Naturalistinen buddhalainen filosofia

[siili suhonen]

Selvitä sinä vaan. Voit tänne sitten raportoida noista tilastoista ja kertoa samalla miten ne liittyvät asiaan.

Jos sinä mussutat jollekin vastuusta siinä, jos joku vahingoittaa itseään nuppineuloilla, millä perusteella ohitat oman vastuun, jos kehoitat ihmisiä hyppäämään avantoon. Siinä hommassa on moni saanut sydänkohtauksen. En jaksa etsiä tilastoja, koska en usko, että niistä on mitään hyötyä. Sinulla on oma totuutesi, jota mikään ulkopuolinen tieto ei muuta - paitsi ehkä se, jos oma pumppu tekee tenän jollain mielen karaisureissulla. Minä en ole nin kovakalloista jäärää tavannut, joka ei siitä opi, kun herää sairaalassa ja kardiologi latelee madonluvut, että typerehdintä loppuu nyt, tosin tiedän että sellaisiakin on.

Jaahas. Ei tullut tilastoja vaan alkoin tutuun tapaan harhaiset höpinät minun omista totuuksistani, mitä ikiä ne sitten ovatkaan. En ymmärrä pointtiasi. Tiede on jo osoittanut itsensä fyysisen haastamisen edut niin ruumiin- kuin mielenterveydellekin mutta sinun mielestäsi ei siis kannata käydä avannossa tai harrastaa ruumiinkultturia koska joku on joskus kuollut salille, lenkkipolulle tai kylmään veteen? Vai mikä tässä on pointtisi?
Sydänkohtauksista kiinnostuneena tilastonikkarina voinet lisäksi selventää meille muille kuinka paljon löytyy sydänkohtaukseen kuolleita niiden ihmisten joukosta jotka itsensä fyysisen haastamisen ja avantouinnin sijasta ovat valinneet ylensyömisen ja sohvalta telkkarin tuijottamisen elämäntavakseen. Saadaan hyvää keskustelua aiheesta aikaiseksi.

[siili suhonen]

Selvitä sinä vaan. Voit tänne sitten raportoida noista tilastoista ja kertoa samalla miten ne liittyvät asiaan.

Jos sinä mussutat jollekin vastuusta siinä, jos joku vahingoittaa itseään nuppineuloilla, millä perusteella ohitat oman vastuun, jos kehoitat ihmisiä hyppäämään avantoon. Siinä hommassa on moni saanut sydänkohtauksen. En jaksa etsiä tilastoja, koska en usko, että niistä on mitään hyötyä. Sinulla on oma totuutesi, jota mikään ulkopuolinen tieto ei muuta - paitsi ehkä se, jos oma pumppu tekee tenän jollain mielen karaisureissulla. Minä en ole nin kovakalloista jäärää tavannut, joka ei siitä opi, kun herää sairaalassa ja kardiologi latelee madonluvut, että typerehdintä loppuu nyt, tosin tiedän että sellaisiakin on.

Tämä on muuten kiehtovaa kuinka ihmiset eivät kykene hahmottamaan tilastoja oikein kunnolla vaan heitä ohjaa taipumus draamattisuuteen kuten sinulla tässä.
On ihan tosi hirveetä ku ihmisiä joskus kuolee aktiivisen elämäntavan seurauksena mutta täysin huomiotta jää se enemmistö sydänkohtaajista jotka kuolevat oman laiskuutensa ja sedantaarisen elämäntapansa seurauksena. Tuossa olet ehkä anekdoottien pohjalta muodostanut oman totuutesi jota mikään määrä tilastoja ja tiedettä ei voi muuttaa?

[Naturalisti]

Jos ajatellaan että ihmisen aivot on aivokemian mukaan muuttuva ja oppiva algoritmi. Opettelemalla rauhoittamaan mielensä jääkylmässä vedessä, ei todellisuudessa opi rauhoittamaan mieltään vain jääkylmässä vedessä vaan kaikissa tiloissa joissa aivokemia on vastaava kuin jääkylmässä vedessä. Kun hermosto huutaa Alert! Alert! ja sisäiset sireenit soi korvissa. Sympaattinen hermosto aiktivoituu, kroppa erittää kortisolia joka lisää noradrenaliinin ja adrenaliinin vapautumista, syke ja verenpaine nousee ja aivotoiminta kiihtyy.

Vastaava tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin kun pään yli viuhuu luoteja. Voi olla hyödyllistä myös vähemmän extreme asioissa, kaikessa mikä aiheuttaa stressiä.

Joo, tuo liskoaivojen tuottama varautumisreaktio menee juuri kuten kuvasit, muta miten tuohon vaaraan pitäisi reagoida ja rauhoittaa mielensä?

Buddhalaisuuden neuvo keskittyä vain sietämään vaaran tunnetta on minusta outo. Eikö sen sijaan järkevämpää ole fokusoida ajattelu vain olennaiseen eli tavoitella "flow tilaa", eikä juuttua passiiviseen "meditaatioon".

[Naturalisti]

(...) joillekin puutteen kärsiminen voi olla keino saada jotain korkeampaa mielihyvää.

Ehkä ihminen löytää tuolloin kiertotien saada jotakin muuta mielihyvää kuin sitä puuttuvaa, mutta siksikö se olisi jotenkin korkeampaa, että se esim. olisi nautinnollista enemmänkin ajatusten kuin aistimusten tasolla? Minulle kärsimys ja mielihyvä merkitsevät kuitenkin aina aistimusta, tunnetta, joten jos kielteisestä tunteesta seuraa myönteinen, on asiaan ilmeisestikin puuttunut jokin ajatus, esim. kuvitelma "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" (suomalainen sananlasku). Näin voi ihminen suggeroida itseään, tehdä välttämättömyydestä hyveen, niin sanoakseni, ja mikäs siinä, jos tämä keino tepsii ja olo siitä helpottuu.

No kyse ei ole niinkään mielihyvästä kun tietoisuuden vapauttamisesta ja tuossa vapautumisen projektissa kärsimys tahi kipu voi toimia erinomaisena huomion keskittämise työkaluna. Ja tuolla vapautumisellla ei nimenomaan ole mitään tekemistä ajatusten tason kanssa. Päinvastoin. Otetaan esimerkki jonka jokainen voi ihan itse todentaa.
Istutaan meditoimaan, mielellään sellaiseen asentoon että jotain paikkaa alkaa särkemään. Mitä kovemmin ja ärsyttävämmin sen parempi. Olemme saattaneet itsemme ns. kärsimyksen tilaan.
Mitä tämä kärsimys on ja mikä sen tuottaa? Huomaamme nopeasti että kärsimys on epäsuhta toiveidemme ja todellisuuden välillä ja että tätä kärsimystä ylläpitää nimenomaan ajattelumme joka kroonisesti pyrkii sulkemaan odotustemme ja todellisuuden välisen kuilun : "vittu kun ärsyttää tämä alaselkäkipu, tuntuu ihan hirveältä, pitäiskö nousta, ajattelenpa naapurin mirkkua pikkutuhmissaan jos tämä kipu unohtuisi jne." ja muuta päänsisäistä jonninjoutavaa jorinaa.
Seuraavaksi annamme näiden kärsimystä ylläpitävien ajatusluuppien mennä menojaan ja kun olemme vapautuneet kärsimystä tuottavista ja keskittymistä harhauttavista ajauksistamme keskitämme huomiomme itse kivun tunteeseen..
Annamme kivun tulla kaikessa majesteettisuudessaan ja keskitämme kaiken huomiomme pureutuen yhä syvemmälle ja syvemmälle kivun tunteeseen. Missä se tuntuu? mistä rakennuspalikoista tämä tunne koostuu?
Lopulta saavumme tarkimman resoluution tasolle jossa merkityksiä ja kärsimystä luova, ajattelva ja tunteellinen mieli on tippunut pois ja löydämme vain erilaisia aistivaikutelmia, kehollisia paineen, lämmön yms. kokomeuksia jotka itsessään eivät ole sen enempää kipua kuin kärsimystäkään, ennenkun märehtivä ja ajatteleva mieli antaa niille merkityksen.
Ja kappas. Näin olemme vapautuneet kärsimyksen illuusiosta. Tätä on metodi. Jonka tulokset voi jokainen ihan itse varmentaa. Kyse ei ole muusta kun kärsimyksen ja kivun kaltaisisten mielen luomien absrtaktioiden läpi tunkeutumisesta tarkemalle resoluution tasolle todellisuutta observoimaan.
Lopulta keskittymisemme luultavasti herpaantuu ja ajatuksemme palaavat voimalla huutaen meille: HEI hippi!! Sinun on tarkoitus kärsiä! Kärsimän sinun pitää! Ja näin olemme hypänneet takaisin samsaran oravanpyörään.
Sama vapautumisen projekti voidaan suorittaa yhtälailla nautinnon ja hekuman suhteen. Valaistunut tietoisuus on sitten tietoisuus joka on vapautunut lopullisesti noista kärsimyksen ja nautinnon asettamista kahleista. Tietoisuus jonka onni ja auvo ei ole enää riippuvainen sattumanvaraisista ärsykkeistä ja mielenoikuista.
Toivottavasti tämä selvensi kärsimyksen roolia hengellisissä tietoisuuden tutkimuksen perinteissä jos kohta tuota valaisinkysymystäkin.

Tämä kuulosta minusta masokistisen itämaisen fakiirin ja kristillisen orjauskonnon harjoittajan toimintojen sekoituksella. En usko, että tahallisen kärsimyksen aiheuttamisella voi tuottaa mitään hyvää.

[Neutroni]

Sydänkohtauksista kiinnostuneena tilastonikkarina voinet lisäksi selventää meille muille kuinka paljon löytyy sydänkohtaukseen kuolleita niiden ihmisten joukosta jotka itsensä fyysisen haastamisen ja avantouinnin sijasta ovat valinneet ylensyömisen ja sohvalta telkkarin tuijottamisen elämäntavakseen.

Fyysisessä aktiivisuudessa on muitakin tasoja kuin extreme -lajit ja kaljan kittaaminen sohvalla maaten. Kohtuullinen rasitus muutaman kerran viikossa on hyvästä, mutta se jos aletaan kärvistellä minuutteja vilua ja tuskaa vastaan avannossa on terveydelle paljon haitallisempaa kuin hyödyllistä.

[Sulervo]

Mielenlujuus ei estä itkemästä ja nauramasta, se vähentää stressin ja adrenaliinin vaikutusta ajatteluun ja päätöksentekoon. Sanoin haastetta.

Ja toi on mm. erikoisjoukkojen käyttämä metodi, ei se ukrainalaisillekaan pahaa tekisi.

Ukrainalaiset sotilaat ehkä hyötyisivät jotakin meditoimalla joka aamu jääkylmässä vedessä, mutta ukrainalaisille siviileille en tätä kuitenkaan kehtaisi suosittaa. Saattaisivat närkästyä.

[Sulervo]

Kukaan ei yritä vähätellä kokemasi kärsimyksen määrää.

En minä sillä yrittänyt brassaillakaan. Pointtini oli se, että kun minua vaivasivat munuaiskivet, minua ei olisi mitenkään hyödyttänyt tunkeutua abstraktioiden läpi todellisuutta observoimaan (mitä tuo sitten tarkoittaisikin). Todellisuus ei antanut minun sitä unohtaa. Kipu oli vinkkinä siitä, että elimistöni ei ollut kunnossa, ja kuntoon se sairaalassa saatiinkin, ilman omia observointejani tai henkisiä harjoituksia.

Esimerkiksi hyvä sisra moomin on linkannut useita tutkimuksia joissa osoitetaan meditaation hyödyt kroonisen kivun mentaalisessa hallinnassa. Ja tuo kivun lievitys meditaatiolla perustuu juuri tuohon selittämääni sukeltamiseen tarkemmalle resoluution tasolle observoimaan kärsimyksen ja kivun luonnetta.

Jos kyseinen krooninen kipu on psykofyysistä, kuten ymmärtääkseni usein onkin, pidän kyllä mahdollisena, että jostakin tuollaisesta voi olla apua. Tai esim. hypnoosista.

Ei tuosta kannata sinun loukkaantua ja mieltäsi pahoittaa (...)

Olipas yllättävä kommentti. Mistä minä edes olisin voinut loukkaantua ja mieltäni pahoittaa? Sinähän kirjoitat huomaavaisesti. Jossakin määrin skeptinen toki olen.

[Naturalisti]

Isot elämänmuutokset, kyllä. Myös positiiviset, esim. oman lapsen syntymä, minkä olen itse kokenut. Tuollaisissa tilanteissa oivaltaa, mitä elämä pohjimmiltaan on - kun se tarraa kurkusta kiinni, niin sanoakseni. Muuten sen voi käsittää vain ulkokohtaisemmin.

Kaikki elämykset, kokemukset ja järkeilyt tapahtuvat kuitenkin subjektiivisissa mielissä. Mielensisällöt eli meemit tallentuvat ihmisten mieliin subjektiivisilla tavoilla. Meemeillä ei ole "genotyyppiä". Nillä on vain fenotyyppi eli se tapa miten ne ilmenevät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Niin?

En nyt ihan ymmärrä mitä tuolla kommentillasi on tarkoituksesi sanoa. Itse omalla kommentillani halusin sanoa, ettei vahvojenkaan tunteiden selitykseksi tarvita mitään materiaalisen mielen ulkopuolisia tekijöitä.

[OlliS]

Mietiskely on hyvä menetelmä.
Valaistumiseen on hyvä pyrkiä.
Tieteen tulokset pitää hyväksyä, eli naturalismiin hyvin pitkälle luottaa.

Että on tuossa buddhalaisuudessa paljon esimerkillistä.

Epäjumalia siis on kuitenkin, niitä kaikenlaisia henkiä, vaikkei niitä suoranaisesti palvotakaan. Kristinuskon mukaanhan taas on ne kolme Jumalaa ainakin, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, ja sitten enkeleitä, joita ei saa palvoa, eikä muita jumalia saa palvoa, ja sitten on saatana ja hänen enkeleitään. Henkimaailma on siis molemmissa ja taivas, mutta kovin erilaiset.

[Naturalisti]

Mietiskely on hyvä menetelmä.
Valaistumiseen on hyvä pyrkiä.
Tieteen tulokset pitää hyväksyä, eli naturalismiin hyvin pitkälle luottaa.

Että on tuossa buddhalaisuudessa paljon esimerkillistä.

Epäjumalia siis on kuitenkin, niitä kaikenlaisia henkiä, vaikkei niitä suoranaisesti palvotakaan. Kristinuskon mukaanhan taas on ne kolme Jumalaa ainakin, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, ja sitten enkeleitä, joita ei saa palvoa, eikä muita jumalia saa palvoa, ja sitten on saatana ja hänen enkeleitään. Henkimaailma on siis molemmissa ja taivas, mutta kovin erilaiset.

Vain perinteisessä buddhalaisuudessa on noita henkiolentoja. Kuten seuraavasta avauksesta otetusta lainauksesta ilmenee, naturalistisessa buddhalaisuudessa niitä ei enää ole. Siksi sitä ei enää pidetä uskontona vaan filosofiana.

User
Onko olemassa naturalistisia buddhalaisuuden suuntauksia, jotka hylkäävät kokonaan henkiolentojen olemassaolon ja sielun vaellukseen?

ChatGPT
Kyllä, on olemassa naturalistisia buddhalaisuuden suuntauksia, jotka hylkäävät kokonaan henkiolentojen olemassaolon ja sielun vaellukseen liittyvät käsitykset.

Erityisesti länsimaissa on kehitetty naturalistisia buddhalaisuuden muotoja, jotka korostavat buddhalaisen filosofian ja meditaation soveltamista modernissa tieteellisessä kontekstissa. Nämä suuntaukset näkevät buddhalaisuuden enemmän filosofiana ja käytännöllisenä elämänasenteena kuin uskontona, joka perustuu yliluonnollisiin tai henkisiin olioihin.

Naturalistisessa buddhalaisuudessa korostetaan usein buddhalaisen ajattelun yhteensopivuutta tieteen kanssa ja pyritään soveltamaan buddhalaisia opetuksia esimerkiksi neurotieteen, psykologian ja filosofian tutkimukseen. Tällaiset suuntaukset voivat myös hylätä tai kyseenalaistaa buddhalaisen kosmologian ja metafysiikan osia, kuten reinkarnaation ja henkiolentojen olemassaolon.

Kun sanot, että valaistumiseen on hyvä pyrkiä, niin sulla on varmaan joku käsitys mitä sillä tarkoitetaan. Olen yrittänyt kysellä sitä useammaltakin taholta, mutta vastausta en ole saanut. Voisitko kertoa, mitä sinä ajattelet ajattelet sen olevan?

[OlliS]

Mietiskely on hyvä menetelmä.
Valaistumiseen on hyvä pyrkiä.
Tieteen tulokset pitää hyväksyä, eli naturalismiin hyvin pitkälle luottaa.

Että on tuossa buddhalaisuudessa paljon esimerkillistä.

Epäjumalia siis on kuitenkin, niitä kaikenlaisia henkiä, vaikkei niitä suoranaisesti palvotakaan. Kristinuskon mukaanhan taas on ne kolme Jumalaa ainakin, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, ja sitten enkeleitä, joita ei saa palvoa, eikä muita jumalia saa palvoa, ja sitten on saatana ja hänen enkeleitään. Henkimaailma on siis molemmissa ja taivas, mutta kovin erilaiset.

Vain perinteisessä buddhalaisuudessa on noita henkiolentoja. Kuten seuraavasta avauksesta otetusta lainauksesta ilmenee, naturalistisessa buddhalaisuudessa niitä ei enää ole. Siksi sitä ei enää pidetä uskontona vaan filosofiana.

User
Onko olemassa naturalistisia buddhalaisuuden suuntauksia, jotka hylkäävät kokonaan henkiolentojen olemassaolon ja sielun vaellukseen?

ChatGPT
Kyllä, on olemassa naturalistisia buddhalaisuuden suuntauksia, jotka hylkäävät kokonaan henkiolentojen olemassaolon ja sielun vaellukseen liittyvät käsitykset.

Erityisesti länsimaissa on kehitetty naturalistisia buddhalaisuuden muotoja, jotka korostavat buddhalaisen filosofian ja meditaation soveltamista modernissa tieteellisessä kontekstissa. Nämä suuntaukset näkevät buddhalaisuuden enemmän filosofiana ja käytännöllisenä elämänasenteena kuin uskontona, joka perustuu yliluonnollisiin tai henkisiin olioihin.

Naturalistisessa buddhalaisuudessa korostetaan usein buddhalaisen ajattelun yhteensopivuutta tieteen kanssa ja pyritään soveltamaan buddhalaisia opetuksia esimerkiksi neurotieteen, psykologian ja filosofian tutkimukseen. Tällaiset suuntaukset voivat myös hylätä tai kyseenalaistaa buddhalaisen kosmologian ja metafysiikan osia, kuten reinkarnaation ja henkiolentojen olemassaolon.

Kun sanot, että valaistumiseen on hyvä pyrkiä, niin sulla on varmaan joku käsitys mitä sillä tarkoitetaan. Olen yrittänyt kysellä sitä useammaltakin taholta, mutta vastausta en ole saanut. Voisitko kertoa, mitä sinä ajattelet ajattelet sen olevan?

Minusta valaistuminen on jotain sellaista, että saavuttaa kokemuksellisesti yhteyden korkeimpaan henkiseen todellisuuteen. Tuntee voimallisesti, kokemuksellisesti sen korkeimman rakkauden, pyhyyden, kauneuden, totuuden, hyvyyden, sisällään ja ulkopuolellaan, sen asian läsnäolon.

Se on sitten ihan sama miksi sitä sanotaan. Jumalan kokemiseksi, näkemiseksi, läsnäolosi sitä kokemusta muissa uskonnoissa sanotaan. Se on myös kristillisen mystiikan päämäärä, nähdä Jumala, tavata hänet tai kokea Jumalan läsnäolo edes.

Buddhalainen, joka on kokenut valaistuksen, ei kerro sitä, eli emme tiedä kuka guru on kokenut sen ja kuka ei.

Tiedetään sen verran kristinuskon puolelta, että se on niin voimakas kokemus, ettei voi enää epäillä niitä asioita, joita se kullekin silloin todistaa. Ja kun näkee Jumalan, siinä on aina samalla tämä voimakas tunnekokemus, rakkaus lyhyesti. Täyttyy rakkaudella voimakkaasti. Ei voi enää epäillä. Mitä asiaa, siinä joutuu kukin palaamaan filosofiaan, kukin teologiaansa. Parempi kun ei palaisi, ajattelee varmaan buddhalainen, muttei sille oikein mitään voi. Ihmisymmärrys meillä vaan on.

Buddhalaiset välttävät näin sen surullisen totuuden epäsuotuisat vaikutukset, että monella, jotka luulevat, että heillä on tämä valaistus, ei kuitenkaan sitä täydellä voimalla ole ollut.

Valaistusta ei voi itse järjestää itselleen, se on asia, jonka Jumala antaa, jos antaa ja kenelle antaa ja milloin antaa. Samoin kuin kaikki hengelliset kokemukset ja herätykset ja uskoon tulo. Armahdus puoli, armo on yksin Jumalan puoli uskon ja ilmoituksen prosessissa. Uskoon tuloa ja katumusta ja parannusta vastaava toimitus on kasteelle meno, ja siitä ihminen itse päättää, toimituksiin menosta, kasteelle menosta tai sen uusimisesta ehtoollisella.

Jumalasta puhuminen henkilönä tuntuu heti pyhäinhäväistykseltä, keskiaikaiselta pakotukselta buddhalaisuuteen eläytyessään. Emme me tiedä mitä me oikeastaan näemme Jumalan nähdessämme. Mutta Tuomas tiesi kun kosketteli Jeesuksen arpia. Jeesuksen, joka oli tullut seinien läpi lukittuun huoneeseen.

[KultaKikkare]

Lisäksi nuo mutilointipuheesi ovat kyllä hieman vastuuttomia. Jos joku masntunut tiedepalstaa lukeva teinityttö joka yrittää etsiä keinoja joilla kasvattaa mielensä resilienssiä jotta jokainen vastoinkäyminen ei ajaisi häntä itsetuhon partaalle nyt lukee kuinka arvostamansa ja ihailemansa palstan voimanainen ja infulensseri hyvä sisar moomin kertoo kuinka lääkärin suositteleman meditaation ja ruuminkulttuurin harjoittamisen sijasta on loogisesti ihan yhtä hyödyllistä ja resilienssiä kasvattavaa jatkaa itsensä viiltelyä partaterällä ja ottaa vielä mutilointipakkiin nuppineulatkin mukaan niin ei hyvä.

Seuraavaksi voitkin selvittää kumpaan on kuollut enemmän ihmisiä, avantourheiluun tai muuhun kylmän veden kanssa läträämiseen vai nuppineulojen kynnen alle työntämisiin.

Neulojen tunkeminen kynsiensä alle aiheuttaa suurella todennäköisyydellä enempi mielenterveysongelmia kuin korjaa niitä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2001/03/2 ... -harrastus
"Yhtä mieltä asiantuntijat ovat siitä, että avantouinnin hyödyt ovat haittoja suuremmat."

https://www.iltalehti.fi/elintavat/a/f6 ... 76abff9b0f
"Jos pystyt olemaan kylmässä vedessä kolme minuuttia, voit todennäköisesti olla siellä kymmenenkin minuuttia, mutta se on professori Thomasin mukaan ehdoton yläraja. Sen jälkeen alkavat hermostolliset muutokset, koska aivojen käskyt lihaksiin alkavat eräällä tavalla hyytyä jo matkalla."

Eli kymmenen minuutin jälkeen sieltä ei välttämättä pääse omin avuin pois.

[Naturalisti]

Kun sanot, että valaistumiseen on hyvä pyrkiä, niin sulla on varmaan joku käsitys mitä sillä tarkoitetaan. Olen yrittänyt kysellä sitä useammaltakin taholta, mutta vastausta en ole saanut. Voisitko kertoa, mitä sinä ajattelet sen olevan?

Minusta valaistuminen on jotain sellaista, että saavuttaa kokemuksellisesti yhteyden korkeimpaan henkiseen todellisuuteen. Tuntee voimallisesti, kokemuksellisesti sen korkeimman rakkauden, pyhyyden, kauneuden, totuuden, hyvyyden, sisällään ja ulkopuolellaan, sen asian läsnäolon.

Se on sitten ihan sama miksi sitä sanotaan. Jumalan kokemiseksi, näkemiseksi, läsnäolosi sitä kokemusta muissa uskonnoissa sanotaan. Se on myös kristillisen mystiikan päämäärä, nähdä Jumala, tavata hänet tai kokea Jumalan läsnäolo edes.

Buddhalainen, joka on kokenut valaistuksen, ei kerro sitä, eli emme tiedä kuka guru on kokenut sen ja kuka ei.

Tiedetään sen verran kristinuskon puolelta, että se on niin voimakas kokemus, ettei voi enää epäillä niitä asioita, joita se kullekin silloin todistaa. Ja kun näkee Jumalan, siinä on aina samalla tämä voimakas tunnekokemus, rakkaus lyhyesti. Täyttyy rakkaudella voimakkaasti. Ei voi enää epäillä. Mitä asiaa, siinä joutuu kukin palaamaan filosofiaan, kukin teologiaansa. Parempi kun ei palaisi, ajattelee varmaan buddhalainen, muttei sille oikein mitään voi. Ihmisymmärrys meillä vaan on.

Buddhalaiset välttävät näin sen surullisen totuuden epäsuotuisat vaikutukset, että monella, jotka luulevat, että heillä on tämä valaistus, ei kuitenkaan sitä täydellä voimalla ole ollut.

Valaistusta ei voi itse järjestää itselleen, se on asia, jonka Jumala antaa, jos antaa ja kenelle antaa ja milloin antaa. Samoin kuin kaikki hengelliset kokemukset ja herätykset ja uskoon tulo. Armahdus puoli, armo on yksin Jumalan puoli uskon ja ilmoituksen prosessissa. Uskoon tuloa ja katumusta ja parannusta vastaava toimitus on kasteelle meno, ja siitä ihminen itse päättää, toimituksiin menosta, kasteelle menosta tai sen uusimisesta ehtoollisella.

Jumalasta puhuminen henkilönä tuntuu heti pyhäinhäväistykseltä, keskiaikaiselta pakotukselta buddhalaisuuteen eläytyessään. Emme me tiedä mitä me oikeastaan näemme Jumalan nähdessämme. Mutta Tuomas tiesi kun kosketteli Jeesuksen arpia. Jeesuksen, joka oli tullut seinien läpi lukittuun huoneeseen.

Kiitos pohtivasta vastauksestasi. Itse en naturalistina oleta henkimaailmaa, mutta en myöskään epäile, että ihmisillä voi olla voimakkaita elämyksellisiä kokemuksia, jotka he kokevat todisteena henkimaailman olemassaolosta tai suorasta yhteydestä todellisuuteen.

Olisi todella kiinnostavaa ymmärtää mitä ihmiset todella kokevat ja miten selittävät kokemuksena. Voiko kokemukset selittää naturalistisen tieteen avulla? Voiko asiasta keskustella ilman julistamista ja toisin ajattelevan käännyttämistä?

Eri uskonnot ja filosofiat näyttävät käyttävän erilaisia termejä ja käsitteitä kuvaamaan korkeinta henkistä todellisuutta, johon he pyrkivät saavuttamaan yhteyden. Selkeyttävä keskustelu näiden käsitteiden merkityksistä olisi hyödyllistä ymmärryksen lisäämiseksi. Tällöin ei pidä juttua kiistellään siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä, vaan sen ymmärtämiseen, mitä eri ajatusperinteet ja keskustelijat henkilökohtaisesti termeillään tarkoittavat. Mitä niissä on yhteistä ja miten ne poikkeavat toisistaan?

Kokemuksellinen yhteys korkeimpaan henkiseen todellisuuteen voi epäilemättä olla erittäin merkittävä ja voimakas kokemus niitä kokeville. Tämä kokemus on kuitenkin subjektiivinen ja henkilökohtainen, eikä se ole objektiivinen todiste olemassa olevasta henkimaailmasta tai jumalasta. Sen sijaan se on yksilön kokemus ja tulkinta siitä, mitä hän kokee henkiseksi todellisuudeksi.

Buddhalainen näkökulma valaistumiseen on ilmeisesti erilainen kuin kristillinen mystiikka. Buddhalaisuudessa valaistuminen tarkoittaa vapautumista kärsimyksestä ja syvää ymmärrystä todellisuudesta, kun taas kristillisessä mystiikassa se tarkoittaa yhteyden saavuttamista Jumalaan. Nämä näkökulmat ovat erilaisia, mutta ilmeisesti tarjoavat niihin uskoville arvokkaita henkisiä kokemuksia ja uskonsa mukaan myös ymmärrystä maailmasta. Miten nämä kokemukset voitaisiin selittää naturalistisen tieteen avulla?

Jokaisella ihmisellä on oikeus ja vapaus ilmaista henkisiä näkemyksiään ja uskomuksiaan. Se, etten itse usko henkimaailmaan, ei tarkoita toisten kokemusten halventamista tai vähättelyä. Sen sijaan haluan ymmärtää miten nämä kokemukset olisi mahdollista ymmärtää naturalistisesti.

Aidosti ymmärrystä lisäävän keskustelun edellytyksenä on, että eri näkemyksiä edustavat osapuolet suostuvat asiallisesti perustellen täsmentämään omia näkemyksiään. Pyrkimys vain retorisesti voittaa väittely ja aforististen mantrojen toistelu, joita ei avata, ei edistä ymmärrystä lisäävää keskustelua.

[KultaKikkare]

Jos ajatellaan että ihmisen aivot on aivokemian mukaan muuttuva ja oppiva algoritmi. Opettelemalla rauhoittamaan mielensä jääkylmässä vedessä, ei todellisuudessa opi rauhoittamaan mieltään vain jääkylmässä vedessä vaan kaikissa tiloissa joissa aivokemia on vastaava kuin jääkylmässä vedessä. Kun hermosto huutaa Alert! Alert! ja sisäiset sireenit soi korvissa. Sympaattinen hermosto aiktivoituu, kroppa erittää kortisolia joka lisää noradrenaliinin ja adrenaliinin vapautumista, syke ja verenpaine nousee ja aivotoiminta kiihtyy.

Vastaava tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin kun pään yli viuhuu luoteja. Voi olla hyödyllistä myös vähemmän extreme asioissa, kaikessa mikä aiheuttaa stressiä.

Joo, tuo liskoaivojen tuottama varautumisreaktio menee juuri kuten kuvasit, muta miten tuohon vaaraan pitäisi reagoida ja rauhoittaa mielensä?

Buddhalaisuuden neuvo keskittyä vain sietämään vaaran tunnetta on minusta outo. Eikö sen sijaan järkevämpää ole fokusoida ajattelu vain olennaiseen eli tavoitella "flow tilaa", eikä juuttua passiiviseen "meditaatioon".

Jotta voi fokusoida mihinkään pitää ensin kyetä hallitsemaan mielensä. Buddhalaisuudesta voi löytyä työkaluja, ei lopullista päämäärää.

[KultaKikkare]

Mielenlujuus ei estä itkemästä ja nauramasta, se vähentää stressin ja adrenaliinin vaikutusta ajatteluun ja päätöksentekoon. Sanoin haastetta.

Ja toi on mm. erikoisjoukkojen käyttämä metodi, ei se ukrainalaisillekaan pahaa tekisi.

Ukrainalaiset sotilaat ehkä hyötyisivät jotakin meditoimalla joka aamu jääkylmässä vedessä, mutta ukrainalaisille siviileille en tätä kuitenkaan kehtaisi suosittaa. Saattaisivat närkästyä.

Sähän oot häveliäs.