Keskustelua rakkauden jumaluudesta

[ID10T]

Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?

Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.

Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.

Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.

Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.

Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.

Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.

Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?

Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".

Et siis väitä, että tiede olisi jo ratkaissut asian niinpäin, että Jumalaa ei ole?

Hyvä on sitten.

Käyttäydyt ja viestität kuin olisit kuitenkin juuri sitä mieltä oikeasti, ja siitä tulee meille sitten ikuinen väittely. Nyt asia selveni sitten, eikä siitä tarvi väitellä joka paikassa. Olemme siitä siis samaa mieltä.

Tuota valettakin olet jankuttanut lukemattomia kertoja. Että tällä palstalla (tai Sanoman vastaavalla) väitetään, että tiede on todistanut, ettei jumalaa ole. Joka kerta, kun olen pyytänyt lähdettä, että kuka on väittänyt ja missä, ei ole onnistunut. Tietenkään, koska väite on paskapuhetta. Täydellä pakalla pelaava ymmärtäisi olla toistamatta sitä, kun siitä jää joka kerta kiinni.

Olen vaan analysoinut tarkkaan spagettihirvioargumentin ja olemattomuustodistusargumentin ja monien jumalien ateistiset argumentit, ja osoittanut, että kahdessa ensimmäisessä on aina piiloargumenttina, että tiede on jo todistanut ettei Jumalaa ole.

Vielä kerran: Spagettimonsterilla on pyritty todistamaan, että se, sen enempää kuin jumalakaan ei todistu mitenkään. Sinun luulosi piiloargumenteista on vainoharhaista.

Ja on täysin looginen väite, ettei olematonta voi todistaa olemattomaksi. Se ei suoranaisesti liity jumalaan mitenkään.

[Deimos]

Rakkaus on ruma sana. Ja rakkautta ei ole olemassa. Ehkä äidin rakkaus vastasyntyneeseen lapseensa. Muutoin kysymys on psykoosin kaltaisista olotiloista. Jossa harhat ottavat terveestä ihmisestä vallan. Pätee jo "Ihastumisvaiheeseen".

[Deimos]

Olli on hieman skitsofreeninen tykkäyksissään. Mutta ymmärrän. Kun mennään aiheeseen jumaluudet kaikki on aika skitsofreenista. Skitsofreeninen jumala joka armahtaa ja syöksee samaan aikaan sinut ikuiseen kadotukseen.

[Deimos]

Uskoin rakkauteen. Jo ennen teini-ikää. Kaikki oli valetta. Kysymys on rakkaudessa siitä miten paljon pystyt hyötymään toisesta. Tradwife ilmiö on sitä todellisuuta. Näin homma menee meidän miesten kannalta. Miehen tehtävä on edelleenkin elättää vastakkainen sukupuoli. Tavalla tai toisella. Maksulliset naiset tulevat loppujen lopuksi halvemmaksi kuin tyttöystävä, avovaimo tai vaimo. Raspu oli oikeassa siinä. Miksi maksaa naisesta koko elämänsä ajan kuin maksaa se hetki jonka tarvitsee?

Mutta pätee kaikkiin ihmissuhteisiin. Kyse on aina hyötynäkökulmasta. Miten paljon voi hyötyä toisesta ja millä tavalla. Juuri tämän takia on parempi olla täysin yksin. Ja ehkä välillä vuodattaa ajatuksiaan "Anonyymille" palstalle vaikka kaikki tietävät kukan olen.

[OlliS]

Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.

Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.

Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.

Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.

Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.

Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.

Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?

Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".

Et siis väitä, että tiede olisi jo ratkaissut asian niinpäin, että Jumalaa ei ole?

Hyvä on sitten.

Käyttäydyt ja viestität kuin olisit kuitenkin juuri sitä mieltä oikeasti, ja siitä tulee meille sitten ikuinen väittely. Nyt asia selveni sitten, eikä siitä tarvi väitellä joka paikassa. Olemme siitä siis samaa mieltä.

Tuota valettakin olet jankuttanut lukemattomia kertoja. Että tällä palstalla (tai Sanoman vastaavalla) väitetään, että tiede on todistanut, ettei jumalaa ole. Joka kerta, kun olen pyytänyt lähdettä, että kuka on väittänyt ja missä, ei ole onnistunut. Tietenkään, koska väite on paskapuhetta. Täydellä pakalla pelaava ymmärtäisi olla toistamatta sitä, kun siitä jää joka kerta kiinni.

Olen vaan analysoinut tarkkaan spagettihirvioargumentin ja olemattomuustodistusargumentin ja monien jumalien ateistiset argumentit, ja osoittanut, että kahdessa ensimmäisessä on aina piiloargumenttina, että tiede on jo todistanut ettei Jumalaa ole.

Vielä kerran: Spagettimonsterilla on pyritty todistamaan, että se, sen enempää kuin jumalakaan ei todistu mitenkään. Sinun luulosi piiloargumenteista on vainoharhaista.

Ja on täysin looginen väite, ettei olematonta voi todistaa olemattomaksi. Se ei suoranaisesti liity jumalaan mitenkään.

Nyt sanot samaa kuin minä. Kumpikaan ei todista ateismia.

Kuitenkin juuri siihen molempia käytetään, eli ei siinä mitään vainoharhaista ole.

Oikeasti niitä voi käyttää ateismin todistamiseksi vain liittämällä niihin jonkin piiloargumentin. Yleensä se on se, että tiede on jo todistanut, on tieteellisesti järkevää jne. Joskus se sanotaan suoraan, mutta samalla unohdetaan, että ilman sitä ateismi ei todistu, ja itse väite onkin kiistanalainen, vain ateisti itse uskoo siihen, jolloin johtopäätös onkin kehäpäätelmä.

Sitten sanotaan, että minä valehtelen ja jankutan ja Idiot puhuu asiaa. Minulle on osoitettu ja osoitettu, mutta kun minä osoitan ja osoitan, se on valetta ja jankutusta eikä ole lähdettä eikä ole tieteellistä.

Tämä on puolueellista.

[ID10T]

Kysymys on rakkaudessa siitä miten paljon pystyt hyötymään toisesta

Ei tuo ole rakkautta.

Isäni avopuoliso hoivasi syöpäsairasta isääni viimeiset elinkuukaudet, vaikka ei edes perinyt tältä mitään (mikä oli jo tiedossa aiemmin). TÄMÄ oli rakkautta.

[ID10T]

Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.

Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.

Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.

Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.

Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.

Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?

Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".

Et siis väitä, että tiede olisi jo ratkaissut asian niinpäin, että Jumalaa ei ole?

Hyvä on sitten.

Käyttäydyt ja viestität kuin olisit kuitenkin juuri sitä mieltä oikeasti, ja siitä tulee meille sitten ikuinen väittely. Nyt asia selveni sitten, eikä siitä tarvi väitellä joka paikassa. Olemme siitä siis samaa mieltä.

Tuota valettakin olet jankuttanut lukemattomia kertoja. Että tällä palstalla (tai Sanoman vastaavalla) väitetään, että tiede on todistanut, ettei jumalaa ole. Joka kerta, kun olen pyytänyt lähdettä, että kuka on väittänyt ja missä, ei ole onnistunut. Tietenkään, koska väite on paskapuhetta. Täydellä pakalla pelaava ymmärtäisi olla toistamatta sitä, kun siitä jää joka kerta kiinni.

Olen vaan analysoinut tarkkaan spagettihirvioargumentin ja olemattomuustodistusargumentin ja monien jumalien ateistiset argumentit, ja osoittanut, että kahdessa ensimmäisessä on aina piiloargumenttina, että tiede on jo todistanut ettei Jumalaa ole.

Vielä kerran: Spagettimonsterilla on pyritty todistamaan, että se, sen enempää kuin jumalakaan ei todistu mitenkään. Sinun luulosi piiloargumenteista on vainoharhaista.

Ja on täysin looginen väite, ettei olematonta voi todistaa olemattomaksi. Se ei suoranaisesti liity jumalaan mitenkään.

Nyt sanot samaa kuin minä. Kumpikaan ei todista ateismia.

Kuitenkin juuri siihen molempia käytetään, eli ei siinä mitään vainoharhaista ole.

Oikeasti niitä voi käyttää ateismin todistamiseksi vain liittämällä niihin jonkin piiloargumentin. Yleensä se on se, että tiede on jo todistanut, on tieteellisesti järkevää jne. Joskus se sanotaan suoraan, mutta samalla unohdetaan, että ilman sitä ateismi ei todistu, ja itse väite onkin kiistanalainen, vain ateisti itse uskoo siihen, jolloin johtopäätös onkin kehäpäätelmä.

Sitten sanotaan, että minä valehtelen ja jankutan ja Idiot puhuu asiaa. Minulle on osoitettu ja osoitettu, mutta kun minä osoitan ja osoitan, se on valetta ja jankutusta eikä ole lähdettä eikä ole tieteellistä.

Tämä on puolueellista.

Ei ateismi todistu sen enempää kuin teismikään, enkä minä sitä edes yritä todistaa mitenkään. Se oma varmuus asiasta riittää minulle.

[Deimos]

Kysymys on rakkaudessa siitä miten paljon pystyt hyötymään toisesta

Ei tuo ole rakkautta.

Isäni avopuoliso hoivasi syöpäsairasta isääni viimeiset elinkuukaudet, vaikka ei edes perinyt tältä mitään (mikä oli jo tiedossa aiemmin). TÄMÄ oli rakkautta.

Olen pitkään miettinyt mitä rakkaus oikeasti on. Kuvaamasi tilanne sitä on. Pyyteetöntä rakkautta.

En vain enää ja pitkään aikaan tiennyt onko minulla enää mitään tunteita. Olen kuin Spock. Looginen ja en tunne enää mitään läheisiäni enkä ketään muutakaan kohtaan. Ehkä myös oire siitä että olen psykopaatti, sosiopaatti ja narsisti. Tai piilotan tunteeni itseltäni koska ne ovat liian rankkoja.

[Deimos]

Rakkauden pitäisi olla molemminpuolista? Oletteko ajatuksen lukijoita? Mistä tiedätte että rakkaus on molemminpuolista?

Sehän on sana sanaa vastaan siis jos rakkaudentunnustuksen tekee. Mieleeni tulee Kissatädin tilanne. Onko kyseessä vain yksipuolinen rakkaus/ihastus vai molemminpuoleinen?

Eksäni sanoin ainostaan kerran heikkona hetkenään että rakasti minua. Minä rakastuin häneen vaikka hän kielisi minua rakastumasta häneen. No, minkä tunteilleen voi?

[Märkäruuti]

...spagettihirvioargumentin ja olemattomuustodistusargumentin...kahdessa ensimmäisessä on aina piiloargumenttina, että tiede on jo todistanut ettei Jumalaa ole.

En näe kummassakaan väittämääsi piiloargumenttia. Molemmissa on kyse väitteestä, jota ei voi falsifioida. Tieteellisenä väittämänä tuollainen täyttää Karl Popperin määritelmän pseudotieteestä.
Piilossa voi joskus olla vaatimus positiivisen väitteen esittäjän todistetaakasta joka on tieteellinen vaatimus.
Piilossa voi olla myös ihmisten syvä turhautuminen uskonnolliseen julistukseen tieteellisellä foorumilla.

[MooM]

Kysymys on rakkaudessa siitä miten paljon pystyt hyötymään toisesta

Ei tuo ole rakkautta.

Isäni avopuoliso hoivasi syöpäsairasta isääni viimeiset elinkuukaudet, vaikka ei edes perinyt tältä mitään (mikä oli jo tiedossa aiemmin). TÄMÄ oli rakkautta.

Olen pitkään miettinyt mitä rakkaus oikeasti on. Kuvaamasi tilanne sitä on. Pyyteetöntä rakkautta.

En vain enää ja pitkään aikaan tiennyt onko minulla enää mitään tunteita. Olen kuin Spock. Looginen ja en tunne enää mitään läheisiäni enkä ketään muutakaan kohtaan. Ehkä myös oire siitä että olen psykopaatti, sosiopaatti ja narsisti. Tai piilotan tunteeni itseltäni koska ne ovat liian rankkoja.

Minusta, sinä olet yksi esimerkki tunnepohjalta reagoivista kirjoittajista. Mielipide vaihtuu aina fiiliksen ja muiden keskustelijoiden mukaan. Ei toki kaikissa asioissa, mutta monissa.

Eikä siinä mitään, kun sen tietää.

[OlliS]

Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.

Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.

Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.

Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.

Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?

Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".

Et siis väitä, että tiede olisi jo ratkaissut asian niinpäin, että Jumalaa ei ole?

Hyvä on sitten.

Käyttäydyt ja viestität kuin olisit kuitenkin juuri sitä mieltä oikeasti, ja siitä tulee meille sitten ikuinen väittely. Nyt asia selveni sitten, eikä siitä tarvi väitellä joka paikassa. Olemme siitä siis samaa mieltä.

Tuota valettakin olet jankuttanut lukemattomia kertoja. Että tällä palstalla (tai Sanoman vastaavalla) väitetään, että tiede on todistanut, ettei jumalaa ole. Joka kerta, kun olen pyytänyt lähdettä, että kuka on väittänyt ja missä, ei ole onnistunut. Tietenkään, koska väite on paskapuhetta. Täydellä pakalla pelaava ymmärtäisi olla toistamatta sitä, kun siitä jää joka kerta kiinni.

Olen vaan analysoinut tarkkaan spagettihirvioargumentin ja olemattomuustodistusargumentin ja monien jumalien ateistiset argumentit, ja osoittanut, että kahdessa ensimmäisessä on aina piiloargumenttina, että tiede on jo todistanut ettei Jumalaa ole.

Vielä kerran: Spagettimonsterilla on pyritty todistamaan, että se, sen enempää kuin jumalakaan ei todistu mitenkään. Sinun luulosi piiloargumenteista on vainoharhaista.

Ja on täysin looginen väite, ettei olematonta voi todistaa olemattomaksi. Se ei suoranaisesti liity jumalaan mitenkään.

Nyt sanot samaa kuin minä. Kumpikaan ei todista ateismia.

Kuitenkin juuri siihen molempia käytetään, eli ei siinä mitään vainoharhaista ole.

Oikeasti niitä voi käyttää ateismin todistamiseksi vain liittämällä niihin jonkin piiloargumentin. Yleensä se on se, että tiede on jo todistanut, on tieteellisesti järkevää jne. Joskus se sanotaan suoraan, mutta samalla unohdetaan, että ilman sitä ateismi ei todistu, ja itse väite onkin kiistanalainen, vain ateisti itse uskoo siihen, jolloin johtopäätös onkin kehäpäätelmä.

Sitten sanotaan, että minä valehtelen ja jankutan ja Idiot puhuu asiaa. Minulle on osoitettu ja osoitettu, mutta kun minä osoitan ja osoitan, se on valetta ja jankutusta eikä ole lähdettä eikä ole tieteellistä.

Tämä on puolueellista.

Ei ateismi todistu sen enempää kuin teismikään, enkä minä sitä edes yritä todistaa mitenkään. Se oma varmuus asiasta riittää minulle.

Niin, minusta olemme tästä asiasta samaa mieltä emmekä eri mieltä. Mutta kuitenkin jaksamme jankuttaa, mistä siis on kysymys?

[MooM]

...spagettihirvioargumentin ja olemattomuustodistusargumentin...kahdessa ensimmäisessä on aina piiloargumenttina, että tiede on jo todistanut ettei Jumalaa ole.

En näe kummassakaan väittämääsi piiloargumenttia. Molemmissa on kyse väitteestä, jota ei voi falsifioida. Tieteellisenä väittämänä tuollainen täyttää Karl Popperin määritelmän pseudotieteestä.
Piilossa voi joskus olla vaatimus positiivisen väitteen esittäjän todistetaakasta joka on tieteellinen vaatimus.
Piilossa voi olla myös ihmisten syvä turhautuminen uskonnolliseen julistukseen tieteellisellä foorumilla.

Jos ajatusvinoumista puhutaan, Ollilla on olkiukko tuosta spaghettihirviöasiasta. Se ei ole todiste vaan teististä ajatusmallia ja johtopäätöstä haastava analogia. Se kysyy, mitä eroa on todisteissa Jumalasta ja hirviöstä, ja miten niiden pohjalta voidaan päätyä johtopäätökseen, että Jumala on, hirviö ei.

[Deimos]

Kysymys on rakkaudessa siitä miten paljon pystyt hyötymään toisesta

Ei tuo ole rakkautta.

Isäni avopuoliso hoivasi syöpäsairasta isääni viimeiset elinkuukaudet, vaikka ei edes perinyt tältä mitään (mikä oli jo tiedossa aiemmin). TÄMÄ oli rakkautta.

Olen pitkään miettinyt mitä rakkaus oikeasti on. Kuvaamasi tilanne sitä on. Pyyteetöntä rakkautta.

En vain enää ja pitkään aikaan tiennyt onko minulla enää mitään tunteita. Olen kuin Spock. Looginen ja en tunne enää mitään läheisiäni enkä ketään muutakaan kohtaan. Ehkä myös oire siitä että olen psykopaatti, sosiopaatti ja narsisti. Tai piilotan tunteeni itseltäni koska ne ovat liian rankkoja.

Minusta, sinä olet yksi esimerkki tunnepohjalta reagoivista kirjoittajista. Mielipide vaihtuu aina fiiliksen ja muiden keskustelijoiden mukaan. Ei toki kaikissa asioissa, mutta monissa.

Eikä siinä mitään, kun sen tietää.

Johtuu siitä että käyn sisäistä keskustelua itseni kanssa koska ei ole muita keskustelijoita.

Yleensä muodostan ryhmän heittelemään argumentteja minua vastaan. Tai yhden opponentin ja katson kestääkö näkemykseni häntä (Mielikuvitus opponettia) vastaan. Tämä on tuttua minulla jos siitä jaksosta kun kuulin "Ääniä". Minulla oli joko keskusteluryhmä tai yksittäinen ääni. Ja välillä keskustelut pääni sisällä päättyvät ei mihinkään. Jään välimaastoon. Näen asian hetken tietyllä tavalla ja hetken päästä toisella tavalla.

Lisäksi kun katson muiden kirjoituksia täällä yritän asettua heidän tilaansa. Ymmärtää miksi heidän näkemyksensä on se mikä on. Se on jatkuvaa kamppailua omien tulkintojen ja muiden tulkintojen kanssa. En yritä, en pysty ja en halua olla aina oikeassa. Ehkä vastaukseni ja kirjoitukseni antavat toisen käsityksen. Ehkä kuitenkin täytyy olla jotain mieltä asioista. Näen kuitenkin asiat hyvin laaja-alaisesti, en vain yhdestä pisteestä tai hyvin kapeasti.

Siansaksaa, olen liian väsynyt keskittyymään.

[ID10T]

Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.

Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.

Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?

Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".

Et siis väitä, että tiede olisi jo ratkaissut asian niinpäin, että Jumalaa ei ole?

Hyvä on sitten.

Käyttäydyt ja viestität kuin olisit kuitenkin juuri sitä mieltä oikeasti, ja siitä tulee meille sitten ikuinen väittely. Nyt asia selveni sitten, eikä siitä tarvi väitellä joka paikassa. Olemme siitä siis samaa mieltä.

Tuota valettakin olet jankuttanut lukemattomia kertoja. Että tällä palstalla (tai Sanoman vastaavalla) väitetään, että tiede on todistanut, ettei jumalaa ole. Joka kerta, kun olen pyytänyt lähdettä, että kuka on väittänyt ja missä, ei ole onnistunut. Tietenkään, koska väite on paskapuhetta. Täydellä pakalla pelaava ymmärtäisi olla toistamatta sitä, kun siitä jää joka kerta kiinni.

Olen vaan analysoinut tarkkaan spagettihirvioargumentin ja olemattomuustodistusargumentin ja monien jumalien ateistiset argumentit, ja osoittanut, että kahdessa ensimmäisessä on aina piiloargumenttina, että tiede on jo todistanut ettei Jumalaa ole.

Vielä kerran: Spagettimonsterilla on pyritty todistamaan, että se, sen enempää kuin jumalakaan ei todistu mitenkään. Sinun luulosi piiloargumenteista on vainoharhaista.

Ja on täysin looginen väite, ettei olematonta voi todistaa olemattomaksi. Se ei suoranaisesti liity jumalaan mitenkään.

Nyt sanot samaa kuin minä. Kumpikaan ei todista ateismia.

Kuitenkin juuri siihen molempia käytetään, eli ei siinä mitään vainoharhaista ole.

Oikeasti niitä voi käyttää ateismin todistamiseksi vain liittämällä niihin jonkin piiloargumentin. Yleensä se on se, että tiede on jo todistanut, on tieteellisesti järkevää jne. Joskus se sanotaan suoraan, mutta samalla unohdetaan, että ilman sitä ateismi ei todistu, ja itse väite onkin kiistanalainen, vain ateisti itse uskoo siihen, jolloin johtopäätös onkin kehäpäätelmä.

Sitten sanotaan, että minä valehtelen ja jankutan ja Idiot puhuu asiaa. Minulle on osoitettu ja osoitettu, mutta kun minä osoitan ja osoitan, se on valetta ja jankutusta eikä ole lähdettä eikä ole tieteellistä.

Tämä on puolueellista.

Ei ateismi todistu sen enempää kuin teismikään, enkä minä sitä edes yritä todistaa mitenkään. Se oma varmuus asiasta riittää minulle.

Niin, minusta olemme tästä asiasta samaa mieltä emmekä eri mieltä. Mutta kuitenkin jaksamme jankuttaa, mistä siis on kysymys?

Kysymys on siitä, että paasaat meille jumalan erinomaisuudesta, vaikka emme ole sitä edes pyytäneet. Ja koska olemme KESKUSTELUpalstalla (emme julistuspalstalla) , saat usein vastineena epäilyjä siitä, onko jumala tosiaan niin erinomainen. Jos tämä ei ole sinusta kivaa, lopeta julistaminen tai julista muualla.

Oletko muuten pannut merkille, että ateistit eivät yleensä aloita henkimaailman asioista keskustelua? Siksi te teistit saatte syyttää itseänne, jos tilanne eskaloituu väittelyksi.