No joo, miten sen ottaa. Olen asunut/ollut töissä Suomen lisäksi Ruotsissa, Ranskassa, Liettuassa ja Brasiliassa, jossa nykyisin olen kirjoilla. Ja kaikissa saman amerikkalaisen firman leivissä. Kymmenen vuotta olin täysin kansainvälisisssä tehtävissä, joissa yhteistyötä tuli tehtyä mm firman Egyptissä sijainneen ja kaiketi edelleenkin siellä sijaitsevan Arabic Support Centerin kanssa. Samoin myös israelilaisten kanssa. Kyseessä oli kieliteknologia. Sehän on alue, jossa Suomi on ollut jopa edelläkävijä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kieliteknologia
Tarkemmin kyseessä oli TLM (two level morphology), jota voidaan periaatteessa soveltaa mihin kieleen tahansa.
https://www.linguistics.fi/julkaisut/SK ... NNIEMI.pdf
Varsinaisen asiatuntijatyön teki kuitenkin yhteistyössä paikallisten kielieksperttien kanssa Kimmo Koskenniemen veli, jonka esimies silloin olin. Projektissa sovellettiin TLM:ää 16 kieleen. Nykyisin näitä asioita hoitaa Irlannissa sijaitseva tukikeskus.
Jonkin verran olen muutenkin matkaillut. Pohjois-Afrikassa kävin liftaamalla Libyaa myöten 60-luvun lopulla kun piti hippiä leikkiä. Kaiken kaikkiaan olen käynyt 53 maassa - useimmissa siis kuitenkin vain turistina - ja pistäytynyt Etelämantereella. Nyt eläkeläisenä on aikaa matkustella. Mutta kyllä toiseksi jään monille muille matkaajille. Lärvikirjan matkailuryhmissä on suomalaisiakin globe trottereita jotka ovat käyneet kaikissa maailman maissa ja myös alueilla jotka eivät kuulu mihinkään maahan. Matkustaminen on nykyisin halpaa, jos vain on aikaa. Vielä 60-luvulla asiat olivat toisin. Ei ollut halpalentoja eikä interrailiakaan vielä silloin kun siellä Libyassakin kävin. Nuoret matkustivatkin usein liftillä. Interrailkin tuli vasta vuonna 1972 ja passintarkastuksia oli joka rajalla paitsi Pohjoismaissa.

