Millaisen elämän haliaisit elää?

[Why]

Näin elämänkaareni haluaisin menevän kiteytettynä:
"Kun synnyin, minä itkin ja muut hymyilivät. Kun kuolen - minä hymyilen ja muut itkevät."

[Keijona]

Näin elämänkaareni haluaisin menevän kiteytettynä:
"Kun synnyin, minä itkin ja muut hymyilivät. Kun kuolen - minä hymyilen ja muut itkevät."

Hieno kuvaus, eräänlainen versio draaman kaaresta. Kun kyynele yhdistää ilon ja surun.

[Kontra]

Aikoinaan poikien hauskanpitoillanistujaissa hoilatiin:

Jos kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi,
niin eikös meidän poikain elellä kelpaisi?

Ja me ryypättäisiin viinaa, viinassa uitaisiin
ja eikös sitä voisi verrata Edeniin?

Sen viinajärven rantaan me maja laitettais
Sen sulolainehilla öin päivin soudeltais

Ja me ryypättäisiin viinaa, viinassa uitaisiin
niin eikös sitä voisi verrata Edeniin?

Kun viimein parannusta ei saatais krapulaan
niin silloin viinajärveen loikattais kuolemaan

[Pattinero]

Näin elämänkaareni haluaisin menevän kiteytettynä:
"Kun synnyin, minä itkin ja muut hymyilivät. Kun kuolen - minä hymyilen ja muut itkevät."

Oletko aivan varma, etteivät ne muutkin hymyilisi? No, yleensä läheisen ihmisen poistuminen ei aiheuta hymyilyä kasvoille. Joissakin kulttuureissa pyritään juhlimaan hautajaisissa. Ja syy on selvä. Surua yritetään karkottaa ja samalla viestitään sitä, että kuolema on monesti helpotus. Hyvin, hyvin usein unohdetaan se, että kuolema on vähiten traagista sille joka kuolee. Kuollut ei tunne eikä koe mitään. Pahinta on usein se mitä tapahtuu ennen kuolemaa.

Tämä korostuu tämän päivän Ukrainassa, jossa koetaan kuolemanpelkoa enemmän kuin missään pitkästä aikaa. Ja syy on täysin mitätön, jopa täysin kusipäinen. Sitä elämää, jota tämän päivän Adolf Hitler, eli Vladimir Putin elää, en ainakaan tahtoisi kokea. Vain nupistaan sairas ei tätä tajua.

[Why]

Näin elämänkaareni haluaisin menevän kiteytettynä:
"Kun synnyin, minä itkin ja muut hymyilivät. Kun kuolen - minä hymyilen ja muut itkevät."

Oletko aivan varma, etteivät ne muutkin hymyilisi?

Vitsi vitsinä:) Mutta jos tuossa lauseen loppuosassa(kin) onnistun niin silloin olen viettänyt hyvän elämän. Jos muut hymyilisivät, niin silloin sen voisi kyseenalaistaa.

[Neutroni]

Vitsi vitsinä:) Mutta jos tuossa lauseen loppuosassa(kin) onnistun niin silloin olen viettänyt hyvän elämän. Jos muut hymyilisivät, niin silloin sen voisi kyseenalaistaa.

En tiedä onko se noinkaan. Ainakin omassa tuttavapiirissä minulla on sellainen kokemus, että ne, jotka kokevat eläneensä onnellisen elämän, ovat kuolinvuoteellaan ahdistuneempia kuolemastaan eivätkä hymyile sitä ajatellessaan. Heillä on aina elämässä jotain, jonka haluaisivat vielä nähdä. Ihan arkisia asioita, kuten omat 80-vuotispäivät, sukulaislapsen ripille pääsyn, lapsenlapsenlapsen syntymän jne. Ne, jotka suhtautuvat kuolemaan välinpitämättömästi tai jopa helpottuneesti "johan tätä paskaa on tarpeeksi lusittu" -tyylillä ovat yleensä onnettomampia. Molempia on aika paljon, en osaa sanoa kumpi on yleisempi suhtautuminen.

[Neutroni]

Aikoinaan poikien hauskanpitoillanistujaissa hoilatiin:

Jos kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi,
niin eikös meidän poikain elellä kelpaisi?

Ja me ryypättäisiin viinaa, viinassa uitaisiin
ja eikös sitä voisi verrata Edeniin?

Sen viinajärven rantaan me maja laitettais
Sen sulolainehilla öin päivin soudeltais

Ja me ryypättäisiin viinaa, viinassa uitaisiin
niin eikös sitä voisi verrata Edeniin?

Kun viimein parannusta ei saatais krapulaan
niin silloin viinajärveen loikattais kuolemaan

Olen nähnyt jonkun verran noitakin viinajärven helmaan päättyviä tapauksia. En sanoisi, että niissä on mitään haluamisen arvoista. Kyllä se on katkeraa kaiken perseelleen menemistä alusta loppuun.

[Why]

Haluan viettää sellaista elämää, että päivästä toiseen uskallan liikkua kotikaupunkini katuja ilman pelkoa turpiinsaamisesta.

[Kontra]

Aikoinaan poikien hauskanpitoillanistujaissa hoilatiin:

Jos kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi,
niin eikös meidän poikain elellä kelpaisi?

Ja me ryypättäisiin viinaa, viinassa uitaisiin
ja eikös sitä voisi verrata Edeniin?

Sen viinajärven rantaan me maja laitettais
Sen sulolainehilla öin päivin soudeltais

Ja me ryypättäisiin viinaa, viinassa uitaisiin
niin eikös sitä voisi verrata Edeniin?

Kun viimein parannusta ei saatais krapulaan
niin silloin viinajärveen loikattais kuolemaan

Olen nähnyt jonkun verran noitakin viinajärven helmaan päättyviä tapauksia. En sanoisi, että niissä on mitään haluamisen arvoista. Kyllä se on katkeraa kaiken perseelleen menemistä alusta loppuun.

Niin on kolmelle hyvälle kaverillenikin käynyt, pari ihan lapsuudesta asti. Viinan kanssa läträäminen pitää osata lopettaa ajoissa. Eihän se tietyn iän ohitettuani enää edes huvittanut, eikä se maullaan ole koskaan viehättänyt. Merkkipäivinäni saamani konjakit ja rommit on olleet lähes koskematta vuosien ajan. Samppajakin maistuu suorataan pahalle - ainoastaan punaviinin makuelämys ruuan yhteydessa korreloi sen hinnan kanssa ja purkki kolmosta saunoessa maistuu.

[Deimos]

Juominen häivyttää elämän tuskan, hetkellisesti. Mutta kyllä sen joutuu ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan. Yllättäen pätee aika moneen päihteeseen.