Purdue kirjoitti: ↑05 Maalis 2024, 22:00
Mutta siis. Nuo hallusinaatiot eli se ettei ChatGPT:n kaikkiin vastauksiin voi luottaa, ja sitten toisaalta nuo Googlen vaikeudet Geminin kanssa ovat nyt esillä julkisuudessa. Kaikki ei ole mennyt Googlelta putkeen, ja kohta jo vaaditaan päitä vadille. Tai ainakin tällainen mielikuva jäi tuosta toisesta Googlea käsittelevästä videosta.
Ihmisillä on ihan järjettömiä odotuksia chattibottiprototyypeiltä.
Mut Googlen olis tietenkin pitänyt tietää ja ennakoida tätä.
Toki on ehkäpä liian suuria odotuksia kun teknologia on kuitenkin vielä vasta lapsenkengissään.
Mut mä pohdin tässä sitä, että onko tästä Googlen töppäilystä pidemmällä aikavälillä hyötyä vaiko haittaa tekoälyn kehityksen kannalta?
Hyöty voisi näkyä siinä, että saadaan aikaiseksi lainsäädäntöä ja normeja, joita tekoälyn on noudatettava, ja myös se että nuo ongelmat saadaan korjattua negatiivisen julkisuuden takia.
Potentiaalinen haitta taas voisi näkyä siinä, että jos noita ongelmia ei saada korjattua, niin suuri yleisö ja etenkin sijoittajat saattavat menettää luottamuksensa tekoälyyn.
Eli kuten tolla kolmannella videolla todetaan, niin nää sovellukset kuten Gemini taikka ChatGPT eivät ole vielä sillä tasolla, jotta esim. suuret firmat voisivat käyttää niitä täysillä hyväksi. Tuo hallusinaatio-ongelma, eli se että sieltä tulee välillä vääriä taikka täysin keksittyjä vastauksia, niin estää tämän.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Lyde19 kirjoitti: ↑05 Maalis 2024, 22:21
Itse ajavissa autoissa on muuten aistit ja kun niihin tulee tekoälyä reagoimaan aisteihin niin niistä tulee tietoisia itsestään?
Niillähän on kaikki mikä ihmiselläkin??
En usko että tietoisuus pääsee kehittyy niin tiukassa kurissa missä sähköautoja kasvatetaan. Se on kylmä peli, huonosti käyttäytyvät aivojen osat leikataan irti ja korvataan paremmalla.
Popperilaiset maailmat ovat erillisiä olemisen piirejä. Laajennetun memeettisen teorian mukaan maailmat taas ovat sisäkkäisiä:
- Maailma 1 (fysikaalinen ja biologinen maailma) sisältää kaiken olevan (materian objektit ja niiden vuorovaikutusprosessit).
- Maailma 2, subjektiivisten mielten maailma eli yksilöiden psyykkinen maailma on maailman 1 prosessien osajoukko. Subjektiiviset mielet ovat materiaalisesti olemassa aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olona ja subjektiivisten mielten olemassaolo päättyy aivokuolemaan näiden prosessien pysähtyessä. Biologinen materia sisältyy maailmaan 1.
- Maailma 3 eli kulttuuri on olemassa vain näennäisesti subjektiivisten mlelten horisonttina ja intersubjektiivisten prosessien vuorovaikutussysteeminä.
Kuvasin asian edellä juuri näin. Mitään holistista kollektiivista suoraan jaettua käsitystä todellisuudesta ei ole; se on vain subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti. Todellisuudessa se on maailman 2 prosessivesien osajoukko (intessubjektiiviset prosessit). Maailma 3 sisältyy maailmaan 2, joka sisältyy maailmaan 1. Maailma 2 (sisältäen maailman 3) on maailman 1 emergentti memeettinen toiminnallisuuden taso.
Juuri näin teen. Hylkään Popperin maailman 3 siinä muodossa kuin hän sitä käyttää, kuten jo edellä selitin. Mitään yhtä intersubjektiivisia todellisuutta ei ole olemassa. Sen sijaan olemassa on subjektiivisten mielen intersubjektiivisten prosessien sosiaalinen vuorovaikutussysteemi, jonka toiminnan ylläpitämässä memeettisessä evoluutiossa subjektiivisten mielten käsitykset kehittyvät kuin evoluutioalgoritmien ratkaisujoukko ilman, että suoraan jaettua kollektiivista käsitystä on missään.
Heitänpä tähän vielä toisen kommentin. Mun mielestä tuo Popperin tekemä jako kolmeen maailmaan on ongelmallinen, ja itse asiassa mulla on olemassa toinen malli, joka sopisi paremmin yhteen metodologisen individualismin sekä sun reduktiivisen emergentismin kanssa.
Tää mun malli lähtee liikkeelle siitä, että on olemassa kolme tasoa:
1) Fysikaalinen taso
2) Subjektiivinen taso
3) Vuorovaikutustaso
Ja näiden tasojen suhteiden tulkinta on tyystin erilainen kuin tuossa Popperin mallissa. Fysikaalinen taso on siis perustaso ja sen puitteissa toimii myös mielten taso. Mutta jos ajatellaan sosiaalisen vuorovaikutuksen analyysiä, niin subjektiivisen ja vuorovaikutustason suhde on se mikä ratkaisee.
Tässä subjektiivinen taso on nähtävissä yksittäisten yksilöiden näkökulmasta siinä missä vuorovaikutustasolla fokus on useiden yksilöiden samanaikaisesta vuorovaikutuksesta. Ja tällä ei ole mitään tekemistä ulkoisten rakenteiden taikka mielistä riippumattomien kulttuurin tuotteiden kanssa.
Päin vastoin. Tuo Udehnin tekemä metodologisen individualismin määritelmä oli se, että:
"Sosiaaliset ilmiöt on selitettävä yksilöiden fyysisten ja psyykkisten tilojen, käyttäytymisen, vuorovaikutuksen, sosiaalisen kontekstin taikka fyysisen ympäristön näkökulmasta."
Ja tuo mun jako fysikaaliseen tasoon, subjektiiviseen tasoon sekä vuorovaikutustasoon tekee juuri näin.
Jos ajatellaan vaikkapa tuota bussiesimerkin analyysiä, niin siinä tuo bussikuskin ja matkustajan vuorovaikutus nimenomaan kuvataan vuorovaikutustasolla.
Jos taas ajatellaan instituution käsitettä, niin olen jo toisaalla tuonut esiin sen kuinka siihen liittyy status positiot sekä status identiteetit, sekä rooliperformanssit.
Status identiteetit kuuluvat subjektiiviselle tasolle, eli ne ovat tallentuneina yksilöiden mielissä. Mutta rooliperformanssit kuuluvat vuorovaikutustasolle. Vuorovaikutustaso on siis se taso "where the action is".
Eli tuo mun vuorovaikutustaso on tyystin eri asia kuin Popperin kolmas maailma. Se on lähinnä analyyttinen taso ja väline, jolla voidaan ylipäätään kuvata sosiaalista vuorovaikutusta.
Sulta tuli taas tässä ja noissa muissakin kommenteissa melkoinen määrä pohdintaa vaativia ajatuksia. Joudun miettimään niitä nyt vähän aikaa ja palaan niihin vähän myöhemmin.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Purdue kirjoitti: ↑05 Maalis 2024, 22:00
Mutta siis. Nuo hallusinaatiot eli se ettei ChatGPT:n kaikkiin vastauksiin voi luottaa, ja sitten toisaalta nuo Googlen vaikeudet Geminin kanssa ovat nyt esillä julkisuudessa. Kaikki ei ole mennyt Googlelta putkeen, ja kohta jo vaaditaan päitä vadille. Tai ainakin tällainen mielikuva jäi tuosta toisesta Googlea käsittelevästä videosta.
Ihmisillä on ihan järjettömiä odotuksia chattibottiprototyypeiltä.
Mut Googlen olis tietenkin pitänyt tietää ja ennakoida tätä.
Ihmiset ohjelmoivat noita tekoälyjä, joten tekoälyn bias on siten siihen tietoisesti istutettua eikä niinkään vahinko per se.
Vahingoksi Googlen osalta voidaan tässä tapauksessa todeta olevan että jengi ei pitänyt tarjoamastaan, jossa woke AI ei suostunut toteuttamaan käyttäjiensä toiveita.
”Brainwashed on tyyppi joka latelee omakohtaista törkyy muitten päähän väheksyttävästi, - samalla mainostaen omaa figuuriaan.”
Popperilaiset maailmat ovat erillisiä olemisen piirejä. Laajennetun memeettisen teorian mukaan maailmat taas ovat sisäkkäisiä:
- Maailma 1 (fysikaalinen ja biologinen maailma) sisältää kaiken olevan (materian objektit ja niiden vuorovaikutusprosessit).
- Maailma 2, subjektiivisten mielten maailma eli yksilöiden psyykkinen maailma on maailman 1 prosessien osajoukko. Subjektiiviset mielet ovat materiaalisesti olemassa aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olona ja subjektiivisten mielten olemassaolo päättyy aivokuolemaan näiden prosessien pysähtyessä. Biologinen materia sisältyy maailmaan 1.
- Maailma 3 eli kulttuuri on olemassa vain näennäisesti subjektiivisten mlelten horisonttina ja intersubjektiivisten prosessien vuorovaikutussysteeminä.
Kuvasin asian edellä juuri näin. Mitään holistista kollektiivista suoraan jaettua käsitystä todellisuudesta ei ole; se on vain subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti. Todellisuudessa se on maailman 2 prosessivesien osajoukko (intessubjektiiviset prosessit). Maailma 3 sisältyy maailmaan 2, joka sisältyy maailmaan 1. Maailma 2 (sisältäen maailman 3) on maailman 1 emergentti memeettinen toiminnallisuuden taso.
Juuri näin teen. Hylkään Popperin maailman 3 siinä muodossa kuin hän sitä käyttää, kuten jo edellä selitin. Mitään yhtä intersubjektiivisia todellisuutta ei ole olemassa. Sen sijaan olemassa on subjektiivisten mielen intersubjektiivisten prosessien sosiaalinen vuorovaikutussysteemi, jonka toiminnan ylläpitämässä memeettisessä evoluutiossa subjektiivisten mielten käsitykset kehittyvät kuin evoluutioalgoritmien ratkaisujoukko ilman, että suoraan jaettua kollektiivista käsitystä on missään.
Heitänpä tähän vielä toisen kommentin. Mun mielestä tuo Popperin tekemä jako kolmeen maailmaan on ongelmallinen, ja itse asiassa mulla on olemassa toinen malli, joka sopisi paremmin yhteen metodologisen individualismin sekä sun reduktiivisen emergentismin kanssa.
Tää mun malli lähtee liikkeelle siitä, että on olemassa kolme tasoa:
1) Fysikaalinen taso
2) Subjektiivinen taso
3) Vuorovaikutustaso
Ja näiden tasojen suhteiden tulkinta on tyystin erilainen kuin tuossa Popperin mallissa. Fysikaalinen taso on siis perustaso ja sen puitteissa toimii myös mielten taso. Mutta jos ajatellaan sosiaalisen vuorovaikutuksen analyysiä, niin subjektiivisen ja vuorovaikutustason suhde on se mikä ratkaisee.
Tässä subjektiivinen taso on nähtävissä yksittäisten yksilöiden näkökulmasta siinä missä vuorovaikutustasolla fokus on useiden yksilöiden samanaikaisesta vuorovaikutuksesta. Ja tällä ei ole mitään tekemistä ulkoisten rakenteiden taikka mielistä riippumattomien kulttuurin tuotteiden kanssa.
Päin vastoin. Tuo Udehnin tekemä metodologisen individualismin määritelmä oli se, että:
"Sosiaaliset ilmiöt on selitettävä yksilöiden fyysisten ja psyykkisten tilojen, käyttäytymisen, vuorovaikutuksen, sosiaalisen kontekstin taikka fyysisen ympäristön näkökulmasta."
Ja tuo mun jako fysikaaliseen tasoon, subjektiiviseen tasoon sekä vuorovaikutustasoon tekee juuri näin.
Jos ajatellaan vaikkapa tuota bussiesimerkin analyysiä, niin siinä tuo bussikuskin ja matkustajan vuorovaikutus nimenomaan kuvataan vuorovaikutustasolla.
Jos taas ajatellaan instituution käsitettä, niin olen jo toisaalla tuonut esiin sen kuinka siihen liittyy status positiot sekä status identiteetit, sekä rooliperformanssit.
Status identiteetit kuuluvat subjektiiviselle tasolle, eli ne ovat tallentuneina yksilöiden mielissä. Mutta rooliperformanssit kuuluvat vuorovaikutustasolle. Vuorovaikutustaso on siis se taso "where the action is".
Eli tuo mun vuorovaikutustaso on tyystin eri asia kuin Popperin kolmas maailma. Se on lähinnä analyyttinen taso ja väline, jolla voidaan ylipäätään kuvata sosiaalista vuorovaikutusta.
Sulta tuli taas tässä ja noissa muissakin kommenteissa melkoinen määrä pohdintaa vaativia ajatuksia. Joudun miettimään niitä nyt vähän aikaa ja palaan niihin vähän myöhemmin.
”Brainwashed on tyyppi joka latelee omakohtaista törkyy muitten päähän väheksyttävästi, - samalla mainostaen omaa figuuriaan.”
Purdue kirjoitti: ↑05 Maalis 2024, 22:00
Mutta siis. Nuo hallusinaatiot eli se ettei ChatGPT:n kaikkiin vastauksiin voi luottaa, ja sitten toisaalta nuo Googlen vaikeudet Geminin kanssa ovat nyt esillä julkisuudessa. Kaikki ei ole mennyt Googlelta putkeen, ja kohta jo vaaditaan päitä vadille. Tai ainakin tällainen mielikuva jäi tuosta toisesta Googlea käsittelevästä videosta.
Ihmisillä on ihan järjettömiä odotuksia chattibottiprototyypeiltä.
Mut Googlen olis tietenkin pitänyt tietää ja ennakoida tätä.
Ihmiset ohjelmoivat noita tekoälyjä, joten tekoälyn bias on siten siihen tietoisesti istutettua eikä niinkään vahinko per se.
Vahingoksi Googlen osalta voidaan tässä tapauksessa todeta olevan että jengi ei pitänyt tarjoamastaan, jossa woke AI ei suostunut toteuttamaan käyttäjiensä toiveita.
Juu, koulutusmatsku on valikoitu tarkasti ettei tekoälystä vaan tule rasistia, sillon google woketettaisiin konkurssiin.
Lopputuloksena nyt sit natsitkin on neekereitä eli rasismiks meni joka tapauksessa.
Mieluummin kuitenkin hallusinoiva chattibotti kuin hallusinoiva teslan autopilotti. Niitäkin on liikenteessä.
Purdue kirjoitti: ↑05 Maalis 2024, 22:24
Mut mä pohdin tässä sitä, että onko tästä Googlen töppäilystä pidemmällä aikavälillä hyötyä vaiko haittaa tekoälyn kehityksen kannalta?
Hyöty voisi näkyä siinä, että saadaan aikaiseksi lainsäädäntöä ja normeja, joita tekoälyn on noudatettava, ja myös se että nuo ongelmat saadaan korjattua negatiivisen julkisuuden takia.
Potentiaalinen haitta taas voisi näkyä siinä, että jos noita ongelmia ei saada korjattua, niin suuri yleisö ja etenkin sijoittajat saattavat menettää luottamuksensa tekoälyyn.
En usko et isossa kuvassa sillä on juurikaan vaikutusta tekoälyn kehitykseen. Googlelle siitä on kyllä tietenkin haittaa.
Pioneers get slaughtered, and the settlers prosper.
Loppukäyttäjät osallistuvat tekoälyn koulutukseen samalla kun käyttävät sitä. Ilman sitä sitä ei olisi käytännössä mahdollista kehittää tiettyä rajaa pidemmälle.
Sulta tuli taas tässä ja noissa muissakin kommenteissa melkoinen määrä pohdintaa vaativia ajatuksia. Joudun miettimään niitä nyt vähän aikaa ja palaan niihin vähän myöhemmin.
Tää on muuten mielenkiintoista seurata Naturalistin ja Purduen keskustelua vaikka ei itse tajuakaan kuin about 30% asioista. Kun kummallakin on syvällistä tietoa asiasta omista näkökulmistaan, niin keskustelu on paljon diipimpää ja myös paljon hitaampaa "kirjeenvaihtoa". Pohdiskelevampaa.
Hyvä meininki!
”Brainwashed on tyyppi joka latelee omakohtaista törkyy muitten päähän väheksyttävästi, - samalla mainostaen omaa figuuriaan.”
Popperilaiset maailmat ovat erillisiä olemisen piirejä. Laajennetun memeettisen teorian mukaan maailmat taas ovat sisäkkäisiä:
- Maailma 1 (fysikaalinen ja biologinen maailma) sisältää kaiken olevan (materian objektit ja niiden vuorovaikutusprosessit).
- Maailma 2, subjektiivisten mielten maailma eli yksilöiden psyykkinen maailma on maailman 1 prosessien osajoukko. Subjektiiviset mielet ovat materiaalisesti olemassa aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olona ja subjektiivisten mielten olemassaolo päättyy aivokuolemaan näiden prosessien pysähtyessä. Biologinen materia sisältyy maailmaan 1.
- Maailma 3 eli kulttuuri on olemassa vain näennäisesti subjektiivisten mlelten horisonttina ja intersubjektiivisten prosessien vuorovaikutussysteeminä.
Kuvasin asian edellä juuri näin. Mitään holistista kollektiivista suoraan jaettua käsitystä todellisuudesta ei ole; se on vain subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti. Todellisuudessa se on maailman 2 prosessivesien osajoukko (intessubjektiiviset prosessit). Maailma 3 sisältyy maailmaan 2, joka sisältyy maailmaan 1. Maailma 2 (sisältäen maailman 3) on maailman 1 emergentti memeettinen toiminnallisuuden taso.
Juuri näin teen. Hylkään Popperin maailman 3 siinä muodossa kuin hän sitä käyttää, kuten jo edellä selitin. Mitään yhtä intersubjektiivisia todellisuutta ei ole olemassa. Sen sijaan olemassa on subjektiivisten mielen intersubjektiivisten prosessien sosiaalinen vuorovaikutussysteemi, jonka toiminnan ylläpitämässä memeettisessä evoluutiossa subjektiivisten mielten käsitykset kehittyvät kuin evoluutioalgoritmien ratkaisujoukko ilman, että suoraan jaettua kollektiivista käsitystä on missään.
Heitänpä tähän vielä toisen kommentin. Mun mielestä tuo Popperin tekemä jako kolmeen maailmaan on ongelmallinen, ja itse asiassa mulla on olemassa toinen malli, joka sopisi paremmin yhteen metodologisen individualismin sekä sun reduktiivisen emergentismin kanssa.
Tää mun malli lähtee liikkeelle siitä, että on olemassa kolme tasoa:
1) Fysikaalinen taso
2) Subjektiivinen taso
3) Vuorovaikutustaso
Ja näiden tasojen suhteiden tulkinta on tyystin erilainen kuin tuossa Popperin mallissa. Fysikaalinen taso on siis perustaso ja sen puitteissa toimii myös mielten taso. Mutta jos ajatellaan sosiaalisen vuorovaikutuksen analyysiä, niin subjektiivisen ja vuorovaikutustason suhde on se mikä ratkaisee.
Tässä subjektiivinen taso on nähtävissä yksittäisten yksilöiden näkökulmasta siinä missä vuorovaikutustasolla fokus on useiden yksilöiden samanaikaisesta vuorovaikutuksesta. Ja tällä ei ole mitään tekemistä ulkoisten rakenteiden taikka mielistä riippumattomien kulttuurin tuotteiden kanssa.
Päin vastoin. Tuo Udehnin tekemä metodologisen individualismin määritelmä oli se, että:
"Sosiaaliset ilmiöt on selitettävä yksilöiden fyysisten ja psyykkisten tilojen, käyttäytymisen, vuorovaikutuksen, sosiaalisen kontekstin taikka fyysisen ympäristön näkökulmasta."
Ja tuo mun jako fysikaaliseen tasoon, subjektiiviseen tasoon sekä vuorovaikutustasoon tekee juuri näin.
Jos ajatellaan vaikkapa tuota bussiesimerkin analyysiä, niin siinä tuo bussikuskin ja matkustajan vuorovaikutus nimenomaan kuvataan vuorovaikutustasolla.
Jos taas ajatellaan instituution käsitettä, niin olen jo toisaalla tuonut esiin sen kuinka siihen liittyy status positiot sekä status identiteetit, sekä rooliperformanssit.
Status identiteetit kuuluvat subjektiiviselle tasolle, eli ne ovat tallentuneina yksilöiden mielissä. Mutta rooliperformanssit kuuluvat vuorovaikutustasolle. Vuorovaikutustaso on siis se taso "where the action is".
Eli tuo mun vuorovaikutustaso on tyystin eri asia kuin Popperin kolmas maailma. Se on lähinnä analyyttinen taso ja väline, jolla voidaan ylipäätään kuvata sosiaalista vuorovaikutusta.
Sulta tuli taas tässä ja noissa muissakin kommenteissa melkoinen määrä pohdintaa vaativia ajatuksia. Joudun miettimään niitä nyt vähän aikaa ja palaan niihin vähän myöhemmin.
Ajattelin vielä hiukan selventää ajatteluani. Eli kun olen tehnyt tuon kolmijaon fysikaaliseen, subjektiiviseen sekä vuorovaikutukselliseen tasoon, sekä tulkinnut instituutiot hieman uudella tavalla, jotta instituution käsite saadaan sopimaan yhteen tuon kolmijaon sekä metodologisen individualismin kanssa, niin yksi kysymys on jäljellä:
Mikä on sen ulkoapäin tulevan sosiaalisen paineen luonne, joka rajoittaa yksilön valintoja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa? Miksi ulkoinen sosiaalinen maailma näyttäytyy yksilön näkökulmasta siltä kuin se olisi jokin "objektiivinen" todellisuus?
Ja mun pointti tässä on se, että tuo ulkoapäin tuleva paine näyttäytyy ja on tulkittavissa tuolla vuorovaikutustasolla. Ne on juurikin muiden yksilöiden ennakoidut taikka todelliset käytösvastineet (behavioral responses), jotka rajoittavat yksilöiden valintoja ja käyttäytymistä jossakin sosiaalisessa tilanteessa.
Ja nuo käytösvastineet ovat läheisesti kytköksissä positiivisten ja negatiivisten sanktioiden käsitteisiin. Kun joku yksilö ennakoi toisten käytösvastineita, niin hänellä on käsitys niistä seurauksista, joita hänelle koituu jos hän ei noudata sinä tilanteessa niitä vakiintuneita odotuksia. Ja viimeistään siinä vaiheessa jos hän todellakin rikkoo normeja, niin toisten yksilöiden käytösvastineet on se väline jolla muut yksilöt pyrkivät laittamaan sääntöjen rikkojan kuriin.
Intersubjektiivisuus vuorovaikutustasolla perustuu sille oletukselle, että vaikka jokaisella yksilöllä on ainutlaatuinen elämä ja kokemusmaailma, niin institutionaaliset odotukset enemmän taikka vähemmän on sellaisia asioita, jota yksilöt ovat sisäistäneet suurin piirtein samalla tavalla. Eli onnistunut vuorovaikutus vuorovaikutustasolla edellyttää onnistunutta kommunikaatiota joka puolestaan edellyttää edes jonkin asteista intersubjektiivisuutta.
Ja se tosiasia, että sosiaalinen todellisuus näyttäytyy ikäänkuin objektiivisena todellisuutena jonkun yksittäisen yksilön näkökulmasta, jota hän ei yksipuolisesti pysty muuttamaan, niin johtuu muiden yksilöiden käytösvastineista sekä intersubjektiivisuudesta. Sääntöjen rikkoja kohtaa siis muiden yksilöiden käytösvastineet ja sanktiot, joidenka kautta ja avulla muut yksilöt pyrkivät ylläpitämään tuota sosiaalista todellisuutta.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑05 Maalis 2024, 01:08
Mielestäni nämä esimerkki tapaukset eivät ole analogisesti vertailukelpoisia.
Fysikaalisessa esimerkissäsi ei ollu mitään muistissa näiden tapahtumien välillä. Ilmiöt syntyivät kussakin tapauksessa aina uudelleen.
Tuossa analogiaeksi ajattelemassasi tapauksessa ihmisillä on muistissa yhteisiä kokemuksia kullakin tavallaan, mutta yhteisen geneettisen ja memeettisen perimämme ansiosta koemme usein hyvin samankaltaisesti (emme koskaan identtisesti). Ihmisten välillä on kuvaamaasi kaltaista keskinäistä ymmärrystä enemmän tai vähemmän tilanteista ja yksilöistä riippuen.
Tässä meillä on ajattelun ero. Näen itse maailman ultramaterialistisena. Eli minun näkökulmastani ihmisen aivot ja kaikki oleva on materiaa, joka on teoreettisesti kopioitavissa.
Näen itse että esittämäni esimerkki on täydellisen analoginen. Lähtien jo siitä, että kahta täydellisen identtistä valonlähdettä ei ole mahdollista valmistaa.
Meidän ajattelu näyttää tosiaan eroavan, mutta en oikein tiedä miten ja miksi ne eroavat.
Myös minä olen "ultramaterialisti" eli olen ontologinen realisti vain materian objektien ja niiden vuorovaikutusprosessien suhteen; mitään muuta ei ole olemassa.
Mutta olen tietoteoreettisesti epäsuora realisti; emme koe todellisuutta suoraan vaan muodostamme siitä empiiristen kokemustemme perusteella dynaamisia representaatioita mielemme virtuaalimaailmaan. Tämän avulla meidän on kyettävä navikoimaan reaalitodellisuudessa, jota emme suoraan koe, kuten naiivi suora realismi olettaa.
Näiden representaatioiden tuottaman mielikuvien virran kokeminen on tietoisuutta ja suuntaaminen on ajattelua. Emme voi tämän kokevan mielen virtuadlitodellusuuden sisältä (ensimmäisen persoonan näkökulmasta) nähdä asioita suoraan sen ulkopuolelta (kolmannen persoonan näkökulmasta)
Emme voi koskaan tietää täsmällisesti mitä toinen lajikumppanimme ajattelee saati sitten vaikkapa lepakko. Olemme kuitenkin oppineet kommunikoimaan kielellisesti keskenämme niin, että ymmärrämme toisiamme enemmän tai vähemmän samankaltaisesti, mutta täsmällisesti ottaen meillä kaikilla on kielestäkin oma subjektiivinen versio; pelaamme intersubjektiivisia kielipelejä kukin omilla säännöillämme.
Subjektiivisten mielten ulkopuolinen materiaalinen todellusuus ja sitä mallintavat mielen materiaaliset prosessit ovat eri asioita.
Jos kopioimme kahden subjektin vuorovaikutustilanteen täydellisesti, jokaista hiukkasta ja kvantti-ilmiötä myöden, vuorovaikutustilanteen lopputuloksen on oltava sama. Ja syy miksi se on sama, on vallitsevat lainalaisuudet. "Ohjaustietokone" sijaitsee tottakai subjektin pääkopassa fyysisesti, mutta jos se kopioidaan toisen subjektin päähän, hän päätyy täydellisesti samaan lopputulokseen vuorovaikutustilanteessa.
Jos lopputulos olisi eri, pitäisi vallita jonkinlainen mystinen satunnaisvaikutin joka muuttaa tapahtumien kulkua. Kvanttifysiikka tunnistaa tällaista todennäköisyyttä ja satunnaisuutta, mutta sekin rakentaa siitä mallin lainalaisuuksineen.
Jos haluaisimme kopioida kahden subjektin vuorovaikutustilanteen täydellisesti, meidän tulisi kopioida molempien mielensisällöt ja niitä tulkitsemaan kykenevät koneet eli molempien omat aivot. Meillä ei olisi mitään mahdollisuutta todeta miten tämän kloomipari kokee todellisuuden kuten meillä ei ole mahdollisuutta tietää kloonatunkaan parin subjektiivisia kokemuksia. Subjektiiviset kokemukset ovat subjektiivisia. Ajatusten lukeminen on ja pysyy mahdottomana. Tässä ei ole mitään mystistä.
Se että ihmisen aivot ovat niin kompleksinen että kahta täydellisen samanlaista subjektia ei ole olemassa ei todista siitä, että vuorovaikutukseen ei pätisi universaaleja ennustettavia lainalaisuuksia jotka tapahtuvat, jos tietynlaiset subjektit vuorovaikuttavat.
Väitteeni puolesta todistaa mielestäni yksinkertaisesti se, että tiettyjä selkeitä patterneja on havaittavissa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tälle perustuu mm. koko länsimainen psykiatrian ja käyttäytymistieteen tutkimus.
Mitään universaalia kieltä ei ole olemassa; jokaisella on oma mielenkieli. Toki näiden mielenkielten on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (kielen memeettisessä evoluutiossa) lähestyttävä toisiaan riittävästi, jotta keskinäinen yhteistoiminta tulee mahdolliseksi.
En saa siis edelleenkään kiinni siitä, mikä on memetiikan merkittävin havainto tietoisuuteen tai ajatteluun liittyen. Esimerkiksi se että kaikki ajattelu tapahtuu ihmisen päässä, ei vielä ole sinänsä minusta uniikki havainto. Tai se, että vuorovaikitustilanteet tuottavat erilaisia lopputuloksia vuorovaikuttavien subjektien ja objektien ominaisuuksista riippuen. Ja nämä piirteet on tietysti kytketty fyysisesti vuorovaikuttajiin, eivätkä voi sijaita niiden ulkopuolella.
Kielen ja kielellisesti kuvatujen käsitysten (koko kulttuurin) meemeillä ei ole "genotyyppiä"; niillä on vain fenotyyppi eli tapa miten ne ilmenevät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Tosta mielten subjektiivisuudesta ja ajatusten luvusta, niin tekoälyn avulla on nyt pystytty lukemaan ihmisten ajatuksia.
Tää eka video käsittelee Brain-Computer Interface (BCI) juttuja, eli sitä kuinka aivot ja tietokoneet voivat olla kytkettynä toisiinsa:
Tää toka video käsittelee myös ajatusten lukua, mutta lähestyy sitä semanttisten dekoodereiden (semantic decoders) näkökulmasta:
Mutta siis ideana tuo on todella mielenkiintoinen vaikka hieman pelottavakin.
Mutta jos ajattelee laajemminkin tätä tekoälyn kehitystä, niin tämä mielten luku ja semanttiset dekooderit osoittavat siihen suuntaan, että ihmisten mieltä on mahdollista lukea, ja vieläpä niin että sitä verbaalista ja kielellistä ajatusprosessia on mahdollista tulkita. Samoin on mahdollista tulkita mitä yksilö näkee kullakin hetkellä.
Miten tuo liittyy tekoälyyn? Ajatellaan tekoälysovellus, joka kääntäisi kaiken näkemänsä verbaaliseen muotoon. Eli se kääntäisi aisti- ja ajatteludatansa tekstitiedostoiksi. Tämän jälkeen näillä kielimalleilla kuten ChatGPT tulkittaisiin nuo tekstitiedostot, ja se tekoäly/robotti toimisi ja käyttäytyisi noiden tulkintojen perusteella.
Eli sen tekoälyn "ajatteluprosessi" olisi verbaalinen ihan kuten ihmisilläkin.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Purdue kirjoitti: ↑06 Maalis 2024, 12:33
Mutta jos ajattelee laajemminkin tätä tekoälyn kehitystä, niin tämä mielten luku ja semanttiset dekooderit osoittavat siihen suuntaan, että ihmisten mieltä on mahdollista lukea, ja vieläpä niin että sitä verbaalista ja kielellistä ajatusprosessia on mahdollista tulkita. Samoin on mahdollista tulkita mitä yksilö näkee kullakin hetkellä.
Itseäni kiinnostaa erityisesti näiden sovellusten tuleminen osaksi rikosten selvittämistä. Toki tähän liittyy paljon moraalisia kysymyksiä, mutta ajatus on erittäin mehukas.
Joo, varmaankin tossa on sekä mahdollisuuksia että riskejä. Avaisitko vähän tarkemmin, että minkälaisia sovellutuksia ajattelit?
Oliko sulla mielessä jokin valheenpaljastus sovellus, vaiko jotain muuta? Sehän tiedetään, että ihmisten muistikuvat eivät ole kovinkaan luotettavia, seikka joka ainakin amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä aiheuttaa päänvaivaa. Eli se kuinka luotettavia todistajat ovat?
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Tekoälyjen käyttö rikosten selvittelyssä on pelottava ajatus koska ne eivät ole täysin luotettavia. ANN ei koskaan voi olla yhtä luotettavasti toimiva kuin perinteinen ohjelma joka seuraa täysin deterministisesti ohjelmakoodia.
Se on kylmä peli, huonosti käyttäytyvät aivojen osat leikataan irti ja korvataan paremmalla.
