Mielen kontrolli

[ID10T]

Tässä pätevä teos Mielen kontrolliin

[Purdue]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Joo, mun käsittääkseni mindfulness taikka vaikka mantraan taikka johonkin objektiin keskittyminenkään ei edellytä mitään mystisiä ulottuvuuksia.

Lähinnähän nuo on mielen harjoittamisen ja/tai kontrollin tekniikoita, ja itse lähden siitä ettei niiden avulla ole mahdollista tavoittaa mitään yliluonnollista, vaan kenties saada vain parempi yhteys omaan alitajuntaansa.

Koska tuo Patanjalin joogan "citta vritti nirodha" eli mielen liikkeiden pysäyttäminen käytännössä tarkoittaa sitä, että estetään sitä alitajuntaa luomasta tietoiseen mieleen uusia ajatuksia.

Ja Kungfutselaisuus kiinalaisena eettisenä moraalifilosofiana voidaan myös tulkita ilman mitään yliluonnollisia elementtejä, vaikka toisaalta siinäkin on mahdollista yhdistää se käsitys kaiketikin johonkin yliluonnolliseen.

[MooM]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Miksei voisi? Mindfulness on "vain" sitä, että keskittyy nykyhetkeen ja siihen, mitä on tekemässä. Olipa se hengittäminen, rusinoiden hidas syöminen tai melonta. "Vain" on lainausmerkeissä siksi, että mieli helposti ryntäilee ajassa eteen ja taakse ja moni tekeminen menee sinä sivussa, autopilotilla. Keksittyminen yhteen asiaan ja kuuntelemaan sitä, miltä tuntuu ja mitä tapahtuu, ei tosiaankaan ole helppoa.

Onhan tuolla yhteyksiä itämaisiin tekniikoihin, mutta ei se mitenkään edellytä mystiikkaa tai ulottuvuuksia. Jos niitä sieltä löytää, niin sen voi tulkita miten haluaa, esim. omana erikoisena aivotilana tai oikeasti erilaisena/puhtaana todellisuutena tms.

[Jalo Arkkivalo]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Oman käsitykseni mukaan voi.

Minkälaisia tekniikoita sinä käytät itsereflektioon ja ajattelusi kehittämiseen? Ja minkälaisia tuloksia olet saanut?

[Naturalisti]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Oman käsitykseni mukaan voi.

Minkälaisia tekniikoita sinä käytät itsereflektioon ja ajattelusi kehittämiseen? Ja minkälaisia tuloksia olet saanut?

No, jos voi harjoittaa niin, mitä siinä viime kädessä harjoitetaan ja tuoko tuon "syvemmän tietoisuuden" tavoittelu hommaan jotakin lisäarvoa; mitä?

Hyvä kysymys ja paras vastaus on, etten harjoita mitään tekniikkaa. Pysähdyn tietysti usein pohtimaan syytä sille, miksi ajattelen kuten ajattelen.

En kuitenkaan ole kokenut kiinnostusta minkäänlaiseen rituaaleihin. Eikö niillä vain syvennetä ajatustottumusten uraurutumista? Pidän mieluummin kaikki mahdollisuudet avoimena mihinkään hurahtamatta?

[MooM]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Oman käsitykseni mukaan voi.

Minkälaisia tekniikoita sinä käytät itsereflektioon ja ajattelusi kehittämiseen? Ja minkälaisia tuloksia olet saanut?

No, jos voi harjoittaa niin, mitä siinä viime kädessä harjoitetaan ja tuoko tuon "syvemmän tietoisuuden" tavoittelu hommaan jotakin lisäarvoa; mitä?

Varmaan hyvin henkilöstä kiinni. Itselläni esim joogassa kaikki uskonnollistyyppiset perustelut kiusaannuttavat, mutta jos se om-hyminä jätetään jokaisen oman kokemuksen ja tulkinnan varaan, se toimii rauhoittavana ja keskittymistä tukevana hetkenä. Se resonanssi, joka syntyy joogaryhmässä om-mantralla, on hieno.

[Jalo Arkkivalo]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Oman käsitykseni mukaan voi.

Minkälaisia tekniikoita sinä käytät itsereflektioon ja ajattelusi kehittämiseen? Ja minkälaisia tuloksia olet saanut?

No, jos voi harjoittaa niin, mitä siinä viime kädessä harjoitetaan ja tuoko tuon "syvemmän tietoisuuden" tavoittelu hommaan jotakin lisäarvoa; mitä?

Hyvä kysymys ja paras vastaus on, etten harjoita mitään tekniikkaa. Pysähdyn tietysti usein pohtimaan syytä sille, miksi ajattelen kuten ajattelen.

En kuitenkaan ole kokenut kiinnostusta minkäänlaiseen rituaaleihin. Eikö niillä vain syvennetä ajatustottumusten uraurutumista? Pidän mieluummin kaikki mahdollisuudet avoimena mihinkään hurahtamatta?

Mihin oikeastaan haet vastausta?
Mielestäni vaikutat olevan varmalla pohjalla, että et halua kuvaamasi kaltaisia asioita elämääsi.
Ja vaikka joskus kiinnostus heräsi, niin varmaan järkevintä olisi kokeilla vaikka jotain opastettua kurssia, ja todeta sen jälkeen toimiiko vai ei.

Sopiiko jos ohitan kommenttisi "ajatuksia urauttavista rituaaleista" ja "syvemmän tietoisuuden" -tavoittelusta.
Kun en itse harjoita sellaisia, enkä mielestäni ole kuvaillut täällä harjoittavani sellaista toimintaa. Joten en osaa myöskään vastata kysymyksiisi.

Vai oletko jossain muulla saanut tällaisen kokemuksen aiheesta, ja se sotkeutuu nyt tähän teemaan?

[Naturalisti]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Miksei voisi? Mindfulness on "vain" sitä, että keskittyy nykyhetkeen ja siihen, mitä on tekemässä. Olipa se hengittäminen, rusinoiden hidas syöminen tai melonta.

Mindfulnessista en tiedä mitään muuta kuin sen, että se on hyvin kaupallistettu tekniikka, mutta koitin eläytyä siihen mitä tuossa sanoit ja aloin ihmetellä, että miksei hyvin rutinoituneen puuhan ohessa ei saisi mietiskellä muita mukavia asioita.

"Vain" on lainausmerkeissä siksi, että mieli helposti ryntäilee ajassa eteen ja taakse ja moni tekeminen menee sinä sivussa, autopilotilla. Keksittyminen yhteen asiaan ja kuuntelemaan sitä, miltä tuntuu ja mitä tapahtuu, ei tosiaankaan ole helppoa.

Tuo on tietysti hankalaa, jos ajattelua edellyttävä puuha häiriintyy kaikenlaisten mielleyhtymien perässä ryntäilyyn, mutta auttaako siihen rutiinitehtäviin keskittymisen harjoittelu? Eikö rutiinit olenkin parempi hoitaa autopilotin avulla, ja käyttää vapautuvat resurssit kiinnostavien asioiden pohtimiseen?

Onhan tuolla yhteyksiä itämaisiin tekniikoihin, mutta ei se mitenkään edellytä mystiikkaa tai ulottuvuuksia. Jos niitä sieltä löytää, niin sen voi tulkita miten haluaa, esim. omana erikoisena aivotilana tai oikeasti erilaisena/puhtaana todellisuutena tms.

Jos on olemassa tekniikoita, jotka ihan oikeasti auttavat estämään ajattelun häiritsevää harhailua, on se tietysti hyvä asia, mutta auttaako rutiineihin keskittymisen harjoittelu tähän vaivaan.

Eikö nämä mietiskelytekniikan (puhun nyt asiasta, josta en tiedä mitään) pyri pikemminkin ajattelun pysäyttämiseen kuin ajattelun asiaan keskittyneisyyden ylläpitoon?

[Purdue]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Oman käsitykseni mukaan voi.

Minkälaisia tekniikoita sinä käytät itsereflektioon ja ajattelusi kehittämiseen? Ja minkälaisia tuloksia olet saanut?

No, jos voi harjoittaa niin, mitä siinä viime kädessä harjoitetaan ja tuoko tuon "syvemmän tietoisuuden" tavoittelu hommaan jotakin lisäarvoa; mitä?

En kuitenkaan ole kokenut kiinnostusta minkäänlaiseen rituaaleihin. Eikö niillä vain syvennetä ajatustottumusten uraurutumista? Pidän mieluummin kaikki mahdollisuudet avoimena mihinkään hurahtamatta?

Lähinnä itse en tavoittele mitään "syvintä tietoisuutta" enkä suorita edes minkäänlaisia rituaaleja.

Ja ajatustottumusten urautuminen on aika kaukana siitä mielen tilasta, jossa ajatuksia ei ole lainkaan.

Jos ei puhuta mindfulnessista vaan keskittymisestä, jossa keskitytään johonkin mantraan, objektiin taikka vaikka hengitykseen siinä mielessä että sen keskittymisen avulla hiljennetään mielen liikkeet, niin siinä on mahdollista juurikin harjoittaa oman mielensä liikkeiden kontrollia.

Eli on aika vaikea "syventää ajatustottumusten urautumista" jos mielessä ei ensinnäkään pyöri mikään.

[MooM]

Mulla on nyt tunne, että huutelen sivusta, mutta en ihan heti yhdistäisi itsereflektiota (tai reflektiota, omaan toimintaanhan se kohdistuu kai aina) ja ajatusten kehittämistä tähän, mistä olen kuvitellut nyt puhuttavan.

Eikös näissä harjoituksissa ja muussa hljentymisessä ole nimenomaan tavoitteena päästää irti itsestä, omista tekemisistä ja ajatuksista. Sillä varmaan on kehittävää vaikutusta niin reflektiokykyyn kuin ajatusten selkeyteen, mutta se on enemmänkin vaikutus, ja itse tekeminen (tekemättömyys) ei ole refklektointia tai ajattelun kehittämistä.

[Stadin öljylanne]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Oman käsitykseni mukaan voi.

Minkälaisia tekniikoita sinä käytät itsereflektioon ja ajattelusi kehittämiseen? Ja minkälaisia tuloksia olet saanut?

No, jos voi harjoittaa niin, mitä siinä viime kädessä harjoitetaan ja tuoko tuon "syvemmän tietoisuuden" tavoittelu hommaan jotakin lisäarvoa; mitä?

Hyvä kysymys ja paras vastaus on, etten harjoita mitään tekniikkaa. Pysähdyn tietysti usein pohtimaan syytä sille, miksi ajattelen kuten ajattelen.

En kuitenkaan ole kokenut kiinnostusta minkäänlaiseen rituaaleihin. Eikö niillä vain syvennetä ajatustottumusten uraurutumista? Pidän mieluummin kaikki mahdollisuudet avoimena mihinkään hurahtamatta?

Näitä keskittymisharjoituksia käytetään ymmärtääkseni psykiatriassa terapiamuotoina, koska ne ilmeisesti toimivat joissain tapauksissa paremmin kuin burana tai kognitiivisesti ymmärrettävä informaatio. En tiedä, mikä on mekanismi, mutta spekuloisin, että kun tarpeeksi pitkään keskittyy asioihin, jotka eivät esimerkiksi pelota, alkaa niiden hermoratojen osalta habituaatio, jotka ovat pelkoon johtaneet. Habituaatiossa hermoradat, joita ei tarvita, surkastuvat, millä prosessilla elimistö pyrkii säästämään energiaa. Tai jos "keskittyminen yhteen asiaan" aiheuttaa vain mielen rauhoittumista (ajatus ei poukkoile mielipuolisesti pelottaviin asioihin), jolloin sen jälkeen terapeutin antama kognitiivisesti ymmärrettävä viesti löytää paremmin oikean kontekstin, tulee siten ymmärretyksi oikein (mielen täyttää useampi positiivinen asia kuin pelottava asia) ja pikkuhiljaa edellä kuvattu habituaatio tms. voi alkaa.

[MooM]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Miksei voisi? Mindfulness on "vain" sitä, että keskittyy nykyhetkeen ja siihen, mitä on tekemässä. Olipa se hengittäminen, rusinoiden hidas syöminen tai melonta.

Mindfulnessista en tiedä mitään muuta kuin sen, että se on hyvin kaupallistettu tekniikka, mutta koitin eläytyä siihen mitä tuossa sanoit ja aloin ihmetellä, että miksei hyvin rutinoituneen puuhan ohessa ei saisi mietiskellä muita mukavia asioita.

Miksei saisi? Eihän sitä kukaan kiellä. Mutta jos haluaa harjoittaa mindfulnessia, siinä pyritään keskittymän hetkeen ja huomioimaan neutraalisti, mitä juuri nyt tapahtuu ja miltä tuntuu.

"Vain" on lainausmerkeissä siksi, että mieli helposti ryntäilee ajassa eteen ja taakse ja moni tekeminen menee sinä sivussa, autopilotilla. Keksittyminen yhteen asiaan ja kuuntelemaan sitä, miltä tuntuu ja mitä tapahtuu, ei tosiaankaan ole helppoa.

Tuo on tietysti hankalaa, jos ajattelua edellyttävä puuha häiriintyy kaikenlaisten mielleyhtymien perässä ryntäilyyn, mutta auttaako siihen rutiinitehtäviin keskittymisen harjoittelu? Eikö rutiinit olenkin parempi hoitaa autopilotin avulla, ja käyttää vapautuvat resurssit kiinnostavien asioiden pohtimiseen?

Taas sama kommentti tähän: jokainen voi tehdä niinkuin hyväksi kokee, mutta midfulness on pysähtymistä ja hetken havainnointia.

Onhan tuolla yhteyksiä itämaisiin tekniikoihin, mutta ei se mitenkään edellytä mystiikkaa tai ulottuvuuksia. Jos niitä sieltä löytää, niin sen voi tulkita miten haluaa, esim. omana erikoisena aivotilana tai oikeasti erilaisena/puhtaana todellisuutena tms.

Jos on olemassa tekniikoita, jotka ihan oikeasti auttavat estämään ajattelun häiritsevää harhailua, on se tietysti hyvä asia, mutta auttaako rutiineihin keskittymisen harjoittelu tähän vaivaan.

Eikö nämä mietiskelytekniikan (puhun nyt asiasta, josta en tiedä mitään) pyri pikemminkin ajattelun pysäyttämiseen kuin ajattelun asiaan keskittyneisyyden ylläpitoon?

Esimerkiksi oman hengityksen tarkkailu menee hyvin sekä mindfulnessiin että joihinkin itämaisiin tekniikoihin. Samoin keskittyminen johonkin hyvin yksinkertaiseen toimeen. Teeseremonialla ja mindfulness-harjoituksena tehdyllä hedelmäsalaatin hitaalla ja tarkkailevalla syömisellä on paljon yhteistä.

Se mitä tavoittelee ja mikä tukee tavoitteen saavuttamista, on henkilöstä kiinni.

[MooM]

Tässä on esimerkki, miten mindfulness ja positiivisen psykologian perusajatus kääntyy harjoiutksiksi. Näillä menetelmillä on tehty myös tutkimusta ja nähty, että niillä on positiivista vaikutusta teittyihin ongelmiin.
https://oivamieli.fi/
Oiva perustuu arvo-, hyväksyntä- ja tietoisen läsnäolon (mindfulness) menetelmiin.
Oivan harjoitukset ovat toiminnallisia tai pohdittavia tehtäviä, näkökulmaa antavia kielikuvia sekä vinkkejä arjen tilanteisiin.
Harjoitukset ovat kokemuksellisia eikä niitä tarvitse ymmärtää tietyllä tavalla. Ne saavat tuntua oudoilta tai huvittavilta.

[Naturalisti]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Joo, mun käsittääkseni mindfulness taikka vaikka mantraan taikka johonkin objektiin keskittyminenkään ei edellytä mitään mystisiä ulottuvuuksia. [1]

Lähinnähän nuo on mielen harjoittamisen ja/tai kontrollin tekniikoita, ja itse lähden siitä ettei niiden avulla ole mahdollista tavoittaa mitään yliluonnollista, vaan kenties saada vain parempi yhteys omaan alitajuntaansa. [2]

Koska tuo Patanjalin joogan "citta vritti nirodha" eli mielen liikkeiden pysäyttäminen käytännössä tarkoittaa sitä, että estetään sitä alitajuntaa luomasta tietoiseen mieleen uusia ajatuksia.[3]

Ja Kungfutselaisuus kiinalaisena eettisenä moraalifilosofiana voidaan myös tulkita ilman mitään yliluonnollisia elementtejä, vaikka toisaalta siinäkin on mahdollista yhdistää se käsitys kaiketikin johonkin yliluonnolliseen.[4]

[1] Voisko tämä tarkoittaa oman vallitsevan tunnetilan kokemista (qualia), kun rationaalinen ajattelu (kognitio) pyritään häiritsevänä tekijänä pysäyttämään?
[2] Onko tämä alitajunta sama kuin ID? Kuuluuko siihen rationaalinen, emotionaalinen vai molemmat ulottuvuudet?
[3] Jos mielen liikkeet pysäytetään, niin eikö silloin pysähdy kaikki (niin rationaalinen kuin emotionaalinen) kokeminen?
[4] Eikö kungfutselaisuus korostanut erityisesti ylempien tahojen ja kuolleiden esi-isien ja kenties myös maagisen voimien kunnioitusta ja niiden valtaan alistumista? Maallisemman tulkinnan mukaan tätä voisi pitää ehkä perinteisten kulttuuristen tapojen noudattamisen arvostamisena. Voisiko?

[siili suhonen]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Oman käsitykseni mukaan voi.

Minkälaisia tekniikoita sinä käytät itsereflektioon ja ajattelusi kehittämiseen? Ja minkälaisia tuloksia olet saanut?

No, jos voi harjoittaa niin, mitä siinä viime kädessä harjoitetaan ja tuoko tuon "syvemmän tietoisuuden" tavoittelu hommaan jotakin lisäarvoa; mitä?

Hyvä kysymys. En tiedä tuosta syvemmästä kylläkään. Me monesti itsemme löytääksemme ja ymmärtääksemme yritämme tuijottaa tyynen lammen pohjaan löytääksemme vastauksia sieltä syvyyksistä emmekä huomaa että tuo vastaus heijastuu meille suoraan lammen pinnasta.

No, jos voi harjoittaa niin, mitä siinä viime kädessä harjoitetaan ja tuoko tuon "syvemmän tietoisuuden" tavoittelu hommaan jotakin lisäarvoa; mitä?

Kyllä sen tarkoitus olisi tuoda. Esim. Buddhan lähtökohtahan oli hyvinkin moraalinen. Vapauttaa kaikki tietoiset olennot kärsimyksestään. Eli ymmärrys tietoisuuden luonteesta tekisi meistä myös myötätuntoisempia ja moraalisesti eheämpiä yksilöitä. Tuohan toki on lähtökohta lähes kaikiissa hyve-eettisissä perinteissä. Kuten sokrates tietää meille kertoa, hyve ja ymmärrys kulkevat käsikädessä. Tämä on siis se käytännön elämän lisäarvo joita väitetysti tuo tietoisuuden luonteen ymmärtäminen tuo mukanaan.