Kehittyykö ihmismieli sukupolvien vaihtuessa ja ajan kuluessa?

[MooM]

Ihmismieli muuttuu ja sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin ja ympäristöön. Lapsena sopeutuminen on tietysti voimakkainta, kun ei ole vanhoja tapoja joita pitää muuttaa.

Oppiminen ei ole periytyvää mutta oppineet vanhemmat opettavat lapsilleen asioita. Koulutusjärjestelmän kehitys lisää koko sukupolven tietoa ja muovaa mieliä.

Mielet kehittyy kun yhteiskunta kehittyy.

Mutta jos jossain olisi Tarzanin kaltainen tapaus, jossa apinat pitävät huolta pienokaisesta ja hän oppii apinoiden tavan ajatella. Onko hänellä oikeudentuntoa tai käsitystä väärästä ja oikeasta?

Onhan noita tapauksia ollut. Oikeudentunto ei kehity ainakaan sillä tavalla mitä ihmisten seurassa kasvaneilla, vaan noi muistuttavat käytökseltään enemmän eläintä kuin ihmistä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Villilapsi

Oikeudentunnossa ja moraalin perustassa on huomattavia eroja kulttuurienkin välillä. Selvästi se ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan kehittyy ytheisön jäsenenä.

Kohlbergin luokittelua on kritisoitu siitä, että se keskittyy ihmisten miettimiin selityksiin eikä intuitiivisiin päätöksiin, mutta paljonhan tätä on käytetty ja on siinä oma pointtinsa:



The moral system is organized around major principles. Depending on the culture to which one belongs those principles take on a different weighting. Heterogeneity accrued in societies implies the creation of a consequent number of groups that differ in their values and moral perspectives.
https://www.frontiersin.org/journals/ps ... 64360/full

Nämä on tutkimusaiheina aika herkkiä, koska tuloksia on helppo käyttää kaikenlaisiin tarkoituksiin.

[Purdue]

Mikä voisi tarkoittaa ihmismielen edistymistä? Siis ovatko ihmiset mieleltään samanlaisia kuin kivikauden ihmiset tai keskiajan ihmiset vai olemmeko siis kehittyneet mieliltämme historiallisiin aikoihin verrattuna?

Mieli on kuin peili, joka peilaa ulkoista maailmaa. Sinänsä ihmismieli ei kehity evoluutiossa, joten meillä on ihan sama mieli kuin kivikautisilla ihmisillä.

"Mieli" on tietysti aika epämääräinen termi, mutta jos sen käsittää jonkinlaisena aivojen korkeamman tason (tasolla viittaan tiedonkäsittelyprosessin kulkuun, en hyvyyteen tai laatuun) prosesseina ja niiden tietoisuuteen tulevina fiiliksinä, arvioina, motivaatiotiloina tms, niin miksei se olisi evoluution alainen siinä missä mikä tahansa biologinen ominaisuus? Jos se vain peilaisi ulkomaailmaa, ihmiset olisivat sen suhteen identtisiä, jos altistuvat samalle ulkomaailman "tilanteelle".

Se, miten voimakkaasti evoluutiopaine osuu mieleen, on toinen kysymys. Mitenkään kovin kriittinen tekijä se ei taida olla, mutta en suoraan näe, miksi se ei muuttuisi pikkuhiljaa siinä missa moni muukin piirre.

Arvasinkin, että joku saattaisi ottaa tuohon mun kommenttiin tällaisen näkökulman. Ja totta on varmastikin, että ihmisen perustavanlaatuiset ominaisuudet kuten pyrkimys suvun jatkamiseen on geneettisesti ohjelmoitu.

Mutta me ei olla eläimiä taikka apinoita, vaan meidän lisääntymistämme säätelee kulttuuri. Tämä oli taas mun pointti.

Kulttuuri ei toimi geneettisesti vaan se opitaan yksilön sosialisaatio- ja kasvuprosessin välityksellä. Ja kulttuuri nimen omaan on se "mielen sisältö" joka ihmisillä on, ei jokin yleinen taipumus lisääntyä.


Tästä geneettisen materiaalin sekä toisaalta kulttuurin välittymisestä sukupolvelta toiselle on kehitetty myös "Dual Inheritance Theory" nimellä kulkeva lähestymistapa, jossa pohditaan ihmisen käyttäytymisen geneettistä ja kulttuurista välittymistä sekä niiden vuorovaikutusta.

Robert A. Paul on kirjoittanut aiheesta kirjan "Mixed Messages: Cultural and Genetic Inheritance in the Constitution of Society".

Kirjan esittelyssä takakannessa lukee:

"Ultimately this book offers a powerful call for a synthesis of the traditions inspired by Darwin, Durkheim, and Freud - . . ."


Eli tän ketjun otsikkoa kun ajattelee ja tuota ihmismielen kehitystä, niin mä näkisin että biologialla, sosiologialla ja psykologialla on kaikilla sanansa sanottavana.

Näistä kuitenkin sosiologia ja tähän liittyen kulttuuriantropologia on ehkäpä se tärkein aspekti, koska yksilöiden mielien sisältöä ja merkitystulkintojen tekemistä ohjaa kuitenkin se tieto ja symboliikka, jonka he ovat omasta kulttuuristaan omaksuneet.

Biologia ja psykologia kulkee kuitenkin niin yleisellä tasolla, ettei niiden avulla pysty kuvaamaan sitä, kuinka esim. kiinalainen, intialainen, muslimi taikka suomalainen lähestyy maailmaa, todellisuutta, ja sosiaalisia ja yhteiskunnallisia arvoja.

Koska jos ajatellaan mielien ja "kollektiivisen tietoisuuden" kehitystä "parempaan" niin se on juurikin kulttuuri ja moraali elikkä sosiaaliset normit, jotka välittyvät symbolisesti sukupolvelta toiselle, ja jotka ratkaisevat sen millaisessa todellisuudessa ja maailmassa ihmiset elävät.

[Pattinero]

Mikä voisi tarkoittaa ihmismielen edistymistä? Siis ovatko ihmiset mieleltään samanlaisia kuin kivikauden ihmiset tai keskiajan ihmiset vai olemmeko siis kehittyneet mieliltämme historiallisiin aikoihin verrattuna?

Kun ihminen syntyy, niin eroa tuskin on. Erot kivikauden ihmisiin alkaa muodostua ympäristön tuottamista eroista johtuen. Onko kaikki sitten ns. edistymistä, onkin sitten aivan eri juttu. Mielestäni niin ei voi mitenkään olla. Ei se kivikauden ajan ihminen osannut kirota, että vittu kun tuli synnyttyä kivikaudelle. Ei oo nettiä ei mitään, hahhah.

[marjatta1]

Ihmiset muuttuvat koko ajan kokemuksien, koulutuksen yms. takia ja se ei välttämättä aina ole kehittymistä mielestäni.

"On olemassa huonoa ja hyvää oppimista. Huono oppiminen kulkee kehityksen jäljessä. Hyvä oppiminen kulkee kehityksen edellä, raivaten tietä uusille kehitystasoille. Huono oppiminen on ennalta annetun, valmiin kulttuurin siirtämistä vastaanottajien päihin. Hyvä oppiminen tuottaa aina jotakin ennalta arvaamatonta, jotakin, mitä ei vielä ollut valmiina olemassa."

— Professori Yrjö Engeström