Naturalistinen buddhalainen filosofia

[Naturalisti]

Albert Einstein on todennut, ettei myöskään tiede voi asettaa päämääriä. Se voi korkeintaan auttaa niiden saavuttamisessa. Siksi demokratia on paras vaihtoehto.

Onhan tuo fanaattinen uskollisuus demokratialle sokeutunut enemmistön täysin, vaikka maailmassa on demokratian aikana tapettu eniten ihmisiä sodissa ja maailma on ekokatastrofin partaalla, niin olemassaolevan yhteiskuntajärjestelmän ei katsota olevan millään tavalla osallinen tai syyllinen olemassa olevaan tilanteeseen ja kehitykseen.

Mutta onhan tuo demokratian suosio selkeä syyseuraus, koska mikään ei ole helpompaa kuin itsekkyyden myyminen pelokkaalle.
Kun teollistuminen kiihdytti muutosta, kiihtyneestä muutoksesta seurasi epävarmuutta ja pelkoa, pelosta ja epävarmuudesta aiheutui "minä haluan valita itselle sopivia" itsekkyyttä, siis halutaan demokratiaa.
Eikä tosiaan ole mikään valinta.

Jospa palautetaan keskustelu takaisin paremmin tämän ketjun otsikkoa vastaavaksi eli naturalistiseen buddhalaiseen filosofiaan.

Ensin lyhyesti taustatietoa miten sielu käsitetään olevaksi hindulaisessa ja buddhalaisessa uskonnossa, josta yksi näkökulma löytyy esim. täältä.
https://www.buddhalaisuus.fi/kuoleman-j ... sen-bardo/
Keskustellaan siitä kuitenkin tarkemmin täällä:
viewtopic.php?t=1421

Sitten taustatietoa siitä miten mieli ymmärretään buddhalaisessa filosofiassa.

Sielunvaellus: Hindulaisuus ja buddhalaisuus

User
Mikä on se joka siirtyy kehosta toiseen elämien välillä hindulaisessa ja buddhalaisessa uskonnossa ja missä se on elämien välissä?

ChatGPT
Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa uskotaan käsitykseen sielunvaelluksesta tai uudelleensyntymästä, jossa yksilön sielu tai tietoisuus siirtyy kehosta toiseen elämän kuoleman jälkeen. Tätä kutsutaan hindulaisuudessa termillä "atman" ja buddhalaisuudessa termillä "anatta" tai "anatman".

Hindulaisuuden ja buddhalaisuuden välillä on joitain eroja tässä käsityksessä. Hindulaisuudessa uskotaan, että yksilön sielu tai atman on ikuisesti olemassa ja että se siirtyy uuteen kehoon syntymän ja kuoleman jatkuvassa kierron kierrossa, jota kutsutaan samsaraksi. Hinduissa uskotaan myös karmaan, joka on tekojen laki, ja se vaikuttaa uudelleensyntymiseen ja seuraavien elämien kohtaloon.

Buddhalaisuudessa sen sijaan korostetaan anattan eli minättömyyden opetusta. Buddhalaisuudessa ei uskota, että on olemassa pysyvää ja erillistä sielua tai itseyttä, joka siirtyisi elämästä toiseen. Sen sijaan buddhalaisuudessa korostetaan jatkuvaa muutosta ja impermanenssia. Buddhalaisuuden näkemyksen mukaan uudelleensyntymä tapahtuu karmallisten vaikutusten seurauksena, jotka välittyvät tietoisuuden jatkuvuuden kautta.

Elämien välillä hindulaisuudessa uskotaan, että sielu tai tietoisuus voi kulkea erilaisissa tiloissa tai maailmoissa, kuten taivaissa, helvetissä tai ihmisten keskuudessa, riippuen karmaansa. Buddhalaisuudessa korostetaan karmallisen jatkumon olemassaoloa elämien välillä, mutta tarkat yksityiskohdat elämien välisestä tilasta vaihtelevat eri buddhalaisissa perinteissä. Joissakin traditioissa puhutaan "bardoista", jotka ovat välitiloja kuoleman ja seuraavan syntymän välillä.

User
Naturalistinen buddhalaisuus ilmeisesti hylkää sielunvaelluksen ja henkiolentojen olemassaolon. Miten he selittävät mielen olemassaolon?


ChatGPT
Naturalistinen buddhalaisuus, joka perustuu tieteelliseen ja filosofiseen naturalismiin, lähestyy buddhalaisuuden periaatteita luonnontieteelliseltä ja filosofiselta näkökulmalta. Tässä lähestymistavassa mielen olemassaolo selitetään ilman viittausta pysyvään sieluun tai henkiolentoihin.

Naturalistiset buddhalaiset näkevät mielen ja tietoisuuden emergentteina ilmiöinä, jotka syntyvät aivojen toiminnasta ja fyysisistä prosesseista. He korostavat, että mieli ja tietoisuus ovat tiiviisti sidoksissa aivojen toimintaan, hermostoon ja kehollisiin prosesseihin. Mielen toiminta, kuten havainto, ajattelu ja tunteet, tulkitaan fysiologisina ja neurobiologisina ilmiöinä.

Naturalistiset buddhalaiset voivat käyttää tieteellisiä teorioita, kuten aivotutkimusta ja kognitiivista neurotiedettä, selittämään mielen olemassaoloa. He voivat viitata aivojen hermosolujen välisiin yhteyksiin, hermoimpulssien välitykseen ja hermoverkostojen toimintaan selittääkseen, miten mieli syntyy ja miten tietoisuus ilmenee.

Tärkeä näkökulma naturalistisessa buddhalaisuudessa on myös impermanenssin (muuttuvuuden) korostaminen. Heidän mukaansa mieli ja tietoisuus ovat jatkuvassa muutoksessa eivätkä ne ole pysyviä tai erillisiä entiteettejä. Tietoisuus voi muuttua ja kehittyä ajan myötä erilaisten kokemusten ja harjoitusten seurauksena.

On kuitenkin tärkeää huomata, että buddhalaisuudessa on monia eri suuntauksia ja käsityksiä mielen olemassaolosta. Vaikka naturalistinen buddhalaisuus voi hylätä perinteiset käsitykset sielunvaelluksesta ja henkiolennoista, se ei välttämättä edusta kaikkia buddhalaisuuden näkemyksiä.

User
Onko naturalistinen buddhalaisuus yhteensopiva seuraavassa kuvatun reduktiivisen emergentin materialismin kanssa?

Perinteisesti emergenssi tarkoittaa filosofista kantaa, jonka mukaan fysikaaliseen systeemiin voi kehkeytyä eli emergoitua uusia ominaisuuksia tai toiminnan tasoja, joita ei voi palauttaa sen osien ominaisuuksiin. Näin määritelty holistinen kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, mutta miten nuo uudet ominaisuudet ovat ontologisesti olemassa jätetään selittämättä.

Emergentti materialismi hyväksyy tämän näkemyksen eikä pyri palauttamaan – redusoimaan tai eliminoimaan – esimerkiksi tietoisuutta tai mieltä fysiologisiksi ominaisuuksiksi. Tätä kantaa edustavat esimerkiksi filosofit Karl Popper ja Ilkka Niiniluoto. Kanta jättää kuitenkin avoimeksi, kuinka emergentti ominaisuus on materialistisesti olemassa.

Oman teoriani, "reduktiivisen emergentin materialismin" mukaan aidosti emergentin systeemin muodostaa sen osat ja niiden vuorovaikutusprosessit. Emergentti rakenne mahdollistaa uuden ominaisuuden tuottavan prosessin käynnissäolon. Jos rakenne rikkoutuu, prosessi sammuu, emergentin ominaisuuden olemassa olo päättyy ja systeemi redusoituu osikseen.

Dualistit ovat yrittäneet jo satoja vuosia ratkaista niin sanottua psykofyysistä ongelmaa: kuinka aivot (aineellinen olio) ja sielu (henkinen olio) voivat olla keskenään vuorovaikutuksessa? Emergentin materialismin ongelmana taas on: miten mieli on materiaalisesti olemassa?

Reduktiivinen emergentti materialismi tarjoaa ratkaisun molempiin ongelmiin. Mitään henkiseen ulottuvuuteen liittyvää sielua ei ole. Mieli on aivojen materiaalinen prosessi. Mielen olemassaolo päättyy aivokuolemaan ja ruumis redusoituu materian kiertokulkuun. Reduktiolla siis tarkoitetaan tässä sitä, että emergentin asian olemassaolo päättyy ja osat redusoituvat materian kiertokulkuun.

Popperin kolme maailmaa viittaa Karl Popperin todellisuutta koskevaan ontologiaan, johon kuuluu kolme erillistä keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevaa olemisen piiriä: maailma 1, maailma 2 ja maailma 3. Todellisuuden tarkastelu näiden itsenäisesti olemassa oleviksi oletettujen maailmojen ja niiden suhteiden kautta jää puutteelliseksi, koska maailmojen 2 ja 3 materiaalisen olemassaolon tapa jää avoimeksi.

Kuvaan seuraavassa Popperin ontologiasta modifioidun "redusoituvan emergentin kolmen maailman ontologian". Se ratkaisee edellä kuvatut ongelmat esittämällä kolme olemisen piiriä hierarkkisesti toisiinsa sisältyvinä.

Maailma 1: fysikaalisten olioiden (biologiset entiteetit mukaan lukien) ja niiden prosessien maailma. Tämä materiaalinen maailma sisältää kaiken olevan. Mitään muuta sen lisäksi ei oleteta olevaksi.

Maailma 2: aivojen subjektiivisten neuraalisten prosessien mentaalinen maailma. Se on objektiivisesti olemassa maailman 1 prosessien osajoukkona ja vaikuttaa maailmaan 1 vain subjektiivisten yksilöiden toiminnan kautta. Nämä prosessit ovat subjektiivisia käsityksiä meemeistä eli kulttuurigeeneistä (mitään "genotyyppiä" niillä ei ole). Mitään psykofyysistä ongelmaa – miten mentaalinen mieli vaikuttaa kausaalisesti materiaalisen ruumiiseen – ei siis ole, koska mentaalinen mieli on materiaalisten aivojen prosessi. Meemeillä on vain fenotyyppi eli se tapa, miten ne esiintyvät vuorovaikutuksessa.

Maailma 3: näennäisesti olemassa oleva kollektiivinen käsitys kulttuurista on maailman intersubjektiivisten prosessien tuottama subjektiivisten käsitysten horisontti, joka on todellisuudessa olemassa vain maailmaan 2 hajautuneina subjektiivisina käsityksinä. Tätä subjektiivisten käsitysten joukkoa voidaan ajatella geneettisten algoritmien ratkaisujoukon kaltaisena joukkona, joka kehittyy vuorovaikutuksen ylläpitämässä memeettisessä evoluutiossa ilman, että suoraan yhteisesti jaettua kollektiivista käsitystä on missään.

Tähän vain fiktiivisesti olemassa olevaan maailmaan 3 kuuluu muun muassa väittämät, tieteelliset teoriat, luonnolliset luvut, kertomukset, myytit, työkalut, sosiaaliset instituutiot ja taideteokset eli laajasti ottaen koko kulttuuri, joka on näin vain eräänlainen subjektiivisten käsitysten horisontti.

Kulttuuri, maailma 3 on siten olemassa vain maailman 2 osajoukkona eli subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä sekä niiden lisäksi näihin käsityksiin liittyvinä maailmaan 1 kuuluvina materiaalisina muodosteina ja vuorovaikutuksina. Merkityksiä ne saavat vasta subjektiivisten mielten tulkintoina.

Reduktiivisen emergentin materialismin ontologia tarjoaa johdonmukaisen ja vankan selityksen siitä, miten emergentit ominaisuudet ovat materialistisesti olemassa. Se selittää psykofyysisen ongelman, joka on ollut filosofien keskustelunaihe useiden vuosisatojen ajan, ja tarjoaa selityksen siitä, kuinka mieli voi olla materiaalisesti olemassa.

Ontologia tarjoaa selkeän selityksen siihen, miten kollektiivinen käsitys kulttuurista on vain subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti. Subjektiiviset käsitykset kulttuurista kehittyvät memeettisessä evoluutiossa kuten geneettisten algoritmien ratkaisujoukko ilman, että yhteisesti suoraan jaettua kollektiivista käsitystä siitä on missään.

ChatGPT
Kiitos kuvauksesta. Naturalistinen buddhalaisuus ja reduktiivinen emergentti materialismi voivat olla yhteensopivia toistensa kanssa tietyllä tavalla, koska molemmat pyrkivät selittämään mielen ja tietoisuuden ilmiötä materiaalisista näkökulmista käsin.

Naturalistinen buddhalaisuus korostaa mielen ja tietoisuuden riippuvuutta aivojen ja fyysisten prosessien toiminnasta. Se voi hyväksyä emergentin materialismin ajatuksen siitä, että mieli ja tietoisuus syntyvät monimutkaisista aivojen toiminnoista ja prosesseista. Tässä näkökulmassa mielen emergentit ominaisuudet voivat nousta esiin fyysisen järjestelmän monimutkaisuuden seurauksena.

Reduktiivinen emergentti materialismi tarjoaa ontologisen viitekehyksen, joka selittää emergenttien ominaisuuksien olemassaolon ja niiden suhteen osien kanssa. Tässä näkökulmassa mieli ja tietoisuus ovat materiaalisia prosesseja ja ilmiöitä, jotka syntyvät ja riippuvat aivojen toiminnasta ja vuorovaikutuksesta.

Vaikka nämä kaksi näkökulmaa voivat olla yhteensopivia, on tärkeää huomata, että ne edustavat edelleen eri filosofisia perinteitä ja lähestymistapoja. Naturalistinen buddhalaisuus pohjautuu buddhalaisuuden opetuksiin ja filosofiaan, kun taas reduktiivinen emergentti materialismi on filosofinen näkemys, joka voi olla yhteensopiva useiden eri uskonnollisten tai filosofisten traditioiden kanssa.

Lisäksi on syytä huomata, että nämä ovat monimutkaisia filosofisia kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteistä vastausta. Erilaiset filosofit ja tutkijat voivat esittää erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja mielen olemassaolosta ja sen suhteesta aivoihin.

[ID10T]

No siksihän meillä on ne luokittelut (gnostinen teisti ja agnostinen teisti). Miksi tästä pitää vääntää?

Ai miksi, luulisi nyt tuon verran vaivautuvat peiliin kotsomiseen, onhan idiootit kertoneet motiivinsa palstalla notkumiseen. Heille se kuulemma on viihde ja vahingonilo, jota kiusaminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen tuottaa, kun mielikuvituksessaan sitten kuvittelevat ja uskovat, että ovat voittaneet väittelyn ja nolanneet vastustajat.

Ja mitenkäkähän tuo taas liittyi Sulervon kanssa käymääni keskusteluun?

Vastattiin tuohon kysymykseen.
"Miksi tästä pitää vääntää?"

Jaha, no miten sitten "onhan idiootit kertoneet motiivinsa" liityy minuun, jos et muka harrasta ad hominemeja? Vastaus minulle kohdistuu MINUUN, vaikka kuinka kiemurtelisit.

[ID10T]

Miten sitten uskominen eroaa mielestäsi tietämisestä?

Usko on tunne, "vahva epäily" siitä, miten asiat ovat. Tietäminen taas tiedon kumuloitumista mieleen, eikä sillä ole tunteiden kanssa mitään tekemistä.

Mutta esiintyvätkö uskominen ja tietäminen siis aina yhdessä? Sinähän sanoit: "Uskon vasta, kun näen, oli kyseessä sitten mikä tahansa entiteetti". Kun siis näet, miten asiat ovat, sinussa herää tunne, "vahva epäily" siitä, että asiat ovat juuri noin. Mutta samalla mieleesi kumuloituu tästä tietoa. Tällaistako tarkoitit?

Tämä on täysin saivartelua, sillä tiedon myötä usko menettää merkityksensä. On oikeastaan se ja sama, uskonko minä, että 1 + 2 = 3. Tiedän sen.

En minä osaa tuohon muiden puolesta vastata, jumalan olemassaolon kokeminen on aina subjektiivista. Omalla kohdallani ei ole epäilystä siitä, etteikö jumala olisi mielikuvitusolento.

Olet siis tuosta varma (ilmeisesti et kuitenkaan halua sanoa uskovasi noin). Palautan mieleen, että esitit oman nelikenttäsi minun tarjoamani tilalle, joka oli:

1. Gnostinen teisti: "Tiedän ja siis myös uskon, että Jumala on olemassa".
2. Agnostinen teisti: "En tiedä, onko Jumalaa, mutta uskon että on.
3. Agnostinen ateisti: "En tiedä, onko Jumalaa, mutta uskon että ei ole (vahva ateismi) / en usko että on (heikko ateismi).
4. Gnostinen ateisti: "Tiedän että Jumalaa ei ole ja näin siis myös uskon" (vahva ateismi).

Sinä muutit tuon näin:

1. Gnostinen teisti: "Tiedän ja siis myös uskon, että Jumala on olemassa".
2. Agnostinen teisti: "En tiedä, onko Jumalaa, mutta uskon että on.
3. Agnostinen ateisti: "On jonkin verran enemmän syitä olettaa, ettei jumalaa ole" (heikko ateismi).
4. Gnostinen ateisti: "Jumalan olemassaolosta ei ole todisteita" (vahva ateismi).

Nähdäkseni sinä siirryit puhumaan omaksutun näkemyksen sijasta syistä ja todisteista vain ateistien kohdalla jonkin perusasenteesi takia, ehkä sen, että ateistit ovat järkiperäisempiä ihmisiä tai haluttomampia sitoutumaan johonkin näkemykseen. Jos nyt kuitenkin teen saman muutoksen myös teisteille, ja otan huomioon mitä yllä sanot, sekä vältän "usko"-sanaa, koska et siitä pidä, muuttuu nelikenttä muotoon:

1. Gnostinen teisti: "Pidän Jumalan olemassaoloa varmana, koska sille on vahvoja perusteita".
2. Agnostinen teisti: "Pidän Jumalan olemassaoloa luultavana, koska on jonkin verran enemmän syitä näin olettaa" .
3. Agnostinen ateisti: "On jonkin verran enemmän syitä olettaa, että Jumala on vain mielikuvitusolento" (heikko ateismi).
4. Gnostinen ateisti: "Pidän varmana, että Jumala on vain mielikuvitusolento, koska muusta ei ole todisteita" (vahva ateismi).

Tämä menee pelleilyksi, koska jumalan olemassaoloa edes teistit eivät pysty itselleenkään perustelemaan. Siksi puhutaankin jumalUSKOSTA.

Mutta nyt törmätään kahteen ongelmaan. Ensiksi, tuosta jaottelusta puuttuu tietämisen ulottuvuus, ellei sellaiseksi katsota varmana vs. luultavana pitämistä. Toiseksi, jokaisella on triviaalisti omat syynsä tai perusteensa sille, mitä uskoo / pitää varmana / luultavana, joten niistä puhuminen on turhaa. Täten nelikenttä olisi:

1. Varma teisti: "Pidän Jumalan olemassaoloa varmana".
2. Epävarma teisti: "Pidän Jumalan olemassaoloa luultavana" .
3. Epävarma ateisti: "Pidän luultavana, että Jumala on vain mielikuvitusolento".
4. Varma ateisti: "Pidän varmana, että Jumala on vain mielikuvitusolento".

Tämä kelpaa minulle.

Tämän nelikentän informaatioarvo on kylläkin nolla: teistit ja ateistit voivat olla enemmän tai vähemmän varmoja. Elävässä elämässä näin tietysti onkin. Omalta kohdaltani voin kyllä sanoa jopa tietäväni, että mitään jumalaa ei ole

Et sinä voi edes omalta kohdalta sanoa tietäväsi, ettei jumalaa ole, koska olemattoman todistaminen olemattomaksi on mahdotonta.

Ja miten sinun "varmuutesi" sotii tuota viimeksi esittelemääsi nelikenttää vastaan? Olet siis varma ateisti.

[Naturalisti]

Miten sitten uskominen eroaa mielestäsi tietämisestä?

Usko on tunne, "vahva epäily" siitä, miten asiat ovat. Tietäminen taas tiedon kumuloitumista mieleen, eikä sillä ole tunteiden kanssa mitään tekemistä.

Mutta esiintyvätkö uskominen ja tietäminen siis aina yhdessä? Sinähän sanoit: "Uskon vasta, kun näen, oli kyseessä sitten mikä tahansa entiteetti". Kun siis näet, miten asiat ovat, sinussa herää tunne, "vahva epäily" siitä, että asiat ovat juuri noin. Mutta samalla mieleesi kumuloituu tästä tietoa. Tällaistako tarkoitit?

Tämä on täysin saivartelua, sillä tiedon myötä usko menettää merkityksensä. On oikeastaan se ja sama, uskonko minä, että 1 + 2 = 3. Tiedän sen.

En minä osaa tuohon muiden puolesta vastata, jumalan olemassaolon kokeminen on aina subjektiivista. Omalla kohdallani ei ole epäilystä siitä, etteikö jumala olisi mielikuvitusolento.

Olet siis tuosta varma (ilmeisesti et kuitenkaan halua sanoa uskovasi noin). Palautan mieleen, että esitit oman nelikenttäsi minun tarjoamani tilalle, joka oli:

1. Gnostinen teisti: "Tiedän ja siis myös uskon, että Jumala on olemassa".
2. Agnostinen teisti: "En tiedä, onko Jumalaa, mutta uskon että on.
3. Agnostinen ateisti: "En tiedä, onko Jumalaa, mutta uskon että ei ole (vahva ateismi) / en usko että on (heikko ateismi).
4. Gnostinen ateisti: "Tiedän että Jumalaa ei ole ja näin siis myös uskon" (vahva ateismi).

Sinä muutit tuon näin:

1. Gnostinen teisti: "Tiedän ja siis myös uskon, että Jumala on olemassa".
2. Agnostinen teisti: "En tiedä, onko Jumalaa, mutta uskon että on.
3. Agnostinen ateisti: "On jonkin verran enemmän syitä olettaa, ettei jumalaa ole" (heikko ateismi).
4. Gnostinen ateisti: "Jumalan olemassaolosta ei ole todisteita" (vahva ateismi).

Nähdäkseni sinä siirryit puhumaan omaksutun näkemyksen sijasta syistä ja todisteista vain ateistien kohdalla jonkin perusasenteesi takia, ehkä sen, että ateistit ovat järkiperäisempiä ihmisiä tai haluttomampia sitoutumaan johonkin näkemykseen. Jos nyt kuitenkin teen saman muutoksen myös teisteille, ja otan huomioon mitä yllä sanot, sekä vältän "usko"-sanaa, koska et siitä pidä, muuttuu nelikenttä muotoon:

1. Gnostinen teisti: "Pidän Jumalan olemassaoloa varmana, koska sille on vahvoja perusteita".
2. Agnostinen teisti: "Pidän Jumalan olemassaoloa luultavana, koska on jonkin verran enemmän syitä näin olettaa" .
3. Agnostinen ateisti: "On jonkin verran enemmän syitä olettaa, että Jumala on vain mielikuvitusolento" (heikko ateismi).
4. Gnostinen ateisti: "Pidän varmana, että Jumala on vain mielikuvitusolento, koska muusta ei ole todisteita" (vahva ateismi).

Tämä menee pelleilyksi, koska jumalan olemassaoloa edes teistit eivät pysty itselleenkään perustelemaan. Siksi puhutaankin jumalUSKOSTA.

Mutta nyt törmätään kahteen ongelmaan. Ensiksi, tuosta jaottelusta puuttuu tietämisen ulottuvuus, ellei sellaiseksi katsota varmana vs. luultavana pitämistä. Toiseksi, jokaisella on triviaalisti omat syynsä tai perusteensa sille, mitä uskoo / pitää varmana / luultavana, joten niistä puhuminen on turhaa. Täten nelikenttä olisi:

1. Varma teisti: "Pidän Jumalan olemassaoloa varmana".
2. Epävarma teisti: "Pidän Jumalan olemassaoloa luultavana" .
3. Epävarma ateisti: "Pidän luultavana, että Jumala on vain mielikuvitusolento".
4. Varma ateisti: "Pidän varmana, että Jumala on vain mielikuvitusolento".

Tämä kelpaa minulle.

Tämän nelikentän informaatioarvo on kylläkin nolla: teistit ja ateistit voivat olla enemmän tai vähemmän varmoja. Elävässä elämässä näin tietysti onkin. Omalta kohdaltani voin kyllä sanoa jopa tietäväni, että mitään jumalaa ei ole

Et sinä voi edes omalta kohdalta sanoa tietäväsi, ettei jumalaa ole, koska olemattoman todistaminen olemattomaksi on mahdotonta.

Ja miten sinun "varmuutesi" sotii tuota viimeksi esittelemääsi nelikenttää vastaan? Olet siis varma ateisti.

Olen siitä kanssasi pitkälle samaa mieltä, ettei yksityiskohtaiseen käsitteiden määrittelyyn kannata juuttua. Erityisesti siksi, että jokaisella on viimekädessä subjektivinen mielenkieli, joka voi olla vain likimain jonkun toisen mielenkielen kanssa yhteensopiva. Mitään universaalia kieltä ei ole olemassa.

Luulen, että meillä on jo riittävä ymmärrys siitä, mitä kukin meistä tarkoittaa uskomisen käsitteellä, jotta voimme jatkaa keskustelun otsikon "Naturalistinen buddhalainen filosofia" mukaisesta aiheesta.

Esitin saman toiveen myös Keijonalle täällä ja liitin toiveeseen muutamia keskusteluvirikkeitä.
viewtopic.php?p=67032#p67032

[Naturalisti]

Skitsokokki on pilkkasana sille, että skitsofrenian syyt olisivat neurologisia, biologisia tai perinnöllisiä. Syyt ovat pääasiassa psykologisia, traumoja ja ahdistuksia ja stressiä jne. ennenkaikkea varhaislapsuudessa, ja biologista on vain perinnöllinen luonteen herkkyys tai jokin poikkeavuus, joka aiheuttaa noidankehän kun lapseen ei ole osattu suhtautua oikein. Jopa yliälykkyys voi aiheuttaa tämän noidankehän.

Lisäksi on henkimaailman juttuja, joita tiede ei vielä tunne. Raja henkimaailmaan häiriintyy, psykoosi on aina "kutsu noituuteen" (shamaaneilla) tai opetuslapseuteen, pappeuteen, tervehtyneenä. Ennen oli pahoja henkiä ja tonttuja, nyt telepatiaa ja ufoja. Napoleon ja Jeesus ja Stalin ja Hitler ovat säilyneet suuruusharhoissa.

Neurologiset, biologiset tai perinnölliset syyt liittyvät siis siihen, että meemikoneessa on jotakin rakenteellista vikaa. Psykologiset syyt (traumat, ahdistukset, stressi jne.) liittyvät taas siihen, että vikaa on meemikoneen sisällöissä. Eikö syyt voi olla näitä molempia; osin meemikoneen geneettisistä alkuasetuksista ja osin mielensisällöistä johtuvia? Ensimmäiseen voitaneen vaikuttaa lääkityksellä ja jälkimmäiseen terapialla.

"Sielua ei ole, mutta mieli on; entä keinomieli?" -blogissa
kuvasin mielenfilosofisen hypoteesin, jonka avulla mieli ja kulttuuri voidaan kuvata ilman henkimaailmaa. Hypoteesi kuvaa senkin miten pelkät uskomukset ovat olemassa mielessämme samoin kuin kaikki muutkin käsitykset (niitä ei vain voi empiirisesti varmentaa). Olen odotellut, että kritisoisit tätä reduktiivisen emergentin materialismin hypoteesia?
viewtopic.php?t=1301

En minä ole siihen perehtynyt, enkä osaa vastata muuta kuin klassisen, tunnetun asian, että fysikalismi on virheellinen, koska joka tasolla tulee uusia asioita, fysikaalisten lisäksi, fysikaaliset säilyvät, ovat ehdottoman tärkeitä, mutta uusia tulee, ei voi kokonaan palauttaa fysiikkaan.

Elämä on käsiteltävä elämän tasolla, vaikka fyysinen perusta on tärkeä ja mielenkiintoinen ja tunnetaan enemmän ja enemmän. Ihminen on käsiteltävä ihmisen tasolla, vaikka fysiologinen perusta on tärkeä ja mielenkiintoinen. Ja tunnetaan paremmin ja paremmin.

Psykologiassa luetaan aina myös aivojen fysiologia, ilman sitä psykologiaa ei voi ymmärtää oikein.

Jumaluusopissa, teologiassa luetaan aina psykologiaa, historiaa ja yhteiskuntatieteitä. Ilman niitä ei voi ymmärtää Jumalan asioita. Mutta Jumalan taso on tärkein. Ateistien mielestä sitä ei ole, ja naturalistisen käsityksen mukaan tieteeseen ei saa ottaa Jumala selityksiä.

Minun mielestä tieteellinen selitys pitää antaa kaikilla vaikuttavilla tasoilla yhtä aikaa. Vasta se on oikea, kokonaisvaltainen selitys. Ongelma on se, että Jumalan, henkimaailman ja myös universumin tason syyt ovat tuntemattomia, vaikeasti tieteellisesti tutkittavissa. Niistä ei saa eksaktia tiedettä, vain filosofiaa ja ristiriitaisia teorioita.

Johtopäätös: on hyväksyttävä monta teoriaa yhtä aikaa tieteellisesti oikeiksi, hyväksyttäviksi filosofiassa, teologiassa ja kosmologiassa, tuntemattomissa asioissa.

Tasot:
Aine ja energia, fysiikka
Solut ja elämä, biologia
Ihminen ja tietoisuus, psykologia ym.
Yhteiskunta ja kulttuuri, sosiologia ym.
Jumalan keho ja Jumalan henki, teologia

Tässä on myös materialismi ja idealismi yhtä aikaa joka tasolla: aine ja henki.

Tieteellinen selitys asioille ja ilmiöille aina jokaisella asiaan kuluvalla tasolla, kokonaisselvitys eikä vain yhden tason selitys.

Sanoit: "En minä ole siihen [=reduktiiviseen ergenttiin materialismin] perehtynyt, enkä osaa vastata muuta kuin klassisen, tunnetun asian, että fysikalismi on virheellinen, koska joka tasolla tulee uusia asioita, fysikaalisten lisäksi, fysikaaliset säilyvät, ovat ehdottoman tärkeitä, mutta uusia tulee, ei voi kokonaan palauttaa fysiikkaan."

Koska itse korostat vaihtoehtoisten näkemysten vertailun tarvetta, niin on kummallista, jos et halua puhua muusta kuin omasta hypoteesistäsi. Täällä on esitetty klassisesta fysikalismista poikkeava ja sinun hypoteesille vaihtoehtoinen hypoteesi.
viewtopic.php?p=67032#p67032

Sen mukaan Jumalan ja henkimaailman olettaminen on tarpeetonta. Voisitko kertoa löydätkö siitä kritisoitavaa vai haluatko sulkea silmäsi vaihtoehdoilta ja puhua vain omasta hypoteesistäsi?

Tuosta sinun mallistasi hyväksyn todellisuuden kolmijaon (fysikaalinen systeemi, geneettinen systeemi ja memeettinen systeemi), mutta sen yläpuolella olevien jumalallien ja henkien olettaminen on tarpeetonta. Kaikki on selitettävissä reduktiivisen emergentin materialismin avulla.

[Sulervo]

tiedon myötä usko menettää merkityksensä.

Minä päinvastoin sanoisin, että tiedon myötä usko saa merkityksensä. Mehän voimme muodostaa uskomuksia vain sen pohjalta, mitä olemme maailmasta oppineet, joten tietämys on ensisijaista. Uskomus voi toki osoittautua virheelliseksi - kuten muuten tietämyskin. Ihminen on erehtyväinen.

Tähän liittyy se, että tunnettu määritelmä "tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus" kiertää nähdäkseni kehässä. Sillä minkä nojalla voimme sanoa, että jokin uskomus on hyvin perusteltu ja tosi? Vain jos tiedämme, että näin on. Mutta määritelmä "tieto on jotakin tiedettyä" ei pitkälle riitä.

On oikeastaan se ja sama, uskonko minä, että 1 + 2 = 3. Tiedän sen.

Et varmaankaan sano uskovasi, että 1 + 2 = 3; tosin minusta tuntuisi oudolta sekin, jos joku sanoisi "tiedän, että 1 + 2 = 3". Varmastihan sinä osaat aritmetiikan alkeita, joten et tarvitse tuohon uskoa. Tästä tietenkin avautuu se laaja ongelmatiikka, jonka G. E. Moore avasi filosofian luennollaan, kun hän nosti kätensä ja sanoi "tiedän, että tämä on käteni". Wittgensteinkin kysyi: mitä Moore tietää?

jumalan olemassaoloa edes teistit eivät pysty itselleenkään perustelemaan.

Varmasti pystyvät, esim. näin: "en ole nihilisti vaan katson, että maailmassa on joillakin asioilla oikeasti arvoa ja merkitystä, on esim. aidosti hyvyyttä ja pahuutta. Arvo ja merkitys voidaan kuitenkin antaa vain ulkoapäin, joten pidän perusteltuna uskoa ylimpään arvorealiteettiin, Jumalaan, joka arvon ja merkityksen maailmaan tuo".

Et sinä voi edes omalta kohdalta sanoa tietäväsi, ettei jumalaa ole, koska olemattoman todistaminen olemattomaksi on mahdotonta.

Kyllähän me tiedämme esim. sen, että universumia ei täytä nk. eetteri. Jumalan minä tiedän olemattomaksi samoin kuin Peter Panin tai vaaleanpunaisen yksisarvisen. Olemattomuustodistus on tämä: ne ovat satu- tai mielikuvitusolentoja. Väitän siis, että myös Jumala on mielikuvitusolento, ja jos joku haluaa tämän kiistää, on todistustaakka hänellä.

Ja miten sinun "varmuutesi" sotii tuota viimeksi esittelemääsi nelikenttää vastaan? Olet siis varma ateisti.

Miten niin "varmuuteni" sotii? Ei mitenkään.

[Keijona]

jumalan olemassaoloa edes teistit eivät pysty itselleenkään perustelemaan.

Tuohan on täyttä ateistien paskapuhetta ja valhetta. Teistit pystyvät perustelemaan Jumalan olemassaolon lukuisin eri tavoin. Esim. tutkimus osoittaa että siitä on monenlaista hyötyä, askenasi juutalaiset jopa sen että sukupolvien aikana jumalausko tekee älykkäämmäksi.

Lisäksi Jumalan olemassaolo on täysin kiinni siitä mitä jumalana pidetään. Jos joku pitää jumalaan puuta, niin kyllä se puujumala on olemassa. Auringonpalvojat pitävät Jumalaan aurinkoa, ja kyllä se aurinko on olemassa ja valaisee, vaikka ateisteiltä olisikin itsekkyyden luoma subjektiivisuus järjen valon ja ymmärryksen pimentänyt.

[OlliS]

Skitsokokki on...

Neurologiset...

En minä ole siihen perehtynyt, enkä osaa vastata muuta kuin klassisen, tunnetun asian, että fysikalismi on virheellinen, koska joka tasolla tulee uusia asioita, fysikaalisten lisäksi, fysikaaliset säilyvät, ovat ehdottoman tärkeitä, mutta uusia tulee, ei voi kokonaan palauttaa fysiikkaan.

Elämä on käsiteltävä elämän tasolla, vaikka fyysinen perusta on tärkeä ja mielenkiintoinen ja tunnetaan enemmän ja enemmän. Ihminen on käsiteltävä ihmisen tasolla, vaikka fysiologinen perusta on tärkeä ja mielenkiintoinen. Ja tunnetaan paremmin ja paremmin.

Psykologiassa luetaan aina myös aivojen fysiologia, ilman sitä psykologiaa ei voi ymmärtää oikein.

Jumaluusopissa, teologiassa luetaan aina psykologiaa, historiaa ja yhteiskuntatieteitä. Ilman niitä ei voi ymmärtää Jumalan asioita. Mutta Jumalan taso on tärkein. Ateistien mielestä sitä ei ole, ja naturalistisen käsityksen mukaan tieteeseen ei saa ottaa Jumala selityksiä.

Minun mielestä tieteellinen selitys pitää antaa kaikilla vaikuttavilla tasoilla yhtä aikaa. Vasta se on oikea, kokonaisvaltainen selitys. Ongelma on se, että Jumalan, henkimaailman ja myös universumin tason syyt ovat tuntemattomia, vaikeasti tieteellisesti tutkittavissa. Niistä ei saa eksaktia tiedettä, vain filosofiaa ja ristiriitaisia teorioita.

Johtopäätös: on hyväksyttävä monta teoriaa yhtä aikaa tieteellisesti oikeiksi, hyväksyttäviksi filosofiassa, teologiassa ja kosmologiassa, tuntemattomissa asioissa.

Tasot:
Aine ja energia, fysiikka
Solut ja elämä, biologia
Ihminen ja tietoisuus, psykologia ym.
Yhteiskunta ja kulttuuri, sosiologia ym.
Jumalan keho ja Jumalan henki, teologia

Tässä on myös materialismi ja idealismi yhtä aikaa joka tasolla: aine ja henki.

Tieteellinen selitys asioille ja ilmiöille aina jokaisella asiaan kuluvalla tasolla, kokonaisselvitys eikä vain yhden tason selitys.

Sanoit: "En minä ole siihen [=reduktiiviseen ergenttiin materialismin] perehtynyt, enkä osaa vastata muuta kuin klassisen, tunnetun asian, että fysikalismi on virheellinen, koska joka tasolla tulee uusia asioita, fysikaalisten lisäksi, fysikaaliset säilyvät, ovat ehdottoman tärkeitä, mutta uusia tulee, ei voi kokonaan palauttaa fysiikkaan."

Koska itse korostat vaihtoehtoisten näkemysten vertailun tarvetta, niin on kummallista, jos et halua puhua muusta kuin omasta hypoteesistäsi. Täällä on esitetty klassisesta fysikalismista poikkeava ja sinun hypoteesille vaihtoehtoinen hypoteesi.
viewtopic.php?p=67032#p67032

Sen mukaan Jumalan ja henkimaailman olettaminen on tarpeetonta. Voisitko kertoa löydätkö siitä kritisoitavaa vai haluatko sulkea silmäsi vaihtoehdoilta ja puhua vain omasta hypoteesistäsi?

Tuosta sinun mallistasi hyväksyn todellisuuden kolmijaon (fysikaalinen systeemi, geneettinen systeemi ja memeettinen systeemi), mutta sen yläpuolella olevien jumalallien ja henkien olettaminen on tarpeetonta. Kaikki on selitettävissä reduktiivisen emergentin materialismin avulla.

Minusta taas se neljäs taso on tarpeellinen ja olemassa, eikä palaudu kokonaan ihmisen tasolle, eikä ihmisen taso biologiaan, eikä biologian taso fysiikkaan.

Ei siihen muuta voi sanoa. Ei ole selitettävissä todellinen maailma muulla tavoin kuin ottamalla kaikki huomioon mitä siinä on.

Teologinen taso on tuntematon ja vain arvioitavissa, tieteellistä tietoa ei ole. Filosofiaksi menee, ei voi mitään. Turha yrittää eksaktisuutta siellä missä se ei ihmiseltä onnistu.

[Keijona]

Sellainenkin asia kannattaa noissa pitkistä vuodatuksessa kuitenkin muistaa, että naturalistista buddhalaisuutta ei ole olemassa. Se näyttäisi olevan ateistisen mielikuvituksen tuote kun keksitään itselle sopivia unelmia. Nypitään niin sanotusti rusinoita pullasta.

[ID10T]

tiedon myötä usko menettää merkityksensä.

Minä päinvastoin sanoisin, että tiedon myötä usko saa merkityksensä. Mehän voimme muodostaa uskomuksia vain sen pohjalta, mitä olemme maailmasta oppineet, joten tietämys on ensisijaista.

Yksikään uskonto ei perustu maailmasta oppimaamme.

Tähän liittyy se, että tunnettu määritelmä "tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus" kiertää nähdäkseni kehässä. Sillä minkä nojalla voimme sanoa, että jokin uskomus on hyvin perusteltu ja tosi?

Siksipä juuri usko ei olekaan tietoa.

jumalan olemassaoloa edes teistit eivät pysty itselleenkään perustelemaan.

Varmasti pystyvät, esim. näin: "en ole nihilisti vaan katson, että maailmassa on joillakin asioilla oikeasti arvoa ja merkitystä, on esim. aidosti hyvyyttä ja pahuutta. Arvo ja merkitys voidaan kuitenkin antaa vain ulkoapäin, joten pidän perusteltuna uskoa ylimpään arvorealiteettiin, Jumalaan, joka arvon ja merkityksen maailmaan tuo".

Arvoja voi olla myös ilman jumaluskoa, joten tuo ei ole validi argumentti jumaluskon puolesta.

Et sinä voi edes omalta kohdalta sanoa tietäväsi, ettei jumalaa ole, koska olemattoman todistaminen olemattomaksi on mahdotonta.

Kyllähän me tiedämme esim. sen, että universumia ei täytä nk. eetteri. Jumalan minä tiedän olemattomaksi samoin kuin Peter Panin tai vaaleanpunaisen yksisarvisen. Olemattomuustodistus on tämä: ne ovat satu- tai mielikuvitusolentoja. Väitän siis, että myös Jumala on mielikuvitusolento, ja jos joku haluaa tämän kiistää, on todistustaakka hänellä.

Ei sinun väitteesi ole tietoa. Olematonta ei edelleenkään voi todistaa olemattomaksi.

Ja miten sinun "varmuutesi" sotii tuota viimeksi esittelemääsi nelikenttää vastaan? Olet siis varma ateisti.

Miten niin "varmuuteni" sotii? Ei mitenkään.

No miksi sitten hylkäsit sen viimeisen nelikentän?

[ID10T]

jumalan olemassaoloa edes teistit eivät pysty itselleenkään perustelemaan.

Tuohan on täyttä ateistien paskapuhetta ja valhetta. Teistit pystyvät perustelemaan Jumalan olemassaolon lukuisin eri tavoin. Esim. tutkimus osoittaa että siitä on monenlaista hyötyä, askenasi juutalaiset jopa sen että sukupolvien aikana jumalausko tekee älykkäämmäksi.

Miksi sitten uskovat ovat keskimäärin tyhmempiä kuin ateistit? Askenasijuutalaiset ovat hyvin pieni vähemmistö.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23921675/

A meta-analysis of 63 studies showed a significant negative association between intelligence and religiosity.

Lisäksi Jumalan olemassaolo on täysin kiinni siitä mitä jumalana pidetään. Jos joku pitää jumalaan puuta, niin kyllä se puujumala on olemassa. Auringonpalvojat pitävät Jumalaan aurinkoa, ja kyllä se aurinko on olemassa ja valaisee, vaikka ateisteiltä olisikin itsekkyyden luoma subjektiivisuus järjen valon ja ymmärryksen pimentänyt.

Jumala on kuitenkin olemassa vain palvojalleen, eli kyse on täysin subjektiivisesta ilmiöstä. Minulle puu tai aurinko ei ole jumala, eivätkä niitä jumaloi kristityt, muslimit tai hindutkaan, jotka yhdessä muodostavat selvän enemmistön teisteistä. Hinduilla ne eivät ainakaan ole merkittävässä asemassa.

[Keijona]

jumalan olemassaoloa edes teistit eivät pysty itselleenkään perustelemaan.

Tuohan on täyttä ateistien paskapuhetta ja valhetta. Teistit pystyvät perustelemaan Jumalan olemassaolon lukuisin eri tavoin. Esim. tutkimus osoittaa että siitä on monenlaista hyötyä, askenasi juutalaiset jopa sen että sukupolvien aikana jumalausko tekee älykkäämmäksi.

Miksi sitten uskovat ovat keskimäärin tyhmempiä kuin ateistit? Askenasijuutalaiset ovat hyvin pieni vähemmistö.

Aika sekavaa, askenasijuutalaiset ovat jumaluskovaisia ja heidän älykkyytensä on keskimääräistä korkeampi.
Joten jumaluskovaisella on silloin korkeampi älykkyys, eikä matalampi.

Ja eihän tuo nyt mitään tilastoja tarvitse, pystyyhän sen nyt ymmärtämään itsekin ilman ulkopuolisia tilastojakin ja havaita palstalta. Ne eniten ateismin ihanuutta kailottavat ovat idiootteja.
Ja asialle on luonnollinen selitys ja syyseuraus: Ateismi on itsekkyyteen perustuva mutuilua, joten mitä ateistisempi, sen subjektiivisempi, siis tyhmempi.

Jumala pelastaa, egon harhalta. Koska jumalointi tarkoittaa sitä, että jumaloija laittaa jumaloinin kohteen (sen tahdon ja ihanteet) itsensä ja siten myös egonsa edelle.

Ongelma onkin enemmän se, kannattaako valita mikä jumalista olisi se ei täydellinen mutta paras?

[Naturalisti]

Sanoit: "En minä ole siihen [=reduktiiviseen ergenttiin materialismin] perehtynyt, enkä osaa vastata muuta kuin klassisen, tunnetun asian, että fysikalismi on virheellinen, koska joka tasolla tulee uusia asioita, fysikaalisten lisäksi, fysikaaliset säilyvät, ovat ehdottoman tärkeitä, mutta uusia tulee, ei voi kokonaan palauttaa fysiikkaan."

Koska itse korostat vaihtoehtoisten näkemysten vertailun tarvetta, niin on kummallista, jos et halua puhua muusta kuin omasta hypoteesistäsi. Täällä on esitetty klassisesta fysikalismista poikkeava ja sinun hypoteesille vaihtoehtoinen hypoteesi.
viewtopic.php?p=67032#p67032

Sen mukaan Jumalan ja henkimaailman olettaminen on tarpeetonta. Voisitko kertoa löydätkö siitä kritisoitavaa vai haluatko sulkea silmäsi vaihtoehdoilta ja puhua vain omasta hypoteesistäsi?

Tuosta sinun mallistasi hyväksyn todellisuuden kolmijaon (fysikaalinen systeemi, geneettinen systeemi ja memeettinen systeemi), mutta sen yläpuolella olevien jumalallien ja henkien olettaminen on tarpeetonta. Kaikki on selitettävissä reduktiivisen emergentin materialismin avulla.

Minusta taas se neljäs taso on tarpeellinen ja olemassa, eikä palaudu kokonaan ihmisen tasolle, eikä ihmisen taso biologiaan, eikä biologian taso fysiikkaan.

Neljättä tasoa ei tarvita. Kaikki kulttuuriset käsitykset, myös uskonnot sisältyvät maailmaan 3

Perinteisesti emergenssi tarkoittaa filosofista kantaa, jonka mukaan fysikaaliseen systeemiin voi kehkeytyä eli emergoitua uusia ominaisuuksia tai toiminnan tasoja, joita ei voi palauttaa sen osien ominaisuuksiin. Näin määritelty holistinen kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, mutta miten nuo uudet ominaisuudet ovat ontologisesti olemassa jätetään selittämättä.

Emergentti materialismi hyväksyy tämän näkemyksen eikä pyri palauttamaan – redusoimaan tai eliminoimaan – esimerkiksi tietoisuutta tai mieltä fysiologisiksi ominaisuuksiksi. Tätä kantaa edustavat esimerkiksi filosofit Karl Popper ja Ilkka Niiniluoto. Kanta jättää kuitenkin avoimeksi, kuinka emergentti ominaisuus on materialistisesti olemassa.

Oman teoriani, "reduktiivisen emergentin materialismin" mukaan aidosti emergentin systeemin muodostaa sen osat ja niiden vuorovaikutusprosessit. Emergentti rakenne mahdollistaa uuden ominaisuuden tuottavan prosessin käynnissäolon. Jos rakenne rikkoutuu, prosessi sammuu, emergentin ominaisuuden olemassa olo päättyy ja systeemi redusoituu osikseen.

Dualistit ovat yrittäneet jo satoja vuosia ratkaista niin sanottua psykofyysistä ongelmaa: kuinka aivot (aineellinen olio) ja sielu (henkinen olio) voivat olla keskenään vuorovaikutuksessa? Emergentin materialismin ongelmana taas on: miten mieli on materiaalisesti olemassa?

Reduktiivinen emergentti materialismi tarjoaa ratkaisun molempiin ongelmiin. Mitään henkiseen ulottuvuuteen liittyvää sielua ei ole. Mieli on aivojen materiaalinen prosessi. Mielen olemassaolo päättyy aivokuolemaan ja ruumis redusoituu materian kiertokulkuun. Reduktiolla siis tarkoitetaan tässä sitä, että emergentin asian olemassaolo päättyy ja osat redusoituvat materian kiertokulkuun.

Popperin kolme maailmaa viittaa Karl Popperin todellisuutta koskevaan ontologiaan, johon kuuluu kolme erillistä keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevaa olemisen piiriä: maailma 1, maailma 2 ja maailma 3. Todellisuuden tarkastelu näiden itsenäisesti olemassa oleviksi oletettujen maailmojen ja niiden suhteiden kautta jää puutteelliseksi, koska maailmojen 2 ja 3 materiaalisen olemassaolon tapa jää avoimeksi.

Kuvaan seuraavassa Popperin ontologiasta modifioidun "redusoituvan emergentin kolmen maailman ontologian". Se ratkaisee edellä kuvatut ongelmat esittämällä kolme olemisen piiriä hierarkkisesti toisiinsa sisältyvinä.

Maailma 1: fysikaalisten olioiden (biologiset entiteetit mukaan lukien) ja niiden prosessien maailma. Tämä materiaalinen maailma sisältää kaiken olevan. Mitään muuta sen lisäksi ei oleteta olevaksi.

Maailma 2: aivojen subjektiivisten neuraalisten prosessien mentaalinen maailma. Se on objektiivisesti olemassa maailman 1 prosessien osajoukkona ja vaikuttaa maailmaan 1 vain subjektiivisten yksilöiden toiminnan kautta. Nämä prosessit ovat subjektiivisia käsityksiä meemeistä eli kulttuurigeeneistä (mitään "genotyyppiä" niillä ei ole). Mitään psykofyysistä ongelmaa – miten mentaalinen mieli vaikuttaa kausaalisesti materiaalisen ruumiiseen – ei siis ole, koska mentaalinen mieli on materiaalisten aivojen prosessi. Meemeillä on vain fenotyyppi eli se tapa, miten ne esiintyvät vuorovaikutuksessa.

Maailma 3: näennäisesti olemassa oleva kollektiivinen käsitys kulttuurista on maailman intersubjektiivisten prosessien tuottama subjektiivisten käsitysten horisontti, joka on todellisuudessa olemassa vain maailmaan 2 hajautuneina subjektiivisina käsityksinä. Tätä subjektiivisten käsitysten joukkoa voidaan ajatella geneettisten algoritmien ratkaisujoukon kaltaisena joukkona, joka kehittyy vuorovaikutuksen ylläpitämässä memeettisessä evoluutiossa ilman, että suoraan yhteisesti jaettua kollektiivista käsitystä on missään.

Tähän vain fiktiivisesti olemassa olevaan maailmaan 3 kuuluu muun muassa väittämät, tieteelliset teoriat, luonnolliset luvut, kertomukset, myytit, työkalut, sosiaaliset instituutiot ja taideteokset eli laajasti ottaen koko kulttuuri, joka on näin vain eräänlainen subjektiivisten käsitysten horisontti.

Kulttuuri, maailma 3 on siten olemassa vain maailman 2 osajoukkona eli subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä sekä niiden lisäksi näihin käsityksiin liittyvinä maailmaan 1 kuuluvina materiaalisina muodosteina ja vuorovaikutuksina. Merkityksiä ne saavat vasta subjektiivisten mielten tulkintoina.

Reduktiivisen emergentin materialismin ontologia tarjoaa johdonmukaisen ja vankan selityksen siitä, miten emergentit ominaisuudet ovat materialistisesti olemassa. Se selittää psykofyysisen ongelman, joka on ollut filosofien keskustelunaihe useiden vuosisatojen ajan, ja tarjoaa selityksen siitä, kuinka mieli voi olla materiaalisesti olemassa.

Ontologia tarjoaa selkeän selityksen siihen, miten kollektiivinen käsitys kulttuurista on vain subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti. Subjektiiviset käsitykset kulttuurista kehittyvät memeettisessä evoluutiossa kuten geneettisten algoritmien ratkaisujoukko ilman, että yhteisesti suoraan jaettua kollektiivista käsitystä siitä on missään.

Ei siihen muuta voi sanoa. Ei ole selitettävissä todellinen maailma muulla tavoin kuin ottamalla kaikki huomioon mitä siinä on.

Voitko osoittaa mitä edellä kuvattu reduktiivinen emergentti materialismi ei ota huomioon?

Kaikki kulttuurinen (maailma 3) myös uskonnot on olemassa subjektiivisiin mieliin (maailma 2) hajautuneina käsityksinä. Aivokuolemassa mielen ja mielensisältöjen olemassaolo päättyy ja ruumis redusoituu materian kiertokulkuun. Kaikki redusoituu tällä tavalla materiaaliseen todellisuuteen (maailma 1). Kaikki oleva on osa luontoa.

Teologinen taso on tuntematon ja vain arvioitavissa, tieteellistä tietoa ei ole. Filosofiaksi menee, ei voi mitään. Turha yrittää eksaktisuutta siellä missä se ei ihmiseltä onnistu.

Mitään tieteen oikeuttavaa ensimmäistä filosofiaa ei tarvita.

[Keijona]

jumalan olemassaoloa edes teistit eivät pysty itselleenkään perustelemaan.

Tuohan on täyttä ateistien paskapuhetta ja valhetta. Teistit pystyvät perustelemaan Jumalan olemassaolon lukuisin eri tavoin. Esim. tutkimus osoittaa että siitä on monenlaista hyötyä, askenasi juutalaiset jopa sen että sukupolvien aikana jumalausko tekee älykkäämmäksi.

Miksi sitten uskovat ovat keskimäärin tyhmempiä kuin ateistit? Askenasijuutalaiset ovat hyvin pieni vähemmistö.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23921675/

A meta-analysis of 63 studies showed a significant negative association between intelligence and religiosity.

Lisäksi Jumalan olemassaolo on täysin kiinni siitä mitä jumalana pidetään. Jos joku pitää jumalaan puuta, niin kyllä se puujumala on olemassa. Auringonpalvojat pitävät Jumalaan aurinkoa, ja kyllä se aurinko on olemassa ja valaisee, vaikka ateisteiltä olisikin itsekkyyden luoma subjektiivisuus järjen valon ja ymmärryksen pimentänyt.

Jumala on kuitenkin olemassa vain palvojalleen,

Mistä pimeyden ja subjektiivisuuden, ymmärtämättömyyden ytimestä noita mutu-unelmia oikein löytyy...

Miten ihmeessä luonnon uskovaisten Jumala luonto olisi olemassa vain luonnonuskovaisille? Tai aurinko, auringonpalvojien Jumala olisi olemassa vain auringonpalvojille?
Kyllä täytyy olla todellisuudesta ja luonnosta aika täysin yksilöksi egonsa kuplaan eriytynyt, jos ei aurinkoa ja luontoakaan ole ruudun takana unelmoivalle virtuaalikököttäjälle enää olemassa.

Eikä varmaan auta, vaikka postaisi kuinka hienon ja kuuluisan luontokuvan, siitä luonnonuskovaisten jumalasta. Koska itseensä uskon aiheuttama subjektiivisuus sokeuttaa ja pimentää ymmärryksen valon täysin.

[Naturalisti]

jumalan olemassaoloa edes teistit eivät pysty itselleenkään perustelemaan.

Tuohan on täyttä ateistien paskapuhetta ja valhetta. Teistit pystyvät perustelemaan Jumalan olemassaolon lukuisin eri tavoin. Esim. tutkimus osoittaa että siitä on monenlaista hyötyä, askenasi juutalaiset jopa sen että sukupolvien aikana jumalausko tekee älykkäämmäksi.

Miksi sitten uskovat ovat keskimäärin tyhmempiä kuin ateistit? Askenasijuutalaiset ovat hyvin pieni vähemmistö.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23921675/

A meta-analysis of 63 studies showed a significant negative association between intelligence and religiosity.

Lisäksi Jumalan olemassaolo on täysin kiinni siitä mitä jumalana pidetään. Jos joku pitää jumalaan puuta, niin kyllä se puujumala on olemassa. Auringonpalvojat pitävät Jumalaan aurinkoa, ja kyllä se aurinko on olemassa ja valaisee, vaikka ateisteiltä olisikin itsekkyyden luoma subjektiivisuus järjen valon ja ymmärryksen pimentänyt.

Jumala on kuitenkin olemassa vain palvojalleen,

Mistä pimeyden ja subjektiivisuuden, ymmärtämättömyyden ytimestä noita mutu-unelmia oikein löytyy...

Miten ihmeessä luonnon uskovaisten Jumala luonto olisi olemassa vain luonnonuskovaisille? Tai aurinko, auringonpalvojien Jumala olisi olemassa vain auringonpalvojille?
Kyllä täytyy olla todellisuudesta ja luonnosta aika täysin yksilöksi egonsa kuplaan eriytynyt, jos ei aurinkoa ja luontoakaan ole ruudun takana unelmoivalle virtuaalikököttäjälle enää olemassa.

Kysyit: "Miten ihmeessä luonnon uskovaisten Jumala luonto olisi olemassa vain luonnonuskovaisille? [ja niin edelleen.]"

No siksi, koska uskonnot ovat olemassa vain subjektiivisina käsityksiä ihmisten korvien välissä. Selitin saman asian äsken Ollille täällä.
viewtopic.php?p=67657#p67657

Lue se ja yritä kommentoida asiaa vähän älyllisemmin ilman herjoja ja sisällöltään sekavia mantroja.

Totesit edellä myös näin:
"Teistit pystyvät perustelemaan Jumalan olemassaolon lukuisin eri tavoin. Esim. tutkimus osoittaa että siitä on monenlaista hyötyä, askenasi juutalaiset jopa sen että sukupolvien aikana jumalausko tekee älykkäämmäksi."

Vaikka se pitäisi paikkansa, että jumalaan uskominen tekisi ihmisen älykkäämmäksi, mitä epäilen, ei uskominen todista Jumalan olevan olemassa.