Keskustelua rakkauden jumaluudesta

[Neutroni]

Kaikki maallisestikin ovat sitä mieltä, että rakastumisessa on jotain jumalallista, ihmeellistä. Sitä ei niin kauheasti kannata analysoida, se on elämää, täyttä elämää kaikkine iloineen ja murheineen.

Ja myös äidinrakkaudessa on jotain ylimaallista.

Ei ole. Kumpikin rakkauden muoto on täysin looginen evoluutioetu ihmisen kaltaiselle sosiaaliselle eläimelle. Tuollaiset tunteiden ylitulkinnat jumalaisiksi tai yliluonnollisiksi ovat hörhähtävien runoilijoiden joutavia höpinöitä, joita hihhulit käyttävät omaan propagandaansa.

[OlliS]

Kaikki maallisestikin ovat sitä mieltä, että rakastumisessa on jotain jumalallista,

No ei ole, eikä kaikki uskovaisetkaan.

ihmeellistä.

Mikä?

Sitä ei niin kauheasti kannata analysoida, se on elämää, täyttä elämää kaikkine iloineen ja murheineen.

Niin, elämä on rakastamista ja rakastaminen on kärsimystä.
Jos siihen vielä jumalan törkkää mukaan, niin sittenhän elämä on jo yhtä helvettiä.

Ja myös äidinrakkaudessa on jotain ylimaallista.

Tarkoitatko sitä, että vanhemmat (ja isovanhemmatkin) huolehtivat jälkikasvusta. Jos sitä, niin ei se ole mitenkään pelkästään ihmisen ominaisuus. Eikä niitä henkijuttuja ole pakko joka väliin tunkea, vaikka kuinka mieli tekee.

Ja taiteessa on syvempi totuus: Roomeo ja Juulia ovat seitsemännessä taivaassa. Ja prinsessat ovat niin hienoja, että tuntevat herneen seitsemän patjan läpi. Ja seikkailusadut kuvaavat, mitä meille elämässä tapahtuu.