siili suhonen kirjoitti: ↑22 Huhti 2024, 15:50Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑22 Huhti 2024, 14:55 Pystytkö kuvittelemaan tilanteen, että ymmärrät tietoisuuden luonteen tai vain koet sen että tietoisuus "on", mutta et ole koskaan täydellisesti irti mistään tarkastelijan tulokulmasta?
Enpä usko että pystyn. Sikäli jos uskomme että tämä tietoisuus ei koostu kuvista joita kuvitella vaan ainoastaan tuosta esiinnostamastasi olemisesta. Mut toisaalta jos se ole kuvia niin mikä on se joka on? Juu en pysty. Alkaa mennä mieli ja kieli solmuun.
Seuraavan kerran kun menet pihalle ota kivi käteen. Katso sitä ja ymmärrä, että kivi "on". Samoin tietoisuus vain "on". Voit leikkiä että kiven sisälle kehittyisi yllättäen tietoisuus joka tarkastelee itseään, ja huomaa että "olen kivi". Minä olen kivi ja minuuteni on vankina täällä kiven sisällä. Mutta hetken tarkastelemalla omia prosessejaan ja ajatuksiaan, kivi huomaa että hänen ajatuksena pyörivät ympyrää. Hänellä on takaisinkytkentä joka tarkastelee itse itseään. Mutta samalla hän ymmärtää että on mahdotonta olla tarkastelija, tarkastelijan tarkastelija ja tarkastelijan tarkastelijan tarkastelija...
Tästä ymmällään hän katsoo syvälle sisälleen niin, että hän pyrkii vain kokemaan ja näkemään mitä siellä on. Ja yhtäkkiä, aivan sekunnin murto-osan hän kokee tilan, että mitään minää ei ole. Kaikki vain on. Tai ehkä häne ei koe muuta kuin vain syvän häiriöttömän ymmärryksen tilan. Saapuu ehkä vain rajalle jossa hän ymmärtää: tämän jälkeen mitään ei ole. Kaikki vain on. Tästä pidemmälle en pääse. Täällä ei ole ketään.
Minän illuusio syntyy ihmisen väkevästä kokemusmaailmasta, ajatusten tulvasta ja sensorien kuormittumisesta. Todellisuudessa tietoisuutemme vain "on", aivan kuten kivi kädessäsi. Olemisen tapa on vain miljardeja ellei satoja miljardeja kertoja räiskyvämpää, näyttävämpää ja värikkäämpää. Ja tähän kokemiseen kuuluu ego ja kaikki muut härvelit, jotka olemme rakentaneet ja kehitelleet aikojen saatossa työkaluiksemme.
Kuten huomaat. Tämän kuvailu on vain tällaista maalailua. Taiteilua. En minä osaa tätä maailmankuvaani sanoiksi purkaa. Enkä minä elä missään tällaisessa minättömässä maailmassa. Se olisi hulluutta. Mielen luonteen ymmärtäminen; harjoittelun ja opiskelun kautta, antaa ainoastaan perspektiiviä ja työkaluja työstää egoa. Notkistaa prosesseja. Kyse ei siis ole mistään voodoosta vaan ainoastaan itsetutkiskelusta. Pyrkimyksestä kehittää omaa ajattelua ja ymmärtää itseään. Ei sieltä oman kästykseni mukaan löydy vastausta kaikkeen. Ainoastaan ymmärrystä ja ehkä vapautumista turhasta mielen tauhkasta. Elämä kuitenkin vain "on", ja jonkun valtaisan lopullisen totuuden hakeminen saattaa olla ajanhukkaa, pahimmillaan suurin kärsimyksen lähde.