The Nobel Prize in Physics 2022

[JMe1]

En ymmärrä tätä.
--

No se tarkoitti sitä että jos aaltokuvion tekisivät ympärillä olevat massat, seinät ja niiden raot, silloinhan aaltokuvion olisi pakko olla symmetrinen seinän suhteen ja siten samanlainen seinän molemmilla puolilla. Eli fotoni näkisi seinää lähestyessään "vasta-aallokon".

[JMe1]

Aalto etenee valonnopeudella c.
--

Tästä seuraa että interferenssi syntyy vain silloin kun fotoni valitsi raoista sen jonka kautta reitti seinän toiselle puolelle on pidempi. Jos satuttiin valitsemaan lyhempi reitti, seinän toisella puolella ei ole aaltokuviota.

[Eusa]

En ymmärrä tätä.
--

No se tarkoitti sitä että jos aaltokuvion tekisivät ympärillä olevat massat, seinät ja niiden raot, silloinhan aaltokuvion olisi pakko olla symmetrinen seinän suhteen ja siten samanlainen seinän molemmilla puolilla. Eli fotoni näkisi seinää lähestyessään "vasta-aallokon".

Tässä hahmotuksessasi on tiettyä logiikkaa, mutta se on helposti kuitattu sillä, että liikemäärä tunnistaa vain sille soveliaan pilottiaallon.

[Tauko]

En ymmärrä tätä.
--

No se tarkoitti sitä että jos aaltokuvion tekisivät ympärillä olevat massat, seinät ja niiden raot, silloinhan aaltokuvion olisi pakko olla symmetrinen seinän suhteen ja siten samanlainen seinän molemmilla puolilla. Eli fotoni näkisi seinää lähestyessään "vasta-aallokon".

Tarkoitatko, että kaksoisrakoseinä toimii peilinä, tai että näin kävisi, jos seinänä olisi peili, jossa raot.

[JMe1]

En ymmärrä tätä.
--

No se tarkoitti sitä että jos aaltokuvion tekisivät ympärillä olevat massat, seinät ja niiden raot, silloinhan aaltokuvion olisi pakko olla symmetrinen seinän suhteen ja siten samanlainen seinän molemmilla puolilla. Eli fotoni näkisi seinää lähestyessään "vasta-aallokon".

Tarkoitatko, että kaksoisrakoseinä toimii peilinä, tai että näin kävisi, jos seinänä olisi peili, jossa raot.

Ei peilinä, vaan sitä että jos materia on syynä aaltokuvioon eikä itse fotoni mitenkään, tilanne on symmetrinen seinän kannalta - molemmilla puolilla on pakko olla samanlainen kuvio. Tässä mallissa seinät olisivat osana synnyttämässä aaltoa. Tämän voisi jotenkin käsittää jos jokin aiheuttaisi seinän värähtelyn. Itse uskon että fotoni on se joka aaltokuvion tekee.

[Eusa]

[JMe1]

Videolla mainitaan että kvanttimekaniikka olettaa fotonin polarisaation olevan tuntematon ennen mittausta.

Olen sitä mieltä että juuri tämä oletus (joka mieletäni ei ole oikein) aiheuttaa kummallisia tulkintoja.

Mielestäni mikään värähtelijä ei voi avaruudessa poukkoilla satunnaisesti ja sitten yllättäen lukittua mittaustapahtumasta.

Esimerkkinä kolikonheitto. Kun laitat kolikon pyörimään ilmaan, huomaat että se voi pyöriä "vaikka miten" ennen laskeutumistaan mittaustasolle. MUTTA : jos kyseessä on taikakolikko jonka päällä on ohut kuori ja sisällä värähtelijä, vaikkapa hyrrä, et saa sitä mitenkään pyörimään heiton aikana, se lukittuu tiettyyn asentoon.

Tämä koskee kaikkea värähtelyä avaruudessa eri kokoluokissa, mekaanista hyrrää, jousen päihin kiinnitettyjä punnuksia, fotonin polarisaatiota. Ja vastuussa tästä vakauttamisesta on ilmiö nimeltä gravitaatio.

Nobel palkinto annettiin ilmeisesti pitkäjänteisestä työstä aiheen ympärillä. Väittämä että toisen osapuolen mittaus vaikuttaisi toiseen mitattavalla hetkellä on kuitenkin väärä, näin uskallan väittää.

[Eusa]

Nobel palkinto annettiin ilmeisesti pitkäjänteisestä työstä aiheen ympärillä. Väittämä että toisen osapuolen mittaus vaikuttaisi toiseen mitattavalla hetkellä on kuitenkin väärä, näin uskallan väittää.

Ei mittaus vaikuta mitenkään kausaalisesti siten kuin kuvailet, että toista mitattaessa lukittuu lomittuneen tila - ihan teoriaparadigman pohjalta.

Idea on siinä, että kyseessä on ei-lokaali korrelaatio eli suomeksi aika-avaruudessa on tietty jakoisuus, johon lomittuminen on sitoutunut ja siihen samaan rytmiin liittyy sitten mittaus. Ihan muusta paikallisesta ympäristöstään johtuu luetaanko mittaus tuoksi vai täksi. Aika-avaruuden jakoisuudessa on sitten pysyttävä samassa rytmissä ja kun sijaintien kesken vaihdetaan signaaleja, vääjäämättä löydetään vastakkainen korrelaatio.

[JMe1]

Nobel palkinto annettiin ilmeisesti pitkäjänteisestä työstä aiheen ympärillä. Väittämä että toisen osapuolen mittaus vaikuttaisi toiseen mitattavalla hetkellä on kuitenkin väärä, näin uskallan väittää.

Ei mittaus vaikuta mitenkään kausaalisesti siten kuin kuvailet, että toista mitattaessa lukittuu lomittuneen tila - ihan teoriaparadigman pohjalta.

Idea on siinä, että kyseessä on ei-lokaali korrelaatio eli suomeksi aika-avaruudessa on tietty jakoisuus, johon lomittuminen on sitoutunut ja siihen samaan rytmiin liittyy sitten mittaus. Ihan muusta paikallisesta ympäristöstään johtuu luetaanko mittaus tuoksi vai täksi. Aika-avaruuden jakoisuudessa on sitten pysyttävä samassa rytmissä ja kun sijaintien kesken vaihdetaan signaaleja, vääjäämättä löydetään vastakkainen korrelaatio.

Oletetaan että kirjoittamasi on oikein ja se pystytään jatkossa osoittamaan. Eikö se ole silloin juuri "hidden variable" tapaus jolloin Einstein itseasiassa oli oikeassa ?

Minä muuttaisin sitä oikean-vasemman-käden hansikas esimerkkiä siten että laatikoissa olisi samassa tasossa vastakkaisiin suuntiin pyörivät hyrrät. Ne voivat kallistua avaruudessa hitaasti gravitaation vaikutuksesta mutta eivät koskaan "lepata". Tämä sulkee pois 1/3 1/3 1/3 todennäköisyydet kokeessa jossa mitattiin polarisaatiotasoja kulmissa 0, 120, 240 astetta.

[Q-S]

Videolla mainitaan että kvanttimekaniikka olettaa fotonin polarisaation olevan tuntematon ennen mittausta.

Olen sitä mieltä että juuri tämä oletus (joka mieletäni ei ole oikein) aiheuttaa kummallisia tulkintoja.

Nobel jaettiin juurikin siksi, että kokeet osoittivat klassisen korrelaation mahdottomuuden. Osoitettiin, että Bellin epäyhtälö ei toteudu, jonka seurauksena piilomuuttujat tai klassinen korrelaatio eivät koeasetelmaa selitä. Tarvitaan kvanttimekaaninen korrelaatio.

[Eusa]

Videolla mainitaan että kvanttimekaniikka olettaa fotonin polarisaation olevan tuntematon ennen mittausta.

Olen sitä mieltä että juuri tämä oletus (joka mieletäni ei ole oikein) aiheuttaa kummallisia tulkintoja.

Nobel jaettiin juurikin siksi, että kokeet osoittivat klassisen korrelaation mahdottomuuden. Osoitettiin, että Bellin epäyhtälö ei toteudu, jonka seurauksena piilomuuttujat tai klassinen korrelaatio eivät koeasetelmaa selitä. Tarvitaan kvanttimekaaninen korrelaatio.

Paikalliset piilomuuttujat eivät toimi, mutta globaali rytmimuuttuja toimii.

[JMe1]

Videolla mainitaan että kvanttimekaniikka olettaa fotonin polarisaation olevan tuntematon ennen mittausta.

Olen sitä mieltä että juuri tämä oletus (joka mieletäni ei ole oikein) aiheuttaa kummallisia tulkintoja.

Nobel jaettiin juurikin siksi, että kokeet osoittivat klassisen korrelaation mahdottomuuden. Osoitettiin, että Bellin epäyhtälö ei toteudu, jonka seurauksena piilomuuttujat tai klassinen korrelaatio eivät koeasetelmaa selitä. Tarvitaan kvanttimekaaninen korrelaatio.

Paikalliset piilomuuttujat eivät toimi, mutta globaali rytmimuuttuja toimii.

Saisko tästä hieman laveamman selityksen. Voi olla että olen käsittänyt termin "hidden variable" hieman väärin.

[Eusa]

Videolla mainitaan että kvanttimekaniikka olettaa fotonin polarisaation olevan tuntematon ennen mittausta.

Olen sitä mieltä että juuri tämä oletus (joka mieletäni ei ole oikein) aiheuttaa kummallisia tulkintoja.

Nobel jaettiin juurikin siksi, että kokeet osoittivat klassisen korrelaation mahdottomuuden. Osoitettiin, että Bellin epäyhtälö ei toteudu, jonka seurauksena piilomuuttujat tai klassinen korrelaatio eivät koeasetelmaa selitä. Tarvitaan kvanttimekaaninen korrelaatio.

Paikalliset piilomuuttujat eivät toimi, mutta globaali rytmimuuttuja toimii.

Saisko tästä hieman laveamman selityksen. Voi olla että olen käsittänyt termin "hidden variable" hieman väärin.

Piilomuuttuja tarkoittaa ilmiötä, jota ei voi mitata. Jos se olisi paikallinen ilmiö, suoran mittauksen mittalaite olisi periaatteessa mahdollinen. Globaali ilmiö on vain epäsuorasti todennettavissa samaan tapaan kuin aika-avaruus - siksi luonnollisin johtopäätös on, että lomittuminen perustuu aika-avaruuden intervallirakenteeseen.

[JMe1]

Aiheeseen liittyvä video:



Tuolla on hienoa pohdiskelua jo ennen tuota merkattua kohtaa jossa luennoitsija mainitsee : Huomatkaa että esitän enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Huomioita:
Näyttää siltä että teoreetikot ovat vältelleet epädeterminismiä. Olisikohan syynä Einsteinin perintö "God does not play dice".
Oma käsitykseni : kvanttimekaniikan tasolla on mitä ilmeisimmin jonkunlainen satunnaisgeneraattori, mutta kun noustaan tasoja ylemmäs, sen vaikutus lakkaa näkymästä.

Korrelaatioista, oma mielipide: Kun lomittuneet hiukkaset tai fotonit on erotettu, niillä EI VOI olla 100% korrelaatiota. Se heikkenee tasaisesti etäisyyden kasvaessa. Analogia valtameripurjehdukseen : Kilpapurjehtija on trimmannut purjeen siten että vene kulkee mahdollisimman kovaa. Hän näkee kanssakilpailijan noin kilometrin päässä, huomaa että tällä purje on samassa asennossa ja syy on tietysti se että molemmissa pisteissä tuuli tulee samasta kulmasta. No, sitten horisontin takana on kolmas osallistuja, tällä purje ei olekaan enää yhdensuuntainen, johtuen ilmakehän isosta tuulipyörteestä.

Väitän että kvanttimekaniikassa on vastava ilmiö.

Jos se on totta, seuraukset ovat:
1) Jumala heittää sittenkin noppaa
2) Ei ole olemassa "spooky action at distance":a
3) Kumpikaan kvanttimekaniikan tulkinnoista ei ollut oikein.
4) Ei ole olemassa monimaailmoja eikä hiukkanen ole kahdessa paikassa yhtäaikaa.

Uskon että satunnaisuuden aiheuttaja on gravitaatio.

Että näin.

[JMe1]

Tätä olen etsinyt, nyt löytyi:


Kaveri kertoo olennaisen tuossa kohdassa : laboratoriot ovat tasasivuisen kolmion kärjissä, sen keskeltä on lähetetty fotonit kaikkiin kärkiin joissa mitataan spinin suuntaa.

Se miten Alice päättää mitata spinin kulmaa vaikuttaa Bobin laboratorion kokeen tuloksiin.

Todella outoa.