Millainen profeetta olisit?

[Kohina]

Deimos sä olet niin täysi kusipää, ettet ymmärrä edes paskaa. Eräs psykiatrisen sairaanhoitaja sanoi mulle että kärsimys kasvattaa, johon vastasin Viktor Franklin kirjalla jonka mukaan kasvu ei ole kärsimyksen tulos, eli ei ole mitään pajatsoa jonka kylkeä hakkaamalla saisi poletin parempaan maailmaan. Kärsimys opettaa kärsimystä. Masokisti ei kärsi pieksemisestä ja rangaistus on pienempi paha.

Tuomioksenne arvon Deimos määrään teidät lukemaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Mutta et lue. Ja paskasi on oikeasti kusta.

[Kohina]

Laita Deimos taas se kuva Narkissoksesta ja Ekhosta. Se oli erittäin hyvä omassa kategoriassaan.

[MooM]

Tuomioksenne arvon Deimos määrään teidät lukemaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Mutta et lue. Ja paskasi on oikeasti kusta.

Mä kuuntelin sitä yhtenä kesänä varmaan jotain 20 tuntia. Siten luovutin. Aika laahautuvaa tarinaa, vaikka samalla jotenkin kiehtovaa.

Edit: voi kokeilla: https://areena.yle.fi/podcastit/ohjelmat/30-658

[Kohina]

Tuomioksenne arvon Deimos määrään teidät lukemaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Mutta et lue. Ja paskasi on oikeasti kusta.

Mä kuuntelin sitä yhtenä kesänä varmaan jotain 20 tuntia. Siten luovutin. Aika laahautuvaa tarinaa, vaikka samalla jotenkin kiehtovaa.

Edit: voi kokeilla: https://areena.yle.fi/podcastit/ohjelmat/30-658

Se olikin rangaistus.
Vähän kuten edesmennyt kaverini sanoi kerran kun häntä ruoskin että luulenko minä ettei hän ole jo itseään ruoskinut. Sanoin hänelle että ei se kuule mene niin.
Ei olisi järkeä ruoskia ihmistä joka ei sitä nahoissaan tunne. Hän vain itseruoskinnalla parkiinnutti itseään menettäen yhteyden muihin ihmisiin josta hän itseään ruoski. Aika paha, mutta ei täysin.

Franklin mukaan todellisen ihmisyyden ydin on kyky suuntautua itsensä ulkopuolelle. Logoterapian perustana on oletus, että elämällä on aina tarkoitus. Näkemyksen mukaan ihminen tavoittelee elämäntarkoitusta, jonka voisi toiminnallaan toteuttaa tai jota voisi edistää (toiminnan tie ihmisten tai yhteisen hyvän puolesta). Toinen vaihtoehto on, että ihminen omistautuu antoisiin, syviin elämyksiin esimerkiksi luonnosta, taiteesta tai toisesta ihmisestä (yhteys itsensä ulkopuolelle). Kanssaihminen, jota ihminen voi rakastaa, voi tarjota tien elämäntarkoituksen täyttämiseen. Kolmas mahdollisuus on elämän tarkoituksen täyttäminen valitsemalla arvokas suhtautuminen toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen. Tällöinkin ihminen voi valita asennoitumistavan tilanteeseen.[1][2]

Logoterapia luetaan kuuluvaksi humanistisen psykologian piiriin ja sitä pidetään kolmantena wieniläisenä psykoterapian koulukuntana. Siinä missä Sigmund Freud näki ihmisten ongelmaksi seksuaalisen turhautumisen (psykoanalyysi), Alfred Adler alemmuudentunteen (individuaalipsykologia), näki Frankl ihmisten suurimmaksi ongelmaksi elämän mielettömäksi kokemisen eli eksistentiaalisen ahdistuksen. Logoterapian mukaan olemassaolon tyhjyyteen on syynä se, ettei ihminen tiedä, mitä hän haluaa. Vaistot (jotka ihmiseltä puuttuvat) eivät sano, mitä ihmisen on pakko tehdä, eivätkä traditiot kerro, mitä hänen kuuluu tehdä. Tämä johtaa siihen, että ihminen haluaa sitä, mitä muutkin tai sitä mitä muut häneltä haluavat.

Minun kiimalimakolmioni (joo, ei ole kolmio) yhdistää kaikki edellä mainitut ja ohittaa feminismin. Toki naiset ovat kateellisempia ja surullisempia kuin miehet, ja miehet iloisempia ja vihaisempia kuin naiset, mutta erottelua ei tarvitse tehdä, joten päädytään universalismiin.

[Deimos]

Raspu. Pistin s-postia. Mutta koska olen kaikkialla estänyt kaikki niin en tiedä pystytkö vastaamaan. Siis jos tarvetta on. Katson Outlookin asetukset.

[MooM]

Raspu. Pistin s-postia. Mutta koska olen kaikkialla estänyt kaikki niin en tiedä pystytkö vastaamaan. Siis jos tarvetta on. Katson Outlookin asetukset.

Jos ei muuten mene, niin palstan yv varmaan toimii.

[marjatta1]

Purduen ehdotus on mielestäni OK.

4) "Lisään tähän oman sekulaarisen vaihtoehtoni, jossa elämänfilosofian tehtävä on mahdollistaa ego-mielten hallinta, jolla tästä elämästä materiaalisessa maailmassa voidaan tehdä parempi. Eli tavoitteensa olisi hyvän elämän edellytysten luonti tässä meidän materiaalisessa maailmassa."

Jotakin tuon kaltaista olettaisin ehdottavani, ja kaikenlaisiin yliluonnollisiin tai palvonnallisiin menoihin suhtautuisin varauksella, jotka koskisivat uskontoja ja ylimaallisia asioita. Sivistystasosta, koulutuksesta, innovaatioista pitäisin esillä ja myös hyvistä suhteista maihin joissa on demokratia ja kansalaisoikeudet kunnossa.

[Raspu]

Raspu. Pistin s-postia. Mutta koska olen kaikkialla estänyt kaikki niin en tiedä pystytkö vastaamaan. Siis jos tarvetta on. Katson Outlookin asetukset.

Luin viestin. Vastaan huomenna paremmalla ajalla.

[Kohina]

Tuossa käppyrässä vielä kolikon puolet sotkussa.

[Kohina]

Tossa esim. Purduen ego on ilmeisestikin tuota Adlerin individuaalipsykologiaa.

Minun tulkinnassani ei ole egosta kyse, vaan pieteetistä. Ei tarvita kuin pieteettiä pieteettiä pieteettiä. Siinä missä toinen on negatiivista kateutta, antamani on positiivista kateutta. Mutta se on vaikeaa, sillä ensiksi pitäisi tietää mitä haluaa. Ja sitä varten pitäisi kasvaa aikuiseksi.

Joskus hämmästelen viehtymystäni videopeleihin, sillä todellisuudessa näpyttelen pelistä riippumatta samoja näppäimiä, mutta silti palaan pelaamaan. Toisaalta moni pitää yksikätisistä. Ja toisaalta L-dopaa määrätään pääsääntöisesti mummeleille.

[Pattinero]

Todella paska profeetta olisin. Jos olisin hyvä, niin tilini pullistelisi ylimääräisiä miljoonia.

[Purdue]

Tuomioksenne arvon Deimos määrään teidät lukemaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Mutta et lue. Ja paskasi on oikeasti kusta.

Mä kuuntelin sitä yhtenä kesänä varmaan jotain 20 tuntia. Siten luovutin. Aika laahautuvaa tarinaa, vaikka samalla jotenkin kiehtovaa.

Edit: voi kokeilla: https://areena.yle.fi/podcastit/ohjelmat/30-658

Se olikin rangaistus.
Vähän kuten edesmennyt kaverini sanoi kerran kun häntä ruoskin että luulenko minä ettei hän ole jo itseään ruoskinut. Sanoin hänelle että ei se kuule mene niin.
Ei olisi järkeä ruoskia ihmistä joka ei sitä nahoissaan tunne. Hän vain itseruoskinnalla parkiinnutti itseään menettäen yhteyden muihin ihmisiin josta hän itseään ruoski. Aika paha, mutta ei täysin.

Franklin mukaan todellisen ihmisyyden ydin on kyky suuntautua itsensä ulkopuolelle. Logoterapian perustana on oletus, että elämällä on aina tarkoitus. Näkemyksen mukaan ihminen tavoittelee elämäntarkoitusta, jonka voisi toiminnallaan toteuttaa tai jota voisi edistää (toiminnan tie ihmisten tai yhteisen hyvän puolesta). Toinen vaihtoehto on, että ihminen omistautuu antoisiin, syviin elämyksiin esimerkiksi luonnosta, taiteesta tai toisesta ihmisestä (yhteys itsensä ulkopuolelle). Kanssaihminen, jota ihminen voi rakastaa, voi tarjota tien elämäntarkoituksen täyttämiseen. Kolmas mahdollisuus on elämän tarkoituksen täyttäminen valitsemalla arvokas suhtautuminen toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen. Tällöinkin ihminen voi valita asennoitumistavan tilanteeseen.[1][2]

Logoterapia luetaan kuuluvaksi humanistisen psykologian piiriin ja sitä pidetään kolmantena wieniläisenä psykoterapian koulukuntana. Siinä missä Sigmund Freud näki ihmisten ongelmaksi seksuaalisen turhautumisen (psykoanalyysi), Alfred Adler alemmuudentunteen (individuaalipsykologia), näki Frankl ihmisten suurimmaksi ongelmaksi elämän mielettömäksi kokemisen eli eksistentiaalisen ahdistuksen. Logoterapian mukaan olemassaolon tyhjyyteen on syynä se, ettei ihminen tiedä, mitä hän haluaa. Vaistot (jotka ihmiseltä puuttuvat) eivät sano, mitä ihmisen on pakko tehdä, eivätkä traditiot kerro, mitä hänen kuuluu tehdä. Tämä johtaa siihen, että ihminen haluaa sitä, mitä muutkin tai sitä mitä muut häneltä haluavat.

Minun kiimalimakolmioni (joo, ei ole kolmio) yhdistää kaikki edellä mainitut ja ohittaa feminismin. Toki naiset ovat kateellisempia ja surullisempia kuin miehet, ja miehet iloisempia ja vihaisempia kuin naiset, mutta erottelua ei tarvitse tehdä, joten päädytään universalismiin.

Joo, itse en oikeastaan tunne psykoterapiaa tarkemmin, mutta Freudin ajatuksiin olen aina suhtautunut hieman epäillen, koska hän tulkitsi ilmeisesti kaiken juurikin tuon seksuaalisuuden kautta. Mutta moderni psykoterapia on ilmeisesti edistynyt aika lailla noista Freudin ajoista?

Tosta Franklin näkemyksestä, että elämä koetaan mielettömäksi josta juontaa tuo eksistentiaalinen ahdistus sanoisin, ettei sekään oikein soita kelloja mun päässä.

Toisaalta tuo logoterapian ajatus, että elämällä on aina jokin tarkoitus, niin sekin tuntuu ettei se sovi ihan kaikkiin ihmisiin ja tilanteisiin.


Mutta jos ajatellaan yksilön turhautumista, niin mä näkisin että se saattaa yleisellä tasolla johtua siitä ettei yksilö koe elämäänsä tyydyttäväksi. Tämä on hiukan eri asia kuin se että elämällä olisi tarkoitus.

Ihmiset tavoittelevat positiivisia kokemuksia ja välttelevät negatiivisia kokemuksia noin suuressa kuvassa, ja heillä on myös erilaisia tarpeita, kuten fyysisiä, psyykkisiä, seksuaalisia ja sosiaalisia tarpeita. Ja jos ajatellaan mielen vinoumia, niin uskoisin että monet ongelmat ihmisten elämässä juontavat siitä, että heillä on vaikeuksia tyydyttää erilaisia tarpeitaan sillä tavalla, että niistä muodostuisi terveellä tavalla positiivisia kokemuksia.

Eli erilaiset turhaumat, jotka voivat juontaa niin lapsuudesta taikka aikuisuudesta, voivat sitten näkyä mielen vinoutumina ja erilaisina psyykkisinä sairauksina myöhemmällä iällä.


Toisaalta tätä yllä mainittua prosessia ei tule sekoittaa psykoosisairauksiin, joiden kohdalla olen taipuvainen uskomaan, että kyse on enemmän elimellisestä viasta. Joku henkilö joka kokee harhoja, niin uskoisin että ne harhat tässä tapauksessa aiheuttaa ne mielen vinoumat eikä toisin päin. Eli kun se kokemusmaailma alkaa olemaan kummallinen, niin silloin ne omat selitykset niille kummallisille kokemuksille myös vinoutuvat ja niihin alkaa uskomaan, ja silloin henkilö on vahvasti irrallaan siitä todellisuudesta jossa hän elää.


Mutta siis, mä näkisin että psykoterapia olisi juurikin sellainen hoitomuoto, jonka avulla niitä omia tyydyttämättömiä tarpeita ja niistä johtuvia mielen vinoutumia pääsee analysoimaan ja työstämään?

Ja en siis itse ole koskaan ollut psykoterapiassa, joten nää on vaan mun omia ajatuksia näistä asioista.

[Kohina]

Tuomioksenne arvon Deimos määrään teidät lukemaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Mutta et lue. Ja paskasi on oikeasti kusta.

Mä kuuntelin sitä yhtenä kesänä varmaan jotain 20 tuntia. Siten luovutin. Aika laahautuvaa tarinaa, vaikka samalla jotenkin kiehtovaa.

Edit: voi kokeilla: https://areena.yle.fi/podcastit/ohjelmat/30-658

Se olikin rangaistus.
Vähän kuten edesmennyt kaverini sanoi kerran kun häntä ruoskin että luulenko minä ettei hän ole jo itseään ruoskinut. Sanoin hänelle että ei se kuule mene niin.
Ei olisi järkeä ruoskia ihmistä joka ei sitä nahoissaan tunne. Hän vain itseruoskinnalla parkiinnutti itseään menettäen yhteyden muihin ihmisiin josta hän itseään ruoski. Aika paha, mutta ei täysin.

Franklin mukaan todellisen ihmisyyden ydin on kyky suuntautua itsensä ulkopuolelle. Logoterapian perustana on oletus, että elämällä on aina tarkoitus. Näkemyksen mukaan ihminen tavoittelee elämäntarkoitusta, jonka voisi toiminnallaan toteuttaa tai jota voisi edistää (toiminnan tie ihmisten tai yhteisen hyvän puolesta). Toinen vaihtoehto on, että ihminen omistautuu antoisiin, syviin elämyksiin esimerkiksi luonnosta, taiteesta tai toisesta ihmisestä (yhteys itsensä ulkopuolelle). Kanssaihminen, jota ihminen voi rakastaa, voi tarjota tien elämäntarkoituksen täyttämiseen. Kolmas mahdollisuus on elämän tarkoituksen täyttäminen valitsemalla arvokas suhtautuminen toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen. Tällöinkin ihminen voi valita asennoitumistavan tilanteeseen.[1][2]

Logoterapia luetaan kuuluvaksi humanistisen psykologian piiriin ja sitä pidetään kolmantena wieniläisenä psykoterapian koulukuntana. Siinä missä Sigmund Freud näki ihmisten ongelmaksi seksuaalisen turhautumisen (psykoanalyysi), Alfred Adler alemmuudentunteen (individuaalipsykologia), näki Frankl ihmisten suurimmaksi ongelmaksi elämän mielettömäksi kokemisen eli eksistentiaalisen ahdistuksen. Logoterapian mukaan olemassaolon tyhjyyteen on syynä se, ettei ihminen tiedä, mitä hän haluaa. Vaistot (jotka ihmiseltä puuttuvat) eivät sano, mitä ihmisen on pakko tehdä, eivätkä traditiot kerro, mitä hänen kuuluu tehdä. Tämä johtaa siihen, että ihminen haluaa sitä, mitä muutkin tai sitä mitä muut häneltä haluavat.

Minun kiimalimakolmioni (joo, ei ole kolmio) yhdistää kaikki edellä mainitut ja ohittaa feminismin. Toki naiset ovat kateellisempia ja surullisempia kuin miehet, ja miehet iloisempia ja vihaisempia kuin naiset, mutta erottelua ei tarvitse tehdä, joten päädytään universalismiin.

Joo, itse en oikeastaan tunne psykoterapiaa tarkemmin, mutta Freudin ajatuksiin olen aina suhtautunut hieman epäillen, koska hän tulkitsi ilmeisesti kaiken juurikin tuon seksuaalisuuden kautta. Mutta moderni psykoterapia on ilmeisesti edistynyt aika lailla noista Freudin ajoista?

Tosta Franklin näkemyksestä, että elämä koetaan mielettömäksi josta juontaa tuo eksistentiaalinen ahdistus sanoisin, ettei sekään oikein soita kelloja mun päässä.

Toisaalta tuo logoterapian ajatus, että elämällä on aina jokin tarkoitus, niin sekin tuntuu ettei se sovi ihan kaikkiin ihmisiin ja tilanteisiin.


Mutta jos ajatellaan yksilön turhautumista, niin mä näkisin että se saattaa yleisellä tasolla johtua siitä ettei yksilö koe elämäänsä tyydyttäväksi. Tämä on hiukan eri asia kuin se että elämällä olisi tarkoitus.

Ihmiset tavoittelevat positiivisia kokemuksia ja välttelevät negatiivisia kokemuksia noin suuressa kuvassa, ja heillä on myös erilaisia tarpeita, kuten fyysisiä, psyykkisiä, seksuaalisia ja sosiaalisia tarpeita. Ja jos ajatellaan mielen vinoumia, niin uskoisin että monet ongelmat ihmisten elämässä juontavat siitä, että heillä on vaikeuksia tyydyttää erilaisia tarpeitaan sillä tavalla, että niistä muodostuisi terveellä tavalla positiivisia kokemuksia.

Eli erilaiset turhaumat, jotka voivat juontaa niin lapsuudesta taikka aikuisuudesta, voivat sitten näkyä mielen vinoutumina ja erilaisina psyykkisinä sairauksina myöhemmällä iällä.


Toisaalta tätä yllä mainittua prosessia ei tule sekoittaa psykoosisairauksiin, joiden kohdalla olen taipuvainen uskomaan, että kyse on enemmän elimellisestä viasta. Joku henkilö joka kokee harhoja, niin uskoisin että ne harhat tässä tapauksessa aiheuttaa ne mielen vinoumat eikä toisin päin. Eli kun se kokemusmaailma alkaa olemaan kummallinen, niin silloin ne omat selitykset niille kummallisille kokemuksille myös vinoutuvat ja niihin alkaa uskomaan, ja silloin henkilö on vahvasti irrallaan siitä todellisuudesta jossa hän elää.


Mutta siis, mä näkisin että psykoterapia olisi juurikin sellainen hoitomuoto, jonka avulla niitä omia tyydyttämättömiä tarpeita ja niistä johtuvia mielen vinoutumia pääsee analysoimaan ja työstämään?

Ja en siis itse ole koskaan ollut psykoterapiassa, joten nää on vaan mun omia ajatuksia näistä asioista.

Ei psykoterapia edisty. Yhtä hyvin voi lyödä lekalla päähän. Joitain se varmastikin auttaa kuten ECkin. Juuri tapasin skitsofreenikon jota hoidetaan sähköllä.

Yritin (kännykällä turhauttavaa kommunikoida) puhua siitä että lapsi on hedonistinen sillä ei ymmärrä minkään arvoa. Aikuinen taas on itseohjautuva, eli ei viettiensä vietävissä.
Nytkin kuvitellaan että olen viettieni viemä, mutta se on puhdasta projisointia. On syitä tehdä ja olla tekemättä, eivätkä ne kumoa toisiaan välttämättä, sillä on nyt ja eilen ja huomenna. Kadonnutta aikaa etsimässä aikuistuminen kuvataan tässä ja nyt aka. realismiksi. Realiteetit ovat ne että ihmisiltä puuttuu pieteettiä. Ei minua tarvitse kunnioittaa, mutta antaisivat edes arvoa titteleilleen. Toistan nyt, mutta presidentin tehtäväkään ei ole jaella arvomerkkejä, vaan antaa niille merkityksen. Siksi Stubb on paska pressa.

[Purdue]

Tuomioksenne arvon Deimos määrään teidät lukemaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Mutta et lue. Ja paskasi on oikeasti kusta.

Mä kuuntelin sitä yhtenä kesänä varmaan jotain 20 tuntia. Siten luovutin. Aika laahautuvaa tarinaa, vaikka samalla jotenkin kiehtovaa.

Edit: voi kokeilla: https://areena.yle.fi/podcastit/ohjelmat/30-658

Se olikin rangaistus.
Vähän kuten edesmennyt kaverini sanoi kerran kun häntä ruoskin että luulenko minä ettei hän ole jo itseään ruoskinut. Sanoin hänelle että ei se kuule mene niin.
Ei olisi järkeä ruoskia ihmistä joka ei sitä nahoissaan tunne. Hän vain itseruoskinnalla parkiinnutti itseään menettäen yhteyden muihin ihmisiin josta hän itseään ruoski. Aika paha, mutta ei täysin.

Franklin mukaan todellisen ihmisyyden ydin on kyky suuntautua itsensä ulkopuolelle. Logoterapian perustana on oletus, että elämällä on aina tarkoitus. Näkemyksen mukaan ihminen tavoittelee elämäntarkoitusta, jonka voisi toiminnallaan toteuttaa tai jota voisi edistää (toiminnan tie ihmisten tai yhteisen hyvän puolesta). Toinen vaihtoehto on, että ihminen omistautuu antoisiin, syviin elämyksiin esimerkiksi luonnosta, taiteesta tai toisesta ihmisestä (yhteys itsensä ulkopuolelle). Kanssaihminen, jota ihminen voi rakastaa, voi tarjota tien elämäntarkoituksen täyttämiseen. Kolmas mahdollisuus on elämän tarkoituksen täyttäminen valitsemalla arvokas suhtautuminen toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen. Tällöinkin ihminen voi valita asennoitumistavan tilanteeseen.[1][2]

Logoterapia luetaan kuuluvaksi humanistisen psykologian piiriin ja sitä pidetään kolmantena wieniläisenä psykoterapian koulukuntana. Siinä missä Sigmund Freud näki ihmisten ongelmaksi seksuaalisen turhautumisen (psykoanalyysi), Alfred Adler alemmuudentunteen (individuaalipsykologia), näki Frankl ihmisten suurimmaksi ongelmaksi elämän mielettömäksi kokemisen eli eksistentiaalisen ahdistuksen. Logoterapian mukaan olemassaolon tyhjyyteen on syynä se, ettei ihminen tiedä, mitä hän haluaa. Vaistot (jotka ihmiseltä puuttuvat) eivät sano, mitä ihmisen on pakko tehdä, eivätkä traditiot kerro, mitä hänen kuuluu tehdä. Tämä johtaa siihen, että ihminen haluaa sitä, mitä muutkin tai sitä mitä muut häneltä haluavat.

Minun kiimalimakolmioni (joo, ei ole kolmio) yhdistää kaikki edellä mainitut ja ohittaa feminismin. Toki naiset ovat kateellisempia ja surullisempia kuin miehet, ja miehet iloisempia ja vihaisempia kuin naiset, mutta erottelua ei tarvitse tehdä, joten päädytään universalismiin.

Joo, itse en oikeastaan tunne psykoterapiaa tarkemmin, mutta Freudin ajatuksiin olen aina suhtautunut hieman epäillen, koska hän tulkitsi ilmeisesti kaiken juurikin tuon seksuaalisuuden kautta. Mutta moderni psykoterapia on ilmeisesti edistynyt aika lailla noista Freudin ajoista?

Tosta Franklin näkemyksestä, että elämä koetaan mielettömäksi josta juontaa tuo eksistentiaalinen ahdistus sanoisin, ettei sekään oikein soita kelloja mun päässä.

Toisaalta tuo logoterapian ajatus, että elämällä on aina jokin tarkoitus, niin sekin tuntuu ettei se sovi ihan kaikkiin ihmisiin ja tilanteisiin.


Mutta jos ajatellaan yksilön turhautumista, niin mä näkisin että se saattaa yleisellä tasolla johtua siitä ettei yksilö koe elämäänsä tyydyttäväksi. Tämä on hiukan eri asia kuin se että elämällä olisi tarkoitus.

Ihmiset tavoittelevat positiivisia kokemuksia ja välttelevät negatiivisia kokemuksia noin suuressa kuvassa, ja heillä on myös erilaisia tarpeita, kuten fyysisiä, psyykkisiä, seksuaalisia ja sosiaalisia tarpeita. Ja jos ajatellaan mielen vinoumia, niin uskoisin että monet ongelmat ihmisten elämässä juontavat siitä, että heillä on vaikeuksia tyydyttää erilaisia tarpeitaan sillä tavalla, että niistä muodostuisi terveellä tavalla positiivisia kokemuksia.

Eli erilaiset turhaumat, jotka voivat juontaa niin lapsuudesta taikka aikuisuudesta, voivat sitten näkyä mielen vinoutumina ja erilaisina psyykkisinä sairauksina myöhemmällä iällä.


Toisaalta tätä yllä mainittua prosessia ei tule sekoittaa psykoosisairauksiin, joiden kohdalla olen taipuvainen uskomaan, että kyse on enemmän elimellisestä viasta. Joku henkilö joka kokee harhoja, niin uskoisin että ne harhat tässä tapauksessa aiheuttaa ne mielen vinoumat eikä toisin päin. Eli kun se kokemusmaailma alkaa olemaan kummallinen, niin silloin ne omat selitykset niille kummallisille kokemuksille myös vinoutuvat ja niihin alkaa uskomaan, ja silloin henkilö on vahvasti irrallaan siitä todellisuudesta jossa hän elää.


Mutta siis, mä näkisin että psykoterapia olisi juurikin sellainen hoitomuoto, jonka avulla niitä omia tyydyttämättömiä tarpeita ja niistä johtuvia mielen vinoutumia pääsee analysoimaan ja työstämään?

Ja en siis itse ole koskaan ollut psykoterapiassa, joten nää on vaan mun omia ajatuksia näistä asioista.

Ei psykoterapia edisty. Yhtä hyvin voi lyödä lekalla päähän. Joitain se varmastikin auttaa kuten ECkin. Juuri tapasin skitsofreenikon jota hoidetaan sähköllä.

Joo. En ole itse asiassa pätevä arvioimaan psykoterapiaa hoitomuotona, kun ei ole omakohtaista kokemusta asiasta.

Mutta se käsitys mulla on, että on potilaita, joilla on tiettyjä mielen vinoutumia, tyydyttämättömiä tarpeita, sekä turhautumia, joita psykoterapialla tai jollakin vuorovaikutteisella itseanalyysillä voitaisiin hoitaa.

Skitsofreenikot psykoosisairaina taitavat kuitenkin olla sellaisia potilaita, että vaikka psykoterapia auttaisikin heitä ymmärtämään tilaansa paremmin, niin jos se psykoosi on päällä niin ei mikään määrä psykoterapiaa paranna siitä sairaudesta. Kenties lääkehoito voi auttaa.

[Keijona]

Profetia on ennustus, joten jos Pekka Pouta kertoo että huomenna paistaa aurinko ja onkin pilvistä, niin hän on väärä profeetta.

Esim. Jeesus on juutalaisten mielestä väärä profeetta, mutta islaminuskoisille oikea profeetta.

Ai nyt wikipedia ei sitten kelpaakaan. Profetioita kertoo vain profeetta ja profeetta liittyy uskontoon. Pekka Poudan ennustukset tuskin tulevat jumalan ilmoituksena:

Profeetta on jumalalta tulevaksi uskotun ilmestyksen välittäjä.[1] Profeetta voi uskoa olevansa suoraan jumalan lähettämä edustaja, tai hän voi välittää jumalan tahtoa esimerkiksi saamiensa näkyjen tai unien kautta, tai arpaa heittämällä.[2] Profeetan saamat jumalalliset ilmoitukset tai ennustukset ovat profetioita.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Profeetta

Profetia on suomen kielessä jumalallinen ilmoitus tai ennustus. Profetia-sanaperhe on alkujaan peräisin klassisesta kreikan kielestä, missä sen käyttö painottui jumalalliselle alueelle. Profetia on jumalien tahdon tulkintaa, profetoiminen on jumalien tulkkina toimimista ja profeetta on siihen erikoistunut henkilö
https://fi.wikipedia.org/wiki/Profetia

Mutta jos ilmastonmuutos on uskonto niin kyllä Pekka sinne profeetaksi pääsisi.

Mutta hyvä pointti, ateistit eivät siis voi kommentoida profetioita, koska heidän mukaansa niitä Jumalan ilmoituksia ei ole edes olemassa.