Mikä soitin on mielestänne hauskin soittaa?

[Justis]

Ilokseni huomaan, näinä järkyttävinä sateenkaariaikona kun eletään, että kukaan ei ole vielä maininnut nahkafagottia hauskimmaksi soittimekseen.

Tai sitten kukaan ei kehtaa tunnustaa. Mutta ei tähän nyt kovin montaa erilaista instrumenttia ole ilmaantunut. Lähinnä rummut, kitara ja basso on mainittu. Ja mandoliini mutta menee kuitenkin tuohon kitaraosioon.

[Kissatäti]

Sain alle 6-vuotiaana belgialaiselta kummisedältäni lahjaksi akustisen kitaran. Soitin sitä niin että kielet katkeilivat. Olin varmaankin liian nuori. MUtta jälkeenpäin ajateltuna hieno lahja 6-vuotiaalle. OLisi pitänyt vain olla joku joka opettaa soittamaan oikeasti. Pianoa haluaisin osata soittaa. Olen aina pitänyt pianomusiikista.

[Purdue]

Hieno kitaransoitto ei muuten vaadi erityistä tilutusta. Tossa on yksi hienon kuuloinen biisi, jossa Ritchie Blackmore vetää kitaralla, ja se vaan kuulostaa hyvältä. Esimerkiksi tuo hidas kohta joka alkaa joskus hieman ennen viittä minuuttia niin siinähän Blackmore leikkii ihan vaan kitaran volume säädöllä. Ei ole mitään super efektejä käytössä.

[Molli]

Nuorena tein yläasteen käsityö tunneilla sähköbasso, mutta pikkuveli lainasi sen kaverilleen, eikä hän pyynnöistä huolimatta palauttanut tuota. Voisin olla soitinseppä, jos olisin saanut numero ykkösen takaisin..

"Numero ykkösen"... Oletkos paljonkin soittimia rakennellut?

Itse en ole koskaan soittimia valmistanut, mutta siskon poika tai nuori mieshän hän jo on, niin soittaa bassoa ja häntä rupesi kiinnostamaan myös sähkökitara. Tossa toissa talvena piruuttani tilasin hänelle Thomannilta sellaisen halvan Telecaster rakennus sarjan. Helppo homma kasata vaan ja se sai mun ohjeilla sen kasattua, säädettyä kaulat, intonaatiot, kielten korkeudet ja niin edespäin.

Olen kyllä nähnyt kitaran ja sitä koskenutkin, mutta en ole soittanut sillä vahvarin kautta. Mutta hyvältä näyttää.


Suomessahan taitaa olla kanssa jonkinlaista kitaranvalmistus perinnettä ja sitä pystyy täällä opiskelemaankin jossakin kansanopistossa (en nyt muista nimeä).

Mielenkiintoista puuhaa, joka varmasti vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä, jos siis meinaa rakennella soittimen ihan kokonaan alusta lähtien itse ilman valmiita puuosia tms.

Suomessahan taitaa olla kanssa jonkinlaista kitaranvalmistus perinnettä ja sitä pystyy täällä opiskelemaankin jossakin kansanopistossa (en nyt muista nimeä).

Mielenkiintoista puuhaa, joka varmasti vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä, jos siis meinaa rakennella soittimen ihan kokonaan alusta lähtien itse ilman valmiita puuosia tms.
[/quote]

"Numero ykkösen"... Oletkos paljonkin soittimia rakennellut?

Itse en ole koskaan soittimia valmistanut, mutta siskon poika tai nuori mieshän hän jo on, niin soittaa bassoa ja häntä rupesi kiinnostamaan myös sähkökitara. Tossa toissa talvena piruuttani tilasin hänelle Thomannilta sellaisen halvan Telecaster rakennus sarjan. Helppo homma kasata vaan ja se sai mun ohjeilla sen kasattua, säädettyä kaulat, intonaatiot, kielten korkeudet ja niin edespäin.

Olen kyllä nähnyt kitaran ja sitä koskenutkin, mutta en ole soittanut sillä vahvarin kautta. Mutta hyvältä näyttää.

No, sen kummemmin, pari sähkökitara, yhen akustisen, jouhikon, jouhikko nro2 työn alla..

Vaikeinta on höylätä, kansia jotain 2_3 mm väliin ikikuusista, ukon lehtometsän kuusista, kun saan ainoita, nyt työn alla olevan jouhikon 1" lauta on kaadettu kutakuinkin vuosituhannen vaihteessa, ollu mulla ensimmäiset 20 vuotta "navetan vintillä" (piharakennus 50-luvulta" ja 5-6 vuotta "orrella' 6 m sisäkorkeassa olohuoneessa.. satuin huomaamaan, katos jotta hevosen häntäjouhia, myy'ään jousta varten, ja kirjastolla oli kellarissa jouhikon piirustukset - tulee eri mittainen kuin#1:stä.. ja piirustuksen seinämät oli ohuemmat..

Veikeä "syyspuhde"!

[Justis]

Mulle hauskin on rummut. Paskankin biisin soittaminen voi olla hauskaa kun laittaa joukkoon hieman omia fillejä. Ostin tässä joku aika takaperin käytetyt Rolandin sähkörummut. Maksoi 100 euroa. Olin kyllä joskus teininä ihan keikkaa tekevä rumpali, vaikkakaan en mitenkään lahjakas mutta tarpeeksi hyvä että sillä hieman taskurahoja sai tienattua. Harrastus loppui sitten joskus parikymppisenä enkä sen jälkeen ole soitellut kuin satunnaisesti. Edellisestä kerrasta voi olla aikaa jo 15 vuotta. On se kyllä silti kuin polkupyörällä ajo, ei sitä unohda. Pienen alkukankeuden jälkeen alkoi taas rytmi löytymään vaikkakin tuo oikea käsi on hieman huonossa kunnossa eikä saa kunnolla kapulasta otetta mutta peruskompit pystyy soittamaan. "Ne on kunnon häiskiä jotka läiskiä osaa pönttöjään..."

Hyvä syntikka luonnollisesti. Käyttönnössä rajattomasti soundeja, joita muuttaa itse lisää. Voi säätää effektit ja tehosteet.

Soittaahan sillä rummutkin.

Minä en laske syntikkaa soittimeksi. Onhan sillä ihan kivaa pelleillä mutta soitin se ei ole. Soitin on sellainen jota pitää myös osata soittaa. Kukkopillikin on enemmän soitin kuin syntsa.

[Justis]

Hieno kitaransoitto ei muuten vaadi erityistä tilutusta. Tossa on yksi hienon kuuloinen biisi, jossa Ritchie Blackmore vetää kitaralla, ja se vaan kuulostaa hyvältä. Esimerkiksi tuo hidas kohta joka alkaa joskus hieman ennen viittä minuuttia niin siinähän Blackmore leikkii ihan vaan kitaran volume säädöllä. Ei ole mitään super efektejä käytössä.

Minun on tunnustettava että en pitänyt tuosta, vaikka Deep Purple fani olenkin. Ja onhan Richie Blackmore yksi legendaarismpia kitaristeja ja samalla sitten ilmeisesti yksi vaikeimpia persoonia musiikkimaailmassa. Ja kyllä ne perinteiset urut olivat ja ovat vieläkin tosi kova sana tuossa Hard Rock genressä.

Eihän Blackmore tullut toimeen oikein kenenkään kanssa ja kokoonpanot vaihtuivat tiuhaan. Omasta mielestä paras kokoonpano Deep Purplen jälkeen Rainbowssa oli Down the Earth levyn aikaan. Cozy Powell rummuissa, Roger Glover bassossa, Don Airey koskettimissa ja Graham Bonnet laulussa. Ja tietenkin itse Blackmore ja vituiksihan sekin meni yhden levyn jälkeen.

[Molli]

Mulle hauskin on rummut. Paskankin biisin soittaminen voi olla hauskaa kun laittaa joukkoon hieman omia fillejä. Ostin tässä joku aika takaperin käytetyt Rolandin sähkörummut. Maksoi 100 euroa. Olin kyllä joskus teininä ihan keikkaa tekevä rumpali, vaikkakaan en mitenkään lahjakas mutta tarpeeksi hyvä että sillä hieman taskurahoja sai tienattua. Harrastus loppui sitten joskus parikymppisenä enkä sen jälkeen ole soitellut kuin satunnaisesti. Edellisestä kerrasta voi olla aikaa jo 15 vuotta. On se kyllä silti kuin polkupyörällä ajo, ei sitä unohda. Pienen alkukankeuden jälkeen alkoi taas rytmi löytymään vaikkakin tuo oikea käsi on hieman huonossa kunnossa eikä saa kunnolla kapulasta otetta mutta peruskompit pystyy soittamaan. "Ne on kunnon häiskiä jotka läiskiä osaa pönttöjään..."

Hyvä syntikka luonnollisesti. Käyttönnössä rajattomasti soundeja, joita muuttaa itse lisää. Voi säätää effektit ja tehosteet.

Soittaahan sillä rummutkin.

Minä en laske syntikkaa soittimeksi. Onhan sillä ihan kivaa pelleillä mutta soitin se ei ole. Soitin on sellainen jota pitää myös osata soittaa. Kukkopillikin on enemmän soitin kuin syntsa.

Anteeksi, mutta tällaista pidän "tietämättömänä puheena",

Soittotaidon edistyessä harjaantuneella, niin "kurkotasolla", on he, jotka osaa kuvitella musiikkia, ite esimerkiksi tähän pysty.
Monen monet syntsaan ihastuneet soittajat on tuolla kyvykkeen tasolla, ja loihtivat mitä moninaisempia kertomuksia musiikillisesti syntetisaattoreilla..

Tätä voi pohtia, vaikka elämänsä hiljaisina hetkinä, mikä se tarinan kerronta taito on..

[Purdue]

No, sen kummemmin, pari sähkökitara, yhen akustisen, jouhikon, jouhikko nro2 työn alla..

Vaikeinta on höylätä, kansia jotain 2_3 mm väliin ikikuusista, ukon lehtometsän kuusista, kun saan ainoita, nyt työn alla olevan jouhikon 1" lauta on kaadettu kutakuinkin vuosituhannen vaihteessa, ollu mulla ensimmäiset 20 vuotta "navetan vintillä" (piharakennus 50-luvulta" ja 5-6 vuotta "orrella' 6 m sisäkorkeassa olohuoneessa.. satuin huomaamaan, katos jotta hevosen häntäjouhia, myy'ään jousta varten, ja kirjastolla oli kellarissa jouhikon piirustukset - tulee eri mittainen kuin#1:stä.. ja piirustuksen seinämät oli ohuemmat..

Veikeä "syyspuhde"!

Ei muuta kuin tsemppiä siihen puuhaan! Kuten sanottu, niin itse en ole soittimia rakennellut, mutta varmastikin on antoisa harrastus!

[Purdue]

Hieno kitaransoitto ei muuten vaadi erityistä tilutusta. Tossa on yksi hienon kuuloinen biisi, jossa Ritchie Blackmore vetää kitaralla, ja se vaan kuulostaa hyvältä. Esimerkiksi tuo hidas kohta joka alkaa joskus hieman ennen viittä minuuttia niin siinähän Blackmore leikkii ihan vaan kitaran volume säädöllä. Ei ole mitään super efektejä käytössä.

Minun on tunnustettava että en pitänyt tuosta, vaikka Deep Purple fani olenkin. Ja onhan Richie Blackmore yksi legendaarismpia kitaristeja ja samalla sitten ilmeisesti yksi vaikeimpia persoonia musiikkimaailmassa. Ja kyllä ne perinteiset urut olivat ja ovat vieläkin tosi kova sana tuossa Hard Rock genressä.

Eihän Blackmore tullut toimeen oikein kenenkään kanssa ja kokoonpanot vaihtuivat tiuhaan. Omasta mielestä paras kokoonpano Deep Purplen jälkeen Rainbowssa oli Down the Earth levyn aikaan. Cozy Powell rummuissa, Roger Glover bassossa, Don Airey koskettimissa ja Graham Bonnet laulussa. Ja tietenkin itse Blackmore ja vituiksihan sekin meni yhden levyn jälkeen.

No höh! Aina ei nappaa! Mutta tuohan on yksi legendaarisia kappaleita. Itse tykkään biisistä paljonkin.

Ja jos ei tykkää tuosta Deep Purplen versiosta, niin tuossa on aika kova naisista koostuva Deep Purple tribuuttibändi. Kitaristi osaa hommansa ja tuo laulaja on ihan huippuhyvä. Eihän se alkuperäinen ole, vaan coveri, mutta hyvä sellainen.




Ja tuossa boonuksena sveitsiläistä gutaa 70-luvulta:

[Tauko]

Mutta ei tähän nyt kovin montaa erilaista instrumenttia ole ilmaantunut. Lähinnä rummut, kitara ja basso on mainittu. Ja mandoliini mutta menee kuitenkin tuohon kitaraosioon.

Kitaraosiota itselläni myös kitaroita, basso, mandoliini, dobro ja busuki (jonka kyllä jo lahjoitin pois). Ja parit koskettimet.

Soittointo kyllä ollut viime vuodet hakusessa, mutta mandoliinia aina joskus tulee kokeiltua eri virityksillä.. Viimeksi jäi avoin-D viritykseen (DAF#A).

[Justis]

No höh! Aina ei nappaa! Mutta tuohan on yksi legendaarisia kappaleita. Itse tykkään biisistä paljonkin.

Joo, jostain syystä tuo kappale ei vain ole koskaan minuun iskenyt. Eipä sille mitään voi.

[Purdue]

No höh! Aina ei nappaa! Mutta tuohan on yksi legendaarisia kappaleita. Itse tykkään biisistä paljonkin.

Joo, jostain syystä tuo kappale ei vain ole koskaan minuun iskenyt. Eipä sille mitään voi.

Makuasioista ei voi kiistellä!

Sen verran tuli tässä mieleen, että itse tykkäsin yhdessä vaiheessa soitella YouTube videoiden mukana sähkökitaralla. Eli kuulokkeet päähän, kitara kiinni audiointerfaceen, ja kitarasofta päälle josta saa kitaraan saundit. Sitten YouTubesta musavideo soimaan.

Olen tuolla tavalla jammaillut monien huippubändien ja -artistien kanssa.


Tossa kanssa yksi hieno coveri, jonka mukana olen joskus aiemmin soitellut:

[Justis]

Mulle hauskin on rummut. Paskankin biisin soittaminen voi olla hauskaa kun laittaa joukkoon hieman omia fillejä. Ostin tässä joku aika takaperin käytetyt Rolandin sähkörummut. Maksoi 100 euroa. Olin kyllä joskus teininä ihan keikkaa tekevä rumpali, vaikkakaan en mitenkään lahjakas mutta tarpeeksi hyvä että sillä hieman taskurahoja sai tienattua. Harrastus loppui sitten joskus parikymppisenä enkä sen jälkeen ole soitellut kuin satunnaisesti. Edellisestä kerrasta voi olla aikaa jo 15 vuotta. On se kyllä silti kuin polkupyörällä ajo, ei sitä unohda. Pienen alkukankeuden jälkeen alkoi taas rytmi löytymään vaikkakin tuo oikea käsi on hieman huonossa kunnossa eikä saa kunnolla kapulasta otetta mutta peruskompit pystyy soittamaan. "Ne on kunnon häiskiä jotka läiskiä osaa pönttöjään..."

Hyvä syntikka luonnollisesti. Käyttönnössä rajattomasti soundeja, joita muuttaa itse lisää. Voi säätää effektit ja tehosteet.

Soittaahan sillä rummutkin.

Minä en laske syntikkaa soittimeksi. Onhan sillä ihan kivaa pelleillä mutta soitin se ei ole. Soitin on sellainen jota pitää myös osata soittaa. Kukkopillikin on enemmän soitin kuin syntsa.

Anteeksi, mutta tällaista pidän "tietämättömänä puheena",

Soittotaidon edistyessä harjaantuneella, niin "kurkotasolla", on he, jotka osaa kuvitella musiikkia, ite esimerkiksi tähän pysty.
Monen monet syntsaan ihastuneet soittajat on tuolla kyvykkeen tasolla, ja loihtivat mitä moninaisempia kertomuksia musiikillisesti syntetisaattoreilla..

Tätä voi pohtia, vaikka elämänsä hiljaisina hetkinä, mikä se tarinan kerronta taito on..

Se on makuasia sanoi koira kun pallejaan nuoli. Minulle syntsa tai tietokone ei ole soitin vaan apuväline. En tiedä mitä tarkoitat musiikin kuvittelulla mutta ne jotka säveltää saattavat kai sen kuvitellakin. Kuten aikaisemmin mainitsin niin isäukolla oli absoluuttinen sävelkorva. Hän myös sävelsi kymmeniä ellei satoja kappaleita mutta ei hän nyt ainakaan koskaan puhunut mistään kuvitelmista.

Sellainen tapaus tuli mieleen kun oltiin Isän kanssa timpraamassa yhtä huvilaa joskus 80-luvun loppupuolella ja lankkulattiaa oltiin tekemässä. Äijä ensin jotain hetken hyräili ja sitten hyppäsi autoon ja lähti. Minä jäin suu auki ihmettelemään että mitä helvettiä. Tuli tunnin päästä takaisin ja sanoi että keksi jonkun melodian pätkän ja oli pakko lähteä kotiin laittamaan se nuotille että ei unohdu. Lähetti sen sitten Tangomarkkinoille sävellyskilpailuun ja oliko nyt sitten neljäs.

[Justis]

Tällä palstalla on pienet piirit ja näköjään musiikin harrastajilla vielä pienemmät. Vaikka olen identifioinut itseni tuonne rytmiryhmään niin ihmettelen silti että miksi kukaan ei ole maininnut saksofonia? En ole sitä koskaan itse soittanut mutta soundi on siinä aivan mahtava.

Nuorin tytär on ihastunut jotenkin poikkihuiluun ja on siinä vielä melko hyväkin. Vaikea soitin ainakin minulle kuten nuo puhaltimet yleensäkin. Mutta tuo saksofoni kyllä kiinnostaisi.

[Molli]

...jatketaan soitinten luetteloa, tavallaan varoituksen sana, ettei muilla mene raha hukkaan..
2020-luvun alussa tilasin marraskuulla bambuhuilun, xiao-huilun, ja se oli postissa noudettavan joulukuun puolivälissä.

Meidän kuivassa talvisäässä, kun tuon purki kuplamuovikäärestä, olin kuulevanani korkeita krik-krok ääntä..
Mitä enempiä noteerannut.
Jonkun aikaa ehken varten hönköiltyäni moiseen sama outo ääni löytyi. Bambuhuilu näemmä halkeili pituussuuntaan kuivassa talvessa.
YT-videoita tutkien kokeilin paikkailua pikaliimalla ja nööräämällä. Perhonsitoja osaa tuon solmumallin.

Soitin oli kelvoton vuotojen takia. Tietämättömälle kävi käpy. Bambuhuilu olisi pitänyt olla eheken mallia, jossa putken sisäosa on myös pinnoitettu.

Reilu satanen meni taivaantuuliin, ja toista mallia en ole hommaillut.

Oman työnsä teettää pitkin soitettava saa bambuhuilussa hengitystä eli puhallustekniikka. Harjoitus ärsytti muita talouden hlöitä. Esim pottuja keitellessä kävelin ympäri alakertaa ja opettelin pitkiä puhkuja, mutta ärsytti, tuo vuotaminen..