Mitä on informaatio ja kuinka se on olemassa?

[Naturalisti]

Informaatio ei ole mikään erillinen ominaisuus tai suure vaan se on kaikenlaisten vaikutusten välittymistä fysikaalisesti; ei telepaattisesti.

Kuten kybernetiikasta tiedämme informaatiota voidaan välittää monenlaisten fysikaalisten suureiden (mekaanisen liikkeen, kaasun ja nesteen paineen, virta- ja jännite- viestien, jne.) avulla analogisesti ja nykyään monilla eri keinoilla digitaalisesti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kybernetiikka

Nyt suuren kiinnostuksen kohteena olevassa integroidussa informaatio teoriassa (Integrated Information Theory, IIT) tehdään juuri tänä virheellisesti oletus, että informaatio on joku erillinen mitattavissa oleva ominaisuus tai suure. https://iep.utm.edu/integrated-informat ... ciousness/

Kyse on samantapaisesta harhasta kuin aikanaan yrityksessä selittää lämpötilaa flogistonin avulla.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Phlogiston_theory

Toinen perustavanlaatuinen IIT-teorian ongelma on sen metafyysisen lähtökohta. Naturalismin mukaan kaikki oleva on osa luontoa ja selitettävissä luonnontieteellisen menetelmin. IIT-teoria lähtee kuitenkin liikkeelle hatusta vedetyistä aksioomista.

IIT-teoriaan näyttää kuitenkin liittyvän myös naturalistisia näkemyksiä, joten sen metafysiikasta puhdistavan dekonstruktion avulla voisi löytyä aineksia myös yhä puuttuvan kokonaisvaltaisen aivojen toiminnallisen viitekehyksen kehittämiseen. Liikkeelle on tällöin lähdettävä metafysiikan asemasta todellisten aivojen rakenteesta ja toiminnasta kognitiivisen neurotieteen avulla saaduista tutkimustuloksista.

Katso myös:

Blogin alaviitteet
Blogin sisältö

[Kohina]

Informaatio on kylläkin poikkeavuus satunnaisuudesta.

[MrKAT]

Tv-sketsissä meterologi: "Katsotaanpas mikä sää tänään on" ja vetää ikkunasta verhon pois ja ikkunan auki ja katselee ulos. Kohisee. "Nyt sataa". Mikä on informaation lähde? Meteorologi vai (eloton) sää?

[Naturalisti]

Informaatio on kylläkin poikkeavuus satunnaisuudesta.

Epätäsmällinen toteamuksesi "Informaatio on kylläkin poikkeavuus satunnaisuudesta" taitaa liittyä informaatioteoriaan, joka käsittelee informaation määrää ja siirtoa. Se ei ota kantaa siihen, miten informaatio syntyy tai millä tavoin se on merkityksellistä. Se ei ota kantaa siihen, voiko informaatio olla poikkeus satunnaisuudesta tai voiko se liittyä tietoisuuteen tai merkityksellisyyteen. Informaatioteoria keskittyy informaation teknisiin ja laskennallisiin näkökulmiin, kuten viestin tiivistämiseen, koodaamiseen, siirtoon ja tallentamiseen.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Information_theory

Integroitu informaatioteoria (IIT) on eri asia. Se liittyy monimuotoiseen subjektiiviseen kokemukseen, joka voi ilmetä esimerkiksi tuntemuksena, mielentilana, tunteena, muistona, ajatuksena ja itsetietoisuutena. https://en.wikipedia.org/wiki/Integrate ... ion_theory ).

Minä kritisoin jälkimmäistä eli IIT-teoriaa kahdesta mainitsemastani syystä.

Lähtökohtani on naturalistinen. Memeettinen informaatiosysteemi voidaan kuvata reduktiivisen emergentin materialismin avulla materian prosesseina; subjektiivisten mielten toimintana, joiden olemassaolo päättyy aivokuolemassa.

Olemassa on vain luonto. Mitään metafysiikkaa ei tarvita. Tietoa todellusuudesta saamme vain empiirisesti havainnoimalla omien ja muiden luontoon vaikuttavien aktien seurauksia. Muodostamme aktien ja niiden vaikutuksista saamamme aisti-informaation avulla todellisuudesta dynaamisia representaatioita, joiden toiminta on ajattelua. Informaatio ei ole mikään erillinen entiteetti, vaan se on materiaalisten entiteettien dynaamisen toiminnan vaikutusten välittymistä.

Informaatio muuttuu tiedoksi eli ajattelu- ja käyttäytymistottumuksiksi eli meemeiksi vasta subjektiivisten mielten tulkintoina, kullakin omalla tavallaan. Meemeillä ei ole mitään genotyyppiä. Niillä on vain fenotyyppi eli se tapa miten ne ilmenevät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Juuri siksi, että IIT-teoria on herättänyt keskustelua ja kritiikkiä, se on myös omalta osaltaan edistänyt tietoisuutta ja informaatiota käsittelevää keskustelua. Kognitiivisen neurotieteen keskeisin haaste on kuitenkin edelleen aivojen kokonaisvaltaisen toiminnallisen viitekehyksen puute. Sen kehittäminen on välttämätön edellytys sille, että voisimme ymmärtää aivojen toimintaa ja sen suhdetta tietoisuuteen ja informaatioon.

[Naturalisti]

Tv-sketsissä meterologi: "Katsotaanpas mikä sää tänään on" ja vetää ikkunasta verhon pois ja ikkunan auki ja katselee ulos. Kohisee. "Nyt sataa". Mikä on informaation lähde? Meteorologi vai (eloton) sää?

Kaikki aistiemme suoraan ja välillisesti tavoittamat elottoman ja elollisen luonnon ilmiöt ovat informaatiolähteirä. Oikeaksi tai vääräksi tedoksi informaatio muuttuu vasta subjektiivisten mielten tulkintoina.

[MrKAT]

^En pane hanttiin tuohon. Mutta entäs tämä haaste:



Hilan takana olevat pallukat ovat uskomattomaton kyllä samanvärisiä, mutta silmä väittää erivärisiksi. (Munker-Whiten illuusio).
Okei, ehkä se tapahtuu aivoissa, tosin aika alkeellisella perustasolla, se illuusio mutta jos tapahtuis silmässä niin voiko mieltä syyttää subjektiivisuudesta?

[Naturalisti]

^En pane hanttiin tuohon. Mutta entäs tämä haaste:



Hilan takana olevat pallukat ovat uskomattomaton kyllä samanvärisiä, mutta silmä väittää erivärisiksi. (Munker-Whiten illuusio).
Okei, ehkä se tapahtuu aivoissa, tosin aika alkeellisella perustasolla, se illuusio mutta jos tapahtuis silmässä niin voiko mieltä syyttää subjektiivisuudesta?

Joo, suuri osa aistimusten laadullisten ominaisuuksien ja hahmojen tunnistuksesta tapahtuu jo aivokuoren primääreillä ja sekundääreillä tasoilla. Ne ovat kehittyneet osin lajinkehityksen aikana ja kehittyvät edelleen osin yksilön ontogeneesin aikana tunnistamaan havainnoissa olevia invariantteja piirteitä. Tämä sama ominaisuus myös väistämättä vääristää esimerkiksi absoluuttisia väriaistimuksia, koska kokemukseen vaikuttaa myös sen ympäristö.

Tärkeämpää kuin absoluuttinen aistimus on tunnistaa sama olio samaksi eri olosuhteissa. Olion tunnistus taas on edellytyksenä tunnistaa invariansseja myös olioiden käyttäytymisessä. Nämä primitiivitason yksityiskohdat prosessoidaan tietoisen tason alapuolella ja tietoiselle tasolle nousee vasta assiaatiotasolla muodostetut kokonaisuuksina toimivat oliot.

Emme koe todellisuutta suoraan naiivin realismin mukaan vaan rakennamme kokemuksistamme todellisuuden dynaamisia toiminnallisia representaatioita, joiden avulla ajattelemme. Tähän mielen subjektiiviseen virtuaalitodellisuuteen on vain ensimmäisen persoonan näkökulma.

Objektiivisesta kolmannen persoonan näkökulmastakin jokaisella on vain subjektiivinen ensimmäisen persoonan näkökulma. Mitään kollektiivista suoraan jaettua kolmannen persoonan näkökulmaa ei siten ole edes olemassa. Olemassa on vain subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti.

Koemme oman käsityksemme todellisuudesta olevan naiivin realismin mukainen kollektivisesti jaettu todellisuus. Jokapäiväisessä elämässä yhteisen geneettisen ja memeettisen perimän vuoksi on mahdollista olettaa, että käsityksemme myös ovat hyvin samankaltaisia.

Ainakin opimme kuvaamaan näitä likimain samankaltaisia subjektiivisia käsityksiä samankaltaisilla kielelisillä ilmaisuilla, joista niistäkin jokaisella on kuitenkin oma subjektiivinen käsitys. Pelaamme siten sosiaalisen vuorovaikutuksen memeettistä kielipeliä jokainen omilla enemmän tai vähemmän yhteensopivalla säännöillämeme. Käsitystemme diversiteetti on myös memeettisen evoluution käynissä pitävä voima.