Laitan tähän Antti-Veikko Perheentuvan artikkelista lainauksen. Sama selostus löytyy englanniksi monesta paikasta.
https://www.luonnonfilosofia.fi/keskust ... -13-11-20/
"Sheldrake kertoo tieteen historiaan hautautuneesta laajasta koesarjasta, jonka W. McDougall aloitti vuonna 1920 Harvardissa. Valkoisilla rotilla tutkittiin, johtaisiko tietyn taidon opettaminen perinnöllisesti parempaan saman taidon oppimisvalmiuteen. McDougallin koe kesti 15 vuotta ja käsitti 32 rottasukupolvea. Tulos oli selvästi positiivinen, sillä oppiminen nopeutui jyrkästi ensimmäisissä sukupolvissa, hidastui kyllä sen jälkeen mutta jatkui edelleen merkittävänä. McDougall varmisti tuloksen toisella koesarjalla.
McDougallin kokeeseen ei kuulunut systemaattisesti seurattua verrokkiryhmää, joiden vanhempia ei olisi opetettu. Tämä sai F.A.E. Crew’n Edinburgissa aloittamaan uuden muuten samanlaisen koesarjan, johon hän otti mukaan opettamattomien rottien vertailuryhmän. Tulos 18 sukupolven seurannasta oli jälleen selvästi positiivinen, mutta yllättävää kyllä myös vertailuryhmän rottien oppiminen nopeutui. Toinen yllätys oli, että jo ensimmäisten sukupolvien rotat oppivat keskimäärin yhtä nopeasti kuin McDougallin kokeissa 30 sukupolven opettamisen jälkeen.
Tulosten tulkintavaikeudet ja eräät kokeen järjestelyt johtivat siihen, että tehtiin vielä kolmas, yli 20 vuotta kestänyt ja 50 sukupolvea käsittänyt koesarja, tällä kertaa Melbournessa W.E. Agerin ja kollegain toimesta. Tulokset vahvistivat aikaisemman näytön oppimiskyvyn periytymisestä, mutta myös opettamattomien rottien jälkeläisillä todettiin sama tendenssi. Kun kokeet vuonna 1954 päättyivät, lopputulosta pidettiin Lamarckin teorialle kielteisenä. Mitkään senaikaiset ideat eivät selittäneet havaintoja, jotka vähitellen unohdettiin."
Olen vähän etsinyt samankaltaisia uusia kokeita, mutta niitä ei kovin helpolla ole löytynyt. Ilmeisesti tuollaisten yksinkertaisten mutta pitkäkestoisten kokeiden tekijöitä ei vain ole. On myös selvää, että uus-darwinistinen hegemonia vaikuttaa, sen kyseenalaistaminen ei useimmille tule edes mieleen. 1900-luvun alussa tilanne oli vielä avoin erilaisille kokeille.
Itse esitin vanhalla tiedepalstalla 2009 yksinkertaisen koe-idean:
Banaanikärpäsillä voisi kokeilla, kasvaako niiden imukärsä kirahvin kaulan tapaan. Ruokaa laitettaisiin ahtaisiin koloihin, niin että vain imukärsä sopisi koloon, mutta ei ihan yltäisi ruokaan. Kärpäsillä olisi siis motivaatio kärsänsä kasvattamiseen, mikä mahdollisesti vaikuttaisi jälkeläisten kärsän pituuteen. Luonnonvalinnan vaikutus pitäisi tietenkin eliminoida, myös verrokkiryhmää voisi käyttää.