Poimin ja kommentoin johdannoksi Siili Suhosen keskustelussa “Filosofian määritelmä” esittämiä ajatuksia. Esitän muiden käyttäjien kommentit osin tiivistetysti kysymysmuodossa ja viittaan niihin anonyymisti. Merkitsen omat kommenttini tekstiin sitaatteina.
Seuraavat poiminnat on tehty tästä näkyvän ketjun osasta:
viewtopic.php?p=200406#p200406
Siili Suhonen: Mikä siis on se joka on tietoinen itsestä ja mitä [itse tarkoittaa]? Minäkokemushan on tietoisuuden sisältö siinä missä ne ajatuksetkin. Miten se voisi tuon tietoisuuden omistaa?
[Esimerkiksi] ajatus tietoisuudesta sähköimpulsseina on itselleni tieteellisen maailmankuvan ystävänä outo. Eihän sähköimpulsseilla ole mitään niistä ominaisuuksista mitä luemme kuuluvaksi tietoiseen kokemukseen. Miten ne voisivat olla sama asia? Haiskahtaa hihhulismilta (...), [mutta tuota pohdintaa voi varmaan hieman elaboroida.]
Anonyymi: Voiko mielestäsi tietoisuutta olla ilman aivoja?Naturalisti kirjoitti: Ajatus siitä, että tietoisuus on aivotoimintaa ja aivotoiminta ilmenee aivojen sähköimpulsseina (aktiopotentiaalipulsseina) on aivotutkimuksen kantava perusidea. Kuten myöhemmin ilmenee Suhosen maailmankuva on panteistinen, joten tuohon ilmaisuun “tieteen ystä” on syytä suhtautua varauksellisesti.
Siili Suhonen: Itse en jamesilaisena pragmaatikkona niin kauheasti ole miettinyt olemassaolon kysymyksiä mut riippuu varmaan vähän siitä mitä tarkoitamme olemassa olemisella.
Otetaan ny työhypoteesiks että arkipäiväisen tietoisen kokemuksemme ulkpopuolella on olemassa jotain vaikka tuolle hypoteesille emme voine koskaan saada kokeellista varmistusta kun ainoa mitä voimme havainnoida on tämä tietoinen kokemuksemme.
Mitä on aivot? No meille luontaisen resoluution tasolla ne ovat märkä lihanpala tahi tarkemmalla resoluutiolla organisoitunut hermosolujen joukko ja funktionaalisena kuvauksena aivot ovat informaatiota kehon sisäisestä ja ulkoisesta ympäristöstä [ja esimerkiksi tuo wikin] esittelemä arkipäiväinen egotietoisuus [on] puolestaan karkeamman tason kuvaus näistä ympäristöistä.Naturalisti kirjoitti: Suhonen tunnustaa ajattelunsa perustuvan jamesilaiseen panteismiin eli uskonnolliseen näkemykseen, josta ei ole olemassa mitään teoriaa, jota voitaisiin tutkia tieteellisillä menetelmillä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/William_James
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Panteismi
Tuo tietinen [?] kokemus esittää organismille hermosolujen dynaamisiin suhteisiin kätketyn informaation hyvin karkealla mutta selvityimisemme kannalta riittävällä tasolla, nopeasti ja merkityksellisesti. Tietoisuus [on] siis hyvin karkean resoluution tason kuvaus organismin sisäisestä ja ulkoisesta tilasta. Tässä mielessä aivot ja tietoisuus näyttäisivät oleva sama asia. Tämä on kai sitä enqvistiläistä emergenssiä. Tuota uskon naturalistinkin tarkoittaneen kun hän sanoi tietoisen kokemuksen ja aivojen olevan sama asia.Naturalisti kirjoitti: Näin ilmaistuna, ne voisivat olla informaatiota itsensä edustamasta osasta todellisuutta, mutta miten niillä voisi olla informaatiota itsensä ulkopuolelta?
Erityiseksi tuon tieotisena kokemuksena ilmenevän informaation tekee se että se on luonteeltaan kaikesta muusta inofrmaatiosta poiketen laadullista väreineen makuineen jne. ja näin se samalla antaa tuolle informaatiolle merkityksen. Tietoisuus siis karkeistus aivoiksi kutsutusta informaatiosta. Ja toki aivojen lisäksi välttämätöntä on myös keho koska muutenhan ei olisi mitään organismin sisäistä tilaa kuvattavaksi eikä voisi syntyä tuota subjektiivista kokemustakaan.Naturalisti kirjoitti: Selität tässä karkeistavalla enqvistiläusellä emergenssillä asiaa, joka ei ole yhteensopiva tuon esitystvan kanssa. Voi esittää sillä kyllä aivojen sisäistä materiaalista rakennetta, mutta et sitä mikä on aivojen ulkopuolella. Kenties ajattelet, että edettäessä yhä hienorakenteisemmalle tasolle kohdataan puhdasta tietoisuutta edustava panteistinen Jumala tai maailman henki, jonka kautta tietoisuus kaikkeen muuhun tavoitetaan. Vaikka näin saavutettaisiin aivojen perimmäinen henkiseksi ymmärretty materiaalinen taso, niin miten saadaan tietoa aivojen ulkopuolelta? Esitä edellä väärän tulkinnan edustamastani reduktiivisesta emergentismistä, jonka mukaan tietoisuus on materian käynnissä oleva prosessi joka ympäristöön tekemien fyysisten aktien ja niiden seurausten perusteella luo ja muokkaa käsitystään todellisuudesta eli sen representaatiosta.
Kun siirrymme aina vaan tarkemmalle resoluution tasolle huomaamme kuitenkin jotain merkillistä. Kaikki karkeammalle kuvailun tasolle kuuluvat ominaisuudet näyttävät katoavan. Molekyylitasolla tarkasteltuna ei löydy enää sen enempää lihaa kuin märkääkään ja yhä tarkemmalle resoluution tasolle siirryttäessä materiaksi kutsutuilla objekteilla ei enää näyttäisi olevan mitään omianisuuksia joita voisimme mielekkäästi kutsua materiaalisiksi.Naturalisti kirjoitti: Miten aivot saavat tämän tiedon kehosta saati sitten kehon ulkopuolelta?
Tuota koitimme [jo aiemmin joidenkin käyttäjien kanssa pohtia. Ehdotettiin, että ehkä massa voisi olla tuollainen ominaisuus, mutta toisaalta] tarkemmassa katsannossa tuo massakin osoittautui vain kuvaukseksi Objektin ja higgsin kentän välisestä suhteesta.Naturalisti kirjoitti: No miten tämä henkinen todellisuuden taso aivoista saa tietoa ympäristöstään?
Eli siellä tarkimmalla kuvailun tasolla todellisuudella ei näyttäisi olevan muuta kuin geometrisinä suhteina ilmeneviä ominaisuuksia kuten myös hyvä veli descartes aikoinaa esitti.
Jos tätä tarkimman resoluution kuvausta ei enää voida kuvailla materialistisin termein niin mitä tuo todellisuus sitten voisi olla? En itse keksi muuta vaihtoehto kuin että se olisi tietoisuutta. Metaforisesti tuota tietoisuutta voitaneen kutsua lammeksi ja kokemaamme todellisuutta värähetlyiksi lammen pinnalla.
Eli lyhykäisyydessään ajattelisin, että tällä karkeammalla laadullisella kuvauksen tasolla aivojen ja tietoisuuden voidaan katsoa olevan sama asia mutta tarkemmalle resoluution tasolle laskeutuessamme huomaamme ettei mitään aivoja eikä muutakaan materiaa ole olemassa vaan todellisuus on tietoisuutta koko matkan alas asti. Näkökulmakysymys siis kai tämä? Mitä itse olet mieltä? Aivojen ja tietoisuuden suhteesta.
Naturalisti kirjoitti: Kvanttipainovoima teoreetikot askartelevat tämän teorian kanssa. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tietoisuuden kanssa. Yrität tällä Enqvistiläisrksi kutsumallasi reduktionismilla siirtää kaikki kokonaisuuden ominaisuudet (tietoisuuden ja elämän) kokonaisuusen osien ominaisuuksiksi, jotka sitten perimmäisellä mystisellä tasolla ymmärtävät itsensä lisäksi kaiken muunkin. Reduktiivisen emergentismin mukaan evoluutio on luonut fysikaalisen tason lisäksi kaksi emergenttiä toiminnallisuuden tasoa: geneettisen ja memeettisen informastiosysteemin. Näissä osista muodostuvan kokonaisuuden uusi ominaisuus on osien vuorovaikutusprosessi. Osilla erillään ei ole tätä ominaisuutta. Emergentin ominaisuuden olemassaolo päättyy siten prosessia ylläpitävä rakenteen rikkoutuessa.
Anonyymi: [Mikä on] määritelmäsi sanalle "tietoisuus"?
Siili Suhonen: [Edellä] tuota asiaa jo avasinkin (...). Resoluution tasosta tässäkin kyse. Eli [esimerkiksi tuo] wikin kuvaaman subjekti-objekti muotoa olevan tietoisuuden määrittelin matalan resoluution esitykseksi organismin sisäisestä tilasta ja ulkoisesta ympäristöstä. Tarkemmalla resoluution tasolla ei sitten toki enää löydy tuota jakoa sisäiseen ja ulkoiseen, on ainoastaan kaiken ykseys.
Objektiivisimmalla tasolla määrittelisin tietoisuuden liikkumattomaksi liikuttajaksi.
Mut ei sun siis näitä mun määritelmiä tarvi käyttää tietoisuuden ja aivojen suhteen selityksessäsi vaan voit käyttää ihan omia määritelmiäsi. Toki saat käyttää jos haluat. Miten sinä muuten määrittelet tietoisuuden? Ja miten määrittelet aivot?
----Naturalisti kirjoitti: Miten jonkin todellisuuden osan resoluution tarkennus voi tuoda tietoa sen ulkopuolisesta ympäristöstä? Miten tuo jako sisäiseen ja ulkoiseen todellisuuteen häviää tarkimmalla resoluution tasolla? Epäsuoraan realismiin tukeutuva reduktiivinen emergentismi selittää tietoisuuden aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olon tuottamana jatkuvana emotionaalisten tuntemusten (qualiat) ja todellisuutta kuvaavien käsitysten (kognitiot) tapahtumavirtaa. Näitä prosesseja ylläpitävän rakenteen rikkoutumisesta seuraa aivokuolema ja tietoisen mielen olemassaolon päättyminen. Mitään sielua ei jää kummittelemaan tämän eikä tuonpuoleisuuteen.
Ehkä tässä on paikallaan panna näkyviin pari peukutustakin ihan käyttäjänimellä.
viewtopic.php?p=200410#p200410
Jalo Arkkivalo: Sulla on Suhonen mun luonto. Olemme yhtä. Tuntuu suorastaan vapauttavalta että joku muukin ajattelee näin, enkä kamppaile yksin ajatuksineni tässä loputtoman tylyssä, ja myrkyllisyyteen asti typistävän pragmaattisessa datameressä.
----
viewtopic.php?p=200414#p200414
Jalo Arkkivalo: Vaikka en jaa ihan kaikkia Suhos Siilin näkemyksiä, sanon silti:
Tuo Suhosen esittämä "mielen resoluutio" on ajatuskonsepti, jota kannattaa pohtia tarkemmin. Se kuvaa nimittäin hyvin sitä, kun pikku hiljaa purat käsityksiäsi mustavalkoisista yleistyksistä, ja alat "lähestyä" jotain. Alat havaita että maailma on enemmän ja vähemmän ei-absoluuttinen. Maailma ei koostu totuuksien tai todellisuuksien polariteeteista, muuta kuin korkeintaan kvanttien tasolla. Eikä kunnolla sielläkään.
----
Seuraavat kommentit on poimittu tästä näkyvästä ketjun osasta:Naturalisti kirjoitti: Tästä panteistisestä näkökulmasta voi jollakin tavoin ymmärtää myös sekä peukutettavan ja peukuttajan intoa selittää mielen toimintaa aivokemikaalien avulla ja vähätellä varsinaista aivotoimintaa suorittavia neuronaalisia prosesseja. Ehkä ajatuksena on, että se maailmansielu syöttää aivokemikaaleina ilmenevän henkisen todellisuuden vaikutukset aivoihin.
viewtopic.php?p=200458#p200458
Siili Suhonen: “Mitä tarkoitat materialla ja onko tietoisuus sinun mielestäsi materiaa?”
Mikään ei erottele mitään. Tietoisuus on yksi ja jakamaton.
Anonyymi: Onko olemassa jotain, mikä ei ole materiaa? Aineettomien asioiden olemassaolo ei ole konkreettista. Tietoisuus ei myöskään voi olla jakamaton, koska silloin me tietäisimme muiden ajatukset.Naturalisti kirjoitti: Materiaa (sen objekteja ja vuorovaikutuksia) on kaikki empiirisesti suoraan ja välillisesti havaitsema todellisuus, josta kuitenkin koemme vain mielen virtuaalitodellisuudessa spatiaalisesti ja temporaalisesti havaitun representaation. Miten tämä panteologian olettama jakamaton todellisuus on spatiaalisesti ja temporaalisesti olemassa ja miten esimerkiksi ihmiset (materiaalinen ruumis ja psyyken mentaaliset ilmiöt) ovat siinä olemassa?
Siili Suhonen: Niin onko se tietoisuus siis mielestäsi materiaa vai ei ja mitä tarkoitat materialla? Mitä materiaa se tietoisuus siis on jos se materiaa ylipäätään on?
Anonyymi: [Tähän sinua pyydettiin oman todellisuuskäsityksesi mukaan vastaamaan.Miten kuolematon sielu on ruumiissa, jos se siinä on.]
Siili Suhonen: En ymmärrä miksi tietoisuuden jakamattomuudesta seuraisi että voimme tietää toistemme ajatukset. Voinet tuota selventää.Naturalisti kirjoitti: Aivotutkijoidenbkäsityksen mukaan tietoisuus on aivotoimintaa ja aivotoiminnan olemassaolo voidaan havaita aivojen aktiopotentiaalipulsseina ilmenemisenä. Mutta miten kuolemattoman sielun läsnäolo ruumiissa voidaan havaita, miten se on läsnä ruumiissa ja minne se menee biologisen ruumiin kuollessa.
Anonyymi: Tietoisuus kattaa myös ajatukset. Meillä jokaisella on siis oma tietoisuus ja omat ajatukset.
Nuo viittaukset tietoisuuteen itsestä ja ympäristöstä sekä viittaus hereilläoloonkin tarkoittaa sitä, että olemme kaikki eri tavoin tietoisia itsestämme ja ympäristöstämme ja eri tavoin "hereillä", eikä tietoisuus voi siinäkään tapauksessa olla jakamaton.Wikipedia kirjoitti: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuus
wikipedia:
“Tietoisuus tai tajunta viittaavat sanojen jokapäiväisessä merkityksessä joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuuteen tai yksilön tietoisuuteen itsestään ja ympäristöstään tai vain hereilläoloon unitilan ja kooman vastakohtana.”
Siili Suhonen: Hyvää pohdintaa. Tuo loppu kaivannee selitystä. Mikä siis on se joka on tietoinen tuosta itsestä ja mitä tarkoitat itsellä? Minäkokemushan on tietoisuuden sisältö siinä missä ne ajatuksetkin. Miten se voisi tuon tietoisuuden omistaa?
Anonyymi: (...) selvää lienee se, että tietoisuus on henkilökohtaista, ei jaettua. Vastasyntynyt lapsi ei pitkään aikaan tunnista edes omia sormiaan ja varpaitaan, vaan se opitaan vähitellen. Tietoisuus siis kasvaa lapsen mukana.Naturalisti kirjoitti: Yrität toistuvasti välttää itsellesi hankalat kysymykset tekemällä vastakysymyksiä. Sen sijaan voisit yrittää selittää asian oman todellisuuskäsityksesi mukaisesti. Tuosta kiertelystä on vaikeaa saada tolkkua. Yritätkö tuossa sanoa kenties sitä, että juuri tietoisuus on yläkäsite ja kaikki muu voidaan johtaa siitä? Myöskin se on edelleen epäselvää ovatko yksilöiden tietoisuudet siinä perimmäisessä todellisuudessa rinnakkain (mihin voitaisiin päätyä tuolla Enqvistiläiseksi emergenssiksi kutsumallasi reduktiolla) vai jakaisivatko yksilöt saman identtisen tietoisuuden (miten tämä yksityisten tietoisuukaien sulautuminen yhdeksi identtiseksi tietoisuudeksi olisi selitettävissä tuolla rakeistavalla emergenssillä).
Siili Suhonen: Lapsesta. En sanoisi että tietoisuus kasvaa lapsen mukana vaan enemmänkin eriytyy ja köyhtyy kun neuraalisten yhteyksien karsimisesssa yhä enemmän sisään tulevaa informaatiota suodatetaan ja lokeroidaan organismin selviytymisen kannlata oleellisiin lokeroihin.
Anonyymi: Ei tietoisuus ole yksilöstä erillään mitenkään. Tietoisuus on yhtä syvälle integroituna meissä kuin hengittäminen.Naturalisti kirjoitti: Miten täsmällisemmin kuvattuna liität tuon lokeroutumisajattelusi aivojen neuronien ja niiden yhteyksien kehittymiseen yksilön ontogeneesiin eri elämänvaiheissa, joka lyhyesti kuvattuna etenee näin:
1. Sikiöaika: Aivojen kehitys alkaa sikiöaikana; Neuronit muodostuvat ja alkavat liittyä toisiinsa; Synapsit (hermojen väliset yhteydet) alkavat muodostua.
2. Varhaislapsuus: Aivojen kasvu jatkuu voimakkaasti; Myelinaatio lisääntyy: hermosolujen aksonit saavat eristävän myeliinikerroksen; Hermoverkot vahvistuvat oppimisen ja kokemuksen kautta.
3. Murrosikä: Aivojen pruning tapahtuu: tarpeettomia synapseja poistetaan; Prefrontaalinen aivokuori kehittyy, mikä vaikuttaa päätöksentekoon ja impulssikontrolliin.
4. Aikuisuus: Aivojen kasvu hidastuu, mutta plastisiteetti jatkuu; Kognitiiviset taidot** vakiintuvat; Neurotransmitterit ja hermoverkot ylläpitävät toimintaa.
5. Vanhuus: Aivojen massa vähenee; Neuronien menetys ja synapsien väheneminen; Kognitiiviset haasteet, kuten muistin heikkeneminen.
Siili Suhonen: Tuo varmaan selvittää muuten myös sitä pohtimaasi mystisyyden merkitystä. Me emme voi enää kokea lokeroimatonta ja diskriminoimatonta todellisuutta lapsen lailla ja se on siksi meille
Anonyymi: SINÄ pohdit mystisyyttä, en minä. Mystisyys on minulle vieras käsite. Ailkuisen mieli on niin täynnä kaikkea ennalta koettua, että lokeroinnilta ja diskriminoinnilta on mahdotonta välttyä. Niiden puute taas on pelkästään kypsymättömyyttä, ei millään tavalla mystistä.
Siili Suhonen: Mistä sinä siis tiedät ettei pienen lapsen tietoisuus ei ole mystinen jos mystisyys on sinulle niin vieras käsite ettet edes tiedä mitä se tarkoittaa?
Anonyymi: Mystisyydellä tarkoitetaan taianomaisuutta, ihmismielelle käsittämätöntä. Siksi se on minulle "vieras" käsite. Tai pikemminkin vieroksun sitä. Sanoit näin: "En sanoisi että tietoisuus kasvaa lapsen mukana vaan enemmänkin eriytyy" Eikö tuossa ole selkeä yhteys?
Siili Suhonen: Itse en näe yhteyttä. Lapsen tietoinen kokemus siis todellisuuden käsitteellistämisen myötä lokeroituu eli eriytyy yhä täsmällisempiin lokeroihin. Sormiin, varpaisiin jne. Ei kai tuo sitä tarkoita että subjektiivinen tietoisuus olisi jotenkin yksilöstä erillinen
Juu nimenomaan käsittämätöntä tarkoitetaan. Kun tuo pienen lapsen kokemus ei ole vielä käsitteellistynyt meidän aikuisten on mahdotonta sitä käsittein kommunikoida. Siksi se on käsittämätöntä. Tuo vauvan tietoinen kokemus voidaan siis ymmärtää ainoastaan kokemalla, ei käsitteellisesti kuvailemalla. Siksi se on käsittämätön. Eli mystinen.
Tämä [mystiikan vierastaminen] on yleisinhimimillistä. Me tuppaamme vieroksumaan asioita joita emme ymmärrä. Mut älä anna tuon primitiivisen vieroksumisen tunteesi liikaa kahlita ajatteluasi.
Anonyymi: Aivotoiminta ei ole pelkistettävissä sarjaksi kemiallisia ja fysikaalisia tapahtumia, vaikka se sitä tietysti pohjimmiltaaan onkin.Naturalisti kirjoitti: Onko käsityksesi mukaan lapsen tietoisuus hänen syntyessään täydellisin, jonka jälkeen se vain ontogeneesin aikana hämärtyy kenties egon kasvun myötä? Tuo käsityksesi mystisyydestä jää todella käsittättömäksi.
Siili Suhonen: Tämä ei täysin aukea. Toisaalta on ja toisaalta ei. Mitä siihen aivotoimintaan kuuluu kemiallisten ja fysikaalisten tapahtumien lisäksi.
Anonyymi: Siinäpä se. Sinä tarjoat tähän ratkaisuksi jakamatonta ja ikuista tietoisuutta, minä jotain muuta (en vielä tiedä mitä). Se "jokin" on pysytellyt aivotutkijoiltakin piilossa, mutta ratkaisee kuitenkin sen, onko joku aivokuollut vai ei. Ulospäinhän tuota ei erota mitenkään muuten kuin herkillä mittalaitteilla. Vähän sama kuin se, ettei hienoimmallakaan televisiolla tee mitään, jos sieltä ei tule mitään katsottavaa.
Siili Suhonen: Itse en näe yhteyttä. Lapsen tietoinen kokemus siis todellisuuden käsitteellistämisen myötä lokeroituu eli eriytyy yhä täsmällisempiin lokeroihin. Sormiin, varpaisiin jne. Ei kai tuo sitä tarkoita että subjektiivinen tietoisuus olisi jotenkin yksilöstä erillinen.
Anonyymi: Tulkitisin eritymisen erkaantumiseksi. Se oli siis virhe. (Mystisyydellä tarkoitetaan taianomaisuutta, ihmismielelle käsittämätöntä. Siksi se on minulle "vieras" käsite. Tai pikemminkin vieroksun sitä.)
Siili Suhonen: Juu nimenomaan käsittämätöntä tarkoitetaan. Kun tuo pienen lapsen kokemus ei ole vielä käsitteellistynyt meidän aikuisten on mahdotonta sitä käsittein kommunikoida. Siksi se on käsittämätöntä. Tuo vauvan tietoinen kokemus voidaan siis ymmärtää ainoastaan kokemalla, ei käsitteellisesti kuvailemalla. Siksi se on käsittämätön. Eli mystinen.
Anonyymi: Edelleenkin vierastan mystisyyttä. Se kuuluu lähinnä teologiaan. (Siksi se on minulle "vieras" käsite. Tai pikemminkin vieroksun sitä)
Siili Suhonen: Tämä on yleisinhimimillistä. Me tuppaamme vieroksumaan asioita joita emme ymmärrä. Mut älä anna tuon primitiivisen vieroksumisen tunteesi liikaa kahlita ajatteluasi.
Anonyymi: Eikö se mystisyyden tunnustaminen pikemminkin kahlitse? Annetaan tavallaan itselle lupa olla ymmärtämättä. Sama kuin teistit selittävät joitain asioita sanomalla "tutkimattomat ovat herran tiet". Se vasta primitiivistä onkin, ikään kuin pelättäisiin totuuden selvittämistä.
Naturalisti kirjoitti: Anonyymi kysyy sinulta selitystä totemuksella: “Aivotoiminta ei ole pelkistettävissä sarjaksi kemiallisia ja fysikaalisia tapahtumia, vaikka se sitä tietysti pohjimmiltaaan onkin.”, mutta vastaat vain jatkamalla ihmettelyä: “Tämä ei täysin aukea. Toisaalta on ja toisaalta ei. Mitä siihen aivotoimintaan kuuluu kemiallisten ja fysikaalisten tapahtumien lisäksi.” Voitko nyt avata mitä aivotoiminta sinun mielestäsi on? Mitä tuo jokin täsmällisemmin kuvattuna sinun mielestäsi on? Miten se liittyy tietoisuuteen? Miten tuo tarjoamasi jakamaton tietoisuus voisi olla konkreettisesti kytkettävissä aivojen toimintaan?