Delayed Choice Quantum Eraser

[JMe1]

Tässä videossa :


kyseenalaistetaan ajan kronologisuus. Huomioni kohdistui tuohon 50/50 jakajaan ja epäilin että se on se mikä johtaa tutkijoita harhaan.

Sitten löytyi tällainen:


No, "velipoika" oli jo ehtinyt rakaista. Oma ratkaisuni, puolitiessä, olisi ehkä ollut hieman erilainen.
Eli, kaikki kvanttimekaniikan outoudet ovat matematiikan tuottamaa harhaa.

[Q-S]

Ensimmäinen video oli hömpänpömppää. Toinen video on enemmän oikeassa, mutta ajautuu puhumaan "which-way"-tiedosta, mikä tarkoittaa sitä, että koetetaan kuvailla mitä klassiseksi viivaksi piirrettyä reittiä hitunen kulki .

Hiukkasen tilavektori (tutummin aaltofunktio paikkaesityksessä) ei kulje eikä ole kulkenut tiettyä klassista reittiä, vaan on se on nimenomaan avaruudellisesti paikan suhteen superpositiossa siihen asti, kunnes se mitataan. Ei ole etukäteen määriteltävissä olevaa klassista viivan tapaista "reittiä", eikä "reitin" selvittäminen myöskään jälkikäteen onnistu. Ainoa keino on mitata hiukkanen ja todeta, että mittaushetkellä se oli tietyssä paikassa. Mittaushetkeä ennen ei ole yksiselitteistä paikkaa.

Kysymys "mitä reittiä aaltofunktio kulki" on epäkelpo, määrittelemätön.

Tässä videossa asia esitetään oikein, vaikka parissa lauseessa esiintyy väärin ymmärretty "mitä reittiä" -sanonta:

[JMe1]

se on nimenomaan avaruudellisesti paikan suhteen superpositiossa siihen asti, kunnes se mitataan.
--
Minun käsitys : Matematiikka sanoo näin MUTTA yksikään koejärjestely ei ole osoittanut väitettä todeksi.

Fotonin ampumista kohteeseen voi verata armeijan RK3 ammuntaan, rynnäkkökiväärillä 150 metristä tauluun.
Hyvä ampuja osuu aina ysiringin sisäpuolelle. Nyt matematiikka voisi väittää että ei luodit välttämättä menneet suoraan. Mutta kun koetta voidaa toistaa rajattomasti tuoden taulua lähemmäs kohti ampujaa, huomataan että suoraanhan ne kulkivat.

Fotonin tapauksessa hila aiheuttaa suoran reitin muuttumisen "kartioksi", mukaan tulee satunnaisuutta jonka (minun mielestä) aiheuttaa gravitaatio.

[Eusa]

Ensimmäinen video oli hömpänpömppää. Toinen video on enemmän oikeassa, mutta ajautuu puhumaan "which-way"-tiedosta, mikä tarkoittaa sitä, että koetetaan kuvailla mitä klassiseksi viivaksi piirrettyä reittiä hitunen kulki .

Hiukkasen tilavektori (tutummin aaltofunktio paikkaesityksessä) ei kulje eikä ole kulkenut tiettyä klassista reittiä, vaan on se on nimenomaan avaruudellisesti paikan suhteen superpositiossa siihen asti, kunnes se mitataan. Ei ole etukäteen määriteltävissä olevaa klassista viivan tapaista "reittiä", eikä "reitin" selvittäminen myöskään jälkikäteen onnistu. Ainoa keino on mitata hiukkanen ja todeta, että mittaushetkellä se oli tietyssä paikassa. Mittaushetkeä ennen ei ole yksiselitteistä paikkaa.

Kysymys "mitä reittiä aaltofunktio kulki" on epäkelpo, määrittelemätön.

Tässä videossa asia esitetään oikein, vaikka parissa lauseessa esiintyy väärin ymmärretty "mitä reittiä" -sanonta:

Aallot vaikuttavat kaikkien reittien yli.

Dekoherenssi hyvinkin käy mittauksesta koko kentälle. Tapahtuma on yksiselitteinen kausaatio vaikkei mikään yhden hitusen reitti. Myös mikä tahansa kappale aaltokenttänä kulkee kaikkia reittejä mutta ei siten, että sen osia voisi romahtaa silloin tällöin vaikka Alfa Kentaurissa. Nisäkäsvaistomme priorisoivat emergenttejä "hiukkasia", vaikkei sellaisia pohjimmiltaan ole edes olemassa. Kentän eksitaatio kyllä pitää ajanluonteisen paikallisesti mittausta eli vuorovaikutusta manifestoivan rakenteen ihan kausaalisten lainalaisuuksien puitteissa mittasipa sitä jokin tietoisesti eli ei.

Minun on vaikea käsittää miksi selvästi vakavaan tutkimukseenkin nähtävästi suuntautuneet henkilöt esittävät jotain epätoivoisia retrokausaalisuusväitteitä.

[Q-S]

se on nimenomaan avaruudellisesti paikan suhteen superpositiossa siihen asti, kunnes se mitataan.
--
Minun käsitys : Matematiikka sanoo näin MUTTA yksikään koejärjestely ei ole osoittanut väitettä todeksi.

Kaikki kokeet about 100 vuoden sisällä ovat vahvistaneet kvanttimekaniikan. Jos näin ei olisi, teoriakokonaisuus olisi jo hylätty.

Mutta aiheeseen.

Aluksi yksinkertainen "quantum-eraser". Kaksoisrako, jonka vasen rako 1 ja oikea 2. Fotoni (ilman normituskertoimia) paikkaesityksessä Ψ = |x> ohjataan rakoihin. Raoissa tila muuttuu Ψ = |x₁> + |x₂>, josta interferenssikuvio raon takana olevaan mittasysteemiin.

Asetetaan raon 1 eteen vaakapolarisoiva (H) linssi, ja rakoon 2 pystypolarisoiva (V). Nyt interferenssikuvio katoaa. Usein sanotaan, että polarisaatiolinssit paljastavat "mitä-reittiä" -tiedon. Raoista tulee siis ulos fotoni joko tilassa Ψ = |x₁> tai tilassa Ψ = |x₂>, joka on "mitä-reittiä" -tiedolla varustettu yksittäinen fotoni.

Edellä mainittujen rakojen sekä V ja H -linssien lisäksi asetetaan rakojen jälkeen, mutta ennen mittalaitetta, 45° polarisoiva linssi. Nyt interferenssikuvio palaa takaisin, joskin hiukan siirtyneenä. Sanotaan, että jälkimmäinen linssi poistaa "mitä-reittiä" -tiedon, jonka seurauksena interferenssi näkyy. Kvanttimekaniikan mukaisesti fotoni on siis palautettu tilaan Ψ = |x₁> + |x₂>. Tämä tilan palauttaminen taikahatusta on jo sinänsä hölmö ajatus, mutta näitä selityksiä näkee.

Tehdään "eraser". Fotoni kulkee V:n, H:n ja rakojen läpi, jonka jälkeen nopeasti asetetaan 45° linssi fotonin reitille ennen osumista mittalaitteisiin. Päätös asettaa linssi reitille on pyyhekumi, joka poistaa menneisyyden "mitä-reittiä" tiedon. Voidaan pyyhekumeilla tai olla kumeilematta ja ihmetellä menneisyyteen vaikuttamista.

Edellinen on virheitä täynnä.

Linssien H ja V läpi kuljettuaan fotonin paikkatila Ψ = |x₁> + |x₂> ja polarisaatiot lomittuvat tilaan

Ψ = |x₁> ⊗ |H> + |x₂> ⊗ |V>.

Vektorista Ψ ei voi separoida paikkatilaa |x₁>+|x₂>. Tämän seurauksena paikka |x> ei interferoi ja kuviota ei muodostu, kun Ψ osuu mittalaitteisiin.

Kun reitille asetetaan 45° linssi, ja Ψ kohtaa linssin, se polarisoituu uudestaan tilaan

Ψ = |x₁> ⊗ |45> + |x₂> ⊗ |45>,

joka (ilman historiapyyhekumeja...) separoituu helposti paikan suhteen Ψ = (|x₁> + |x₂>) ⊗ |45>.

Komponentit |x₁> ja |x₂> sekä näiden vaihekertoimet mahdollistavat jälleen interferenssin. Tuo |45> aiheuttaa paikkavektorien eteen kertoimen, jotka hiukan siirtää kuviota vasemmalle (tai oikealle, en jaksa arvata kumpaan suuntaan).

Fotoni ei "kulje jommasta kummasta raosta" tai "kuljeta mitä-reittiä tietoa" vaan kyse on normaalista paikkatilan kantavektorien lineaarikombinaatiosta, joka lomitetaan polarisaation kanssa. Sopivillä värkeillä polarisaatiotila voidaan muuttaa ja vaikuttaa sitä kautta paikkatilan separoitumiseen.

Mittaus tapahtuu vasta mittalaitteessa, ei ennen sitä. Ennen mittausta ei ole klassista viivaa, jota fotoni kulkee/kulki/on kulkenut/tulee kulkemaan/pyyhittiin kulkemasta, tahi muutakaan taikutta, jota erasereiden yhteydessä näkee.

Tarkastelun voi laajentaa muihinkin kvanttipyyhekumeihin.

[JMe1]

En oikein saanut tartuntapintaa tuohon sinänsä oikealta tuntuvaan selitykseen. Tuntuu siltä että 45 asteen kulmaan laitettu linssi yksinkertaisesti kiertää jo polarisoidun valon tasoa, eli laittamalla niitä useita peräkkäin 10 asteen kierrolla tulos voisi olla vaimeneva valo mutta koko ajan menee läpi.

No sitten tällainen koe.

Rako 1, muodoltaan yksinkertaisin labyrintti, muoto S. Seinämät mustattu jotta ei synny heijastumia. Todetaan että yksittäin ammuttu fotoni ei koskaan mene läpi.

Rako 2, tavallinen.

Nyt kun pommitetaan fononeja raon 2 läpi, ei interferenssikuviota. Mutta jos rako 1 tuodaan rinnalle, kuvio syntyy (muistan tämän aiemmista keskusteluista).

Minun mielestä tämä koe kertoo että fotoni menee raon 2 kautta AINA, ja että raon 1 kautta kulkee jotakin muuta joka synnyttää interferenssin.

[Q-S]

Rako 1, muodoltaan yksinkertaisin labyrintti, muoto S. Seinämät mustattu jotta ei synny heijastumia. Todetaan että yksittäin ammuttu fotoni ei koskaan mene läpi.

Rako 2, tavallinen.

Nyt kun pommitetaan fononeja raon 2 läpi, ei interferenssikuviota. Mutta jos rako 1 tuodaan rinnalle, kuvio syntyy (muistan tämän aiemmista keskusteluista).

Minun mielestä tämä koe kertoo että fotoni menee raon 2 kautta AINA, ja että raon 1 kautta kulkee jotakin muuta joka synnyttää interferenssin.

Kaksoisraossa fotonin tila paikkaesityksessä on Ψ = √½ (|xₛ> + |x₂>), missä s tarkoittaa mustaa putkea ja 2 tavallista rakoa.

Paikka xₛ ∈ {putken sisällä olevat pisteet x} ja x₂ ∈ {putken ulkopuoliset pisteet x}. Oletettavasti fotoni ei voi läpäistä putken seinämää, joten xₛ ⋃ x₂ = {∅}, minkä seurauksena paikan ominaistilan vektorit |xₛ> ja |x₂> eivät interferoi.

Fotoni etenee tilassa Ψ, kunnes se mitataan takaseinässä todennäköisyydellä P(takaseinä)=0.5, tai se absorboituu putkeen s todennäköisyydellä P(absoroituu putkeen)=0.5

[Eusa]

Minun mielestä tämä koe kertoo että fotoni menee raon 2 kautta AINA, ja että raon 1 kautta kulkee jotakin muuta joka synnyttää interferenssin.

Kaikensuuntaista aaltorintamaa on jatkuvasti kaikkialla. Osaatko sisäistää kuinka lähetettävät fotonienergiat liittyvät suuntaiseensa aaltorintamaryhmään ja noudattavat samaa interferenssilogiikkaa?

[JMe1]

Minun mielestä tämä koe kertoo että fotoni menee raon 2 kautta AINA, ja että raon 1 kautta kulkee jotakin muuta joka synnyttää interferenssin.

Kaikensuuntaista aaltorintamaa on jatkuvasti kaikkialla. Osaatko sisäistää kuinka lähetettävät fotonienergiat liittyvät suuntaiseensa aaltorintamaryhmään ja noudattavat samaa interferenssilogiikkaa?

Niin, olen aiemmin spekuloinut että massat synnyttävät eetterin ikäänkuin gravitaatioaaltoina joiden aallonpituus on ääretön. Tuossa eetterissä edetessään fotoni synnyttää myös gravitaatioaaltoja. Juuri nämä aallot kulkeutuvat S putken läpi ja aiheuttavat interferenssin.
No, mistä energia ja riittäkö se, en tiedä.

[JMe1]

Rako 1, muodoltaan yksinkertaisin labyrintti, muoto S. Seinämät mustattu jotta ei synny heijastumia. Todetaan että yksittäin ammuttu fotoni ei koskaan mene läpi.

Rako 2, tavallinen.

Nyt kun pommitetaan fononeja raon 2 läpi, ei interferenssikuviota. Mutta jos rako 1 tuodaan rinnalle, kuvio syntyy (muistan tämän aiemmista keskusteluista).

Minun mielestä tämä koe kertoo että fotoni menee raon 2 kautta AINA, ja että raon 1 kautta kulkee jotakin muuta joka synnyttää interferenssin.

Kaksoisraossa fotonin tila paikkaesityksessä on Ψ = √½ (|xₛ> + |x₂>), missä s tarkoittaa mustaa putkea ja 2 tavallista rakoa.

Paikka xₛ ∈ {putken sisällä olevat pisteet x} ja x₂ ∈ {putken ulkopuoliset pisteet x}. Oletettavasti fotoni ei voi läpäistä putken seinämää, joten xₛ ⋃ x₂ = {∅}, minkä seurauksena paikan ominaistilan vektorit |xₛ> ja |x₂> eivät interferoi.

Fotoni etenee tilassa Ψ, kunnes se mitataan takaseinässä todennäköisyydellä P(takaseinä)=0.5, tai se absorboituu putkeen s todennäköisyydellä P(absoroituu putkeen)=0.5

Tarkoittaako tuo boldattu että matematiikka sanoo "ei interferenssiä" tapauksessa jossa toinen rako on S putki ? Entä käytäntö ?

[Q-S]

Rako 1, muodoltaan yksinkertaisin labyrintti, muoto S. Seinämät mustattu jotta ei synny heijastumia. Todetaan että yksittäin ammuttu fotoni ei koskaan mene läpi.

Rako 2, tavallinen.

Nyt kun pommitetaan fononeja raon 2 läpi, ei interferenssikuviota. Mutta jos rako 1 tuodaan rinnalle, kuvio syntyy (muistan tämän aiemmista keskusteluista).

Minun mielestä tämä koe kertoo että fotoni menee raon 2 kautta AINA, ja että raon 1 kautta kulkee jotakin muuta joka synnyttää interferenssin.

Kaksoisraossa fotonin tila paikkaesityksessä on Ψ = √½ (|xₛ> + |x₂>), missä s tarkoittaa mustaa putkea ja 2 tavallista rakoa.

Paikka xₛ ∈ {putken sisällä olevat pisteet x} ja x₂ ∈ {putken ulkopuoliset pisteet x}. Oletettavasti fotoni ei voi läpäistä putken seinämää, joten xₛ ⋃ x₂ = {∅}, minkä seurauksena paikan ominaistilan vektorit |xₛ> ja |x₂> eivät interferoi.

Fotoni etenee tilassa Ψ, kunnes se mitataan takaseinässä todennäköisyydellä P(takaseinä)=0.5, tai se absorboituu putkeen s todennäköisyydellä P(absoroituu putkeen)=0.5

Tarkoittaako tuo boldattu että matematiikka sanoo "ei interferenssiä" tapauksessa jossa toinen rako on S putki ? Entä käytäntö ?

Kyllä.

Vertaa klassiseen aaltoon. Laita suljettu putki toisen raon taakse, ja ohjaa aaltoileva vedenpinta rakoihin. Toinen osa aallosta etenee suljettuun putkeen. Ei se sieltä pääse interferoimaan toisen aallon kanssa, koska ei pääse putken seinän läpi.

[JMe1]

Äärimmäisen selkeä video kaksoisrakokokeesta.

Minun mielestä videosta voi päätellä että kvanttimekaniikan "aaltofunktion romahtaminen" ei ole todellinen ilmiö.
Sensijaan todennäköisyysfunktio on.

[Eusa]

Minun mielestä videosta voi päätellä että kvanttimekaniikan "aaltofunktion romahtaminen" ei ole todellinen ilmiö.
Sensijaan todennäköisyysfunktio on.

Erittelisitkö erot aaltofunktion ja todennäköisyysfunktion sekä romahtamisen ja realisoitumisen välillä, kiitos.

[JMe1]

Minun mielestä videosta voi päätellä että kvanttimekaniikan "aaltofunktion romahtaminen" ei ole todellinen ilmiö.
Sensijaan todennäköisyysfunktio on.

Erittelisitkö erot aaltofunktion ja todennäköisyysfunktion sekä romahtamisen ja realisoitumisen välillä, kiitos.

No tarkoitin todennäköisyysfunktiolla juurikin aaltofunktiota. Ja väitän että kun ammutaan fotoneja yksittäin ja ne seuraavat pilottiaaltoteorian yhtä mahdollista reittiä siten että satunnaisuus raon juuressa aiheutti valinnan, fotonin osuttua ilmaisimelle aaltokuvio on edelleen olemassa ja joku toinen fotoni voisi ratsastaa sillä. Se ei siis katoa yhtäkkiä. Mutta joku sen saa sitten vaimenemaan, eihän se ikuisesti elä.

Tai jos on olemassa kokeita jotka osoittavat että ylläoleva ei päde niin tutustuisin niihin mieluusti.

[Q-S]

Äärimmäisen selkeä video kaksoisrakokokeesta.

Minun mielestä videosta voi päätellä että kvanttimekaniikan "aaltofunktion romahtaminen" ei ole todellinen ilmiö.
Sensijaan todennäköisyysfunktio on.

Video on hyvä mutta siitä puuttuu varsinainen kvanttimekaniikka. Kaksoisrakokoe on kvanttimekaniikkaa silloin, kun raon läpi ammutaan hiukkasia yksi kerrallaan.

Videon animaatioissa asia selitettiin kylläkin lyhyesti.

Noissa videon laserkuvissa raon läpi kulkee lukematon määrä fotonikentän ’hiukkasia’ joista osa mitataan savukoneella. Osa ei siroa savusta vaan jatkavaa matkaansa seinään jossa interferenssi näkyy.