Miksi ajattelet kuten ajattelet?

[Naturalisti]

Uskonnot ovat mentaalisia fossiileja eli varhaisten todellisuuden selitysten (animismi, mytologiat) jäänteitä; meemejä. Mutta myös kaikki muutkin käsityksemme olevasta ovat meemejä eli kulttuurisia ajatus tottumuksia. Todellisuudesta muodostamme representaatiot ja mielukuvituksemme tuotokset tallentuvat mielemme meemeiksi samalla tavoin ja eroavat toisistaan vain siten, ettei kuvitelmilla ole representaatioiden tavoin vastinetta mielen ulkopuolisessa todellisuudessa.

Intuitio ja reflektio
Automaattista spontaania päättelyä sanotaan intuitiiviseksi ajatteluksi ja tietoista päättelyä systemaattis-rationaaliseksi ajatteluksi.

Näiden ajatusprosessien ajatellaan muodostavan kaksi mielen toimintatasoa: aivojen vanhempien osien muodostama intuitiivinen järjestelmä ja aivokuoren toimintaan perustuva reflektiivinen järjestelmä. Ne eivät kuitenkaan ole erillisiä moduuleja vaan yhteen kietoutunut kokonaisuus.

Intuitiivinen järjestelmä on osa aivokuoren toiminnallisen hierarkkian massiivista rinnakkaista aisti-informaation ylöspäin prosessointia, joka tuottaa nopeasti sensoriselta tasolta assosiaatio tasolle nousevan intuitiivisen kognitiivisen mielikuvan ja emotionaalisen vaikutelman.

Reflektiivinen järjestelmä toimii assosiaatiotason yläpuolella ja tuottaa alaspäin prosessointina toiminnanohjausta vaimentaen ja vahvistaen erilaisia ylöspäin pyrkiviä intuitiivisia mielikuvia ja tuntemuksia.

Molemmat järjestelmät toimivat keskinäisessä vuorovaikutuksessa tuottaen kokemamme dynaamisesti muuttuvan mielikuvien ja emootioiden virran.

Intuitiivinen järjestelmä kuten myös ns. Big five -persoonallisuuspiirteet kehittyvät varhaisessa syntymän jälkeisessä ontogeneesissä geneettisesti määräytyvien taipumusten ohjaamana, mikä selittää sen, miksi lapset omaksuvat intuitiiviset oletukset ja yksilölliset persoonallisuuspiirteensä niin nopeasti ja vaivattomasti.

Kaikki tarvitsemamme tieto ei ole intuitiivista, vaan valtaosa käsityksistämme on memeettisen informaatiojärjestelmän tallentamia reflektiivisiä ajattelu- ja käyttäytymistottumuksia eli meemejä.

Reflektiivinen memeettinen järjestelmä alkaa kehittyä vasta, kun intuitiivinen järjestelmä on oppinut tuottamaan sille riittävän hyvin organisoitua intuitiivista informaatiota.

Intuitiivinen järjestelmä oppii luokittelemaan eli tekemään eriytyneitä tiedostamattomia intuitiivisia oletuksia siitä, miten luonnon esineet, artefaktit kasvit ja eläimet ja persoonat käyttäytyvät. Esimerkiksi kivien ja kantojen ei yleensä odoteta kuulevan, mitä niille puhutaan, eikä ihmisten ja eläinten ajatella elävän tuhansia vuosia.

Intuitiivinen ontologia
Intuitiivisen ontologian mukaan oletamme osin tiedostamattomasti esineiden, elävien olentojen ja persoonallisten agenttien olevan olemukseltaan erilaisia ja siten eri kategoriaan kuuluvia.

Aineelliset kappaleet eli esineet noudattavat tiettyjä fysikaalisia lakeja, kaikki elävä noudattaa biologisia lainalaisuuksia, ja kaikki persoonalliset agentit toimivat intentionaalisesti omien uskomusten ja motiivien pohjalta. Niinpä, kun osaamme sijoittaa olion johonkin kategoriaan saamme sen perusteella siitä paljon muutakin tietoa.

Yksinkertaisimmillaan intuitiivinen ontologia erottaa toisistaan esineet, elävät olennot ja persoonalliset agentit ja siihen liittyy mekanismeja, jotka prosessoivat näihin kategorioihin liittyvää informaatiota.

Luokittelemne tiedostamattomalla tasolla aistien tuomaa tietoa ja päättelemme sen pohjalta, mitä on juuri havaittu: kiinteä kappale, neste, ihmiskasvot ja niin edelleen. Luokittelu perustuu intuitioon, joten se tapahtuu nopeasti ja vaivattomasti. “Agentin tunnistus toiminto” luokittaa objektin agentiksi eli toimijaksi. Se on olento, joka toimii omien uskomusten ja halujen pohjalta. Muita kategorioita ovat esineet, elävät olennot, kasvot jne..

Annamme olioille myös ominaisuuksia eli kuvailemme niitä esimerkiksi esineiksi, eläviksi ja mielellisiksi. Kun havainto on luokiteltu esimerkiksi palloksi, se saa kiinteän kappaleen ominaisuuksia: voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan, sillä on jokin paino, eikä se voi mennä seinän läpi. Nämä ominaisuudet voidaan antaa myös tuntemattomalle objektille, jos se luokittuu vihjeiden perusteella kiinteäksi kappaleeksi.

Mielellinen olio kykenee ajattelemaan, että muutkin ajattelevat ja asettumaan toisen asemaan ja siten ennakoimaan hänen käyttäytymistään. Sekä olettaa, että muillakin on uskomuksia ja haluja ja että he toimivat niiden motivoimina.

Aistimusten käsittely kokonaisuudessaan on monimutkainen vuorovaikutusprosessi, jossa aistimusten eri piirteistä kootaan vaiheittain monimutkaisempia hahmoja ja tuotetaan aivojen assosiaatiotasoille kokonaisaistimus, jonka koemme jatkuvana mielikuvien, tuntemusten ja käyttäytymisen tapahtumavirtana.

Geneettinen ja memeettinen informaatiosysteemi
Mielen toiminta perustuu kahteen vuorovaikutuksessa toimivaan informaatiojärjestelmään: geneettinen informaatio järjestelmä tuottaa nopeat intuitiot ja memeettinen informaatio järjestelmä tuottaa reflektiivisen ajattelun.

Kaikki toiminnalliset aivoalueet koostuvat samankaltaisista pylväiksi kutsutuista toiminnallisista perusyksiköistä (“mielen mikropiireistä”). Pylväiden välisten yhteyksien avulla aivokuoren toiminnalliset alueet organisoituvat hierarkkisesti niin, että alimpana on primääriset sensoriset ja motoriset alueet, niiden yläpuolella on sekundääriset alueet ja ylimpänä assosiaatioalueet.

Geneettinen informaatiosysteemi syöttää hierarkkiassa aistimuksista alhaalta ylöspäin assosiaatiotasolle virtaavaa inntuitiivista ajattelua. Memeettinen informaatiosysteemi puolestaan syöttää reflektiivisen eli symboolisen ajattelu mukaisia toiminnanohjauksia alaspäin vahvistaen ja/tai vaimentaen ylöspäin pyrkiviä intuitioita sekä tuottaa liikehermojen kautta käyttäytymistä.

Tämän jatkuvan mielikuvien ja käyttäytymisen tapahtumavirran kokeminen on tietoisuutta ja sen ohjaaminen on ajattelua. Emootiot ovat kognition lisäksi toinen keskeinen mielen ulottuvuus. Molemmat ovat kuitenkin aina läsnä jossakin suhteessa kaikessa mielen toiminnassa ja vuorovaikuttavat toisiinsa limbisessä järjestelmässä.

Limbinen järjestelmä on aivojen alue, joka säätelee muun muassa tunteita, motivaatiota, oppimista, muistia ja sosiaalista käyttäytymistä. Se on siten tärkeä osa aivojen geneettisen informaatiosysteemin toimintaa ja ihmisen persoonallisuutta. Se tuottaa moraali tuntemukset samalla tavoin kuin assosiaatiotason alapuoliset rakenteet tuottavat kokonais-aistimuksena ilmenevän mielikuvavirran. Emotionaaliset kokemukset täydentyvät kulttuurisesti kehittyneillä moraalikäsityksillä ja integroituvat samaan kognitiivis-moraaliseen arkiajatteluun.

Mitä on ajattelu? Kaiken ajattelun perustana on mielikuva-ajattelu ja emotionaaliset tuntemukset. Ennen kykyä mielikuva-ajatteluun, mielikuvavirta tuotti vain geneettisesti määräytyvien viettien ja vaistojen tässä ja nyt reaktioita. Vasta siinä fylogeneesin vaiheessa, kun joku lajiesi-isämme sai kyvyn muistella menneitä ja harkita sen avulla tulevaa käynnistyi memeettinen evoluutio.

Menneet tapahtumat eivät tallennu mieleen tapahtumasekvensseinä vaan kykyinä tuottaa samankaltaisia mielikuva- ja käyttäytymissekvensejä uudelleen vastaavan kaltaisissa tilanteissa sekä kykynä muistella ja muunnella näitä sekvenssejä mielikuvituksessa. Tästä seurasi tarve näiden mielikuvien kommunikointiin, puhekieli, kirjoitettu kieli, symbolinen ajattelu ja koko memeettinen kulttuuri. Mielikuva-ajattelu on edelleen kielellisen ja symbolisen ajattelun taustalla; yritämme sanoittaa mielikuvia ja kieli tuottaa meille mielikuvia.

Materialistisen ontologisen realismin mukaan todellisuus (materian objektit ja prosessit) ovat olemassa käsityksistämme riippumatta. Tämä on vasta ontologinen kanta, eikä se kerro vielä miten saamme tietoa todellisuudesta. Epäsuoran realismin mukaan emme koe todellisuutta suoraan (kuten naiivi suora realismi olettaa), vaan muodostamme todellisuudesta representaatioita, joiden avulla ajattelemme. Nämä representaatiot ovat meemejä eli ajatus tottumuksia; eivät itse todellisuutta vaan todellisuuden toiminnallisia efektiivisiä malleja.

Miten mieli ja kulttuuri ovat olemassa?
Miten nämä käsitykset (memeettinen mieli ja kulttuuri) eli mentaalinen on materiaalisesti olemassa? Perinteinen emergentismi määrittelee, että mieli on aivojen emergentti ominaisuus, mutta jättää määrittelemättä miten se on materiaalisesti olemassa. Reduktiivinen emergentismi ratkaisee sen (ja samalla myös dualismin psykofyysisen ongelman) määrittelemällä mielen aivojen materiaalisten prosessin käynnissä olemiseksi ja kulttuurin subjektiivisten mielten vuorovaikutusprosessiksi.

Reduktiivista emergentismiä voidaan havainnollistaa Popperin kolmen maailman ontologian avulla. Maailma 1 sisältää kaiken olevan (materian objektit ja prosessit), maailma 2 sisältää subjektiiviset mielet eli aivojen materiaaliset prosessit (maailman 1 prosessien osajoukko) ja maailma 3 eli kollektiivinen käsitys kulttuurista (on olemassa vain näennäisesti subjektiivisten käsitysten horisonttina). Intersubjektiivisissa prosesseissa kaikki pelaavat kielipelejä omilla säännöillään.

Mielen olemassaolon eli prosessien käynnissä olon mahdollistaa tarkoituksenmukainen aivojen rakenne. Mielen olemassaolo päättyy aivokuolemassa näiden prosessien pysähtyessä rakenteen rikkoutuessa. Vastaavasti kulttuurin olemassaolo päättyy, kun viimeinen kulttuurin muodostaneen populaation yksilö kuolee.

Meemien geeni metafora on vain karkea havainnollistus. Meemit eroavat geeneistä monin tavoin. Meemien välittyminen ei ole sukupolvisidonnaista. Ne välittyvät koko ajan sukupolvien välillä ja sisällä joka suuntaan. Niillä ei ole “genotyyppiä”. Nillä on vain fenotyyppi eli tapa, miten ne ilmenevät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Jokainen tallentaa meemit eli ajatus- ja käyttäytymistottumukset subjektiivisella tavalla.

Subjektiiviset mielet tallentavat niin realitodellisuuden representaatiot kuin mielikuvituksen tuotteet eli kaikki subjektiiviset käsitykset samalla tavalla. Mielen mekanismien kannalta reaalitodellisuuden representaatiot ja fiktioiden representaatiot eivät täten eroa mitenkään toisistaan. Molemmat ovat olemassa mielen materiaalisena prosesseina, mutta vain reaalitodellisuuden representaatioilla on vastine subjektiivisen mielen ulkopuolisessa todellisuudessa. Uskonnolliset uskomukset ja kirjallisuuden fiktiiviset olennot ovat siten olemassa vain subjektiivisissa mielissä, kullakin yksilöllä omalla tavallaan.

Vaikka tiede tavoittelee kolmannen persoonan objektiivista käsitystä todellisuudesta, ovat sen teoriat aina vain efektiivisiä malleja todellisuudesta; eivät itse todellisuutta. Tarkasti ottaen näistä teorioistakin jokaisella on vain ensimmäisen persoonan subjektiivinen käsitys; mikäli on mitään käsitystä. Kieli- ja kulttuuri ovat olemassa merkityksellisinä ja toimijuutta tuottavina vain subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä. Subjektiivisten mielten ulkopuolella kieli ja käsitykset ovat vain tahroja paperilla, ääniaaltoja, bittejä tietokannoissa ja muuta sellaista.

Kvalia
Kvalian mystifiointi on keinotekoista problematisointia. Sehän on jo epäsuoran realismin mukaan subjektiivinen kokemus, joten emme voi koskaan täsmällisesti tietää mitä toiset kokevat ja ajattelevat; kuten emme voi tietää sitäkään minkälainen todellisuus täsmällisesti on. Vaikka yritämme mallintaa todellisuutta kolmannen persoonan näkökulmasta, koemme todellisuuden vain mielemme ajattelevan prosessin eli ensimmäisen persoonan näkökulmasta; emme sen ulkopuolisesta kolmannen persoonan näkökulmasta.

Pitkälti yhteisen geneettisen ja memeettisen perimämme ansiosta on kuitenkin todennäköistä, että koemme todellisuuden riittävän yhtä pitävällä tavalla ja voimme suhtautua jokapäiväisiin tilanteisiin ihmisille luontaisen naiivin suoran realismin mukaisesti. Samoin on myöskin varsin todennäköistä, että saman alan asiantuntijat ymmärtävät oman alansa teoreettiset mallit hyvin samankaltaisesti, vaikka heillä tarkasti ottaen jokaisella on niistäkin vain ensimmäisen persoonan representaatio.

Epäsuoran realismin mukaan elämme joka tapauksessa ajatuksissamme subjektiivisten representaatioiden muodostamassa
virtuaalitodellisuudessa. Tietoa todellisuudesta eli tieteellisten efektiivisten teorioiden ja todellisuuden toiminnan yhtä pitävyydestä voi saada vain empiirisesti.

Rationalismi ja empirismi
Empirismin mukaan rationaalisesti eli puhtaalla järjellä voi vain organisoida empiirisesti hankittua tietoa ja laatia hypoteeseja, joiden on oltava ainakin periaatteessa empiirisesti testattavissa.

Monet kokevat ongelmaksi sen, mistä logiikan, matematiikan ja muiden formaalisten kuvausmenetelmien “totuudet” ovat peräisin? Tarvitaanko niitä varten a priori totuuksia? Fiktionalismin mukaan ei tarvita. Niitä voidaan ajatella hyödyllisinä fiktioina, jotka ovat olemassa vain ihmisten mielissä; ilman vastinetta reaalitodellisuudessa. Logiikka, matematiikka ja muut formaalit menetelmät ovat kehittyneet kulttuurisessa memeettisessä evoluutiossa hyödyllisiksi fiktioiksi, joita voidaan käyttää apuvälineinä empiirisiä efektiivisiä teorioita mallinnettaessa.

Arkiajattelu, filosofia ja tiede on jatkumo, jossa filosofia on vain hiukan arkiajattelua systemaattisempaa esitieteellistä pohdiskelua. Samoin teologia on arkisen uskonnollisuuden formalisoitu versio. Teologialla ja tieteellä on kuitenkin yksi olennainen ero. Tiede ei hyväksy teorioittensa lähtökohdaksi uskonvaraisia asioita. Jos se näin tekisi muuttuisi tiedekin uskonnoksi.

Sekä tiede että teologia molemmat lepäävät reflektoivan ajattelun eli memeettisen informaatiosysteemin varassa. Samoin kuin arkinen ajattelu ja tiede muodostavat jatkumon myös arkinen uskonnollisuus ja “teologisesti korrekti” uskonto muodostavat jatkumon.

Intuitiivinen ontologia on näin nimenomaan intuitioiden varassa lepäävä tietorakenne. Voimme rikastaa sitä eri tavoin reflektiivisellä ajattelulla tai pyrkiä kyseenalaistamaan sen. Uskonto on osa arkiajattelua ja siten paljolti intuitiivista.