Kuka mahtaa olla se diktaattori jonka kanssa tänään pitäisi jutella?
Orpo? Putler? Mustanaamio?
Muuten ihan hyvää pohdintaa, mutta sä olet pihalla kuin lumiukko!KultaKikkare kirjoitti: ↑21 Kesä 2024, 15:13
Jos ajattelee että realismin mukaan olennaista on se miten asiat on, ei se miten niiden pitäisi olla.
Ideologisessa ajattelussa taas keskitytään siihen miten asioiden pitäisi olla.
Arvorealismissa lähtökohtana on realistinen näkemys nykytilanteesta, it is what it is, ja arvojen määrittelemä osin epärealistinen ideaali, joiden leikkauskohtaan jää vallitsevassa maailmantilanteessa realistisesti haluttuun tavoitteeseen johtavia ratkaisuja.
Jos arvot on kokonaan epärealistisia poliittisen realismin valossa niin sit niitä pitää miettiä uudelleen.
Ristiriitoja ja erilaisia blokkeja riittää ja Suomenkin on käsittääkseni ollut pakko valita kumppaninsa mihin joukkoon haluaa kuulua. Nykyiset maailman johtajat ovat mitä ovat ja heihin ei ole luottamista, vaan Suomenkin on täytynyt valita nyt vähiten huono vaihtoehto.KultaKikkare kirjoitti: ↑21 Kesä 2024, 14:11Se voi sisältää ristiriitoja mut todellisuudella on tapana saada viimeinen sana.![]()
Putler voi julistaa tuommoisen sodan alkaneeksi jos siltä tuntuu ihan riippumatta siitä mitä Suomessa tapahtuu.
Olet nimenomaan jäljillä. Paitsi tietenkin siinä, ettei se oman realismin keksiminen ole pelkästään Putinin harteilla. Jonkun toisen realismi on toiselle uhka. Sehän tässä se humpan juoni on.vahva_virtanen kirjoitti: ↑21 Kesä 2024, 14:53 Putlerilla on ihan riittävästi mielikuvitusta kun se keksii omaa realismiaan. Ei sen tarvitse turvautua suomalaisten arvopoliittisiin sanomisiin ja hokemiin.
Eiköhän tuo ole aika selvää. Stalin aloitti kylmän sodan 2. maailmansodan jatkeeksi ja ryzzät ovat hyvällä menestyksellä jatkaneet sitä.
Kylmä sota oli toisen maailmansodan jälkeinen ei kuuman sodan jälkeinen aika. Ja sen aiemman, erittäin kuuman sodan aloitti Hitler, joka oli kylläkin Saksan diktaattori. Kylmä sota oli seuraus siitä. Mutta, termi kylmä onkin se merkittävin asia siinä. Nyt sota on jälleen kuuma, ja sen on aloittanut Putin, Venäjän diktaattori. Voi olla ihmeellisesti sanottu, mutta itse kaipaan jo paljonkin niitä kylmän sodan aikoja.vahva_virtanen kirjoitti: ↑21 Kesä 2024, 19:11Eiköhän tuo ole aika selvää. Stalin aloitti kylmän sodan 2. maailmansodan jatkeeksi ja ryzzät ovat hyvällä menestyksellä jatkaneet sitä.
Eikä Stalin ollut ensimmäinen tsaari joka sotimaan rupesi. Ryzzänmaa on ollut jatkuvassa sodassa jo tuhat vuotta.
No ei se ainakaan todellisuudessa ole mitään paskaa. Hitler hyökkäsi, ja sillä siisti. Koko ajatuksen hän oli jo paljon aiemmin kirjoittanut siihen Mein Kampf kirjaansa, jonka mm. Stalin tietenkin tunsi. Ei näistä asioista kannata yrittää keksiä mitään vaihtoehtoisia teorioita, koska ne ovat umpikuja.vahva_virtanen kirjoitti: ↑21 Kesä 2024, 19:29Tuo on basskaa. 2.maailmansodan aloittivat Stalin ja Hitler yksissätuumin. Ryzzät vain myöhästyivät pari viikkoa tapansa mukaan.
Ei sun ole pakko jutella kenenkään kanssa.vahva_virtanen kirjoitti: ↑21 Kesä 2024, 16:06Kuka mahtaa olla se diktaattori jonka kanssa tänään pitäisi jutella?
Orpo? Putler? Mustanaamio?
Hahhah. Sähän oletkin oikein kelmi keskustelija kun irrottelet yksittäisiä kommentteja ja latelet omat "totuutesi" niihin muka liittyen. Sopivathan he asioista, se on totta. Mutta kyllä operaatio barbarossa oli sopimusrike. Tämän tajuaa tyhmempikin.vahva_virtanen kirjoitti: ↑21 Kesä 2024, 20:05Olet aivan oikeassa. Hitler ja Stalin olivat tosiaankin sopineet sodan aloittamisesta.
No mut onhan toi ihan sama merkitys kun arkikielessä, rajatussa maailmanpolitiikan kontekstissa. Poliittinen realismi tarkoittaa realistista kuvaa maailmasta ja idealistinen taas ideaalia.Purdue kirjoitti: ↑21 Kesä 2024, 16:25Muuten ihan hyvää pohdintaa, mutta sä olet pihalla kuin lumiukko!KultaKikkare kirjoitti: ↑21 Kesä 2024, 15:13
Jos ajattelee että realismin mukaan olennaista on se miten asiat on, ei se miten niiden pitäisi olla.
Ideologisessa ajattelussa taas keskitytään siihen miten asioiden pitäisi olla.
Arvorealismissa lähtökohtana on realistinen näkemys nykytilanteesta, it is what it is, ja arvojen määrittelemä osin epärealistinen ideaali, joiden leikkauskohtaan jää vallitsevassa maailmantilanteessa realistisesti haluttuun tavoitteeseen johtavia ratkaisuja.
Jos arvot on kokonaan epärealistisia poliittisen realismin valossa niin sit niitä pitää miettiä uudelleen.![]()
Ei realismilla kansainvälisessä politiikassa ole mitään tekemistä sen termin filosofisen taikka arkimerkityksen kanssa.
Kv. politiikan tutkimuksessa (International Relations, IR) realismi on eräänlainen koulukunta, joka edustaa tiettyjä näkemyksiä maailmasta ja ihmisistä.
Realismi painottaa ihmisluonnon itsekkyyttä, valtapolitiikkaa, ja sitä että maailma on anarkkinen, joka taas tarkoittaa sitä ettei valtioiden yläpuolella ole auktoriteettia joka niitä voisi laittaa kuriin. Tästä syystä suurvaltapolitiikka noudattaa tiettyä logiikkaa, jossa turvallisuusdilemma ja se ettei toisten tekemisiin voi luottaa johtaa voimatasapaino politiikkoihin ja suurvaltakilpailuun. Valtioiden (suurvaltojen) tavoitteena on siis tällaisessa maailmassa elossa pysyminen (survival) sekä suhteellisen vallan ja valtaresurssien kasvattaminen.
Pienen maan kuten Suomen tapauksessa realistista politiikkaa on nimenomaan hakeutuminen liittokunnan jäseneksi, jolla pyritään vastapainottamaan isomman naapurin sotilaallista ylivoimaa.
Idealismi taikka liberaali teoriaperinne eroaa oleellisesti tästä realistisesta perinteestä, ja idealismi voi pitkälle vietynä johtaa kyllä isoihin ongelmiin. Idealismia on juuri se, että luotetaan kansainvälisiin instituutioihin, normeihin ja toisten lupauksiin. Mutta historia osoittaa ettei tällaisiin asioihin voi pitkässä juoksussa luottaa.
Maailma on realistien mukaan pitkältikin "self-help system" jossa jokainen vastaa viime kädessä itse turvallisuudestaan. Suurvaltojen kohdalla tilannetta monimutkaistaa se, ettei niiden ole mahdollista liittoutua vahvempien valtioiden kanssa, koska he itse ovat niitä vahvoja. Jäljelle jää siis suurvaltojen keskinäinen kilvoittelu.
Kun maailmaa tarkastelee yllä mainituin realistisin linssein, niin aika moni palanen suurvaltojen keskinäisessä vuorovaikutuksessa loksahtaa kohdilleen, ja tuota hommaa on helpompi ymmärtää.
Onko ne seonneet lopullisesti? Uskomusten varaanko Suomen turvallisuus on nyt rakennettu?anarkistialkuasukas kirjoitti: ↑21 Kesä 2024, 07:34 Arvopohjainen realismi olkoon Juhannuksen ajan virallinen oksymoronismi.