Moraalin ja etiikan 2 keskeistä ongelmaa?!

[Purdue]

Moraalin ja etiikan 2 keskeistä ongelmaa?!


Moraalissa ja etiikassa on 2 keskeistä ongelmaa:
1) Kuinka luoda moraalisia normeja?
2) Kuinka saada ihmiset noudattamaan moraalisia normeja?


Ja tässä on lanka, jossa voi keskustella tästä aihepiiristä. Eli mistä normit tulevat, ja miksi niitä pitäisi kenenkään noudattaa?


Langan pohjustus:


1. Kuinka luoda moraalisia normeja

David Humelta on se kuuluisa lausahdus, joka menee suurin piirtein niin, että "siitä kuinka asiat ovat ei voida johtaa sitä kuinka niiden pitäisi olla!" Eli faktoista ei saada johdettua moraalisia normeja.

Mutta mitkä ovat sitten vaihtoehdot? Jos lähdetään siitä, että on kolme tiedon domainia:
1) Kognitiivinen domain (Tosi/epätosi), eli faktat
2) Hedoninen domain (Hyvä/paha), eli aistimaailma, emootiot ja intressit sekä yleisemmin arvot
3) Moraalinen domain (Oikein/väärin) eli käyttäytymiseen liittyvät normit

Se mun hypoteesi on se, että:
Moraalisia normeja ei voida johtaa kognitiivisesta domainista, vaan ne tulee johtaa hedonisesta domainista. Arvot ovat johdettavissa hedonisista tulkinnoista, ja arvojen perusteella ihmiset voivat sopia käyttäytymistä säätelevistä normeista.


2. Kuinka saada ihmiset noudattamaan moraalisia normeja?

Elikkä, kun normit on luotu niin ihmisillä on houkutus rikkoa niitä oman edun tavoittelussa. Mitkä tekijät siis saisivat ihmiset noudattamaan moraalisia normeja?

Tässä tapauksessa voi syitä olla kolmea eri laatua:
1) Pakottaminen (Hobbes) eli valtion pakkovalta sekä muiden yksilöiden taholta tuleva vertaispaine
2) Sosialisaatio (Parsons) eli vapaaehtoinen noudattaminen joka perustuu siihen, että yksilöt sisäistävät nuo normit osana kasvuprosessiaan. Myös hyveiden omaksuminen ja harjoittaminen edesauttaa tätä.
3) Eksplisiittinen suostumus eli lupaus taikka sopimus. Tämä edellyttää sitä, että sopimuksen taikka lupauksen rikkoja voidaan pakottaa noudattamaan sopimusta taikka lupausta (ks. kohta 1).


Elikkä, siinäpä tän langan pohjustus. Kyse on siis siitä että mistä normit ja käsitys oikeasta ja väärästä tulevat, ja toisaalta kuinka saada yksilöt noudattamaan sovittuja normeja ja pelisääntöjä?

[ID10T]

Se mun hypoteesi on se, että:
Moraalisia normeja ei voida johtaa kognitiivisesta domainista, vaan ne tulee johtaa hedonisesta domainista. Arvot ovat johdettavissa hedonisista tulkinnoista, ja arvojen perusteella ihmiset voivat sopia käyttäytymistä säätelevistä normeista.

Tässä on edelleen se perustavanlaatuinen ongelma, että miten tällaisista moraalisista normeista saadaan yleispäteviä? Hedonistinen logiikkakin on aina subjektiivista.

[Purdue]

Se mun hypoteesi on se, että:
Moraalisia normeja ei voida johtaa kognitiivisesta domainista, vaan ne tulee johtaa hedonisesta domainista. Arvot ovat johdettavissa hedonisista tulkinnoista, ja arvojen perusteella ihmiset voivat sopia käyttäytymistä säätelevistä normeista.

Tässä on edelleen se perustavanlaatuinen ongelma, että miten tällaisista moraalisista normeista saadaan yleispäteviä? Hedonistinen logiikkakin on aina subjektiivista.

Tuo on muuten hemmetin hyvä ja relevantti kysymys!


Mä luulen, että siinä pitää vedota jonkinlaiseen Kantin tyyliseen universaalisuus periaatteeseen?


Ajatellaan vaikkapa tarpeetonta kivun tuottamista. Voidaan ajatella, että kaikki ihmiset (taikka lähes kaikki) ovat sitä mieltä, että tarpeeton kivun tuottaminen on huono asia.

Eli tuosta saadaan se arvo, jonka perusteella spesifimmät moraaliset käyttäytymiseen liittyvät normit voidaan johtaa.

Eli on yksi arvo, mutta niitä normeja voi olla useita, jotka voivat liittyä vanhempien ja lasten suhteeseen eli kasvattamiseen, taikka vaikkapa eläinten pitoon.


Loppupeleissä en usko, että on mitään tarkkaa algoritmiä jolla oikea ja väärä voitaisiin määritellä, vaan loppupeleissä tarvitaan ihmisten kesken harkintaa ja sopimista.

[Stadin öljylanne]

Se mun hypoteesi on se, että:
Moraalisia normeja ei voida johtaa kognitiivisesta domainista, vaan ne tulee johtaa hedonisesta domainista. Arvot ovat johdettavissa hedonisista tulkinnoista, ja arvojen perusteella ihmiset voivat sopia käyttäytymistä säätelevistä normeista.

Tässä on edelleen se perustavanlaatuinen ongelma, että miten tällaisista moraalisista normeista saadaan yleispäteviä? Hedonistinen logiikkakin on aina subjektiivista.

Tuo on muuten hemmetin hyvä ja relevantti kysymys!


Mä luulen, että siinä pitää vedota jonkinlaiseen Kantin tyyliseen universaalisuus periaatteeseen?


Ajatellaan vaikkapa tarpeetonta kivun tuottamista. Voidaan ajatella, että kaikki ihmiset (taikka lähes kaikki) ovat sitä mieltä, että tarpeeton kivun tuottaminen on huono asia.

Eli tuosta saadaan se arvo, jonka perusteella spesifimmät moraaliset käyttäytymiseen liittyvät normit voidaan johtaa.

Eli on yksi arvo, mutta niitä normeja voi olla useita, jotka voivat liittyä vanhempien ja lasten suhteeseen eli kasvattamiseen, taikka vaikkapa eläinten pitoon.


Loppupeleissä en usko, että on mitään tarkkaa algoritmiä jolla oikea ja väärä voitaisiin määritellä, vaan loppupeleissä tarvitaan ihmisten kesken harkintaa ja sopimista.

Sikäli jos kiinnostaa, kysyin ChatGPT:lta millaisita lähtökohdista ja millaisissa olosuhteissa kasvaa ihminen, joka ei kykene käyttätymään yhdessä sovittujen normien mukaan jotenkin kontekstiin liittyvien tutkijoiden kuten Richard Lewontinin, Joseph LeDoux’n, Antonio Damasion, Steven Pinkerin, E.O. Wilsonin ja Bruce McEwenin tutkimusten pohjalta.

Tutkittaessa sitä, millaisista lähtökohdista ja millaisissa olosuhteissa kasvaa ihminen, joka ei kykene käyttäytymään yhdessä sovittujen normien mukaan, on hyödyllistä yhdistää useiden tunnettujen tutkijoiden näkemyksiä. Richard Lewontin, Joseph LeDoux, Antonio Damasio, Steven Pinker, E.O. Wilson ja Bruce McEwen ovat kaikki antaneet merkittäviä panoksia ymmärrykseemme ihmismielen ja -käyttäytymisen biologisista ja ympäristöllisistä perusteista.

Richard Lewontin on korostanut geneettisen ja ympäristöllisen vuorovaikutuksen merkitystä ihmisen kehityksessä. Hänen työnsä muistuttaa meitä siitä, ettei ihmiskäyttäytymistä voi selittää pelkästään geneettisillä tai ympäristöllisillä tekijöillä; molemmat vaikuttavat yhdessä monimutkaisella tavalla. Tämä yhdistelmä voi luoda pohjan sille, että jotkut yksilöt kehittyvät normeista poikkeavalla tavalla, jos geneettiset taipumukset ja ympäristöolosuhteet ovat erityisen epätasapainossa.

Joseph LeDoux’n tutkimukset aivojen emotionaalisista prosesseista, erityisesti pelon ja ahdistuksen neurobiologiasta, auttavat ymmärtämään, miksi joissakin olosuhteissa ihmiset saattavat toimia normien vastaisesti. Intensiiviset tai traumaattiset emotionaaliset kokemukset voivat vaikuttaa aivojen toimintaan tavoin, jotka ohjaavat yksilöitä käyttäytymään epäsosiaalisesti tai aggressiivisesti.

Antonio Damasio on puolestaan tutkinut, kuinka tunteet ja rationaalinen ajattelu yhdistyvät päätöksenteossa. Hänen näkemyksensä siitä, että tunteiden heikentynyt prosessointi voi johtaa sosiaalisten normien rikkomiseen, tarjoaa käsityksen siitä, että jos yksilön tunne-elämä on jollakin tavalla häiriintynyt, voi se ilmetä kyvyttömyytenä noudattaa sovittuja normeja.

Steven Pinker on keskittynyt kielen ja instinktien rooliin ihmisen käyttäytymisessä. Hänen teorioidensa mukaan poikkeavat käyttäytymismallit voivat johtua evolutiivisista mekanismeista, jotka eivät ole täysin sopeutuneet nykyaikaisiin sosiaalisiin ympäristöihin, mikä voi selittää normeista poikkeamista tietyissä konteksteissa.

E.O. Wilsonin työ biologisesta monimuotoisuudesta ja ihmisen luonnollisesta sosiaalisuudesta valottaa, kuinka tietyt ympäristölliset tekijät voivat häiritä tai rajoittaa tätä sosiaalisuutta, mikä voi ilmetä antisosiaalisena käytöksenä.

Bruce McEwenin tutkimukset stressihormonien vaikutuksesta aivoihin antavat tärkeän näkökulman siihen, kuinka pitkäaikainen stressi ja trauma voivat muovata käyttäytymistä. Tämä biologinen stressi voi johtaa kyvyttömyyteen sopeutua ja noudattaa yhteisön sosiaalisia normeja.

Yhdistämällä nämä tutkimukset voidaan nähdä, että normista poikkeavan käytöksen taustalla voi olla monimutkainen sekoitus geneettisiä alttiuksia, emotionaalisia ja kognitiivisia häiriöitä, evolutiivisia jäänteitä ja ympäristön aiheuttamia stressitekijöitä. Tämä kokonaisuus luo pohjan ymmärtää, miksi jotkut ihmiset eivät kykene käyttäytymään sovittujen normien mukaan.

Kysyin ChatGPT:lta myös samaisten tutkijoiden tutkimusten pohjalta, mitä se edellyttäisi, että normien mukaan käyttätyminen onnistuisi, siis niiltä osin, mihin meillä on ihmisten käytöksen kannalta edes jotain vaikutusvaltaa.

Kun tarkastellaan, mitä se edellyttäisi, että ihminen kykenisi käyttäytymään yhdessä sovittujen normien mukaan – erityisesti niiltä osin, joissa meillä on vaikutusvaltaa ihmisen käytökseen – on hyödyllistä hyödyntää Richard Lewontinin, Joseph LeDoux’n, Antonio Damasion, Steven Pinkerin, E.O. Wilsonin ja Bruce McEwenin tutkimuksia.

Richard Lewontinin tutkimus korostaa ympäristön ja geneettisen materiaalin välistä vuorovaikutusta. Tämä vuoropuhelu muistuttaa meitä siitä, että ympäristön järjestelyillä – kuten koulutuksella, sosiaalisella tuella ja varhaisella puuttumisella – on potentiaali muovata geneettisiä predispositioita tavalla, joka edistää normien mukaista käyttäytymistä. Tukeva ja stimuloiva ympäristö voi auttaa yksilöitä kehittämään tarvittavia sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja.

Joseph LeDoux’n työ osoittaa, että tunnereaktioita säätelevien aivojen alueiden ymmärtäminen ja kouluttaminen voi auttaa ihmisiä hallitsemaan pelkoa ja ahdistusta, mikä on olennaista, jotta he voivat toimia normien mukaisesti erityisesti paineen alla. Tähän voi kuulua esimerkiksi mindfulness-harjoitukset ja muut stressinhallintatekniikat, jotka auttavat rauhoittamaan mieltä ja edistävät rationaalista päätöksentekoa.

Antonio Damasio on puolestaan osoittanut, kuinka tärkeää on tunteiden ja järjen tasapaino päätöksenteossa. Kehittämällä ihmisten kykyä tunnistaa ja arvioida omia tunteitaan voidaan parantaa heidän mahdollisuuksiaan toimia vastuullisesti ja yhteiskunnan normien mukaisesti. Tämä voi sisältää tunteiden tunnistamiseen keskittyvää opetusta jo nuoresta iästä alkaen.

Steven Pinker on painottanut, että ymmärtämällä evolutiivista perintöämme – ja sitä, kuinka se vaikuttaa käyttäytymiseemme modernissa yhteiskunnassa – voimme paremmin ohjata käytöstämme sopivilla tavoilla. Esimerkiksi koulutusohjelmat, jotka keskittyvät empatian, yhteistyön ja reilun pelin edistämiseen, voivat auttaa sopeuttamaan evolutiiviset vaistomme yhteiskunnallisiin normeihin.

E.O. Wilsonin tutkimus biologisesta monimuotoisuudesta ja lajien välisestä riippuvuudesta opettaa meille yhteistyön ja yhteisöllisyyden arvoa. Luomalla yhteisöjä, jotka arvostavat monimuotoisuutta ja keskinäistä riippuvuutta, voimme edistää normien mukaista käyttäytymistä.

Bruce McEwen on puolestaan näyttänyt, kuinka krooninen stressi vaikuttaa aivoihin ja käyttäytymiseen. Tämä tieto voi ohjata meitä kehittämään strategioita stressin hallintaan ja sen negatiivisten vaikutusten minimointiin, kuten tarjoamalla riittäviä tukipalveluita ja edistämällä terveellisiä elämäntapoja, mikä puolestaan voi auttaa yksilöitä noudattamaan yhteiskunnan normeja.

Yhdistämällä näiden tutkijoiden oivallukset ja soveltamalla niitä käytäntöön voimme luoda olosuhteita, joissa yksilöt eivät ainoastaan kykene, vaan myös haluavat käyttäytyä yhdessä sovittujen normien mukaan. Tämä edellyttää monialaista lähestymistapaa, joka huomioi biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät.

[ID10T]

Se mun hypoteesi on se, että:
Moraalisia normeja ei voida johtaa kognitiivisesta domainista, vaan ne tulee johtaa hedonisesta domainista. Arvot ovat johdettavissa hedonisista tulkinnoista, ja arvojen perusteella ihmiset voivat sopia käyttäytymistä säätelevistä normeista.

Tässä on edelleen se perustavanlaatuinen ongelma, että miten tällaisista moraalisista normeista saadaan yleispäteviä? Hedonistinen logiikkakin on aina subjektiivista.

Tuo on muuten hemmetin hyvä ja relevantti kysymys!


Mä luulen, että siinä pitää vedota jonkinlaiseen Kantin tyyliseen universaalisuus periaatteeseen?


Ajatellaan vaikkapa tarpeetonta kivun tuottamista. Voidaan ajatella, että kaikki ihmiset (taikka lähes kaikki) ovat sitä mieltä, että tarpeeton kivun tuottaminen on huono asia.

Eli tuosta saadaan se arvo, jonka perusteella spesifimmät moraaliset käyttäytymiseen liittyvät normit voidaan johtaa.

Eli on yksi arvo, mutta niitä normeja voi olla useita, jotka voivat liittyä vanhempien ja lasten suhteeseen eli kasvattamiseen, taikka vaikkapa eläinten pitoon.


Loppupeleissä en usko, että on mitään tarkkaa algoritmiä jolla oikea ja väärä voitaisiin määritellä, vaan loppupeleissä tarvitaan ihmisten kesken harkintaa ja sopimista.

Sikäli jos kiinnostaa, kysyin ChatGPT:lta millaisita lähtökohdista ja millaisissa olosuhteissa kasvaa ihminen, joka ei kykene käyttätymään yhdessä sovittujen normien mukaan jotenkin kontekstiin liittyvien tutkijoiden kuten Richard Lewontinin, Joseph LeDoux’n, Antonio Damasion, Steven Pinkerin, E.O. Wilsonin ja Bruce McEwenin tutkimusten pohjalta.

Tutkittaessa sitä, millaisista lähtökohdista ja millaisissa olosuhteissa kasvaa ihminen, joka ei kykene käyttäytymään yhdessä sovittujen normien mukaan, on hyödyllistä yhdistää useiden tunnettujen tutkijoiden näkemyksiä. Richard Lewontin, Joseph LeDoux, Antonio Damasio, Steven Pinker, E.O. Wilson ja Bruce McEwen ovat kaikki antaneet merkittäviä panoksia ymmärrykseemme ihmismielen ja -käyttäytymisen biologisista ja ympäristöllisistä perusteista.

Richard Lewontin on korostanut geneettisen ja ympäristöllisen vuorovaikutuksen merkitystä ihmisen kehityksessä. Hänen työnsä muistuttaa meitä siitä, ettei ihmiskäyttäytymistä voi selittää pelkästään geneettisillä tai ympäristöllisillä tekijöillä; molemmat vaikuttavat yhdessä monimutkaisella tavalla. Tämä yhdistelmä voi luoda pohjan sille, että jotkut yksilöt kehittyvät normeista poikkeavalla tavalla, jos geneettiset taipumukset ja ympäristöolosuhteet ovat erityisen epätasapainossa.

Joseph LeDoux’n tutkimukset aivojen emotionaalisista prosesseista, erityisesti pelon ja ahdistuksen neurobiologiasta, auttavat ymmärtämään, miksi joissakin olosuhteissa ihmiset saattavat toimia normien vastaisesti. Intensiiviset tai traumaattiset emotionaaliset kokemukset voivat vaikuttaa aivojen toimintaan tavoin, jotka ohjaavat yksilöitä käyttäytymään epäsosiaalisesti tai aggressiivisesti.

Antonio Damasio on puolestaan tutkinut, kuinka tunteet ja rationaalinen ajattelu yhdistyvät päätöksenteossa. Hänen näkemyksensä siitä, että tunteiden heikentynyt prosessointi voi johtaa sosiaalisten normien rikkomiseen, tarjoaa käsityksen siitä, että jos yksilön tunne-elämä on jollakin tavalla häiriintynyt, voi se ilmetä kyvyttömyytenä noudattaa sovittuja normeja.

Steven Pinker on keskittynyt kielen ja instinktien rooliin ihmisen käyttäytymisessä. Hänen teorioidensa mukaan poikkeavat käyttäytymismallit voivat johtua evolutiivisista mekanismeista, jotka eivät ole täysin sopeutuneet nykyaikaisiin sosiaalisiin ympäristöihin, mikä voi selittää normeista poikkeamista tietyissä konteksteissa.

E.O. Wilsonin työ biologisesta monimuotoisuudesta ja ihmisen luonnollisesta sosiaalisuudesta valottaa, kuinka tietyt ympäristölliset tekijät voivat häiritä tai rajoittaa tätä sosiaalisuutta, mikä voi ilmetä antisosiaalisena käytöksenä.

Bruce McEwenin tutkimukset stressihormonien vaikutuksesta aivoihin antavat tärkeän näkökulman siihen, kuinka pitkäaikainen stressi ja trauma voivat muovata käyttäytymistä. Tämä biologinen stressi voi johtaa kyvyttömyyteen sopeutua ja noudattaa yhteisön sosiaalisia normeja.

Yhdistämällä nämä tutkimukset voidaan nähdä, että normista poikkeavan käytöksen taustalla voi olla monimutkainen sekoitus geneettisiä alttiuksia, emotionaalisia ja kognitiivisia häiriöitä, evolutiivisia jäänteitä ja ympäristön aiheuttamia stressitekijöitä. Tämä kokonaisuus luo pohjan ymmärtää, miksi jotkut ihmiset eivät kykene käyttäytymään sovittujen normien mukaan.

Kysyin ChatGPT:lta myös samaisten tutkijoiden tutkimusten pohjalta, mitä se edellyttäisi, että normien mukaan käyttätyminen onnistuisi, siis niiltä osin, mihin meillä on ihmisten käytöksen kannalta edes jotain vaikutusvaltaa.

Kun tarkastellaan, mitä se edellyttäisi, että ihminen kykenisi käyttäytymään yhdessä sovittujen normien mukaan – erityisesti niiltä osin, joissa meillä on vaikutusvaltaa ihmisen käytökseen – on hyödyllistä hyödyntää Richard Lewontinin, Joseph LeDoux’n, Antonio Damasion, Steven Pinkerin, E.O. Wilsonin ja Bruce McEwenin tutkimuksia.

Richard Lewontinin tutkimus korostaa ympäristön ja geneettisen materiaalin välistä vuorovaikutusta. Tämä vuoropuhelu muistuttaa meitä siitä, että ympäristön järjestelyillä – kuten koulutuksella, sosiaalisella tuella ja varhaisella puuttumisella – on potentiaali muovata geneettisiä predispositioita tavalla, joka edistää normien mukaista käyttäytymistä. Tukeva ja stimuloiva ympäristö voi auttaa yksilöitä kehittämään tarvittavia sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja.

Joseph LeDoux’n työ osoittaa, että tunnereaktioita säätelevien aivojen alueiden ymmärtäminen ja kouluttaminen voi auttaa ihmisiä hallitsemaan pelkoa ja ahdistusta, mikä on olennaista, jotta he voivat toimia normien mukaisesti erityisesti paineen alla. Tähän voi kuulua esimerkiksi mindfulness-harjoitukset ja muut stressinhallintatekniikat, jotka auttavat rauhoittamaan mieltä ja edistävät rationaalista päätöksentekoa.

Antonio Damasio on puolestaan osoittanut, kuinka tärkeää on tunteiden ja järjen tasapaino päätöksenteossa. Kehittämällä ihmisten kykyä tunnistaa ja arvioida omia tunteitaan voidaan parantaa heidän mahdollisuuksiaan toimia vastuullisesti ja yhteiskunnan normien mukaisesti. Tämä voi sisältää tunteiden tunnistamiseen keskittyvää opetusta jo nuoresta iästä alkaen.

Steven Pinker on painottanut, että ymmärtämällä evolutiivista perintöämme – ja sitä, kuinka se vaikuttaa käyttäytymiseemme modernissa yhteiskunnassa – voimme paremmin ohjata käytöstämme sopivilla tavoilla. Esimerkiksi koulutusohjelmat, jotka keskittyvät empatian, yhteistyön ja reilun pelin edistämiseen, voivat auttaa sopeuttamaan evolutiiviset vaistomme yhteiskunnallisiin normeihin.

E.O. Wilsonin tutkimus biologisesta monimuotoisuudesta ja lajien välisestä riippuvuudesta opettaa meille yhteistyön ja yhteisöllisyyden arvoa. Luomalla yhteisöjä, jotka arvostavat monimuotoisuutta ja keskinäistä riippuvuutta, voimme edistää normien mukaista käyttäytymistä.

Bruce McEwen on puolestaan näyttänyt, kuinka krooninen stressi vaikuttaa aivoihin ja käyttäytymiseen. Tämä tieto voi ohjata meitä kehittämään strategioita stressin hallintaan ja sen negatiivisten vaikutusten minimointiin, kuten tarjoamalla riittäviä tukipalveluita ja edistämällä terveellisiä elämäntapoja, mikä puolestaan voi auttaa yksilöitä noudattamaan yhteiskunnan normeja.

Yhdistämällä näiden tutkijoiden oivallukset ja soveltamalla niitä käytäntöön voimme luoda olosuhteita, joissa yksilöt eivät ainoastaan kykene, vaan myös haluavat käyttäytyä yhdessä sovittujen normien mukaan. Tämä edellyttää monialaista lähestymistapaa, joka huomioi biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät.

Eli eipä ChatGPT tuonut minkäänlaista lisäarvoa tähän keskusteluun.

[MooM]

Mutta mitkä ovat sitten vaihtoehdot? Jos lähdetään siitä, että on kolme tiedon domainia:
1) Kognitiivinen domain (Tosi/epätosi), eli faktat
2) Hedoninen domain (Hyvä/paha), eli aistimaailma, emootiot ja intressit sekä yleisemmin arvot
3) Moraalinen domain (Oikein/väärin) eli käyttäytymiseen liittyvät normit

Mitkä tekijät siis saisivat ihmiset noudattamaan moraalisia normeja?

Tässä tapauksessa voi syitä olla kolmea eri laatua:
1) Pakottaminen (Hobbes) eli valtion pakkovalta sekä muiden yksilöiden taholta tuleva vertaispaine
2) Sosialisaatio (Parsons) eli vapaaehtoinen noudattaminen joka perustuu siihen, että yksilöt sisäistävät nuo normit osana kasvuprosessiaan. Myös hyveiden omaksuminen ja harjoittaminen edesauttaa tätä.
3) Eksplisiittinen suostumus eli lupaus taikka sopimus. Tämä edellyttää sitä, että sopimuksen taikka lupauksen rikkoja voidaan pakottaa noudattamaan sopimusta taikka lupausta (ks. kohta 1).

Pari huomiota. Mulla ei näköjään ole aikaa eikä energiaa osallistua näihin muuta kuin välihuuteluilla. Mutta tässä mun 5 p:

Hedonisessa domainissa ankkurit hyvä&paha ovat siitä ongelmalliset, että ne sekoittuvat helposti moraaliseen oikein/väärin. Ymmärrän eron, mutta silti ehdottaisin hedoniseen jotain vielä enemmän valenssia tai sitten lähestymismotivaatiota kuvaavaa, yleensä ne kulkevat käsi kädessä. Esim. mIellyttävä/epämiellyttävä tai haluttava/vältettävä. Hyvä/paha akselilla on paljonkin asioita, jotka houkuttavat, ne tietää hedonisesti palkitseviksi, mutta ne luokitellaan silti ennemminkin "paha". AInakin, jos pahalla tarkoitetaan pahuutta eikä esim. pahaa makua.

Toinen kommentti liittyy motivaatioon noudattaa. Tähän liittyy ehdottomasti uskonto. Se ei välttämättä pakota samalla tavalla kuin pakkovalta, vaan voi (meikäkäisittäin aika useinkin) olla ihmisen aito halu, joka johtuu siitä, että kuvitellaan sen olevan jumalalle mieluista. Tavallaan kyse voi olla sopimuksesta, mutta ei aina sitäkään. En saa sanoa, pitäisikö sen olla jopa oma, neljäs kohtansa, koska muut ovat kuitenkin ihmisten ja ihmisten instituutioiden välisiä sopimuksia ja määräyssuhteita, mutta jumala on lähtökohtaisesti niiden yläpuolella ,jonkinlaisena absoluuttisena auktoriteettina ja useimmissa uskonnoissa kuolemanjälkeinen kohtalo riippuu siitä, miten hyvin jumalan tahtoa on noudattanut.

[Stadin öljylanne]

Se mun hypoteesi on se, että:
Moraalisia normeja ei voida johtaa kognitiivisesta domainista, vaan ne tulee johtaa hedonisesta domainista. Arvot ovat johdettavissa hedonisista tulkinnoista, ja arvojen perusteella ihmiset voivat sopia käyttäytymistä säätelevistä normeista.

Tässä on edelleen se perustavanlaatuinen ongelma, että miten tällaisista moraalisista normeista saadaan yleispäteviä? Hedonistinen logiikkakin on aina subjektiivista.

Tuo on muuten hemmetin hyvä ja relevantti kysymys!


Mä luulen, että siinä pitää vedota jonkinlaiseen Kantin tyyliseen universaalisuus periaatteeseen?


Ajatellaan vaikkapa tarpeetonta kivun tuottamista. Voidaan ajatella, että kaikki ihmiset (taikka lähes kaikki) ovat sitä mieltä, että tarpeeton kivun tuottaminen on huono asia.

Eli tuosta saadaan se arvo, jonka perusteella spesifimmät moraaliset käyttäytymiseen liittyvät normit voidaan johtaa.

Eli on yksi arvo, mutta niitä normeja voi olla useita, jotka voivat liittyä vanhempien ja lasten suhteeseen eli kasvattamiseen, taikka vaikkapa eläinten pitoon.


Loppupeleissä en usko, että on mitään tarkkaa algoritmiä jolla oikea ja väärä voitaisiin määritellä, vaan loppupeleissä tarvitaan ihmisten kesken harkintaa ja sopimista.

Sikäli jos kiinnostaa, kysyin ChatGPT:lta millaisita lähtökohdista ja millaisissa olosuhteissa kasvaa ihminen, joka ei kykene käyttätymään yhdessä sovittujen normien mukaan jotenkin kontekstiin liittyvien tutkijoiden kuten Richard Lewontinin, Joseph LeDoux’n, Antonio Damasion, Steven Pinkerin, E.O. Wilsonin ja Bruce McEwenin tutkimusten pohjalta.

Tutkittaessa sitä, millaisista lähtökohdista ja millaisissa olosuhteissa kasvaa ihminen, joka ei kykene käyttäytymään yhdessä sovittujen normien mukaan, on hyödyllistä yhdistää useiden tunnettujen tutkijoiden näkemyksiä. Richard Lewontin, Joseph LeDoux, Antonio Damasio, Steven Pinker, E.O. Wilson ja Bruce McEwen ovat kaikki antaneet merkittäviä panoksia ymmärrykseemme ihmismielen ja -käyttäytymisen biologisista ja ympäristöllisistä perusteista.

Richard Lewontin on korostanut geneettisen ja ympäristöllisen vuorovaikutuksen merkitystä ihmisen kehityksessä. Hänen työnsä muistuttaa meitä siitä, ettei ihmiskäyttäytymistä voi selittää pelkästään geneettisillä tai ympäristöllisillä tekijöillä; molemmat vaikuttavat yhdessä monimutkaisella tavalla. Tämä yhdistelmä voi luoda pohjan sille, että jotkut yksilöt kehittyvät normeista poikkeavalla tavalla, jos geneettiset taipumukset ja ympäristöolosuhteet ovat erityisen epätasapainossa.

Joseph LeDoux’n tutkimukset aivojen emotionaalisista prosesseista, erityisesti pelon ja ahdistuksen neurobiologiasta, auttavat ymmärtämään, miksi joissakin olosuhteissa ihmiset saattavat toimia normien vastaisesti. Intensiiviset tai traumaattiset emotionaaliset kokemukset voivat vaikuttaa aivojen toimintaan tavoin, jotka ohjaavat yksilöitä käyttäytymään epäsosiaalisesti tai aggressiivisesti.

Antonio Damasio on puolestaan tutkinut, kuinka tunteet ja rationaalinen ajattelu yhdistyvät päätöksenteossa. Hänen näkemyksensä siitä, että tunteiden heikentynyt prosessointi voi johtaa sosiaalisten normien rikkomiseen, tarjoaa käsityksen siitä, että jos yksilön tunne-elämä on jollakin tavalla häiriintynyt, voi se ilmetä kyvyttömyytenä noudattaa sovittuja normeja.

Steven Pinker on keskittynyt kielen ja instinktien rooliin ihmisen käyttäytymisessä. Hänen teorioidensa mukaan poikkeavat käyttäytymismallit voivat johtua evolutiivisista mekanismeista, jotka eivät ole täysin sopeutuneet nykyaikaisiin sosiaalisiin ympäristöihin, mikä voi selittää normeista poikkeamista tietyissä konteksteissa.

E.O. Wilsonin työ biologisesta monimuotoisuudesta ja ihmisen luonnollisesta sosiaalisuudesta valottaa, kuinka tietyt ympäristölliset tekijät voivat häiritä tai rajoittaa tätä sosiaalisuutta, mikä voi ilmetä antisosiaalisena käytöksenä.

Bruce McEwenin tutkimukset stressihormonien vaikutuksesta aivoihin antavat tärkeän näkökulman siihen, kuinka pitkäaikainen stressi ja trauma voivat muovata käyttäytymistä. Tämä biologinen stressi voi johtaa kyvyttömyyteen sopeutua ja noudattaa yhteisön sosiaalisia normeja.

Yhdistämällä nämä tutkimukset voidaan nähdä, että normista poikkeavan käytöksen taustalla voi olla monimutkainen sekoitus geneettisiä alttiuksia, emotionaalisia ja kognitiivisia häiriöitä, evolutiivisia jäänteitä ja ympäristön aiheuttamia stressitekijöitä. Tämä kokonaisuus luo pohjan ymmärtää, miksi jotkut ihmiset eivät kykene käyttäytymään sovittujen normien mukaan.

Kysyin ChatGPT:lta myös samaisten tutkijoiden tutkimusten pohjalta, mitä se edellyttäisi, että normien mukaan käyttätyminen onnistuisi, siis niiltä osin, mihin meillä on ihmisten käytöksen kannalta edes jotain vaikutusvaltaa.

Kun tarkastellaan, mitä se edellyttäisi, että ihminen kykenisi käyttäytymään yhdessä sovittujen normien mukaan – erityisesti niiltä osin, joissa meillä on vaikutusvaltaa ihmisen käytökseen – on hyödyllistä hyödyntää Richard Lewontinin, Joseph LeDoux’n, Antonio Damasion, Steven Pinkerin, E.O. Wilsonin ja Bruce McEwenin tutkimuksia.

Richard Lewontinin tutkimus korostaa ympäristön ja geneettisen materiaalin välistä vuorovaikutusta. Tämä vuoropuhelu muistuttaa meitä siitä, että ympäristön järjestelyillä – kuten koulutuksella, sosiaalisella tuella ja varhaisella puuttumisella – on potentiaali muovata geneettisiä predispositioita tavalla, joka edistää normien mukaista käyttäytymistä. Tukeva ja stimuloiva ympäristö voi auttaa yksilöitä kehittämään tarvittavia sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja.

Joseph LeDoux’n työ osoittaa, että tunnereaktioita säätelevien aivojen alueiden ymmärtäminen ja kouluttaminen voi auttaa ihmisiä hallitsemaan pelkoa ja ahdistusta, mikä on olennaista, jotta he voivat toimia normien mukaisesti erityisesti paineen alla. Tähän voi kuulua esimerkiksi mindfulness-harjoitukset ja muut stressinhallintatekniikat, jotka auttavat rauhoittamaan mieltä ja edistävät rationaalista päätöksentekoa.

Antonio Damasio on puolestaan osoittanut, kuinka tärkeää on tunteiden ja järjen tasapaino päätöksenteossa. Kehittämällä ihmisten kykyä tunnistaa ja arvioida omia tunteitaan voidaan parantaa heidän mahdollisuuksiaan toimia vastuullisesti ja yhteiskunnan normien mukaisesti. Tämä voi sisältää tunteiden tunnistamiseen keskittyvää opetusta jo nuoresta iästä alkaen.

Steven Pinker on painottanut, että ymmärtämällä evolutiivista perintöämme – ja sitä, kuinka se vaikuttaa käyttäytymiseemme modernissa yhteiskunnassa – voimme paremmin ohjata käytöstämme sopivilla tavoilla. Esimerkiksi koulutusohjelmat, jotka keskittyvät empatian, yhteistyön ja reilun pelin edistämiseen, voivat auttaa sopeuttamaan evolutiiviset vaistomme yhteiskunnallisiin normeihin.

E.O. Wilsonin tutkimus biologisesta monimuotoisuudesta ja lajien välisestä riippuvuudesta opettaa meille yhteistyön ja yhteisöllisyyden arvoa. Luomalla yhteisöjä, jotka arvostavat monimuotoisuutta ja keskinäistä riippuvuutta, voimme edistää normien mukaista käyttäytymistä.

Bruce McEwen on puolestaan näyttänyt, kuinka krooninen stressi vaikuttaa aivoihin ja käyttäytymiseen. Tämä tieto voi ohjata meitä kehittämään strategioita stressin hallintaan ja sen negatiivisten vaikutusten minimointiin, kuten tarjoamalla riittäviä tukipalveluita ja edistämällä terveellisiä elämäntapoja, mikä puolestaan voi auttaa yksilöitä noudattamaan yhteiskunnan normeja.

Yhdistämällä näiden tutkijoiden oivallukset ja soveltamalla niitä käytäntöön voimme luoda olosuhteita, joissa yksilöt eivät ainoastaan kykene, vaan myös haluavat käyttäytyä yhdessä sovittujen normien mukaan. Tämä edellyttää monialaista lähestymistapaa, joka huomioi biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät.

Eli eipä ChatGPT tuonut minkäänlaista lisäarvoa tähän keskusteluun.

No eipä varmastikaan. Lisäsin viestini lähinnä vain sitä varten, että kysymys normien noudattamisessa tai noudattamatta jättämisessä ei ole välttämättä kokonaan moraalifilosofinen, vaan osittain myös käyttäytymisbiologinen. Mutta tietysti jos tämä oli ilmeistä alunalkaenkin, niin suotta minä lähdin vanhaa asiaa tuossa kertaamaan.

[Purdue]

Se mun hypoteesi on se, että:
Moraalisia normeja ei voida johtaa kognitiivisesta domainista, vaan ne tulee johtaa hedonisesta domainista. Arvot ovat johdettavissa hedonisista tulkinnoista, ja arvojen perusteella ihmiset voivat sopia käyttäytymistä säätelevistä normeista.

Tässä on edelleen se perustavanlaatuinen ongelma, että miten tällaisista moraalisista normeista saadaan yleispäteviä? Hedonistinen logiikkakin on aina subjektiivista.

Tuo on muuten hemmetin hyvä ja relevantti kysymys!


Mä luulen, että siinä pitää vedota jonkinlaiseen Kantin tyyliseen universaalisuus periaatteeseen?


Ajatellaan vaikkapa tarpeetonta kivun tuottamista. Voidaan ajatella, että kaikki ihmiset (taikka lähes kaikki) ovat sitä mieltä, että tarpeeton kivun tuottaminen on huono asia.

Eli tuosta saadaan se arvo, jonka perusteella spesifimmät moraaliset käyttäytymiseen liittyvät normit voidaan johtaa.

Eli on yksi arvo, mutta niitä normeja voi olla useita, jotka voivat liittyä vanhempien ja lasten suhteeseen eli kasvattamiseen, taikka vaikkapa eläinten pitoon.


Loppupeleissä en usko, että on mitään tarkkaa algoritmiä jolla oikea ja väärä voitaisiin määritellä, vaan loppupeleissä tarvitaan ihmisten kesken harkintaa ja sopimista.

Sikäli jos kiinnostaa, kysyin ChatGPT:lta millaisita lähtökohdista ja millaisissa olosuhteissa kasvaa ihminen, joka ei kykene käyttätymään yhdessä sovittujen normien mukaan jotenkin kontekstiin liittyvien tutkijoiden kuten Richard Lewontinin, Joseph LeDoux’n, Antonio Damasion, Steven Pinkerin, E.O. Wilsonin ja Bruce McEwenin tutkimusten pohjalta.

Tutkittaessa sitä, millaisista lähtökohdista ja millaisissa olosuhteissa kasvaa ihminen, joka ei kykene käyttäytymään yhdessä sovittujen normien mukaan, on hyödyllistä yhdistää useiden tunnettujen tutkijoiden näkemyksiä. Richard Lewontin, Joseph LeDoux, Antonio Damasio, Steven Pinker, E.O. Wilson ja Bruce McEwen ovat kaikki antaneet merkittäviä panoksia ymmärrykseemme ihmismielen ja -käyttäytymisen biologisista ja ympäristöllisistä perusteista.

Richard Lewontin on korostanut geneettisen ja ympäristöllisen vuorovaikutuksen merkitystä ihmisen kehityksessä. Hänen työnsä muistuttaa meitä siitä, ettei ihmiskäyttäytymistä voi selittää pelkästään geneettisillä tai ympäristöllisillä tekijöillä; molemmat vaikuttavat yhdessä monimutkaisella tavalla. Tämä yhdistelmä voi luoda pohjan sille, että jotkut yksilöt kehittyvät normeista poikkeavalla tavalla, jos geneettiset taipumukset ja ympäristöolosuhteet ovat erityisen epätasapainossa.

Joseph LeDoux’n tutkimukset aivojen emotionaalisista prosesseista, erityisesti pelon ja ahdistuksen neurobiologiasta, auttavat ymmärtämään, miksi joissakin olosuhteissa ihmiset saattavat toimia normien vastaisesti. Intensiiviset tai traumaattiset emotionaaliset kokemukset voivat vaikuttaa aivojen toimintaan tavoin, jotka ohjaavat yksilöitä käyttäytymään epäsosiaalisesti tai aggressiivisesti.

Antonio Damasio on puolestaan tutkinut, kuinka tunteet ja rationaalinen ajattelu yhdistyvät päätöksenteossa. Hänen näkemyksensä siitä, että tunteiden heikentynyt prosessointi voi johtaa sosiaalisten normien rikkomiseen, tarjoaa käsityksen siitä, että jos yksilön tunne-elämä on jollakin tavalla häiriintynyt, voi se ilmetä kyvyttömyytenä noudattaa sovittuja normeja.

Steven Pinker on keskittynyt kielen ja instinktien rooliin ihmisen käyttäytymisessä. Hänen teorioidensa mukaan poikkeavat käyttäytymismallit voivat johtua evolutiivisista mekanismeista, jotka eivät ole täysin sopeutuneet nykyaikaisiin sosiaalisiin ympäristöihin, mikä voi selittää normeista poikkeamista tietyissä konteksteissa.

E.O. Wilsonin työ biologisesta monimuotoisuudesta ja ihmisen luonnollisesta sosiaalisuudesta valottaa, kuinka tietyt ympäristölliset tekijät voivat häiritä tai rajoittaa tätä sosiaalisuutta, mikä voi ilmetä antisosiaalisena käytöksenä.

Bruce McEwenin tutkimukset stressihormonien vaikutuksesta aivoihin antavat tärkeän näkökulman siihen, kuinka pitkäaikainen stressi ja trauma voivat muovata käyttäytymistä. Tämä biologinen stressi voi johtaa kyvyttömyyteen sopeutua ja noudattaa yhteisön sosiaalisia normeja.

Yhdistämällä nämä tutkimukset voidaan nähdä, että normista poikkeavan käytöksen taustalla voi olla monimutkainen sekoitus geneettisiä alttiuksia, emotionaalisia ja kognitiivisia häiriöitä, evolutiivisia jäänteitä ja ympäristön aiheuttamia stressitekijöitä. Tämä kokonaisuus luo pohjan ymmärtää, miksi jotkut ihmiset eivät kykene käyttäytymään sovittujen normien mukaan.

Kysyin ChatGPT:lta myös samaisten tutkijoiden tutkimusten pohjalta, mitä se edellyttäisi, että normien mukaan käyttätyminen onnistuisi, siis niiltä osin, mihin meillä on ihmisten käytöksen kannalta edes jotain vaikutusvaltaa.

Kun tarkastellaan, mitä se edellyttäisi, että ihminen kykenisi käyttäytymään yhdessä sovittujen normien mukaan – erityisesti niiltä osin, joissa meillä on vaikutusvaltaa ihmisen käytökseen – on hyödyllistä hyödyntää Richard Lewontinin, Joseph LeDoux’n, Antonio Damasion, Steven Pinkerin, E.O. Wilsonin ja Bruce McEwenin tutkimuksia.

Richard Lewontinin tutkimus korostaa ympäristön ja geneettisen materiaalin välistä vuorovaikutusta. Tämä vuoropuhelu muistuttaa meitä siitä, että ympäristön järjestelyillä – kuten koulutuksella, sosiaalisella tuella ja varhaisella puuttumisella – on potentiaali muovata geneettisiä predispositioita tavalla, joka edistää normien mukaista käyttäytymistä. Tukeva ja stimuloiva ympäristö voi auttaa yksilöitä kehittämään tarvittavia sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja.

Joseph LeDoux’n työ osoittaa, että tunnereaktioita säätelevien aivojen alueiden ymmärtäminen ja kouluttaminen voi auttaa ihmisiä hallitsemaan pelkoa ja ahdistusta, mikä on olennaista, jotta he voivat toimia normien mukaisesti erityisesti paineen alla. Tähän voi kuulua esimerkiksi mindfulness-harjoitukset ja muut stressinhallintatekniikat, jotka auttavat rauhoittamaan mieltä ja edistävät rationaalista päätöksentekoa.

Antonio Damasio on puolestaan osoittanut, kuinka tärkeää on tunteiden ja järjen tasapaino päätöksenteossa. Kehittämällä ihmisten kykyä tunnistaa ja arvioida omia tunteitaan voidaan parantaa heidän mahdollisuuksiaan toimia vastuullisesti ja yhteiskunnan normien mukaisesti. Tämä voi sisältää tunteiden tunnistamiseen keskittyvää opetusta jo nuoresta iästä alkaen.

Steven Pinker on painottanut, että ymmärtämällä evolutiivista perintöämme – ja sitä, kuinka se vaikuttaa käyttäytymiseemme modernissa yhteiskunnassa – voimme paremmin ohjata käytöstämme sopivilla tavoilla. Esimerkiksi koulutusohjelmat, jotka keskittyvät empatian, yhteistyön ja reilun pelin edistämiseen, voivat auttaa sopeuttamaan evolutiiviset vaistomme yhteiskunnallisiin normeihin.

E.O. Wilsonin tutkimus biologisesta monimuotoisuudesta ja lajien välisestä riippuvuudesta opettaa meille yhteistyön ja yhteisöllisyyden arvoa. Luomalla yhteisöjä, jotka arvostavat monimuotoisuutta ja keskinäistä riippuvuutta, voimme edistää normien mukaista käyttäytymistä.

Bruce McEwen on puolestaan näyttänyt, kuinka krooninen stressi vaikuttaa aivoihin ja käyttäytymiseen. Tämä tieto voi ohjata meitä kehittämään strategioita stressin hallintaan ja sen negatiivisten vaikutusten minimointiin, kuten tarjoamalla riittäviä tukipalveluita ja edistämällä terveellisiä elämäntapoja, mikä puolestaan voi auttaa yksilöitä noudattamaan yhteiskunnan normeja.

Yhdistämällä näiden tutkijoiden oivallukset ja soveltamalla niitä käytäntöön voimme luoda olosuhteita, joissa yksilöt eivät ainoastaan kykene, vaan myös haluavat käyttäytyä yhdessä sovittujen normien mukaan. Tämä edellyttää monialaista lähestymistapaa, joka huomioi biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät.

Eli eipä ChatGPT tuonut minkäänlaista lisäarvoa tähän keskusteluun.

No eipä varmastikaan. Lisäsin viestini lähinnä vain sitä varten, että kysymys normien noudattamisessa tai noudattamatta jättämisessä ei ole välttämättä kokonaan moraalifilosofinen, vaan osittain myös käyttäytymisbiologinen. Mutta tietysti jos tämä oli ilmeistä alunalkaenkin, niin suotta minä lähdin vanhaa asiaa tuossa kertaamaan.

Vääränlaisia kommentteja ei ole olemassakaan, jos ne liittyvät asiaan, eli ihan tervetullut kommentti sulta tuo Copilotin avustamana kirjoittamasi kommentti.

Sen vastauksen ongelma vaan on siinä, ettei se ota huomioon sosiologian taikka sosiaalipsykologian piirissä tehtyä tutkimusta.

Loppupeleissä suurin syy sille miksi ihmiset noudattavat normeja vapaaehtoisesti on yksilön sosialisaatioprosessi.

Mutta sosialisaatioprosessi ei ole koskaan täydellinen, ja kun yksilöt tekevät päätöksiä, niin monesti etunäkökohdat vievät voiton moraalisista näkökohdista, ja tällöin havaitaan normien näkökulmasta poikkeavaa käyttäytymistä.

[Purdue]

Hedonisessa domainissa ankkurit hyvä&paha ovat siitä ongelmalliset, että ne sekoittuvat helposti moraaliseen oikein/väärin. Ymmärrän eron, mutta silti ehdottaisin hedoniseen jotain vielä enemmän valenssia tai sitten lähestymismotivaatiota kuvaavaa, yleensä ne kulkevat käsi kädessä. Esim. mIellyttävä/epämiellyttävä tai haluttava/vältettävä. Hyvä/paha akselilla on paljonkin asioita, jotka houkuttavat, ne tietää hedonisesti palkitseviksi, mutta ne luokitellaan silti ennemminkin "paha". AInakin, jos pahalla tarkoitetaan pahuutta eikä esim. pahaa makua.

Joo, ihan hyviä pointteja sulla. Mutta operoin kuitenkin lähinnä englannin kielen välityksellä kun näitä asioita tykönäni pohdin, ja englannin kielisessä kontekstissa erottelut Good/Bad sekä Right/Wrong ovat jo käytössä ja tuntuvat luontevilta.

Toki nuo miellyttävä/epämiellyttävä taikka haluttava/vältettävä ovat lähempänä Approach/Avoidance Motivation näkökulmaa, mutta itse asiassa mun näkökulmasta se, että hyvä/paha erottelu on lähellä oikein/väärin erottelua on vain plussaa, koskapa hyvä/paha evaluaatio on se jonka pohjalta on mahdollista johtaa arvot, joidenka pohjalta voidaan johtaa normit. Ja normit ovat juuri niitä käyttäytymissääntöjä, joiden perusteella tehdään oikein/väärin arvioita.

Eli nämä ovat mun ajattelussa sukulaiskäsitteitä, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa.

[Stadin öljylanne]

Se mun hypoteesi on se, että:
Moraalisia normeja ei voida johtaa kognitiivisesta domainista, vaan ne tulee johtaa hedonisesta domainista. Arvot ovat johdettavissa hedonisista tulkinnoista, ja arvojen perusteella ihmiset voivat sopia käyttäytymistä säätelevistä normeista.

Tässä on edelleen se perustavanlaatuinen ongelma, että miten tällaisista moraalisista normeista saadaan yleispäteviä? Hedonistinen logiikkakin on aina subjektiivista.

Tuo on muuten hemmetin hyvä ja relevantti kysymys!


Mä luulen, että siinä pitää vedota jonkinlaiseen Kantin tyyliseen universaalisuus periaatteeseen?


Ajatellaan vaikkapa tarpeetonta kivun tuottamista. Voidaan ajatella, että kaikki ihmiset (taikka lähes kaikki) ovat sitä mieltä, että tarpeeton kivun tuottaminen on huono asia.

Eli tuosta saadaan se arvo, jonka perusteella spesifimmät moraaliset käyttäytymiseen liittyvät normit voidaan johtaa.

Eli on yksi arvo, mutta niitä normeja voi olla useita, jotka voivat liittyä vanhempien ja lasten suhteeseen eli kasvattamiseen, taikka vaikkapa eläinten pitoon.


Loppupeleissä en usko, että on mitään tarkkaa algoritmiä jolla oikea ja väärä voitaisiin määritellä, vaan loppupeleissä tarvitaan ihmisten kesken harkintaa ja sopimista.

Sikäli jos kiinnostaa, kysyin ChatGPT:lta millaisita lähtökohdista ja millaisissa olosuhteissa kasvaa ihminen, joka ei kykene käyttätymään yhdessä sovittujen normien mukaan jotenkin kontekstiin liittyvien tutkijoiden kuten Richard Lewontinin, Joseph LeDoux’n, Antonio Damasion, Steven Pinkerin, E.O. Wilsonin ja Bruce McEwenin tutkimusten pohjalta.

Tutkittaessa sitä, millaisista lähtökohdista ja millaisissa olosuhteissa kasvaa ihminen, joka ei kykene käyttäytymään yhdessä sovittujen normien mukaan, on hyödyllistä yhdistää useiden tunnettujen tutkijoiden näkemyksiä. Richard Lewontin, Joseph LeDoux, Antonio Damasio, Steven Pinker, E.O. Wilson ja Bruce McEwen ovat kaikki antaneet merkittäviä panoksia ymmärrykseemme ihmismielen ja -käyttäytymisen biologisista ja ympäristöllisistä perusteista.

Richard Lewontin on korostanut geneettisen ja ympäristöllisen vuorovaikutuksen merkitystä ihmisen kehityksessä. Hänen työnsä muistuttaa meitä siitä, ettei ihmiskäyttäytymistä voi selittää pelkästään geneettisillä tai ympäristöllisillä tekijöillä; molemmat vaikuttavat yhdessä monimutkaisella tavalla. Tämä yhdistelmä voi luoda pohjan sille, että jotkut yksilöt kehittyvät normeista poikkeavalla tavalla, jos geneettiset taipumukset ja ympäristöolosuhteet ovat erityisen epätasapainossa.

Joseph LeDoux’n tutkimukset aivojen emotionaalisista prosesseista, erityisesti pelon ja ahdistuksen neurobiologiasta, auttavat ymmärtämään, miksi joissakin olosuhteissa ihmiset saattavat toimia normien vastaisesti. Intensiiviset tai traumaattiset emotionaaliset kokemukset voivat vaikuttaa aivojen toimintaan tavoin, jotka ohjaavat yksilöitä käyttäytymään epäsosiaalisesti tai aggressiivisesti.

Antonio Damasio on puolestaan tutkinut, kuinka tunteet ja rationaalinen ajattelu yhdistyvät päätöksenteossa. Hänen näkemyksensä siitä, että tunteiden heikentynyt prosessointi voi johtaa sosiaalisten normien rikkomiseen, tarjoaa käsityksen siitä, että jos yksilön tunne-elämä on jollakin tavalla häiriintynyt, voi se ilmetä kyvyttömyytenä noudattaa sovittuja normeja.

Steven Pinker on keskittynyt kielen ja instinktien rooliin ihmisen käyttäytymisessä. Hänen teorioidensa mukaan poikkeavat käyttäytymismallit voivat johtua evolutiivisista mekanismeista, jotka eivät ole täysin sopeutuneet nykyaikaisiin sosiaalisiin ympäristöihin, mikä voi selittää normeista poikkeamista tietyissä konteksteissa.

E.O. Wilsonin työ biologisesta monimuotoisuudesta ja ihmisen luonnollisesta sosiaalisuudesta valottaa, kuinka tietyt ympäristölliset tekijät voivat häiritä tai rajoittaa tätä sosiaalisuutta, mikä voi ilmetä antisosiaalisena käytöksenä.

Bruce McEwenin tutkimukset stressihormonien vaikutuksesta aivoihin antavat tärkeän näkökulman siihen, kuinka pitkäaikainen stressi ja trauma voivat muovata käyttäytymistä. Tämä biologinen stressi voi johtaa kyvyttömyyteen sopeutua ja noudattaa yhteisön sosiaalisia normeja.

Yhdistämällä nämä tutkimukset voidaan nähdä, että normista poikkeavan käytöksen taustalla voi olla monimutkainen sekoitus geneettisiä alttiuksia, emotionaalisia ja kognitiivisia häiriöitä, evolutiivisia jäänteitä ja ympäristön aiheuttamia stressitekijöitä. Tämä kokonaisuus luo pohjan ymmärtää, miksi jotkut ihmiset eivät kykene käyttäytymään sovittujen normien mukaan.

Kysyin ChatGPT:lta myös samaisten tutkijoiden tutkimusten pohjalta, mitä se edellyttäisi, että normien mukaan käyttätyminen onnistuisi, siis niiltä osin, mihin meillä on ihmisten käytöksen kannalta edes jotain vaikutusvaltaa.

Kun tarkastellaan, mitä se edellyttäisi, että ihminen kykenisi käyttäytymään yhdessä sovittujen normien mukaan – erityisesti niiltä osin, joissa meillä on vaikutusvaltaa ihmisen käytökseen – on hyödyllistä hyödyntää Richard Lewontinin, Joseph LeDoux’n, Antonio Damasion, Steven Pinkerin, E.O. Wilsonin ja Bruce McEwenin tutkimuksia.

Richard Lewontinin tutkimus korostaa ympäristön ja geneettisen materiaalin välistä vuorovaikutusta. Tämä vuoropuhelu muistuttaa meitä siitä, että ympäristön järjestelyillä – kuten koulutuksella, sosiaalisella tuella ja varhaisella puuttumisella – on potentiaali muovata geneettisiä predispositioita tavalla, joka edistää normien mukaista käyttäytymistä. Tukeva ja stimuloiva ympäristö voi auttaa yksilöitä kehittämään tarvittavia sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja.

Joseph LeDoux’n työ osoittaa, että tunnereaktioita säätelevien aivojen alueiden ymmärtäminen ja kouluttaminen voi auttaa ihmisiä hallitsemaan pelkoa ja ahdistusta, mikä on olennaista, jotta he voivat toimia normien mukaisesti erityisesti paineen alla. Tähän voi kuulua esimerkiksi mindfulness-harjoitukset ja muut stressinhallintatekniikat, jotka auttavat rauhoittamaan mieltä ja edistävät rationaalista päätöksentekoa.

Antonio Damasio on puolestaan osoittanut, kuinka tärkeää on tunteiden ja järjen tasapaino päätöksenteossa. Kehittämällä ihmisten kykyä tunnistaa ja arvioida omia tunteitaan voidaan parantaa heidän mahdollisuuksiaan toimia vastuullisesti ja yhteiskunnan normien mukaisesti. Tämä voi sisältää tunteiden tunnistamiseen keskittyvää opetusta jo nuoresta iästä alkaen.

Steven Pinker on painottanut, että ymmärtämällä evolutiivista perintöämme – ja sitä, kuinka se vaikuttaa käyttäytymiseemme modernissa yhteiskunnassa – voimme paremmin ohjata käytöstämme sopivilla tavoilla. Esimerkiksi koulutusohjelmat, jotka keskittyvät empatian, yhteistyön ja reilun pelin edistämiseen, voivat auttaa sopeuttamaan evolutiiviset vaistomme yhteiskunnallisiin normeihin.

E.O. Wilsonin tutkimus biologisesta monimuotoisuudesta ja lajien välisestä riippuvuudesta opettaa meille yhteistyön ja yhteisöllisyyden arvoa. Luomalla yhteisöjä, jotka arvostavat monimuotoisuutta ja keskinäistä riippuvuutta, voimme edistää normien mukaista käyttäytymistä.

Bruce McEwen on puolestaan näyttänyt, kuinka krooninen stressi vaikuttaa aivoihin ja käyttäytymiseen. Tämä tieto voi ohjata meitä kehittämään strategioita stressin hallintaan ja sen negatiivisten vaikutusten minimointiin, kuten tarjoamalla riittäviä tukipalveluita ja edistämällä terveellisiä elämäntapoja, mikä puolestaan voi auttaa yksilöitä noudattamaan yhteiskunnan normeja.

Yhdistämällä näiden tutkijoiden oivallukset ja soveltamalla niitä käytäntöön voimme luoda olosuhteita, joissa yksilöt eivät ainoastaan kykene, vaan myös haluavat käyttäytyä yhdessä sovittujen normien mukaan. Tämä edellyttää monialaista lähestymistapaa, joka huomioi biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät.

Eli eipä ChatGPT tuonut minkäänlaista lisäarvoa tähän keskusteluun.

No eipä varmastikaan. Lisäsin viestini lähinnä vain sitä varten, että kysymys normien noudattamisessa tai noudattamatta jättämisessä ei ole välttämättä kokonaan moraalifilosofinen, vaan osittain myös käyttäytymisbiologinen. Mutta tietysti jos tämä oli ilmeistä alunalkaenkin, niin suotta minä lähdin vanhaa asiaa tuossa kertaamaan.

Vääränlaisia kommentteja ei ole olemassakaan, jos ne liittyvät asiaan, eli ihan tervetullut kommentti sulta tuo Copilotin avustamana kirjoittamasi kommentti.

Sen vastauksen ongelma vaan on siinä, ettei se ota huomioon sosiologian taikka sosiaalipsykologian piirissä tehtyä tutkimusta.

Loppupeleissä suurin syy sille miksi ihmiset noudattavat normeja vapaaehtoisesti on yksilön sosialisaatioprosessi.

Mutta sosialisaatioprosessi ei ole koskaan täydellinen, ja kun yksilöt tekevät päätöksiä, niin monesti etunäkökohdat vievät voiton moraalisista näkökohdista, ja tällöin havaitaan normien näkökulmasta poikkeavaa käyttäytymistä.

Oikein tärkeitä huomioita. Olin täysin unohtanut sosiologian ja sosiaalipsykologian tentatessani tekoälyä. Vaikuttaisivat olevan enemmän tai vähemmän keskeisessä roolissa juuri monitieteistä käyttäytymisbiologiaa. Pitää yrittää jossain vaiheessa kaivaa muutama keskeinen tutkija kummastakin disipliinistä, lisätä tuohon minun listani jatkoksi ja antaa sitten tekoälyn kertoa käyttäytymisestä kyseisten tutkijoiden tutkimusten pohjalta.

[Stadin öljylanne]

Se mun hypoteesi on se, että:
Moraalisia normeja ei voida johtaa kognitiivisesta domainista, vaan ne tulee johtaa hedonisesta domainista. Arvot ovat johdettavissa hedonisista tulkinnoista, ja arvojen perusteella ihmiset voivat sopia käyttäytymistä säätelevistä normeista.

Tässä on edelleen se perustavanlaatuinen ongelma, että miten tällaisista moraalisista normeista saadaan yleispäteviä? Hedonistinen logiikkakin on aina subjektiivista.

Tuo on muuten hemmetin hyvä ja relevantti kysymys!


Mä luulen, että siinä pitää vedota jonkinlaiseen Kantin tyyliseen universaalisuus periaatteeseen?


Ajatellaan vaikkapa tarpeetonta kivun tuottamista. Voidaan ajatella, että kaikki ihmiset (taikka lähes kaikki) ovat sitä mieltä, että tarpeeton kivun tuottaminen on huono asia.

Eli tuosta saadaan se arvo, jonka perusteella spesifimmät moraaliset käyttäytymiseen liittyvät normit voidaan johtaa.

Eli on yksi arvo, mutta niitä normeja voi olla useita, jotka voivat liittyä vanhempien ja lasten suhteeseen eli kasvattamiseen, taikka vaikkapa eläinten pitoon.


Loppupeleissä en usko, että on mitään tarkkaa algoritmiä jolla oikea ja väärä voitaisiin määritellä, vaan loppupeleissä tarvitaan ihmisten kesken harkintaa ja sopimista.

Sikäli jos kiinnostaa, kysyin ChatGPT:lta millaisita lähtökohdista ja millaisissa olosuhteissa kasvaa ihminen, joka ei kykene käyttätymään yhdessä sovittujen normien mukaan jotenkin kontekstiin liittyvien tutkijoiden kuten Richard Lewontinin, Joseph LeDoux’n, Antonio Damasion, Steven Pinkerin, E.O. Wilsonin ja Bruce McEwenin tutkimusten pohjalta.

Tutkittaessa sitä, millaisista lähtökohdista ja millaisissa olosuhteissa kasvaa ihminen, joka ei kykene käyttäytymään yhdessä sovittujen normien mukaan, on hyödyllistä yhdistää useiden tunnettujen tutkijoiden näkemyksiä. Richard Lewontin, Joseph LeDoux, Antonio Damasio, Steven Pinker, E.O. Wilson ja Bruce McEwen ovat kaikki antaneet merkittäviä panoksia ymmärrykseemme ihmismielen ja -käyttäytymisen biologisista ja ympäristöllisistä perusteista.

Richard Lewontin on korostanut geneettisen ja ympäristöllisen vuorovaikutuksen merkitystä ihmisen kehityksessä. Hänen työnsä muistuttaa meitä siitä, ettei ihmiskäyttäytymistä voi selittää pelkästään geneettisillä tai ympäristöllisillä tekijöillä; molemmat vaikuttavat yhdessä monimutkaisella tavalla. Tämä yhdistelmä voi luoda pohjan sille, että jotkut yksilöt kehittyvät normeista poikkeavalla tavalla, jos geneettiset taipumukset ja ympäristöolosuhteet ovat erityisen epätasapainossa.

Joseph LeDoux’n tutkimukset aivojen emotionaalisista prosesseista, erityisesti pelon ja ahdistuksen neurobiologiasta, auttavat ymmärtämään, miksi joissakin olosuhteissa ihmiset saattavat toimia normien vastaisesti. Intensiiviset tai traumaattiset emotionaaliset kokemukset voivat vaikuttaa aivojen toimintaan tavoin, jotka ohjaavat yksilöitä käyttäytymään epäsosiaalisesti tai aggressiivisesti.

Antonio Damasio on puolestaan tutkinut, kuinka tunteet ja rationaalinen ajattelu yhdistyvät päätöksenteossa. Hänen näkemyksensä siitä, että tunteiden heikentynyt prosessointi voi johtaa sosiaalisten normien rikkomiseen, tarjoaa käsityksen siitä, että jos yksilön tunne-elämä on jollakin tavalla häiriintynyt, voi se ilmetä kyvyttömyytenä noudattaa sovittuja normeja.

Steven Pinker on keskittynyt kielen ja instinktien rooliin ihmisen käyttäytymisessä. Hänen teorioidensa mukaan poikkeavat käyttäytymismallit voivat johtua evolutiivisista mekanismeista, jotka eivät ole täysin sopeutuneet nykyaikaisiin sosiaalisiin ympäristöihin, mikä voi selittää normeista poikkeamista tietyissä konteksteissa.

E.O. Wilsonin työ biologisesta monimuotoisuudesta ja ihmisen luonnollisesta sosiaalisuudesta valottaa, kuinka tietyt ympäristölliset tekijät voivat häiritä tai rajoittaa tätä sosiaalisuutta, mikä voi ilmetä antisosiaalisena käytöksenä.

Bruce McEwenin tutkimukset stressihormonien vaikutuksesta aivoihin antavat tärkeän näkökulman siihen, kuinka pitkäaikainen stressi ja trauma voivat muovata käyttäytymistä. Tämä biologinen stressi voi johtaa kyvyttömyyteen sopeutua ja noudattaa yhteisön sosiaalisia normeja.

Yhdistämällä nämä tutkimukset voidaan nähdä, että normista poikkeavan käytöksen taustalla voi olla monimutkainen sekoitus geneettisiä alttiuksia, emotionaalisia ja kognitiivisia häiriöitä, evolutiivisia jäänteitä ja ympäristön aiheuttamia stressitekijöitä. Tämä kokonaisuus luo pohjan ymmärtää, miksi jotkut ihmiset eivät kykene käyttäytymään sovittujen normien mukaan.

Kysyin ChatGPT:lta myös samaisten tutkijoiden tutkimusten pohjalta, mitä se edellyttäisi, että normien mukaan käyttätyminen onnistuisi, siis niiltä osin, mihin meillä on ihmisten käytöksen kannalta edes jotain vaikutusvaltaa.

Kun tarkastellaan, mitä se edellyttäisi, että ihminen kykenisi käyttäytymään yhdessä sovittujen normien mukaan – erityisesti niiltä osin, joissa meillä on vaikutusvaltaa ihmisen käytökseen – on hyödyllistä hyödyntää Richard Lewontinin, Joseph LeDoux’n, Antonio Damasion, Steven Pinkerin, E.O. Wilsonin ja Bruce McEwenin tutkimuksia.

Richard Lewontinin tutkimus korostaa ympäristön ja geneettisen materiaalin välistä vuorovaikutusta. Tämä vuoropuhelu muistuttaa meitä siitä, että ympäristön järjestelyillä – kuten koulutuksella, sosiaalisella tuella ja varhaisella puuttumisella – on potentiaali muovata geneettisiä predispositioita tavalla, joka edistää normien mukaista käyttäytymistä. Tukeva ja stimuloiva ympäristö voi auttaa yksilöitä kehittämään tarvittavia sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja.

Joseph LeDoux’n työ osoittaa, että tunnereaktioita säätelevien aivojen alueiden ymmärtäminen ja kouluttaminen voi auttaa ihmisiä hallitsemaan pelkoa ja ahdistusta, mikä on olennaista, jotta he voivat toimia normien mukaisesti erityisesti paineen alla. Tähän voi kuulua esimerkiksi mindfulness-harjoitukset ja muut stressinhallintatekniikat, jotka auttavat rauhoittamaan mieltä ja edistävät rationaalista päätöksentekoa.

Antonio Damasio on puolestaan osoittanut, kuinka tärkeää on tunteiden ja järjen tasapaino päätöksenteossa. Kehittämällä ihmisten kykyä tunnistaa ja arvioida omia tunteitaan voidaan parantaa heidän mahdollisuuksiaan toimia vastuullisesti ja yhteiskunnan normien mukaisesti. Tämä voi sisältää tunteiden tunnistamiseen keskittyvää opetusta jo nuoresta iästä alkaen.

Steven Pinker on painottanut, että ymmärtämällä evolutiivista perintöämme – ja sitä, kuinka se vaikuttaa käyttäytymiseemme modernissa yhteiskunnassa – voimme paremmin ohjata käytöstämme sopivilla tavoilla. Esimerkiksi koulutusohjelmat, jotka keskittyvät empatian, yhteistyön ja reilun pelin edistämiseen, voivat auttaa sopeuttamaan evolutiiviset vaistomme yhteiskunnallisiin normeihin.

E.O. Wilsonin tutkimus biologisesta monimuotoisuudesta ja lajien välisestä riippuvuudesta opettaa meille yhteistyön ja yhteisöllisyyden arvoa. Luomalla yhteisöjä, jotka arvostavat monimuotoisuutta ja keskinäistä riippuvuutta, voimme edistää normien mukaista käyttäytymistä.

Bruce McEwen on puolestaan näyttänyt, kuinka krooninen stressi vaikuttaa aivoihin ja käyttäytymiseen. Tämä tieto voi ohjata meitä kehittämään strategioita stressin hallintaan ja sen negatiivisten vaikutusten minimointiin, kuten tarjoamalla riittäviä tukipalveluita ja edistämällä terveellisiä elämäntapoja, mikä puolestaan voi auttaa yksilöitä noudattamaan yhteiskunnan normeja.

Yhdistämällä näiden tutkijoiden oivallukset ja soveltamalla niitä käytäntöön voimme luoda olosuhteita, joissa yksilöt eivät ainoastaan kykene, vaan myös haluavat käyttäytyä yhdessä sovittujen normien mukaan. Tämä edellyttää monialaista lähestymistapaa, joka huomioi biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät.

Eli eipä ChatGPT tuonut minkäänlaista lisäarvoa tähän keskusteluun.

No eipä varmastikaan. Lisäsin viestini lähinnä vain sitä varten, että kysymys normien noudattamisessa tai noudattamatta jättämisessä ei ole välttämättä kokonaan moraalifilosofinen, vaan osittain myös käyttäytymisbiologinen. Mutta tietysti jos tämä oli ilmeistä alunalkaenkin, niin suotta minä lähdin vanhaa asiaa tuossa kertaamaan.

Vääränlaisia kommentteja ei ole olemassakaan, jos ne liittyvät asiaan, eli ihan tervetullut kommentti sulta tuo Copilotin avustamana kirjoittamasi kommentti.

Sen vastauksen ongelma vaan on siinä, ettei se ota huomioon sosiologian taikka sosiaalipsykologian piirissä tehtyä tutkimusta.

Loppupeleissä suurin syy sille miksi ihmiset noudattavat normeja vapaaehtoisesti on yksilön sosialisaatioprosessi.

Mutta sosialisaatioprosessi ei ole koskaan täydellinen, ja kun yksilöt tekevät päätöksiä, niin monesti etunäkökohdat vievät voiton moraalisista näkökohdista, ja tällöin havaitaan normien näkökulmasta poikkeavaa käyttäytymistä.

Oikein tärkeitä huomioita. Olin täysin unohtanut sosiologian ja sosiaalipsykologian tentatessani tekoälyä. Vaikuttaisivat olevan enemmän tai vähemmän keskeisessä roolissa juuri monitieteistä käyttäytymisbiologiaa. Pitää yrittää jossain vaiheessa kaivaa muutama keskeinen tutkija kummastakin disipliinistä, lisätä tuohon minun listani jatkoksi ja antaa sitten tekoälyn kertoa käyttäytymisestä kyseisten tutkijoiden tutkimusten pohjalta.

Uusi yritys. Tällä kertaa listassa on enemmän tutkijoita (mukana psykologeja + 5 sosiologia ja 5 sosiaalipsykologia): Charles Darwin, Konrad Lorenz, Niko Tinbergen, Karl von Frisch, Jane Goodall, Robert Trivers, John Bowlby, Richard Dawkins, Edward O. Wilson, Frans de Waal, Steven Pinker, David Buss, Donald Symons, Geoffrey Miller, Sarah Blaffer Hrdy, Leda Cosmides ja John Tooby, Martin Daly ja Margo Wilson, Terrence Deacon, Paul Ekman, Michael Tomasello, Émile Durkheim, Max Weber, Karl Marx, Pierre Bourdieu, Erving Goffman, Leon Festinger, Solomon Asch, Stanley Milgram, Philip Zimbardo, Kurt Lewin, Richard Lewontin, Joseph LeDoux, Antonio Damasio ja Bruce McEwen.

Ensimmäisenä näkemyksiä olosuhteista, joissa yhdessä sovittujen normien noudattaminen helposti epäonnistuu:

Tutkijoiden Charles Darwin, Konrad Lorenz, Jane Goodall ja monien muiden työt osoittavat, että ihmisen kyvyttömyys noudattaa yhteisesti sovittuja normeja on monimutkainen ilmiö, joka voi johtua useista eri tekijöistä yksilön biologisesta perimästä ja varhaisista vuorovaikutuskokemuksista ympäristötekijöihin ja kulttuurisiin normeihin. Tässä yhteydessä on tärkeä ymmärtää, että vaikka jotkut olosuhteet voivat altistaa normista poikkeavalle käyttäytymiselle, ne eivät välttämättä suoraan määritä yksilön toimintaa.

Yksi merkittävä tekijä on varhainen vuorovaikutus ja kiintymyssuhteet. John Bowlbyn ja Mary Ainsworthin tutkimukset osoittavat, että turvattomasti kiintyneet lapset voivat kasvaa aikuisiksi, joilla on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja normien noudattamisessa. Turvattomuus ja ennakoimattomuus varhaislapsuudessa voivat johtaa siihen, että yksilö ei kehitä tarvittavia sosiaalisia taitoja tai empatiakykyä, mikä on tärkeää normien ymmärtämisen ja noudattamisen kannalta.

Toisaalta, ympäristötekijät kuten sosioekonominen asema, koulutus ja yhteisön sosiaalinen rakenne vaikuttavat myös. Pierre Bourdieun ja Émile Durkheimin teoriat korostavat, että anomia – tila, jossa yhteiskunnan normit ovat heikentyneet tai niitä ei ole selkeästi määritelty – voi syntyä, jos yhteiskunta ei tarjoa riittäviä resursseja tai tukiverkostoja. Anomian vallitessa ihmiset saattavat tuntea, etteivät normit koske heitä tai ettei niiden noudattamisesta ole hyötyä.

Kulttuuriset tekijät ja normit voivat myös vaikuttaa. Erving Goffmanin ja Solomon Aschin tutkimukset osoittavat, että jos yhteisön normit ovat ristiriidassa yksilön arvojen tai identiteetin kanssa, tai jos normit ovat sisäisesti ristiriitaisia, yksilö saattaa kokea vaikeuksia niiden noudattamisessa. Tämä voi johtaa siihen, että yksilö etsii muita tapoja ilmaista itseään tai löytää paikkansa yhteisössä.

Lisäksi, Richard Lewontinin ja Joseph LeDouxin kaltaisten tutkijoiden genetiikkaa ja neurologiaa koskevat tutkimukset viittaavat siihen, että tietyt neurobiologiset ja geneettiset tekijät voivat vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen ja kykyyn sopeutua yhteiskunnallisiin normeihin. Tämä ei tarkoita, että geneettiset tekijät määrittäisivät yksilön kohtalon, mutta ne voivat altistaa tietyille käyttäytymismalleille.

Näin ollen, ihminen, joka ei kykene käyttäytymään normien mukaan, on usein kasvanut olosuhteissa, jotka ovat olleet epävakaita, turvattomia tai anomisia, joissa yhteiskunnallisia resursseja on ollut puutteellisesti saatavilla, tai joissa heidän biologiset ja psykologiset tarpeensa eivät ole täyttyneet. Tällainen tausta ei ainoastaan haasta yksilön kykyä noudattaa normeja, vaan myös muovaa heidän käsityksiään itsestään ja muista ihmisistä tavalla, joka voi tehdä sopeutumisesta yhteiskunnan normeihin vaikeaa.

Ja sitten näkemyksiä, mitä se edellyttäisi, että normien noudattaminen onnistuisi:

Yhteiskunnallisten normien mukainen käyttäytyminen on monitahoinen ilmiö, johon vaikuttavat sekä yksilölliset että kollektiiviset tekijät. Ihmisen käyttäytymiseen voimme vaikuttaa monin tavoin, erityisesti kulttuurin, kasvatuksen ja sosiaalisen rakenteen kautta. Tässä vastauksessa tarkastellaan, mitä eri tutkijoiden työt voivat opettaa meille näiden tekijöiden hyödyntämisestä normien mukaisen käyttäytymisen edistämisessä.

Ensinnäkin, kasvatus ja varhainen vuorovaikutus ovat avainasemassa. John Bowlbyn ja Mary Ainsworthin tutkimukset kiintymyssuhteista osoittavat, että turvallisesti kiintyneet lapset sopeutuvat sosiaalisiin sääntöihin paremmin. Tämä korostaa vanhempien ja huoltajien roolia turvallisen ja kannustavan ympäristön luomisessa, jossa lapset oppivat luottamaan muihin ja ymmärtämään ja noudattamaan yhteisiä sääntöjä.

Toiseksi, koulutuksen ja opetuksen merkitys on keskeinen. Koulutusjärjestelmät voivat opettaa kriittistä ajattelua ja empatiakykyä, kuten Geoffrey Millerin ja Leda Cosmidesin kaltaiset tutkijat ovat ehdottaneet. Koulutuksen tulisi sisältää sosiaalisten normien merkityksen ymmärtämistä ja eri näkökulmista ajattelua, mikä auttaa oppilaita omaksumaan normit osaksi omaa elämäänsä.

Kolmanneksi, sosiaalinen ympäristö ja kulttuuri ovat merkittäviä. Pierre Bourdieun käsite habitus eli yksilön sisäistämät tavat ja kulttuuriset odotukset muovaavat pitkälti sitä, miten ihmiset käyttäytyvät ja miten he normeihin suhtautuvat. Kulttuurin rikastuttaminen, esimerkiksi taiteen, kirjallisuuden ja yhteisöllisyyden kautta, voi edistää normien omaksumista ja arvostusta.

Lisäksi tutkijat kuten Solomon Asch ja Philip Zimbardo ovat osoittaneet, että ryhmäpaine ja auktoriteetin noudattaminen voivat vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten normeja noudatetaan. Tämän ymmärtäminen auttaa kehittämään strategioita, joilla voidaan edistää positiivista ryhmäkäyttäytymistä ja vähentää negatiivisen paineen vaikutuksia.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, on tärkeää tunnistaa ja käsitellä anomiaa, jota Émile Durkheim tutki. Anomian tunne, eli normien ja yhteiskunnallisten odotusten puuttuminen tai epäselvyys, voi johtaa normien rikkomiseen. Tämän estämiseksi yhteiskunnan tulee pyrkiä olemaan inklusiivinen, tarjoamaan selkeät odotukset ja tukemaan yksilöitä heidän kohtaamissaan haasteissa.

Kokonaisuudessaan, normien mukaisen käyttäytymisen edistäminen vaatii monipuolista lähestymistapaa, joka sisältää turvallisen ja kannustavan kasvatuksen, kattavan koulutuksen, rikkaan kulttuurisen ympäristön, positiivisen ryhmädynamiikan ja selkeän sosiaalisen rakenteen.

Vaikka perusviesti ei merkittävästi muuttunutkaan, heti tuli parempaa kontekstia ympäristölle, kun huomioitiin paremmin sosiologian ja sosiaalipsykologian löydökset. Tosin tutkijoita on aivan liikaa, jotta saisi ymmärryksen tutkijoiden tulkintaviitekehyksistä tutkimuslöydöksilleen. Tosin niitä oli jo edellisellä kerralla liikaa samasta syystä. Enkä kummallakaan kerralla tutustunut tekoälyn käyttämiä tutkimuslöydöksiä vastaan esitettyyn kritiikkiin, jotta olisi joku käsitys, mikä niistä on kestänyt aikaa ja mikä ei ole. Pitää yrittää kehittä tuota minun tekoälyheuristiikkaani.