Suomiko onnellisin maa?

[Why]

Nyt olen kiertänyt pari viikkoa Italiaa, Espanjaa ja Ranskaa. Ihmisiä katsellessa näyttää, että heillä on aina mukavaa. He ovat myös hyvin avoimia ja sosiaalisia. Iltaisin istuvat perhekunnittain ym ulkona illallisella ja juomassa.

Aloin miettimään, että mittaako onnellisuusmittari olllenkaan oikeita arvoja, kun vertasin mielessäni näitä ihmisiä suomalaisiin. Mittauksessa käytetään seuraavia arvoja: sosiaalinen tuki, tulot, terveys, vapaus, anteliaisuus ja korruption vähäisyys.
Varmasti tulot, terveys, vapaus, korruption vähäisyyys lisäävät onnellisuutta. Mutta mitataanko tarpeeksi sosiaalista känssakäymistä, ystävyyssuhteita ym?

Suomi on maailman onnellisin maa seitsemättä vuotta peräkkäin pisteluvulla on 7,7. Siten tulevat Tanska, Islanti ja Ruotsi. Perää pitävät Afganistan ja Libanon pisteluvuilla ovat 1,7 ja 2,7.

143 maan ihmisten pyydettiin arvioimaan elämäänsä asteikolla nollasta kymmeneen. 3 vuoden tuloksista lasketaan keskiarvo, josta saadaan pisteet.

[Wisti]

Nämä onnellisuusmittaukset eivät sisältäneet muuta kuin ihmisten oman käsityksen onnellisuudestaan korruptio yms. Eivät olleet mukana.

[Susa]

Iltaisin istuvat perhekunnittain ym ulkona illallisella ja juomassa.

Kyllähän suvikelillä on kiva istuskella vaikka suvun kesken syömässä ja JUOMASSA iltasella silloin tällöin.
Mutta kun se on sosiaalinen pakko, joka jumalan ilta, ei se enään ole erityisen mukavaa.

[Pattinero]

Onkohan siellä Välimeren maissa myös kaltaisiani introvertteja, jotka eivät välttämättä viihdy ihmisten seurassa? Itsekin olen aivan vitun onnellinen heti, kun kaikki muut ovat häipyneet ympäristöstä kääkättämästä niitä rasittavia juttujaan.

[Keijona]

WEF:in teettämiä tutkimuksia ihmisten onnellisuudesta ei todellakaan kannata uskoa. Maailman ihmisille kun halutaan uskotella että yksityisyyden ja omaisuuden haaliminen tekisi ihmisestä onnellisen, tutkimuksen taloudelliset motiivit paistaa hiukan härskisti läpi.

[Neutroni]

Onkohan siellä Välimeren maissa myös kaltaisiani introvertteja, jotka eivät välttämättä viihdy ihmisten seurassa? Itsekin olen aivan vitun onnellinen heti, kun kaikki muut ovat häipyneet ympäristöstä kääkättämästä niitä rasittavia juttujaan.

On siellä ja moni niistä kokee yltiösosiaalisen kulttuurin rasittavaksi. Se lienee yksi yleisimmistä syistä tulla Suomeen opiskelemaan, väittelemään tai jäädä tänne tutkijaksi.

[Why]

Koska en osaa heidän kieltään niin vaikea sanoa, kuinka aitoa, syvää, sydämellistä se kanssakäyminen on. Vai onko illalliset vaan tapa, pakkopullaa.Vai onko (näennäinen) iloisuus vaan jonkinlaista kulissien pitoa?

Kuitenkin on niin, että vieraaseen maahan tullessaan kaikki saattaa näyttää niin hyvältä, kun ei ole itse nahoissaan kokenut niitä ongelmia, mitä kuitenkin maassa on. Kun espanjalainen tulee lumiseen lappiin, niin hän kehuu siellä kaiken kauneuden maasta taivaaseen. Jos joutuisi siellä kaikki talvet pakkasen keskellä asumaan, niin ehkä kokemus lapista/Suomesta muuttuisi.

[MooM]

Koska en osaa heidän kieltään niin vaikea sanoa, kuinka aitoa, syvää, sydämellistä se kanssakäyminen on. Vai onko illalliset vaan tapa, pakkopullaa.Vai onko (näennäinen) iloisuus vaan jonkinlaista kulissien pitoa?

En mä usko, että se on mitään tietoista teeskentelyä, vaan tapa olla. Suurin osa tottuu tietynlaiseen kanssakäymisen tapaan ja mukautuu automaattisesti, jos on pienestä asti siihen kasvanut. Ja niin aikuisetkin yleensä, jossain määrin. Moni, joka on muutaman vuoden jossain eriliasen sosiaalisen kulttuurin maassa, joutuu totuttelemaan takaisin suomalaiseen kulttuuriin (joka sekin kyllä vaihtelee paljon porukasta toiseen). Vaikka olisi kuinka tuntenut olonsa jäykäksi ja ulkopuoliseksi siellä vieraassa kulttuurissa.

Pienellä osalla sitten persoonallisuus on kerta kaikkiaan niin erilainen, että oleminen on enemmänkin kärsimystä ja on joko teeskenneltävä tai hyväksyttävä mahdollinen sosiaalinen paheksunta.

[Rere]

Onkohan siellä Välimeren maissa myös kaltaisiani introvertteja, jotka eivät välttämättä viihdy ihmisten seurassa? Itsekin olen aivan vitun onnellinen heti, kun kaikki muut ovat häipyneet ympäristöstä kääkättämästä niitä rasittavia juttujaan.

On siellä ja moni niistä kokee yltiösosiaalisen kulttuurin rasittavaksi. Se lienee yksi yleisimmistä syistä tulla Suomeen opiskelemaan, väittelemään tai jäädä tänne tutkijaksi.

Yhden sellaisen tiedänkin eli parinkymmenen vuoden takaisen napolilaisen kollegani Raffaelen. Se mies ei turhia puhunut eikä puhuessaan viittoilut kuin tuulimylly kuten monet maanmiehensä ja -naisensa. Näkyy nykyisin olevan eläkkeellä ja toimivan konsulttina. Mutta kyllä jotkut suomalaisetkin käsillä puhumisen taidon osaavat enkä nyt tarkoita kuuromykkiä. Muuan Lapin mies oli käymässä Helsingissä ja pistäytyi myös seuraamassa eduskunnan täysistuntoa. Veikko Vennamo oli pitämässä puhetta ja tapansa mukaan säesti puhettaan käsillään ja hörppäsi aina välillä lasista vettä. Aikansa Veikon touhua katsottuaan Lapin mies totesi: "Enpä ennen ole nähnytkään vedellä toimivaa tuulimyllyä."

[MooM]

Mulla oli espanjalainen toimistokaveri. Se inhosi aurinkoa ja puheliaita ihmisiä. Tykkäsi sateisenharmaista marraskuun iltapäivistä ja raskaasta metallista.

[Neutroni]

Mulla oli espanjalainen toimistokaveri. Se inhosi aurinkoa ja puheliaita ihmisiä. Tykkäsi sateisenharmaista marraskuun iltapäivistä ja raskaasta metallista.

Minä olen tavannut Aurinkoa inhoavan ranskalaisen ja italialaisen. Jos heille marmattaa vaakasuoraan satavasta rännästä, 20 C pakkasen hyydyttämästä autosta, 12 C kesäsäästä ym. suomalaisista normaalioloista, he jaksavat muistuttaa, että asiat voisivat olla pahemminkin, voisi olla helle ja yli 30 C lämmintä.

[Pattinero]

Tuskin ne kaikki turistirantojen vakkariasukkaat välttämättä pitävät siitäkään, kun pohjoisen valkoiset nekrut tulevat ottamaan virattomana aurinkoa ja liottamaan läskejään sekä palveluttamaan itseään. Se olisi itseni kaltaiselle aivan saatanan paskamaista.

[Kohina]

Onko täällä ketään jonka onni ei ole säiden armoilla? Onnetonta, kertakaikkiaan.

[Kohina]

Kun ihmisten onnellisuutta tutkittiin, hyvä ja huono onni vaikuttivat onnellisuuteen vain hetken ja he palasivat takaisin seiskan keskiarvoon vaikutuksen lakattua.

Mitä se kertoo? Se kertoo että sattumalla on juuri sen verran vaikutusta. He tutkivat onnellisia ihmisiä joiden elämä oli omien valintojen tulosta ja jokaisella valinnalla oli vaihtoehtoiskustannus. Siksi vaikkapa koiran omistaminen ei tee ihmistä onnellisemmaksi, mutta ilman koiraa olisi varmasti onnettomampi. Onneton ihminen kun dumpataan täyteen lääkkeitä jotta olo ei olisi mitään muuta kuin seiska, eli ei tarvitse lapioida mentaalista kissanpaskaa, mutta eipä ole kissavideoitakaan.

Sitä se onni on. Kissanpaska ja kissavideoita.
Suomessa on ainakin 400 000 ihmistä joiden elämä ei ole kumpaakaan.

[Kohina]

Tatuoinneillakin pyritään osoittamaan luonnetta ja tatuoidut ovatkin keskimääräistä onnellisempia. Heillä on luonnetta, vaikka se objektiivisesti paska onkin.

Eräs kaunis nainen tiktokissa on mennyt niinkin pitkälle että on mustannut itsensä silmämunia myöten pakottaakseen sinut miettimään hänen luonnettaan. Hän ei halua olla vain kaunis. Lotta Hintsa kiipeää vuorille luonnetta etsien. Mutta kun luonne ei ole performanssi. Se on pieniä asioita. Se on sitä kun laitat sen vitun kapulan siihen saatanan hihnalle ostostesi jälkeen jottei toisen tarvitse sitä kurkotella. Itse aina välillä menen johonkin pikaruokapaikkaan ja kun kysytään mitä otan, vastaan että päätä sinä. Lähes poikkeuksetta kaikki empivät ja antavat kalleimman aterian, enkä enää käy siellä. He tietävät olevansa paskoja ihmisiä ja repivät irti sen minkä saavat sillä ainoalla mahdollisuudellaan tietäen, että maailmassa riittää ihmisiä petettäväksi.

Juuri Tehyn 7 tonnin plöso kertoo luonteesta.
Tossa artisti kertoo luonteesta:
https://vm.tiktok.com/ZGemwae8r/