksitty ja hyväksi havaittu.

Hyväksi havaitseminen tai oikeaksi todistaminen on löytämistä sekin.

[Jalo Arkkivalo]

Matematiikka on vain ajattelun apuneuvo. Se ei anna tietoa reaalitodellisuudesta...

En pysty mitenkään sisäistämään tarkkarajaisesti määriteltyjen käsitteiden käyttöä perustana todellisuuden hahmottamisessa.
Ymmärrän niiden tärkeyden tieteelisessä keskustelussa ja ajatustenvaihdossa, mutta syvällisesti pohtiessanin käsittelen aina todellisuutta ikään kuin liukumana kaikkien ilmiöiden yli.

Sen takia ulosantini onkin usein sekavaa horinaa, enkä aina tiedä itsekkään mitä yritän selittää. Yritänkin yleensä parhaan kykyni mukaan varoittaa kuulijoita tästä ennakoon, ja joskus perästä.

[Jalo Arkkivalo]

Korostetaan varmuuden vuoksi vielä, että Jalo Arkkivalo ei ole Zen-guru, eikä edes sen taitaja. Harjoitteluni on ollut viime vuosina aivan liian vähäistä. Senhän te varmasti olette aistineetkin.
Ainoa mitä Zen:sitä voin opettaa on, että hankkikaa hyvä opettaja. Ja senkin saatte etsiskellä itse.

En tässä vaiheessa ole niinkään kiinnostunut itse harjoitteiden suorittamisesta, vaan siitä mihin niillä pyritään ja miten niihin liittyvät ilmiöt olisi selitettävissä aivotoimintojen avulla.

Niillä pyritään havainnoimaan omaa aivotoimintaa. Yleisin havainto on, että kappas minäpä en ole ajatukseni, ja mitään ajatuksista syntyvää minäkokemusta ei ole olemassakaan.

En ymmärrä???

En minäkään. Mutta tästä tunteesta saa joskus häivähdyksen kun harjoittelee. En osaa selittää sanallisesti. Ikään kuin aavistus tyhjyydestä tai ei minkään olemisesta. Eikä tämäkään tee oikeutta asialle kuvauksena.

[Naturalisti]

Matematiikka on vain ajattelun apuneuvo. Se ei anna tietoa reaalitodellisuudesta...

En pysty mitenkään sisäistämään tarkkarajaisesti määriteltyjen käsitteiden käyttöä perustana todellisuuden hahmottamisessa.
Ymmärrän niiden tärkeyden tieteelisessä keskustelussa ja ajatustenvaihdossa, mutta syvällisesti pohtiessanin käsittelen aina todellisuutta ikään kuin liukumana kaikkien ilmiöiden yli.

Sen takia ulosantini onkin usein sekavaa horinaa, enkä aina tiedä itsekkään mitä yritän selittää. Yritänkin yleensä parhaan kykyni mukaan varoittaa kuulijoita tästä ennakoon, ja joskus perästä.

Saattaa olla niin, että ajattelet kokevasi todellisuuden suoran realismin mukaan sellaisena kuin se on. Minä taas yritän selittää asioita epäsuoran realismin mukaisesti eli emme koe todellisuutta suoraan vaan muodostamme siitä representaatioita, joiden avulla ajattelemme.

[Jalo Arkkivalo]

Matematiikka on vain ajattelun apuneuvo. Se ei anna tietoa reaalitodellisuudesta...

En pysty mitenkään sisäistämään tarkkarajaisesti määriteltyjen käsitteiden käyttöä perustana todellisuuden hahmottamisessa.
Ymmärrän niiden tärkeyden tieteelisessä keskustelussa ja ajatustenvaihdossa, mutta syvällisesti pohtiessanin käsittelen aina todellisuutta ikään kuin liukumana kaikkien ilmiöiden yli.

Sen takia ulosantini onkin usein sekavaa horinaa, enkä aina tiedä itsekkään mitä yritän selittää. Yritänkin yleensä parhaan kykyni mukaan varoittaa kuulijoita tästä ennakoon, ja joskus perästä.

Saattaa olla niin, että ajattelet kokevasi todellisuuden suoran realismin mukaan sellaisena kuin se on. Minä taas yritän selittää asioita epäsuoran realismin mukaisesti eli emme koe todellisuutta suoraan vaan muodostamme siitä representaatioita, joiden avulla ajattelemme.

Itseäni viehättäisi ajatus että liu'umme tietoisuuden tilasta toiseen. Välillä koemme suoremmin, välillä epäsuoremmin.

Joskus ajelemme mökkitietä kuin unessa, toisinaan taas äärimmäisen keskittyneesti, kuin sorateiden virtuoosi konsanaan.

[Naturalisti]

Matematiikka on vain ajattelun apuneuvo. Se ei anna tietoa reaalitodellisuudesta...

En pysty mitenkään sisäistämään tarkkarajaisesti määriteltyjen käsitteiden käyttöä perustana todellisuuden hahmottamisessa.
Ymmärrän niiden tärkeyden tieteelisessä keskustelussa ja ajatustenvaihdossa, mutta syvällisesti pohtiessanin käsittelen aina todellisuutta ikään kuin liukumana kaikkien ilmiöiden yli.

Sen takia ulosantini onkin usein sekavaa horinaa, enkä aina tiedä itsekkään mitä yritän selittää. Yritänkin yleensä parhaan kykyni mukaan varoittaa kuulijoita tästä ennakoon, ja joskus perästä.

Saattaa olla niin, että ajattelet kokevasi todellisuuden suoran realismin mukaan sellaisena kuin se on. Minä taas yritän selittää asioita epäsuoran realismin mukaisesti eli emme koe todellisuutta suoraan vaan muodostamme siitä representaatioita, joiden avulla ajattelemme.

Itseäni viehättäisi ajatus että liu'umme tietoisuuden tilasta toiseen. Välillä koemme suoremmin, välillä epäsuoremmin.

Joskus ajelemme mökkitietä kuin unessa, toisinaan taas äärimmäisen keskittyneesti, kuin sorateiden virtuoosi konsanaan.

Tämä saattaisi kiinnostaa sinua. Kuuntele Yle Areenassa:
https://areena.yle.fi/1-60933575

Joka tapauksessa koemme todellusuden vain mielemme luomien epäsuorien representaatioiden avulla. Tähän subjektiiviseen ensimmäisen persoonan näkökulmaan ei kenelläkään muulla ole suoraan pääsyä, kuten emme voi kokea mitään muutakaan todellusuuden osaa suoraan.

Kaikki käsityksemme ovat siten mielemme luomia fiktioita. Osalla niistä on vastine mielemme ulkopuolisessa todellusuudessa ja osalla – kuten matematiikalla ja uskonnollisilla uskomuksella – taas ei ole. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei tieteen tavoittelemasta objektiivisesta kolmannen persoonan näkökulmastakaan kenelläkään ole kuin subjektiivinen ensimmäisen persoonan näkökulma.

Saa sitä sitten meditoida ja kuvitella näkevänsä jonkun syvemmän todellisuudentason. Tämä kuvitelma kuitenkin on vain oman mielikuvituksen luomus; ihan samalla tavalla kuin uskovat kuvittelevat uskonnolliset kokemuksensa todellisiksi. No ovathan ne todellisia, mutta vain kuvitelmina kokijan mielessä; aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemisena kunnes tuo ajatuskupla aivokuolemassa puhkeaa ja sen sisältöjen olemassaolo päättyy.

[Kohina]

"Minusta on suorastaan perustava kysymys miten tämä ajattelukykymme perustana nyt pidetty looginen päättely on aivojen toiminnaksi kehittynyt. Onko se jo geneettisen informaatiojärjestelmän toimintaa vai vasta memeettisen evoluution tulosta. Itse peukutan jälkimmäistä vaihtoehtoa."

Paitsi ei voi päätellä, jos ei voi päätellä.

[Jalo Arkkivalo]

Matematiikka on vain ajattelun apuneuvo. Se ei anna tietoa reaalitodellisuudesta...

En pysty mitenkään sisäistämään tarkkarajaisesti määriteltyjen käsitteiden käyttöä perustana todellisuuden hahmottamisessa.
Ymmärrän niiden tärkeyden tieteelisessä keskustelussa ja ajatustenvaihdossa, mutta syvällisesti pohtiessanin käsittelen aina todellisuutta ikään kuin liukumana kaikkien ilmiöiden yli.

Sen takia ulosantini onkin usein sekavaa horinaa, enkä aina tiedä itsekkään mitä yritän selittää. Yritänkin yleensä parhaan kykyni mukaan varoittaa kuulijoita tästä ennakoon, ja joskus perästä.

Saattaa olla niin, että ajattelet kokevasi todellisuuden suoran realismin mukaan sellaisena kuin se on. Minä taas yritän selittää asioita epäsuoran realismin mukaisesti eli emme koe todellisuutta suoraan vaan muodostamme siitä representaatioita, joiden avulla ajattelemme.

Itseäni viehättäisi ajatus että liu'umme tietoisuuden tilasta toiseen. Välillä koemme suoremmin, välillä epäsuoremmin.

Joskus ajelemme mökkitietä kuin unessa, toisinaan taas äärimmäisen keskittyneesti, kuin sorateiden virtuoosi konsanaan.

Tämä saattaisi kiinnostaa sinua. Kuuntele Yle Areenassa:
https://areena.yle.fi/1-60933575

Joka tapauksessa koemme todellusuden vain...

...Saa sitä sitten meditoida ja kuvitella näkevänsä jonkun syvemmän todellisuudentason...

Mielenkiintoinen linkki. Saatanpa kunnella jossain välissä.

Alla oleva Wikipedia sisältö kannattaa mielestäni lukaista, jos et ole sitä jo tehnyt. Mielestäni poikkeuksellisen neutraali ja minusta hyvä Wikipedia-sisältö.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meditaatio

[OlliS]

Todellisuus vaan on sellainen kuin on. Sitä on realismi. Se on sellainen havainnoistamme riippumatta. Havainnot on eri asia.

Teoriamme sitten lähestyvät ja lähestyvät todellisuutta ja jossain vaiheessa voidaan tiedeyhteisössä sanoa niiden olevan riittävän tosia tieteen käyttöön. Havaintoja tarvitaan sekä teorioiden muodostamisessa että niiden testaamisessa. Mutta molemmat ovat monimutkaisia prosesseja ja tieteellistä luomistyötä, keksintöjä ja arviointeja, empiirinen tieto ja rationaalinen tieto vuorotellen ja tasapainossa. Vinkkejä saaden aivan mistä tahansa. Väärät teoriat karsiutuvat, kuten litteä maa. Teoriat voivat olla matematiikan, muodollisen logiikan, dialektisen logiikan tai tieteellisen verbaalisen kielen muodossa. Kyberneettisiä, tai muita matemaattisia, hologrammisia jne, tai tasapainoteoreettisia tai kaaosteoreettisia tai fraktaalisia, tai bitteinä, systeemisiä jne.

Teoriat muuttuvat ja kehittyvät.

Mitä paremmin teoriat vastaavat todellisuutta, sen parempi. Sitä ei etukäteen tiedetä, vaan tieteen koko prosessissa vähitellen. Ihmistä koskevissa asioissa subjektiivinen aspekti on aina mukana. Hengellisissä asioissa henkimaailma. Ja taiteellisissa ja eettisissä aina nämä molemmat muuten tieteen ulkopuoliset asiat.

Ja atomifysiikassa ja kosmologiassa kohtaamme toisenlaisen todellisuuden kuin tavallisessa aineellisessa maailmassa, missä elämme valveilla ollessa, ja jos ei kolmas silmämme, yhteys henkimaailman kautta Jumaluuteen ole avattuna rukouksessa ja hengellisissä kokemuksissa.

Totuus on suuri kokonaisuus jolloin osat ovat erilaisia kuin aluksi luulemme totuutta tieteellä lähestyessämme. Tiede ei riitä, eikä ole ainoa eikä tärkein asia kunkin ihmisen elämässä, vaan hyödyllinen väline. Joillekin elämäntehtävä, enemmistölle ei.

Filosofia yrittää avata ihmisille ymmärryksen siitä kokonaisuudesta ja sitten erityistieteet kustakin osasta,

aineesta, maapallosta, planeetoista, tähdistä, galakseista, universumista;

elämästä, ihmisestä, alieneista, enkeleistä, jumalista, Jumalasta ja Saatanasta.

Ja kaikella on historia, maantiede ym aspekteja.