Todellisuus ja sen luonne (Osa II)

[Jalo Arkkivalo]

Ihan mielenkiintoinen aloitus. Minulle todellisuus on kaikki. Eikä sen ulkopuolelle voi astua ja alkaa sieltä käsin määritelemään todellisuutta. Koska määrittely itsessään tapahtuu todellisuuden sisällä.
Todellisuus on minulle siis kuin sisar käsitteille, kuten: äärettömyys, ikuisuus ja absoluuttinen totuus.

Eli hyvä raja- ja referenssikäsite, mutta osaamattomissa käsissä hirviömäinen filosofisen neppailun aihe. Se ottaa ihmisen vangikseen ja saattaa pilata mielenterveyden ja koko elämän, jos sitä alkaa jahdata. Ja etenkin jos sille antaa jonkun muun kuin triviaalin apukäsitteen merkityksen.

Toki jos joku pamauttaa pöytään arkijärjellä ymmärrettävän selostuksen siitä, mitä on todellisuus - olen ilman muuta aiheesta kiinnostunut.
Sen sijaan todellisuuden sisällä tapahtuva käsitepiehtarointi, on omasta näkökulmastani osoittautunut olevan ajanhukkaa.

Haluan tällä kommentillani tuoda aika terävästi ja jyrkkärajaisesti mielipiteeni esiin. Tarkoituksella.
Koska tämä on sen tyyppinen asia, jonka liepeillä pyörii kaikenlaisia hähmäisiä teorioita ja todellisuuskäsityksen muokkaamista. Ja vääristelyssä on avaimet äärimmäisen negatiivisten ilmiöiden syntyyn.
Ihmiskunnan pahimmat tragediat lienevät tapahtuneen nimenomaan todellisuuskuvaa vääristelemällä.
Ja ei pelkästään vääristelemällä totuuksia, vaan manipuloimalla ihmisiä katsomaan todellisuutta perustavanlaatuisesti kierolla tavalla.

[Purdue]

Havaitsijasta riippumaton objektiivinen todellisuus? Jos ei ole havaitsijaa niin miten havaitaan? Yhtään mitään?

Niin, voihan sitä ajatella täysin vailla havaitsijaa olevan maailman, planeetat kiertäisivät aurinkoa, ilman ainoatakaan niitä ihastelevaa. Vai olisiko edes planeettoja itsenäisinä objekteina? Kaikki olisi vain hiukkaspuuroa, jos sitäkään. Vasta havaitsija luo objektit siinä merkityksessä miten niistä yleensä ajatellaan. Jossain mielessä realismi kuitenkin pätee, se kuuluisa pöytä pysyy huoneessa, vaikka havaitsija välillä poistuisikin.

Joku palstalla tai oliko joku tutkija ilmaisi ihmiskunnan olemassa olon tarpeellisuuden ja syyn olevan se että on se havainnoitsija. En tiedä mammuteista tai dinosauruksista välittivätkö tuon taivaalista noista asioista. Sitten ilmaantui joku helvetin jyrsijä. Ja loppu on historiaa.

Epäilen että keittiössäni on pöytä vaikka olen nyt olohuoneessa. On aika vahva epäilys että on, siis se pöytä.

Kvarkit muodostavat atomit, atomit molekyylejä, molekyylit saattavat muodostaa elollisia olentoja. Joillakin on jotain mitä kutsumme tietoisuudeksi. Jollakin tasolla olemme niin ohutta hiukkaspuuroa etteivät neutriinot edes "Näe" meitä. Mutta jokainen voi koittaa miten "Kiinteä" on arkielämässä. Nipistä itseäsi! Vai onko se vain unta?

Niin, onko ulkoinen todellisuus se mitä voimme havaita ja/tai kokea?

Voi olla että olemme hiukkasia loppupeleissä, mutta tällä meidän ihmisen kokoluokan tasolla todellisuus on sitä, että jos juoksen seinää päin, niin tulee nenukka kipeäksi.

Tästä voin olla varma, että se seinä on todellinen... Ja kipu! Kipu on todellista. Jos ei olisi, niin mikä sitten?

En osaa tuohon vastata. Mutta luulen että seinätesti kertoo jotain oleellista?

Jos filosofoinnilla on mitään tilaa enää nykymaailmassa niin tässä aluksi listaa.
-Tietoisuus (Mitä se on?)
-Todellisuus (Mitä se on?)
-Vapaa tahto?
-Mitä oli ennen universumin alkua?

Tuleeko muille mitään muita asioita ajatuksiin? Näistä vääntävät peistä niin suuret tutkijat (Vaikka Penrose, ikäihminen mutta kuitenkin) ja ehkä myös me maanmatoset?

Vaikka havaitsijoita olisi vain kaksi voivat havainnot siitä mikä on todellista olla täytin eri. Jos nyt samassa huoneessa taas jostakin syystä alkaisin kuulemaan "Ääniä" joita se toinen ei kuule niin kumpi on oikeassa??? Lääketiede yksiselitteisesti kutsuu näitä harhoiksi. Jokainen "Potilas" on näissä täysin erillinen yksilö vaikka "Oireilussa" ona samankaltaisuuksia. Aika pelottavaa olisi jos joku alkaisi kertoa täsmälleen samaa tarinaa kuin minä (Vaikka mitä "Äänet kertovat").

Jos omena putoaa päähän kun olet puun alla saattavat seuraukset olla hyvin vakavia. Eräälle Newton nimiselle henkillölle kävi näin tarinan mukaan. Epäilykseni on että omena joka päähän putosi oli hyvin todellisen tuntuinen. Seurauksena oli hyvin pätevä (Arjessa) toimiva fysiikan teoria.

Kyllä tuo seinätesti kertoo paljonkin oleellisia asioita siitä todellisuudesta jossa elämme.


Musta se kertoo siitä, että todellisuus koostuu myös tietystä näkökulmasta katsottuna "syy-seuraus -suhteista".

Seinään päin kävelemisellä on seurauksensa, ja meillä ihmisillä on kyky arvioida näitä syy-seuraus suhteita, ja yksi kyky mikä sen mahdollistaa niin on kyky mielessämme pohtia nykyhetken lisäksi sekä mennyttä että tulevaa.


Ja sitten on sellaisiakin ihmisiä, joilta puuttuu kipuaisti. Tällaiset lapset kuolevat yleensä nuorina erilaisten onnettomuuksien ja vammojen seurauksena.

Kipuaisti on siis oleellinen osa meidän todellisuuden tajuamme, koska sen perusteella voimme ennakoida erilaisten toimintavaihtoehtojen syy-seuraus -suhteita!

Onko sinulla ollut (Henkilökohtainen kysymys kyllä) unissa todentuntuisia aistiärsykkeitä tai unesta herätessäsi et ole varma oliko se totta vai ei? Itselläni on aika pelottaviakin kokemuksia uni/valvemaailman rajalta ja heräämiskokemuksia. Joskus on kestänyt kokonainen päivä vakuuttaa itselleen että tapahtuma oli uni ja siltikin on epäilys että se voi olla totta. Lisäksi on todella vaikuttavia äänielämyksiä vaikka ennen nukahtamista tai unen aikana. Voi liittyä ulkoiseen ärsykkeeseen josta en ole tietoinen.

Kivun tunne todellakin puuttuu harvalukuisalta joukolta ja on totta mitä kirjoitat. Vakavakin kolhu jota ei todellakaan tunne tai aisti voi olla jopa tappava henkilölle. Kausaliteetti pitänee paikkansa, eli syy-seuraus suhde. Jos seuraus ilmaantuisi ennen syytä se ymmärtääkseni rikkoisi jo termodynamiikan sääntöjä. Ehkä nyt mennään sille alueelle jossa minun varmuuteni alkaa olla huteralla pohjalla.

Itselläni oli todellisuus ennen kuin astuin suljetun osaston kynnyksen yli ja sen jälkeen alkoi toinen jossa ei voi olla enää varma enää mistään. Luulen että juuri se on yksi diagnoosini kohdista. Pitkään oli olo etten nyt viime aikoina oikein tiennyt mikä ja kuka olen. Nyt olen jotenkin tullut tietoisemmaksi itsestäni. Onko se osa paranemisprosessia??? Saattanut näkyä jos hieman ei ymmärrä mistä on kysymys vahvana itsensä korostamisena ja myös ylimielisyytenä. Tämä on realistinen analyysini itsestäni nyt.

Joo, itseanalyysi, rehellinen sellainen, tekee hyvää kenelle vaan. Vaikka aika vaikeaa se tuntuu monelle olevan, ja itsekin tunnistaa sen kuinka helppoa epämiellyttävät asiat on lakaista maton alle.

Mä veikkaan, että harha-aistimusten kohdalla kyse on siitä, että ne todellakin muokkaa sitä kokijansa todellisuuskäsitystä.

Jos ajatellaan, että sä koet jonkin ääniharhan taikka fyysisen tuntemuksen mille ei löydy reaalitodellisuudesta selitystä, niin on varmaankin aika luontaista, että mieli pyrkii rationalisoimaan sen, eli antamaan sille selityksen.

Eli se sairastuminen tapahtuu mun käsityksen mukaan tollasiissa sairauksissa siten, että ensin hermosto alkaa syöttämään sulle harhoja, joilla ei ole vastinetta ulkoisessa todellisuudessa. Ja kun mieli sitten pyrkii ymmärtämään mistä on kyse, niin se rupeaa tulkitsemaan todellisuutta niitten harhojen kautta, ja tällöin siis myös mieli sairastuu/vinoutuu.

Helppoa ulospääsyä siitä ei varmaankaan ole, mutta sen ymmärtäminen että ne harhat ei ole todellisia, vaan johtuu siitä keskushermoston sairaudesta, niin auttaa sen mielen tervehdyttämisessä. Sitä hermostoa ei varmaankaan saa lopulta täydelliseen kuntoon edes lääkityksellä, mutta mieli on mahdollista saada tervehtymään, jos ne harhat kykenee siitä sairaudesta huolimatta käsittämään että ne on vain harhoja.

Että tällainen analyysi mulla. Ei ole lopullinen totuus tämäkään mutta yksi näkökulma aiheeseen.

Eli hermosto syöttää sulle harha-aistimuksia, joilla ei ole vastinetta ulkoisessa todellisuudessa. Kyse sisäisen todellisuuskäsityksen kannalta on siitä, että kuinka niihin harhoihin kykene asennoitumaan. Jos todellisuuskäsitys vinoutuu, niin se hermoston sairaus muuttuu mielen sairaudeksi.

Vaikeita asioita. Mutta toipumisia siis sulle. Toivottavasti suunta on parempaan päin...

[Deimos]

Ihan mielenkiintoinen aloitus. Minulle todellisuus on kaikki. Eikä sen ulkopuolelle voi astua ja alkaa sieltä käsin määritelemään todellisuutta. Koska määrittely itsessään tapahtuu todellisuuden sisällä.
Todellisuus on minulle siis kuin sisar käsitteille, kuten: äärettömyys, ikuisuus ja absoluuttinen totuus.

Eli hyvä raja- ja referenssikäsite, mutta osaamattomissa käsissä hirviömäinen filosofisen neppailun aihe. Se ottaa ihmisen vangikseen ja saattaa pilata mielenterveyden ja koko elämän, jos sitä alkaa jahdata. Ja etenkin jos sille antaa jonkun muun kuin triviaalin apukäsitteen merkityksen.

Toki jos joku pamauttaa pöytään arkijärjellä ymmärrettävän selostuksen siitä, mitä on todellisuus - olen ilman muuta aiheesta kiinnostunut.
Sen sijaan todellisuuden sisällä tapahtuva käsitepiehtarointi, on omasta näkökulmastani osoittautunut olevan ajanhukkaa.

Haluan tällä kommentillani tuoda aika terävästi ja jyrkkärajaisesti mielipiteeni esiin. Tarkoituksella.
Koska tämä on sen tyyppinen asia, jonka liepeillä pyörii kaikenlaisia hähmäisiä teorioita ja todellisuuskäsityksen muokkaamista. Ja vääristelyssä on avaimet äärimmäisen negatiivisten ilmiöiden syntyyn.
Ihmiskunnan pahimmat tragediat lienevät tapahtuneen nimenomaan todellisuuskuvaa vääristelemällä.
Ja ei pelkästään vääristelemällä totuuksia, vaan manipuloimalla ihmisiä katsomaan todellisuutta perustavanlaatuisesti kierolla tavalla.

Todellisuuden vääristelyä näemme käytännössä miten sitä tehdään autoritäärisissä järjestelmissä. Jossa johto päättää mitä se todellisuus on. En tiedä oliko tämä se pointtisi mutta korjaa jos erehdyin.

Mutta itse todellisuuden luonnetta lienee mietitty koko ihmiskunnan historian ajan. Jos katsoo nyt vaikka viime vuosikymmenien elokuvia niin aika moni ammentaa tarinansa sen pohjalta jos se todeliisuus onkin näin. Tai ehkä se on unta. Total Recall päättyy muistaakseni tähän mietelmään. Matrix I klassikko esimerkki. Itseasiassa koko Alice in the Woderland Lewis Carrolilta on yksi varhaisimpia kirjattuja kirjoitelmia aiheesta joka on myös noiden elokuvien esiäiti. Mutta voin vannoa että niin kauan kuin nykyihminen on viettänyt iltaa ja yötä nuotion ääressä ovat nämä pohdinnat olleet olemassa.

Ja en hyppää auton eteen kokeilemaan miten todellista tämä on. Kyllä tämä näppäimistö pitää ääntä ja on hyvin todellinen. Ehkä asiani oli halkoa hiuksia.

[Deimos]

Siis vahva oletukseni on että jaamme (minä ja te muut) ihan saman todellisuuden mitä se nyt sitten onkin? Tuo minun ajatelmani on aika pitkälle vietyä utopiaa. Ja ihan arjen vuoksi ja mielenterveyden on parempi että jaamme saman todellisuuden.

[Tauko]

Todellisuus ja sen luonne.

Todellisuus tai luonto. Sen rakenne ja miten se toimii on luonnontieteiden tutkimusaluetta ihmisten kannalta.
Ja ihmisen tietämys siitä on ollut ja on edelleen kehittyvää, tiedämme enemmän. Mutta luonto on kuin mitä se on ihmisestä ja tutkimuksesta riippumatta ja ollut samoin toimivaa meidän tietämyksestä riippumatta.

Tieto on kumuloituvaa. Yksilölle iän ja kokemuksen mukana kasvavaa. Samoin tieteelle aiemman tiedon päälle rakentuvaa. Eli aika on mielestäni ihmisen kannalta se tärkeä tekijä siinä mitä voimme ymmärtää ja mikä meille on tärkeää.

Aika on myös siinä mielessä ihmiselle tärkeä, että ihmisen elinjakso on luokkaa max 100v. Elinympäristö ei vanhana ole sama, kuin lapsena. Ei myöskään kaikki tärkeät asiat enää samoja.

Nykyään käytämme sujuvasti tekniikkaa jota ei 100v sitten ollut olemassa, tietokoneet ja kännykät, joiden toiminnan perustana on kvantti- ja suhteellisuusteorian tulokset. Eikä normikäyttöjän niitä teorioita tarvi osata.

Vaikka ihmisen elinympäristö muuttuu ja on muuttunut, niin se luonnon toiminta on siellä ollut sama ja koko ajan löydettävissä.

Ja ajasta vielä, eliöille, kasveille ja muille otuksille on sitten taas oma niille tärkeä ympäristö ja elinjaksonsa, mutta niillekin sama luonto, jossa toimivat, samat luonnonlait ja luonnon rakennuspalikat

[jester]

Haluan tällä kommentillani tuoda aika terävästi ja jyrkkärajaisesti mielipiteeni esiin. Tarkoituksella.
Koska tämä on sen tyyppinen asia, jonka liepeillä pyörii kaikenlaisia hähmäisiä teorioita ja todellisuuskäsityksen muokkaamista. Ja vääristelyssä on avaimet äärimmäisen negatiivisten ilmiöiden syntyyn.
Ihmiskunnan pahimmat tragediat lienevät tapahtuneen nimenomaan todellisuuskuvaa vääristelemällä.
Ja ei pelkästään vääristelemällä totuuksia, vaan manipuloimalla ihmisiä katsomaan todellisuutta perustavanlaatuisesti kierolla tavalla.

En tiedä mihin viittaat, mutta pelkkä todellisuuden luonteen pohdinta ei kai vaarallista ole. Kai se vaara on lähinnä siinä, jos todellisuuskäsitys luodaan jonkin yhteiskunnallisen ideologian perusteeksi. Näin ainakin marxismissa, jossa dialektista materialismia käytettiin väkivaltaisten vallankumousten oikeuttajana.

[Kohina]

Ihan sama kuhan ette sotke ympyröitäni.

[Kohina]

Ihan mielenkiintoinen aloitus. Minulle todellisuus on kaikki. Eikä sen ulkopuolelle voi astua ja alkaa sieltä käsin määritelemään todellisuutta. Koska määrittely itsessään tapahtuu todellisuuden sisällä.
Todellisuus on minulle siis kuin sisar käsitteille, kuten: äärettömyys, ikuisuus ja absoluuttinen totuus.

Eli hyvä raja- ja referenssikäsite, mutta osaamattomissa käsissä hirviömäinen filosofisen neppailun aihe. Se ottaa ihmisen vangikseen ja saattaa pilata mielenterveyden ja koko elämän, jos sitä alkaa jahdata. Ja etenkin jos sille antaa jonkun muun kuin triviaalin apukäsitteen merkityksen.

Toki jos joku pamauttaa pöytään arkijärjellä ymmärrettävän selostuksen siitä, mitä on todellisuus - olen ilman muuta aiheesta kiinnostunut.
Sen sijaan todellisuuden sisällä tapahtuva käsitepiehtarointi, on omasta näkökulmastani osoittautunut olevan ajanhukkaa.

Haluan tällä kommentillani tuoda aika terävästi ja jyrkkärajaisesti mielipiteeni esiin. Tarkoituksella.
Koska tämä on sen tyyppinen asia, jonka liepeillä pyörii kaikenlaisia hähmäisiä teorioita ja todellisuuskäsityksen muokkaamista. Ja vääristelyssä on avaimet äärimmäisen negatiivisten ilmiöiden syntyyn.
Ihmiskunnan pahimmat tragediat lienevät tapahtuneen nimenomaan todellisuuskuvaa vääristelemällä.
Ja ei pelkästään vääristelemällä totuuksia, vaan manipuloimalla ihmisiä katsomaan todellisuutta perustavanlaatuisesti kierolla tavalla.

Sun todellisuuskäsitys on vain kovin triviaali. Se selitä mitään. Määrittelisin sinut epäintellektuelliksi sanomasi perusteella.

The information bottleneck method is a technique in information theory introduced by Naftali Tishby, Fernando C. Pereira, and William Bialek.[1] It is designed for finding the best tradeoff between accuracy and complexity (compression) when summarizing (e.g. clustering) a random variable X, given a joint probability distribution p(X,Y) between X and an observed relevant variable Y - and self-described as providing "a surprisingly rich framework for discussing a variety of problems in signal processing and learning".[1]

[Kohina]

Kukas muukaan selittää asian jälleen hyvin.


Ja lätäköitä, koska ne pitää kokea itse.
https://vm.tiktok.com/ZGeasLj7M/

Siksi sitä ei varmasti juurikaan lapsuudesta muista mitään. Juna! ei ole sama kuin juna. Juna on juna, mutta Junaan! liittyy niin paljon kaikenlaista transendenttista sisältöä ettei juna kykene sitä selittämään.

[Kohina]

Äh, piti lisätä että Juna! on juna suuremmalla lämpötilalla siis.

[Deimos]

Viittaampa tuohon John Carterin videoon. Asia saattaa liittyä siihen. Mutta ainakin muistijäljen pysyvyyteen ja DNA:han.

Memories are made by breaking DNA — and fixing it

Nerve cells form long-term memories with the help of an inflammatory response, study in mice finds.

https://www.nature.com/articles/d41586-024-00930-y

Olisiko pitänyt laittaa omaan ketjuunsa? Voi siirtää jos siltä tuntuu.

[Deimos]

Juu, ja se toinen vaihtoehto tälle palstalle. Parempi pysyä täällä eikä sekaantua isojen poikien leikkeihin. Kyllä siellä kaavat saavat kyytiä.

[John Carter]

Hieman aihetta avaava video, jonka yöllä katsoin.
Toward AI-Driven Discovery of Electroceuticals - Dr. Michael Levin

[John Carter]

Seuraava todellisuuden/tietoisuuden taso syntyy transhumanismin kautta, kun kone ja ihminen yhtyvät. Tai on jo syntynyt, mutta prosessi kestää yhtä pitkään kuin ihmiskunnan olemassaolo.
Redefining the Relationship Between Humans and their Assistive Technologies - Dr. Patrick Pilarski

[John Carter]

Ihmisellä on jo nyt paljon keinotekoisia osia, joita hajonneiden luonnollisten osien tilalle voidaan vaihtaa. Ja Muskin neurolinkkikin on jo käytössä.
Artificial Intelligence in Pathology: Implementation Strategies - Dr. Phedias Diamandis