Gravitaatio

[JMe1]

Kohdassa 4:30 on minun mielestä virhe. Siinä sanotaan "now the local observer A is slowed down by 2".

Kuinka se antaa vääriä ennusteita esim. Doppler-siirtymästä?

Tarkenna, mieluummin selkeän testitapauksen muotoon. Molemmilla A ja B otsalamput jotka lähettävät valoa jolla on vain yksi taajuus f. Arvaan että molemmat näkevät toistensa lamppujen värit samoina aina tietyllä etäisyydellä, riippumatta siitä "kumman alla maa tähtipari liikkuu".

En tarkenna. Tarkenna sinä miten perustelet havaitsemasi virheen. Sitten voidaan keskustella ovatko perustelusi kestäviä.

No muutetaan koetta vielä lisää.

Aluksi pidetään se täysin symmetrisenä. Molemmilla A ja B on raketti. Ne lähtevät vastasuuntiin ja palaavat. Kelloilla on jatkuvasti samat näytöt ja he näkevät toistensa kellojen näytöt samoina jokaisella ajan hetkellä t, johtuen täydellisestä symmetriasta.

Seuravaksi koe toistetan siten että toiseen raketeista lisätään painoa ja tehoa matkan ajaksi. Reitit ovat kuitenkin samat. NYT kellot eivät näytäkään enää samoja lukemia, sillä painavampi raketti teki vahvemman gravitaatiokentän ympärilleen ja kevyempi liikkuu tämän kentän suhteen ja sen kello hidastuu enemmän.

Tämän paremmin en asiaa osaa kommentoida.

[Eusa]

Jos lähtökohtana on oma mielipide eikä havainnot, ratkaisuyrityksille missään asiassa ei voi antaa myönteistä ennustetta. Kaksosparadoksissa ei ole mitään paradoksia eikä ongelmaa.

[Goswell]

Kohdassa 4:30 on minun mielestä virhe. Siinä sanotaan "now the local observer A is slowed down by 2".

Kuinka se antaa vääriä ennusteita esim. Doppler-siirtymästä?

Tarkenna, mieluummin selkeän testitapauksen muotoon. Molemmilla A ja B otsalamput jotka lähettävät valoa jolla on vain yksi taajuus f. Arvaan että molemmat näkevät toistensa lamppujen värit samoina aina tietyllä etäisyydellä, riippumatta siitä "kumman alla maa tähtipari liikkuu".

En tarkenna. Tarkenna sinä miten perustelet havaitsemasi virheen. Sitten voidaan keskustella ovatko perustelusi kestäviä.

No muutetaan koetta vielä lisää.

Aluksi pidetään se täysin symmetrisenä. Molemmilla A ja B on raketti. Ne lähtevät vastasuuntiin ja palaavat. Kelloilla on jatkuvasti samat näytöt ja he näkevät toistensa kellojen näytöt samoina jokaisella ajan hetkellä t, johtuen täydellisestä symmetriasta.

Seuravaksi koe toistetan siten että toiseen raketeista lisätään painoa ja tehoa matkan ajaksi. Reitit ovat kuitenkin samat. NYT kellot eivät näytäkään enää samoja lukemia, sillä painavampi raketti teki vahvemman gravitaatiokentän ympärilleen ja kevyempi liikkuu tämän kentän suhteen ja sen kello hidastuu enemmän.

Tämän paremmin en asiaa osaa kommentoida.

No ensinnäkin pitäisi pohtia onko se cesiumatomin värinä kovinkaan merkittävä asia, tai viisarin siirtyminen, vastaako se ihmisen vanhenemista.
Eli vaikka kello kävisi miten, mahtaako tuosta tulla aikamatkaa, minunkin jalkojen kello käy hitaamin kuin pään kello, kasassa on pysytty vuosikymmeniä, ei ole jalat eilisessä.

[Tauko]

Jos lähtökohtana on oma mielipide eikä havainnot, ratkaisuyrityksille missään asiassa ei voi antaa myönteistä ennustetta. Kaksosparadoksissa ei ole mitään paradoksia eikä ongelmaa.

Tuo oli kyllä niin erinomaisesti todettu, bingo.
Ja jokaiseen tiedeaiheiseen keskusteluun sopiva muistutus.

[JMe1]

Pohdintaa suhteellisuusteorian ongelmista sen tekemien alkuoletusten (aksioomat) kautta.
Onko eetteri sittenkin olemassa ? Onko perusteltua väittää että kiihtyvyys on absoluuttista ?

[Goswell]

Pohdintaa suhteellisuusteorian ongelmista sen tekemien alkuoletusten (aksioomat) kautta.
Onko eetteri sittenkin olemassa ? Onko perusteltua väittää että kiihtyvyys on absoluuttista ?

Ei ole eetteriä, se olisi mitattu aikaa sitten poikkeamina.
Kiihtyvyys on absoluuttista ja nopeus on suhteellista ja siksi suhteellisuusteorian voi vetää vessasta jos mikään jätehuoltoyhtiö suostuu vastaanottamaan moista saastetta. Kiihtyvyydessä pitää kuitenkin erottaa kaksi tapausta, gravitaation luoma kiihtyvyys ja sm-pintavoiman luoma kiihtyvyys, gravitaatio kiihdyttää kaikkea rakennetta massassa samalla lailla, G-mittari on hiljaa vaikka kappale kiihtyykin ja samalla massan reaktio joka syntyy normaali pintavoiman aiheuttamaan kiihtyvyyteen jää tapahtumatta, eli hidasmassa jää syntymättä, painavastamassasta nyt puhumattakaan.
Eli gravitaatille massa ei omaa hitautta.

Ts pelataan symmetrioilla, gravitaation luomassa kiihtyvyydessä symmetriat pääosin säilyy, siellä on muitakin pelureita jotka auttaa säilyttämään tasapainon, mitkä selittää miksi tasapainotila säilyy, sm- pintavoimalla taas sisäiset symmetriat särkyy ja saadaan hidasmassa, painava massa on saman asian toinen puoli.
Ja sitten se toinen puoli joka vahvistaa säännön. Kun gravitaation luoma kiihtyvyys estetään, esim sinä siinä maan pinnalla kököttämässä, nyt saadaan symmetriat rikkoutumaan gravitaation toimesta ja sinulle massasi mukainen paino.

[Eusa]

Pohdintaa suhteellisuusteorian ongelmista sen tekemien alkuoletusten (aksioomat) kautta.
Onko eetteri sittenkin olemassa ? Onko perusteltua väittää että kiihtyvyys on absoluuttista ?

Hyvähän on pohdiskella, mutta ei ole aineen tapaista eetteriä vaan ajan ja avaruuden yhdistelmän 4-ulotteinen eetteri.

Kiihtyvyys todellakin on absoluuttista sovituilla mittareilla:

[Goswell]

Jaahas.

[Eusa]

Mach ihmetteli inertiaalisuuden ja nosteisuuden yhteyttä, vaikka luuli operoivansa pyörimisen ja gravitaation kanssa.

Tasavertaiset neljä vapausastetta tulevat kausaalisuuden signaloitumisesta. Suorat signaalit ovat keveimpiä ja määrittävät inertiaaliset koordinaatistot samoin kuin keveimmät harvat ainekset asettuvat väliaineen pinnaksi kiihtyvyydessä.

[JMe1]

Jaahas.
--
Aika lailla samaa mieltä videon väitteiden kanssa. Ei voi muuta kuin toistaa jo aiemmin sanomani : Tässä oli kova sälli.
https://en.wikipedia.org/wiki/Ernst_Mach

[Goswell]

Juu poijaat, ei.
Tässä on kyse kiihtyvyydestä. Kun ämpäri pyörii, vesi lähtee pyörintään mukaan ja kokee kiihtyvyyttä pyörintäkeskipistettä kohti, koska mikään ei sitä sido pyörintäkeskiöön se siirtyy reunoille ja painaa ämpärin reunaa hitaudellaan. Sama ilmiö kuin lavuaarin tulpanketjulla, laita sitä vaikka 20 m ämpäriin ja nosta ämpäri ylös, nykäise ketjua siten että sen toinen pää pääsee putoamaan kohti lattiaa, ketju nousee ämpäristä ämpärinreunan yläpuolelle kun kaartuu ja jatkaa kohti lattiaa, hitaus suunnanmuutoksessa on syy.

[Eusa]

https://arxiv.org/abs/2312.00841

Miellyttävää lukea kohtuu järjellistä uutta tekstiä alan pioneerilta Kerriltä.

[Eusa]

Sain mielestäni laadittua kohtuullisen selvälukuisen kuvauksen gravitaatioilmiön perimmäisestä syystä - suollanpa sen tännekin:

Aikadilaatio olisi syytä kiinnittää vain tasaisen nopeuden havaintoprojektiiviseen perspektiivitilanteeseen.

Kun kappale vuorovaikuttaa ulkoisesti ja kiihtyy, silloin siirtyy energiaa ulkoisen vuorovaikuttajan kanssa ja se toinen kiihtyy vastasuuntaan.

Koska yhteiskappaleen liiketila ei muutu, se on aika-avaruuden intervallien suhteen invariantti. Sen sijaan kumpikin osakappale siirtyy uuteen asemaan yhteisen massakeskipisteen suhteen - kiihtyvyys on absoluuttista liikettä. Siksi molempien vuorovaikuttavien kappaleiden on oltava oikeassa siinä, että toisen aika hidastuu, MUTTA lisäksi oleellisesti: MOLEMPIEN ikääntyminen nopeutuu yhteisen massakeskipisteen suhteen; sillä kiihtyjällä voimakkaammin kumpi kiihdyttää enemmän ja kumpi on kauempana massakeskiöstä. Noin ollen ikääntymisnopeus on herkkä kappaleen massalle - kevyen ikämuutokset tapahtuvat helpommin, vähemmällä energian käytöllä.

Toisaalta, mikäli kappaleet voisivat vetää toisiaan vastaavalla voimalla välittömästi takaisin yhteen ilman ajelehtimista, tapahtuu päinvastainen ja erityisesti massakeskipisteen suhteen tilanne nollautuu ja toistensakin suhteen kappaleiden iät ovat kehittyneet symmetrisesti.

Minkä tahansa inertiaalisen "majakan" suhteen: kappaleen kiihtyessä kohti sen ikääntyminen hidastuu majakan suhteen ja poispäin kiihdyttäessä ikääntyminen nopeutuu.

Koska muutos riippuu myös etäisyydestä, kerran toisistaan pois poukonneet eri massaiset kappaleet ikääntyvät eri tahtia yhteisen massakeskipisteen suhteen. Sen sijaan yhteisen optisen keskipisteen suhteen ne ikääntyvät samaa tahtia.

Ajatellaan seuraavaksi aineen sidoksia. Niin kauan kun rakenteessa sidosvoimat kiihdyttävät hiukkasia, niillä on yhteinen ikääntyminen. Mutta ulkopuolella olevien kappaleiden suhteen muodostuu kenttä, jossa eri etäisyyksillä olevien ikääntymiset ovat tämän kappaleen kiihtyvien hiukkasten suhteen erilaisia.

Kun nuo ikäkehitykset tulkitaan ikääntymisen kentäksi, saadaan kaareutunut ikääntymisympäristö. Tämä johtaa gravitaatioilmiöön.

Perimmäinen syy on ainekertymän paineinen nostekiihtyvyys ja koskee kaikkia "irtolaisia" siltä osin, kun ne eivät ole samassa jatkuvassa sähkö-, heikko-ja ydinvoimien riepottelussa keskusmassan kanssa vaan vapaassa pudotuksessa.

[Eusa]

Noste-mekanistisessa näkökulmassa valon punasiirtymä ei aiheutu kentästä vaan on ikääntymiskentän fysikaalinen diversio eli nostetta, joka valon "väsymyksenä" määrittää aika-avaruuden kaarevuuden eikä toisinpäin kuten tavataan ajatella, että kaarevuus määrittää punasiirtymän.

Näin on löydetty aaltosignaaleista yksiselitteinen aika-avaruutta rakentava "eetteri", joka antaa putoamisgeodeesit eli on vuorovesivoimien lähde. Luonnollisesti samainen eetteri säilyttää lomittumiskorrelaatioita; liikemäärää, spiniä, sähköistä poolisuutta.

Sähkömagneettiset aallot ovat vain aineen kanssa koherentti osa aaltoilua - suurin osa on muuta, mm. neutriinomaisia aaltoja. Kun aaltoihin moduloituu ikääntymis-puna-sini-siirtymän vaihtelua, puhutaan nosteaalloista (gravitaatioaalloista).

Massakertymänielut eivät ole ainoita aaltoilun muunnosmyllyjä vaan massajakauman muuttuessa ikääntymiskentän puna-sini-siirtymä-kvantit aiheuttavat kaikkialla nostekentän päivittämisen suorasuuntaista modulaatiota, jonka energiasisältö vastaa pimeän aineen epäsuorasti havaittua parametria.

Oikeastaan suorasuuntainenkin modulaatio on nosteaalto (gravitaatioaalto), mutta niin pitkäaaltoinen (esim. galaksissa yli sen halkaisijan mitan), että puhun sortuvasta nostesäteilystä.

Järjestelmistä, tähtikunnista, galakseista, galaksijoukoista ja suurjoukoista karkaa tietysti osa nostesäteilystä absorboitumatta vuorovesiin. Koska sillä on palautuvan aallon luonne, kääntyy vaikutus vastakkaiseksi ja laimenee avaruudelliseksi yleiseksi laajenemiseksi kertyen paljolti suuriin tyhjyyden kosmisiin kupliin. Mitä enemmän aineklimpit järjestäytyvät isommiksi kertymiksi sitä vähemmän on vuorovesiabsorbtio"pintaa" ja sitä enemmän nostesäteilyä karkaa näkyen kiihtyneenä laajenemisena, pimeänä energiana.

[Fyysinen]

Negaatioarvoitus: mikä tekee tuosta visualisoinnista hämäävän ilman selitystä, että keskellä EI ole pimeä erittäin massiivinen keskuskappale? Epärealistinen se on joka tapauksessa.

Eiköhän tuon tarkoitus ole vain kuvata sitä miten tuo kiertävä kappale (kuvitteellisesti) kaareuttaa aika-avaruutta ympärillään, siihen ei ole otettu kantaa mistä kyseinen rataliike aiheutuu. Vaihtoehtoinen kuvaus voisi olla kappaletta ympäröivän kolmiulotteisen kentän tiheyden muokkautuminen, jos aika-avaruuskuvaus nyppii.