Hyvä ja paha

[JarppiOne]

Kyse on hyvän ja pahan ongelmasta. Mutta ei siitä klassisesta ongelmasta että mikä on hyvää ja mikä pahaa. Siihen ei todennäköisesti löydykään lopullista vastausta. Koska kielialueemme on näin suppea niin oletettavasti minun ja kaikkien lukijoiden käsitykset hyvästä ja pahasta ovat suunnilleen samantapaiset. Ja se siitä.

Kyse onkin tästä: Miksi ihmisten enemmistö näyttäisi hahmottavan asiat joko hyvinä tai pahoina? Ihmisille tuntuu olevan yhtä vastenmielistä myöntää pahaksi kokemansa asian hyviä puolia kuin hyväksi kokemansa asian huonoja puolia.

Onko tälle taipumukselle olemassa jokin evolutionaarinen, historiallinen tai kulttuurillinen syy/peruste?

Minua ärsyttää kun joskus kun kerron esim jonkin historian merkkihenkilön positiivisista saavutuksista vetästään saman tien vasta-argumentiksi jonkinlainen "natsikortti" esille ja kommentoidaan: "Niin, mutta hänhän..." Ja homma on sillä taputeltu. Vastaajan mielestä hänen pahuusargumenttinsa pyyhkäisi esittämäni positiiviset näkökohdat pois ikuisiksi ajoiksi.

Natseista puheen ollen: Sitä että natsit ottivat ensimmäisinä käyttöön eläinsuojelulait ei poista itse Isä-Jumalakaan! Ja sen teon hyvyyttä ei himmennä holokaustikaan. Koska holokausti himmentää (itse asiassa oikein pimentää!) ainoastaan itsensä.

Vaikka kuinka haluttaisiin ei Nykäs-Matin parhautta mäkihyppääjänä voi liotella olemattomiin meuhkaamalla hänen ryyppäämisistään ja rellestämisistään. Ei, vaikka pikkusormipystyiset kukkahatut miten haluaisivat hänen olevan maailman surkein mäkihyppääjä!

Asia nyt vain on niin että absoluuttista hyvää tai absoluuttista pahaa ei ole olemassakaan reaalimaailmassamme. Siis jos ei aleta puhua teologiasta jota en nyt halua sotkea tähän keskusteluun. Eipä ainakaan näin äkkiä (muutamassa kymmenessä vuodessa) tule mieleen ihmistä joka olisi yksikäsitteisesti paha tai hyvä.

Ja ei kai hyvyyksiä ja pahuuksia voi summailla ja miinustella? Hyvät teot ja hyvät asiat yleensä ovat hyviä ja pahat pahoja. Ja ne molemmat on pystyttävä myöntämään.  On sanonta että asiat riitelevät, eivät henkilöt. Mutta hyvä ja paha eivät riitele. Ne vain ovat olemassa, rinnakkaisina. Eivät ne peitä toisiaan määrällään tai laadullaan.

Vai olenko nyt ihan Huuskosen lisämailla tässä asiassa...?

[Elämänsankari]

Usein on tämän asian suhteen tullut Ted Bundy mieleen, ja esim juuri natsit.

Sekä natseista että bundystä löytyy paljon hyviä ominaisuuksia mutta ne pahimmat vaan vie sen kaiken hyvän mukanaan, ja saakin viedä toki mutten ainakaan silti unohda sitä hyvääkään.

Ajatus siitä että esim joku ihminen, tai kansa, tai uskonto ym olisi pelkkää hyvää tahi pahaa ei oikein kuulosta kivalta eikä oikealta.

Esimerkiksi Ted Bundy, hirveä mies joka ansaitsi mielestäni kuolemansa. Mutta fiksu, osaava ja jopa hurmaava persoonakin. Toki hurmaavuden avulla teki pahoja tekojaan.

Mutta jos minä vaikka osaan laskea, ja varastan sen avulla, niin onko kykyni laskea huono ominaisuus tai asia?

En usko.

Se että natsit teki paljon eläinsujelun eteen mahtaa suoraan sanoen vituttaa joitain ryhmiä, minua eläinrakkaana se ei vituta vaan päinvastoin. Se toki vituttaa mitä muuta ne teki.

Useinhan me kärjistetään asioita ja tarkoituksella tuodaan esiin vain jonkun, tai jonkin ryhmän, negatiivisiä puolia pointtimme esiin tuomiseksi. Uskoisin, tai ainakin tahdon usko, että suurin osa sen tajuaa.

Polarisaatio on tosin omankin elämäni aikana sen verta kasvanut että joskus tuota hetken epäilen itsekin..

Sen verta itsellä on mustavalkoinen ajattelu kyllä, ja sitä hyvänä pidänkin, että jos teet jotain liian pahaa ei miljoonakaan hyvää tekoa sitä korvaa.

Hauku vanhempana lastasi oikein pahasti ja tarvit miljoona anteeksipyyntöä sen hyvittääksesi, jos sekään edes riittää..

[Jäärä]

Michael Jackson.

[Kohina]

Juutalaisten salajuoni. Idässä hyvää ja pahaa ei nähdä samoin kuin lännessä, jossa mm. Karl Marx esitteli oman konfliktiteoriansa. Konfliktissahan on aina hyvä ja paha, eli se on puhtaan ideologista. Todellisuudessa ihmiset ovat niin vitun tyhmiä etteivät oikeen osaa luoda parempaakaan vaikka saisivat tilaisuuden.

[HuuHaata]

Kyse on ihmisten pinnallisuudesta. Tällöin kaikki hyvä-paha akselilla trivialisoituu. Suomeksi se sanoo sitä, että nuo ihmiset ovat pahoja ja mukana paholaisen juonissa. Heillä voi olla pään viisautta, muttei kykyä nähdä todellisuutta.

Pääosa ihmisistä on nykyään tuollaisia. Tulee siitä, että kun kaikkeen mahdolliseen perseilyyn houkuttelemalla houkutellaan ihmisten kyky todellisuuden hahmotukseen romahtaa.

Helppo ymmärtää psykologisesti. Jos ihminen vaikka pettää, tai tappaa on iso houkutus kertoa itselleen tarinat siitä, kuinka ei se nyt niin paha juttu ollut. Riippumatta todellisuudesta.

Yhteiskunnassa pahuuden kasvattaminen systemaattisesti on äärimmäisen tärkeätä, koska vain niin pystytään kokoamaan massiivisia omaisuuksia harvoille. Siksi yhteiskuntamme pyrkii sitä kaikkialla aktiivisesti edistämään, ja tukemaan. Eli vain sairaita yksilöitä saa töihin edes vähän paremmalla palkalla keskitysleirien vanginvartijoiksi.

[Phobos]

Hyvä ja paha ovat vain ihmisen määritelmiä. Luonnossa ei ole pahuutta eikä hyvyyttä. On sellainen muistikuva että olen samankaltaisen ketjun aloittanut myös itse aikoinaan.

Tsunami ei ole paha vaikka nyt tappaa 200 000 ihmistä.

[HuuHaata]

Luonnossa ei ole pahuutta eikä hyvyyttä.

Mikäli koira suree esimerkiksi omistajansa kuolemaa on kyseessä pahan määrittelyn realisoituminen.

Luonnossa, jossa ei ole elämää voi sanoa ehkä, ettei ole hyvää tai pahaa. Sitten menee filosofiaksi onko metsää, jos ei ole ketään kuuntelemassa.

[Brainwashed]

Michael Jackson.

Umpineekeri joka halusi olla pieninenäinen valkoihoinen. Lauloi toki helvetin hyvin.

[Wiesti]

Haluamme selkeän maailman, jossa kaikella on lokeronsa.

[marjatta1]

Hautajaisten muistotilaisuuksissa yleensä kuullaan millainen ihminen vainaja on eläissään ollut. Tosin muistan myös kuulleeni tokaisun työpaikkaruokalassa, kun presidentti Kekkonen kuoli..yksi mies loihe lausumaan "Hyvähän se koirakin on kuoltuaan.." sanoja oli kaupungin virkamies kamreeri...

"Ehkä joku pelkää myös sitä, että sanoo jotain loukkaavaa tai toisaalta kehuu liikaa. Ei tietenkään ole soveliasta alkaa kaikkein ikävimpiä asioita vainajan elämästä kertoa muistotilaisuudessa, jos kohta rehellisyyteen muuten kannattaa pyrkiä. Sama rehellisyyteen pyrkiminen lienee itsestäänselvää myös toisinpäin kehumisen puolella. Nämä molemmat vaarat voi välttää yksinkertaisella keinolla. Kun muistelee poisnukkunutta, puhuu oman kokemuksen kautta. On kaunis ja liikuttavakin tilanne, kun esimerkiksi lapsenlapsi kertoo muistikuviaan omasta mummosta tai papasta. Eikä näistä kertomuksista tarvitse jättää huumoriakaan pois. Muistot ovat jälkiä niistä hetkistä, joissa yhden ihmisen elämä on koskettanut meidän omaa elämäämme. Samalla ne ovat niitä hetkiä, joiden kautta avautuvat toisen ihmisen persoona ja olemus. Muistojen jakamisella annamme arvon poisnukkuneen elämälle. Jumala yksin muistaa meidän elämämme tarkkaan. Me joudumme muistelemaan. Mutta yhteisesti muisteltu hyvän ihmisen elämä on kuin sammunut nuotio, joka vielä hiilloksenakin lämmittää pitkään."
Timo Kumpunen
vs. kappalainen
Kangasalan seurakunta
https://shl.fi/2021/07/18/muistopuheita ... a-suvussa/

[Phobos]

Mikä toiselle on hyvää voi olla toiselle pahaa. Meitä on aika moneen eri junaan.

[Kohina]

Mikä toiselle on hyvää voi olla toiselle pahaa. Meitä on aika moneen eri junaan.

Kaikki kulttuurit eivät kukoista.

[Wiesti]

Rasittavaahan tämä jako vuohiin ja lampaisiin on.
Dostojevskiä pitää tänään kehua muistuttaen samalla hyökkäyksestä Ukrainaan. Muuten on helposti putinisti.
Kirjailijalla oli muuten tästäkin sanottavaa.

“Mutta ihmiset rakastavat abstraktia järkeilyä ja raakaa systematisointia niin paljon, etteivät he ajattele mitään totuutta vääristelevää, he sulkevat silmänsä ja korvansa kaikille vastakkaisille todisteille, pitääkseen yllä heidän loogisia rakenteitaan.”
-Fjodor Dostojevski-

[ID10T]

Luonnossa ei ole pahuutta eikä hyvyyttä.

Mikäli koira suree esimerkiksi omistajansa kuolemaa on kyseessä pahan määrittelyn realisoituminen.

Luonnossa, jossa ei ole elämää voi sanoa ehkä, ettei ole hyvää tai pahaa. Sitten menee filosofiaksi onko metsää, jos ei ole ketään kuuntelemassa.

Luonnossa ei ole koiraa, koska se on jalostettu sudesta. Eikä sillä koiralla ainakaan ole luonnossa omistajaa.

[Kohina]

Haluamme selkeän maailman, jossa kaikella on lokeronsa.

No mitä vaikeaa hyvässä ja pahassa nyt on? Hyvä on rakentavaa, pahuus on tuhoavaa, eikä määritelmissä ole mitään relativistista.