Blogeista kalasteltuja

[Eusa]

Pyrin suuntaamaan tekstini lukijoille.

En ole viitsinyt kovin paljon lukea viestejäsi, koska en ymmärrä mitä niissä lukee.
Sama tilanne on Räsäselläkin bloginsa kommenttiosiossa, aika monta kertaa on joutunut kertomaan hän, ettei ymmärrä mitä tarkoitat.
Kokeile selittää asiat selvällä suomen kielellä jos haluat jonkun ymmärtävän viestiesi sisällön.

Huomannet itsekin, ettei palautteessasi ole mitään sisältöä. Sisältöä olisi yksilöinti mitä ei ymmärrä, jolloin sitä voi avata tarkemmin. Kryptisen tiivistämisen idea on siinä, että lukija, jota aihe ei oikeasti kiinnosta, voi ohittaa sen ripeästi. Kiinnostunut kyselee lisää.

Kuulut selvästi ryhmään "ei kiinnosta, joten ilmoitanpa vain yleisesti, että sekavaa tekstiä".

Pääasiassahan palstalla harrastetaan nimenomaan snobbailua eikä sisältöjä. Joskus harvinaisesti tulee kysymystä ja saadaan aiheenmukaista keskustelua.

[Toope]

Pari blogia, joita itse seuraan:
https://vasarahammer.blogspot.com/
https://yrjoperskeles.blogspot.com/
https://timo-vihavainen.blogspot.com/
https://professorinajatuksia.blogspot.com/
https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/

Eivät kaikkia miellytä. Mielipiteitä kun on erilaisia. Minulle nuo sopivat suht. oikeistokonservatiivisten näkemystensä kautta.

[Eusa]

Kommentoin/kysyin Syksy Räsäsen blogissa, mutta huomasin siihen lipsahtaneen liikaa omaa tutkimusta, joten ei julkaise. Pudotan tähän.

Miksi oletetaan hypoteettisen magneettisen momentin olevan vakiomassainen hiukkanen? Eihän sähkövarauskaan ole löydetty sellaiseksi hiukkaseksi vaan ominaisuudeksi, joka voi kertautua riippumatta "isäntänsä" massasta, joka tietty kertyy viritystilojen sidosenergioista ainerakenteessa; alkeishiukkasilla Higgs-skalaarivaikutuksesta.

Magneettimonopolin ominaisuuden hiukkasia ei ole löydetty. Onko ajateltu, että ilmeisesti ne ovat harvinaisia ja ehkä hyvin massiivisia, eikä kiihdytinenergiat riitä niiden tuottamiseen?

Onhan muistaakseni mm. Feynman leikitellyt ajatuksella, että kolmen perusvuorovaikutuksen (sähkömagnetismi hierarkisesti kattavana) pakottama dynamiikka lopulta selittäisi massan täysin liike-energiaksi redusoituna. Ainesten kertymä olisi jättänyt ympärilleen ei-lokaalin putoamiskorrelaation ja sitä himmentävän sähköisen signaalijakaumakentän, joista jäisi geodeeseina sitten gravitaatio.

Joka tapauksessa Feynman (ja Einsteinkin) kehotti kiinnittämään huomiota ilmiöiden käänteiseen verrannollisuuteen etäisyyden neliöön - että eiköpähän gravitaatio ole jotenkin sähkökenttiin liittyvää.

[Eusa]

Taas meni sellaiseen analyysiin, jota Syksy tuskin julkaisee.

Arveletko todella, että on jokin energioista riippumaton (karteesinen) tausta, jota aine kaareuttaa?

On perusteltua väittää, että kompaktissa konformikentässä identiteettikenttään yhtyvät osuudet ovat vain ideaaleja näennäisyyksiä ja aine-energian vaikuttamat todellisia säilyvästi siirtyviä mittoja sisältävät osuudet fysikaalisia i.e. mitattavia.

Toisaalta voidaan myös päätellä, että havaittavan laakean tyhjiön on oltava emergenssi jonkinlaisista kaarevuusfluktuaatoista, jotka reduktiona poikkeavat identiteettikentästä paikallisesti. Eli ehkä sittenkin voidaan ajatella kertyvän aineen jättävän massajäljen kaarevuutena reduktioihin eli emergenssinä "karteesiseen taustaan".

Fundamentaalien käsitteiden kanssa saa olla varovainen. Ei voida poissulkea, etteikö tyhjön odotusarvoinen holografinen informaatio olisi lopulta kuitenkin nimenomaan aineen jälki. Siksi pidän löysänä ajatustasi, ettei avaruudellisuus olisi aineen kutomaa.

[Wisti]

Taas meni sellaiseen analyysiin, jota Syksy tuskin julkaisee.

Arveletko todella, että on jokin energioista riippumaton (karteesinen) tausta, jota aine kaareuttaa?

On perusteltua väittää, että kompaktissa konformikentässä identiteettikenttään yhtyvät osuudet ovat vain ideaaleja näennäisyyksiä ja aine-energian vaikuttamat todellisia säilyvästi siirtyviä mittoja sisältävät osuudet fysikaalisia i.e. mitattavia.

Toisaalta voidaan myös päätellä, että havaittavan laakean tyhjiön on oltava emergenssi jonkinlaisista kaarevuusfluktuaatoista, jotka reduktiona poikkeavat identiteettikentästä paikallisesti. Eli ehkä sittenkin voidaan ajatella kertyvän aineen jättävän massajäljen kaarevuutena reduktioihin eli emergenssinä "karteesiseen taustaan".

Fundamentaalien käsitteiden kanssa saa olla varovainen. Ei voida poissulkea, etteikö tyhjön odotusarvoinen holografinen informaatio olisi lopulta kuitenkin nimenomaan aineen jälki. Siksi pidän löysänä ajatustasi, ettei avaruudellisuus olisi aineen kutomaa.

Ehkä vika on siinä, että Syksy odottaa, että häneltä kysytään eikä niin, että kadunmies selittää hänelle kuinka asiat ovat.

[Eusa]

Taas meni sellaiseen analyysiin, jota Syksy tuskin julkaisee.

Arveletko todella, että on jokin energioista riippumaton (karteesinen) tausta, jota aine kaareuttaa?

On perusteltua väittää, että kompaktissa konformikentässä identiteettikenttään yhtyvät osuudet ovat vain ideaaleja näennäisyyksiä ja aine-energian vaikuttamat todellisia säilyvästi siirtyviä mittoja sisältävät osuudet fysikaalisia i.e. mitattavia.

Toisaalta voidaan myös päätellä, että havaittavan laakean tyhjiön on oltava emergenssi jonkinlaisista kaarevuusfluktuaatoista, jotka reduktiona poikkeavat identiteettikentästä paikallisesti. Eli ehkä sittenkin voidaan ajatella kertyvän aineen jättävän massajäljen kaarevuutena reduktioihin eli emergenssinä "karteesiseen taustaan".

Fundamentaalien käsitteiden kanssa saa olla varovainen. Ei voida poissulkea, etteikö tyhjön odotusarvoinen holografinen informaatio olisi lopulta kuitenkin nimenomaan aineen jälki. Siksi pidän löysänä ajatustasi, ettei avaruudellisuus olisi aineen kutomaa.

Ehkä vika on siinä, että Syksy odottaa, että häneltä kysytään eikä niin, että kadunmies selittää hänelle kuinka asiat ovat.

Voihan hänellä sellaistakin asennetta olla. Tosin tässä tapauksessa kyse on tutkimuksellisesta pohdinnasta, jota hän on ilmoittanut karttavansa kommenttiosiossaan.

[Wisti]

Taas meni sellaiseen analyysiin, jota Syksy tuskin julkaisee.

Arveletko todella, että on jokin energioista riippumaton (karteesinen) tausta, jota aine kaareuttaa?

On perusteltua väittää, että kompaktissa konformikentässä identiteettikenttään yhtyvät osuudet ovat vain ideaaleja näennäisyyksiä ja aine-energian vaikuttamat todellisia säilyvästi siirtyviä mittoja sisältävät osuudet fysikaalisia i.e. mitattavia.

Toisaalta voidaan myös päätellä, että havaittavan laakean tyhjiön on oltava emergenssi jonkinlaisista kaarevuusfluktuaatoista, jotka reduktiona poikkeavat identiteettikentästä paikallisesti. Eli ehkä sittenkin voidaan ajatella kertyvän aineen jättävän massajäljen kaarevuutena reduktioihin eli emergenssinä "karteesiseen taustaan".

Fundamentaalien käsitteiden kanssa saa olla varovainen. Ei voida poissulkea, etteikö tyhjön odotusarvoinen holografinen informaatio olisi lopulta kuitenkin nimenomaan aineen jälki. Siksi pidän löysänä ajatustasi, ettei avaruudellisuus olisi aineen kutomaa.

Ehkä vika on siinä, että Syksy odottaa, että häneltä kysytään eikä niin, että kadunmies selittää hänelle kuinka asiat ovat.

Voihan hänellä sellaistakin asennetta olla. Tosin tässä tapauksessa kyse on tutkimuksellisesta pohdinnasta, jota hän on ilmoittanut karttavansa kommenttiosiossaan.

Kenen tutkimuksia sinä esittelit?

[John Carter]

Savorisen?

[Eusa]

Taas meni sellaiseen analyysiin, jota Syksy tuskin julkaisee.

Arveletko todella, että on jokin energioista riippumaton (karteesinen) tausta, jota aine kaareuttaa?

On perusteltua väittää, että kompaktissa konformikentässä identiteettikenttään yhtyvät osuudet ovat vain ideaaleja näennäisyyksiä ja aine-energian vaikuttamat todellisia säilyvästi siirtyviä mittoja sisältävät osuudet fysikaalisia i.e. mitattavia.

Toisaalta voidaan myös päätellä, että havaittavan laakean tyhjiön on oltava emergenssi jonkinlaisista kaarevuusfluktuaatoista, jotka reduktiona poikkeavat identiteettikentästä paikallisesti. Eli ehkä sittenkin voidaan ajatella kertyvän aineen jättävän massajäljen kaarevuutena reduktioihin eli emergenssinä "karteesiseen taustaan".

Fundamentaalien käsitteiden kanssa saa olla varovainen. Ei voida poissulkea, etteikö tyhjön odotusarvoinen holografinen informaatio olisi lopulta kuitenkin nimenomaan aineen jälki. Siksi pidän löysänä ajatustasi, ettei avaruudellisuus olisi aineen kutomaa.

Ehkä vika on siinä, että Syksy odottaa, että häneltä kysytään eikä niin, että kadunmies selittää hänelle kuinka asiat ovat.

Voihan hänellä sellaistakin asennetta olla. Tosin tässä tapauksessa kyse on tutkimuksellisesta pohdinnasta, jota hän on ilmoittanut karttavansa kommenttiosiossaan.

Kenen tutkimuksia sinä esittelit?

Kun tutkimuksellisesti pohditaan, ei varmastikaan katsella yhden tutkijan opintoja vaan istuskellaan jättiläisten harteilla.

[Wisti]

Ehkä vika on siinä, että Syksy odottaa, että häneltä kysytään eikä niin, että kadunmies selittää hänelle kuinka asiat ovat.

Voihan hänellä sellaistakin asennetta olla. Tosin tässä tapauksessa kyse on tutkimuksellisesta pohdinnasta, jota hän on ilmoittanut karttavansa kommenttiosiossaan.

Kenen tutkimuksia sinä esittelit?

Kun tutkimuksellisesti pohditaan, ei varmastikaan katsella yhden tutkijan opintoja vaan istuskellaan jättiläisten harteilla.

Näyttäisi kyllä siltä, että istuit tukevasti omilla hartioillasi.

[Eusa]

Olisi kyllä hyvä saada tietää missä on osoitettu, ettei ole totta neutriinojen vaikuttavat liikkuvan aina nopeudella c oikeakätisellä helisiteetillä ja antineutriinot aina nopeudella c vasenkätisellä helisiteetillä. Millaisia todennuksia on saatavilla?

Käsittääkseni ”tieto” massallisuuksista ei perustu mittauksiin vaan ennakkokäsitykseen neutriinoista vastaavina ehjinä aaltopaketteina kuin muutkin hiukkaset, jolloin niiden maku ei voisi muuttua oskilloiden kuin itseisaikaisina. Kuitenkin, voi aivan hyvin olla erikseen liikemääräsuunta ja aaltolevittäytyminen esim. vaikka jotenkin siten, että vaadittava ”massallisuus”vaikutelma tulisi aika-avaruuden soluautomaateista.

Tunnen kyllä neutraalisekoituksen ja kaonioskillaation selitysmallit. Pointti on siinä, että teoreettiset selitysmallit ovat aina epätäydellisiä ja vain todennusmittaukset vakiintuneen käsitteen piirissä voidaan evaluida totuusarvoin.

[Eusa]

Energia on suhteessa valittuuun nollatasoon. Massa on energian muoto. Oletamme "pöljänä" massan nollatasoksi tyhjyyden. Mutta tyhjössä on energiaa - sitä tiheämmin mitä nopeampaa mittaaja liikkuu. "Negatiivinen massa" ei noudata yleisiä suhteellisuuden lainalaisuuksia - siitä uneksivat olettavat muita erikoisemman koordinaatiston.

Vaikka kaikkeuden tyhjyyskuplissa olisikin täältä katsoen negatiivista massaa, ei sitä voisi tuoda tänne tuon suhteellisen negatiivisuuden säilyen.

[Toope]

Ehkä vika on siinä, että Syksy odottaa, että häneltä kysytään eikä niin, että kadunmies selittää hänelle kuinka asiat ovat.

Syksy ilmeisesti osaa ammattiaan. Politiikka ja yhteiskuntatiede on hänelle täysin utopiaa, ei jätkä ymmärrä sosialistina mitään. Hän on myötähäpeää tuottava kommentoija yhteiskunnallisesti.

[Eusa]

Blogissaan Räsänen ei tosiaan halua käsitellä pohdintaa edellyttäviä kysymyksiä.

--
Onko Syksy käynyt mielessäsi, että sanonnasta "aine kaareuttaa aika-avaruutta ja kaareva aika-avaruus ohjaa kuinka aine voi pudota" toinen toteamus voi olla toista korkeampi prioriteetti?

Nimittäin, riittää sanoa, että aika-avaruus ohjaa ainetta ja itseohjautuu sen myötä muodoltaan prosessissa toteutuvaan aineen jakaumaan.

Tuolla logiikalla erityisesti pienimmät ja keveimmät hiukkaset voidaan tulkita lopulta mittautuvan positioiltaan ja liikemääriltään aika-avaruuden kehityksenä, eikä niin päin, että ne voisivat epämääräisiksi määrittyvinä vaikuttaa mitään gravitaatioon. Aine ei kaareuttaisikaan, vaan kaarevuus kehittyisi ensisijaisena dynamiikkana, johon hiukkasten on vain sopeuduttava.

Tällä näkökulmalla avautuu myös kvanttimittakaavan epämääräisyys aika-avaruuden laajan kentän tuottamaksi satunnaisuudeksi eikä perustavanlaatuiseksi hiukkastilaominaisuudeksi.

Holografinen periaate tietyn pallokuoren sisällön suhteen saa uuden motivaation pinta-alalleen sen lävistävästä ulkoisesta vaikutuksesta kohti sisäpuolta; Planckin yksiköiden mittaisten alkioiden määrä kuoripinnalla kertoo kuoren sisään mahtuvan piilevän järjestystiedon eli entropian ja kuinka paljon ulkoiset vaikutukset voivat siellä aiheuttaa epämääräisyyttä.

[Eusa]

Blogissaan Räsänen ei tosiaan halua käsitellä pohdintaa edellyttäviä kysymyksiä.

--
Onko Syksy käynyt mielessäsi, että sanonnasta "aine kaareuttaa aika-avaruutta ja kaareva aika-avaruus ohjaa kuinka aine voi pudota" toinen toteamus voi olla toista korkeampi prioriteetti?

Nimittäin, riittää sanoa, että aika-avaruus ohjaa ainetta ja itseohjautuu sen myötä muodoltaan prosessissa toteutuvaan aineen jakaumaan.

Tuolla logiikalla erityisesti pienimmät ja keveimmät hiukkaset voidaan tulkita lopulta mittautuvan positioiltaan ja liikemääriltään aika-avaruuden kehityksenä, eikä niin päin, että ne voisivat epämääräisiksi määrittyvinä vaikuttaa mitään gravitaatioon. Aine ei kaareuttaisikaan, vaan kaarevuus kehittyisi ensisijaisena dynamiikkana, johon hiukkasten on vain sopeuduttava.

Tällä näkökulmalla avautuu myös kvanttimittakaavan epämääräisyys aika-avaruuden laajan kentän tuottamaksi satunnaisuudeksi eikä perustavanlaatuiseksi hiukkastilaominaisuudeksi.

Holografinen periaate tietyn pallokuoren sisällön suhteen saa uuden motivaation pinta-alalleen sen lävistävästä ulkoisesta vaikutuksesta kohti sisäpuolta; Planckin yksiköiden mittaisten alkioiden määrä kuoripinnalla kertoo kuoren sisään mahtuvan piilevän järjestystiedon eli entropian ja kuinka paljon ulkoiset vaikutukset voivat siellä aiheuttaa epämääräisyyttä.

Löytyykö jokin syy miksi Einsteinin tensoria ei voisi tulkita energiajakauman kertymisen päivitystulokseksi ja pitäisi ehdottomasti ajatella kuinka "energia taivuttaa aika-avaruutta"?

Pidän siis kertymisprosessia prioriteettina ja siinä muutosten vuorovaikutussignalointia varsinaisesti fysikaalisena. Tämä on sopusoinnussa myös inertiaperiaatteen kanssa - mitä enemmän muutoksia tarvitaan (enemmän massaa) sitä hitaampi on prosessi (samalla teholla).