Youtube-videot voivat olla havainnollistavia ja ymmärrystä lisääviä, mutta ei niiden perusteella kannata mitään perustavia johtopäätöksiä tehdä. Ne selviävät koetellun teorian matematiikasta.
The Nobel Prize in Physics 2022
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Ei ollut tuo helisitetti minulle ennestään tuttu. Näyttäisi wikin mukaan olevan jonkinlainen massallisen hiukkasen etenemissuuntaan kytketty pyorintä, ikäänkuin mekaaninen hyrrä etenisi avaruudessa pyörintäakselinsa suuntaisesti. En esitä tästä mitään hypoteeseja. Aiemmin tarkoitin poikittaissuunnassa olevaa värähtelytasoa, sen uskon kääntyvän "frame dragging" efektin vuoksi.Q-S kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 19:16Informaatio ei siirry lomittuneiden hiukkasten välillä. Mikään muukaan fysikaalinen tapahtuma ei siirry. Jos jossakin juutuupissa näin väitetään, on väite hölynpölyä.JMe1 kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 18:55Tein tulkinnan youtube videoista. Siellä väitettiin että "Einstein was wrong" kun hän uskoi että kvanttimekaniikassa EI OLE sen kummemmasta asiasta kyse kuin jos otetaan kaksi laatikkoa, toiseen oikean, toiseen vasemman käden hansikas. Laatikot suljetaan ja annetaan ne kahdelle henkilölle. Saavat matkustella avaruudessa miten tahtovat, kun jompikumpi avaa laatikkonsa, hän tietää heti myös toisen laatikon sisällön.
Eli tämä nobelpalkinnon saanut koe osoittaa että kyse on jostakin enemmästä. Jos tiedätte niin kertokaa mistä.
Itse olen samoilla linjoilla Einsteinin kanssa, epäilen että ongelma on avaruuden lokaalisuuden määritelmässä.
Einstein eli aikana, jolloin kvanttimekaniikka oli aluillaan, ja teki vääriä tulkintoja. Hän myönsi erehtyneensä.
Frame-dragging viestiisi: Perustele oletuksesi, joka on mielestäni tunnetun fysiikan vastainen.
Fotonilla on kaksi mahdollista helisiteetin λ ominaisarvoa +1 ja -1. λ on liikemäärävektoriin P=(E,p) nähden joko samansuutainen +1 tai vastakkaissuuntainen -1. Massarumpu voi muuttaa fotonin liikemääränvektorin P suuntaa, mutta miten perustelet, että se muuttaa λ:n arvoa, kun liikemäärä p ja λ ovat tunnetun fysikkan mukaan aina yhdensuuntaisia.
Polarisaatiovektorit voivat kyllä muuttua jollain epätriviaalilla tavalla frame-draggingissä, mutta en näe miten vaikuttaa helisiteettiin.
Ja perustelu on se että mielestäni massarumpu, tai avaruudessa pyörivä ontto pallo, aiheuttaa sisälleen sellaiset gravitaation olosuhteet että siellä koko avaruus pyörisi hitaasti pallon pyörimisen suuntaan. Tämän johdosta KAIKKI värähtely joka normaalisti säilyttää tasonsa lähtee kiertymään.
Ja sitten päästään asian ytimeen. Voiko avaruudessa mikään muu kuin gravitaatio aiheuttaa värähtelyä ? Mielestäni ei. Toivoisin että voisi, sillä tuota uutta värähtelyn aiheuttajaa voitaisiin käyttää ehkä absoluuttisen ajan kellona, siis sellasena jonka käyntinopeus olisi sama maan pinnalla ja siitä metrin ylempänä. Eli, mielestäni, kaikki sinikäyrät avaruudessa liittyvät gravitaatiokentän tiheyteen - tuo kenttä määrittää siinä kohdassa kaiken värähtelyn taajuuden, suhteellisuusteoria antoi tälle nimen "paikallinen aika".
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Massalliset fermionit ovat spin-1/2 -hiukkasia. Massalliset sekä massattomat bosonit ovat spin-1 hiukkasia. Spin-1 hiukkasten fysikaalinen "spin" on helisiteetti. Kun m≠0, on helisiteetillä kolme mahdollista arvoa, λ ∈ {0,+1,-1}. Kun m=0, kuten fotonilla, on arvoja kaksi, λ ∈ {+1,-1}.JMe1 kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 21:21Ei ollut tuo helisitetti minulle ennestään tuttu. Näyttäisi wikin mukaan olevan jonkinlainen massallisen hiukkasen etenemissuuntaan kytketty pyorintä, ikäänkuin mekaaninen hyrrä etenisi avaruudessa pyörintäakselinsa suuntaisesti. En esitä tästä mitään hypoteeseja. Aiemmin tarkoitin poikittaissuunnassa olevaa värähtelytasoa, sen uskon kääntyvän "frame dragging" efektin vuoksi.Q-S kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 19:16Informaatio ei siirry lomittuneiden hiukkasten välillä. Mikään muukaan fysikaalinen tapahtuma ei siirry. Jos jossakin juutuupissa näin väitetään, on väite hölynpölyä.JMe1 kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 18:55Tein tulkinnan youtube videoista. Siellä väitettiin että "Einstein was wrong" kun hän uskoi että kvanttimekaniikassa EI OLE sen kummemmasta asiasta kyse kuin jos otetaan kaksi laatikkoa, toiseen oikean, toiseen vasemman käden hansikas. Laatikot suljetaan ja annetaan ne kahdelle henkilölle. Saavat matkustella avaruudessa miten tahtovat, kun jompikumpi avaa laatikkonsa, hän tietää heti myös toisen laatikon sisällön.
Eli tämä nobelpalkinnon saanut koe osoittaa että kyse on jostakin enemmästä. Jos tiedätte niin kertokaa mistä.
Itse olen samoilla linjoilla Einsteinin kanssa, epäilen että ongelma on avaruuden lokaalisuuden määritelmässä.
Einstein eli aikana, jolloin kvanttimekaniikka oli aluillaan, ja teki vääriä tulkintoja. Hän myönsi erehtyneensä.
Frame-dragging viestiisi: Perustele oletuksesi, joka on mielestäni tunnetun fysiikan vastainen.
Fotonilla on kaksi mahdollista helisiteetin λ ominaisarvoa +1 ja -1. λ on liikemäärävektoriin P=(E,p) nähden joko samansuutainen +1 tai vastakkaissuuntainen -1. Massarumpu voi muuttaa fotonin liikemääränvektorin P suuntaa, mutta miten perustelet, että se muuttaa λ:n arvoa, kun liikemäärä p ja λ ovat tunnetun fysikkan mukaan aina yhdensuuntaisia.
Polarisaatiovektorit voivat kyllä muuttua jollain epätriviaalilla tavalla frame-draggingissä, mutta en näe miten vaikuttaa helisiteettiin.
Fotonin vasen- tai oikea ympyräpolarisaatio vastaan helisiteettejä λ=+1 ja λ=-1.
Vaikka frame-dragging muuntaisi polarisaatiovektoreita, ei se riitä λ:n muuttamiseen. Helisiteetti voi muuttua paritettimuunoksessa eli aika-avaruuden peilauksessa, mikä tarkiottaisi sitä, että fotonin tilaan |p,λ> kohdistuisi operaattori P:(t,x,y,z) → (t,-x,-y,-z), P |p,λ> → |p,-λ>. Tätä muunnosta vastaisi jokin grativaatiossa ilmenevä vuorovaikutus ja Hamiltonin funktio, mutta moista ei liene gravitaatiossa havaittu.
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Lyhyesti helisiteetistä ja kiraalisuudesta.
Kiraalisuus on muuten samanlaisten rakenteiden tieto peilikuvasta. Helisiteetti on rakenteen kiertoliike.
Kappaleen kiraalisuutta ei voi muuttaa koordinaatistoa vaihtamalla - vain peilaamalla. Helisiteetti voi vaihtua, jos valitaan riittävän vauhdikas vastakkaisen suunnan koordinaatisto. Q-S:n maininta helisiteetin muuttumattomuudesta koskee siis vain massattomia hiukkasia.
Kiraalisuus on muuten samanlaisten rakenteiden tieto peilikuvasta. Helisiteetti on rakenteen kiertoliike.
Kappaleen kiraalisuutta ei voi muuttaa koordinaatistoa vaihtamalla - vain peilaamalla. Helisiteetti voi vaihtua, jos valitaan riittävän vauhdikas vastakkaisen suunnan koordinaatisto. Q-S:n maininta helisiteetin muuttumattomuudesta koskee siis vain massattomia hiukkasia.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Eli sit kun mennään kovasti, nähdään myös niitä oikeakätisiä neutriinoja?Eusa kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 22:39 Lyhyesti helisiteetistä ja kiraalisuudesta.
Kiraalisuus on muuten samanlaisten rakenteiden tieto peilikuvasta. Helisiteetti on rakenteen kiertoliike.
Kappaleen kiraalisuutta ei voi muuttaa koordinaatistoa vaihtamalla - vain peilaamalla. Helisiteetti voi vaihtua, jos valitaan riittävän vauhdikas vastakkaisen suunnan koordinaatisto. Q-S:n maininta helisiteetin muuttumattomuudesta koskee siis vain massattomia hiukkasia.
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Putkiaivo ei nähtävästi ymmärtänyt.JMe1 kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 21:21Ei ollut tuo helisitetti minulle ennestään tuttu. Näyttäisi wikin mukaan olevan jonkinlainen massallisen hiukkasen etenemissuuntaan kytketty pyorintä, ikäänkuin mekaaninen hyrrä etenisi avaruudessa pyörintäakselinsa suuntaisesti. En esitä tästä mitään hypoteeseja. Aiemmin tarkoitin poikittaissuunnassa olevaa värähtelytasoa, sen uskon kääntyvän "frame dragging" efektin vuoksi.Q-S kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 19:16Informaatio ei siirry lomittuneiden hiukkasten välillä. Mikään muukaan fysikaalinen tapahtuma ei siirry. Jos jossakin juutuupissa näin väitetään, on väite hölynpölyä.JMe1 kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 18:55Tein tulkinnan youtube videoista. Siellä väitettiin että "Einstein was wrong" kun hän uskoi että kvanttimekaniikassa EI OLE sen kummemmasta asiasta kyse kuin jos otetaan kaksi laatikkoa, toiseen oikean, toiseen vasemman käden hansikas. Laatikot suljetaan ja annetaan ne kahdelle henkilölle. Saavat matkustella avaruudessa miten tahtovat, kun jompikumpi avaa laatikkonsa, hän tietää heti myös toisen laatikon sisällön.
Eli tämä nobelpalkinnon saanut koe osoittaa että kyse on jostakin enemmästä. Jos tiedätte niin kertokaa mistä.
Itse olen samoilla linjoilla Einsteinin kanssa, epäilen että ongelma on avaruuden lokaalisuuden määritelmässä.
Einstein eli aikana, jolloin kvanttimekaniikka oli aluillaan, ja teki vääriä tulkintoja. Hän myönsi erehtyneensä.
Frame-dragging viestiisi: Perustele oletuksesi, joka on mielestäni tunnetun fysiikan vastainen.
Fotonilla on kaksi mahdollista helisiteetin λ ominaisarvoa +1 ja -1. λ on liikemäärävektoriin P=(E,p) nähden joko samansuutainen +1 tai vastakkaissuuntainen -1. Massarumpu voi muuttaa fotonin liikemääränvektorin P suuntaa, mutta miten perustelet, että se muuttaa λ:n arvoa, kun liikemäärä p ja λ ovat tunnetun fysikkan mukaan aina yhdensuuntaisia.
Polarisaatiovektorit voivat kyllä muuttua jollain epätriviaalilla tavalla frame-draggingissä, mutta en näe miten vaikuttaa helisiteettiin.
Ja perustelu on se että mielestäni massarumpu, tai avaruudessa pyörivä ontto pallo, aiheuttaa sisälleen sellaiset gravitaation olosuhteet että siellä koko avaruus pyörisi hitaasti pallon pyörimisen suuntaan. Tämän johdosta KAIKKI värähtely joka normaalisti säilyttää tasonsa lähtee kiertymään.
Ja sitten päästään asian ytimeen. Voiko avaruudessa mikään muu kuin gravitaatio aiheuttaa värähtelyä ? Mielestäni ei. Toivoisin että voisi, sillä tuota uutta värähtelyn aiheuttajaa voitaisiin käyttää ehkä absoluuttisen ajan kellona, siis sellasena jonka käyntinopeus olisi sama maan pinnalla ja siitä metrin ylempänä. Eli, mielestäni, kaikki sinikäyrät avaruudessa liittyvät gravitaatiokentän tiheyteen - tuo kenttä määrittää siinä kohdassa kaiken värähtelyn taajuuden, suhteellisuusteoria antoi tälle nimen "paikallinen aika".
"Kiitos kysymyksestäsi! Ymmärrän, että pohdit mahdollisuutta värähtelyn aiheuttajasta, joka ei liity gravitaatioon, ja sitä, voidaanko avaruudessa esiintyvää värähtelyä selittää jollain muulla kuin gravitaatiolla.
On tärkeää huomata, että tällä hetkellä tunnetaan vain neljä perusvoimaa: vahva ydinvoima, heikko ydinvoima, sähkömagneettinen voima ja gravitaatio. Nämä voimat ovat nykyisen fysiikan mukaan vastuussa kaikista avaruudessa esiintyvistä ilmiöistä, mukaan lukien värähtelyt. Joten tällä hetkellä ei ole tiedossa mitään muuta voimaa, joka voisi aiheuttaa värähtelyä avaruudessa.
Sen sijaan, kuten mainitsitkin, gravitaatio vaikuttaa värähtelyyn avaruudessa. Gravitaatio aiheuttaa avaruuden kaareutumisen ja vaikuttaa ajan kulumiseen. Tämä vaikutus on nimeltään "gravitaation aikadilaatio" ja se voi vaikuttaa esimerkiksi kellon käyntinopeuteen eri paikoissa avaruudessa.
Toivon, että tämä vastaus auttaa selventämään kysymystäsi. Mikäli sinulla on lisäkysymyksiä, olethan rohkeasti yhteydessä!"
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
kun koe taas sanoo että korrelaatio on liian vahva ollakseen ositettavissa.
--
Niin, olen esittänyt myös tällaista:
Oletetaan että lentokoneen keinohorisontista on poistettu asentoa korjaava tekniikka. Kun horisontti asetetaan vaakatasoon kiitotiellä päiväntasaajalla, lennetään pohjoisnavalle niin laite näyttää 90 astetta pieleen. Tämä johtuu siitä että laitteen sisällä oleva hyrrä ei välitä mitään "ylös - alas" tiedosta, vaan se pyrkii säilyttämään pyörimistasonsa avaruuteen nähden (minun mielestä ympärillä, lähellä ja kaukana olevat massat lukitsevat pyörimistason).
Mitä jos pienet hiukkaset (joilla on spin) ja fotoni käyttäytyvät hyrrän tavoin ? Silloin kahdella hiukkasella on korrelaatio joka tulee nimenomaan yhteisestä gravitaatiokentästä. Ja tässä yhteydessä tarkoitan kaikkien massojen summakenttää joka ei koskaan kumoudu nollaksi.
--
Niin, olen esittänyt myös tällaista:
Oletetaan että lentokoneen keinohorisontista on poistettu asentoa korjaava tekniikka. Kun horisontti asetetaan vaakatasoon kiitotiellä päiväntasaajalla, lennetään pohjoisnavalle niin laite näyttää 90 astetta pieleen. Tämä johtuu siitä että laitteen sisällä oleva hyrrä ei välitä mitään "ylös - alas" tiedosta, vaan se pyrkii säilyttämään pyörimistasonsa avaruuteen nähden (minun mielestä ympärillä, lähellä ja kaukana olevat massat lukitsevat pyörimistason).
Mitä jos pienet hiukkaset (joilla on spin) ja fotoni käyttäytyvät hyrrän tavoin ? Silloin kahdella hiukkasella on korrelaatio joka tulee nimenomaan yhteisestä gravitaatiokentästä. Ja tässä yhteydessä tarkoitan kaikkien massojen summakenttää joka ei koskaan kumoudu nollaksi.
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Ei. Neutriinoenergian informaatio etenee oikeasti valovauhdilla c.Stalker kirjoitti: ↑13 Maalis 2023, 10:45Eli sit kun mennään kovasti, nähdään myös niitä oikeakätisiä neutriinoja?Eusa kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 22:39 Lyhyesti helisiteetistä ja kiraalisuudesta.
Kiraalisuus on muuten samanlaisten rakenteiden tieto peilikuvasta. Helisiteetti on rakenteen kiertoliike.
Kappaleen kiraalisuutta ei voi muuttaa koordinaatistoa vaihtamalla - vain peilaamalla. Helisiteetti voi vaihtua, jos valitaan riittävän vauhdikas vastakkaisen suunnan koordinaatisto. Q-S:n maininta helisiteetin muuttumattomuudesta koskee siis vain massattomia hiukkasia.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
En kyllä edes harkitsisi hiukkasfysiikan lainalaisuuksien rakentamista afrikkaan sijoitetun ilma-aluksen keinohoroskoopin kautta, joten sen osuuden jätän väliin.JMe1 kirjoitti: ↑13 Maalis 2023, 11:47 Mitä jos pienet hiukkaset (joilla on spin) ja fotoni käyttäytyvät hyrrän tavoin ? Silloin kahdella hiukkasella on korrelaatio joka tulee nimenomaan yhteisestä gravitaatiokentästä. Ja tässä yhteydessä tarkoitan kaikkien massojen summakenttää joka ei koskaan kumoudu nollaksi.
Mutta gravitaatiota ei tarvita lomittuneiden hiukkasparien muodostumisessa. Esim. yksinkertainen SPDC-laite tuottaa lomittuneita fotonipareja yksinkertaisella optisella järjestelyllä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Spontaneo ... conversion
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Joo. Helisiteetti λ = p·S / |p|, missä p on liikemäärävektori ja S on spin-vektori. Tuo λ on spinin projektio liikemäärävektorille.Eusa kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 22:39 Kappaleen kiraalisuutta ei voi muuttaa koordinaatistoa vaihtamalla - vain peilaamalla. Helisiteetti voi vaihtua, jos valitaan riittävän vauhdikas vastakkaisen suunnan koordinaatisto. Q-S:n maininta helisiteetin muuttumattomuudesta koskee siis vain massattomia hiukkasia.
Massallisen hiukkasen λ:n etumerkki voi vaihtua, koska selvästi on olemassa Lorentzmuunnos Λp = -p. Tässä tapauksessa λ ei ole Lorentzinvariantti. Lisäksi λ on määrittelemätön lepokehyksessä. Spin S on olemassa levossakin. S on liiketilasta riippumaton sisäinen ominaisuus kun taas λ on liiketilasta ja havaitsijasta riippuva.
Massattoman hiukkasen λ puolestaan on invariantti. Muunnos Λ ei vaihda p:n etumerkkiä, vaan eteen tulee tilanteesta riippuen kertoimia √(1±β)/√(1∓β) > 0, missä β=v/c.
Oleellista on kysyä onko S invariantti. On, koska S on eräs alkeishiukkasen määrittelevä ominaisuus, joka perustuu Poincare-ryhmän redusoitumattomaan unitaariin esitykseen hiukkasta kuvaavassa Hilbertin avaruudessa (nk. Wignerin luokittelu). Massa m on äärellinen tai nolla. S on -1, -½, 0, ½ tai 1 standardimallin fermioneille ja bosoneille.
Diracin spinori (4-komponenttinen kompleksinen vektori Ψₐ) ja Weylin spinori (2-komponenttinen kompleksinen vektori χₐ) eivät ole invariantteja. Näille on kuitenkin invariantti 'sisätulo', joka muistuttaa etäisesti Lorentzin ryhmän perusesityksen (nelivektorin) invarianttia sisätuloa PᵘPᵤ.
On myös olemassa spinoperaattori Σ, jolla Diracin spinorista saadaan ominaisarvona spin, esim. Σ Ψ₁ = -½ Ψ₁.
Massattoman hiukkasen spin S on määritelmällisesti mutkikas. Syy on fotonin kvanttikentän Αᵘ ominaisuuksissa, jotka poikkeavat fysikaalisen fotonin ominaisuuksista. Tähän liittyy kvanttikentän epäfysikaalisia polarisaatiovektoreita sekä nk. gauge fixing, jonka kvantisointi vaatii. Asian voi tavallaan nähdä siitäkin, että kvanttikentänkentän Αᵘ komponentteja on 4, mutta fotonilla on vain 2 spin-ominaisarvoa.
Lähes poikkeuksetta puhutaan fotonin helisiteetistä λ, joka on myös mitattavissa, eikä spinistä S, jolle on haastava muodostaa operaattoria. λ on kuitenkin Wignerin luokittelun mukainen ±1 ilman spinoperaattoriakin.
Kiraalisuus on mielenkiintoinen ominaisuus, joka liittyy siihen, että Diracin spinori Ψₐ ei ole Lorentz-ryhmän redusoitumaton esitys, vaan se redusoituu. Tämä tarkoittaa sitä, että Diracin spinori sisältää 'pienempiä alkeisominaisuuksia', jotka tulevat näkyviin muodostamalla Diracin gammamatriiseista γ₀,γ₁,γ₂,γ₃ ja γ₅ projektio-operaattorit
Pᴸ = ½(1-γ₅) ja
Pᴿ = ½(1+γ₅),
missä 1 on gammamatriiseja vastaava 4x4 yksikkömatriisi.
Spinorin projektiot ovat
Ψᴸ = Pᴸ Ψ ja
Ψᴿ = Pᴿ Ψ.
Kokonaisuutena on Ψ = Ψᴸ+Ψᴿ. Vasen- ja oikea ominaistila ovat matriisin γ₅ ominaistiloja (ominais-spinoreita)
γ₅ Ψᴸ = γ₅ ½(1-γ₅) Ψ = - Ψᴸ, ja
γ₅ Ψᴸ = γ₅ ½(1-γ₅) Ψ = + Ψᴸ,
mistä nähdään, että kiraalisuus on -1 (vasen) tai +1 (oikea).
Spinorin Lorentzmuunnos Sᵤᵥ on 4x4 matriisi, joka on ryhmän SO(3,1) spinoriesitys. Osoittautuu, että Sᵤᵥ ja γ₅ kommutoivat [Sᵤᵥ , γ₅]=0. Tämän seurauksena γ₅:n ominaistilat ovat Lorentz-invariantteja (pl. pariteetti), joten kiraalisuus on spinorin ja spin-½ hiukkasen invariantti 'sisäinen' ominaisuus. Vasen Ψᴸ ja oikea spinori Ψᴿ voidaan kirjoittaa jopa Lagrangen tiheyteen erikseen ja kytkeä ne kahteen muuhun kenttään, jotka ovat sähköheikossa teoriassa säkömagneettinen ja Higgsin kenttä.
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Bingeli Bong
"The answer is no. The weak hypercharge is a quantum number that relates the electric charge and the third component of weak isospin1. The weak interaction does not conserve weak hypercharge, but it does conserve electric charge2. The weak hypercharge is not the same as the electric charge in electromagnetic interaction.
Vastaanotettu viesti. The answer is no. The weak hypercharge is a quantum number that relates the electric charge and the third component of weak isospin. The weak interaction does not conserve weak hypercharge, but it does conserve electric charge. The weak hypercharge is not the same as the electric charge in electromagnetic interaction.
Lisätietoja:
1. en.wikipedia.org
2. physics.stackexchange.com
3. bing.com
4. linguee.com
5. fi.wikipedia.org
6. linguee.com
7. physicsforums.com
8. en.wikipedia.org
— näytä vähemmän
2
/
15"
Bing kertoo mistä etsi, voi käyttää gradussa
"The answer is no. The weak hypercharge is a quantum number that relates the electric charge and the third component of weak isospin1. The weak interaction does not conserve weak hypercharge, but it does conserve electric charge2. The weak hypercharge is not the same as the electric charge in electromagnetic interaction.
Vastaanotettu viesti. The answer is no. The weak hypercharge is a quantum number that relates the electric charge and the third component of weak isospin. The weak interaction does not conserve weak hypercharge, but it does conserve electric charge. The weak hypercharge is not the same as the electric charge in electromagnetic interaction.
Lisätietoja:
1. en.wikipedia.org
2. physics.stackexchange.com
3. bing.com
4. linguee.com
5. fi.wikipedia.org
6. linguee.com
7. physicsforums.com
8. en.wikipedia.org
— näytä vähemmän
2
/
15"
Bing kertoo mistä etsi, voi käyttää gradussa
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Tähän jäi typo. Piti olla
γ₅ Ψᴸ = γ₅ ½(1- γ₅) Ψ = - Ψᴸ, ja
γ₅ Ψᴿ = γ₅ ½(1+γ₅) Ψ = + Ψᴿ,
missä γ-matriisien kertolaskuharjoituksen tuloksena kiraalisuuden ominaisarvot -1 ja +1.
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Invarianssi rajoittuu itseisaikaan ja kappalevalintaan. Kun massallinen hiukkanen annihiloituu valoksi, säilyvät virrat hakeutuvat avaruudellisiksi vastakkaisuuksiksi. Neutriinot määritellään spin-½ hiukkasina, mutta asiaan liittyy kovasti arvoituksia - saattaa olla, ettei spin olekaan neutriinoilla hiukkaskohtainen suure vaan levittäytynyt säilyvyys, jolloin yksinkertaistuisi oskillaatiomallinnus ilman massavaatimusta ja vauhti c sekä Majorana-hiukkaisuus kävisivät järkeen...Q-S kirjoitti: ↑14 Maalis 2023, 21:26Joo. Helisiteetti λ = p·S / |p|, missä p on liikemäärävektori ja S on spin-vektori. Tuo λ on spinin projektio liikemäärävektorille.Eusa kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 22:39 Kappaleen kiraalisuutta ei voi muuttaa koordinaatistoa vaihtamalla - vain peilaamalla. Helisiteetti voi vaihtua, jos valitaan riittävän vauhdikas vastakkaisen suunnan koordinaatisto. Q-S:n maininta helisiteetin muuttumattomuudesta koskee siis vain massattomia hiukkasia.
Massallisen hiukkasen λ:n etumerkki voi vaihtua, koska selvästi on olemassa Lorentzmuunnos Λp = -p. Tässä tapauksessa λ ei ole Lorentzinvariantti. Lisäksi λ on määrittelemätön lepokehyksessä. Spin S on olemassa levossakin. S on liiketilasta riippumaton sisäinen ominaisuus kun taas λ on liiketilasta ja havaitsijasta riippuva.
Massattoman hiukkasen λ puolestaan on invariantti. Muunnos Λ ei vaihda p:n etumerkkiä, vaan eteen tulee tilanteesta riippuen kertoimia √(1±β)/√(1∓β) > 0, missä β=v/c.
Oleellista on kysyä onko S invariantti. On, koska S on eräs alkeishiukkasen määrittelevä ominaisuus, joka perustuu Poincare-ryhmän redusoitumattomaan unitaariin esitykseen hiukkasta kuvaavassa Hilbertin avaruudessa (nk. Wignerin luokittelu). Massa m on äärellinen tai nolla. S on -1, -½, 0, ½ tai 1 standardimallin fermioneille ja bosoneille.
Diracin spinori (4-komponenttinen kompleksinen vektori Ψₐ) ja Weylin spinori (2-komponenttinen kompleksinen vektori χₐ) eivät ole invariantteja. Näille on kuitenkin invariantti 'sisätulo', joka muistuttaa etäisesti Lorentzin ryhmän perusesityksen (nelivektorin) invarianttia sisätuloa PᵘPᵤ.
On myös olemassa spinoperaattori Σ, jolla Diracin spinorista saadaan ominaisarvona spin, esim. Σ Ψ₁ = -½ Ψ₁.
Massattoman hiukkasen spin S on määritelmällisesti mutkikas. Syy on fotonin kvanttikentän Αᵘ ominaisuuksissa, jotka poikkeavat fysikaalisen fotonin ominaisuuksista. Tähän liittyy kvanttikentän epäfysikaalisia polarisaatiovektoreita sekä nk. gauge fixing, jonka kvantisointi vaatii. Asian voi tavallaan nähdä siitäkin, että kvanttikentänkentän Αᵘ komponentteja on 4, mutta fotonilla on vain 2 spin-ominaisarvoa.
Lähes poikkeuksetta puhutaan fotonin helisiteetistä λ, joka on myös mitattavissa, eikä spinistä S, jolle on haastava muodostaa operaattoria. λ on kuitenkin Wignerin luokittelun mukainen ±1 ilman spinoperaattoriakin.
Kiraalisuus on mielenkiintoinen ominaisuus, joka liittyy siihen, että Diracin spinori Ψₐ ei ole Lorentz-ryhmän redusoitumaton esitys, vaan se redusoituu. Tämä tarkoittaa sitä, että Diracin spinori sisältää 'pienempiä alkeisominaisuuksia', jotka tulevat näkyviin muodostamalla Diracin gammamatriiseista γ₀,γ₁,γ₂,γ₃ ja γ₅ projektio-operaattorit
Pᴸ = ½(1-γ₅) ja
Pᴿ = ½(1+γ₅),
missä 1 on gammamatriiseja vastaava 4x4 yksikkömatriisi.
Spinorin projektiot ovat
Ψᴸ = Pᴸ Ψ ja
Ψᴿ = Pᴿ Ψ.
Kokonaisuutena on Ψ = Ψᴸ+Ψᴿ. Vasen- ja oikea ominaistila ovat matriisin γ₅ ominaistiloja (ominais-spinoreita)
γ₅ Ψᴸ = γ₅ ½(1-γ₅) Ψ = - Ψᴸ, ja
γ₅ Ψᴿ = γ₅ ½(1+γ₅) Ψ = + Ψᴿ,
mistä nähdään, että kiraalisuus on -1 (vasen) tai +1 (oikea).
Spinorin Lorentzmuunnos Sᵤᵥ on 4x4 matriisi, joka on ryhmän SO(3,1) spinoriesitys. Osoittautuu, että Sᵤᵥ ja γ₅ kommutoivat [Sᵤᵥ , γ₅]=0. Tämän seurauksena γ₅:n ominaistilat ovat Lorentz-invariantteja (pl. pariteetti), joten kiraalisuus on spinorin ja spin-½ hiukkasen invariantti 'sisäinen' ominaisuus. Vasen Ψᴸ ja oikea spinori Ψᴿ voidaan kirjoittaa jopa Lagrangen tiheyteen erikseen ja kytkeä ne kahteen muuhun kenttään, jotka ovat sähköheikossa teoriassa säkömagneettinen ja Higgsin kenttä.
Tuo γ₅ ei ole kuten neljä gammamatriisia Cl_1,3(R) -mukainen vaan avullinen tulo varsinaisista gammamatriiseista, erityinen kiraalioperaattori. Siksi sillä voidaan tutkia nimenomaan spinorin kiraalisuusprojektiot.
ChatGPT kertoo, että kiraalioperaattori voidaan esittää Pauli-matriisein γ5 = i γ0 γ1 γ2 γ3 = i(σ2 ⊗ I2)(iσ2 ⊗ σ1)(iσ2 ⊗ σ2)(iσ2 ⊗ σ3) = -σ1 ⊗ I2 σ2 σ3 = -i σ1 ⊗ I2. Pitäneekö paikkaansa?
Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Mielestäni viimeisenä pitäisi olla σ1 ⊗ I2 ilman -i:tä. Tämä on Diracin kannassa γ5.
Weylin kannassa γ5 on 4x4 lohkodiagonaalinen diag[-I2, I2]. Weylin kanta on käyttökelpoinen kiraalisuusoperaattorissa, koska esim projektio Pᴸ = ½(1-γ₅) = Matrix[ I2, 0 ]. Tässä on ylävasemmalla I2, joka poimii Diracin 4-komponenttisesta spinorista kaksi ylintä kompontenttia. Vastaava Pᴿ = Matrix[ 0, I2 ] poimii kaksi alinta.
Re: The Nobel Prize in Physics 2022
Hieman toisaalle.
Sabine Hossenfelder on monissa youtube videoissa ampunut alas kvanttimekaniikan outouksia.
Tässä videossa, (jos kelaat alkuun), hän kuitenkin tunnustaa "kyllä, kvanttimekaniikka on outoa":
Muistanette kun esitin hypoteesin kaksoisrakokokeesta : Fotoni kulkee gravitaatiokentän päällä ja synnyttää edetessään palloaaltoja. Analogia reaalimaailmaan : Tyyni järvi, olet ongella. Ahven nappaa ja alkaa kuljettaa kohoa, syntyy ympyräaaltoja. Sattumalta, joku fyysikko on rakentanut veden pinnalle kaksoisraon, ja ongenkoho sattuu menemään toisesta niistä läpi. Toisesta raosta tulee aiemmin ongenkohon itsensä (tai ahvenen) synnyttämiä aaltoja. Aalloista syntyy interferenssikuvio, ja nyt ahven ihmettelee "kun joku vääntää makoisaa matoa sivuun".
Tämä sama analogia näyttäisi toimivan myös tuossa pommikokeessa - rikkinäinen pommi tarkoittaa rakoa josta fotonin synnyttämät aallot pääsevät läpi. Eli TÄSSÄKÄÄN kokeessa ei ollut mitään ihmeellistä.
Valon aalto-hiukkasdualismin siis saa heittää romukoppaan. Ja fotoni on koko ajan olemassa, ei ole mitään aaltofunktion romahtamista.
Haluan kuulla eriäviä mielipiteitä.
Sabine Hossenfelder on monissa youtube videoissa ampunut alas kvanttimekaniikan outouksia.
Tässä videossa, (jos kelaat alkuun), hän kuitenkin tunnustaa "kyllä, kvanttimekaniikka on outoa":
Muistanette kun esitin hypoteesin kaksoisrakokokeesta : Fotoni kulkee gravitaatiokentän päällä ja synnyttää edetessään palloaaltoja. Analogia reaalimaailmaan : Tyyni järvi, olet ongella. Ahven nappaa ja alkaa kuljettaa kohoa, syntyy ympyräaaltoja. Sattumalta, joku fyysikko on rakentanut veden pinnalle kaksoisraon, ja ongenkoho sattuu menemään toisesta niistä läpi. Toisesta raosta tulee aiemmin ongenkohon itsensä (tai ahvenen) synnyttämiä aaltoja. Aalloista syntyy interferenssikuvio, ja nyt ahven ihmettelee "kun joku vääntää makoisaa matoa sivuun".
Tämä sama analogia näyttäisi toimivan myös tuossa pommikokeessa - rikkinäinen pommi tarkoittaa rakoa josta fotonin synnyttämät aallot pääsevät läpi. Eli TÄSSÄKÄÄN kokeessa ei ollut mitään ihmeellistä.
Valon aalto-hiukkasdualismin siis saa heittää romukoppaan. Ja fotoni on koko ajan olemassa, ei ole mitään aaltofunktion romahtamista.
Haluan kuulla eriäviä mielipiteitä.