Naturalistisesta näkökulmasta tarkasteltuna tässä ketjun avaustekstissä esiintyy joitakin virheellisiä ja epätarkkoja väitteitä. Ensinnäkin, väite siitä, että nykyajan ihmisen maailmankuva on aina tieteellinen, on liian yleistävä ja yksipuolinen. Vaikka tieteellinen näkökulma onkin tärkeä osa monien ihmisten maailmankuvaa, on olemassa myös monia muita maailmankatsomuksia ja filosofisia suuntauksia, jotka eivät perustu tieteeseen.
Toiseksi, väite siitä, että kristillinen tai islamilainen maailmankatsomus voi olla samalla tieteellinen, on ongelmallinen. Vaikka uskontojen piirissä voidaan käyttää tieteellisiä menetelmiä esimerkiksi lääketieteessä tai biologiassa, uskontojen perusopit perustuvat yliluonnollisiin ja metafyysisiin uskomuksiin, jotka eivät ole tieteellisesti todennettavissa.
Kolmanneksi, väite siitä, että maailmankatsomus voi olla totuus politiikasta ja uskonnosta on myös ongelmallinen. Maailmankatsomus voi tarjota jonkinlaisen näkökulman näihin asioihin, mutta se ei ole yhtä kuin totuus. Politiikka ja uskonto ovat monimutkaisia ilmiöitä, joihin liittyy monia erilaisia näkökulmia ja tulkintoja.
Naturalistisesta näkökulmasta käsin voidaan siis todeta, että tekstissä esiintyy virheellisiä ja yksipuolisia väitteitä, joita ei voida pitää tieteellisesti perusteltuina. Vaikka maailmankatsomus voi tarjota jonkinlaisen näkökulman maailman ja ihmisen olemassaoloon, se ei voi korvata tieteellistä tutkimusta ja tietoa.
Niin, sinun ja minun näkemysero on ero katsomuksessa, filosofiassa. Tiede ei ratkaise kumpi on oikeassa, vaan totuus, ja totuus ei ole tieteessä vaan jokin katsomuksista, jos edes mikään niistä. Tiedeusko paistaa naturalismista läpi filosofiassa ja ateismi tieteessä.
Kuten aiemmin totesin: viewtopic.php?p=39427#p39427
Meidän kokemuksiin liittyy aina sekä kognitiivinen että emotionaalinen ulottuvuus. Ajattelen niin, että kuvaamassasi totuuden kokemuksessa painottuu tuo emotionaalinen ulottuvuus niin voimakkaasti, että se jyrää täysin tiedollisen ulottuvuuden; siihen uskotaan kaikista todisteluista huolimatta.
Voitko perustella tätä mitenkään kognitiivisella tasolla?
Jumalan olemassaolo tai ei, on hyvin määräävä tekijä maailmankuvassa ja maailmankatsomuksessa.
Ei se ole yhtään sen määräävämpi kuin minkään muunkaan mielikuvitusolennon olemassaolo. Niin jumala kuin hattivattikin alkavat merkitsemään minulle jotain vasta jos ne kiistattomasti olemassaoleviksi todetaan.
OlliS kirjoitti:
Se on myös kognitiivinen juttu. On tai ei, kumpi ajatus on parempi.
Eli kyse on mielipiteestä.
OlliS kirjoitti:
Empiirisesti ei ole havaintoa, varmaa tieteellistä tietoa ei ole, mutta rationaalisesti voidaan olettaa.
Minkä ihmeen takia tällainen oletus olisi rationaalinen? Ennemmin joulupukin olettaminen on rationaalista, joulupukki kun ei uhmaa luonnonlakeja ihan niin pahasti kuin jumala, ja joulupukilla on selkeä ennaltamäärätty funktio.
OlliS kirjoitti:
Koska varmuus tästä on yksilöllinen
Wisti kirjoitti: ↑10 Maalis 2023, 18:45
Tosiasian ymmärrän. Totuudet ovat taas niin paljon enemmän, että ne ovat käsityskyvyn ulkopuolella.
Totuus on jotain sellaista, että sen komeljanttarin asun alla mahdollisesti piileviä tosiasioita on vaikea huomata.
Juurikin noin. Ihmisen käyttöliittymä skaalautuu ihan eri kokoon kuin totuudet. Josta herääkin kysymys, että miksi yleinen suhtis ja kvanttimekaniikka ovat valideja vain tietyn koon tapahtumissa, eivätkä yhteen sovitettavissa?
"Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys."- Albert Einstein.
OlliS kirjoitti: ↑10 Maalis 2023, 19:22
Jumalan olemassaolo tai ei, on hyvin määräävä tekijä maailmankuvassa ja maailmankatsomuksessa. Se on myös kognitiivinen juttu. On tai ei, kumpi ajatus on parempi. Empiirisesti ei ole havaintoa, varmaa tieteellistä tietoa ei ole, mutta rationaalisesti voidaan olettaa.
Koska varmuus tästä on yksilöllinen, ei tieteellinen, niin se varmuus ja sen taso voi tosiaan ole emotionaalinen juttu. Onko henkilökohtainen Ilmoitustieto ajatusta vai tunnetta? Molempia, ja eläminen jollakin tavalla todistaa tai ei todista. Sekin on molempia.
Tuo mitä sanoit [emotionaalisen ulottuvuuden jyräämisestä], se sopii kaikkeen lahkolaisuuteen, ja kyllä sitä esiintyy tieteessäkin, Ortodoksinen psykoanalyysi, Steinerin Hengen tiede, hoitotiede, BB- teoria ym.
Ajattelen, että todellisuus on objektiivinen ja yhdenmukainen ja että sitä voidaan tutkia tieteellisesti. En katso tarpeelliseksi enkä mielekkääksi olettaa yliluonnollisia tai metafyysisiä selityksiä ilmiöille.
Sinun näkemyksesi on erilainen. Uskot absoluuttisen totuuteen ja sen määräävänä tekijänä Jumalan olemassaoloon. Et kuitenkaan kerro, miten tämä totuus voidaan löytää tai todistaa.
Sanot kuitenkin, että maailmankuva voidaan ilmaista filosofiana. Minä taas ajattelen, että filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua ja ollakseen hyödyllistä, sen on otettava aina lähtökohdakseen viimeisimmät erityistieteiden tulokset.
Sanot, että Jumalan voi olettaa rationaalisesti. Rationaalisuus tarkoittaa kuitenkin vain kykyä käyttää järkeä eli historiallisesti muuttuvia ajatustottumuksia. Rationaalisuus ja rationalismi ovat eri käsitteitä. Rationalismismi oletettaa, että pelkällä mietiskelyllä voisi saada tietoa todellisuudesta. Näin ei ole. Tietoa todellisuudesta voi saada vain empiirisesti. Järkeilemällä voi vain organisoida tätä empiiristä tietoa eli rakentaa maailmasta representaatioita. Ne ovat kuitenkin vain maailman malleja; ei itse todellisuutta. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filo ... onaalisuus https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filo ... tionalismi
Tähänastisen eri yhteyksissä käymiemme keskustelujen perusteella ajattelen näin:
- Näkemyksesi perustuu uskomuksiin eikä havaintoihin tai kokeisiin.
- Näkemyksesi ei ole testattavissa eikä falsifioitavissa.
- Näkemyksesi ei ota huomioon sitä, että ihmisen käsitys todellisuudesta on aina rajallinen ja epätäydellinen.
- Näkemyksesi ei selitä sitä, miten eri filosofiat ovat syntyneet ja kehittyneet historiallisesti ja kulttuurisesti.
- Näkemyksesi ei ole yhteensopiva luonnontieteiden tulosten kanssa.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Wisti kirjoitti: ↑10 Maalis 2023, 18:45
Tosiasian ymmärrän. Totuudet ovat taas niin paljon enemmän, että ne ovat käsityskyvyn ulkopuolella.
Totuus on jotain sellaista, että sen komeljanttarin asun alla mahdollisesti piileviä tosiasioita on vaikea huomata.
Juurikin noin. Ihmisen käyttöliittymä skaalautuu ihan eri kokoon kuin totuudet. Josta herääkin kysymys, että miksi yleinen suhtis ja kvanttimekaniikka ovat valideja vain tietyn koon tapahtumissa, eivätkä yhteen sovitettavissa?
Olen kanssanne samaa mieltä. Tarkastelemme todellisuutta tuon todellisuuskäyttöliittymän välityksellä. Käyttöliittymä kehittyy empiiristen kokemusten ja niiden rationaalisen (ei rationalistisen) organisoinnin myötä. Tuon totuuden komeljanttarin asun alla piilevää lopullista totuutta emme voi koskaan varmasti tietää.
Olisi kuitenkin hölmöä uskoa mihinkään ilmoitustietoon, metafysiikkaan tai rationalismin a priori totuuksiin. Tällaiset totuudet ovat lopulta vain kulttuurisesti kumuloituneita ja jalostununeita subjektiivisiin mieliin tallentuneita heuristisia ajattelutottumuksia, jotka kehittyvät keskinäisen vuorovaikutuksen yläpitämässä memeettisessä evoluutiossa.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
OlliS kirjoitti: ↑11 Maalis 2023, 16:31
Niin, kun olettaa Jumalan, tulee aivan erilaiseen maailmankatsomukseen kuin jos olettaa ettei Jumalaa ole.
On olemassa myös kolmas vaihtoehto. Voi jättää olettamatt asiat joilla ei ole perusteita. Tämä on ymmärrykseni mukaan tieteen lähtökohta, koska tieteeltä putoaisi kokonaan pohja, jos uskon varaosia luuloja hyväksyttäisiin teorioiden perustaksi.
Olisi siis hölmöä uskoa mihinkään ilmoitustietoon, metafysiikkaan tai rationalismin a priori totuuksiin. Tällaiset totuudet ovat lopulta vain kulttuurisesti kumuloituneita ja jalostununeita subjektiivisiin mieliin tallentuneita heuristisia ajattelutottumuksia, jotka kehittyvät keskinäisen vuorovaikutuksen yläpitämässä memeettisessä evoluutiossa.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
OlliS kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 05:56
Sinähän olet lukutaidoton. Toistelet asioita, joihin olen jo vastannut, etkä vastaa niihin vastauksiin.
Tuskin kykenen sen enempää toistelemaan kuin sinäkään. Ero on siinä, että sinä toistelet Raamatusta Ja Mormonin kirjasta omaksumiasi pölyttyneitä ajatuksia, minä omiani.
Et vain pidä siitä, että en ole kanssasi samaa mieltä.
OlliS kirjoitti: ↑11 Maalis 2023, 16:31
Niin, kun olettaa Jumalan, tulee aivan erilaiseen maailmankatsomukseen kuin jos olettaa ettei Jumalaa ole.
Ei välttämättä. Jumalia voi olettaa äärettömillä tavoilla. Hurmahenkisen lahkolaisen maailmankuva pyörii tietenkin hänen hihhulisukomustensa ympärillä, mutta normaalin tapauskovaisen maailmankuvassa jumalilla on hyvin pieni rooli sosiaalisessa normistossa. He voivat elää ihan normaalia elämää. Rituaalit vievät minimaalisesti resursseja ja he uskovat yleensä jumalansa varsin anteeksiantavaksi. Itsekkäät uskovat, että ovat jumalansa suosikkeja ja ansaitsevat enemmän. Ei edes teistin ja ateistin raja ole selvä vaan liukuma esim. kristinuskosta jonkinlaiseen yleisjumaluuteen ja siitä ehkä ajatukseen, että ehkä jumala on, ehkä ei, ja ateismi on liukuman toinen pää.
Maailmankuvansa voi perustaa taikauskon tai tieteen varaan. Onko sillä sitten tavalliselle taatelin tallaajalle mitään väliä? Oletetaan tässä, että taikauskoon hurahtaneet eivät lankea humpuukihoitoihin jne...
