Älykkyys, lahjakkuus, viisaus..

[Neutroni]

Ei se ole. Ei mittari ole sama asia kuin määritelmä. Psykologinen mittari voi mitata myös opittua tai arvattua lopputulosta.

Ei sille ole parempaa määritelmää. Sanalliset määritelmät psykologisissa asioissa ovat aina sekavaa ja tulkkinnanvaraista lätinää. Älykkyyden erottaminen jonkikin perinnölliseksi suorituskyvyksi ja opituksi on hyvin keinotekoinen ja idealistinen ajatus. Ei sitä voi erottaa luotettavasti ja toisaalta sillä ei ole merkitystäkään siinä miten älykkyyttä arvostetaan eri ammateissa. Se merkitsee mitä ihminen osaa, sillä onko osaaminen jonkinlainen lahja vai opittua ei ole väliä.

[Deimos]

Otsan tatuointi ei ylipäätään (sic) ole hyvä idea. Ainakaan 95 prosentissa sitä harkitsevilla.

Ehkä ei. Oliko se eräs juhannuksen vietto Heinäsaaressa kun saattui olemaan maalitusseja mukana. Erinnäiset kehonosat saivat sitten erilaisia tekstejä. Juhannus saatui olemaan extrahelteinen. Pari valopäätä tatui selkään "Fuck You" tekstin koko selän leveydeltä. Ja kun ollaan ilman paitaa saattaa käydä niin että voi ruskettua ja todella pahasti. Tulos oli että ainakin yksi kaveri joutui loppukesän pitämään T-paitaa aina päällä. Maali kyllä lähti kai ekassa pesussa. Mutta kontrasti täysin vaalean ihon ja ruskettuneen ihon kanssa oli valtava. Oliko se että kyllä vielä elokuussakin sai "Fuck You"-tekstistä selvän. Muut olivat ehä siedettävämpiä ja osa oli liimannut vain Karjaolutpullojen tarroja ympästi kehoa. Joten sitten kehossa oli tarrojen muotoisia vaaleita länttejä. Itse olin liian humalassa osallistuakseni toimintaan ja oli ostanut pari laatikkoa Karjalan A-tölkkejä (Ei tarroja onneksi).

[Minimus Yahves]

Otsan tatuointi ei ylipäätään (sic) ole hyvä idea. Ainakaan 95 prosentissa sitä harkitsevilla.

Mä lasken kulmakarvat otsaan.

[Stadin öljylanne]

Lahjakkuus ja älykkyys eivät ole sama asia, mutta ne menevät usein rinnakkain.

Viisaus ei myöskään ole sama kuin älykkyys. Se on elämän mukana tuomaa oppia. Viisaus on helpompi saavuttaa jos on älykäs, mutta ei sen edellytys.

Älykkyyttä on monta lajia, kuten verbaalinen, matemaattis-looginen ja visuaalis-spatiaalinen älykkyys. Älykäs ei ole välttämänttä lainkaan viisas.

Älykkyys
Ymmärtääkseni Mensan testit mittaavat älykkyyttä lähtien koeasetelmasta, jossa ratkaisun kannalta kaikki olennainen tieto on välittömästi läsnä. Oikeassa elämässä näin ei aina ole. Ja jos nyt riittävä pitkäjänteisyys puuttuu, eikä kaikki olennainen tieto siksi pääse koskaan aiheuttamaan asianmukaisia aktivaatiokuvioita aivoissa, mikään määrä älykkyyttä ei tehtävän ratkaisemiseksi riitä. Tietysti voi olla usein mahdollista kerätä riittävä tieto toissijaisista lähteistä, jotta hyväksyttävän tarkan ennusteen kykenee epävarmuustekijöiden vallitessa muodostamaan, mutta periaatteessa jos niitä toissijaisiakaan lähteitä ei ole, tyhjän saisi pyytämättäkin.

Viisaus
Mitä tulee esimerkiksi viisauden ja älykkyyden väliseen suhteeseen, niin jos nyt oikein muistan anekdootin, niin fyysikot löytäessään ensimmäiset vihjeet kvanttimaailmasta joskus 1800 luvun lopulla, kykenivät vihdoin osoittamaan aikalaisille älykkäimmille filosofeille, että mikään määrä filosofien älykästä päättelemistä ei yksinkertaisesti vain riitä maailman toiminnan selvittämiseksi, jos ratkaisun kannalta olennainen tieto puuttuu; todisteita teorioilleen kun ei voi päättelemällä taikoa todellisiksi, olivat ne sitten kuinka kauniita tahansa. Tai tietenkin voi, mutta silloin teorian tieteellisyys ei kyllä eroa juurikaan tässä viestissäni harjoittamastani käsien huitomisestani.

Vaikka en tietysti tiedä, millainen tulkinta tekisi oikeutta 1800-luvun lopun fyysikoiden huomiolle, oma näkemykseni on, että se oli nimenomaan juuri tärkeä huomio viisauden hyväksi pikemminkin kuin älykkyyden hyväksi, ottamatta kuitenkaan yhtään pois fyysikoiden älykkyydestä.

Lahjakkuus
Minä en tiedä mitä lahjakkuus on, mutta jos vapaa assosiointi kaltaiselleni toistaitoiselle sallitaan ja miksipä ei sallittaisi, niin lahjakkuus on mielestäni potentiaalia, vaikka lahjakkuudeksi yleensä kaiketi ymmärretään realisoitunut potentiaali. Mielestäni lahjakkuuden valmistusohjeet löytyvät geeneistä, mutta ympäristö pääsääntöisesti päättää, kuinka paljon taitoja geeneistä voidaan lopulta realisoida:

"Results from that study [Turkheimer, Haley, Waldron, D'Onofrio, & Gottesman, 2003] showed that among affluent families, most of IQ's variation was associated with genetic variation, and almost none was associated with shared familial environment (heritability of 0.72, with the rest associated with unique environments). However, among the poorest families, the reverse was true: most of variation in IQ was associated with the shared familial environment, and little with genetic variation (heritability of 0.10). These results suggest that differences in family background matter more when that background is relatively impoverished. Subsequent twin studies have found a similar pattern." - https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5754247/

Älykkyyden paluu
Toinen älykkyyden kannalta merkillinen alue on tunneälykkyys. Tunneälykkyys sisältää kyvyn tunnistaa, ymmärtää ja hallita omia ja toisten tunteita. Vaikka mensaälykkyydestä voi olla tässäkin älykkyyden lajissa jotain apua, kuten jos vaikka pitää osata jälkiviisaasti rationalisoida ts. päätellä millä tavalla tunteita missäkin tilanteessa säädellään, mensaälykkyydelläkään ei vielä yksin tee välttämättä paljoakaan, sen lisäksi, että mensaälykkyys kaiketi operoi aika paljon erilaisen älykkyyden parissa kuin millaisella operoi tunneälykkyys. Palatakseni tunneälykyyteen niin, jos on jonkin sortin aleksityymikko tai psykopaatti, ei ole todennäköisesti pääsyä tunneälyn tehtävien ratkaisemisen kannalta kaiken olennaisen tiedon äärelle. Älykkäät psykopaatit ovat kyllä varsin taitavia manipuloimaan muita ihmisiä, mutta en kyllä ole varma, tarkoittaako se nimenomaan korkeaa tunneälykkyyttä. Mielestäni ei, mutta tuskin tämä on mielipideasia, tai että se olisi minun päätäntävaltani alainen asia.

Ja samoin kuin viestini ensimmäisessä ajatelmassa, vaikka ihmisen potentiaalissa erottaa tunteiden nyansseja hallitakseen omien ja muitten tunteiden säätelyä ei periaatteessa olisikaan mitään elimellisiä esteitä, mutta jos pitkäjänteisyys ei yksinkertaisesti vain kestä tunteiden kanssa riittävää sinuiksi tulemista, puhumattakaan että pinna kestäisi myös riittävän ”raskaiden” lajitovereiden seuraa, jotta olisi kertynyt riittävä määrä sitä empiiristä referenssimateriaalia, jonka mahdollisesti ilmentämien säännönmukaisuuksien varaan voisi omien ja muitten tunteiden säätelemisensä virittää, suoritus testeissä tuskin on tip top.

En tosin ole tavoilleni uskollisena opportunistina tietoinen, kuinka kattavasti tunneälykkyyttä pystytään mittaamaan. Eli esimerkiksi tavoittaako joku Mayer-Salovey-Caruso Emotional Intelligence Test (MSCEIT) tunneälykkyyden kannalta kaikki olennaiset tekijät ja millä tarkkuudella, ja että onko sekään sitten viimekädessä riittävän objektiivinen testi vakuuttamaan myös kriittiset äänenpainot; a) onko älykkyyden laji ensinnäkin itsenäisenä ilmiönä olemassa ja b) antaako testi siitä riittävän säännönmukaisia tuloksia. Kannattaa siis nauttia ainakin tai myös tämä tunneälyrönsyni asianmukaisen suolan kanssa.

Yhteenveto

1. Kaikki älykkyyden lajit eivät ole välttämättä suoraan verrannollisia keskenään vaikka niissä on varmasti usein myös päällekkäisyyttä; yhden alueen älykkyys ennustaa ehkä joissain määrin menestymistä myös toisen alueen älykkyysongelmien ratkomisessa ...vaikka ehkä nimenomaan mensaälykkyyden ja tunneälykkyyden välillä päällekkäisyytä olisikin hyvin vähän.
2. Älykkyydellä ei välttämättä tee yhtään mitään ilman riittävää viisautta, vaikkakin on varmasti yhtä totta, että monissa ja varsinkin arkielämän ongelmissa riittävä sivistys imetään ikään kuin jo äidin maidossa, joten ihan jo arkijärkikin riittää kyllä helposti lumoamaan myös kaltaiseni helposti höynäytettävät. Mutta kun siirrytään ratkomaan ongelmia, jotka operoivat välittömän arkielämän ulkopuolella, tarvittavan viisauden määrä alkaa todennäköisesti kasvaa.
3. Jos elää korkean sosioekonomisen aseman resursoimassa ympäristössä, ilmenevä lahjakkuudeksi tulkittava suorittamisen taso ilmentää helposti yksilön geneettistä lahjakkuutta. Jos taas elää matalan sosioekonomisen aseman resursoimassa ympäristössä, suorituksen taso ei ilmennä geneettistä lahjakkuuden tasoa vaan ympäristön lahjakkuuden tasoa sikäli, kun ympäristön lahjakkuudesta puhumisessa on ylipäätään mitään tolkkua. Ehkäpä jostain tällaisesta ympäristön olosuhteista seuraa myös tuo ensimmäinen kohta, tyyliin että jos ravinto on terveellistä ja ympäristö ei liiaksi stressaa, elimistö ei inhiboi muidenkaan geenien ilmenemistä, kuin mensaälykkyydestä vastaavia geenejäkään ja näin myös tunneälystä vastaavien geenien mahdollistamilla älykkyyden osa-alueilla on mahdollisuus kehittyä yksilön geenien mahdollistamaan täyteen mittaan.

[Kohina]

Työmuisti on vähän eri juttu. Joissain tehtävissä se auttaa, mutta ei kaikissa. Ei minusta esim. ÄO-testissä sen merkitys ole mitenkään kovin iso.
Itselläni ahdistaa jo ajatuskin työmuistitestistä (esim n-back:it ). Mutta esim visuaalisen haun testeissä (sellaiset speden spelit-tyyppiset visuaalis-motoriset seurantatestit 2D:ssä) olen hyvä. Sekin on osa niitä kuviopäättelyjen ratkaisun patteria. Toimiva profiili voi siis olla jossain määrin erilainen.

Täällä https://new.cognitivefun.net/tests/
muuten on erilaisia ja kognition alueen mukaan luokiteltuja testejä. En ole itse kokeillut tuota sivustoa

Olen kyllä huomannut että stressi vaikuttaa testitulokseen ratkaisevasti ja palautumisessa kestää pitkäänkin, jos palautuu ollenkaan.