Yksi vai monta älykkyyttä?

[Raspu]

Räppi on perseestä. Ei nykyään tehdä enää hyvää musaa. Viimenen hyvä musiikki on tehty -80 luvulla.

Lähes kaikkien, ainakin ei-muusikoiden mielestä paras musiikki tehtiin silloin, kun itse oli 15-20 -vuotias. Suunnilleen.

Niin minustakin.

Mä kyllä arvosta paljon aikaisempaakin musiikkia.

Totta. Pitäisikin puhua musiikista, jota kuunteli tuossa iässä. Itsekin kuuntelin paljon 70-luvun musiikkia 80/90-luvun vaihteessa

Mä kuuntelin 15 vee jantterina kovasti mm. tätä misua.

[Raspu]

Olin just linkkaamassa myös tätä biisiä kun oma 15v poika tuli suihkusta ja alko laulaa mukana biisin sanoja.
Genetiikka puhuu.

[Tauko]

Yksi vai monta älykkyyttä?
Sen olen jostakin lukenut jostakin, että perinteiset IQ testit, joita meillä Suomessakin Mensa järjestää, niin ennustavat aika hyvin henkilön pärjäämistä matemaattis-luonnontieteellisissä opinnoissa.

Aikalailla tuo älykkyyden pohtiminen menee siihen, että mitä se älykkyys on.

Synnynnäisiä taipumuksia on erilaisia, matemaattista, taiteellista, urheilullista jne.
Ja sitten kasvuympäristö tuo eri virikkeitä. Mutta onko niiden tulos älykkyyttä, ehkä.

Tuosta matemaattis-luonnontieteellisestä opinnoista ja muista opinnoista tulee tietoa, kykyä hahmottaa ja menetelmiä ratkaista monimutkaisia ongelmia. Ja sitten tulee taas kysymys, onko siinä älykkyys kasvanut.

Oma näkemykseni ongelmien ratkaisusta ja työstä on, että kaikki työ on ongelmien ratkaisua, riippumatta työtehtävästä. Ongelmat on erilaisia, mutta tehtävä on ratkaista se ongelma. Ja jos ei ole ongelmia, ei ole työtäkään.

Meni jo vähän ohi aiheen.

[ThiNguyen]

Musiikillinen älykkyys ei ainakaan ole opittu taito. Olen yrittänyt oppia soittamaan lukuisia instrumentteja, mutta missään niistä en ole pärjännyt edes keskinkertaisesti.

Instrumentin soittaminen vaatii paljon harjoittelua, eli oppimista. Se ei ole älykkyyttä ja tiettyyn tasoon saakka kaikki pystyvät siihen. Sitten kun on taipumusta voi tulla maailmanluokan soittajaksi, mutta ei sekään onnistu ilman oppimista.

[ID10T]

Musiikillinen älykkyys ei ainakaan ole opittu taito. Olen yrittänyt oppia soittamaan lukuisia instrumentteja, mutta missään niistä en ole pärjännyt edes keskinkertaisesti.

Instrumentin soittaminen vaatii paljon harjoittelua, eli oppimista. Se ei ole älykkyyttä ja tiettyyn tasoon saakka kaikki pystyvät siihen. Sitten kun on taipumusta voi tulla maailmanluokan soittajaksi, mutta ei sekään onnistu ilman oppimista.

Se musiikillinen älykkyys tuleekin kyvystä säveltää tai improvisoida. Itse soittimen hallinta kuuluu toki olennaisesti siihen.

[Purdue]

Mielenkiintoista keskustelua täällä, jota on pakko hieman hämmentää.


Mä kysyisin tällaisen kysymyksen: mikä on luovuuden ja uuden informaation omaksumisen merkitys älykkäässä toiminnassa ja ajattelussa?


Mä olen huomannut monilla foorumeilla kirjoitellessani, että suurin osa ihmisistä ei reagoi uuteen taikka heidän omien näkemysten vastaiseen informaatioon mitenkään luovasti, vaan lähinnä torjuvasti.

Ja toki, ei kenenkään pidä olla mikään tuuliviiri ajatustensa kanssa. Eli jos on vahvat perusteet jollekin omalle mielipiteelle, niin siitä on pidettävä kiinni.

Toisaalta itse olen aina lähtenyt siitä, että kun keskustelen itseäni jossakin aiheessa fiksumpien ihmisten kanssa, niin rupean muokkaamaan käsityksiäni sen uuden tiedon valossa, ja siis luomaan uutta synteesiä.

Tämä luova ajattelu on siis eräällä tavalla dialektinen prosessi, jossa syntyy ajatus, vasta-ajatus ja sitten niiden synteesi.

Suurin osa ihmisistä jää siihen vasta-ajatuksen asteelle, ja torppaavat sen synteesin, vaikka olisi syytä muokata niitä käsityksiä sen uuden informaation valossa. Se ei ole luovaa muttei kovin älykästäkään.

[ThiNguyen]

Minusta tuntuu että hyvät sävellykset syntyvät aika tavalla sattumanvaraisesti tai kopioimalla. Kaikki "älykkäät" muusikothan niitä muuten tekisivät ihan liukuhihnalla.

[Raspu]

Mäki meinasin seuraavaks leipoo ruisleipää MooMin ohjeella.

[ID10T]

Minusta tuntuu että hyvät sävellykset syntyvät aika tavalla sattumanvaraisesti tai kopioimalla. Kaikki "älykkäät" muusikothan niitä muuten tekisivät ihan liukuhihnalla.

Tai sitten älykkäitä muusikoita vaan ei ole enempää.

[Purdue]

Yksi vai monta älykkyyttä?
Sen olen jostakin lukenut jostakin, että perinteiset IQ testit, joita meillä Suomessakin Mensa järjestää, niin ennustavat aika hyvin henkilön pärjäämistä matemaattis-luonnontieteellisissä opinnoissa.

Aikalailla tuo älykkyyden pohtiminen menee siihen, että mitä se älykkyys on.

Synnynnäisiä taipumuksia on erilaisia, matemaattista, taiteellista, urheilullista jne.
Ja sitten kasvuympäristö tuo eri virikkeitä. Mutta onko niiden tulos älykkyyttä, ehkä.

Tuosta matemaattis-luonnontieteellisestä opinnoista ja muista opinnoista tulee tietoa, kykyä hahmottaa ja menetelmiä ratkaista monimutkaisia ongelmia. Ja sitten tulee taas kysymys, onko siinä älykkyys kasvanut.

Oma näkemykseni ongelmien ratkaisusta ja työstä on, että kaikki työ on ongelmien ratkaisua, riippumatta työtehtävästä. Ongelmat on erilaisia, mutta tehtävä on ratkaista se ongelma. Ja jos ei ole ongelmia, ei ole työtäkään.

Meni jo vähän ohi aiheen.

Joo, varmaan näinkin on kuten pohdiskelet.

Mutta esim. amerikkalaiset yliopistot valitsevat oppilaat SAT ja ACT testien perusteella mun käsittääkseni aika pitkälti, ja ne korreloivat jonkin verran IQ testien kanssa, vaikkei IQ testejä suoraan olekaan.

Mutta kun puhutaan perinteisistä IQ testeistä, niin ne nimenomaan korreloivat yliopistotason menestymisen kanssa matemaattis-luonnontieteelisillä aloilla. Eli vaikka IQ testejä voi kritisoida kapea-alaisuudesta, niin tässä ne toimivat varsin hyvin.

[Brainwashed]

Musiikillinen älykkyys ei ainakaan ole opittu taito. Olen yrittänyt oppia soittamaan lukuisia instrumentteja, mutta missään niistä en ole pärjännyt edes keskinkertaisesti.

Instrumentin soittaminen vaatii paljon harjoittelua, eli oppimista. Se ei ole älykkyyttä ja tiettyyn tasoon saakka kaikki pystyvät siihen. Sitten kun on taipumusta voi tulla maailmanluokan soittajaksi, mutta ei sekään onnistu ilman oppimista.

Se musiikillinen älykkyys tuleekin kyvystä säveltää tai improvisoida. Itse soittimen hallinta kuuluu toki olennaisesti siihen.

Tuo on mielestäni hyvä ja validi tapa määrittää musikaalisuus empiirisesti. Kyky improvisoida musiikkia joka on objektiivisesti arvioiden korkealaatuista (jonka määrittää kuuntelevan yleisön ”arvostusaste”) onnistuu vain henkilöltä jolla on musikaalista lahjakkuutta, sillä vaikka olisi lapsesta saakka opetellut pianonsoittoa niin että osaa aikuisena soittaa esim. jonkun Chopinin sävellyksen nuoteilta virheettömästi, niin samainen henkilö ei silti välttämättä pysty/osaa ns jammata, ”vetäistä lonkalta” jotakin mikä saisi yleisöltä arvostusta. Samaten voidaan musikaalisuuden astetta arvioida myös siten miten tulkitsee esim. sen Chopinin sävellyksen, jolloin ei kovin musikaalisen henkilön muuten virheetön tulkinta voi kuulostaa ”koneellisen mekaaniselta” verrattuna musikaalisen henkilön saman sävellyksen tulkintaan.

[Purdue]

Minusta tuntuu että hyvät sävellykset syntyvät aika tavalla sattumanvaraisesti tai kopioimalla. Kaikki "älykkäät" muusikothan niitä muuten tekisivät ihan liukuhihnalla.

Itse olen harrastanut biisintekoa jonkin verran varsinkin viimeiset noin 10 vuotta. Olen itseoppinut rämpyttelijä, mutta pystyn soittamaan kitarat, basson, yksinkertaiset jousiosuudet kiipparilla, ja vielä laulamaan auttavasti siihen päälle. Rummut tulee softasta.

Se mitä itse olen huomannut säveltämisestä ja biisinteosta, että kun on se hyvä flow tila jolloin jotakin uutta syntyy, niin silloin oma mieli on neitseellisimmillään, ja aiemmin opitut omat taikka muiden kappaleet eivät ole mielessä, vaan homma syntyy puhtaalta pöydältä.

Jos mielessä pyörii sata muuta biisiä siinä samaan aikaan, niin se haittaa sitä luovaa prosessia. Mutta sitten kun mieli on tyhjä, niin mukinmenevä sointukulku saattaa syntyä hyvinkin nopeasti.

Eli joo, ylipäätään siis sävellykset ainakin itsellä syntyvät sattumanvaraisesti, eli yrityksen ja erehdyksen kautta. Sitä ottaa kitaran käteen, lähtee rämpyttelemään ja leikkimään sen soittimen kanssa, ja sitten syntyy jotakin jos on syntyäkseen.

Ammatikseen pop-biisejä kyhäävät ammattilaiset on sitten erikseen. Toki heilläkin on luova prosessi siellä taustalla, mutta myös sitä tietoa ja kokemusta ihan eri tavalla.

[Tauko]

Yksi vai monta älykkyyttä?
Sen olen jostakin lukenut jostakin, että perinteiset IQ testit, joita meillä Suomessakin Mensa järjestää, niin ennustavat aika hyvin henkilön pärjäämistä matemaattis-luonnontieteellisissä opinnoissa.

Aikalailla tuo älykkyyden pohtiminen menee siihen, että mitä se älykkyys on.

Synnynnäisiä taipumuksia on erilaisia, matemaattista, taiteellista, urheilullista jne.
Ja sitten kasvuympäristö tuo eri virikkeitä. Mutta onko niiden tulos älykkyyttä, ehkä.

Tuosta matemaattis-luonnontieteellisestä opinnoista ja muista opinnoista tulee tietoa, kykyä hahmottaa ja menetelmiä ratkaista monimutkaisia ongelmia. Ja sitten tulee taas kysymys, onko siinä älykkyys kasvanut.

Oma näkemykseni ongelmien ratkaisusta ja työstä on, että kaikki työ on ongelmien ratkaisua, riippumatta työtehtävästä. Ongelmat on erilaisia, mutta tehtävä on ratkaista se ongelma. Ja jos ei ole ongelmia, ei ole työtäkään.

Meni jo vähän ohi aiheen.

Joo, varmaan näinkin on kuten pohdiskelet.

Mutta esim. amerikkalaiset yliopistot valitsevat oppilaat SAT ja ACT testien perusteella mun käsittääkseni aika pitkälti, ja ne korreloivat jonkin verran IQ testien kanssa, vaikkei IQ testejä suoraan olekaan.

Mutta kun puhutaan perinteisistä IQ testeistä, niin ne nimenomaan korreloivat yliopistotason menestymisen kanssa matemaattis-luonnontieteelisillä aloilla. Eli vaikka IQ testejä voi kritisoida kapea-alaisuudesta, niin tässä ne toimivat varsin hyvin.

IQ-testeistä minulla ei ole kokemusta, enkä niiden pohjaa tunne. Mutta jos ne älykkyyttä mittaavat, niin onko niillä mittareilla älykkyys muuttunut ennen ja jälkeen opintojen.

Ja voiko IQ-testejä toistamalla ja harjoittelemalla saada paremman IQ-testi tuloksen. Ymmärtäisin, että tuloksen ei pitäisi muuttua.

[Deimos]

Ulkomuistista:

Muusikoiden keskimääräinen ÄO on 110.

[Wisti]

Voisi ajatella, että ihminen käyttäytyy luonteensa mukaisesti ja joku joutuu jatkuvasti sen takia vaikeuksiin. Voi hän silti olla jossain kuviotesteissa aivan haka.

Älykkyys on muuttuva suure, joka muuttuu koko yksilön elämän ajan. Veikkaan, että itselläni penkkienari ja äo- enari ovat aika samat, eli 168. Enkä ole joutunut ikinä ongelmiin.

Jouduit eilen viimeksi ongelmiin, kun homottelit kansanedustajaa, etkä pysytyn käytöstäsi mitenkään puolustelemaan.