Ilmankosteus

[Tervapaperi]

Sanotaan että ilmaan sitoutuu kosteutta ja ilma voi pitää sisällään sen ja sen verran kosteutta ennen kuin tuo kosteus saavuttaa kastepisteen (100% RH) joka riippuu ilman lämpötilasta ja tuolloin kosteus tiivistyy. Minulle syntyy mielikuva, että ilma jollain tavalla kantaa sitä kosteutta, sitoo sen itseensä, mahdollistaa tuon kosteuden olemisen ja että kastepiste olisi nimenomaisesti ilman ominaisuus. Tällaisen mielikuvan muodostin joskus kauan sitten johtuen siitä miten asiasta aina puhutaan. Vaikea toki fysiikan keinoin kuvailla tarkemmin sitä mielikuvaa. Kuitenkin käsittääkseni jos ilman sisältämiä kaasuja ja vesihöyryä ajatellaan ideaalikaasuina, ei niiden pitäisi varsinaisesti vuorovaikuttaa keskenään. Tällöin ilmankosteus olisi täysin itsenäinen ilmasta erillinen asia, eikä tuo kosteus välittäisi pätkääkään vaikka kaikki ilma häviäisi olemattomiin. Se käyttäytyisi edelleen aivan samoin. Toki ideaalikaasun konsepti ei vastaa todellisuutta täysin, mutta kuinka kaukana se on tässä tapauksessa siitä? Kuinka paljon ilmalla on vaikutusta "ilmankosteuteen"? Olisiko ympärillämme enemmän vai vähemmän kaasumuotoista kosteutta jos ilmaa ei olisi? Mitä tapahtuisi kastepisteelle? Minne uhanalaiset isopussikaniinit pakenisivat näitä hapettomia olosuhteita?

Samaan syssyyn kysyisin myös, kuinka usein ilman sisältämät molekyylit törmäilevät toisiinsa tavanomaisissa asuinolosuhteissa? Pystyykö tätä kuvailemaan jollain tavalla niin että saisi käsityksen tapahtuman todennäköisyydestä. Entä jos meillä on pitkä sylinteri, jonka keskellä on tiivis seinä, ja sen vasemmalla puolella kaasua X paineessa 1 bar, mutta ei oikealla puolella. Kaasua Y sen sijaan on molemmilla puolilla paineessa 1 bar. Tällöin ideaalikaasun osapainelain perusteella vasemmalla puolella olisi 2 bar ja oikealla 1 bar. Jos nyt tuo seinä otetaan nopeasti pois välistä, virtaa kaasua vasemmalta puolelta oikealle puolelle. Virtaako vain tuo kaasu X?