Miten kova urheilija olit peruskoulussa?

[deep purpose]

Itse olin eliittikaartia ja voitin enimmäkseen kultaa tai hopeaa. Esim. ponnari oli 67cm. Nykyisin olen kaljasieppo ja tupakoitsija, mutta nuorena harjoitellut treenit antaa vieläkin paljon takas.
Pitäisi alkaa lenkkeilemään ja treenaamaan paljon useammin. Mutta terveempi mieli jo antaisi hyvät puitteet olla kunnossa ja elää pidempään.

[Kissatäti]

Minä juoksin, pääsin piirimestaruuskilpailuihinkin mutta en menestynyt siellä. Olin armoton jännittäjä. Koulujenvälisissä jouduin aina hiihtämään viestit vaikka inhosin hiihtämistä. Olin aika hyvä kaikessa paitsi korkeutta en osannut hyppiä.

[Tuulispää]

Olin ylivoimainen sählyn pelaaja ennen salibandyn aikaa.

[Lyde19]

Kyllä lihas muistaa sanotaan. Eli vanha kondis on paljon helpompi palauttaa kuin luoda uutta. Eikä sitä ihan nuoruuden kuntoa tarvitse tavoitella kun pienellä työllä olo kohenee ja kaikki helpottuu.

[SHT]

Minut valittiin aina pesäpallojoukkueeseen viimeisenä. Cooperin-testiä en pystynyt juoksemaan kokonaan. Syynä oli minulla jo silloin ollut neurologinen sairaus. Se diagnosointiin vasta 2017. Liikuntanumero 7 tai 6.

[Erakko]

Korkeushypyssä olin suht hyvä. Meni 165. Muissa lajeissa keskitasoa. Pesäpallossa en osunut palloon. Sitten kun harjoittelin lyömällä aitan seinää vasten itselleni syöttämällä, alkoi osua.

[Tuulispää]

Niin ja USAssa sain oikeuden kantaa VARSITY letteriä asussa...tenniksen ansiosta.

[AimoJortikka]

Niin. Se on suhteellista. Nuorempana harrastin yleisurheilua. Cooperissa tulos ennen lukiota 3.200 ja lukiossa 3.200 - 3.300. Näistä lihaskuntotesteistä aina kiitettävät. Leuanvedossakin laskeminen aloitettiin 15 kohdalta ja 20 meni heittämällä. Kaverit haastoivat yhteen juttuun mutta sen hävisin. En jäänyt kyllä paljon vajaaksi mutta en päässyt kiitettävän rajaan punnerruksissa niin että läpytin aina käsiä yhteen yläasennossa. En muista enää muita kuten ponnahdustestiä mutta tuskin oli huonoimmasta päästä.

Vuosi ennen lukiota ja lukiossa sitten pelasin neljä vuotta lätkää. Miesten sarjassa. Sarjataso ei kyllä päätä huimannut mutta kun ei saatu juniorijoukkuetta kasaan niin pelasin sitten miehissä. Yleisurheilussa en ollut missään lajissa tarpeeksi hyvä huipulle mutta joka lajissa kohtalainen niin kesäisin sitten treenasin 10-ottelua. Kävin välillä kisaamassa eri lajeissa. Mm tämän
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kimmo_Saaristo
sittemmin Suomen mestarin kanssa kisasin voitokkaasti. Tosin 4x100 metrin viestissä, yksilökisassa ei ollut mitään jakoa.

Se oli hyvä, kun sitten kirjoitin kuusi laudaturia. Niin kaverit ihmettelivät että millä tuon teit. Kun asuit arki-illat joko lätkäkaukalolla tai kuntosalilla ja viikonlopun illat ryyppäsit ja päivät olit peleissä. Että missä välissä luit. Mutta kun on tarpeeksi hyvä pää niin ei sitä tarvinnut kovin paljon lukea. Pitkän matematiikan kotiläksytkin laskin yleensä siinä ennen kuin opettaja tuli luokkaan. Läksyjä en tehnyt tunneiksi juuri lainkaan, sen verran luin kokeisiin että numerot 9-10 välissä niin opettajat jättivät rauhaan.

Sittemmin ripustin piikkarit naulaan kun menin ensin yliopistoon ja sitten korkeakouluun. Joskus kävin kyllä Eläintarhan kentällä fiilistelemässä. Sen verran urheilin että olin kolme kertaa voittamassa yliopiston mestaruuden kaukalopallossa.

[Minimus Yahves]

Korkeushypyssä olin suht hyvä. Meni 165. Muissa lajeissa keskitasoa. Pesäpallossa en osunut palloon. Sitten kun harjoittelin lyömällä aitan seinää vasten itselleni syöttämällä, alkoi osua.

Minäkin olin hyvä korkeushypyssä, vaikka olin tosi lyhyt. Hypin yli oman vaatimattoman pituuteni säännöllisesti.
Ja pesäpallossa olin aina sieppari, joskus jopa hyvä sellainen.

[MooM]

Mä olin hyvä pallopeleissä, varsinkin lentopallossa ja pesiksessä. Illat meni tallilla ja kun se 8+8 km piti fillaroida sulan maan aikaan ja siellä oli koko ajan pienessä liikkeessä, voimaa ja kuntoa tuli kohtuullisesti. Mulla vaan ei ole yhtään kilpailuviettiä, niin ei tullut mitenkään erottauduttua koulussa. Liikunta oli aina kasi.

[John Carter]

Niin. Se on suhteellista. Nuorempana harrastin yleisurheilua. Cooperissa tulos ennen lukiota 3.200 ja lukiossa 3.200 - 3.300. Näistä lihaskuntotesteistä aina kiitettävät. Leuanvedossakin laskeminen aloitettiin 15 kohdalta ja 20 meni heittämällä. Kaverit haastoivat yhteen juttuun mutta sen hävisin. En jäänyt kyllä paljon vajaaksi mutta en päässyt kiitettävän rajaan punnerruksissa niin että läpytin aina käsiä yhteen yläasennossa. En muista enää muita kuten ponnahdustestiä mutta tuskin oli huonoimmasta päästä.

Vuosi ennen lukiota ja lukiossa sitten pelasin neljä vuotta lätkää. Miesten sarjassa. Sarjataso ei kyllä päätä huimannut mutta kun ei saatu juniorijoukkuetta kasaan niin pelasin sitten miehissä. Yleisurheilussa en ollut missään lajissa tarpeeksi hyvä huipulle mutta joka lajissa kohtalainen niin kesäisin sitten treenasin 10-ottelua. Kävin välillä kisaamassa eri lajeissa. Mm tämän
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kimmo_Saaristo
sittemmin Suomen mestarin kanssa kisasin voitokkaasti. Tosin 4x100 metrin viestissä, yksilökisassa ei ollut mitään jakoa.

Se oli hyvä, kun sitten kirjoitin kuusi laudaturia. Niin kaverit ihmettelivät että millä tuon teit. Kun asuit arki-illat joko lätkäkaukalolla tai kuntosalilla ja viikonlopun illat ryyppäsit ja päivät olit peleissä. Että missä välissä luit. Mutta kun on tarpeeksi hyvä pää niin ei sitä tarvinnut kovin paljon lukea. Pitkän matematiikan kotiläksytkin laskin yleensä siinä ennen kuin opettaja tuli luokkaan. Läksyjä en tehnyt tunneiksi juuri lainkaan, sen verran luin kokeisiin että numerot 9-10 välissä niin opettajat jättivät rauhaan.

Sittemmin ripustin piikkarit naulaan kun menin ensin yliopistoon ja sitten korkeakouluun. Joskus kävin kyllä Eläintarhan kentällä fiilistelemässä. Sen verran urheilin että olin kolme kertaa voittamassa yliopiston mestaruuden kaukalopallossa.

Hieman samalla tavalla mennyt kuin minullakin, eli joukkuelajeja jalkapalloa, lentopalloa, koripalloa, sekä jääkiekkoa ihan nuorena ja hieman vanhempana joukkuelajeista uppopalloa ja ameriikkalaistajalkapalloa, kunnes sen jälkeen pelkkiä yksilölajeja, joissa en missään ikinä huippu ole ollut, kuten ei ole ollut tarkoituskaan, vaan osata sopivasti kaikkea. Alppihiihtoa, hiihtoa, lumilautailua, skeittausta, uintia, sukellusta, nyrkkeilyä, karatea, potkunyrkkeilyä, taidoa, jne.

[syytinki]

Ihan hyvin pärjäsin paitsi kestävyysjuoksussa. Pikamatkoilla olin ihan parhaasta päästä. Jopa keskikoulujen maailmanennätys 60 metrillä oli likellä, mutta ope huomasi.

Voimistelun ope suoritti lähetyksen maalista ja sillä oli huono näkö. Asetuimme 5 - 10 meträ lähtökuoppien eteen, mutta sen silmälasit toimivatkin riittävästi ja se näki ynnä komensi meidät oikeisiin kuoppiin.